Miestä ärsyttää minun helppo arki

Onko pakko tehdä 10 tuntista päivää kysynpähän vain.

Vierailija kirjoitti:

Joku voisi varmaan ensimmäiseksi ajatella, että parisuhteessa molempien arjen täytyy olla yhtä kevyttä tai yhtä kuormittavaa, eli vastuut jaetaan puoliksi. No niin minäkin ennen ajattelin, ja selvästi miehenikin ajattelee niin. Mutta miten jakaa arjen raskaus tasaisesti?

Kun tavattiin ja alettiin seurustelemaan niin lähtötilanteemme oli tämä: Minulla helppo ja kevyt työ, josta saan ison palkan. Minulla ei rahahuolia, koska olen niin pitkään tehnyt tuota työtä ja rahaa on kertynyt. En ole syntynyt kultalusikka suussa, vaan ihan uraani panostamalla päässyt tähän asemaan, toki ymmärrän olevani onnekas. Minulla kävi siivooja, koska en tykkää siivoamisesta ja oli ylimääräistä rahaa, ja satun arvostamaan vapaa-aikaa korkealle, samaten käytin pesulapalveluita ym ym, jos jotain hajosi niin tilasin korjausmiehen. Miehellä taas rankka, uuvuttava ja epävarma työ, jossa huono palkka, eikä juurikaan varallisuutta joten jatkuvat rahahuolet vaikka ei tuhlaa ylimääräiseen. Hoiti kaikki korjaukset ym itse tekemällä. No tutustuttiin, rakastuttiin, muutettiin yhteenkin jossain vaiheessa jne, suhteemme on onnellinen ja olemme oikeasti toisillemme hyvin sopivia ja edelleen rakastuneita.

Ei hierrä kuin yksi asia. Miestä ärsyttää minun helppo arki, siis paljon helpompi arki kuin hänen arkensa. Minun työpäivät on keveitä ja kivoja, en niistä uuvu yhtään ikinä ja edelleen siis rahaa tulee paljon. Mies taas on lopen uupunut oman työnsä jälkeen. Teemme siis molemmat matkoineen 10-tunnin työpäivät, ja palaamme kotiin samoihin aikoihin. Miestä ärsyttää jos hän uupuneena joutuu tekemään paljon kotitöitä, kun minä taas "levänneenä" ja pirteänä tekisin vain puolet. No teen välillä kaikki kotityöt sen 10-tunnin työpäiväni päälle samalla kun mies vain makaa uupuneena sohvalla siinä vieressä, se taas ei tunnu minusta reilulta. Miestä ärsyttää se, että on niin epäreilua, että minun työ on niin kevyttä ja hänen työ niin rankkaa. Miestä ärsyttää se, että hän "joutuu" korjaamaan kotona asioita uupuneena. Minun ratkaisu olisi ostaa taas se korjausmies ja siis maksaisin sen tietenkin, mutta se ei miehelle käy, koska hänelle on jokin kunnia-asia hoitaa asiat itse. Ja hän tarvitsee minut usein avuksi siihen hommaan, esim. pitämään jotain asiaa suorassa tai ylhäällä tms. Vapaa-aikani on vähentynyt huomattavasti sinkkuaikoihini verrattuna, koska arki syö sen nykyään. Eihän sen niin pitäisi olla, kun lapsiakaan ei ole.

Mitä tehdä sille, että miestä ärsyttää minun helppo arki? Miten muka jakaa arki tasaisesti?

Pakko kysyä,'että mitä työtä teet ? Meinaan itse tuupertua omien töiden alle vaikka teen ihan siistiä sisätyötä. Uranvaihtoa usein mietin mutta en tiedä mihin suuntaan pitäisi mennä.

Pera kirjoitti:

Onko pakko tehdä 10 tuntista päivää kysynpähän vain.

