Lue keskustelun säännöt.
Kristinusko ja moniavioisuus
20.09.2017 |
Haluaisin rakastetukseni yhden kristityn naisen - ainakin unelmissani - ja mulle sopisi jopa sellainen, että voisin olla hänen miehensä jalkavaimo, kunhan saisin olla hänen vaimonsa kanssa. Olisin valmis elämään siten vaikka koko loppuelämäni. Kuulostaa varmaan oudolta, mutta olen ihan umpirakastunut siihen naiseen. Onnistuisiko fantasiani toteuttaminen edes teoriassa vai ovatko kristityt lahkot tiukasti moniavioisuutta vastaan? Mormonithan sellaisen sallivat (he tosin eivät tietääkseni ole kristittyjä), mutta miten on muiden laita?
Kommentit (33)
Raamatussa on lukuisia esimerkkejä polyamorisista liitoista, eli pitäisi olla ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olisi oikein miestä kohtaan ruveta tämän kanssa suhteeseen vain päästäkseen tämän vaimon lähelle. Kristinusko taas ei liity tähän moraaliseen ongelmaan millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei olisi oikein miestä kohtaan ruveta tämän kanssa suhteeseen vain päästäkseen tämän vaimon lähelle. Kristinusko taas ei liity tähän moraaliseen ongelmaan millään tavalla.
En mä haluaisi lähtökohtaisesti lainkaan sen miehen kanssa suhdetta, mutta voisin suostua sellaiseen, jos se olisi miehen puolelta ainoa ehto. Haluaisin olla hänen vaimonsa kanssa "paljon enemmän kuin ystävä". En halua heille eroakaan tietenkään ja ymmärrän kyllä, että avioero olisi muutenkin huono juttu heille. Mutta olen rakastunut siihen naiseen ja välillämme saattaa olla jotain ihan tavallista tuttavuutta läheisempää kaipuuta. Itse olen vapaa periaatteessa mihin vain suhdeviritelmään.
Vierailija kirjoitti:
Raamatussa on lukuisia esimerkkejä polyamorisista liitoista, eli pitäisi olla ok.
Tuota itsekin mietiskelin. Sen vuoksi ihmetyttääkin sen moniavioisuuden poissaolo nykyisin. Ennen vastustin sitä ajatuksenakin, mutta se voisi monessa tapauksessa olla todella hyväkin ratkaisu, ihan käytännön syistäkin.
Ja siis silloin sellaista harkitsisin, jos se kävisi kaikille osapuolille ja olisi ainoa mahdollisuus. Mulle se tärkein juttu on sen naisen mielipide tietenkin, mutta voisin suostua moniavioisuuteen, jos se sopisi sekä sille naiselle että hänen puolisolleen ja jos mikään muu vaihtoehto ei sopisi. Tässä tapauksessa se voisi oikeasti ratkaista dilemmani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monelle kristitylle homoseksuaalinen suhde on ehdoton ei. Siis myös naisten välinen seksuaalinen kanssakäyminen. Lisäksi avioliiton ulkopuolinen seksi on yleensä kristityille suuri synti joka ei ole sallittua.
Muuten kai kukaan ei voi puuttua siihen jos asut "kämppiksenä" heidän kanssaan, tai olet jommankumman tai molempien rakastaja, mutta lain puolesta moniavioisuus ei Suomessa ole sallittua, eli avioliiton solmiminen ei onnistu jos he ovat jo keskenään naimisissa.
Ja siis oon heitä molempia reilusti nuorempi ja ihan mielettömän rakastunut ja innokkaan kiihkeä tapaus sekä muuten ihan asiallinen, vakavarainen, akateemisesti koulutettu ja ok-näköinen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatussa on lukuisia esimerkkejä polyamorisista liitoista, eli pitäisi olla ok.
Tuota itsekin mietiskelin. Sen vuoksi ihmetyttääkin sen moniavioisuuden poissaolo nykyisin. Ennen vastustin sitä ajatuksenakin, mutta se voisi monessa tapauksessa olla todella hyväkin ratkaisu, ihan käytännön syistäkin.
Omasta mielestäni on idioottimaista holhota aikuisia ihmisiä siinä, monenko kanssa saa olla naimisissa. Eiköhän se ole jokaisen oma asia, niin kauan kuin kaikki osaopuolet ovat aikuisia ja vapaaehtoisia kyseiseen järjestelyyn. Avioliittorekisterin pitäisi tosin siinä tapauksessa olla hyvinkin julkinen, jotta järjestelyyn haluttomia ei huijata naimisiin jo ennestään naimisissa olevan kanssa.
