Lue keskustelun säännöt.
Meen ens kuussa naimiisiin!
Ihanaa oli pakko purkaa tätä innostustani jonnekin. Ei järjestetä edes mitään hääjuhlia mutta silti oon ihan innoissani. Mennään siis vaan maistraatissa vihille. Sormuksista mietittiin ensin ettei hankita lainkaan, mutta päädyttiinkin siihen että voishan sitä ehkä jotkut halvat sen symbolin vuoksi. Varmaan ostetaan hopeiset sormukset. Tai ehkä kullattu hopea vois olla kivemman värinen.
Perheillemme kerrotaan avioliitosta vasta jälkikäteen. Mä otan miehen sukunimen, niin ajattelin että voisin laittaa valokuvan mun uudesta henkkarista se uuden sukunimen kanssa sitten kun se ehtii tulla. Parempia ideoita? :)
Kommentit (100)
Itse suostuisin menemään naimisiin täysin salaa sukulaisilta. Maistraatissa arkivaatteissa ilman sormuksia. Kotona ehkä voisi syödä pizzaa. Miehelle tuo ei käy, halusi juhlavammat vaatteet ja että naimiisinmenosta kerrotaan vanhemmille samana päivänä, vaikka se ahdistavaa olisikin. Onneksi on nyt myöhemmin sanonut ettei ikinä mennä naimisiin, siitä ei ole mitään hyötyä. Kun minäkään en ole varma ovatko avioliiton hyödyt kovin merkittäviä vai voiko ne saavuttaa muillakin tavoin tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... Ehkä juuri tuosta syystä on hyvä ajatus jättää kertomatta vanhemmille etukäteen, heille voi olla kova pala että mitään juhlia ei tule.
Mun lapsi on keväällä menossa naimisiin, joten tämä liippaa läheltä. :) Ainakaan mun kohdalla pointti ei ole se, että pitäisi olla joku juhla. Tuntuisi vaan surulliselta, mikäli ei voisi olla paikalla todistamassa vihkimistä.
No juuri tuo! "Voi voi kun me ei päästä näkemään!" Ei siinä ole edes mitään näkemistä, kaava on koruton ja vie muutaman minuutin. Jättäkää se hääpari rauhaan!
Vierailija kirjoitti:
Pakko äitinä kommentoida, että jos tyttäreni menisi minulta salaa naimisiin, niin sydämeni särkyisi ja olisin loukkaantunut sydänjuuriani myöten. En siksi, että olisin joku häähullu tapahtumajärjestäjä, vaan ihan vaan siksi että en saanut iloita hänen kanssaan hääpäivänä vaikka en kutsua maistraattiin saisikaan. Olemme myös lapseni kanssa läheiset ja näin ison asian pimittäminen olisi todella hämmentävää.
No kannattaa varmaan kertoa hänelle tämä asia sitten juuri näin. "Jos menet joskus naimisiin puolisosi kanssa kahdestaan ilman juhlia, niin toivoisin että voisit silti kertoa minulle etukäteen että voin iloita hääpäivänäsi, vaikken olisikaan paikalla."
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse loukkaantua "sydänjuuriaan myöten", mutta kyllähän se saattaa monesti vähän riipaista. Pahoittaa mielen. Tehdä surulliseksi. Harvahan sitä vaan ääneen sanoo, saati näyttää muuten loukkaantumisensa. Yleensä paha mieli pyritään peittämään.
Täällä ainakin joku mamma julisti, että loukkaantuisi sydänjuuriaan myöten. :D Mikä olisi täysin naurettavaa. Ja jos joku tuollaisesta pahoittaa mielensä, niin eipä sille sitten mitään voisi, ihmiset nyt pahoittavat mielensä milloin mistäkin. Se ei kuitenkaan olisi lapsesi vika, vaan oma tunne-elämän ongelmasi. Naimisiinmeno on kuitenkin hääparin keskinäinen asia ja päätös, eikä kaikkia ei haluta olla sellaisen tilaisuuden keskipisteenä. Kunnioittakaa aikuisten lastenne valintoja.
