Keski-ikäistyvät, millaisia ikääntymisen piirteitä huomaatte itsessänne ja muissa samanikäisissä (40 ja siitä ylöspäin)

Vierailija kirjoitti:

Itse olen juurikin keski-ikäistyessäni alkanut käydä baareissa ja yökerhoissa ja pilkkuun asti :D

Mulle perjantai-illan kohokohta on painaa pää tyynyyn ja laittaa silmät kiinni. Ah, ihanaa!

Elin nuorena "sitten joskus". Äskettäin ymmärsin ettei sitä koskaan enää tule.

Vierailija kirjoitti:

Hyi olkoon teidän viimeinen käyttöpäivä meni jo.

Olin viime viikonloppuna tanssiravintolassa ystävieni kanssa, puolet miehiä, puolet naisia ja olin ainoa alle 40-vuotias - ja myös ainoa, joka poistui ravintolasta yksin.

Huomaa kuuluvansa ikäpolveen, jonka mielestä muitakin ihmisiä pitäisi elämässä ajatella.

Ymmärtää ja tyytyy siihen, että vaihtoehdot vähenevät, eikä kaikkia asioita voi enää saavuttaa.

Mä olen jo vähän yli 50.

Kyllä kroppa tuntuu jo vanhemmalta, vaikka ihan ok kunto onkin.

Periaatteessa olen aika samanlainen kuin nuorempanakin. Muutoksia on lähinnä siinä, että ottaa asiat aika rennosti, ei ole ulkonäköpaineita eikä tarvetta yrittää olla mitään muuta kuin mikä on. Kaikki turhat särmät on hioutuneet pois ja on jotenkin paljon huolettomampi, tasapainoisempi.

Kotona on pari murkkua eli mä sain lapset vähän vanhempana. Hyvin menee noiden teinienkin kanssa eli puhutaan ihan reilusti asioista ja me vanhemmat yritetään pysyä kiinni tämän ajan jutuissa, ettei olla ihan pihalla siitä, millaista elämää nuo nuoret elää.

Yleensäkin mun tuttavapiirissä ollaan aika samanlaisia eli en ole ajatellut, että tässä olisi jotenkin mummoutumassa. Mulla on melko nuoria työkavereita, enkä mä suuria eroja huomaa. Meillä on hyvä työyhteisö ja tuo työ on sellaista, että mä olen kyllä hyvin kaikista trendeistä selvillä ainakin eräällä erittäin merkittävällä tuotealueella.

Mä olen tyytyväinen elämääni ja kaikki on kunnossa.

Tuo että koskaan aiemmin ei ole ollut näin suurta jakoa erilaisiin elämäntyyleihin. Toiset ikätoverit elää nyt vasta nuoruuttaan (bilettää opiskelijoiden kanssa yms. Joillakin miehillä vasta kohta edessä isyys ensikertaa) ja toiset downsiftaa ja elelee jo omaisuuden tuotoillaan jossain landella. Tyytyväisenä hekin.

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin nrj:tä ja siinä nuori juontaja laukaisi johonkin liittyen, että "keski-ikäiset, Veetiä fanittavat naiset" - sitten tajusin, että nyt kun minusta tulee keski-ikäinen, minuun liitetään tuollaisia stereotypioita (jos ei tuota, niin vastaavia). Ja tuo mainittu taas ei osu itseeni, koska en ole koskaan fanittanut Veetiä..

ap

Ehkei tuo stereotypia liity niinkään keski-ikäisiin naisiin vaan Veetin faneihin. Ja toisaalta, eihän mikään ikä ole vapaa stereotypioista.

Iän myötä tullut itselleen lempeämmäksi ja sitäkautta myös muille ihmisille.

Ei kovin helpolla tuomitse mustavalkoisesti vaan näkee asioiden eri sävyt.

On onnellisempi vuosi vuodelta koska tuntee itsensä niin ei tarvitse turhia jännitellä. Kokemusta löytyy elämästä.

Olen yli viisikymppinen ja elämä on alkanut keskittyä oman kodin, perheen ja olemassa olevien ystävien ympärille. Ei enää tarvetta tutkailla ympäröivää maailmaa ja tutustua uusiin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Elin nuorena "sitten joskus". Äskettäin ymmärsin ettei sitä koskaan enää tule.

Tämän olen muuten huomannut. Jouduin hiljattain muuttamaan ja heittämään suurinpiirtein kaiken pois, vanhoja päiväkirjoja kin. Nuorena aina ajattelin, että ehkä näitä vielä joskus tarvitsee, nyt ne piti hävittää ihan siksikin, että tajuan kuolevani joskus, enkä halua kenenkään lukevan noloja kirjoituksiani. Nykyään olen myös tajunnut sen, ettei se oikea ehkä ikinä tule vastaan, ennen sitä ajatteli, että kaipa se nyt jostain löytyy, kun sellainen on muillakin.

