Lue keskustelun säännöt.
Työpaikan saikuttelijat v*tuttaa!!!!
Kommentit (195)
100pv vuodessa saikkua on työpaikallani melkeimpä normi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveiset täältä "saikulta" tyhmät käy kokoajan töissä. Tälläiset saikut pitää mielen virkeänä ja saa nukkua pitkään. Tai sit het aamusta kännipäälle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä eikö teillä puututa kunnolla näihin? Itselläni oli puoleen vuoteen varmaan yhteensä kolme viikkoa poissaoloa. Sairastuin erääseen sairauteen.. No joka tapauksessa, käytiin paljon palaveria esimiehen kans ja myös työterveyden kanssa, että miten saikkuja voitais vähentää. Meillä syyniin joutuu myös ne, jotka ovat olleet paljon pois eri syillä eli saikkupäivät ratkaisee. Olin yhden pidemmän saikun jälkeen ehtinyt olla töissä ehkä puoli tuntia niin johan esimies tuli ovelle, että nyt palaveri työterveyden kans jne jne.. Ymmärrän ja tää on mun mielestä tosi hyvä käytäntö! Meillä ei tosiaan näitä hupisaikuttelijoita ole ollenkaan, varmaan sen takia kun poissaoloihin puututaan heti kun niitä alkaa kertyä. Meillä on myös joku sääntö, että jos oot kolme kertaa vuoden aikana (tai jotain vastaavaa) pois just ennen lomaa tai viikonloppua tai sit esim. maanantait, niin sit on kans palaveri. Eli nää, jotka on aina pois viikonlopun ympäriltä niin joutus sit vielä tiukempaan seurantaan.
Onko muissa työpaikoissa todella mahdollista, että joku on useamman kerran kuussa pois ja ei joudu palaveriin esimiehen tai työterveyden kanssa? Miten nää hupisaikuttelijat oikeen selviää niistä jos palaveria on pidetty? Ennen meillä tosiaan oli yks joka alkoi olee aika paljon pois milloin milläkin syyllä. Selvisikin sitten, että on niin uupunut eli työuupumus. Pääsi sitten psykologille yms ja hyvä niin, eli hänelläkin aktiivisesti puuttuttiin mikä on ongelma ja nyt on ollut vähemmän pois.
Kaupungilla voi olla tietyn määrän poissa vuodessa. Sitten työterveys, pomot ja saikuttaja kekustelee. Saikuttaja odottaa vuodenvaihdetta, että taas voi saikutella rauhassa.
Mä olen siis kanssa kunnalla töissä ja meillä tosiaan puututaan kyllä tosi aktiivisesti. Keskustelun jälkeen myös saikulla ollut saa luvan käydä työterveydessä kontrolleissa jne..
Minulla on autoimmuunisairaus, ja minusta on suorastaan törkeää että työpaikan marttyyri-uhrautujat tulevat sinne kuumeessa ja räkien, kaikki muut tartuttaen. Ovat itse niin idiootteja ja heillä päät omissa persauksissaan että kuvittelevat työpaikan kiittävän heitä tuosta toiminnasta kun tulevat jopa sairaina töihin. Päinvastoin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä eikö teillä puututa kunnolla näihin? Itselläni oli puoleen vuoteen varmaan yhteensä kolme viikkoa poissaoloa. Sairastuin erääseen sairauteen.. No joka tapauksessa, käytiin paljon palaveria esimiehen kans ja myös työterveyden kanssa, että miten saikkuja voitais vähentää. Meillä syyniin joutuu myös ne, jotka ovat olleet paljon pois eri syillä eli saikkupäivät ratkaisee. Olin yhden pidemmän saikun jälkeen ehtinyt olla töissä ehkä puoli tuntia niin johan esimies tuli ovelle, että nyt palaveri työterveyden kans jne jne.. Ymmärrän ja tää on mun mielestä tosi hyvä käytäntö! Meillä ei tosiaan näitä hupisaikuttelijoita ole ollenkaan, varmaan sen takia kun poissaoloihin puututaan heti kun niitä alkaa kertyä. Meillä on myös joku sääntö, että jos oot kolme kertaa vuoden aikana (tai jotain vastaavaa) pois just ennen lomaa tai viikonloppua tai sit esim. maanantait, niin sit on kans palaveri. Eli nää, jotka on aina pois viikonlopun ympäriltä niin joutus sit vielä tiukempaan seurantaan.
Onko muissa työpaikoissa todella mahdollista, että joku on useamman kerran kuussa pois ja ei joudu palaveriin esimiehen tai työterveyden kanssa? Miten nää hupisaikuttelijat oikeen selviää niistä jos palaveria on pidetty? Ennen meillä tosiaan oli yks joka alkoi olee aika paljon pois milloin milläkin syyllä. Selvisikin sitten, että on niin uupunut eli työuupumus. Pääsi sitten psykologille yms ja hyvä niin, eli hänelläkin aktiivisesti puuttuttiin mikä on ongelma ja nyt on ollut vähemmän pois.
