Opettaja kirjoitti lapsesta ikävästi wilmaan

Ap on oikeassa. Jos opettaja oli kirjoittanut tuolla tavalla niin onhan tuo aika kamalan kummallista syyllistämistä ja kiusaamista. Ei lapsen tarvitse opettajalleen mitään syyllisyyksiä alkaa tunnustamaan. Jos kirjat unohtuu, ne unhohtuu ja erehdyksiä sattuu kaikille. Minusta ap voisi sanoa asiasta rehtorille.

Kerro Jani-Petterille terveisiä, että mikäli päätyy jatko-opintoihin, niin monessa kurssissa korkeakouluissa saa automaattisesti huonomman arvosanan alentuen per päivä, jos jätät esseen määräpäivään mennessä palauttamatta. Tai jos se on yli tai alle sen tasan kymmenen sivua.

Kiusaaja ope.

Nykyajan hemmotellut penskat eivät kestä yhtään torua tai kritiikkiä. Vanhemmat vielä opettavat, ettei tarvikaan kestää ja silittävät päätä. Ennen vanhaan ei valitettu, vaikka hölmöiltyä talutettiin korvasta rehtorin kansliaan. Mokomat nykyajan herkkistelijät.

Mistä lähtien opettajan huomautus on ollut kuin yleisen syyttäjän tuomio? Ihan överiä. "Ei suostunut myöntämään syyllisyyttään" jättäkää omaan arvoonsa tollanen puhelu.

Jännä, kun musta on vain positiivista palautetta Wilmassa, teen läksyt aina huolella ja olen aktiivinen enkä häiriköi tunnilla. :) Ja kyllähän sitä voisi tosiaan kysyä kaverilta läksyt ja kopioida paperille, opettajallekin varmasti kelpaisi paremmin kuin tekemättömät läksyt. Tuosta "ahdistumisesta" tulee myös vain turha poissaolo, se taas vaikuttaa käytöksen arviointiin jos noita poissaoloja tulee useammin. Varmaan provo?

Olen itse kutosella. :D

15 vuotta myöhemmin pomolle. "Sori, unohdin läppärin perjantaina töihin, enkä voinut tehdä presentaatiota tämän päivän palaveriin."

Kukahan on seuraavalla YT-kierroksella. "Mutta kun äiti opetti, ettei saa tuolla tavalla ikävästi syyttää ja kovistella. Nämähän ovat vain firman kvartaaliluvut investoijille. No big deal. Kysy vaikka äiskältä. Mitään en silti myönnä. Ei ollut oma moka."

Vierailija kirjoitti:

Jännä, kun musta on vain positiivista palautetta Wilmassa, teen läksyt aina huolella ja olen aktiivinen enkä häiriköi tunnilla. :) Ja kyllähän sitä voisi tosiaan kysyä kaverilta läksyt ja kopioida paperille, opettajallekin varmasti kelpaisi paremmin kuin tekemättömät läksyt. Tuosta "ahdistumisesta" tulee myös vain turha poissaolo, se taas vaikuttaa käytöksen arviointiin jos noita poissaoloja tulee useammin. Varmaan provo?

Olen itse kutosella. :D

Mitä 12 vuotiaat tekee av:lla. Mene pois!

No olipa vähän outo viesti minusta. Omat lapseni ovat melko hyvin käyttäytyviä, unohtelevat hieman, mutta kaiken kaikkiaan homma on aika hyvin hanskassa. Eipä nyt juuri ole tullut viestejä "ei suostu myöntämään syyllisyyttään". Jos läksyt ovat tekemättä, wilmassa on huomautus "läksyt tekemättä" eikä sen kummempaa. Ja joskus syynä on todellakin se, että kirjat ovat koulussa. Ei ole maailmanloppu. Itse olin lapsena tosi ahdistuvaa sorttia, herkkä vieläkin, ja oikeasti olisin ollut tolaltani tuollaisesta kommentista ja ihan ihminen on minusta tullut. Toki kannattaa vähän sietokykyä kasvattaa lapsella, mutta kyllä minusta meissä saa olla niitäkin, jotka elävät aika tunteella. En nyt rehtorille alkaisi viestittelemään kuitenkaan yhdestä kerrasta, opettajakin on ihminen.

Ja minkäs ikäinen tämä Herranterttu olikaan? En pikaisella silmäyksellä huomannut mainintaa. Ja onko joku lapsi "with special needs", kun noin vähästä ahdistui? Ja nyt sitten itkeä vollottaa kotona eikä suostu huomenna menemään kouluun. No niinpä sitä vastuuta tekemisistään opetetaan ja äitimuori vielä tukee. Ope olisi tietysti voinut jättää tämän kullanmurusen tekemään läksyt koulun jälkeen.

Muistan omalta kouluajalta, että tällaista tapahtui useinkin, siis laiskanläksylle jättämistä, mutta se olikin ennen Wilmaa ja koulukyytejä ja kännyköitä. Ja jos joku jäi laiskanläksyn takia kyydistä, siis jos kyyti meni kotikylän suuntaan, niin ope kohautti vain harteitaan ja sanoi, että sitten sinä varmaan kävelet. Harva käveli monta kertaa. Sen sijaan läksyt oli sen jälkeen tehty.

Kyllä nykylapsilla on helppoa. 80-luvun lapsena opettajat kyllä sanoivat välillä aika ikävästi, eikä siitä otettu aina niin itseensä. Älkää nyt hyvät äidit kasvattako lapsianne ihan pumpulissa.

