Nyt parhaat mummoriidat ja loukkaantumiset tähän ketjuun

Toimittaja on hyvä ja kaivaa itse vanhat ketjut.

No olisikin jotain vastattavaa. Mummoriitoja on ollut tasan yksi ja se oli se, kun anoppi ilmoitti että aikoo olla mummo vain tyttärensä lapsille, aikoo auttaa vain tytärtään jakeskittyy nyt täysillä tyttären perheeseen. Samasn hengenvetoon vielä painotti että pojan perhettä hän ei sitten auta, teidän tulee etsiä apu muualta sillä tämä on perinne että vain tytärtä autetaan.

Kiva. Loukkaannuin tästä pahasti, sillä oma äiti on mt-ongelmainen eikä ole elämässäni mukana, eikä jaksa olla yhtään kiinnostunut lapsenlapsista tai pitää yhteyttä minuun mitenkään.

Anoppi siis tietää että olen äiditön, joten kyllä tuo hänen ilmoituksensa oli ihan tietoisen ilkeä.

Nyt on mennyt yli 10v ilman isovanhempia eli isovanhemmat eivät osallistu elämäämme mitenkään.

Mutta ketjun aihe on hyvä, jään odottelemaan parempia tarinoita! :)

Vierailija kirjoitti:

No olisikin jotain vastattavaa. Mummoriitoja on ollut tasan yksi ja se oli se, kun anoppi ilmoitti että aikoo olla mummo vain tyttärensä lapsille, aikoo auttaa vain tytärtään jakeskittyy nyt täysillä tyttären perheeseen. Samasn hengenvetoon vielä painotti että pojan perhettä hän ei sitten auta, teidän tulee etsiä apu muualta sillä tämä on perinne että vain tytärtä autetaan.

Kiva. Loukkaannuin tästä pahasti, sillä oma äiti on mt-ongelmainen eikä ole elämässäni mukana, eikä jaksa olla yhtään kiinnostunut lapsenlapsista tai pitää yhteyttä minuun mitenkään.

Anoppi siis tietää että olen äiditön, joten kyllä tuo hänen ilmoituksensa oli ihan tietoisen ilkeä.

Nyt on mennyt yli 10v ilman isovanhempia eli isovanhemmat eivät osallistu elämäämme mitenkään.

Mutta ketjun aihe on hyvä, jään odottelemaan parempia tarinoita! :)

Kamala anoppi sulla. Halaukset. T:Ap

Vierailija kirjoitti:

Toimittaja on hyvä ja kaivaa itse vanhat ketjut.

Olisinkin toimittaja. Tai olenhan mä turhantoimittaja, mummo joka ei ikinä lähde taisteluun hampaat irvessä. T:Ap

Minulla on vähän toisenlainen näkökulma tähän mummoriitaan. Kun tätini sai lapsen 10 vuotta sitten hän oli ehdoton siitä, ettei lapselle pueta mitään vaaleanpunaista tai uutena ostettua päälle. Isoäitini, tätini äiti ja myöskin serkkuni isoäiti puki lapselle itsetehdyn minullakin olleen kastepuvun, jossa oli vaaleanpunaiset nauhat. Siitökös täti veti herneet nenään, kun hänen lapselleen ei vaaleanpunaista pueta. Isoäitini halusi vain kokeilla minkä kokoisen pellavaisen kastemekon tekee uudelle lapsenlapselle, ei muuta. Ristiäisten jälkeen tätini katkaisi välit isoäitiin muutamaksi vuodeksi kunnes tarvitsi apua lapsen hoidossa. Joskus näinkin päin.

Kyykytys voi alkaa jo ennen häitä. Sinä et sitten hattua päähäsi laita, koska minulle ei hatut sovi. No, en olis laittanut hattua, ei ne mullekaan sovi. T:Ap

Toinen mummu halusi ehdottomasti järjestää ristiäiset ja sehän sopi mulle täysin koska inhoan juhlien järjestelyä. Mutta, toki hän sitten järkyttyi syvästi kun joutui laskemaan pöydälle meidän suvun kastemaljan ja lapsella oli päällä ihan väärä kastemekko. T:Ap

Lasteni mummi suuttui, kun halusin mennä synnäriltä suoraan kotiin, enkä mennä esittelemään vauvaa hänelle. Samainen mummi halusi lapsen hoitoon jo alle kuukauden vanhana, kun en siihen suostunut, seurasi valtava riita. Ristiäisissäkin hän kertoi kaikille, miten en anna hänen tavata lapsenlastaan. Koskaan en ole kieltänyt tapaamisia, mutta kielsin vain sen, ettei hän saa rinnalla olevaa vauvaa päiväksi hoitoon. Kyseessä ei edes ollut ensimmäinen lapsenlapsi..

Vierailija kirjoitti:

Lasteni mummi suuttui, kun halusin mennä synnäriltä suoraan kotiin, enkä mennä esittelemään vauvaa hänelle. Samainen mummi halusi lapsen hoitoon jo alle kuukauden vanhana, kun en siihen suostunut, seurasi valtava riita. Ristiäisissäkin hän kertoi kaikille, miten en anna hänen tavata lapsenlastaan. Koskaan en ole kieltänyt tapaamisia, mutta kielsin vain sen, ettei hän saa rinnalla olevaa vauvaa päiväksi hoitoon. Kyseessä ei edes ollut ensimmäinen lapsenlapsi..

Meillä myös odotettiin, että jättäisin vastasyntyneen hoitoon. Minusta on pöyristyttävää, että tuollaista edes "kehdataan" odottaa, että äiti jättäisi pienen täysimetyksellä olevan vauvan hoitoon (jonka on vasta kovalla työllä synnyttänyt), vain jotta mummolle tulisi hyvä mieli. Ei edes mitään hätätilannetta tai pakollista menoa, mummon vaan pitäisi saada hetki elää uudelleen pikkuvauva-aikaa. Riitaa meillä ei asiasta tullut, mutta mummo selvästi loukkaantui tästä ja ei millään meinannut uskoa etten anna vauvaa hoitoon. Hän siis oli pitänyt aivan itsestäänselvyytenä, että jo viikon ikäisen jättäisin. Lapsemme meni lopulta ensimmäistä kertaa hoitoon n. 10kk iässä tädilleen, joka oli hänelle tutuin ja läheisin hoitaja. Sekin oli kamalaa, kun ensimmäinen hoitokeikka ei ollutkaan mummolla, jota tavattiin välimatkan vuoksi kuitenkin harvemmin. Nyt parin vuoden jälkeen mummonkin into tuntuu tasaantuneen, ja isompaa lasta olenkin jättänyt hoitoon vierailujen aikana. Muistan kyllä edelleen, kuinka tyrmistyttävältä tuntui, kun minun olisi "pitänyt" jättää vauva hoitoon niin pienenä, avuttomana, vielä täysin rinnan varassa olevana. Hormoneissa tuollaiset pyynnöt ja oletukset tuntuivat pahalta, ihan kuin joku haluaisi rikkoa äidin ja vauvan symbioosin, vaikka siitä ei varmasti ollut kyse.