Kaupungilla voi olla tietyn määrän poissa vuodessa. Sitten työterveys, pomot ja saikuttaja kekustelee. Saikuttaja odottaa vuodenvaihdetta, että taas voi saikutella rauhassa.
Mä olen siis kanssa kunnalla töissä ja meillä tosiaan puututaan kyllä tosi aktiivisesti. Keskustelun jälkeen myös saikulla ollut saa luvan käydä työterveydessä kontrolleissa jne..
Ja tästä seurauksena? Mikä muuttuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun työkaveri pidentää aina kesä- ja talvilomansa kätevästi. 8 vuoden ajan tehnyt tuota. Hänellä "menee aina selkä" lomilla, ja sitten ei pysty kipeän selän takia töihin. 4 viikon kesäloma venyy aina 6-7 viikon pituiseksi ja 1 viikon talviloma 2-3 viikon pituiseksi.
Julkaisee kuitenkin somessa kuvia jossa mm. sisustelee kämppäänsä uusiksi ja kantaa tai siirtelee huonekaluja, tapetoi tai tekee muuta diy-juttua. Meidän on tehnyt mieli käräyttää hänet monen monta kertaa.
Työskentelin useamman kesän kesätyöläisenä tehtaalla, jonka saikuttajan saikutusrutiinit ehtivät tulla hyvinkin tutuiksi. Työ oli fyysistä, joten oli helppo vedota jatkuvasti kaikenmaailman kipuihin perus flunssien ja migreenien lisäksi. Tämän tyypin saikutusuran kohokohta oli kuitenkin varmaan, kun tämä teeskenteli saaneensa muka sähköiskun jostain työpaikan koneesta. Työkaverit vain nauroivat selän takana.
Tyyppi on muutenkin jotenkin pimeä mm. seurustellut avoimesti työkaverinsa kanssa vaikka ollut samaan aikaan naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka moni oikeasti on mielellään sairas?
Kateellisten kitinää. Minkä sille voi, jos masennus iskee?
Asennevammaiset työninhoajat vainoavat SAIRAS"lomalla" olevia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pahin lusmuilija on ammattiyhdistysaktiivi. Hienoa, että "eduistamme" huolehtii henkilö, joka on kaikkein suurin työn väistelijä.
Työpaikan saikuttaja on juuri palannut vuosilomalta. Jo nyt on täysin ennustettavissa,että jos ei jo ensi viikolla niin viimeistään sitä seuraavalla tulee taas 1-2 saikkupäivää. Toiminta on niin systemaattista että se on tosiaan täysin ennustettavissa. Kyse on siitä, että ihminen on itselleen täysin sopimattomassa työssä eikä pää kestä sitä tehdä ilman näitä viikonloppua pidentäviä maksettuja 'lomia', ei ilm. pysty sitä itselleen myöntämään ja toisaalta uuden organisaationa yhtä hyvän työpaikan saaminenkin voi olla hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä pahin lusmuilija on ammattiyhdistysaktiivi. Hienoa, että "eduistamme" huolehtii henkilö, joka on kaikkein suurin työn väistelijä.
Meillä on samantyyppinen. Ei kyllä herätä mitään luottamusta niissä ammattiyhdistyshommissakaan, tuskin kiinnostaa muut asiat kuin oma napa.
Kyllä mä saikuttelin ihan hyvällä omatunnolla paskaduunissa, joka vei henkisen hyvinvoinnin äärirajoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Julkisella hehe kirjoitti:
100pv vuodessa saikkua on työpaikallani melkeimpä normi.
Ja siihen vuosilomat ja vapaapäivät. Paljonkohan henkilö on töissä?
Vierailija kirjoitti:
Minua vttaa työkaveri, joka ruokatunnin aikana käy kaupungilla eikä leimaa kellokorttiaan. Hän saattaa olla pois parikin tuntia ja sitten hän istahtaa paikalleen leimaten ruokatunnin puoleksi tunniksi.
Meillä saa nykyisessä työpaikassani periaatteessa pitää niin pitkän ruokatunnin kuin haluaa, ja ruokatunnilla saa käydä missä haluaa. Mutta virallisen ruokatunnin ollessa sen 30 minuuttia, ylipitkä ruokatunti tarkoittaa sitä, että sitten teet myös sen ylimenneen ajan verran pidempään töitä. Kellokorttia ei ole meillä käytössä.
Olin nuorempana kesätöissä paikassa, jossa käytettiin kellokorttia. Siellä ei leimattu ruokatunnille tai muille tauoille, leimattiin ainoastaan päivän alkuun ja päivän päätteeksi. Mutta kyllä sen olisi helposti huomannut, jos jollakin olisi alkaneet ruokatunnit tai muut tauot venymään ja seuraamuksia olisi ollut. Tauot pysyivät kyllä kaikilla hyvin ajassaan.
Vierailija kirjoitti:
Vituttaa ap:n kaltaiset tuomitsijat.