Osa lapsista myös käyttäytyy koulussa eri tavalla kuin kotona. Joillakin on niin röyhkeä asenne aikuisia kohtaan, että niitä pitääkin nitistää tuohon malliin kovalla kädellä. Kotona kun on jätetty tarvittava tough love väliin. Kaikki pehmennetään puolesta, vaikka maailmassa niitä kyynärpäitä vasta tarviikin ja välillä kovaa kuorta. Sekin pitää vain opetella osan, mikäli ei ole luontaista. Muun luokan edessä ollaan niin kovaa tyttöä ja poikaa. Kotona voi sitten itkeä mamman helmoissa, kun kukaan ei ymmärrä. Tietävät hyvin mamman reaktion.

Järkevät vanhemmat tietävät, miten lapsensa yrittää pyöritellä niitä oman mielensä mukaan. Se koulukiusattu voikin olla se pahin öykkäri ja muiden kiusaaja luokassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nykylapsilla on helppoa. 80-luvun lapsena opettajat kyllä sanoivat välillä aika ikävästi, eikä siitä otettu aina niin itseensä. Älkää nyt hyvät äidit kasvattako lapsianne ihan pumpulissa.

Silloin opettajat saivat vielä karjaista, että nyt se turpa kiinnii idiootti. Etkö tajua mistään mitään? Tuskin tulet tuolla asenteella menestymään elämässä.

Ei siitä kotona tullut edes mainittua. Ihan normaalia.

no jos on jäänyt läksy tekemättä, siitä tulis ehkä ihan vaan merkintä. sitten on vielä jaksanut vängätä, että onpas tehnyt. ja siitä sitten ikävästä käytöksestä ikävä viesti.

mitä sen olis pitäny?

"harmi, että ny olin huonosti opena huolehtinut lapselle kirjat reppuun. Lapskin niin ihan hätääntyi, että väitti tehneensä kun ihmetteli, että läksyt tekemättä, anteeksi"

Varmaan opettaja on kysynyt, miksi läksyjä ei ole tehty. Lapsi on vastannut, että ei voinut tehdä, kun kirjat olivat koulussa. Siinä kohtaa opettaja on kysynyt, miksi kirjat olivat koulussa eivätkä kotona ja miksi lapsi ei ottanut tehtävistä selvää ja tehnyt niitä erilliselle paperille. Lapi on sitten nillittänyt, että ei ollut oma vika enkä viitsinyt kysyä muilta mutta sekään ei ole oma vika.

Kyllähän se silloin on syyllisyyden kieltämistä, jos yrittää vikuroida vain, kun selkeästi on omasta virheestä kyse.

Syyttävä sormi osoittaa täältä sekä lapsen että vanhempien suuntaan. Lapsi pitää kasvattaa suoraselkäiseksi ihmiseksi, joka tunnustaa omat mokansa ja kantaa seuraukset.

Toisaalta, joskus pienempi lapsi voi murentua ns. auktoriteetin edessä eikä osaa selittää asioita rauhallisesti. Sitten seuraa hyökkäys puolustukseksi. Varmaan tilanne on mennyt metsään niin opettajalta kuin oppilaaltakin. Opettaja on ollut valmiiksi huonolla tuulella (ehkä läksy oli tekemättä puolella luokkaa, kenellä mistäkin syystä).

Loppujen lopuksi on kuitenkin sen oppilaan velvollisuus huolehtia opiskeluvälineistä ja läksyistä.

Vierailija kirjoitti:

Tätä samaa keskustelua käyty ystävän kanssa. Wilma tai Helmi aina täynnä negaa lapsesta. Mun lapsen ope soittaa, jos on jotain ei niin positiivista kertottavaa - tai kehuttavaa. Wilma/Helmi on vain infoa varten. Tästä pidän itse. Risut ja ruusut selvitetään puhelimessa.

Tosi kiva ajatus. Minulla on 140 oppilasta. Työpuheluita ei makseta. Rupeanpa soittelemaan koteihin, että Maikki oli tänään jättänyt läksyt tekemättä ja Petrus häiritsi tänään tuntia älämölöllä.

Se Wilma on sitä varten, että sinne kirjataan asiat. Kotiin soitetaan vasta sitten, kun tilanne on vakava.

Opettakaa niille lapsillenee, että aina ei ole kivaa eikä itku auta.

Ihme vaatimuksia taas vanhemmilla. Jollakin aineenopettajalla voi helposti olla satojakin oppilaita. Pitäisi soittaa erikseen, että tänään oli Janne-Petralla hyvä päivä ja flow, siistii!

Kotiin soitetaan vain silloin, kun tilanne on erittäin paha. Sellaisena sen pitää pysyäkin. Itse en jaksaisi edes kirjoittaa mitään joidenkin vaatimia päiväraportteja edes Wilmaan. "Ensin meillä kyseltiin viikonlopun kuulumisia. Sitten askarreltiin kuviksessa. Musiikin tunnilla oli kivaa. Matematiikassa harjoiteltiin kertotaulua ja äidinkielessä sijamuotoja. Ruokakin maistui tällä kertaa hyvin. Huomenna taas uusi kiva päivä ja raportti."

Ei opettajille tuosta makseta, eikä aika riitä! Jää kokeet korjaamatta ja aineet lukematta. Itse asiassa varmaan harvaa opettajaa kiinnostaa joka ikisen oppilaan suuri individualismi. Palvokaa siellä omassa perheessä, jos on pakko.

Taisi lapsi kohdata kunnon perinteisen ammattikasvattajan, jolle ei väitetä vastaan ja selitellä omia mokia kiistämällä kaikki. Hyvä, hyvä! Ja niin äiti mielensä pahoitti.