Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteesta _ollakko, vai eikö olla?
20.09.2017 |
Tutustuimme viitisen vuotta sitten. Mies ajautui asumaan kotiimme, olimme niin paljon yhdessä että huomasimme ettei ollut järkeä pitää kahta asuntoa. Mies myi asuntonsa ja muutti siis meille.
Nyt alkuvuodesta, mies muutti pois. Lähemmäs työpaikkansa, ei pitänyt asunnosta sanoi. Halusi kuitenkin jatkaa suhdetta.
Alkusuhteessa, kun nähtiin päivittäin, etäisyyttä oli 70 km, nyt 30 km. Miehestä ei enää kuulu mitään. Viimeisin viesti tällä viikolla oli maanantaina. Hän ei kirjota mulle, jos mä en kirjota hälle. Hän ei soita, jos minä en soita yms. Yhteydenppidon katkeamisen selityksenä on aina tämä. (keskustelu loppuu aina mun teksteihin joihin hän ei enää kommentoi, silti yhteyden pito näyttää hänen mielestään olevan minun vastuullani)
Viikonloput vietetään yleensä yhdessä, jollei olla sovittu muuta.
Mitään yhteistä ei sovita. Se on ilmeisesti oletusarvo.
Mies kävi meillä alkuunsa myös viikolla, muttei selvästi halua enää käydä viikolla, koska ei pidä yhteyttä alkuviikosta jolloin voisi tulla. Olen päätellyt ettei ehkä pidä yhteyttä sen takia kun ei juurikaan haluaisi tulla. Viimeisimmät viikkovierailu kerrat ovat olleet myös hieman kankeita. On valittanut matkasta ja ajasta yms.
Noh, meidän parisuhde on nyt sitten kuudessa vuodessa kutistunut viikonloppusuhteeksi. En osaa suhtautua tähän mitenkään. (yksipuoliset vierailut johtuu lapsista jotka käy seudullani koulua, eli vastavuoroisuus vierailujen suhteen ei ole mahdollista, vaikka hän välillä sanookin vitsikkäästi että tule sinä tänne... Eikä ole siis lasten isä)
Mielipiteitä? Neuvoja?
Kommentit (8)
En tiedä mutta missä on poliitikko Pirjo AlaviivaKapee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllästynyt. Minulla sama juttu, kolmen vuoden päästä aloin kyllästymään moniin mese viestien vastailuun päivittäin. Otin yhteyttä jos oli oikeasti asiaa, eikä tyyliin mitä teet? viisi kertaa päivässä. Sanoin asiasta, nainen ei ymmärtänyt, suhde loppui. M49.
Hei.
Parin vuoden seurustelun jälkeen suhteeseen yleensä tulee viimeistään kysymys siitä, ollaanko sitouduttu samaan suhteeseen, mitä toivotaan toisiltaan yms. Jotenkin saan sen ymmärryksen, että tällainen perusteellisempi pohdinta suhteeltanne on hautautunut jonnekin ja olette viikonloppuisin yhdessä lähinnä tavan vuoksi. Voisitko uskaltaa ottaa härkää sarvista, ja ottaa ihan selvästi puheeksi suhteenne tilan. Missä mennään, minnne ollaan menossa? Puheeksi ottaminen ei ole helppoa. On suuri vaara, että joko paetaan asian puhumista tai sitten syytellään toista tai tulkitaan toista. Ainoa toimiva resepti on minä-viesteillä omista tunteista, tarpeista ja odotuksista puhuminen ja niistä vastuun ottaminen ja toisen osapuolen kuunteleminen. Sen jälkeen on kyettävä katsomaan, haluatteko sitoutua parisuhteeseen tulevaisuudessakin. Jos aiotte jatkaa, jotain on muututtava. Sitoutuminen tarkoittaa, että kumpikin kannattelee parisuhteen vuorovaikutusta ja tekee osansa suhteen hyväksi.
Toivon teille antoisaa, rakentavaa keskustelukykyä, päätyipä se sitten mihin tahansa.
AP tässä,
On tiedossa parisuhteen muuttumiset ja muut keskustelunpaikat.
Tilanne on tässä nyt se että mies ei halua keskustella asiasta, ei osaa, eikä kykene, sen enempää kun on jo yrittänyt.
Lopputulos tässä. Ne muuton syyt olivat tosiaan siis tekosyitä.
Hänen suurimmaksi ongelmakseen on myöhemmin (vaihtelevasti ilmaistuna) muotoutuneet lapset. Välillä myöntää, välillä kieltää asian..
Minun kanssani hän kuulemma olisi valmis asumaan missä tahansa, muttei halua tulla kotiin jossa ei koe olevansa osa perhettä.
Itse hän ei tietenkään ole osannut tehdä itseään osaksi perhettä vaikka on tässä vaikka mitä yritetty. Hän on myös sitä mieltä että teini-ikäisten vitsailu on vittuilua häntä kohtaan. Ollut jo ennen teini ikää ilmeisesti.
Keskustelun lopputulos on aina se, että joko me erotaan kokonaan, minä odotan että lapset muuttaa kotoa (mies ilmeisesti luulee että ne myös sen sileän tien katoaa savuna ilmaan?) tai sitten "jokin" muuttuu.