Jos en olisi mennyt naimisiin niin, että vain me kaksi olimme paikalla, en olisi ikinä mennyt naimisiin ollenkaan. Halusimme naimisiin, mutta kaikentasoiset häät tuntuivat erittäin ei-meidän-tyylisiltä. Antakaa lastenne elää omaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse loukkaantua "sydänjuuriaan myöten", mutta kyllähän se saattaa monesti vähän riipaista. Pahoittaa mielen. Tehdä surulliseksi. Harvahan sitä vaan ääneen sanoo, saati näyttää muuten loukkaantumisensa. Yleensä paha mieli pyritään peittämään.
Täällä ainakin joku mamma julisti, että loukkaantuisi sydänjuuriaan myöten. :D Mikä olisi täysin naurettavaa. Ja jos joku tuollaisesta pahoittaa mielensä, niin eipä sille sitten mitään voisi, ihmiset nyt pahoittavat mielensä milloin mistäkin. Se ei kuitenkaan olisi lapsesi vika, vaan oma tunne-elämän ongelmasi. Naimisiinmeno on kuitenkin hääparin keskinäinen asia ja päätös, eikä kaikkia ei haluta olla sellaisen tilaisuuden keskipisteenä. Kunnioittakaa aikuisten lastenne valintoja.
Niin no, mulla nyt ei edes lapsia ole. Halusin vain huomauttaa, että Joskus (!) sinne voi jäädä myös vähän surku, vaikka sitä iloista naamaa näkyykin. Parin hetkihän se toki on, mutta ymmärrän hyvin, että vanhemmat ovat mielellään katsomassa lapsensa tärkeää hetkeä. Kuka nyt mitenkin sitten ajattelee.
Kuulostatte nuorilta ja hieman lapsellisilta. Odottakaa nyt edes siihen saakka että saatte opiskelut pakettiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostatte nuorilta ja hieman lapsellisilta. Odottakaa nyt edes siihen saakka että saatte opiskelut pakettiin!
Miksi tarvitsisi olla opiskellut voidakseen mennä naimisiin? Ei naimisiin meneminen tai menemättömyys liity mielestäni mitenkään opiskeluun tai työelämään. Se on kahden ihmisen yksityiselämän sopimus. Mitä merkitystä opiskelulla on varsinkaan silloin kun ei aio edes järjestää juhlia, (joihin siis saatettaisiin tarvita palkasta säästettyä rahaa)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse loukkaantua "sydänjuuriaan myöten", mutta kyllähän se saattaa monesti vähän riipaista. Pahoittaa mielen. Tehdä surulliseksi. Harvahan sitä vaan ääneen sanoo, saati näyttää muuten loukkaantumisensa. Yleensä paha mieli pyritään peittämään.
Täällä ainakin joku mamma julisti, että loukkaantuisi sydänjuuriaan myöten. :D Mikä olisi täysin naurettavaa. Ja jos joku tuollaisesta pahoittaa mielensä, niin eipä sille sitten mitään voisi, ihmiset nyt pahoittavat mielensä milloin mistäkin. Se ei kuitenkaan olisi lapsesi vika, vaan oma tunne-elämän ongelmasi. Naimisiinmeno on kuitenkin hääparin keskinäinen asia ja päätös, eikä kaikkia ei haluta olla sellaisen tilaisuuden keskipisteenä. Kunnioittakaa aikuisten lastenne valintoja.
Niin no, mulla nyt ei edes lapsia ole. Halusin vain huomauttaa, että Joskus (!) sinne voi jäädä myös vähän surku, vaikka sitä iloista naamaa näkyykin. Parin hetkihän se toki on, mutta ymmärrän hyvin, että vanhemmat ovat mielellään katsomassa lapsensa tärkeää hetkeä. Kuka nyt mitenkin sitten ajattelee.
Jos jollekin jää joku surku, niin eipä sille mitään voi. Mitään aihetta surkutteluun ei kyllä olisi, jos oma lapsi on mennyt omalla tavallaan ja mieluisan ihmisen kanssa naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse loukkaantua "sydänjuuriaan myöten", mutta kyllähän se saattaa monesti vähän riipaista. Pahoittaa mielen. Tehdä surulliseksi. Harvahan sitä vaan ääneen sanoo, saati näyttää muuten loukkaantumisensa. Yleensä paha mieli pyritään peittämään.
