Lue keskustelun säännöt.
Meen ens kuussa naimiisiin!
Ihanaa oli pakko purkaa tätä innostustani jonnekin. Ei järjestetä edes mitään hääjuhlia mutta silti oon ihan innoissani. Mennään siis vaan maistraatissa vihille. Sormuksista mietittiin ensin ettei hankita lainkaan, mutta päädyttiinkin siihen että voishan sitä ehkä jotkut halvat sen symbolin vuoksi. Varmaan ostetaan hopeiset sormukset. Tai ehkä kullattu hopea vois olla kivemman värinen.
Perheillemme kerrotaan avioliitosta vasta jälkikäteen. Mä otan miehen sukunimen, niin ajattelin että voisin laittaa valokuvan mun uudesta henkkarista se uuden sukunimen kanssa sitten kun se ehtii tulla. Parempia ideoita? :)
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse loukkaantua "sydänjuuriaan myöten", mutta kyllähän se saattaa monesti vähän riipaista. Pahoittaa mielen. Tehdä surulliseksi. Harvahan sitä vaan ääneen sanoo, saati näyttää muuten loukkaantumisensa. Yleensä paha mieli pyritään peittämään.
Täällä ainakin joku mamma julisti, että loukkaantuisi sydänjuuriaan myöten. :D Mikä olisi täysin naurettavaa. Ja jos joku tuollaisesta pahoittaa mielensä, niin eipä sille sitten mitään voisi, ihmiset nyt pahoittavat mielensä milloin mistäkin. Se ei kuitenkaan olisi lapsesi vika, vaan oma tunne-elämän ongelmasi. Naimisiinmeno on kuitenkin hääparin keskinäinen asia ja päätös, eikä kaikkia ei haluta olla sellaisen tilaisuuden keskipisteenä. Kunnioittakaa aikuisten lastenne valintoja.
Niin no, mulla nyt ei edes lapsia ole. Halusin vain huomauttaa, että Joskus (!) sinne voi jäädä myös vähän surku, vaikka sitä iloista naamaa näkyykin. Parin hetkihän se toki on, mutta ymmärrän hyvin, että vanhemmat ovat mielellään katsomassa lapsensa tärkeää hetkeä. Kuka nyt mitenkin sitten ajattelee.
Joo, minullekin "jäi vähän surku", kun mummi leikkasi vahingossa serkulle isomman palan kakkua jouluaattona 1994. Jotenkin se elämä kuitenkin sitten palasi takaisin raiteilleen.
Oletpa ylimielinen. Onko se nyt niin vaikeaa ajatella, että me ihmiset olemme erilaisia? Tietysti, kaikkein itsekkäimmät eivät sitä tajua. Ohis.
Niinpä olemme erilaisia. Minun mielestäni itsekäs ihminen olisi sellainen, joka loukkaantuisi ja surkuttelisi kohtaloaan silloin, kun hänen lapsensa on mennyt itselleen parhaaksi katsomallaan tavalla naimisiin.
Ja vielä lukutaidotonkin! 😃 Tuo edellinen nimenomaan kirjoitti vanhemmista, jotka eivät sitä pahaa mieltään näytä, kokevat vaan ehkä pientä surua. Näyttävät "iloista naamaa"! Jestas tätä jengiä täällä 😃 😃
"Tuo kirjoittaja", heh.... ;)
Kyllä se kertoo itsekeskeisestä maailmankuvasta, että heittäytyy suremaan tuollaista asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy!
Muistakaa pitää avioeronnekin salassa!
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa pitää avioeronnekin salassa!
Heh, tuo olisi verrannollista ap:n suunnitelmiin vain, jos salaisi avioeripapereiden kirjoittamisen ajankohdan. Niin kuin moni taitaakin tehdä? :D Ymmärsin, että ap aikoo kuitenkin kertoa menneensä naimisiin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä että täytyy mennä salaa naimisiin. En tarkoita että siitä pitäisi koko maailmalle kuulutta, mut miksi ei edes lähimmilleen voi kertoa?
Eiköhän näillä kertomatta jättävillä ole syynsä. Tuntevat läheisensä ja tietävät, että sieltä voi tulla jotain poikkipuolista kommenttia tai voihkinaa, kun eivät pääse osallistumaan. Eivät halua pilata omaa tärkeää päiväänsä tällaisella, vaan pitävät sen tiedon itsellään ja kertovat sitten kun nämä läheiset eivät pääse enää päsmäröimään.