Raamatussahan moniavioisuutta ei kielletä kuin papeilta ja itse asiassa sen kieltäminen papeilta tavallaan osoittaa, että muille se on sit ihan ok. Suomen laissa moniavioisuus kuitenkin kielletään, eikä "jalkavaimo"-käsitettäkään ole laissa ollut enää 1400-luvun puolivälin jälkeen. Joten ei se kyllä onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monelle kristitylle homoseksuaalinen suhde on ehdoton ei. Siis myös naisten välinen seksuaalinen kanssakäyminen. Lisäksi avioliiton ulkopuolinen seksi on yleensä kristityille suuri synti joka ei ole sallittua.
Muuten kai kukaan ei voi puuttua siihen jos asut "kämppiksenä" heidän kanssaan, tai olet jommankumman tai molempien rakastaja, mutta lain puolesta moniavioisuus ei Suomessa ole sallittua, eli avioliiton solmiminen ei onnistu jos he ovat jo keskenään naimisissa.
Avioliitto toki olisikin poissuljettu ajatus, mutta haluaisin olla sen naisen rakastaja tai vaikka tarvittaessa molempienkin (olen bi sinänsä). Kenestäkään muusta en kyllä sitten olekaan kiinnostunut ja oon todella lojaali ja uskollinen muuten. Ja voisin tehdä heille kotitöitä jne. ja auttaa muutenkin luonnollisesti. :)
Mitä järkiperäisemmin ja loogisemmin ajattelen, niin sitä enemmän ihmettelen, miksi se ei ole sallittua. Kun siis sillä saataisiin poistettua useitakin ongelmia (puolisoiden erilaiset seksuaaliset tarpeet, vanhuuden tai sairauden tullessa kotihoito, kotitöitä olisi jakamassa yksi henkilö enemmän, yksinäisyys vähenisi ja vähemmän viehättävätkin voisivat löytää puolisoita). Itselleni se olisi oikeasti aivan täydellinen ratkaisu. Kodin toki pitäisi olla ehkä nykyistäkin vähän suurempi, mutta muuten sen myötä tulisi vain paljon hyvää elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi polyjen pitäisi päästä naimisiin? Sen kun asumaan vaan yhdessä jos niin haluaa, eihän sitä mikään estä. Vai onko kyse siitä että halutaan enemmänkin hyväksyntää yhteiskunnalta kuin itse liittoa? Tokkopa sitä ihan äkkiä tulee...ja ihan hyvä niin. Maailma on jo muutenkin niin sairas ja ihmiset taantuneet alkuliman tasolle kaikessa toiminnassaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi polyjen pitäisi päästä naimisiin? Sen kun asumaan vaan yhdessä jos niin haluaa, eihän sitä mikään estä. Vai onko kyse siitä että halutaan enemmänkin hyväksyntää yhteiskunnalta kuin itse liittoa? Tokkopa sitä ihan äkkiä tulee...ja ihan hyvä niin. Maailma on jo muutenkin niin sairas ja ihmiset taantuneet alkuliman tasolle kaikessa toiminnassaan.
En mä haluaisi edes naimisiin. Ymmärrän, että siinä voi pitää rajat, samoin kuin homo-/lesboliittojenkin kirkollisen vihkimisen suhteen (vaikka itse en olekaan hetero), mutta haluaisin rakkaussuhteen varatun kanssa ja yritin miettiä avoimesti vaihtoehtoja. Pettäminen ei ole hyvä juttu, mutta puolisoiden kesken avoin polyamoria voisi olla ok. Eihän sitäkään tarvitsisi kenellekään muulle kertoa edes. Mietin vain sitä, uskaltaisinko kenties edes ehdottaa sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkiperäisemmin ja loogisemmin ajattelen, niin sitä enemmän ihmettelen, miksi se ei ole sallittua. Kun siis sillä saataisiin poistettua useitakin ongelmia (puolisoiden erilaiset seksuaaliset tarpeet, vanhuuden tai sairauden tullessa kotihoito, kotitöitä olisi jakamassa yksi henkilö enemmän, yksinäisyys vähenisi ja vähemmän viehättävätkin voisivat löytää puolisoita). Itselleni se olisi oikeasti aivan täydellinen ratkaisu. Kodin toki pitäisi olla ehkä nykyistäkin vähän suurempi, mutta muuten sen myötä tulisi vain paljon hyvää elämään.