Olin itse terve ja urheilullinen nainen ennenkuin yhtäkkiä aloin sairastella ihan jatkuvasti. Mulla oli lopulta nuha 1,5 vuotta putkeen. Jatkuvaa köhää, joka viikko kuumetta.. Mitään ei mistään verikokeista selvinnyt. Töissä vihjailtiin jo että keksin tämän jatkuvan flunssailun. Aloin itsekin epäillä olenko tulossa hulluksi, kun tiistai-keskiviikkona melkein joka viikko 1,5 vuoden ajan mulle nousi töissä kuume. Aloin olla fyysisesti täysin lopussa, sekä tietysti henkisesti kun lääkärissä tolkutettiin ettei mitään ole, pitäisi "syödä terveellisemmin ja liikkua ja levätä" (juoksin ennen sairasteluani marathoneja ja olin kovassa fyysisessä kunnossa).
Lopulta kollegani sanoi että on kyllästynyt saikutteluuni ja toivoisi "tilanteeseen ratkaisua" eli vaarmaan vihjasi että mulle pitäisi antaa potkut.
Pitkän selvittelyn jälkeen kävi ilmi että työpaikan sisäilma on saastunut. Itseasiassa, nimenomaan juuri siinä kohta lattiaa, jossa minun työpisteeni oli, pääsi hengitysilmaan muovimaton saumoista vaarallista liimahöyryä. Olin jo aiemmin yrittänyt ottaa puheeksi mahdollisuutta siitä että rakennuksessa olisi jotain hometta tms, mutta se tyrmättiin "naisten haihatteluna".
Työpisteeni vaihdettiin ja vajaassa kolmessa kuukaudessa kaikki oireeni olivat lähes kadonneet. Olen silti edelleen katkera siitä 1,5 vuotta kestäneestä räkäilystä, ja siitä että minun sairastumiseni ei riittänyt epäilemään sisäilmaongelmaa, vasta kun kaksi muuta lähelläni työskentelevää henkilöä alkoi valittaa jatkuvasta sairastelusta, tilannetta alettiin tutkia. Tuo kollega joka melkein suoraan syytti minua lintsaamisesta, vähättelee edelleen ongelman syytä sillä hänelle ei tullut oireita-> sisäilmassa ei voi olla ongelmaa.
Lopetin työt tuossa firmassa, sillä oireet eivät täysin kadonneet eikä etätyöskentelyä sallittu. Nyt olen töissä toisaalla, enkä ole ollut kohta 6 kk kertaakaan sairaana. Työpaikan vaihto auttoi.
Olin myös työpaikallani ensimmäinen sisäilmasta oireillut. Työkavereideni mielestä siis "saikuttelija", hyvin usein torstain ja perjantain sairaana eri syistä, joskus lähdin kesken päivän jo keskiviikkona. Välillä kuumetta ja flunssaa, välillä sietämätön päänsärky, välillä niin huono olo ettei vaan pysynyt pystyssä, iho-oireita. Tutkimuksia tutkimuksien perään, elintavoista syyllistämistä, työkavereiden kettuilua... Lopulta henkinen paine johti masennusdiagnoosiin, siellä se tiedoissa seuraa mukana loppuelämäni. Vapaapäivinä olo parani sen verran että jaksoin taas muutaman päivän töissä. Lomien lopussa olin taas kuin eri ihminen, töihin paluun jälkeen kuljin jatkuvassa sumussa. Sisäilmaongelmien paljastuttua olin jo fyysisesti ja henkisesti niin loppu, ettei samassa työpaikassa jatkaminen ollut enää mahdollista, kiitos mm. niiden työpaikan vittumaisten kääkkien.
Tunnen yhden terkkarin, jolla oli tapana saikuttaa jatkuvasti (oh, the irony). Häneltä lähtikin duuni alta ilmeisesti jatkuvan saikuttelun takia. Hänellä on miehensä kanssa iso uusperhe: 2 koululaista ja 1 taapero kotona sekä 2 teiniä , jotka käyvät n. kerran kuussa. Nainen oli jatkuvasti vaatimassa lapsenvahtia ja työntämässä taaperoa vanhalle äidilleen, joka ei enää jaksaisi hoitaa pieniä lapsia. Ei heru yhtään sympatiaa, hoitakoon itse lapsensa, jos kerran saikuttaa. Nyt taitaa olla lähinnä kotona, kun ei ole duunia. En tosin ihmettelisi, jos olisi vieläkin työntämässä lapsia muille.
Otin tänään saikkua, kun valehtelin että on flunssa. Pari päivää Netflixiä ja HBO Nordicia, hyvää ruokaa ja lepoa. Ylihuomenna duuniin virkeänä. En tunne huonoa omaatuntoa.
Juu, ei muuta, mutta kaikki vaan huomenna saikulle! Työnteko on naurettavan yliarvostettua ja alipalkattua.
Kaupungilla voi olla tietyn määrän poissa vuodessa. Sitten työterveys, pomot ja saikuttaja kekustelee. Saikuttaja odottaa vuodenvaihdetta, että taas voi saikutella rauhassa.