Onhan palstalla jopa kuultu sellaistakin, että kihlaparin vanhemmat ovat pitäneet sukulaisilleen kihlajaisjuhlat ilman kihlaparia! Kun olivat niin sydämistyneitä ettei kihlajaisia tullut, niin pitivät sitten keskenänsä. Niille, joilla on tolkulliset vanhemmat, tällaiset sairaat skenaariot eivät tule edes mieleen.
Meilläkin on appivanhemmat sellaiset, että aina sieltä tulee jotain moitetta, kun tehdään suuria päätöksiä. Maistraattihäistä ei tullut ihan kauheasti, mutta siitä kun lapsi jätettiin kastamatta ja meidän ostamat asunnot ovat heidän mielestään olleet järjettömän kalliita. Jopa veneen ostommekin haukkuivat suureen ääneen, vaikka ihan omilla säästöillä ostettiin! Nyt olemme läksymme oppineet ja kun ostimme omalle lapselle opiskeluasunnon, tästä ei ole appivanhemmille kerrottu, koska emme välitä kuulla sitä valitusta ja voihkinaa. Tuntuuhan se vähän surulliselta, että tällaisia isoja asioita ei voi kertoa, mutta olemme hyväksyneet sen että heiltä tulee kauheaa valitusta pienemmästäkin ja omia hermojamme säästääksemme jätämme tietyt asiat kertomatta.
Kohtavaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtavaimo kirjoitti:
nnn26 kirjoitti:
Onnea! En suosittele hopeasormusta, ei pysy välttämättä nättinä kauan.
Ainiin tähän sormusasiaan unohdin sanoa että sormus on siis jo hankittu. Ja siis juurikin sormus, ei sormukset. Päädyttii hankkimaan vaan mulle sormus kun löytyi halvalla mun mielestä tosi nätti kultainen sormus. Mies ei oikein sormusta kuulema kuitenkaan käyttäisi niin ostettiin mun hiukan suunniteltua kalliimpi sormus puoliksi. :)
Olette menossa ensi kuussa naimisiin, mutta satasen sormus pitää ostaa puoliksi?
Anteeksi mitä? :D Ei kukaan ole sanonut että sormus olisi pitänyt ostaa puoliksi. Sanoin että ostettiin se puoliksi. Vaikka oltais ostettu 50€ sormus mut pelkästään mulle niin oltais me se yhtälailla voitu yhdessä ostaa puoliksi juurikin siksi että mä halusin ostaa myös miehelle sormuksen mutta mies ei sellaista oikein käyttäisi. Joten ostettiin se sormus ikäänkuin oltais ostettu molemmille sormukset, mutta ne kuvitteellisesti "sulautuivat" yhdeksi, ja se on se jota mä kannan sormessani :).
Avioliiton myötä kuitenkin olette juridisesti samaa taloutta ja toisistanne elatusvelvollisia. Siksi en ymmärrä tuollaista "puoliksi" ostamista, eli että pitää laskea molempien maksavan yhdestä pikku esineestä tasan yhtä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko äitinä kommentoida, että jos tyttäreni menisi minulta salaa naimisiin, niin sydämeni särkyisi ja olisin loukkaantunut sydänjuuriani myöten. En siksi, että olisin joku häähullu tapahtumajärjestäjä, vaan ihan vaan siksi että en saanut iloita hänen kanssaan hääpäivänä vaikka en kutsua maistraattiin saisikaan. Olemme myös lapseni kanssa läheiset ja näin ison asian pimittäminen olisi todella hämmentävää.
En ymmärrä. Aika suppea ajatusmaailma jos et pystyisi olemaan onnellinen kun saisit kuulla asiasta jälkeepäin etkä etukäteen. Iloita voi muulloinkin ja pitääkin iloita, ei se hääpäivä ole ainoa päivä jolloin voi olla onnellinen toisen puolesta.
Niin, voihan sitä yhdessä toki iloita sitäkin, kun viikonloppu alkaa tai kun oksennustauti on ohi. Ei se hääpäivä todellakaan ole ainoa päivä, jolloin voi olla onnellinen toisen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Kohtavaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtavaimo kirjoitti:
nnn26 kirjoitti:
Onnea! En suosittele hopeasormusta, ei pysy välttämättä nättinä kauan.
