Yllätysvierailun jälkeen ihan häväisty olo!
Miehen sukulaiset teki yllätysvierailun kesken lapsiperhe kaaoksen ja nyt on ihan häväisty ja ylikävelty olo!
Ollaan oltu reissussa 2 viikkoa ja tultiin pari päivää sitten kotiin. Matkalaukut on levällään ja pyykkirumpa kesken. Lajiteltuja likavaatekasoja ja puhtaiden pyykkien kasoja. Lapset leikki majaa olohuoneessa sillä aikaa kun purin matkalaukkuja. Sohvatyynyt, viltit ja hirveä kasa leluja räjäytetty olohuoneeseen. Lisäksi meillä alkaa remontti ja olen siirtänyt tavarat pois remontoitavasta huoneesta. Eli täysi kaaos!
Ovikello soi ja menin tukka pystyssä rönttävaatteissa avaamaan oven ja siellä oli 5 miehen sukulaista oven takana tulossa katsomaan meidän uutta kotia. Päästin eteiseen ja aloin selittämään että nyt ei ole hyvä hetki jne mutta änkesivät sisään. Kyseessä vielä miehen hienostelevat sukulaiset, jotka katselevat muutenkin nenänvartta pitkin lapsiperheitä ja normaali ihmisiä ja haukkuvat seläntakana sotkuista.
Lapset olivat väsyneitä ja nälkäisiä kun tulivat just ennen ruoka-aikaa.
Nyt on ihan hirveä olo, ihan kuin olisi yllätetty housut kintuissa.
Edellisen kerran miehen toiset sukulaiset änkesivät kylään syntymäpäivänäni sunnuntai aamuna ennen klo 10 kun olin aamupaskalla yöpuvussa. Kiva sitten tulla vessasta ottamaan vastaan onnitteluita.
Siis oikeasti. Mä hommaan pihalle lukollisenportin tai en avaa ovea ikinä. Nytkin harkitsin sitä mutta pakko oli avata kun näkivät minut ikkunasta (kurkkivat sisään).
Kommentit (54)
Auttaisko yhtään, jos laittais ulko-oveen kyltin, "Ei yllätysvieraita" ja pitäisi oven visusti säpissä jos joku kutsumaton yrittää tunkea sisään. Se vaatii kyllä kovaa pokkaa olla avaamatta ovea, jotenkin on niin syvään iskotettu se, että ovi pitää avata vaikka olisit yöpaidassa ja kämppä hävityksen kauhistus. Meidän sukulaiset tietävät että kutsumatta ei ole asiaa, mutta silti koen kauheaa syyllisyyttä jos en avaa ovea jollekin jehovantodistajalle.
Apua ihan järkyttävää että tuollaisia ihmisiä on olemassa.. Onneksi asun yksin ja kukaan ei koskaan tule yllätysvierailulle. Olen muuttamassa yhteen miehen kanssa jolla on ilmeisesti älyttömän iso suku ja läheiset välit, alkoi kuumottamaan että ne on varmaan just tällaisia.
Mä tykkään kyllä vieraista, mutta pitää ilmoittaa etukäteen, haluan olla oikeassa mielentilassa ja järjestää tarjottavaakin. Jos joku tuppaisi aamulla kylään herättäen mut, olisin täysin pökertynyt enkä ollenkaan kelpo juttuseuraksi..
Onneksi asun kerrostalossa ylimmässä kerroksessa. Kukaan ei voi kurkkia ikkunoista sisään ja ovikellon soidessa katson ovisilmästä kuka siellä on ja voin jättää oven avaamatta. Vihaan yllätysvieraita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat voineet tottua sukulaisten kesken, että ollaan "kuin yhtä perhettä", eikä arjen näkyminen haittaa. Jäänteitä vissiin niiltä ajoilta, kun ei ollut puhelimia ja puoli sukua asui naapureissa samalla kylällä. Piipahdettiin kun ehdittiin. Ikävää tietysti nykyaikana, kun monilla on kovat paineet siitä, miten hienolta kodin pitäisi näyttää.
