En ymmärrä useinkaan mitään kun yritän lukea kokeisiin. (Lukio)
Ainoa helppo oppiaineryhmä on kielet, koska on aika hyvin ennakoitavissa minkälaisia tehtäviä kokeeseen tulee. Siis sanasto+kielioppi, aika selkeää. Sanasto voi olla vaikeaa ja kielioppi mutkikasta, mutta niissä ei ole muistamisen jälkeen enää mitään vastaan sanomista. A dog on a dog, ja att-sanan jälkeen tulee infinitiivi, tällaiset on maailman helpoin osata kunhan vaan muistaa. Mulle ei ole ollut kohtuuttoman iso työ muistaakaan.
Mutta sitten ne vaikeammat oppiaineet, voi jumlatua! Matematiikassa on kokeessa ihan erilaiset tehtävät kuin tunnilla harjoitellut, no ehkä muutama on sellainen joista tunnistaa että "joo, tätä on harjoiteltu". Mutta aina suurin osa on niitä joista ei rehellisesti tajua _mitään_, menee pitkään ennen ku edes löytää jonkin paikan johon voisi soveltaa sitä opittua, mutta kun sekään ei ole varmaa onko siinä oikeassa, ja vaikka olisikin, ei se vie kovin pitkälle. Usein tehtävissä ei ole mitään apua siitä, mitä kokeeseen on luettu, vaan pitää päätellä tyhjästä kokeen aikana. Vastaukset on sen myötä aika lyhyitä ja myös 0 pistettä. Biologiassa ja maantiedossa taas ruvetaan vänkäämään heti aluksi jotain "BG-rakenteen molekyyli juoste ja kohtaa toisen Qwrty-DNA:n, mikä on rakenteen A Fdd?" Ihan ihme juttuja, ei mitään pohjustusta. Ja jo kirjan tehtävää tehdessä, vastausta ei ihan oikeasti löytynyt kirjasta! Vannon, ei löytynyt, käytin siihen silloin koko illan sen etsimiseen koska en meinannut millään uskoa että niin voisi olla. Mutta näin vaan oli, rankka maailma että pitäisi osata asioita joita kukaan ei ole kertonut. Kokeesta ei meinannut tietenkään tulla yhtään mitään. Meni kuin ihmeen kaupalla läpi. Historia ja yhteiskuntaoppi on kuin jotain blogeja, historiassa kysytään jotain montako kertaa Napoleon kävi mielestäsi vessassa ja yhteiskuntaopista pitää kirjoittaa mielipidekirjoituksia. Sama muuten äidinkielessä, ei mitään osaamisen mittaamista, kunhan vaan luodaan kullekin tehtävälle ominaiset vaatimukset jotka ovat ihan käsittämättömiä ja jos näihin ei osaa tarttua niin jää jonneki 1 pisteeseen. Filosofiasta en edes aloita.
Tunnen itseni tosi tyhmäksi kun mietin että jotkut oikeasti vetäisee kymppejä näistä kokeista ja mä en kovalla pänttäämisellä edes ymmärrä kokeen tehtäviä, hyvä jos saan vastauksista edes riittävästi pisteitä läpipääsyn. Lukutekniikasta ei voi olla kyse, koska muistan kyllä asioita vaan kun niitä harvemmin kokeissa kysytään koska ilmeisesti pitää kysyä sellaista mitä ei ole opeteltu. Miksi? MIKSI!! Tosiaan nuo kielet on ainoat aineet jotka osaan tehdä hyvin, mutta monesti niissäkin loppuu muisti kesken. Saksa oli jotenkin poikkeuksellinen juttu, en saanut siitä ikinä otetta enkä enää jatkanutkaan sitä lukiossa. Venäjän kirjoitin viime keväänä ja meni kohtalaisesti. Ens keväänä kirjotan sitte loput, ne "varsinaiset". Meen muuten minimivaatimuksilla kirjoitukset mutta pistelin sen vapaaehtoisen venäjän kun sitä on tullut luettua.
Kommentit (16)
En muista omista lukioajoista tuota ongelmaa, mutta tuntuu, että omien alakoululaisten kotitehtävissä on tuollaista useinkin. Kysytään jotain asiaa, joka on kyllä ehkä pääteltävissä jostain rivien välistä, mutta toisaalta tekstin perusteella asiaa ei voi kyllä täysin varmasti tietää. Yliopisto-opinnoissa ei ole tällaisia tullut vastaan, vaan niissä materiaaleissa asiat selitetään jokaisesta ilmiselvästäkin näkökulmasta erikseen eikä tarvitse arvailla. Soveltaminen on sitten näiden läpi käytyjen näkökulmien yhdistämistä, mutta ei koskaan mitään arvailuja.
Olet väärässä koulussa tuhlaamassa aikaasi.
Lukihäiriö? Jos et ymmärrä lukemaasi ja osaa soveltaa sitä, voi kyseessä olla luki. Hakeudu pikapikaa luki-testiin.