Se aiheuttaisi ongelmia perintöjen ja lasten huoltajuuden kanssa. Näitä koskevat lait pitäisi panna kokonaan uusiksi ja se ei olisi ollenkaan yksinkertainen prosessi.
Vierailija kirjoitti:
Ap on kuvottava tapaus.
Kuinka niin kuvottava? Voisitko perustella? Jos olet niin etuoikeutettu, että sinulla on täydellinen puoliso ja olet itse hänelle täydellinen, niin good for you. Mutta kaikilla ei ole asiat niin onnekkaasti kuin sinulla.
Tietenkin itse haluaisin, että mulla olisi hyvä, raitis, väkivallaton, henkisesti tasapainoinen ja samojen arvoja arvoja kannattava puoliso, mutta sellaisen löytäminen on erittäin vaikeaa - lähes mahdotonta. Enkä ole yksin ongelmani kanssa.
Haluaisin saada ja antaa rakkautta ja haluaisin ilahduttaa ja auttaa muita. Olisi hienoa tuntea itsensä tarpeelliseksi ja tehdä läheisensä onnellisiksi sekä saada itsekin edes murunen sitä hyvää. Voisin olla suunnilleen "kotiorja", jos saisin siitä palkkana läheisyyttä rakastamaltani naiselta. Tekeekö se minusta kuvottavan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkiperäisemmin ja loogisemmin ajattelen, niin sitä enemmän ihmettelen, miksi se ei ole sallittua. Kun siis sillä saataisiin poistettua useitakin ongelmia (puolisoiden erilaiset seksuaaliset tarpeet, vanhuuden tai sairauden tullessa kotihoito, kotitöitä olisi jakamassa yksi henkilö enemmän, yksinäisyys vähenisi ja vähemmän viehättävätkin voisivat löytää puolisoita). Itselleni se olisi oikeasti aivan täydellinen ratkaisu. Kodin toki pitäisi olla ehkä nykyistäkin vähän suurempi, mutta muuten sen myötä tulisi vain paljon hyvää elämään.
Se aiheuttaisi ongelmia perintöjen ja lasten huoltajuuden kanssa. Näitä koskevat lait pitäisi panna kokonaan uusiksi ja se ei olisi ollenkaan yksinkertainen prosessi.
Toki lainsäädäntöä voisi uudistaa ja ehkä sellaisen suhteen voisi "laillistaa" jotenkin. Lisäksi uskon, että se jäisi marginaali-ilmiöksi ainakin Suomessa. Mutta olisin kyllä itse mieluummin jalkavaimo ja jopa niiden keskenään naimisissa olevien "kotiorja" kuin onneton ikisinkku. Saisin edes vähän läheisyyttä ja voisin auttaa heitä.
Mikäli kyseessä on oikeasti uskovainen, kristitty perhe, ei tule onnistumaan. Aiemmin mainitsemani kristittyjen synteinä pitämät niin homoseksuaalisuus kuin avioliiton ulkopuolinen seksi pitäisi siinä tapauksessa olla heille kauhistus, johon he eivät voi suostua.
Jos pariskunta on onnellisesti naimisissa oleva kristitty pariskunta, ei aloittajalla ole toivoakaan. Kristityt eivät hyväksy aviorikosta eivätkä monet samaa sukupuolta olevien suhteitakaan.
Eikä mies varmaan muutenkaan haluaisi jakaa vaimoaan. Tuskin edes sillä hinnalla, että saisi aloittajan vuoteeseensa. Jossain vaiheessa kuitenkin kävisi ilmi, että aloittaja on kiinnostunut vain ja ainoastaan naisesta, joten mustasukkaisuusdraamaa olisi edessä.
Olisko jollain omakohtaista kokemusta tai olisiko muuten kokemusta polyamoriasta? Olen niin ihastunut siihen unelmieni naiseen, että olisin valmis melkein mihin tahansa erikoisiinkin järjestelyihin. Ja vaikkei miehet enää niin kiinnostakaan, niin se olisi pieni "hinta" siitä, että saisin olla rakkaani kanssa.