Voiko tosiaan olla niin, ettei kuolleen siskoni lapsi voi tulla asumaan meille vaan siksi, kun itselläni on

Vierailija kirjoitti:

Monet sossun omista sijaisperheistä ovat varsinaisia lapsikenneleitä joten vaikka aloittajalla

olisikin paljon lapsia sen ei pitäisi vaikuttaa.

Tiedän sijaisperheen jossa omat, sijoituslapset ynnä kriisilapset mukaan lukien lapsia on yli

10.

Aloittajalle voimia jatka taistelua lapsesta!

Uusi sana.

Ovatko lestaperheetkin lapsikenneleitä?

Voisitko pyytää työntekijää teille kotikäynnille, niin näkisi käytännössä, että arkenne toimii, vaikka olisi yksi lapsi lisää? Toki tilanteessa tulee ottaa huomioon lapsen paras, ehkä hän kaipaisi nyt esim. erityistä huomiota ja sitä ei lapsijoukon jatkeena välttämättä saa. Vaikea sanoa, kun ei tunne koko tilannetta, mutta sinuna yrittäisin vielä perustella työntekijälle omaa kantaasi. Ihmisiä heistäkin suurin osa on, eikä suinkaan rajattoman tai mielivallan käyttäjiä. Lain ja ohjeiden mukaan toimitaan, mutta vastuu on tosiaan ensisijaisesti lapsen hyvinvoinnista, ja mahdollisesti se toteutuisi paremmin muualla.

Oiskohan ap:n sisko päättänyt toisin jos ois tienny miten lapsen käy :(

Kuinka paljon miehesi pystyy osallistumaan lasten hoitamiseen? Onko hänen roolinsa perheessä tullut riittävästi esille sosiaalityöntekijöiden kanssa keskustellessa? Ei siis tarvitse vastata näihin kysymyksiin tässä ketjussa, mutta mieti, pystyisikö miehesi vielä vakuuttamaan sosiaalityöntekijät siitä, että pystytte yhdessä hoitamaan vielä yhden lapsen hyvin ja huolehtivasti, koska hän auttaa sinua niin paljon lasten kanssa. Tietysti jos miehesi ei ole innostunut yhdestä yllätyslapsesta lisää perheeseen, niin sitten kannattaa miettiä asia kokonaan uusiksi lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta.

Toivotaan että lapsi pääsee perheeseesi, hänelle olisi hyväksi saada kasvaa sukulaisperheessä. Lapselle kuitenkin on merkitystä sillä, onko ympärillä verisukulaisia ja sukulaisia, vai "vieras" perhe, johon ei ole sukulaisuussidettä.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mikä sairaus on semmoinen että se on Suomessa vain yhdellä ihmisellä, ja tämä ihminen vielä on ollut julkisuudessa sairautensa kanssa. Eikö muka voi sanoa vaikka että harvinainen hermorappeumasairaus, jonka takia joudun pyörätuoliin -ainoa miksi ajattelisin että haasteellista hoitaa pientä vauvaa yksin kotona.

Eihän ap sanonut missään että olisi ainoa Suomessa, ainoastaan että saattaa ko.sairauden yhteydessä löytyä googlella hänen nimi ja kuva?

Vierailija kirjoitti:

Liikaa lapsia on määrällisesti?

Ja tuo sairaus? CP vamma? Reuma? Rintasyöpä? Kilpirauhasen vajaa toiminta?

Kapi? Luulotauti? Kampurajalka? Hikka? Ummetus?

Onko ap:llä ollut vaikeuksia jaksaa hoitaa omia lapsia ja kotia sairautensa vuoksi? Eikö ap voisi pyytää lasta heille kylään mahdollisimman usein ja esim. lomia lapsi voisi viettää serkkujensa kanssa ja tätinsä kanssa. Vai rahaako ap haluaa?

Ehkä on parempi sijoittaa lapset/ lapsi tasaiseen ydinperheeseen, jossa resurssit ovat kunnossa.

Uusperhe + sairaus + jotain 8-9 lasta yhteensä ei kuullosta hyvältä.

