Meen ens kuussa naimiisiin!
Ihanaa oli pakko purkaa tätä innostustani jonnekin. Ei järjestetä edes mitään hääjuhlia mutta silti oon ihan innoissani. Mennään siis vaan maistraatissa vihille. Sormuksista mietittiin ensin ettei hankita lainkaan, mutta päädyttiinkin siihen että voishan sitä ehkä jotkut halvat sen symbolin vuoksi. Varmaan ostetaan hopeiset sormukset. Tai ehkä kullattu hopea vois olla kivemman värinen.
Perheillemme kerrotaan avioliitosta vasta jälkikäteen. Mä otan miehen sukunimen, niin ajattelin että voisin laittaa valokuvan mun uudesta henkkarista se uuden sukunimen kanssa sitten kun se ehtii tulla. Parempia ideoita? :)
Kommentit (100)
Eksän kaveri vaimoineen laittoi aikanaan vihkimisen jälkeen kortin, jossa oli hääkuva ja jokin runorimpsu siitä, miten onnistuneisiin häihin ei vaadita hulppeita puitteita, vaan kaksi toisiinsa rakastunutta ihmistä. Alla luki "Menimme salaa naimisiin X.X.20XX." Minusta ihan kiva tapa kertoa. Voisi vaikka allekirjoittaa vielä "Matti ja Maija Möttönen".
Sormuksista: jos tulette vielä siihen tulokseen, että sormusta olisi kiva käyttää päivittäin, halpoja ja kestäviä sormuksia löytyy ainakin teräksisinä, wolframisina ja keraamisina. Halvimmalla pääsee tilaamalla ulkomailta.
Paljon onnea!
t. vaimo
Otan osaa. Häät ovat olleet monen parisuhteen turma.
Kokenut auttaja kirjoitti:
Otan osaa. Häät ovat olleet monen parisuhteen turma.
Naimisiinmeno yleensäkin.
Vierailija kirjoitti:
Eksän kaveri vaimoineen laittoi aikanaan vihkimisen jälkeen kortin, jossa oli hääkuva ja jokin runorimpsu siitä, miten onnistuneisiin häihin ei vaadita hulppeita puitteita, vaan kaksi toisiinsa rakastunutta ihmistä. Alla luki "Menimme salaa naimisiin X.X.20XX." Minusta ihan kiva tapa kertoa. Voisi vaikka allekirjoittaa vielä "Matti ja Maija Möttönen".
Sormuksista: jos tulette vielä siihen tulokseen, että sormusta olisi kiva käyttää päivittäin, halpoja ja kestäviä sormuksia löytyy ainakin teräksisinä, wolframisina ja keraamisina. Halvimmalla pääsee tilaamalla ulkomailta.
Paljon onnea!
t. vaimo
Mekin tehtiin noin, lähetettiin jälkeenpäin kuva molempien vanhemmille, sisaruksille ja muille läheisimmille. Aluksi oli hieman pettymystä ilmassa lähipiirissä, mutta pian se siitä hälveni. Jotkut sukulaiset suuttuivat kyllä, kun ei oltu heitä kutsuttu, eivätkä taida edelleenkään uskoa, että ei oikeasti kerrottu etukäteen yhtään kenellekään. Mutta joka tapauksessa oli kyllä ihan paras ratkaisu, saatiin nauttia meidän juhlapäivästämme ihan kahdestaan, ilman stressiä ja keskittyä vaan toisiimme.
nnn26 kirjoitti:
Onnea! En suosittele hopeasormusta, ei pysy välttämättä nättinä kauan.
Ainiin tähän sormusasiaan unohdin sanoa että sormus on siis jo hankittu. Ja siis juurikin sormus, ei sormukset. Päädyttii hankkimaan vaan mulle sormus kun löytyi halvalla mun mielestä tosi nätti kultainen sormus. Mies ei oikein sormusta kuulema kuitenkaan käyttäisi niin ostettiin mun hiukan suunniteltua kalliimpi sormus puoliksi. :)
Onnea! Ihan paras tapa mennä naimisiin! :) Onko teillä maistraatin jälkeen jotain ohjelmaa?
Vierailija kirjoitti:
Heh ,0/5
Sä oot varmaan sellainen kuuluisa prinsessaharhainen, josta palstoilla puhutaan.
Kohtavaimo kirjoitti:
nnn26 kirjoitti:
Onnea! En suosittele hopeasormusta, ei pysy välttämättä nättinä kauan.
