Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avomieheni pohdinnat avioliitosta...
19.09.2017 |
Olemme avomiehen kanssa nyt siinä pisteessä, että avioliitto olisi ajankohtainen seuraava askel suhteessamme. Miestä kuitenkin mietityttää ja varmaan vähän pelottaakin ns. elämänikuinen sitoutuminen minuun. Tämä johtuu siitä, että sairastan ms-tautia. Olen nyt kuitenkin hyvässä kunnossa, enkä koe itseäni sairaaksi ihmiseksi. Tauti ei juurikaan vaikuta arkeeni, mitä nyt joskus on uupumusta ja kipuja. Tulevaisuus ja mahdollinen terveyteni huonontuminen siis mietityttää. Miestä ahdisti ajatus siitä, että hän joutuisi minun omaishoitajaksi ja elämään elämää missä puoliso olisi vain riippana. Hän siis kokee, että jäisi paitsi elämän mukavuuksista jos hänen puolisonsa olisi huonossa kunnossa. Tämä on tietystikin täysin ymmärrettävää. Sovimme asian niin, ettei miehen tarvitse ajatella asiaa niin, että syyllistäisin häntä jos hän haluaisi erota sairauteni edetessä. Lupasin että mies saa häipyä puhtaalla omallatunnolla jos kuntoni on tulevaisuudessa huono. Tämän keskustelun jälkeen eroan hänestä varmaankin itse jos alan tosissani sairastaa... Hassu ajatus astua avioon sillä ajatuksella että toinen haluaa erota kun toisella on vaikeaa... Mutta minkäs sille tekee jos näin on. Eihän toista voi omistaa eikä ajatella, että hänellä on velvollisuus hoitaa. Itse en osaa kuvitella jättäväni miestä jos hänelle vaikka sattuisi jotain. Ehkä se johtuu naisen hoivavietistä, avomiehelläni ei sellaista taida olla ollenkaan.
Kommentit (25)
Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä? Kannattaa tuo kohta varmaan poistaa vihkikaavasta... Tai muuttaa se "vain myötäkäymisissä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just. En voisi luottaa tuollaiseen mieheen.
Tuota... Miksi oikeastaan edes haluat naimisiin tuon miehen kanssa? Ja miksi hän sinun kanssasi?
Voi apua mikä mies🙁 etsi ap toinen.
Ettekö te voisi erota jo tänään, jos joka tapauksessa aiotte erota? Miksi pitkittää asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä? Kannattaa tuo kohta varmaan poistaa vihkikaavasta... Tai muuttaa se "vain myötäkäymisissä".
Miksi ei suoraan muotoon "vain myötäkäymisissä, ei vastoinkäymisissä"?
Vierailija kirjoitti:
Voi apua mikä mies🙁 etsi ap toinen.
Ms-tautisella taitaa vaan olla nuo markkinat ja myyntiarvo aika surkeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka tahansa voi saada ms-tautidiagnoosin vaikka viikko häiden jälkeen. Ap:lla on diagnoosi ennen häitä, mutta mikään ei takaa, että ap:n mies ei sairastuisi ms-tautiin heti häiden jälkeen. Tai joku toinen nainen, jonka mies naisi ap:n sijaan ja vaatisi että se nainen pysyy terveenä ikuisesti kun oli naimakauppojen yhteydessä terve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi apua mikä mies🙁 etsi ap toinen.
Ms-tautisella taitaa vaan olla nuo markkinat ja myyntiarvo aika surkeaa.
Tämä on totta... Joutuisin käymään tämän keskustelun jokaisen seurustelukumppanin kanssa ja lopputulema olisi todennäköisesti aina sama. Ei kai kukaan halua tarkoituksella sitoutua sairaaseen ihmiseen sillä ajatuksella, että häntä pitäisi hoitaa loppuelämä ja samalla tavallaan sairastaa itse.