Kun kerran ovat miehesi sukulaisia, niin pyydäpä miestäsi keskustelemaan heidän kanssaan. Jos sinä alat kovin valittamaan, voit pahimmillasi saada ikävän ihmiselän leiman otsaasi sen suvun edessä.
Ketä kiinnostaa mitä tuollaiset moukat ajattelee?
En tarkoittanut, että tarvitsisi välittää, mitä miehen sukulaiset ajattelevat. Kuitenkin ap näyttää välittäjän siitä, koska hänelle tuli häväisty olo. Ap:n olo ei olisi ollut häväisty, jos häntä ei miehen sukulaisten ajatukset kiinnostaisi. Siksi olisi helpointa, jos mies setvisi asiat oman suvun kesken sotkematta ap:ta siihen.
Ja jos näiden ihmisten kanssa tarvitsee/haluaa olla tekemisisissä ja tulla toimeen, niin silloin on ihan syytäkin hieman miettiä, miten asian saisi hoidettua niin, että kanssakäyminen olisi helpointa ja mukavinta jatkossakin.
Eihän ap kanna huolta siitä, mitä sukulaiset ajattelee, vaan siitä miltä hänestä itsestä tuntuu.
Raiskauksenkin uhrilla on häväisty olo, eikä se nyt siitä johdu, että hän miettisi, mitä raiskaaja hänestä ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Auttaisko yhtään, jos laittais ulko-oveen kyltin, "Ei yllätysvieraita" ja pitäisi oven visusti säpissä jos joku kutsumaton yrittää tunkea sisään. Se vaatii kyllä kovaa pokkaa olla avaamatta ovea, jotenkin on niin syvään iskotettu se, että ovi pitää avata vaikka olisit yöpaidassa ja kämppä hävityksen kauhistus. Meidän sukulaiset tietävät että kutsumatta ei ole asiaa, mutta silti koen kauheaa syyllisyyttä jos en avaa ovea jollekin jehovantodistajalle.
Minä ostin kynnysmaton, jossa luki, että "yllätysvieraat ammutaan".
Aikoinaan anoppi ja appi tekivät aina yllätysvierailun siitä huolimatta että he asuivat Rovaniemellä ja me Helsingissä. Jouduttiin perumaan omia menojamme ja järjestelmään ruokia. Asuntokaan ei ole siisti, jos tullaan pe-iltana ja la on siivouspäivä. Saattoivat soittaa su-aamuna, että tulkaa hakemaan asemalta, ette kai enää olleet nukkumassa (klo 9).
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan anoppi ja appi tekivät aina yllätysvierailun siitä huolimatta että he asuivat Rovaniemellä ja me Helsingissä. Jouduttiin perumaan omia menojamme ja järjestelmään ruokia. Asuntokaan ei ole siisti, jos tullaan pe-iltana ja la on siivouspäivä. Saattoivat soittaa su-aamuna, että tulkaa hakemaan asemalta, ette kai enää olleet nukkumassa (klo 9).
Meillä appivanhemmat asuivat 400 kilsan päässä, mutta koskaan eivät pystyneet soittamaan lähtiessään ajamaaan. Niin vaan pölähdettiin 5.30-7.30 oven taa.
Jopa häissämne tunkivat meille väkisin. Oltiin kaikessa rauhassa valmiatautumassa niin kas kummaa, appihan se karauttaa pihaan auto täynnä sukulaisia. Kaikille varattu hotellimajoitus hääpaikan vierestä.
Silloin en oikeesti edes tervehtinyt. Niin sapetti.
Olisit vaan ollut itsevarma oma ittesi tilanteessa. "Nyt on näin ja sille ei voi mitään mutta maistuuko kahvi?" Mitä sitä häpeilemään oikeasti. Jos on sotku, niin on. Shit happens
Meillä on ollut järkky kaaos mutta ronskisti siirrettiin suurimmat roskat pois ja siirryttiin kahvipöytään
Tulee mieleen ex-anoppi, joka tuli lauantai tai sunnuntai-aamuna klo 10 kylään ja sitten nyrpisteli kun keittiössä on tyhjiä kaljapulloa eikä ole edes pullaa kahvin kanssa ( olin nuorempi ja lapseton silloin, biletimme paljon). Alkoi sitten imuroida, tuulettaa aukomalla ovia ja ikkunoita ym. ihan kiusakseen tuon teki! Kerran leikimme, ettemme ole kotona ja huusi valehtelematta 30 min postiluukusta.
