Olen lopen uupunut deittailuun

Minulle ei ole väliä sillä, että mikä on miehen koulutus tms. Haluan kumppanin, jolla on suurinpiirtein samanlainen elämäntapa ja tulevaisuuden toiveet. Minun elämäntapa on mielestäni ihan tavallinen, asun pk-seudulla, käyn päivätöissä, parina päivänä viikossa harrastan jotain, tapaan välillä ystäviä, en juuri käy baareissa, lomilla tykkään matkustella joko jollain mökillä tai vaikka ulkomaillekin, lapsia tai lemmikkejä minulla ei ole. Tulevaisuudelta toivon hyvää ja rentoa arkea, lomilla matkustelua tai mökkeilyä yhdessä, sitä että voin yhä käydä töissä, lapsi voisi olla ok mutta ei mikään pakko, haluan suhteen jossa asutaan yhdessä ja eletään yhteistä arkea. En pidä mahdottomana toiveena löytää miestä joka on suunnilleen samanlainen noiden suhteen.

Olen käynyt vuosien varrella lukuisilla nettideiteillä ja viestitellyt vielä useamman kanssa ilman että se on johtanut tapaamiseen. Koska en juuri käy baareissa niin en etsi seuraa sieltä, mutta esim. harrastuksissa tms menen avoimin mielin juttelemaan uusille miehille jne. Mutta saldo on pyöreä nolla!

Olen tavannut muuten sopivan miehen, joka kuitenkin sanoi että hän ei ikinä suostu muuttamaan itse rakentamastaan talosta pois, vaan naisen tulee muuttaa sinne asumaan. Sen sijainti oli kuitenkin ihan metikössä eikä lähellä ollut palveluita, ja minun olisi ollut mahdoton käydä Helsingissä töissä sieltä. En nähnyt syytä tavata uudelleen häntä. Olen tavannut miehen, joka oli muuten sopiva, mutta hän sanoi, että hän ei halua ikinä asua yhdessä kenenkään naisen kanssa (eikä ole asunutkaan), en nähnyt syytä tavata häntä uudelleen. Olen tavannut miehen, jolla oli pieni lapsi, ja hän sanoi että hänen tuleva avovaimo/aviovaimo saa sitten kantaa puolet vastuusta niistä lapsista ja esim. viedä niitä aamuisin kouluun jne. No minun työpäivä alkaa jo ennen kahdeksaa, en minä voi yhtäkkiä alkaa elämään elämää jossa vien toisten lapsia kouluun aamuisin ja siirryn sen takia osapäivätyöhön. Olen tavannut muuten sopivan miehen, joka sanoi että hän ei ikinä halua olla missään mökillä eikä matkustella, koska se on kaikki niin raskasta, haluaa olla vain kotona. En nähnyt syytä tavata häntä uudelleen, koska itse haluaisin kumppanin kanssa käydä sentään välillä jossain.

Olenko liian kranttu?