Täällä ainakin joku mamma julisti, että loukkaantuisi sydänjuuriaan myöten. :D Mikä olisi täysin naurettavaa. Ja jos joku tuollaisesta pahoittaa mielensä, niin eipä sille sitten mitään voisi, ihmiset nyt pahoittavat mielensä milloin mistäkin. Se ei kuitenkaan olisi lapsesi vika, vaan oma tunne-elämän ongelmasi. Naimisiinmeno on kuitenkin hääparin keskinäinen asia ja päätös, eikä kaikkia ei haluta olla sellaisen tilaisuuden keskipisteenä. Kunnioittakaa aikuisten lastenne valintoja.
Niin no, mulla nyt ei edes lapsia ole. Halusin vain huomauttaa, että Joskus (!) sinne voi jäädä myös vähän surku, vaikka sitä iloista naamaa näkyykin. Parin hetkihän se toki on, mutta ymmärrän hyvin, että vanhemmat ovat mielellään katsomassa lapsensa tärkeää hetkeä. Kuka nyt mitenkin sitten ajattelee.
Jos jollekin jää joku surku, niin eipä sille mitään voi. Mitään aihetta surkutteluun ei kyllä olisi, jos oma lapsi on mennyt omalla tavallaan ja mieluisan ihmisen kanssa naimisiin.
Samaa mieltä. Taitaa ne mammat jotka surkuttelee sitä etteivät tietäneet etukäteen lastensa häistä, olla niitä samoja jotka surkuttelevat entistä kauheammin jos eivät näe lapsensa menevän koskaan naimisiin tai eivät esim saa koskaan lapsenlasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse loukkaantua "sydänjuuriaan myöten", mutta kyllähän se saattaa monesti vähän riipaista. Pahoittaa mielen. Tehdä surulliseksi. Harvahan sitä vaan ääneen sanoo, saati näyttää muuten loukkaantumisensa. Yleensä paha mieli pyritään peittämään.
Täällä ainakin joku mamma julisti, että loukkaantuisi sydänjuuriaan myöten. :D Mikä olisi täysin naurettavaa. Ja jos joku tuollaisesta pahoittaa mielensä, niin eipä sille sitten mitään voisi, ihmiset nyt pahoittavat mielensä milloin mistäkin. Se ei kuitenkaan olisi lapsesi vika, vaan oma tunne-elämän ongelmasi. Naimisiinmeno on kuitenkin hääparin keskinäinen asia ja päätös, eikä kaikkia ei haluta olla sellaisen tilaisuuden keskipisteenä. Kunnioittakaa aikuisten lastenne valintoja.
Niin no, mulla nyt ei edes lapsia ole. Halusin vain huomauttaa, että Joskus (!) sinne voi jäädä myös vähän surku, vaikka sitä iloista naamaa näkyykin. Parin hetkihän se toki on, mutta ymmärrän hyvin, että vanhemmat ovat mielellään katsomassa lapsensa tärkeää hetkeä. Kuka nyt mitenkin sitten ajattelee.
Joo, minullekin "jäi vähän surku", kun mummi leikkasi vahingossa serkulle isomman palan kakkua jouluaattona 1994. Jotenkin se elämä kuitenkin sitten palasi takaisin raiteilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä että täytyy mennä salaa naimisiin. En tarkoita että siitä pitäisi koko maailmalle kuulutta, mut miksi ei edes lähimmilleen voi kertoa?
Mulle ei tulis mieleenkään salata perheeltäni noin isoa asiaa. Ihanaa kun rakkaat iloitsee kanssani vaikka juhlia ei pidettäisikään, mutta kun tunnen ja tiedän heidän olevan sydämmissään mukana, niin se riittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse loukkaantua "sydänjuuriaan myöten", mutta kyllähän se saattaa monesti vähän riipaista. Pahoittaa mielen. Tehdä surulliseksi. Harvahan sitä vaan ääneen sanoo, saati näyttää muuten loukkaantumisensa. Yleensä paha mieli pyritään peittämään.
Täällä ainakin joku mamma julisti, että loukkaantuisi sydänjuuriaan myöten. :D Mikä olisi täysin naurettavaa. Ja jos joku tuollaisesta pahoittaa mielensä, niin eipä sille sitten mitään voisi, ihmiset nyt pahoittavat mielensä milloin mistäkin. Se ei kuitenkaan olisi lapsesi vika, vaan oma tunne-elämän ongelmasi. Naimisiinmeno on kuitenkin hääparin keskinäinen asia ja päätös, eikä kaikkia ei haluta olla sellaisen tilaisuuden keskipisteenä. Kunnioittakaa aikuisten lastenne valintoja.