Ainiin tähän sormusasiaan unohdin sanoa että sormus on siis jo hankittu. Ja siis juurikin sormus, ei sormukset. Päädyttii hankkimaan vaan mulle sormus kun löytyi halvalla mun mielestä tosi nätti kultainen sormus. Mies ei oikein sormusta kuulema kuitenkaan käyttäisi niin ostettiin mun hiukan suunniteltua kalliimpi sormus puoliksi. :)
Olette menossa ensi kuussa naimisiin, mutta satasen sormus pitää ostaa puoliksi?
Pakko äitinä kommentoida, että jos tyttäreni menisi minulta salaa naimisiin, niin sydämeni särkyisi ja olisin loukkaantunut sydänjuuriani myöten. En siksi, että olisin joku häähullu tapahtumajärjestäjä, vaan ihan vaan siksi että en saanut iloita hänen kanssaan hääpäivänä vaikka en kutsua maistraattiin saisikaan. Olemme myös lapseni kanssa läheiset ja näin ison asian pimittäminen olisi todella hämmentävää.
Vierailija kirjoitti:
Pakko äitinä kommentoida, että jos tyttäreni menisi minulta salaa naimisiin, niin sydämeni särkyisi ja olisin loukkaantunut sydänjuuriani myöten. En siksi, että olisin joku häähullu tapahtumajärjestäjä, vaan ihan vaan siksi että en saanut iloita hänen kanssaan hääpäivänä vaikka en kutsua maistraattiin saisikaan. Olemme myös lapseni kanssa läheiset ja näin ison asian pimittäminen olisi todella hämmentävää.
Sama täällä. Voihan se olla, että ap ei ole vanhempiensa kanssa pahemmin tekemisissä, niin miksi silloin ilmoittaisi mistään naimisiin menosta.
Me haluttiin paikalle vanhemmat ja sisarukset. Järjestettiin porukalla ihan normaali illanvietto meillä kotona, ei juurikaan mennyt rahaa, jokainen teki jotain. Me ollaan niin läheisiä perheidemme kanssa, että tietenkin haluttiin heidät paikalle. Ja varmasti vanhemmat olisivat olleet pahoillaan, jos se jotenkin salaa olisi tehty, vaikka eivät olisi mitään sanoneetkaan. Mun mielestä tuollainen olisi loukkaavaa, mut kukin tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Kohtavaimo kirjoitti:
nnn26 kirjoitti:
Onnea! En suosittele hopeasormusta, ei pysy välttämättä nättinä kauan.
Ainiin tähän sormusasiaan unohdin sanoa että sormus on siis jo hankittu. Ja siis juurikin sormus, ei sormukset. Päädyttii hankkimaan vaan mulle sormus kun löytyi halvalla mun mielestä tosi nätti kultainen sormus. Mies ei oikein sormusta kuulema kuitenkaan käyttäisi niin ostettiin mun hiukan suunniteltua kalliimpi sormus puoliksi. :)
Olette menossa ensi kuussa naimisiin, mutta satasen sormus pitää ostaa puoliksi?
Anteeksi mitä? :D Ei kukaan ole sanonut että sormus olisi pitänyt ostaa puoliksi. Sanoin että ostettiin se puoliksi. Vaikka oltais ostettu 50€ sormus mut pelkästään mulle niin oltais me se yhtälailla voitu yhdessä ostaa puoliksi juurikin siksi että mä halusin ostaa myös miehelle sormuksen mutta mies ei sellaista oikein käyttäisi. Joten ostettiin se sormus ikäänkuin oltais ostettu molemmille sormukset, mutta ne kuvitteellisesti "sulautuivat" yhdeksi, ja se on se jota mä kannan sormessani :).
Vierailija kirjoitti:
Me haluttiin paikalle vanhemmat ja sisarukset. Järjestettiin porukalla ihan normaali illanvietto meillä kotona, ei juurikaan mennyt rahaa, jokainen teki jotain. Me ollaan niin läheisiä perheidemme kanssa, että tietenkin haluttiin heidät paikalle. Ja varmasti vanhemmat olisivat olleet pahoillaan, jos se jotenkin salaa olisi tehty, vaikka eivät olisi mitään sanoneetkaan. Mun mielestä tuollainen olisi loukkaavaa, mut kukin tyylillään.