Toinen syy miksi en halua jättää miestä on se, että rakastan häntä valtavasti. Jopa niin paljon, että vaikka hänellä olisi ms-tauti ja vaikka hän olisi pyörätuolissa, menisin silti hänen kanssaan naimisiin ja aikoisin myös pysyä liitossa. Vaikka omat ajatukseni ovat tällä tasolla, en koe että voisin vaatia samaa mieheltä. Lisäksi vointini ja kuntoni voi jatkua samanlaisena hautaan saakka. Miksi eroaisin nyt jo valmiiksi ns. varmuuden vuoksi? Sitten katuisin vanhana että vielä tässä vaan sätkitään ja ollaan hyvässä kunnossa, ja meni hyvä mies sivu suun. Ehtii sitä eroamaan sitten myöhemminkin jos huono tuuri käy.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi apua mikä mies🙁 etsi ap toinen.
Ms-tautisella taitaa vaan olla nuo markkinat ja myyntiarvo aika surkeaa.
Käytetyllä tavaralla on vielä vähemmän arvoa, heikolta siis näyttää jos mies häipyy kuvioista.
Käytetty tavara? Neitsytkö pitäisi olla vai että ei saa olla aiempia suhteita?
Kyllä mä ymmärrän miehesikin huolet. Ei varmasti ole helppoa olla jopa vuosikymmeniä puolison hoitaja. En tiedä miten sinun sairautesi kohdalla on, mutta joissain sairauksissa se on noin.
Aikamme tällä pallolla on kuitenkin rajallinen, toisilla lyhyempi ja toisilla pidempi, haluaako siitä ajasta sitten viettää jopa vuosikymmeniä hoitamalla puolisoa?
Tosi isoja asioita ja vaikeita, vähintä mitä voisimme tehdä, on olla alusta jossa puhua näistä asioista rehellisesti. Vaikka ne ovatkin hankalia ja joskus tuntuu pahalta sanoa se totuus ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi apua mikä mies🙁 etsi ap toinen.
Ms-tautisella taitaa vaan olla nuo markkinat ja myyntiarvo aika surkeaa.
Tämä on totta... Joutuisin käymään tämän keskustelun jokaisen seurustelukumppanin kanssa ja lopputulema olisi todennäköisesti aina sama. Ei kai kukaan halua tarkoituksella sitoutua sairaaseen ihmiseen sillä ajatuksella, että häntä pitäisi hoitaa loppuelämä ja samalla tavallaan sairastaa itse.
Toinen syy miksi en halua jättää miestä on se, että rakastan häntä valtavasti. Jopa niin paljon, että vaikka hänellä olisi ms-tauti ja vaikka hän olisi pyörätuolissa, menisin silti hänen kanssaan naimisiin ja aikoisin myös pysyä liitossa. Vaikka omat ajatukseni ovat tällä tasolla, en koe että voisin vaatia samaa mieheltä. Lisäksi vointini ja kuntoni voi jatkua samanlaisena hautaan saakka. Miksi eroaisin nyt jo valmiiksi ns. varmuuden vuoksi? Sitten katuisin vanhana että vielä tässä vaan sätkitään ja ollaan hyvässä kunnossa, ja meni hyvä mies sivu suun. Ehtii sitä eroamaan sitten myöhemminkin jos huono tuuri käy.
AP
Kyseenalaistaisin kyllä hieman tuota väitettä, että kyseessä on hyvä mies.
Minä en suostuisi naimisiin tuollaisen miehen kanssa. Sanoisin, että minut saa vaimokseen vain se, joka sitoutuu idealla että loppuelämäksi. Jos joku haluaa naimisiin idealla, että kunnes sairastut tai ero suunnitteilla, niin hän ei voi koskaan saada minusta vaimoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, ja mä olin jättämässä mieheni koska olin paniikissa veritapaturman jälkeen, toistelin hänelle, etten aio mennä naimisiin hänen kanssaan jo olin saanut hivin tai muuta ja mies silitteli ja sanoi että lopetan hömpötykset ja ei oo lähdössä mihinkään kävi miten kävi.
