Mitä mieltä lapsen opettajan keksimästä säännöstä, että syntymäpäiville on kutsuttava koko luokka? Meillä ei ole varaa

Vierailija kirjoitti:

Lapseni opettaja toitotti samaa eli koko luokka tulee kutsua. Oma lapseni ahdistui tästä ja sanoi, ettei halua syntymäpäiviä järjestää, koska halusi vain muutaman läheisemmän kaverin kutsua. Kiusaamispelossa homma on lähtenyt siis ihan käsistä. Opettajalla ei todellakaan ole mitään valtaa päättää perheiden yksityiselämästä tai vaikuttaa lasten synttäreihin. Aivan absurdia. Lapsellani on hyvä luokka ja ketään ei syrjitä, eikä kiusata, mutta vapaa-aikaa ei tarvitse viettää kaikkien kanssa. En minäkään haluaisin koko työpaikkaani synttäreille vain, koska pomo niin määräisi!!

Tämä sama oli meilläkin. Tästä on kyllä jo 10 vuotta aikaa. Opettaja puhui monta kertaa, että koko luokka PITÄÄ kutsua synttäreille, ketään ei saa jättää kutsumatta.

Tyttö tästä ahdistui, koska olisi halunnut kutsua ylemmiltä ja alemmilta luokilta parhaat kaverinsa, omalta luokalta pari kaveriaan ja sitten harrastusryhmistä kavereita. Alkoi miettiä, että miten kotiin mahtuu kaikki 20 luokkakaveria ja muut ja sitten luokassa on tyttöjä, jotka kiusaa. Ei halua heitä kotiinsa ja ei halunnut poikiakaan.

Joten lopulta synttärit jäi pitämättä, kun meni niin vaikeaksi. Käytin tyttöä ja parasta kaveriaan leffassa ja syömässä synttäripäivänä.

Ei tuommoinen sääntö menisi missään suuressa koulussa läpi. Asutteko kaikki jossain pikku kylissä, ja opettaja on joku jumalasta seuraava?

Meillä Porvoossa se oli alakoulussa viime vuonna vanhempainyhdistyksen suositus, että kaikki kutsuttaisiin.

Jollei oikeasti halua, että sinne saapuu kaikki, voi laittaa lahjatoivelistan, josta lahjan valitsee. Tämä rajaa jo saapuvien määrän helposti. Yhdellä lapsen kavereista oli lahjalistalla kohtuullisen kalliita Lego -paketteja, joten vain lähimmät kaverit sinne meni, vaikka kaikki oli kutsuttukin. Samat 7-8 kaverusta toistensa synttäreillä. Kukaan ei pahoita mieltään, kutsu on esitetty. Vain koulupäivän aikana tavatut koulukaverit eivät synttäreille tule tällaisessa tapauksessa, mutta mahdollisuus siihen on annettu. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä Porvoossa se oli alakoulussa viime vuonna vanhempainyhdistyksen suositus, että kaikki kutsuttaisiin.

Jollei oikeasti halua, että sinne saapuu kaikki, voi laittaa lahjatoivelistan, josta lahjan valitsee. Tämä rajaa jo saapuvien määrän helposti. Yhdellä lapsen kavereista oli lahjalistalla kohtuullisen kalliita Lego -paketteja, joten vain lähimmät kaverit sinne meni, vaikka kaikki oli kutsuttukin. Samat 7-8 kaverusta toistensa synttäreillä. Kukaan ei pahoita mieltään, kutsu on esitetty. Vain koulupäivän aikana tavatut koulukaverit eivät synttäreille tule tällaisessa tapauksessa, mutta mahdollisuus siihen on annettu. 

Vanhempainyhdistyksen suosituksella minä pyyhkisin kyllä pzerseeni. Suosittelen samaa kaikille porvoolaisille.

:-)

Niin, mutta ymmärtää sen syynkin toisaalta tuohon, onhan se kurjaa jos joku kutsuu lähes kaikki luokalta, mutta jättää esim. 1 tai 2 kutsumatta. Ei opettaja toki voi tuollaista määrätä, mutta varmaan tarkoitus on tuollainen. En näe ongelmaksi jos kutsuu esim. pari kaveria luokaltaan synttäreille, kun suurin osa luokkalaisista jää ilman kutsua.

