Keski-ikäistyvät, millaisia ikääntymisen piirteitä huomaatte itsessänne ja muissa samanikäisissä (40 ja siitä ylöspäin)

39 ja kasvoista huomaa. Iho ei ole niin kauniin värinen enää, kaulalla alkavaa ryppyisyyttä.

Laiskistunut olen myös, tai lähinnä kun saan perheen pyöritettyä, olen aivan poikki. Itse asiassa kokonaisuutena teen kyllä enemmän kuin nuorempana, asiat vaan ovat kovin arkisia.

Laskeskelen koska olisi varaa elää pääomatuloilla. Arvioin, että viitisen vuotta vielä työssä.

Vierailija kirjoitti:

Elintasojen erot alkavat näkymään vahvemmin ja vahvemmin. Korkeakoulutetut ja yritteliäät ihmiset vaurastuvat tasaiseen tahtiin ja voivat tehdä isojakin hankintoja. Jotkut käyttävät lisääntyneet resurssit vapaa-aikansa kasvattamiseen. Ja jotkut taas ostavat hienomman auton tai asunnon.

Elämäm koululaiset taas pyörivät samoissa kuvioissa ja valittavat kun elämä on niin rankkaa. Heillä ei jää rahaa säästöön, koska palkka ei nouse eivätkä he osaa hoitaa talouttaan järkevästi. Vähät rahat pistetään samantien hullutuksiin ja tili tyhjennetään joka kuukausi.

Joo koska korkeastikoulutettuja pätkätyöläisiä ei ole. Eikä meitä jotka ovat sairastuneet vakavasti ja säästöt menneet siihen. Eikä niitä jotka ovat saaneet huonot lähtökohdat elämässä ja yrittämisestä huolimatta eivät ole taloudellisesti vaurastuneet, korkeakoulutuksesta ja ok-urasta huolimatta.

Huomaa että keski-ikäistyminen ei tarkoita ajattelun laajentumista.

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäinen__vielä kirjoitti:

Minkä ikäinen teidän mielestä on keski-ikäinen?

Joskus 45-65v olet keski-ikäinen

...

Vai onko se enemmänkin mielentila, eikä ikään liittyvä asia?

Iän mukaan miehet ovat keski-iässä noin 34-(39)-44 -vuotiaina (ka. elinaika 78v)

ja naiset 37-(42)-47 -vuotiaina (ka. elinaika 84v)

Vaikka eläähän aika moni nykyään yli 100 -vuotiaaksikin, jolloin olisi keski-iässä 50 -vuotiaana.

Ei se tarkoita iällistä ikää.

Vaan kun on vauvaikä, varhaislapsuus,  lapsuus, teini-ikä, nuoruus, varhaisaikuisuus, aikuisuus, keski-ikä, varhaisvanhuus, seniori-ikä... Ei siis ehkä näillä termeillä mutta kuitenkin. Joskus 45-65v olet keski-ikäinen.

Näinkö te ajattelette, että 45-65 vuotias on keski-ikäinen - olettaen, että (naiset) kuolee 75-95 vuotiaina, eli pahimmassa tapauksessa 65:lla on enää 10 vuotta elinaikaa, ja hän on "keski-ikäinen". Voi sitä tietysti olla vielä 30 vuottakin :-)

Vierailija kirjoitti:

Hyi olkoon teidän viimeinen käyttöpäivä meni jo.

Äläs nyt. Nainen ei ole jauheliha vaan laatuviini, joka paranee vanhetessaan.

Ei sitä niin huomaa jos tosiaan pitää yhteyttä kavereihinsa ja ei tarvitse vaihtaa työpaikkaa/opiskella enää. Mutta jos yhtäkkiä palaa koulun penkille/näkee vanhoja koulukavereita vuosien tauon jälkeen niin aijajajajajai.... kamalaa :( iskee kerralla päin näköä

Kyrpiintyminen kaikkeen ja erityisesti kaikkiin ihmisiin. Kun joutuu olemaan sen lisäksi duunimaan teknisessä asiakaspalvelussa niin suorastaan tuplakyrpiintyminen kun pitää olla ihmisten kanssa tekemisissä ja ns positiivisella asenteella.

Huomaan, että tämä on ikäkriisiä, enkä tiedä, tunteako häpeää vanhenemisesta vai mitä. Nämä uudet ajatukset ovat yllättäneet minut. Joskus harvoin olen vielä päätynyt baariin. Jos siellä tulee vanhempia tanssi- ja bilehittejä, jotka tunnen, ihmettelen mielessäni, että "miten ne näitä samoja soittaa, kuin silloin, kun kävin itse baareissa" ja uudemmat tanssihitit on taas tuttuja, koska niitä kuuntelee kuntoillessa. On siis jotenkin kumma tunne, kun tietää vielä kappaleet, yleensä melkein kaikki. Ja olen vielä kiinnostunut uudesta musiikista ja innostun uusista hiteistäkin välillä. En näe estettä olla innostunut, jos joku on hyvä, tosin tuntuu, että harvemmin kuulee mitään todella säväyttävää tai sellaista, mistä ei tulisi joku aiemmin tehty mieleen.

t. 39v.