Mä olen lopettanu jo aika päivää sitten oven avaamisen yllätys-rinkuttelijoille, jos en ole ovenavaamis-kunnossa. Aivan sama mitä ajattelevat, vaikka valot paistais kadulle ym. Jos ei aikuinen ihminen osaa ilmoittaa tulostaan, niin oma on vikansa. Kyllä pitäis sen verran toisen vapaa-aikaa kunnioittaa, ettei vaadi sitä itselleen.
Vierailija kirjoitti:
En tykkää useimmista yllätysvieraista. Esim appiukko vittuilee sotkuista suoraan. Jopa kerran jouluaattona mäkätti, kun lahjapaperit olivat vielä lattialla. Itseltä meni joulumieli. Muutenkin tulee meille nimenomaan arvostelemaan ja ilkeilee vanhoista huonekaluista yms. Antaisi sitten rahaa niin voidaan uusia. Puistattaa kun ajattelenkin.
Onkohan meillä sama appi :). heh, omani on samanlainen, tykkää kritisoida aivan kaikkea, pienintäkin asiaa.
lukuisia yllätysvierailuja saanut kokea, onneksi asuvat hieman kauempana oilsivat muuten joka viikko rimpauttamassa ovikelloa.
Esim. olin juuri siivoamassa ja vaihtamassa koko perheen lakanoita, ja ajattelin mennä suihkuun pikkuvaatteissa kun olin, niin johan siellä ovea pimputti appiporukat ja heti alkoi jäkätys, että miten mikin oli väärin jne. En pidä heistä eivätkä he minusta, mutta en itse tykkää haukkua toisen kotia. _EIhän semmoinen sovi. Ja yleensä siis itselläni on viimeisen päälle siivottua kun herraväki saapuu, niin silti etsimällä etsitään vikoja kodistani ja kaikesta :) olen huono miniä joten heistä on kai sopivaa osoittaa huonouteni :) ja yllätysvierailuilla kai halutaan "tarkistaa oikea taloudenpitoni, joka on tietty huono jos onnistutaan tulemaan siivouksen aikaa ym, kun on tultu reissusta tai mökiltä".
Tiedä sitten mikä vanhan kansa tapa tuo on? Eikö heille ole opetettu tapoja miten vieraissa ollaan? Ettei nuuskita tavaroita, yritetä löytää miniästä vikaa jotta voidaan ehdotta eroa miehelleni (yh, nyt meni jo aiheen ohi, eli ei enempää) mutta siis asiaan, heillehän ei saa mennä ilman ilmoittamista, sillä on tärkeää, että rouva ehtii leipoa ja siivota jne, mutta kun meille taas voi tulla yllärinä "kun eihän se Tiinu muutenkaan siivoile eikä leivo eikä edes välitä ;).
Jos olisin yksin kotona, en vain avaisi. Mutta totta kai mies ottaa vanhempansa vastaan, ja minä saan kuulla vihjailua siitä, miten emäntä laiskottelee, ei ennen vanhaan ollut tälläistä jne kommentteja :). Nyt olen vain jättänyt korvaani letkauttamatta heidän heitoilleen, enkä käy heillä kuin aivan pakotetusti, sillä en jaksa olla nälvittävänä...
Mun miehen sukulaiset on myös hyviä näissä. Appiukko on monta kertaa tullut kylään noin kolmeksi päiväksi kerrallaan ilmoittaen illalla että hyppää just junaan ja on meillä aamulla. Toinen sukulaisöijä ilmoittaa myös "lähdin just ajamaan teille"' Asutaan sen verran kaukana, että eivät pääse ihan ovikellon soitolla yllättämään. Ikinä ei kysytä, onko meillä jotain muuta suunniteltuna. Ja useamman kerran ovat tulleet kun on ollut kuun loppu ja rahat ihan loppu, eikä ole ollut varaa mihinkään ylimääräiseen ruokaan.