Voiko tosiaan olla niin, ettei kuolleen siskoni lapsi voi tulla asumaan meille vaan siksi, kun itselläni on

Vierailija kirjoitti:

En nyt sano, että Ap on tällainen, mutta ne emme voi tietää oikeaa syytä koskaan netin perusteella. Yläkouluajan luokkatoveri omalla naamallaan aikuisena itki netissä, kuinka sossut veivät häneltä lapset ilman syytä. Koko kaupunki tiesi, kuinka hän jätti lapset yksin kotiin ja lähti bileisiin, oli alkoholisoitunut, käytti huumeita ja myi itseään. Mediassa oli stailattu ja meikattu. Kommenttipalstoilla haukuttiin sossut lyttyyn. Sossu ei saanut puolustaa itseään koska vaitiolovelvollisuus.

et voikaan sanoa, sillä eihän ap:n omia lapsia ole huostaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Tehty kirjoitti:

Tällaisten tapausten varalle lapsiperheiden kannattaa -ajoissa- tehdä huoltotestamentti.

Sillä on ainoastaan toiveen merkitys. Eli ei minkäänlaista lainvoimaa eikä vaikuta lopulta lapsen sijoitukseen.

Äärimmäisen harvoin kuitenkaan tehdään vastoin testamentissa esitettyä toivetta -ellei jotain todella selkeää estettä löydy. Mutta jos huoltotestsmentti on tehty esim. sukulaisten kanssa yhteisenä toiveena, ei lasta ole käytännössä koskaan sijoitettu muualle. Siis ilman painavaa syytä.

Mun miehen vanhemmat kuolivat mieheni ja tämän siskon ollessa alle kouluikäisiä. Edesmenneen isän veli olisi halunnut ottaa lapset perheeseensä, hänellä oli entuudestaan 2 lasta jotka olivat hyviä kavereita mieheni ja siskonsa kanssa. Sossu kieltäytyi ja mieheni kertoi että he eivät saaneet siskonsa kanssa enää tavata keitään sukulaisiaan. Heidät tietentahtoen vierotettiin suvusta ja laitettiin täysin vieraaseen sijaisperheeseen jossa oli entuudestaan 4 lasta ja miehen mukaan hirveät olosuhteet.

Mutta kyllä sossu tietää <3 

Tässä ja toisessa keskustelussa oli molempien aloittajien kirjoitusasussa saa niin paljon samoja juttuja, että epäilyttää..

Kyllä sinun kannattaa kääntyä asiantuntevan juristin puoleen nyt. Onko sinulla oikeusturva vakuutuksessasi? Jos ei niin kysy kuntasi oikeusaputoimistolta minne menet. Jos sinulla on oikeus oikeusapuun eli maksuttomaan tai halvennettuun taksaan niin voit valita yksityisen sektorin juristin ja hän hakee puolestasi oikeusavun. Älä siis anna talouden rajoittaa toimintaasi.

Lapsi tulisi aina sijoittaa mahdollisimman lähelle totuttua elinpiiriään eikä katkoa välejä sukulaisiin. Tämä on lapsen oikeus!

Jos katsotaan, että et pärjää niin mielestäni tulisi kartoittaa voisitko pärjätä pienen avun turvin, kuten kotiapu, tukiperhe tmv? Eli varmistettaisiin jaksamisesi siten, että saisit toisinaan omaa aikaa ja levätä.

Sinun kannattaa pyytää nyt kiireesti lääkäriltäsi lausunto onko sairaus este lääketieteelliseltä näkökulmalta asialle. Siitä voi olla iso hyöty jos sairaus ei estä asiaa lääkärin mukaan.

Myös se, että olet pärjännyt omien lastesi kanssa hyvin on plussaa. Toisaalta pitää muistaa, että erityistilanteissa ei ole väärin tarvita apua eikä se tee sinusta huonoa vaihtoehtoa sijaisäidiksi ryhtymisessä lapselle.

