Töissä on aina luppoaikaa ja huono omatunto :(. Onko turhaan vai mitä pitäisi tehdä?

Teen etätyötä ja meillä on tietty työaika, 7h 30 min päivässä. Kommunikoimme toistemme kanssa skypen välityksellä jos nyt tulee jotain asiaa. Meillä on tietyt asiat mitä pitää ainakin hoitaa työpäivän aikana ja toki olisi hyvä jos saisi enemmän kuin minimivaatimuksen. Nämä laitetaan päivän päätteeksi esimiehelle eli esimies saa tietää onko kotona tehty töitä vai ei. Eli työ on tosi konkreettista ja tämä tehty työ merkkaa, mitkään ideoinnit ja askartelupaskartelut eivät esimiehen tietoon tule.

Ongelma on siinä, että olen "valmis" eli hoitanut tämän oman osuuteni jo joskus 11 aikaan. Kuitenkin pitäisi olla töissä koko loppupäivä eli skypessä ainakin nyt tavoitettavissa.

Olen yrittänyt jakaa hommaa tasaisemmin pitkin päivää, mutta aamulla olen tosi tehokas ja työ vetää mukanaan. En tiedä, miksi tämä päivätavoite on niin matala. Jos teen yli sen, ei liksani nouse tms.

Yleensä päivät menee siten, että olen 11 aikaa valmis ja pidän vaan skypeä sen jälkeen päällä. Teen muodon vuoksi vielä muutaman jutun ylimääräistä pitkin iltapäivää. Toki jos joku puhuu skypessä tai pyytää jotain niin vastaan ja teen. Vaihdoin skypen asetuksiinkin sen, että ei näytä mua poistuneena jos hiirtä ei liikuta viiteen minuuttiin. Kuulenhan äänet koko kämppään ja käyn välillä katsomassa onko jollain jotain asiaa.

Esimies kehuu aina kuinka hyvin teen töitä ja kuinka nopea olen: ylitänhän minimivaatimuksen joka päivä. Silti koen ihan vitun huonoa omatuntoa siitä, että kone saattaa olla tunninkin tossa käyttämättä jos kukaan ei puhu mitään.. Nytkin vauvapalstailen omalla kotikoneella, työt ylläri pylläri jo taas tehty.

Olen tästä todella ahdistunut. Mies pitäisi tätä ihan unelmana, ihmettelee miksi en vaan ota rennosti kun kuitenkin olen online skypessä ja koko ajan työvalmiudessa ja kerran työt on tehty niin why not?

Itse poden kuitenkin huonoa omatuntoa kun en tee koko ajan töitä ja tuijota ruutua kuin tatti. Töitä kuitenkin olisi enemmän kuin tarpeeksi olemassa, mutta kuuluuko rehkiä mihin asti? Ne ei tekemällä lopu ja teen kuitenkin kuulemma huomattavasti enemmän mitä hitaimmat tekee. Joskus olen todella tehnyt koko päivän ja olen ylittänyt tavoitteet triplasti ainakin. Olen ollut aivan uupunut työpäivän jälkeen ja mietin, että miksi tein niin paljon kun ei vaadita niin paljoa, palkka ei nouse ja olisin senkin ajan voinut käyttää vaikka siivoamiseen kotona. Olen huomannut, että tunnollisuus ja nopeus ei anna mitään palkintoa. Paitsi hyvän omatunnon.

Työtehtävät on kuitenkin jaettu kymmenien eri henkilöiden kesken ja hommien tavoitemäärä per päivä kai riippuu siitä, paljonko porukkaa on töissä eli miksi tekisin "jonkun muun osuudesta".

Onko tää loistojuttu työnä ja tekisittekö samalla tavalla kuin minä vai oonko ihan luuseri kun en tee koko ajan töitä? No se on hyvä puoli, että kipeenäkin työt hoituu kyllä ja saikulla ei tarvii olla.. En ole koskaan ennen ollut tällaisessa työssä, olen aina ennen ollut suoritus-/provisiopalkalla. Nyt kun on kuukausipalkka niin tämä on tosi hankalaa..