Se oli matkoineen. Ainakin pk-seudulla on hyvin tavallista, että matkoineen normi 8 tunnin päivä venyy yli 10-tuntiseksi. Harva saa työn, jossa päivässä on esim. vain kuusi tuntia.

Kaksi asiaa ihmetyttää

Miten voi joku kodin siivoominen olla noin vastenmielistä joillekkin?

Kuinka olet yleensäkkään alkanut olemaan noin tavallisen *duunarin* kanssa?

Luulisi, että kun elämäsi on siis rahakasta ja siivoominen vastenmielistä ja kaikki muukin 

ilmeisesti (mikä liittyy kotiasioihin) että pitäisikö vaan jatkaa yksin elämistä

Elä vain työllesi, siitä saat sen mahtipalkan sekä hyvän mielen

Minua ärsyttää sinun huono kirjoitus.

Riitele aikas ja sit älyä vaihtaa miestä.. ei tollasta kukaan kauaa jaksa.

Huolellisesti aseteltu samalla sekä naisia voimaannuttava, feministinen, että luokkaeroihin viittaava provo. Hienosti myös uhriuduttu samalla omaa paremmuuttaan esiintuoden sekä lukijaan, että kuviteltua aviomiestä kohtaan.

Jokin mainosala tai vastaava voisi sopia sinulle. Esim. copyn hommat jos vaikka oikeasti joskus aiot töihin lasten jälkeen.

tykkääsiivota kirjoitti:

Kaksi asiaa ihmetyttää

Miten voi joku kodin siivoominen olla noin vastenmielistä joillekkin?

Kuinka olet yleensäkkään alkanut olemaan noin tavallisen *duunarin* kanssa?

Luulisi, että kun elämäsi on siis rahakasta ja siivoominen vastenmielistä ja kaikki muukin 

ilmeisesti (mikä liittyy kotiasioihin) että pitäisikö vaan jatkaa yksin elämistä

Elä vain työllesi, siitä saat sen mahtipalkan sekä hyvän mielen

Minä en ole akateeminen, minulla ei ole helppoa ja rahakasta työtä, mutta inhoan siivoamista. En vaan ole oppinut pitämään siitä vaikka kuinka olen yrittänyt opetella. Ammattisiivooja saisi tunnissa parempaa jälkeä ja enemmän aikaan mitä mitä kolmessa tunnissa. Itse pidän leipomisesta ja voisi tehdä sitä vaikka joka päivä, mutta ymmärrän, jos se on jollekin inhokkihommaa.

Mun mielestäni kotona jaetaan askareet ja velvollisuudet suurin piirtein puoliksi. Se miten kumpikin oman osuutensa hoitaa, on kummankin oma asia. Meillä mies arvostaa vapaa-aikaa ja uraa; haluaa lapset päivähoitoon. Minä taas arvostan aikaa lasten kanssa. Minä siis hoidan lasta kotona puolet viikosta, puolet lapsi on hoidossa, jonka mies maksaa yksin. 

Tietysti tehdään hommista vaihtareita, esim. mies hoitaa auton huollot koska minä en osaa, ja minä taas siivoan enemmän, jotta tulee tehtyä kunnolla oman mieleni mukaisesti. Samoin minä hoidan lasten vaatehankinnat ja -huollon ja mies puolestaan päivittelee tietokoneita ja laitteita.. 

Mun mielestä tässä on kyse jostain muusta kuin siitä ,että miehen mielestä ap:n elämä on liian helppoa. Jostian lapsuudesta juontuu tämä ajatuskaava mielestäni. Keskusteleppa ap miehen kanssa millaisen kasvatuksen mies on saanut työasioihin liittyen ja millaista oli heidän kotonaan kun hän oli lapsi. Oliko hänen vanhemmilla jonkinlainen epäsuhta-asema?

Samaan olen törmännyt itse. Avovaimoani ärsytti se, että olin kotona työttömänä, vaikka maksoin oman osuuteni ja etsin töitä. Hän ei siis varsinaisesti ärsyttänyt se, että olen työtön, vaan se, että minä sain jäädä kotiin kun hänen piti mennä töihin. Olin palkattomassa työssä jonkun aikaa ja se oli hänelle ihan ok, koska minullakin oli jotain rasitetta elämässäni.