Toivon, että lapsen paras ja oikeus toteutuu! Voimia!

87 lisää: Eli lyhyesti, ota yhteys juristiin. Maksuasiat selviää kyllä ja moni juristi hoitaa sen (oikeauavun) puolestasi kokonaan.

Lasta ei saa vieraannuttaa sukulaisista eikä ihmisistä, ketkä lapsen elämään ovat kuuluneet koko ajan.

Kyllähän se aina tapauskohtaisesti katsotaan. Minut ja pikkuveljeni ja -siskoni sijoitettiin tuttavaperheeseen, jossa oli jo ennestään 7 omaa lasta ja 2 tukiperhelasta. Perheessä oli kyllä ongelmia ja kun ne vanhemmat erosivat, muutimme lastenkotiin. Rankempaa oli olla siellä perheessä ja joutua sieltä lastenkotiin, kuin jos olisi ollut koko ajan lastenkodissa. En myöskään tykännyt siitä kamalasta vilinästä ja hälinästä ja huudosta, jota siellä oli koko ajan. Sisarukseni hakivat minusta turvaa. Siellä oli myös paljon eläimiä ja vietimme paljon aikaa navetassa tai lampolassa.

Hanki asianajaja.

Olen sosiaalijaostossa, jossa päätettiin hyostaanoroista. Yksikään muu vanhempi ei palkannut asianajajaa ja heiltä kaikilta otettiin lapsi huostaan, sosiaaliviranomaisten painoarvo on niin suuri. Se ainoa äiti, joka hankki juristin ja oikeasti taisteli lapsesta, juristi tuli kokoukseenkin paikalle, sai ainoana pitää sen. Tämä on väärin, mutta asiat päätetään viranomaisesittelystä ja se on niin rutiiniluonteista, että päätökset vain nuijitaan sosiaalityöntekijän pohjaesityksen mukaisesti.

Teija, sun sisko ei ole kuollut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei vieläkään kerro, millaisesta sairaudesta ja omasta lapsilaumasta on kyse. Ap:han voi itsekin olla sosiaalitoimiston asiakas, jonka lapset on lastensuojelun piirissä. Oman näkemykseni mukaan sukulaissijoituksia tehdään aika hyvin nykyään ja ihan tavallisiin perheisiin lapsia on laitettu. Voi olla vuokrakämppää, pienipalkkaisia töitä, omia lapsiakin, uusperheitä jne. silti kelpaavat hyvin, kun ovat normaaleja aikuisia, joilla on elämänhallinta kunnossa.

Kyllä osaat olla ilkeä. Okei, ehkä et tarkoittanut, mutta itku tuli. Emme ole sosiaalitoimiston asiakkaita eikä lapset lastensuojelun piirissä, silti en halua sairauttani julkisesti täällä ilmoittaa koska sen jälkeen on tyyliin kuvakin googlella haettavissa. Lapsia on meillä nykyisen mieheni kanssa yhteensä PALJON, johan sanoin että se on yksi painavimmista syistä. Ymmärrän sen paperilla, silti se tuntuu väärältä, koska ko. lapsi on aina ollut meillä paljon hoidossa ja mennyt "joukon jatkona", ja mikä voisi olla huonoista vaihtoehdoista parhain äitinsä menettäneelle lapselle kuin jäädä tuttujen hoitoon? Lapsi siis on meillä ollut  siskoni kuoleman jälkeen.

Ymmärrän tuskasi ja ihanne olisi ehdottomasti, että lapsi menisi tuttuun perheeseen. Uskon että ongelmana on nimenomaan se, että äitinsä menettäneen lapsen pitää päätyä vanhemmille, joille hän ei "mene joukon jatkeena". Se voi tuntua epäreilulta ja äkkiseltään huonolta päätökseltä, mutta ainoan vanhemman menettänyt lapsi tarvitsee erityisen paljon aikuisen huomiota ja rakkautta. Hänelle pitää löytyä aikaa ja hänen pitää pystyä käsittelemään äitinsä kuolemaa "vanhempien" kanssa aktiivisesti. Onko teillä, rehellisesti sanottuna ekstra aikaa antaa rakkautta, huomiota ja jutteluseuraa? Jos ei, niin valitettavasti vieraskin perhe on parempi.

