Mies ei voi tutustua työnsä vuoksi, syy vai selite?

vähän kyllä riippuu mikä ammatti kyseessä, muuten ei voi sanoa juuta eikä jaata tuohon.

Otetaan esimerkki omasta työelämästä muutaman vuoden takaa:

Tein töitä vartijana kauppakeskuksessa jossa oli ihan mukaviakin myyjiä töissä joiden kanssa tuli vaihdettua pari sanaa aina sillointällöin. Ohje johdolta kuitenkin oli että mitään isompaa tuttavuutta ei myyjien tai muun henkilökunnan kanssa tehdä, ainakaan työajalla. Itse kämmäsin tässä ja söin sen verran kuormasta että avokki löytyi tuolta kauppakeskuksesta. Asiat meni meillä ihan hyvin mutta olisipa ollut kiva tilanne jos olisi mennyt vaikka sukset ristiin tuon muijan kanssa. 

Selite? Kuulostat kamalan viralliselta. Vedä mies oikeuteen.

No kyllä mä olen aina työpaikan miehet jättänyt kavereiksi ja en ikipäivänä ota ainakaan omasta firmasta ja tuskin samalla alalla muualtakaan firmasta. Luulen että jos olet tavannut jonkun tyyliin vartijan tai muuten semmoisen joka näkee joka päivä naisia niin usko pois olet vain hetken huuma. Eikö siitä tulisi mitään. Ja jos vielä noin sanoo niin miksi kyseenalaistat asian? Tosin rakkaus ei kysy tuommoisia asioita.

Ei ole oikea syy. Mikään laki ei kiellä kahden aikuisen välistä suhdetta. Tietty joissain tapauksissa voidaan paheksua, mutta kuka siitä välittää, jos oikea kohdalle sattuu.

Itselle tulee mieleen montakin ammattia, missä tuo on ihan hyväksyttävä ja aiheellinen selitys.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole oikea syy. Mikään laki ei kiellä kahden aikuisen välistä suhdetta. Tietty joissain tapauksissa voidaan paheksua, mutta kuka siitä välittää, jos oikea kohdalle sattuu.

Joo, mikään laki ei todellakaan kiellä suhdetta, mutta aika monikin laki voi tehdä työntekijän/viranomaisen esteelliseksi tekemään työtään, mikäli asianomaisilla henkilöillä on ystävyys/parisuhde.

Kyseessä ei ole vartija mutta sanotaan näin: mies kyllä keksii keinot päästäkseen naisen läheelle, josta pitää. Käyttääkö mies vain ammattiaan tekosyynä ettei tee aloitetta mutta tietää että minä voisin tehdä sen.

Minulla ei ole mitään kuormasta syömistä vastaan. Takana on kolme työpaikkaromanssia, joista viimeisen kanssa olen ollut toistakymmentä vuotta yhdessä. Edellisistä ei kukaan työpaikalla tiennyt, tosin töissä on aina keskitytty työntekoon eikä muhinointiin. Tästä viimeisestä kuulivat, kun anoin virkavapaan vihkipäivälle. En ole eläessäni lähtenyt baarista kenenkään matkaan, se taas ei jotenkin tunnu hyvältä ajatukselta. Kukin tyylillään. - Kulttuuriset tekijät vaikuttanevat, en ole kasvanut luterilaiseen uskoon enkä työmoraaliin.

Omaan työhöni kuuluu paljon palveluntarjoajien kanssa työskentelyä, eli ostamme palvelun (vaikkapa aspapuhelinlinjan tai tietokannan ylläpitämisen) ulkoisena palveluna, minä vastaan sopimuksesta, suhteista ja laskujen hyväksymisestä noilta firmoilta. 

Meillä on ihan suoraan määritelty rajat henkilökohtaiselle läheisyydelle ettei tule mitään epäselvyyttä siitä, sotkeutuuko henkilökohtainen juttu bisnekseen. Jos tulee tilanne, että henkilökohtainen suhde tulee liian läheiseksi, vaihdetaan työtehtäviä niin ettei tarvitse olla bisnessuhteessa henkilökohtaisen ystävän (tai rakkaan tai perheenjäsenen) kanssa. Näin on tapahtunutkin moneen kertaan :)

Itse muistan erään ihmisen jonka kanssa tunsin jo ennen bisnessuhteen tapahtumista, oli tosi hankala törmätä yhteisten tuttujen illanvietoissa. Tiukasti emme ostaneet toisillemme juomia tai jutelleet työasioista, ja välttelimme yhteisiä bilekuvia. 

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä ei ole vartija mutta sanotaan näin: mies kyllä keksii keinot päästäkseen naisen läheelle, josta pitää. Käyttääkö mies vain ammattiaan tekosyynä ettei tee aloitetta mutta tietää että minä voisin tehdä sen.

Tai sitten sitä ei vaan kiinnosta yhtä paljon.