Ymmärrän, että toisen miellyttävä työ kadehdituttaa, mutta kyllä se pitäisi osata niellä siten, että ei ala vihoittelemaan kumppanille. Jos ei itse viihdy työssään, niin se on se varsinainen ongelma, eikä kumppanin kevyt työ, josta pitäisi ennemminkin olla iloinen. 

Vaihda miestä, epäonnistunut kateellinen valittaja on huono valinta.

Omasta surkeudentunteesta, kateudesta ja alemmuudentunnosta mies saa aikaa myöten syyn laiskotteluun, juopotteluun ja vieraisiin naisiin.

Sitä paitsi valittajan kanssa on ikävä elää, kärsii omatkin fiilikset.

Välillä ihmettelen itseäni, miksi luen Vauvan keskusteluja. Tämä ketju muistutti mieleeni sen, miksi aina uudelleen avaan nämä sivut. Parhaimmillaan näistä keskusteluista saa vahvistusta omaan arkeensa ja jaksamiseensa. Ainakin minä saan.

Täällä on helppo huudella nimimerkin tai täydellisen nimettömyyden suojista ihan mitä tahansa. Osa varmaankin hakee toisten mollaamisesta ja itsensä ja omien tapojensa erinomaisuudesta muihin nähden näissä keskusteluissa hetkellistä mielihyvää omaan arkeensa. Osa taas tuntuu oikeasti KESKUSTELEVAN. Eli kertovan oman näkemyksensä ja kokemuksensa asiaan/asioihin. Ja kunnioittavan myös muita keskustelijoita, antamalla heidän tuoda (jopa erilaisen) mielipiteensä ilmoille, ilman trolliksi tai muuksi haukumista. Silloin syntyy keskustelu, josta voi oppia muutakin kuin sen, että keskustelupalstoille mahtuu aina niitä, joiden oma näkemys asioista on heille myös ainoa näkemys asioista.

Minä opin tästä keskustelusta sen, että voisin tarkastella omaa käytöstäni puolisoani kohtaan. En aina pyörittelisi päässäni, mitä haluaisin hänen tekevän minulle ja harmittelevani, kun hän on niin väsynyt ja sitä taikka tätä. Minun on otettava nämä itseäni vaivaavat asiat puheeksi puolisoni kanssa, vaikka tiedänkin, ettei hän siitä kamalasti innostu. Vaikka hän kääntäisikin keskustelun minun omiin puutteisiini ja epätäydellisyyksiini, voin vastata, että voidaanko nyt keskittyä tähän asiaan ja yrittää ratkoa tämä ongelma. Ei paeta tätä epäkohtaa etsimällä muita (ehkä vielä isompia epäkohtia) ja alkamalla vertailemaan, mikä on suurin ja hirmuisin ja kenellä on kurjinta. Siedetään omat ja toisen tunteet, mutta ei päästetä niitä hallitsemaan keskustelua, keskitytään löytämään ratkaisu, eikä vellomaan ongelmassa.

Ap.lle toivotan tsemppiä! Olen iloinen, että aloitit tämän keskustelun. Uskon myös, että fiksuna löydät ongelmaasi ratkaisun. Olen hyvilläni myös siitä, että tähän keskusteluun on tullut monta näkökulmaa eri kirjoittajilta ja voin rauhassa oman keittiönpöytäni ääressä pähkäillä sitä, kuinka monella eri tapaa asioita voi lähestyä. Ei tämä turha palsta ole! Aurinkoista syksyä kaikille ja iso kiitos tästä ketjusta!

Olen samaa mieltä monen muun kanssa, että ap:n pitäisi vielä keskustella miehensä kanssa, mutta myös pitää päänsä, ja palkata apua - oli se sitten siivoukseen tai muihin kodin töihin.

