Kun joku on loukannut sinua

Saa tuntua, se auttaa pääsemään asian yli. Käsittelet asian, teet tarvittavat toimenpiteet, pysyt vahvana ja oikeudenmukaisena. Sen jälkeen elämä jatkuu taas viisaampana.

Pitääkin tuntua pahalta, koska sellaista elämä on.

Silloin kuulluu itkeä.  Ja pahinta tuossa on se, että et pysty luottamaan tuohon toiseen ihmiseen etkä voi katsoa häntä enää kunnioittavasti silmiin.  

Mä oon niin tottunut tuollaiseen mieheni kanssa. Ei tunnu enää missään. 

Annan sen tuntua, ajan kanssa tunteet palaa loppuun. Puhun loukkaajan kanssa, jos aihetta.

Joku päivä et jaksa enää tuntea pahaa oloa tuon asian vuoksi.  Kehosi on väsynyt, mielesi on väsynyt. Et vaan jaksa enää ja silloin olet päässyt siitä yli.

En pääse koskaan yli. Se vain on niin.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon niin tottunut tuollaiseen mieheni kanssa. Ei tunnu enää missään. 

No se on hyvä juttu. Ihmisellä on vaan yksi elämä, ja voihan sen käyttää noinkin....olla toisen loukattavana.

Kannattaa päästää höyryt ulos loukkaajalle.

Voi kuule! Niin monet ovat minua loukanneet ja vaikeuksia aiheuttaneet. Olen pitänyt jo kymmenet vuodet kirjaa noista teoista ja kaikki on arkistoitu.

Vierailija kirjoitti:

En pääse koskaan yli. Se vain on niin.

Kuka sinua loukkasi? 

Ajan myötä helpottaa. Aina joskus asia tulee mieleen ja veetuttaa. Ystäviksi emme enää voi palata.

En pahoita mieltäni toisten taitamattomasta, huonosta käytöksestä. Otan itse vastuun tunteistani enkä ole manipuloitavissa. Toisaalta kukaan ei tietääkseni ole koskaan tahallaan edes yrittänyt loukata minua - ja miksi edes olisi yrittänyt?

Ajattelen että taitaa olla ******. Ja sitten eri teille, ei enää palata koskaan asiaan. Korkeintaan jos on pakko jonkun asian hoitaakseen. Sukulaisesta ei välttämättä pääse eroon.

Käyn loukkaamistilannetta ja sen aiheuttamia tunteita ja ajatuksia läpi pieninä annoksina jälkeenpäin. Joskus muutaman tunnin, joskus muutaman päivän ajan, riippuen siitä kuinka pahalta se tuntui. Mutta siis vain lyhyitä hetkiä kerrallaan. Vältän sitä että velloisin asiassa. 

Yleensä mielipaha lieventyy joka "annoksella".

Minulle tärkeintä on aina tapahtumien läpikäyminen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Tekikö loukkaaja väärin? Miksi se oli väärin? Jos ja kun loukkaaja teki väärin, annan anteeksi (vaikkei hän olisikaan pyytänyt anteeksi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon niin tottunut tuollaiseen mieheni kanssa. Ei tunnu enää missään. 

No se on hyvä juttu. Ihmisellä on vaan yksi elämä, ja voihan sen käyttää noinkin....olla toisen loukattavana.

Kyllä tuo loukkaminen on ihan molemminpuolista. Ollaan luodut toisillemme. :)

Tärkeää on miettiä, millä tasolla asiasta on järkevää päästä yli. Ei siis mitään kannata jäädä hautomaan mieleensä, mutta punnita, että onko ihmissuhdetta edes järkevää jatkaa entisellään vai loukkasiko toinen ihan aidosti vahingossa tai oliko kyseessä väärinymmärrys.

No mitä sitten? Onko se joku läheinen, jonka kanssa oletettavasti olet tekemisissä vielä usein vai joku tuntematon, jota et enää näe tai ainakaan tunnista jos näetkin?

Läheisen kanssa todennäköisesti kannattaa kertoa että on loukkaantunut hänen sanoistaan, ja jonkun tuntemattoman kohdalla kannattaa vain unohtaa asia niin nopeasti kuin vain onnistuu. Jos ei onnistu niin sitten se pitää käsitellä, vaikka sitten keskustelemalla jonkun läheisen tai vaikka terapeutin kanssa.