Lue keskustelun säännöt.
Tiedätkö mitä ihan ensimmäinen poikaystäväsi tekee nykyään...
05.04.2006 |
...sanotaan että sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee, mutta mulla ainkin on jäänyt niin hyvät muistot ettei tikkuja tarvitse pelätä...ihan eka poitsukamu on tällähetkellä oman sahan omistaja, naimisissa, isä kaksi vuotiaalle tytölle ja asuu samassa kaupungissa kun minä..ja jos tapaisimme ilolla toisiamme moikkaisimme ja kuulumisia vaihdettais...
Kommentit (45)
juu-u, kuulin pari kuukautta sitten että oli mennyt kihloihin MIEHEN kanssa..että sillee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välivaltainen, epävakaa ja narsistinen, kuoli oman käden kautta
Viimeksi on tavattu pari vuotta sitten ja ihan hyvissä väleissä. Meillä on suunnilleen saman ikäiset pojat, hauska sattuma!
mutta sen tiedän, että on menestynyt urallaan ja naimisissa. Lapsia ei ollut vielä ainakaan silloin vuosi sitten.
Onnellisia ovat ja muuta en sitten tiedäkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan joskus meilailtu, ollaan siis ihan kamuja edelleen.
Se oli lahjakas, älykäs (menestyi kouluissa priimuksena, aloitti jopa lääkiksen), erittäin rikkaasta perheestä jne...
Oli väkivaltainen, petti minua lukuisten naisten kanssa, käytti myös taidokkaasti henkistä väkivaltaa, käytti huumeita... hyi mikä mies, ihan voin pahoin kun ajattelenkin sitä.
Nyt; entinen narkkari, uskoon tullut (sellainen ylihihhuli, saarnaa muille), ei koulutusta (lääkis jäi kesken), päästään " hieman" yksinkertainen - aika pihalla ja irti todellisuudesta, työskentelee yhdessä kirjastossa jonain apulaisena... eli hipsuttaa siellä ympäriinsä hiiren näköisenä ja latelee kirjoja hyllyihin. Eli täys luuseri, kuten aina!
Ja minä; kävin kouluni loppuun ja pääsin pikkuhiljaa hänen jättämistään arvista eroon, nautin elämästä ja matkustelin, tapasin nykyisen aviomieheni, löimme hynttyymme yhteen, saimme 3 ihanaa tervettä lasta, ja on tuolla maallisella mammonallakin meitä onnistanut.
Sain siis maailman ihanimman, täydellisimmän, rehellisimmän ja kilteimmän miehen, sekä parhaan isän lapsilleni, ja uskomaton rakastajakin hän on; siis täydellinen kokonaisuus. <3
Voi että tekis mieli mennä hehkuttaa sille friikille sinne kirjastoon!!! (emme siis asu edes samassa kaupungissa, joten ei tiedä minusta mitään.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja toistamiseen kierroksessa, mm. kolmosten isä.
Mutta varsinainen pitkä suhde, niin tyyppi on vähän väliä työtön, yrittää lukea inssiksi ja haikailee vieläkin mun perään = meillä yhteinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epätoivoisena kiertelee baareja etsiskellen sitä oikeaa. Ei olla tekemisissä juuri, pari sanaa vaihdetaan, jos esim kaupassa törmätään.
voi jukra tulee ihan haikea olo,kaikki oli silloin (15v.sitten)niin viatonta ja jännää...hän on edelleen rautakaupassa töissä, on edelleen saman naisen kanssa joka meidät aikoinaan erotti, saivat " vanhoilla" päivillään lapsen (onneksi sillä tiedän miten tärkeä asia se on miehelle)..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erostamme on jo viitisentoista vuotta. Kaksi vuotta ehdimme seurustella, tai ainakin melkein.
Mennyt on onneksi mennyttä, yhtään en kaiholla muistele. Olen tyytyväinen, että hänellä menee hyvin. Mutta sen enempiä tietoja en hänestä kaipaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erosta sata vuotta aikaa ja asuukin toisessa maassa. Jatkanut samaa linjaa, ei käynyt niin toivottomasti kuin kuvittelin. Olen ylpeä hänestä siinä suhteessa.
Soittelee mulle aina parin vuoden välein. Kai sille ihan hyvää kuuluu, toivottavasti. No hard feelings. Ymmärtääkseni hänellä ei ole vielä lapsia, ainakaan sellaisia joista hän itse tietäisi. Vaikka tolla " alalla" tuskin tarvitsee selibaatissa juuri olla... ; )
Asuu naapurikunnassa, naimisissa itseään vanhemman naisen kanssa. Heillä on yksi yläasteikäinen poika ja koko perhe oli tsunamissa mukana, mutta selvisivät ilman isompia kolhuja. Tässä kaikki mitä tiedän.
Meidän suhde oli siis n. 18 vuotta sitten, hän oli armeijassa, meillä oli kolme vuotta ikäeroa. Tavannut en ole kertaakaan sen jälkeen, eikä ihmeemmin kyllä kiinnostakaan. Ihan kiva tyyppi, mutta...
sanotaan että ensirakkaus ei unohdu koskaan, pitää paikkaansa...
On se saanut elämäänsä kuulema vähän raiteilleen, jossain työmarkkinamikäliejutussa se on, siis sellaisessa harjoittelussa.. Ainakin oli viimeksi kun hänestä kavereilta kuulin.
Ihan kivasti hänellä menee, on yrittäjä entisessä kotikaupungissamme, ollut jo pitkään naimisissa saman naisen kanssa ja kahden tyttären isä.
Silloin seurustelimme vuoden verran, ja se tuntui piiiiitkältä ajalta. Ihan mahdoton ajatus kyllä, että hänen kanssaan olisin perheen perustanut tai elämäni jakanut. Hän on ihan symppis, mutta ei panostanut koulunkäyntiin/opiskeluun laisinkaan ja oli suoraan sanottuna vähän yksinkertainen, sellainen suosittu urheilijatyyppi. Silloin 16-vuotiaana ei osannut arvostaa miehessä ihan samoja juttuja kuin nykyään... :)
Olisi ihan hauskaa kyllä joskus törmätä. Missään nimessä en toivo hänelle muuta kuin pelkkää hyvää.
soittaa kitaraa yhdessä bändissä...kitara meidät aikoinaan erottikin...