Anna sossun päättää rauhassa ja tue ratkaisua. Älä ala tappelemaan.

Minulla on käsitys, että orvoiksi jääneet pienokaiset pyritään nykyisin sijoittamaan lähisukulaiselle, jos vain mahdollista.  Tiedän yksinhuoltajaäidin, kenellä on kaksi omaa lasta ja hänen luokse sijoitettiin kuolleen sukulaisen tuolloin 3-4-vuotiaat kaksoset, vaikka omatkin lapset olivat alle 10-vuotiaita sijoituksen aikaan. Ko äidillä oli asiat kunnosa, muutaman hengen tiivis turvaverkko asui lähellä jne...

Lapsen hoitaminen muiden jatkona ei välttämättä ole nyt se mikä lapselle antaa parhaan kasvuympäristön. Äidin eläessä asia oli tietenkin toinen, lapsi kyläili suurperheen vilinässä ja sai muun ajan äidiltään erityistä, ainutkertaista huomiota. Jotkut lestadiolaisperheissä kasvaneet ovat aikuistuessaan kertoneet, ettei lapsuus ns muiden jatkona ole ollut kaikkein miellyttävin, tunnet koko kasvuajan olevasi vain lauman jäsen, ilman omaa henkilökohtaista huomiota.

Ap kertoo elävänsä ns uusperheessä, kuinka monta exää perheessä on sopimassa ja vetämässä lasten asioita eri suuntiin. Jos nykyistenkin lasten huolto- ja hoitosuhteissa on vahvoja ristivetoja, voi se olla yhtenä lisäsyynä ettei sos.viranomaiset voi sijoittaa perheen levottomaan tilanteeseen lisää lapsia.

Pienellä lapsella on oikeus hyvään, rakastavaan, rauhalliseen kasvuympäristöön. Varmasti tädistä tuntuu pahalta menettää lapsi vieraille, siitä huolimatta lapsen oikeus kotiin missä häntä rakastetaan ainutkertaisena ihmisenä ja tuetaan ehdoitta menee kaiken edelle.

Siis mitä täällä nyt tarinoidaan: http://www.vauva.fi/keskustelu/2972543/jos-ja-kun-mies-ei-ole-ekan-laps…

Vierailija kirjoitti:

Monet sossun omista sijaisperheistä ovat varsinaisia lapsikenneleitä joten vaikka aloittajalla

olisikin paljon lapsia sen ei pitäisi vaikuttaa.

Tiedän sijaisperheen jossa omat, sijoituslapset ynnä kriisilapset mukaan lukien lapsia on yli

10.

Aloittajalle voimia jatka taistelua lapsesta!

Tuo on mahdollista vain, jos suurin osa lapsista on kouluikäisiä.

Kylläpä uppoaa näinkin selvät porvoolaiset...

Eikö lapsen biologisen isän toivomus paina aika paljon tässä tilanteessa? Jos hän vaikka kirjoittaisi tuntevansa siskon ja luottavansa tämän kykyyn huolehtia lapsesta. Tai juuri noin että mies ottaisi vastuuta lapsesta, mutta vain paperilla.

Koittaisin rekrytoida lapsen isän mukaan suunnitelmaan, ja koittaa sopia lapsen sijoituksesta hänen kanssaan yhtenä rintamana. Luulisi että isällekin on selvää mikä lapsen etu on, ja biologisen vanhemman juridiset oikeudet ovat kumminkin vahvat.

Aikuisten erimielisyydet voi laittaa hetkeksi sivuun ja keskittyä yhteiseen tavoitteeseen lapsen hyväksi.

1) Lapsen tarve. Ap tuskin tietää lapsen kokonaistilannetta. Äiti tehnyt itsemurhan, onko siis jo aiemmin jäänyt hoivaa ja huolenpitoa vaille? Onko erityislapsi? Ap kuvailee, että menisi ison (?) "joukon jatkona". Entä jos lapsen tarve on muuta? Tarvitseekin erityistä hoivaa ja huolenpitoa.  Tunnen 2 sijaisvanhempaa. Heillä on lastenhoitoalan koulutus ja pitkä kokemus alan töistä. Toivoisin omat lapseni tuossa tilanteessa mielummin heille kuin omalle siskolleni, jolla kaksi lasta, uusperhe ja niiden "kuviot".