Vierailija kirjoitti:

Ei enää tarvetta tutkailla ympäröivää maailmaa ja tutustua uusiin ihmisiin.

Johtuisikohan siitä ettei enää ole se nuori nainen, jolle kaikki ovet ovat avoinna ja kaikki ovat mielinkielin?

Kampaaja löysi minulta ekat harmaat hiukset pari viikkoa sitten. Itse en ole vielä niitä huomannut.

Uni tulee yhä tärkeämmäksi.

N 42.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei enää tarvetta tutkailla ympäröivää maailmaa ja tutustua uusiin ihmisiin.

Johtuisikohan siitä ettei enää ole se nuori nainen, jolle kaikki ovet ovat avoinna ja kaikki ovat mielinkielin?

Ei. Vaan siitä, että tajuan miten paljon olen saanut ja miten onnellinen olen juuri näiden ihmisten kanssa. Ei enää tarvetta sääntäillä siellä täällä sitä onnea etsimässä.

Kroppa ei kestä enää liikuntaa siinä missä ennen. Palautuminen vie pitempään ja kaikkea pientä kremppaa ja nivelkipua tulee helpommin. Liian lyhyeksi jääneet unet huomaa heti jaksamisessa, puhumattakaan edes kohtuullisesta juhlimisesta, jonka jälkeen seuraavan päivän väsymys on infernaalista. Enää ei voi syödä ihan mitä haluaa, vaikka kuinka liikkuisi. Asioita unohtelee enemmän ja välillä ihan arkipäivän sanoja joutuu palauttelemaan mieliin. Nuorisokulttuuri tuntuu lähinnä tyhjänpäiväiseltä, eikä kaikessa uudessa enää viitsi edes yrittää pysyä kärryillä - esim. musiikissa olen jo todennut, että vanhassa vara parempi, enkä jaksa kuunella näitä LOOPeja ja muita ja niiden "tyhjänpäiväistä" tusinapoppia, elketroa ja ties mitä omituisesti nimettyä tyylisuuntausta. KAvereiden kanssa arvostaa rauhallisia kotijuhlia hyvän ruoan ja viinin parissa - kukaan ei enää edes ehdota missään vaiheessa, että lähdetään jatkamaan kaupungille, vaan mieluummin istutaan muakvasti lämpimässä, kuullaan toistemme puhe ja lähdetään kotiin, kun väysmsy iskee. Onhan näitä vamaan paljon vielä muutakin..."pahimpana" se, että huomaa todella monessa asiassa ihan eleistä lähtien muistuttavansa äitiään :D. 

Eilen juuri äitini kanssa juttelimme vanhenemisesta ja sanoin hänelle, että en tunne oloani mitenkään vanhemmaksi, kypsemmäksi, viisaammaksi tai muutoin erilaiseksi kuin kolmekymppisenä. Harrastan samoja asioita, pidän samanlaisista elokuvista, luen samanlaisia kirjoja jne. Ainoat erot on rypyt naamassa ja mies maku muuttuu kypsemmäksi oman iän mukana. 

N42

Unen tarve on vähentynyt. Kuntosalilla voima ei enää tartu kehoon entiseen malliin. Ylläpitoon tarvitsee tehdä töitä ja palautuminen on hidastunut.

Yleensäkin elämään suhtautuminen on rennompaa, eikä kaikesta tarvitse ottaa stressiä.

M45

Ulkonäöllisesti olen muuttunut. On tullut ylipainoa, harmaat hiukset. Sisäisesti en ole muuttunut lainkaan. Bilettäisin ellei mies saisi siitä aina riitaa aikaiseksi.

Toipuminen sairastumisesta, valvomisesta, urheiluvammoista (jotka kaikki eivät enää edes ole vammoja vaan normaalia vanhenemista jota myös kiertoilmauksella "kuluminen" kutsutaan), stressistä ja muusta on paljon jo hidastunut.

Nuorempien innostumista uusista aatteista ja filosofioista ei jaksa yhtään (näitä "libertaareja"? tms). Kiinnostaa kuin kilo... nuorena olisi jaksanut parantaa maailmaa läpi yön vaikka kaatokännissä.

Minkä ikäinen teidän mielestä on keski-ikäinen?

Vai onko se enemmänkin mielentila, eikä ikään liittyvä asia?

Iän mukaan miehet ovat keski-iässä noin 34-(39)-44 -vuotiaina (ka. elinaika 78v)

ja naiset 37-(42)-47 -vuotiaina (ka. elinaika 84v)

Vaikka eläähän aika moni nykyään yli 100 -vuotiaaksikin, jolloin olisi keski-iässä 50 -vuotiaana.