Ainiin tähän sormusasiaan unohdin sanoa että sormus on siis jo hankittu. Ja siis juurikin sormus, ei sormukset. Päädyttii hankkimaan vaan mulle sormus kun löytyi halvalla mun mielestä tosi nätti kultainen sormus. Mies ei oikein sormusta kuulema kuitenkaan käyttäisi niin ostettiin mun hiukan suunniteltua kalliimpi sormus puoliksi. :)
Olette menossa ensi kuussa naimisiin, mutta satasen sormus pitää ostaa puoliksi?
Anteeksi mitä? :D Ei kukaan ole sanonut että sormus olisi pitänyt ostaa puoliksi. Sanoin että ostettiin se puoliksi. Vaikka oltais ostettu 50€ sormus mut pelkästään mulle niin oltais me se yhtälailla voitu yhdessä ostaa puoliksi juurikin siksi että mä halusin ostaa myös miehelle sormuksen mutta mies ei sellaista oikein käyttäisi. Joten ostettiin se sormus ikäänkuin oltais ostettu molemmille sormukset, mutta ne kuvitteellisesti "sulautuivat" yhdeksi, ja se on se jota mä kannan sormessani :).
Avioliiton myötä kuitenkin olette juridisesti samaa taloutta ja toisistanne elatusvelvollisia. Siksi en ymmärrä tuollaista "puoliksi" ostamista, eli että pitää laskea molempien maksavan yhdestä pikku esineestä tasan yhtä paljon.
Avioliitossakin jokaisella on kuitenkin oma omaisuutensa. Mun mielestä tuossa ei ole mitään outoa, että ostivat sormuksen puoliksi. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälittävä ja rakastaan aliarvioiva mies jos ei edes vihkisormusta osta. Mieti vielä mitä elämäsi on jatkossa.
T. Elämää jnkv nähnyt täti-ihminen
Onnea. Mekin mentiin maistraatissa naimisiin ja kerrotiin jälkikäteen. Oli juuri meidän näköinen tapa mennä naimisiin ja tilaisuus oli kaunis. Emme kumpikaan tahtoneet häitä ja vaan tahdoimme solmia avioliiton. Sormukset on.
Ajattelimme ensin lähettää kuvan kun vihkiminen on ohi tai häämatkalta. Maistraatissa ottivat meistä kuvan, ja kysyivät jopa halutaanko me että ottavat kuvan. Vanhemmille kuitenkin kerrottiin asiasta itse. Muille lähetettiin kuva.
Esim pinterestistä löytyy hienoja ideoita kuvista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän kyse nyt ollutkaan hääjuhlien järjestämisestä, vaan ilmoittamisesta että on menossa naimisiin. Tarkoittaako ilmoitus automaattisesti hääjuhlia? Olisin tyytyväinen, jos saisin edes tiedon tulevasta vihkimisestä ja mitään juhlia en odottaisi. Miksi se pitää salata rakkaimmilta ja läheisimmiltä ihmisiltä? Eikö voi vaan sanoa, että meidät vihitään "Matin" kanssa silloinjasilloin ja halutaan viettää päivä ja tilaisuus keskenämme? Mitä pahaa tuossa on?
Vierailija kirjoitti:
Eihän kyse nyt ollutkaan hääjuhlien järjestämisestä, vaan ilmoittamisesta että on menossa naimisiin. Tarkoittaako ilmoitus automaattisesti hääjuhlia? Olisin tyytyväinen, jos saisin edes tiedon tulevasta vihkimisestä ja mitään juhlia en odottaisi. Miksi se pitää salata rakkaimmilta ja läheisimmiltä ihmisiltä? Eikö voi vaan sanoa, että meidät vihitään "Matin" kanssa silloinjasilloin ja halutaan viettää päivä ja tilaisuus keskenämme? Mitä pahaa tuossa on?
En minäkään ymmärrä. Ilmoittavatko he lasten saamisestakin omille vanhemmilleen lähettämällä jälkikäteen kuvan synnäriltä? Vauvan nimen voi sitten kertoa seuraavassa joulukortissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, mikäli kyse ei ole muista syistä tapahtuneesta välirikosta vanhempiin, tällaisessa ei-kerrota-vanhemmille-että-mennään-naimisiin -skeemassa on kyse lähinnä itsenäistymisprosessista. Nuorten aikuisten rajanvedosta: tässä menee minun elämäni rajat, ja te ette niihin puutu. Eikä siinä kai sinällään mitään pahaa ole, vähän ajattelematonta vain.