Niin no, mulla nyt ei edes lapsia ole. Halusin vain huomauttaa, että Joskus (!) sinne voi jäädä myös vähän surku, vaikka sitä iloista naamaa näkyykin. Parin hetkihän se toki on, mutta ymmärrän hyvin, että vanhemmat ovat mielellään katsomassa lapsensa tärkeää hetkeä. Kuka nyt mitenkin sitten ajattelee.
Joo, minullekin "jäi vähän surku", kun mummi leikkasi vahingossa serkulle isomman palan kakkua jouluaattona 1994. Jotenkin se elämä kuitenkin sitten palasi takaisin raiteilleen.
Oletpa ylimielinen. Onko se nyt niin vaikeaa ajatella, että me ihmiset olemme erilaisia? Tietysti, kaikkein itsekkäimmät eivät sitä tajua. Ohis.
Meillä on ihanat perheet ja läheiset välit heihin, mutta naimisiin halusimme kaksin. Häät ovat aina meistä molemmista tuntuneet ahdistavilta ja jotenkin kiusallisilta, emme halunneet mitään tilaisuutta. Onneksi perheemme suhtautuivat ihanasti ja sivistyneesti iloiten puolestamme. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse loukkaantua "sydänjuuriaan myöten", mutta kyllähän se saattaa monesti vähän riipaista. Pahoittaa mielen. Tehdä surulliseksi. Harvahan sitä vaan ääneen sanoo, saati näyttää muuten loukkaantumisensa. Yleensä paha mieli pyritään peittämään.
Täällä ainakin joku mamma julisti, että loukkaantuisi sydänjuuriaan myöten. :D Mikä olisi täysin naurettavaa. Ja jos joku tuollaisesta pahoittaa mielensä, niin eipä sille sitten mitään voisi, ihmiset nyt pahoittavat mielensä milloin mistäkin. Se ei kuitenkaan olisi lapsesi vika, vaan oma tunne-elämän ongelmasi. Naimisiinmeno on kuitenkin hääparin keskinäinen asia ja päätös, eikä kaikkia ei haluta olla sellaisen tilaisuuden keskipisteenä. Kunnioittakaa aikuisten lastenne valintoja.
Niin no, mulla nyt ei edes lapsia ole. Halusin vain huomauttaa, että Joskus (!) sinne voi jäädä myös vähän surku, vaikka sitä iloista naamaa näkyykin. Parin hetkihän se toki on, mutta ymmärrän hyvin, että vanhemmat ovat mielellään katsomassa lapsensa tärkeää hetkeä. Kuka nyt mitenkin sitten ajattelee.
Joo, minullekin "jäi vähän surku", kun mummi leikkasi vahingossa serkulle isomman palan kakkua jouluaattona 1994. Jotenkin se elämä kuitenkin sitten palasi takaisin raiteilleen.
Oletpa ylimielinen. Onko se nyt niin vaikeaa ajatella, että me ihmiset olemme erilaisia? Tietysti, kaikkein itsekkäimmät eivät sitä tajua. Ohis.
Niinpä olemme erilaisia. Minun mielestäni itsekäs ihminen olisi sellainen, joka loukkaantuisi ja surkuttelisi kohtaloaan silloin, kun hänen lapsensa on mennyt itselleen parhaaksi katsomallaan tavalla naimisiin.
Otan osaa, onnea valitsemallesi tielle.
En ymmärrä miksi, joku vielä suostuu moiseen tyhmyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse loukkaantua "sydänjuuriaan myöten", mutta kyllähän se saattaa monesti vähän riipaista. Pahoittaa mielen. Tehdä surulliseksi. Harvahan sitä vaan ääneen sanoo, saati näyttää muuten loukkaantumisensa. Yleensä paha mieli pyritään peittämään.
Täällä ainakin joku mamma julisti, että loukkaantuisi sydänjuuriaan myöten. :D Mikä olisi täysin naurettavaa. Ja jos joku tuollaisesta pahoittaa mielensä, niin eipä sille sitten mitään voisi, ihmiset nyt pahoittavat mielensä milloin mistäkin. Se ei kuitenkaan olisi lapsesi vika, vaan oma tunne-elämän ongelmasi. Naimisiinmeno on kuitenkin hääparin keskinäinen asia ja päätös, eikä kaikkia ei haluta olla sellaisen tilaisuuden keskipisteenä. Kunnioittakaa aikuisten lastenne valintoja.