Ja toisaalta, onhan tuossa kaikkien kutsumisessa sekin vaara, että mitä jos se kiusattu/ulkopuolinen kutsuu kaikki ja sitten läheskään kaikki ei tulekkaan? Miltä sellainen sitten tuntuisi?

Ja lapset voivat olla niillä synttäreilläkin aika julmia, ei kaikkien vanhemmat valvo tilannetta ja ole puuttumassa mahdolliseen kiusaamiseen, miltä tuntuisi olla väkisin kutsuttu joka sitten synttäreillään jätettäisiin kuitenkin ulkopuoliseksi?

Neljän parhaan kaverin kutsuminen luokalta on ihan ok. Jos joku siitä pahoittaa mielensä, ettei saanut kutsua vaikka 15 muutakaan ei saanut, se on sitten voi voi. Mutta vanhempien tulisi kuitenkin huomioida se, että luokalta ei jätettäisi kutsumatta vaan yhtä oppilasta/yhtä tyttöä/yhtä poikaa, koska se voi oikeasti tuntua todella kurjalta. Eikä siihen auta se, ettei kutsuja viedä kouluun tai että lapselle sanotaan, ettei mainosta juhlia - ei se vaan toimi niin. Jutut liikkuu ja varmasti ennemmin tai myöhemmin se tulee ilmi, tahallaan tai tahattomasti, että muut ovat olleet synttäreillä ja itse on jäänyt ulkopuoliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Niin, mutta ymmärtää sen syynkin toisaalta tuohon, onhan se kurjaa jos joku kutsuu lähes kaikki luokalta, mutta jättää esim. 1 tai 2 kutsumatta. Ei opettaja toki voi tuollaista määrätä, mutta varmaan tarkoitus on tuollainen. En näe ongelmaksi jos kutsuu esim. pari kaveria luokaltaan synttäreille, kun suurin osa luokkalaisista jää ilman kutsua.

Ja toisaalta, onhan tuossa kaikkien kutsumisessa sekin vaara, että mitä jos se kiusattu/ulkopuolinen kutsuu kaikki ja sitten läheskään kaikki ei tulekkaan? Miltä sellainen sitten tuntuisi?

Ja lapset voivat olla niillä synttäreilläkin aika julmia, ei kaikkien vanhemmat valvo tilannetta ja ole puuttumassa mahdolliseen kiusaamiseen, miltä tuntuisi olla väkisin kutsuttu joka sitten synttäreillään jätettäisiin kuitenkin ulkopuoliseksi?

Totta. Siis jos sulla on 20 tenavaa paikalla, niin miten vahdit, että kaikki leikkii kaikkien kanssa ja kukaan ei kiusaa ketään? Eihän se onnistu opettajiltakaan.

Mä olen myös paljon joutunut pohtimaan lasten keskenäisiä suhteita yms. koska poikani on sellainen, joka tarvitsee aika paljon tukea siihen että pääsee ryhmään mukaan.

Viime vuonna häneltä meni kokonainen kuukausi penkin alle, kun hän oli odottanut kutsua jonkun suositun eskarikaverin synttäreille, eikä ollutkaan sitten saanut sitä. Tässä vielä minusta hoidettiin synttärit ihan asiallisesti, eli kutsuttiin eskarista vaan osa (alta puolet) eikä mitenkään revittelevästi edes. Mutta pettymys mun lapsella oli tosi kova, ja se näkyi riehumisena, kiusaamisena yms. (tottakai puututtiin asiasta, keskusteltiin yms) Eli tämän puolesta kovasti arvostan vanhempia, jotka jaksaa ja pystyy näkemään sen vaivan että kutsuu kaikki.