Se jokin on hänen mielestään lasten (hikareita jotka lukee ja pelaa, ei paljon kavereita) käytös (?) Se jokin omalta osaltani, jota en ole ehtinyt edes hänelle itselleen sanomaan koskaan johtuen näistä ongelman selvittelyistä aina hänen näkökannaltaan, on hänen osallistumisensa ja alkon rajoittamisensa.
Että Kirkko sisko, tässä ei ole kyseessä mikään kevyt tapaus, jutelkaa vähän, se auttaa. Se ei nyt oikein auta. En kirjoittanut kaikkea aloitukseen juuri siitä syystä että takerrutaan asioihin joita ei kysytä.
Itsellä on tunne, että olen sakaantunut ihmiseen, jolla ei ole realistista todellisuuspohjaa elämässä, vaan odottaa jatkuvasti asioita joita ei voida toteuttaa. Samankaltaista tyyliä on toistettu asunnon ja mökin osto suunnitelmissa ja kaikessa muussa. Hän on nyt vuosien jälkeen sitten päättänyt, ettei haluakaan meitä joihin aiemmin sitoutui, perheenä, vain ainostaan minut sieltä lasteni seasta ottaisi ja näin nyt sitten onnistuu vielä asialla osittain kiristämään.
Ja kyllä hän joskus viestejä lähettää viikollakin, viimeisimpiä oli, "miksi sinun pitää viedä lapsesi kirjastoon?". Kysyy ihminen maanantai iltana 30 km päästä. En ymmärtänyt pointtia. Enkä enää tiennyt mitä tuohonkaan voi vastata niin että järki säilyy päässä. Selitystäkö olisi kaivannut, puolustautumista, minä saan viedä lapseni kirjastoon? En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
No tuohan oli mieheltä vain easy way out. Jos hän sua rakastaisi, niin olisi varmaan ehdottanut että muuttaisitte yhdessä tai mitä vaan. Ei rakastaan päästä menemään jos hän on tärkeä!
Hän on munaton mies eikä uskalla nostaa kissaa pöydälle. Haluaa erota sinusta.
Näinpä vähän veikkaan itsekin.
Sitä tyydytystä en vaan anna, että teen sen hänen puolestaan, saa ihan itse hoitaa erosta ilmoittamisen. Silti se joka vkonloppu sieltä tulee taas ja eletään niinkun olisi unohtunut että hän asuu muualla.
Erikoismies. En pysty ymmärtämään miten voi olla ettei näin yksinkertaisia asioita saada hoidettua. Maailmassa on sotaa ja nälänhätääkin, sit on tällasia ihme sotkuja mihin viedään kaikki energiat ihan turhaan.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä jatkan, ap.
Kiitos palautteesta, tarkoitukseni ei ollut kuvitella tilannettanne keveäksi.
Minulle tuli mieleen kirjoittamastasi vielä eräs vanha sanonta tai näkemys:
Valitsematta jättäminen on valinta. Usein se on valinta jatkaa entistä mallia.
Jos mies ei vastaa syvimipiin toiveisiisi ja tarpeisiisi parisuhteestanne, jää sinun valinnaksesi miettiä, tahdotko jatkaa. Jos et tahdo tätä, on sinun itsesi valittava sitten toisin. Sehän ei ole hänen puolestaan päättämistä, vaan oman itsesi vuoksi valitsemista.
Mitä tästä ajattelet?
KirkkoSisko kirjoitti:
Vielä jatkan, ap.
Kiitos palautteesta, tarkoitukseni ei ollut kuvitella tilannettanne keveäksi.
Minulle tuli mieleen kirjoittamastasi vielä eräs vanha sanonta tai näkemys:
Valitsematta jättäminen on valinta. Usein se on valinta jatkaa entistä mallia.Jos mies ei vastaa syvimipiin toiveisiisi ja tarpeisiisi parisuhteestanne, jää sinun valinnaksesi miettiä, tahdotko jatkaa. Jos et tahdo tätä, on sinun itsesi valittava sitten toisin. Sehän ei ole hänen puolestaan päättämistä, vaan oman itsesi vuoksi valitsemista.
Mitä tästä ajattelet?
Kyse ei ollut palautteesta, vaan tilanteen avaamisesta jotta asia olisi ymmärrettävämpi.
Mutta kyllä, näinpä juuri. Kyse on nimenomaan valinnasta. Aina, niin rakkaudessa, erossa, vihassa kuin missä tahansa. Kyseessä on aina valinta. Tappaminen on valinta, rakastaminen on valinta. Syyt niiden takana onkin sitten monisyisempiä. Mikään ei ole mustavalkoista.
Tämän vuoksi olenkin nyt keskustelupalstalla, että saisin muitakin ajatuksia kuin omiani, ne tiedän jo :)
Hakemassa vertaistukea ja vahvuutta, mielipiteitä ja kokemuksia. Ei sillä ettet Kerttuli oikeassa olisi..
AP
No tuohan oli mieheltä vain easy way out. Jos hän sua rakastaisi, niin olisi varmaan ehdottanut että muuttaisitte yhdessä tai mitä vaan. Ei rakastaan päästä menemään jos hän on tärkeä!
Hän on munaton mies eikä uskalla nostaa kissaa pöydälle. Haluaa erota sinusta.