Meidän perheen valinta

Ekalla ja tokalla ne lapaet haluaa iltikseen eli äiti kotona on turha.

Ja eskarikin on pakollinen plus sen jälkeen lapset haluaa jäädä leikkimään.

Eli aika pähkähulluna pidän sitä kokopäiväistä kotiäitiyttä, varainkin kun mieskin on yrittäjä, mikä aina on jo riski.

Osa-aikatyö olisi järkevämpää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaksi lasta, 3v ja 6kk. Esikoinen käy kerhoa muutaman kerran viikossa, mutta on kotihoidossa. Olemme miehen kanssa sopineet, että olen kotona niin kauan, että kuopus menee 2.luokalle. Eli yhteensä kotiäitivuosia minulle tulee kertymään 10. Joku pitää tätä suunnitelmaa varmaan ihan hulluna, koska eihän tämä ole taloudellisesti kannattavaa. Näin kuitenkin aiomme toimia, sillä olemme saaneet todistaa liian monta lapsiperheellisen avio/avoeroa, jotka ovat eläneet ruuhkavuosia, päiväkotiarkea kun molemmat vanhemmat töissä, liikaa harrastuksiin kuskaamista jne. Ei ole aikaa parisuhteeseen, ei perheaikaan eikä lapsille.

Tiedän, että eläkettä ei kerry näinä vuosina. Täytyy myöntää, että en jaksa oikein uskoa, että koko eläkejärjestelmää valtion kassasta on edes olemassa 40 vuoden päästä. Maksan/mies maksaa meille molemmille vapaaehtoista eläkettä.

Hyvin on arki rullannut tähän mennessä. Illat meillä on lähtökohtaisesti aina vapaat, koska ruoan olen tehnyt päivällä etukäteen, samoin kaikki kotityöt. Olen myös voinut käydä ruokakaupassa, neuvolassa, hoitamassa perheen yhteisiä asioita pankissa, apteekissa, kaupoilla jne. Mies taas hoitaa työaikana (on yrittäjä) kaikki vakuutusasiat, autojen huollot ja katsastukset, varaa lasten lääkäriajat, maksaa laskuja ja muita paperihommia. Viikonloppuisin kotityöt hoituu puoliksi. Illat ei ole väsyneiden lasten kanssa tappelua, harrastuksiin kuskaamista tai kotityömaratonia vaan voidaan panostaa parisuhteeseen ja lapsiin. Perheaika on meille prioriteetti yksi. Lapset voivat hyvin ja esikoinen sanoo usein rakastavansa meitä ja että meidän perhe on paras, musiikkia vanhempien korville :)

Ja voisi tämä olla myös toisin päin, minä töissä ja mies kotona, mutta koska tulot hänellä suuremmat niin siksi näin.

Hienoa, ett olette löytäneet teille sopivan ratkaisun! Itse en pystyisi luopumaan ansiotyöstä ja olemaan "aivot narikassa" noin pitkään, mutta onneksi arkeaan voi helpottaa muutenkin. Itse teen töitä pääasiassa kotona, siinä sivussa hoituu kotityöt, pyykit, illan ruuan valmistelu... illat myös meillä leppoisaa yhdessä oloa. :)

👍

kiva jos tuntuu teille sopivalta ratkaisulta. Toivottavasti jaksat niin monta vuotta. Meillä kolme lasta ja kotona olin yhteensä 5 vuotta eri pätkissä. Yhtään enempää ei olisi mulla mielenterveys kestänyt sitä kodin- ja lastenhoitoa. Mutta jollekin toiselle se varmasti sopii.

Mä teen tällä hetkellä lyhyempää päivää. Kotona olen aina heti kahden jälkeen, arki rullaa loistavasti, rakastan työtäni ja tykkään enemmän kodinhoidosta kun mun koko elämäni ei ole vain sitä.

Miepä olin kotiäitinä 14 vuotta putkeen. Enkä kadu. 🤗

Mä en uskalais olla noin riippuvainen miehestä. Laita nyt ainakin oma yritys pystyyn! Entä kun tulee se päivä että oot ollut kymmenen vuotta himassa, kukaan ei ota sua duuniin ja mies lähtee sen kuuluisan nuoren sihteerikön matkaan? Siellä sit oot vuokrayksiössä rahattomana oottamassa lapsiviikkoa. Ei saa olla tyhmä ja jättää itteä pulaan!

Vierailija kirjoitti:

Miepä olin kotiäitinä 14 vuotta putkeen. Enkä kadu. 🤗

Kukapa nyt katuisi aikaa kun on voinut olla tosissaan läsnä lapsilleen :) Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä en uskalais olla noin riippuvainen miehestä. Laita nyt ainakin oma yritys pystyyn! Entä kun tulee se päivä että oot ollut kymmenen vuotta himassa, kukaan ei ota sua duuniin ja mies lähtee sen kuuluisan nuoren sihteerikön matkaan? Siellä sit oot vuokrayksiössä rahattomana oottamassa lapsiviikkoa. Ei saa olla tyhmä ja jättää itteä pulaan!