Itse sitten kutsuttiin oman lapsen synttäreille koko ryhmän pojat (oliko niitä 7 vai miten?). Muistan esim. yhden romanipojan ilon, kun hän sai kutsun synttäreille, ei varmasti ollut muille synttäreille kutsuttu siinä ryhmässä (hän oli myös vähän ryhmän ulkopuolinen). Ikävä kyllä hän ei meille päässyt, kun ei se aika sopinut. Itse jännitin lapsen synttäreitä enemmän kuin mitään aikuisten juhlia ikinä. Lapseni kun tosiaan oli välillä ryhmässä vähän ulkopuolinen, pelkäsin, että miten selitän lapselle, jos kukaan ei tulekaan. Juhliin tuli lopulta eskarista vain kolme poikaa, kun kaikkien aikatauluihin juhlat ei sopineet, mutta sitten tuli muita kavereita, niin saatiin ihan kivan kokoiset juhlat. Ja laitettiin hyvät tarjoilut, aarteen etsintää yms. Lapset tuntui tykkäävän.

Tuntui, että näiden juhlien jälkeen poikani pääsi paremmin ryhmän jäseneksi, sai muutamia vastakutsuja synttäreille (ei välttämättä olisi saanut muuten) ja muutenkin tuntui, että juhlien jälkeen poikani eskari sujui paljon mukavammin.

Mutta siis ymmärrän enemmän kuin hyvin, että pidetään pienempiä juhlia. Vaatiihan isompien juhlien järkkääminen aina enemmän aikaa, rahaa ja tilaa. Tärkeintä on kuitenkin se, että kukaan ei jää aina ulkopuolelle.

Eihän opettaja tuollaisista asioista voi päättää. Synttärit ovat vapaa-ajan juttu, ja hänen toimivaltansa ulkopuolella.

Ja itse en todellakaan olisi halunnut koko luokkaani synttäreilleni! Vain puolen luokan kanssa tulin ylipäätään toimeen. Kaikki härikköpojat ja kiusaajatytöt omaan kotiin riehumaan, niin siitähän se riemu repeäisi.

Eiköhän tuossa ole ideana se, että kutsutaan vaikka 20:stä oppilaasta se 19 ja yksi jää ulkopuolelle. Näin oikeasti jotkut toimii. 

Yksi, nyt jo teini-ikäinen, omista lapsistani on vain kerran elämässään saanut kutsun synttäreille ja oli tietysti todella iloinen. Ei ole mitenkään aggressiivinen tai ilkeä, mutta syrjäänvetäytyvä  jossain luokassa.  Se voi olla jollekin iso asia, että kutsutaan.  Eräs julkisuudestakin tuttu isokokoinen nainen järjesti lapselleen aikanaan synttärit siten, että lapset haettiiin sinne suoraan eskarista. Kaverini lapsi oli ainut jota ei kutsuttu, syystä tai toisesta. Kyseessä on kiltti ja mukava lapsi, ennemmin hiljainen kuin jotenkin villi, normaali lapsi.  Siinä siten oikeen kailotti kovaan ääneen tämä  nainen, että " nyt porukka lähtee synttäreille". Tämän jälkeen olen suhtautunut  ko.naiseen kriittisesti. Kertoo aika paljon ihmisestä, joka toimii näin.

Viestini poistettiin? Eli olen sitä mieltä ettei tuollainen pakkokutsuminen kannata, ihan omasta kokemuksesta.

Muistan ekaluokkalaisena kun opettaja käski kutsumaan koko luokan. Meni hymysuin innoissani yhden tytön syntymäpäiville. No, nämä muut käyttivät syntymäpäiväkutsuja vain uutena tilaisuutena kiusata. Lahjani haukuttiin maan rakoon, onginnasta saamani kiiltokuva-arkki revittiin, kakkupalaani laitettiin suolaa ja saappaisiin kaadettiin vettä. Perheen äidiltä salaa tietenkin. Olin niin ujo etten uskaltanut kertoa kenellekään.

Muistan päivän yhä kuin eilisen. Elettiin aikaa kun lapsia ei kuskattu ovelle vaan käveltiin/pyöräiltiin itse. Poljin koko kotimatkan itkien kotiin läpimärissä saappaissa.