Niin no, mulla nyt ei edes lapsia ole. Halusin vain huomauttaa, että Joskus (!) sinne voi jäädä myös vähän surku, vaikka sitä iloista naamaa näkyykin. Parin hetkihän se toki on, mutta ymmärrän hyvin, että vanhemmat ovat mielellään katsomassa lapsensa tärkeää hetkeä. Kuka nyt mitenkin sitten ajattelee.
Jos jollekin jää joku surku, niin eipä sille mitään voi. Mitään aihetta surkutteluun ei kyllä olisi, jos oma lapsi on mennyt omalla tavallaan ja mieluisan ihmisen kanssa naimisiin.
Samaa mieltä. Taitaa ne mammat jotka surkuttelee sitä etteivät tietäneet etukäteen lastensa häistä, olla niitä samoja jotka surkuttelevat entistä kauheammin jos eivät näe lapsensa menevän koskaan naimisiin tai eivät esim saa koskaan lapsenlasta.
Tässäkin keskustelussa tuntuu joiltakin menevän käsitteet sekaisin. Naimisiinmeno ( vihkiminen, joko maistraatti- tai kirkollinen) ei ole sama asia kuin häät. Ap:hän nimenomaan ei aio järjestää häitä, vaan menee naimisiin! Häät ovat ne vihkimisen jälkeinen juhla, joka joko pidetään tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse loukkaantua "sydänjuuriaan myöten", mutta kyllähän se saattaa monesti vähän riipaista. Pahoittaa mielen. Tehdä surulliseksi. Harvahan sitä vaan ääneen sanoo, saati näyttää muuten loukkaantumisensa. Yleensä paha mieli pyritään peittämään.
Täällä ainakin joku mamma julisti, että loukkaantuisi sydänjuuriaan myöten. :D Mikä olisi täysin naurettavaa. Ja jos joku tuollaisesta pahoittaa mielensä, niin eipä sille sitten mitään voisi, ihmiset nyt pahoittavat mielensä milloin mistäkin. Se ei kuitenkaan olisi lapsesi vika, vaan oma tunne-elämän ongelmasi. Naimisiinmeno on kuitenkin hääparin keskinäinen asia ja päätös, eikä kaikkia ei haluta olla sellaisen tilaisuuden keskipisteenä. Kunnioittakaa aikuisten lastenne valintoja.
Niin no, mulla nyt ei edes lapsia ole. Halusin vain huomauttaa, että Joskus (!) sinne voi jäädä myös vähän surku, vaikka sitä iloista naamaa näkyykin. Parin hetkihän se toki on, mutta ymmärrän hyvin, että vanhemmat ovat mielellään katsomassa lapsensa tärkeää hetkeä. Kuka nyt mitenkin sitten ajattelee.
Joo, minullekin "jäi vähän surku", kun mummi leikkasi vahingossa serkulle isomman palan kakkua jouluaattona 1994. Jotenkin se elämä kuitenkin sitten palasi takaisin raiteilleen.
Oletpa ylimielinen. Onko se nyt niin vaikeaa ajatella, että me ihmiset olemme erilaisia? Tietysti, kaikkein itsekkäimmät eivät sitä tajua. Ohis.
Niinpä olemme erilaisia. Minun mielestäni itsekäs ihminen olisi sellainen, joka loukkaantuisi ja surkuttelisi kohtaloaan silloin, kun hänen lapsensa on mennyt itselleen parhaaksi katsomallaan tavalla naimisiin.
Ja vielä lukutaidotonkin! 😃 Tuo edellinen nimenomaan kirjoitti vanhemmista, jotka eivät sitä pahaa mieltään näytä, kokevat vaan ehkä pientä surua. Näyttävät "iloista naamaa"! Jestas tätä jengiä täällä 😃 😃
Ei tarvitse loukkaantua "sydänjuuriaan myöten", mutta kyllähän se saattaa monesti vähän riipaista. Pahoittaa mielen. Tehdä surulliseksi. Harvahan sitä vaan ääneen sanoo, saati näyttää muuten loukkaantumisensa. Yleensä paha mieli pyritään peittämään.