Jos nyt näin kaoottisesti kävisi niin ei hätää, meillä ei ole avioehtoa. Perheyritykseen pääsen kyllä töihin jos jossain kohtaa tulisin oikeasti katumapäälle tai elämä muuten heittäisi kuperkeikkaa. Ap

Tulipa laiska olo, mulla vain yksi taapero ja silti jää siivottavaa ja ruuanlaittoakin illalle. Puhumattakaan että hoitaisin pankkiasioinnit meidän itsetuhoisen ikiliikkujan kanssa :D

Mutta ihana ap, että olette löytäneet teidän perheelle sopivan ratkaisun. Sinä selvästi nautit kotona olosta :) Niin siis minäkin - vaikka en kotitöistä. Töihin kyllä menen kun lapsi 3v, mutta ymmärrän hyvin valintasi.

Minä olen ollut tosissani läsnä lapsilleni, vaikka olenkin käynyt töissä neljä päivää viikossa.

Go for it!! 😊

Mä lopetin vasta 14 vuoden kotiäityyden. Meillä on kaksi lasta.

Olemme olleet tyytyväisiä, että muksut saivat kasvaa kiireettä teini-ikään. Parisuhde on ollut hyvä koko ajan. (eläkeasiatkin on hoidettu, kun siitä kuitenkin kohta joku huutelee Mies maksoi mulle muutaman satasen kuussa "omaa rahaa", sillä sain tehdä mitä halusin. Sijoittelin ja ostin asunnon vuokrattavaksi. avioehdolla se on mun)

Mä yllättävän hyvin työllistyinkin, kun työmarkkinoille takaisin hakeuduin. Meni pari kuukautta paikkaa etsiessä ja nyt olen ollut nelisen kuukautta töissä.

Onnea valitsemallanne tiellä! Nauttikaa toisistanne.

Hyvä ratkaisu, jos se teille vain sopii. Itse olen päättänyt tehdä 80% työaikaa ainakin seuraavat kymmenen vuotta, vaikka se onkin iso lohkaisu pois palkasta. Pidän työstäni ja lapset viihtyvät päiväkodissa. Arki ei kuitenkaan tunnu kiireiseltä ja hoitopäivät ovat lyhyitä. Kuuden tunnin työpäivä tuntuu aivan erilaiselta, kuin kahdeksantuntinen!

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut tosissani läsnä lapsilleni, vaikka olenkin käynyt töissä neljä päivää viikossa.

En epäile ettetkö olisi läsnä lapsille silloin kun se on mahdollista. Itselleni ei vaan riitä se pieni hetki, mikä jää työpäivän, ruoanlaiton, kotitöiden, ruokakaupassa asioinnin sekä lukuisten muiden asioiden jälkeen. Ap

Mä olin 11 vuotta kotiäitinä, elämäni parasta aikaa. Nyt olen ollut kolme vuotta töissä eikä aika riitä mihinkään. Ap, nauti!!

Mahtava valinta! Itsekin aion olla kotona vähintään siihen kunnes nuorempikin menee kouluun. Koulussa ollessaan eivät tarvitse minun läsnäoloani, joten sitten voin palata töihin. Ainut, mikä tuossa osui korvaan oli, että illalla ei ole harrastuksiin kuskaamista. Ei varmasti, koska lapset noin pieniä. Kunhan kasvavat pääset todennäköisesti nauttimaan kuskausrumbastakin. Riippuen toki siitä, millaisia harrastuksia lapsesi valitsee. Omani valitsi jääkiekon ja jo nyt 11-vuotiaana treenejä on ihan kiitettävästi :)

Koululaiset tarvii vanhempiaan enemmän kuin päiväkoti-ikäiset ja teinit vasta tarviikin.

Mun äiti oli 15 vuotta kotiäitinä, meitä oli 3 lasta :) Asuttiin tosin jenkeissä, missä pitkä kotiäitiys on varsinkin varakkaammissa piireissä enemmänkin normi kuin poikkeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en uskalais olla noin riippuvainen miehestä. Laita nyt ainakin oma yritys pystyyn! Entä kun tulee se päivä että oot ollut kymmenen vuotta himassa, kukaan ei ota sua duuniin ja mies lähtee sen kuuluisan nuoren sihteerikön matkaan? Siellä sit oot vuokrayksiössä rahattomana oottamassa lapsiviikkoa. Ei saa olla tyhmä ja jättää itteä pulaan!

Jos nyt näin kaoottisesti kävisi niin ei hätää, meillä ei ole avioehtoa. Perheyritykseen pääsen kyllä töihin jos jossain kohtaa tulisin oikeasti katumapäälle tai elämä muuten heittäisi kuperkeikkaa. Ap

Tämä olisi ollut kohtuullista mainita jo aloituksessa, että sinua on työpaikka odottamassa, etkä joudu aikanaan työttömäksi työnhakijaksi yli-ikäisenä ilman työkokemusta...

Vierailija kirjoitti:

Koululaiset tarvii vanhempiaan enemmän kuin päiväkoti-ikäiset ja teinit vasta tarviikin.

Erikoinen näkemys. Tottakai koululaiset ja teinitkin vanhempia tarvitsevat ja paljon. Mutta enemmän kuin päiväkoti-ikäinen? Millähän perusteella? Koululaisethan ovat päivän koulussa ja osaavat itse pukemisen ym. perustaidot. En ihan ymmärrä logiikkaasi.