Sijoituslapsestahan maksetaan sekä kulut että hoitopalkkio.  Sinänsä siis lapsi ei ole taloudellinen rasite.  Kysymys on siitä kykenetkö sinä hoitamaan lapsen muiden lisäksi.  Ja minkälainen on arvio perheestänne sijaisperheeksi.  Sinänsä näin ulkopuolisena tuntuisi että olisi parempi jos lapsi sijoitettaisiin omaan sukuun.  Ei tietenkään aina koska ei tiedä millaisia henkilöitä siinä on.  Joskus ulkopuolisen hoidossa on parempi jos sattuu hyvä perhe.

Lisäksi kunta maksaa lapsesta sijaiskodille kulut ja hoitopalkkion.  Jos tuolla tavalla sovittaisiin ei kunta maksaisi mitään.  

Juridisten neuvojen lisäksi ap:n tarvitsee nyt hakea neuvontaa ja ohjausta tähän tilanteeseen: äitinsä menettäneen lapsen kohtaamiseen, miten perheessä pitää olla tilaa tulla juuri tälle lapselle, ei uusia vauvoja, matkoja jne. muita isoja projekteja. Hankit neuvontaa sieltä, mistä sitä saa.

Ja ei pidä sivuttaa sitä, että tällä lapsella on tällä hetkellä yksi juridinen vanhempi. Se on vahva juridinen asema, vaikka isällä ei olisi huoltajuutta ollutkaan. Jos juridinen isä haluaa luovuttaa huoltajuuden nimenomaisesti lapsensa tädille ja tämän miehelle taatakseen lapselle vakaat kasvuolosuhteet ja kasvattaa lapsen yhdessä heidän kanssa niin, että jatkossakin on etäisesti yhteydessä (tai hieman rakentaa suhdetta lapseen), niin sanonpahan vain, että on aika painava asema siinä. Isältähän ei ole otettu lasta huostaan, eikä oikeuksia pois.

Isä on se, joka nyt voi ottaa juridisesti ohjat käsiin ja todeta, että lapsen paras on jollakin järjestelyllä jäädä tädin luokse. Jos tässä siis on lapsen isälle jokin tulokulma, joka hänelle sopii, esim. tapaamisjärjestelyt, elatusasiat, ihan mitä vaan, miten yhteistyö hänen kanssaan toimii, niin neuvoisin viivana hankkimaan sen juristin, neuvottelemaan isän kanssa ja isä sanokoon (tai yhteisen juristin suulla), että miten lähdetään nyt liikkeelle.

Ap:lle neuvoisin, että siitä perussairaudesta on mahdollisuus hankkia lääkärintodistus, jossa kerrotaan, miten se vaikuttaa vanhemmuuteen. Onko esimerkiksi jotain tajuttomuuskohtauksia tai varhainen menehtyminen. Jos sinulla on jotain palveluja tai kuntoutusta kompensoimaan sairautta, niin selvität sitten ne.  Esim. olosuhdeselvityksissä voidaan kysyä lääkäriltä tuo, että vaikuttaako jotenkin vanhemmuuteen sairaus.

Sitten ne miettii aina sitä jaksamista. Parasta on, jos sulla ja teillä on niitä oikeasti voimavaroja lisääviä asioita. Jos ei ole, niin alkakaa tekemään jotain. Jonnekin, mikä auttaa, ryhmään, harrrastukseen tms. Sitten on sanoa, että käsittelen siskon kuolemaan ja tätä tilannetta näin ja se on totta.

Tsemppiä. Tehtävää lista on pitkä, mutta mahdollinen.