Niin jaa sitä on paha etukäteen ihmisistä tietää. Mun sukuni ei ainakaan loukkaannu, miehen sukua en niin hyvin tunne ettäkö voisin sanoa sen puolesta mitään. Mun äitini ei ole sellainen ihminen joka loukkaantuis mitenkään tuollaisesta vaikka läheisiä ollaankin. Sitten taas mun isovanhemmat tuskin myöskään loukkaantuu, eivät ne olleet näkemässä oman lapsensakaan eli mun äitini naimisiinmenoa, joka teki sen ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
Pakko äitinä kommentoida, että jos tyttäreni menisi minulta salaa naimisiin, niin sydämeni särkyisi ja olisin loukkaantunut sydänjuuriani myöten. En siksi, että olisin joku häähullu tapahtumajärjestäjä, vaan ihan vaan siksi että en saanut iloita hänen kanssaan hääpäivänä vaikka en kutsua maistraattiin saisikaan. Olemme myös lapseni kanssa läheiset ja näin ison asian pimittäminen olisi todella hämmentävää.
No tuollainen loukkaantuminen olisi typerää draamailua sulta. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja niitä tulee kunnioittaa. Miksi et voisi iloita jälkikäteen?
Vierailija kirjoitti:
Pakko äitinä kommentoida, että jos tyttäreni menisi minulta salaa naimisiin, niin sydämeni särkyisi ja olisin loukkaantunut sydänjuuriani myöten. En siksi, että olisin joku häähullu tapahtumajärjestäjä, vaan ihan vaan siksi että en saanut iloita hänen kanssaan hääpäivänä vaikka en kutsua maistraattiin saisikaan. Olemme myös lapseni kanssa läheiset ja näin ison asian pimittäminen olisi todella hämmentävää.
Minä en oikein ymmärrä tätä. Me mentiin salaa naimisiin, vaikka ollaan läheisiä molempien vanhempien kanssa, mutta eihän se sitä läheisyyttä mitenkään vähennä tai tarkoita, ettei vanhemmat olisi tärkeitä ja rakkaita. Minusta olisi hyvin omituista, jos äitini olisi sanonut, että hänen "sydämensä olisi särkynyt ja hän olisi loukkaantunut sydänjuuriaan myöten" meidän vihkimisemme takia. Mun äiti oli iloinen, ei syyllistänyt. Samoin anoppi, ihan vilpittömän iloinen. Eihän se sitä ilon määrää vähennä, vaikka ei siitä etukäteen tietäisikään. Se on kuitenkin hääparin juhla, ei äitien, ja luulisi sitä heidän valintaansa silloin kunnioitettavan. Toki silloin kun on läheiset välit, niin varmaan osaa vähän aavistaakin, millaiset häät lapset haluaa vai haluaako ollenkaan.
Me aikoinaan mentiin salaa kahdestaan naimisiin. Perheemme olivat jälkeenpäin oikein iloisia! Kunnioitukseni heitä kohtaan nousikin, kun hyväksyivät muitta mutkitta ratkaisumme ja olivat puolestamme onnellisia ja iloisia. :) Jos joku olisi "loukkaantunut sydänjuuriaan myöten", niin varmasti olisi tullut otettua reipasta hajurakoa tuollaiseen mammaprinsessaan....
Vierailija kirjoitti:
Pakko äitinä kommentoida, että jos tyttäreni menisi minulta salaa naimisiin, niin sydämeni särkyisi ja olisin loukkaantunut sydänjuuriani myöten. En siksi, että olisin joku häähullu tapahtumajärjestäjä, vaan ihan vaan siksi että en saanut iloita hänen kanssaan hääpäivänä vaikka en kutsua maistraattiin saisikaan. Olemme myös lapseni kanssa läheiset ja näin ison asian pimittäminen olisi todella hämmentävää.
En ymmärrä. Aika suppea ajatusmaailma jos et pystyisi olemaan onnellinen kun saisit kuulla asiasta jälkeepäin etkä etukäteen. Iloita voi muulloinkin ja pitääkin iloita, ei se hääpäivä ole ainoa päivä jolloin voi olla onnellinen toisen puolesta.
Mun lapsi on keväällä menossa naimisiin, joten tämä liippaa läheltä. :) Ainakaan mun kohdalla pointti ei ole se, että pitäisi olla joku juhla. Tuntuisi vaan surulliselta, mikäli ei voisi olla paikalla todistamassa vihkimistä. Meillekin on tulossa maistraattivihkiminen, koska lapsi asuu eurooppalaisessa maassa, jossa siviilivihkiminen on pakollinen. Tämän lisäksi on kyllä luvassa niitä hääjuhliakin, jopa useammat. Pientä paniikkia aiheuttaa se, että nyt pitäisi löytää vähintään kolme erilaista kolttua... okei, tällainen on mukavaa panikointia. Olen niin onnellinen, kun lapsi on löytänyt kivan kumppanin (jee).