Olisin voinut jättää ne kestit väliin.

Oma poikani jätettiin synttärijuhlista pois. Ei vain sopinut poikaporukkaan. Muutenkin kiusattiin ja vietti ala-asteen melkolailla yksin.

Olihan se välillä tosi vaikeaa. Mutta koko tämän ala-asteen prosessin aikana toistelin, että et sinä näitä ihmisiä tarvitsekaan. Sinä et ole näistä ihmisistä riippuvainen. Et anna tuhota elämääsi, koska yläasteen jälkeen et tule heitä ikinä näkemään ja älä anna heidän voittaa sinua saamalla itsetuntoasi murjotuksi.

Elämä helpottui yläasteella ja nyt aikuisena poika kertoo, että ne tapahtumat vahvistivat häntä, kun hän teki päätöksen, että ei ala toisten poikien kanssa kiusaamaan pienempiä, värkkäämään tupakan kanssa ja muutenkaan kylillä heilumaan ja rikkomaan paikkoja. On antanut mielessään anteeksi näille pojille ja nykyään on jo ammatissa ja hyvinkin sosiaalinen ja paljon kavereita.

Eli älkää lähtekö lapsen kanssa suremaan niitä saamattomia kutsuja ja kasvattako lapsesta uhria. Opetatte, että elämä on joskus paskaa, mutta mitä siitä. Silti mennään eteen päin ja tilanteet muuttuu. Opettakaa lasta, että elää omilla ehdoillaan, eikä lähde mielistelemään muita, ettei jäisi yksin. Kun pärjää yksin ja ei pelkää yksinäisyyttä, niin silloin ei tarvitse enää pelätä mitään. Ellei nyt kuolemaa satu pelkäämään.

Eikös tämän voi järjestää kuten seiskytluvulla: ensin oikeat, isot ja hienot juhlat, ja sinne vain ne jotka halutaan. Sitten rääppiäiset seuraavalle päivälle/viikolle ja sinne ne b-luokan lapset.

Paa paremmaksi - ja kutsu koko koulu !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tuo sääntö päiväkodissa. Kutsuja ei saanut laittaa lokeroille ellei kutsunut kaikkia (24 lasta). Eli pk:n ulkopuolella kutsut. Harvoin näki hakiessa muita vanhempia, pk ei saa antaa yhteystietoja, miten kutsut kun ei ole koskaan nähnyt suurimman osan vanhempia? Olimme juuri muuttaneet alueelle joten edes kasvotuttuja eivät olleet, saati että olisin nimiä tiennyt ja sitä kautta hankkinut puhelinnumeroita. Arvaatte varmaan mitä mieltä olin säännöstä.

Meillä tehtiin niin, että päivystin yhtenä päivänä päiväkodin pihan ulkopuolella 3 tuntia ja jaoin kutsuja. LTO halusi kieltää sen, mutta minkäs teet, parkkipaikka ei ole päiväkodin aluetta. Kutsuttiin ne lapset, jotka synttärisankari halusi ja sillä selvä. Vanhempainillassa siitä tuli natinaa, kun vain osa sai kutsun ja vielä niin näkyvästi olin paikalla, mutta samaa jippoa käytti myöhemmin useampi vanhempi. Kutsut meni perille, vaikka päiväkoti teki kaikkensa, että se ei onnistuisi.

Ettekö nyt olisi aikuisina ihmisinä voineet niitä yhteistietoja kerätä vaikka vanhempainillassaja jättää tuon shown 'minuapa ei päikky määrää' lasten näkymättömille..?

Se on yhteYstietoja, ei yhteistietoja......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla on luontevaa vaikka kauppareissulla mainita toisille vanhemmille, että kuulemma teidän poika/tyttö on tehnyt sitä ja tätä kun tuo meidän tyttö puhui sellaista että mahtaako pitää paikkansa. Ei tarvitse soittaa mouhota opettajalle koukun kasvatusvastuusta ja järjestellä tapaamisia kun voi tavata ihan itsekin. Tai mennä vaikka käymään, maalla kun yllättäen kylään tuloa ei vielä paheksuta ainakaan yleisesti vaan jopa kahvit keitetään. Eikä siinä kytätä, onko nyt tekstitarra seinässä mauton ja onko tarpeeksi moderneja valkoisia ikean lastulevyhuonekaluja kämppä täysi ja ei kai vaan emännän rakennekynnet ole jääneet huoltamatta.