On tuossa miehessä vikansa kuten minussakin, mutta ainakin voinut aina luottaa, että on rinnalla kun maailma koittelee.
Vierailija kirjoitti:
Huh, ja mä olin jättämässä mieheni koska olin paniikissa veritapaturman jälkeen, toistelin hänelle, etten aio mennä naimisiin hänen kanssaan jo olin saanut hivin tai muuta ja mies silitteli ja sanoi että lopetan hömpötykset ja ei oo lähdössä mihinkään kävi miten kävi.
On tuossa miehessä vikansa kuten minussakin, mutta ainakin voinut aina luottaa, että on rinnalla kun maailma koittelee.
No nyt oli vähän lapsellinen ja naiivi kommentti. Oikea parantumaton sairaus on hieman eri levelillä.
No tuo nyt on hänen totuutensa ja on hienoa, että hän sanoi sen sinulle suoraan. Tilastollisesti moni mies eroaa vaimoistaan jos nainen sairastuu vakavasti, joten en sinänsä ihmettele miehen puheita. Jotkut toiset saattavat valehdella olevansa aina tukena, mutta oikeassa tilanteessa juoksevat karkuun.
Tämä kaikki on kuitenkin jossittelua. Emme voi varmasti sanoa, kuinka toimisimme sellaisissa tilanteissa, jossa emme ole aikaisemmin olleet ja jotka voimme ymmärtää vain teoriassa. Sinuna en kuuntelisi miehen puheita lainkaan, sillä ihmiset nyt sanovat muutenkin ihan mitä vain. Sanojen sijaan seuraisin hänen muuta toimintaansa: onko hän tukenasi kun olet kipeä? Ymmärtääkö hän sinua? Auttaako? Nämä ovat paljon parempia merkkejä siitä, lähteekö vai jääkö mies. Ihmisten kanssa ylipäänsä on parempi seurata tekoja kuin sanoja.
Karmeaa. Kyllä minun olisi vaikeaa rakastaa enää tuon keskustelun jälkeen. Onko tuollaisia ihmisiä oikeasti? Eikö mies ymmärrä, että hän itse voi aivan hyvin sairastua. Naisillehan se on todennäköistä, että joutuu hoitamaan miehen hautaan. Mutta silti vaan elämänkumppaniksi ruvetaan. Ilmeisesti jotkut määrittelevät rakkauden ihan eri tavalla kuin minä. Eli kimpassa ollaan niin kauan kun on kivaa ja helppoa. Minusta koko parisuhteen pointti on se, että on toisessa lohtu, tuki ja turva huonoinakin aikoina.
Olettekohan nyt lähestyneet koko asiaa aivan väärästä näkökulmasta? Siis tuosta omaishoitajuudesta? Minkä ikäisiä olette? On toki luonnollista, että vuosikymmeniä kestäneessä avioliitossa iäkäs puoliso huolehtii toisesta, mutta silloinkin vain omien voimiensa mukaan. Jos puoliso sairastuu ennenkuin toinen on vanhuuseläkkeellä, tietenkin silloin huolehditaan hoidosta muulla tavoin kuin että toinen irtisanoutuisi työpaikastaan.
Minä olen naimisissa nuoren työkyvyttömyyseläkeläisen kanssa. Itse kannan kolmea sisätautia, joista 2 on vaikuttanut rajusti ulkonäkööni. Puolisoni on pysynyt rinnallani niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin (ja tällä kombolla niitä on riittänyt). Samoin vanhempani ovat edelleen naimisissa. Isäni on sairastanut MS:ää vuodesta 1979. Synnyin tuolloin. Nyt, liki 40 vuotta myöhemmin hän tarvitsee rollaattorin ja katetrit, mutta elämä maistuu edelleen.
Joo, geenit ovat mitä ovat, mutta rakkaus vie kyllä nekin 6-0.
Terveisiä tutuille. :)
Alue: Aihe vapaa
Tää on siis vitsi?
Vai ei? Jätä se.