Mitä ajattelet ihmisestä, joka käyttää feikkikoruja?

Siis hieno koru, joka näyttää hienolta ranteessa, mutta jolla ei ole kuin brändin arvo (500€).

Julkkisrannekoru

Hermèsin braceletin arvo on se mikä korusta 2nd hand-markkinoilla maksetaan. Sama pätee kaikkiin koruihin. Hermèsin tapauksessa brändi tuo lisäarvoa, mutta muuta arvoahan korulla ei sitten juuri olekaan.

Toisaalta, hopea ja korukivet ovat 2nd hand-puolella lähes arvottomia eikä romukullan hintakaan päätä huimaa. 

Korun arvo ei ole koskaan läheskään sama kuin ostohinta vaan korkeintaan n. puolet siitä.

Kuka hullu laittaisi töihin timangit? Jokainen saa valita sellaiset korut kuin haluaa. Ei se minua häiritse. Ellei minulla olisi pahaa nikkeliallergiaa, saattaisin itsekin käyttää epäaitoja koruja.

Mulle on ihan sama, mitä kukakin käyttää, mutta jostain syystä ajattelen, että kihla- ja vihkisormusten pitäisi olla "aidot". Aito teräs tms on ihan ok, mutta en arvosta näitä "kauniit ja rohkeat"-kokoisia feikkitimantteja tässä käytössä. Siis jos on herneen kokoinen "timangi" ihmisellä, josta tietää että se ei mitenkään voi olla aito. 

Itsellä ni on se dilemma, että tykkään näyttävistä koruista, mutta haluan pääosin käyttää vain aitoja. Niin monet nappikorvikset olen hukannut vuosien varrella , että olen lakannut haaveilemasta vihkisormukseni timantin "pareiksi" hankituista timanttikorviksista. Eikä se timantti siis ole mikään pröystäilykokoinen kuitenkaan. Voisin kuvitella, että korviin laittaisin korut, joissa on samanlaisella istutuksella synteettinen timantti tai zirkoni kultarungossa, mutta muuten olen sitä mieltä, että se mikä mun päällä kimmeltää, on aitoa timanttia tai sitten selkeästi lasia tai muuta korukiveä mutta ei feikkitimantteja ja pukorut voi olla jopa puuta. 

Ratkaisuna on siis vähemmän on enemmän. 

Pitää aidot kotona rasiassa.

Kuka sitä nyt työpaikalle haluaisi aitoa kultaa laittaa?

Vierailija kirjoitti:

Pitää aidot kotona rasiassa.

Kuka sitä nyt työpaikalle haluaisi aitoa kultaa laittaa?

Vastakysymys: kuka ostaa koruja rasiaa varten?

Minusta korut on tarkoitettu käyttöön ja ilahduttamaan. Mut raja menee siinä, että ei osta niin kalliita, että niitä pitää erikseen varjella, jos vaikka hyvä huolenpito riittäis. 

Hah. Mikä on feikkikoru? Mikä ei ole? Tekeekö korusta "aidomman" se että se on liukuhihnalta tehtyä tehdassuunniteltua kulta+zirkonisössöä, jota myydään Kultajousessa?

Timantit nyt ainakin on täysin typerä ostos. Timantteja pidetään keinotekoisesti "harvinaisena" jotta hinta pysyy korkealla ja tyhmät maksavat niistä maltaita, vaikka oikeasti timantit eivät ole lainkaan harvinaisia vaan niitä on maailmassa vaikka muille jakaa. Lisäksi timantti on todella epäeettinen ostos, vaikka kyseessä ei olisikaan suoranaisesti veritimantti niin timanttiteollisuuden tukeminen tukee äärimmäisen epäeettistä markkinaa yhtä lailla.

Käytän töissä, vierailulla ja juhlatiaisuuksissa aitoja ja muualla pukukoruja. Feikkikoruja ei ole olemassakaan, koru on ihan yhtä koru jos se on koruksi tehty. Materiaali voi sitten siinä tapauksessa olla feikkiä jos paljastuu, että se on jotain muuta kun on väitetty.

En oikeastaan ole kiinnostunut mitä kukin korvissaan/kaulassaan kantaa.  Vanhuksia on höynäytetty tiettyjen tahojen toimesta ja vaihdettu aito koru rihkamaan.  Uhri on huomannut asian monesti vasta jälkikäteen. 

Myykää ikäihmiset aidot korunne ja käyttäkää rahat omaksi iloksenne :)

Rihkamakorut on ihana salaisuutenne, joiden turvin voitte mukavasti tehdä kauppareissut, eikä tarvitse pelätä, että korut menevät ryöstäjien matkaan.  

Itse olen lomareissuille ottanut mukaan vain rihkamakoruja ja ostanut niitä lisääkin lomakohteessa.  Matkoilta ostettuja koruja olen käyttänyt töissä ihan omaksi ilokseni 🙂 

Rihkamakorut ovat olleet välillä myös muodissa, vaikken itse muodin moninaisia oikkuja noudatakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Käytän töissä, vierailulla ja juhlatiaisuuksissa aitoja ja muualla pukukoruja. Feikkikoruja ei ole olemassakaan, koru on ihan yhtä koru jos se on koruksi tehty. Materiaali voi sitten siinä tapauksessa olla feikkiä jos paljastuu, että se on jotain muuta kun on väitetty.

Ooh, kauniisti muotoiltu mielipide.  Näin se pitäisikin nähdä.

Koru on koru jos se on koruksi tarkoitettu.  Oma mielipiteeni tuli juuri jälkeesi ja kirjoitan siinä rihkamakoruista, nyt vähän hävettää. 

Vierailija kirjoitti:

Korun arvo ei ole koskaan läheskään sama kuin ostohinta vaan korkeintaan n. puolet siitä.

Älä koskaan sano "ei koskaan". Kävin juuri taannoin arvioituttamassa perimäni 60-luvun leveän kihla- ja vihkisormuksen 20 karaatin kultaa, maineikkaalta suomalaiselta kultasepältä. Hyvin olivat arvonsa pitäneet.

Toinen on design-hopea. Jos katsot, mihin hintoihin vaikka käytetyt Planetaariset laaksot vaihtavat omistajaa, huomaat että olisi kannattanut ostaa 70-luvulla.