Meen ens kuussa naimisiin. Menen ensi. .
Juhlin joulukuussa 15-vuotishääpäivää mieheni kanssa. Oltiin jo reilusti yli nelikymppisiä, kun meidät vihittiin maistraatissa. Todistajat olivat talon puolesta, emmekä kertoneet kenellekään vihkimisestä. Tieto lähti leviämään, kun miehen sisko huomasi, että minulla oli kaksi sormusta. Mutta liki vuoteen ei kukaan tiennyt mitään. Omiin sukulaisiini en ole ollut yhteyksissä reiluun 20 vuoteen, joten ehkä sisarukseni eivät tiedä asiasta vieläkään mitään. Olen nimittäin laittanut jo 30 vuotta sitten väestörekisteriin tietojeni luovutuskiellon.
Jäi yllä olevasta pois onnittelut ap:lle. Pitäkää vain suunnitelmastanne kiinni, älkää antako kenenkään sotkeutua asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Kohtavaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtavaimo kirjoitti:
nnn26 kirjoitti:
Onnea! En suosittele hopeasormusta, ei pysy välttämättä nättinä kauan.
Ainiin tähän sormusasiaan unohdin sanoa että sormus on siis jo hankittu. Ja siis juurikin sormus, ei sormukset. Päädyttii hankkimaan vaan mulle sormus kun löytyi halvalla mun mielestä tosi nätti kultainen sormus. Mies ei oikein sormusta kuulema kuitenkaan käyttäisi niin ostettiin mun hiukan suunniteltua kalliimpi sormus puoliksi. :)
Olette menossa ensi kuussa naimisiin, mutta satasen sormus pitää ostaa puoliksi?
Anteeksi mitä? :D Ei kukaan ole sanonut että sormus olisi pitänyt ostaa puoliksi. Sanoin että ostettiin se puoliksi. Vaikka oltais ostettu 50€ sormus mut pelkästään mulle niin oltais me se yhtälailla voitu yhdessä ostaa puoliksi juurikin siksi että mä halusin ostaa myös miehelle sormuksen mutta mies ei sellaista oikein käyttäisi. Joten ostettiin se sormus ikäänkuin oltais ostettu molemmille sormukset, mutta ne kuvitteellisesti "sulautuivat" yhdeksi, ja se on se jota mä kannan sormessani :).
Avioliiton myötä kuitenkin olette juridisesti samaa taloutta ja toisistanne elatusvelvollisia. Siksi en ymmärrä tuollaista "puoliksi" ostamista, eli että pitää laskea molempien maksavan yhdestä pikku esineestä tasan yhtä paljon.
No johan täällä osataan sitten kummallisista asioista tehdä iso numero. Mitä et ymmärtänyt nyt tuossa minkä selitin? Kyse ei ollut siitä että oltais jotenki haluttu olla "oikeudenmukaisia" tai "tasapuolisia" maksamalla sormukset puoliksi. Tuo juttu oli mulle symbolinen ja siten tärkeä. Mä olisin halunnut ostaa miehelle sormuksen, mutta mies totesi ettei hän sitä juuri koskaan kuitenkaan käyttäisi, että voisko hän ostaa pelkästään mulle sen sormuksen, niin etten mä osta hänelle. Sillä oli mulle symbolinen merkitys että ostettiin se puoliksi, ja se merkitys oli se, että nyt koen että ollaan ikäänkuin ostettu toisillemme sormukset. Se sormus joka mun sormeen vihkiessä tulee, on sormus johon molemmat on konkreettisesti panostanut, ja se sormus on mulle avioliiton symboli (kuten kai monelle muullekin).
Kenen sun mieletsä se sormus olisi pitänyt ostaa? :D Miten ihmeessä jotakuta tämäkin voi häiritä, että miten jaetaan rahankäyttömme suhteessa. Kai nyt kauhistutte vielä siitäkin että kyllä meillä on ihan ikiomat tilit joita molemmat käyttää, eikä laitetakaan kaikkia rahojamme samaan nippuun kun niitä saadaan. Mun mielestä sun ajatustapasi ja ihmettelysi on outoa.
Jätä se sika!