Miksi ihmeessä meillä Suomessa on ns. kunnia tehdä aina kaikki itse, vaikkei jaksaisikaan?

(Menee nyt sivuun aiheesta, mutta olisikohan siinä yksi syy, miksi meille on ollut niin helppoa "myydä" itsepalvelu joka paikkaan ja asiaan?)

Lemppaa se elämäm korkea koululainen.

Sulla taitaa olla asenneongelma miestäsi kohtaan. Kirjoituksistas oikeen pistää silmiin minäminäminä.

Joo vaikka oletkin itse itsesi saanut ahertamalla hyväpalkkaiseen työhön niin on aika typerää alkaa eriarvostamaan miestä siitä,että hänellä on esim huonompi palkka kuin sinulla. Eikö päasia oo et hän ylipäätään saa palkkaa ja käy töissä. Ja kyllä se niin on et miesten työt on aikan paljon sitä fyysisesti raskaampaa ja kuormittavampaa kuin naisten työ.  Ehkäpä miehesi toivoo,että arvostaisit häntä sellaisenaan kuin hän on etkä toisi itseäsi ja rahojasi niin paljoa esiin.

Se kuuluu miehiseen luonteenpiirteeseen kun joku on rikki se koitetaan itse korjata ja jollei onnistu sitten harkitaan muuta vaihtoehtoa.

Tuskin teilläkahdella paljoa siivottavaa edes tulee,joten eikö senkin voi yhdessä päättää et siivoatte vaikka jonain tiettynä viikonpäivänä yhdessä

Jos ei halua kouluun lähteä niin silloin ei tarvitse sanoa mitään sinun valintoihisi. Palkkaisin siivoojan vaikka mies ei sitä haluaisi. Sano miehelle, että et palkkaa siivoojaa häntä varten, vain itseäsi koska et halua käyttää kaikkea aikaa siivoamiseen.

Vierailija kirjoitti:

1. Miehen kannattaisi käydä lääkärissä tarkistuttamassa veriarvot, ettei hänellä ole kilpirauhasen vajaatoimintaa, anemiaa tai jotain muuta sairautta. Uupumus ja väsymys voi johtua myös muusta kuin työstä. Onhan miehelläsi terveet elämäntavat? Syökö hän terveellisesti ja ulkoilee riittävästi? Onko hänellä harrastuksia tai teillä yhteisiä harrastuksia?

Kuka jaksaa koko elämänsä rakentaa työn ympärille? Virhe nro2.

Sinkkumies

Hetu kirjoitti:

Minä opin tästä keskustelusta sen, että voisin tarkastella omaa käytöstäni puolisoani kohtaan. En aina pyörittelisi päässäni, mitä haluaisin hänen tekevän minulle ja harmittelevani, kun hän on niin väsynyt ja sitä taikka tätä. Minun on otettava nämä itseäni vaivaavat asiat puheeksi puolisoni kanssa, vaikka tiedänkin, ettei hän siitä kamalasti innostu. Vaikka hän kääntäisikin keskustelun minun omiin puutteisiini ja epätäydellisyyksiini, voin vastata, että voidaanko nyt keskittyä tähän asiaan ja yrittää ratkoa tämä ongelma. Ei paeta tätä epäkohtaa etsimällä muita (ehkä vielä isompia epäkohtia) ja alkamalla vertailemaan, mikä on suurin ja hirmuisin ja kenellä on kurjinta. Siedetään omat ja toisen tunteet, mutta ei päästetä niitä hallitsemaan keskustelua, keskitytään löytämään ratkaisu, eikä vellomaan ongelmassa.

Tässä asioissa edelleen suuria ongelmia. Ongelmat pitää siis ratkaista sinun tavallasi. 

Hyvää Joulua.

Sinkkumies

Mitä siltä mieheltä kyselet, hommaat siivojan ja se siitä. Sun rahojahan ne on.