Ja tämän kirjoitettuani ymmärsin, miksi maalla kiusaamisongelmaa on vähemmän.

Niinpä niin. On tuota tullut itsekkin nähtyä millaista se on. Kyllä siitä on kuvatunlainen idylli aika kaukana.

Se varmaan vähän riippuu a) omasta asenteesta, b) onko itse kotoisin maaseudulta vai meneekö sinne ns. kaupunkilaisen suhtautumisella ja c) ollaanko siellä tekemisissä "aitojen" alkuperäisten maalaisten kanssa. Jos oma asenne on, että jokainen huolehtii omista asioistaan, ei maalla todennäköisesti viihdy ja kokee normaalin kanssakäymisen ja avuliaisuuden kyttäämiseksi ja uteliaisuudeksi negatiivisessa mielessä, maaseudulta kotoisin olevalle tämä ei ole ongelma vaan etu. Jos maaseudulle muuttaa kaupungista vaikkapa siksi, että saa komeamman talon kun tontti on halvempi ja alkaa kaveerata samanlaisten kanssa, eihän se mihinkään muutu kaupungin kilpavarustelusta ja materialismista. Maalaisuus ns. henkisenä ilmiönä ei tule siitä, että muuttaa maalle ja jatkaa elämistään samoilla ajatuksilla ja asenteilla kuin kaupungissa. Siinä voi jäädä paljon hyvää kokematta.

Toki on muistettava, että samalla tavalla kuin kaupunkilaisuus ei sovi kaikille maalaisille ja sieltä muutetaan nopeasti takaisin kun on valmistuttu tai pariuduttu, ei maalaisuuskaan sovi kaikille kaupunkilaisille. Molemmat vaativat omanlaistaan suhtautumista ja ajatusmaailmaa ja jos se ei itselle sovi, ei siihen voi väkisinkään sovittautua. Korkeintaan voi sopeutua jos on pakko, mutta silloin se on "vain" asumista, ei yhteisön jäsenyyttä.

Opettaja ei voi sitä kontrolloida, mutta tuolla yritetään tietysti välttää ulkopuolelle jättämiset. Jos kutsutaan koulussa, kutsutaan kaikki, jos kutsut annetaan koulun ulkopuolella, niin kutsutte ketä haluatte. Pidä huoli, ettei kutsuja jaeta koulussa, niin ei ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa sairaalta, että opettaja ylipäätään ottaa kantaa siihen, ketä jonkun synttäreille kutsutaan tai ei kutsuta.

Onneksi minun lapsuudessani jokainen päätti itse, kenet kutsuu vai kutsuuko ketään, eikä asiaa sen kummemmin käsitelty missään.

Tosi "kivaa" kun edes vapaa-ajalla ei saa kutsua ketä haluaa, vaan on kutsuttava luokalta myös ne mahdolliset kiusaajat.

Eiköhän tuo ole jokaisen oma asia ketä haluaa synttäreille kutsua, eikä opettajalla pitäisi olla mitään sanomista siihen ketä kutsutaan ja ketä ei. Järjestäkööt opettaja itse ensin koko luokalle kotonaan jotkut juhlat, niin näkee millainen vaiva moisessa on.

Onko tässä nyt opettaja ajatellut ettei kukaan pahoita mieltään? Vai mikä ihme tässä on ideana? Melkoinen tekeminen jos pieneen kerrostaloasuntoon kutsuu 20 vierasta ja monella voi olla vielä jotain erikoisruokavalioita, osan kanssa ei lapsi ei ole edes kovin tuttu/kaveri, vaikka samalla luokalla onkin ja voihan joukossa tosiaan olla vaikka kiusaaja/kiusaajia.