Minun työni vaatisi jatkuvaa kehittymistä mutta olen huomannut, että uuden opettelu on tullut yhä haastavammaksi. Enkä rehellisesti sanottuna ole edes kiinnostunut tästä jatkuvasta työelämän muutoksesta. Haluaisin vain matkustella ja olla rennosti, jos voisin. Iltaisin olen harrastuksien ja työn jälkeen niin väsynyt, etten jaksa valvoa 22 pidemmälle. Miten tässä työelämässä jaksaa vielä seuraavat 15 vuotta😳

Täytin tänä vuonna 40, ja se on saanut miettimään tapahtuneita muutoksia, vertaamaan itseä parinkymmenen vuoden takaiseen.

Omalla kohdallani muutos on monessa parempaan ja elämä on monessa helpompaa – nuorena esimerkiksi yritin olla koko ajan cool ja todistaa älykkyyttäni ja kokeneisuuttani. Samalla olin ujo, pelkäsin esiintymistä ja itseni nolaamista kuollakseni, jopa niin paljon että keskeytin opintoni sen vuoksi. Nykyään voin hyvin mennä nolaamaan itseni yleisön eteen eikä se tunnu missään. Muutos on tapahtunut pelkästään iän tuomana (en siis ole käynyt mitään esiintymiskursseja tai harjoituksia).

Enää ei hävetä olla väärässä tai tyhmä, ja on kivempaa kokea olevansa täysin tavis kuin yrittää olla persoonallinen ja tehdä koko ajan vaikutusta ihmisiin. Ujous ja sosiaaliset estot ovat kadonneet ja tykkään jutella tuntemattomien kanssa, kehtaan pyytää apua, olen ystävällisempi ja hymyilevämpi kaikille.

Parissa vuodessa nuorison maailma on alkanut tuntua todella kaukaiselta, kuin toiselta planeetalta. Eikä voisi vähempää kiinnostaa mikä on nuorten mielestä muodikasta ja mikä noloa.

En mieti enää, mikä on sopivaa iälleni ja sukupuolelleni. Pukeudun kuten haluan, en piittaa pätkääkään muodista tai tyylioppaiden ohjeista. En hae hyväksyntää keneltäkään. Minusta on ihan ok, jos joku ei pidä minusta. Asiat, jotka nuorena hävettivät itsessä, eivät enää tunnukaan kovin suurilta.

Välit vanhempiin ovat parantuneet, heitä osaa pitää erehtyväisinä ihmisinä, joiden virheet on helpompi antaa anteeksi. Omat juuret ja suku on alkaneet kiinnostaa.

Nuorena jo viikon raittiuden jälkeen alkoholia teki todella mieli. Nyt on tosi kivaa olla koko viikonloppu kotona, eikä sellaista ”kaljahammasta kolottaa” -tunnetta tule koskaan. Juhlimaan lähtemistä pitää harkita huolella krapuloiden takia, ei puhettakaan että baari-illan jälkeen voisi mennä aamulla normaalisti töihin kuten nuorena.

Ajatteluni on hidastunut ja muisti huonontunut. Nuorena olin äärimmäisen tehokas, pystyin tekemään jopa toisella kädellä toista asiaa samalla kuin tein toisella toista. Nyt kaiken tekemiseen menee kauemmin, en saa päivässä hirveästi aikaan. Väsyn helposti. Mutta toisaalta se ei edes haittaa.

Joissain asioissa olen huolettomampi, joissain taas huolehdin enemmän. Nuorena saatoin hyvin lähteä reissaamaan ulkomaille miettimättä mitään vakuutuksia, rokotuksia tai muuta vastaavaa. Nyt on aina reissuun lähtiessä pieni huoli siitä mitä kaikkea voikaan tapahtua. Jossain määrin tämä on tietekin hyvä asia, on suorastaan ihme ettei nuorena koskaan sattunut mitään pahempaa.

Kaikkein mystisintä on suhtautuminen omaan kehoon. Pidän vartaloani todella hyvännäköisenä, mikä on hyvin outoa koska vaaka näyttää 30 kiloa enemmän kuin nuorena, jolloin koin olevani valtavan ruma ja lihava (ja muistan peilikuvani, joka todella näytti hirveän lihavalta!)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi olkoon teidän viimeinen käyttöpäivä meni jo.

Äläs nyt. Nainen ei ole jauheliha vaan laatuviini, joka paranee vanhetessaan.

Viineissäkin on nykyään "parasta ennen"  -päiväys.