2) Ap:n sairaus. Huonossa hoitotasapainossa oleva insuliinihoitoinen diabetes? MS-tauti? Mahdollisesti huonoennusteinen tauti ja jo kertaalleen äitinsä menettänyt lapsi. Ei järkevä kokonaisratkaisu, jos uudelleen menetys esim. murrosiässä. Ap lienee jo 40 v. Osa kroonisia sairauksia sairastavista ovat 50-vuotiaina jo varsin kehäraakkeja. Juuri kun pitäisi jaksaa murrosikäisiä.

3) Lapsen isä. Jos hän tuntee äidin siskon ja olosuhteet, eikä pidä paikkaa hyvänä.

Ei ne sulle anna sitä. Ne ei saa sossut ite mitään rahaa siitä. Lapsi on rahallista kauppatavaraa sossulle. Miljardibisnestä sijoitukset on. Karu totuus

Vierailija kirjoitti:

Ei ne sulle anna sitä. Ne ei saa sossut ite mitään rahaa siitä. Lapsi on rahallista kauppatavaraa sossulle. Miljardibisnestä sijoitukset on. Karu totuus

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä ei ole sama henkilö kuin sijaishuollon työntekijä, sijaisvanhempi tai muu vastaava. Sosiaalityöntekijällä on kiinteä kuukausipalkka, joka ei riipu sijoitusten lukumäärästä. Useimmat sosiaalityöntekijät ihan oikeasti haluavat lapselle hyvää.

Lue tämä vielä muutaman kerran uudestaan, tuskin kyllä sittenkään tajuat tai haluat tajuta.

Tällaisten tapausten varalle lapsiperheiden kannattaa -ajoissa- tehdä huoltotestamentti.

Tehty kirjoitti:

Tällaisten tapausten varalle lapsiperheiden kannattaa -ajoissa- tehdä huoltotestamentti.

Huoltotestamentilla ei ole mitään lain voimaa, se on käytännössä sama asia kuin toivomus.  Tuossa tapauksessa kannattaisi hakea isälle huoltajuus ja siskolle oheishuoltajuus. Sen jälkeen aloittaa adoptioprosessi lapsesta.

Tehty kirjoitti:

Tällaisten tapausten varalle lapsiperheiden kannattaa -ajoissa- tehdä huoltotestamentti.

Sillä on ainoastaan toiveen merkitys. Eli ei minkäänlaista lainvoimaa eikä vaikuta lopulta lapsen sijoitukseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti olisin AP tai sen toisen ketjun AP, siis tämä lapsen isän vaimo, tekisin niin että viranomaisilta salaa sovittaisiin, että lapsi virallisesti otetaan isälle, mutta oikeasti asuu tädin perheessä. Isän perhe elättää ja lapsi on heillä jokatoinen viikonloppu. Jos joku kyselisi, sanoisivat että on tädillä silloin tällöin hoidossa. Ihan oikeasti. Jos lapsella on perhettä joka on hänestä valmis huolehtimaan, miksi viranomaisten pitäisi olla päättämässä sijoittaa lapsi vieraalle. Joskus vuosien päästä, kun lapsen omallakin mielipiteellä on ehkä merkitystä, otettaisiin taas yhteyttä viranomaisiin ja selitettäisin että nyt on käynyt niin, että lapsi on viettänyt enemmän aikaa tädin perheessä ja on läheinen serkkujensa kanssa jne., että voisiko he adoptoida lapsen.

Tämä on kyllä hulluin neuvo ikinä! "Muista sitten esikoulussa ettet sano että asut oikeasti tädin luona"

Kenellähän lapsen huoltajuus nyt on? Keneltä lapsi otetaan huostaan? Meneeköhän tuollainen edes hallinto-oikeudessa läpi? Oikeasti kuulostaa hyvin omituiselta!