Minulla on ollut samankaltaista ongelmaa. Kannattaa selvittää voisko olla jokin keskittymiseen vaikuttava häiriö, kuten ADHD tai ADD.
Vierailija kirjoitti:
Lukihäiriö? Jos et ymmärrä lukemaasi ja osaa soveltaa sitä, voi kyseessä olla luki. Hakeudu pikapikaa luki-testiin.
Mitä se diagnoosi auttaa, ei se auta ymmärtämään lukemaansa
Valitettavasti opiskelu ei enää ole tiedon siirtämistä opettajan kalvoilta oppilaan päähän. Lukiossa vaaditaan jo enemmän, se että minä opettajan kirjoitutan sinulla tunneilla faktoja vihkoon ja sinä sitten toistat ne koeviikolla ei valitettavasti riitä.
Yhden opettajan kurssi saattaa hyvinkin olla pedagogisesti huono, mutta jos joka ikinen aine tuntuu siltä niin silloin vika alkaa löytyä kyllä kynän ja penkin välistä.
Ehkä ihan ensimmäisenä tarkastelisin omia odotuksiani. Jos odotat kysymyksiä joihin voit kopioida kaksi päälausetta kirjasta vastaukseksi, niin petyt ja tunnet itsesi tyhmäksi varmasti. Eivät ne vastaukset ole itsestään selviä muillekaan, mutta hyvät oppilaat harjaannuttavat itsensä vastaamaan haastavampiin kysymyksiin.
Jatka ihmeessä lukiossa. Kyllä sulla älyä on kun kielet sujuu. Mutta käy opinto-ohjaajalla juttelemassa asiasta. Jos hänellä olis jokin vinkki tai jos hän ohjaisi johonkin tutkimukseen, onko jokin hahmotusongelma. Mutta älä lannistu!!!
Nykyään kai useimmissa lukioissa on koulupsykologi ja tukiopetusta tarjolla. Rohkeasti vaan apua hakemaan! Se ei ole mikään häpeä.
Näin lyhyen tiedon perusteella vaikea arvailla mikä mättää, mutta voit pyytää koulusta apua jos haluat selvitellä asiaa.
Itse neuvoisin keskittymään siihen mitä kysytään. Selitä itsellesi omin sanoin, mitä tehtävässä kysytään.
Pura siis kysymys omalle kielelle. Kysy itseltäsi kysymyksiä jos et ymmärrä, esim ' mikä A oikein on?"
(Kysymys voi olla vaikka, että selitä miten A vaikuttaa B jos C on ulkona..... )
Kiireessä bussissa kirjoitan, toivottavasti saat idean!
Kannustaisin myös käymään jossain testeissä tai tosiaan puhumaan koulupsykalle, terkalle, opolle... tuosta mitä koet. Kyllä matikassa pitäisi osata soveltaa, vaikka tehtävä ei olisi suoraan kirjasta.
Muuten olen sitten monessa kohdassa samaa mieltä. Itse koin, että biologiassa koetehtävät olivat usein liian vaikeita tunnilla opeteltuihin verrattuna. Tai ainakin niitä vaikeita asioita olisi pitänyy käydä läpi useammin ja syvällisemmin. Kai tuossakin sitten erotellaan ne oppilaat jotka jaksavat tehdä kotona ylimääräistä ja lisätehtäviä ja perehtyä kunnolla.
Historiassa usein piti tietää tarkkoja vuosilukuja ja ajanjaksoja, vaikka aina hoettiin, ettei tarvitse osata niin tarkkaan. Että historiassa tärkeintä on ymmärtäminen. Silti niitä vuosilukuja piti muistaa ulkoa liuta.
Äidinkielessä parhaat opettajat väänsivät rautalangasta, jotta jokainen ymmärsi, miksi ja miten kielioppimme menee ja mihin kohtiin välimerkit kuuluvat. Huonommilla opettajilla asiat käytiin läpi nopeasti tyylillä "näin se on ja tehkääs nyt tehtäviä". Mitään ei oppinut kunnolla, vaan sinnepäin. Kokeessa sai suunnilleen arpoa mihin kohtaan sivulause tulee tai lainausmerkit kuuluvat. Ja sitten pisteytettiin osaaminen. Voi luoja.
Sulla on tekstin perusteella aika selvästi opiskelutyyli väärä. Asioita ei pidä yrittää opetella ulkoa!! Sen sijaan yritä ymmärtää, mistä on kyse. Kun ymmärrät, osaat ja voit soveltaa oppimaasi. Jos vain tankkaat ulkoa, ymmärtäminen voi jäädä vähäiseksi, eikä soveltaminenkaan sitten suju.
Opiskelutyylin muuttaminen vaatii työtä ja jo opittujen tapojen haastamista. Kannattaa kokeilla esim. toiselle selittämistä, käsitekarttoja, tiivistelmiä, alleviivausta, muistiinpanoja. Pääasia on, että työstät tiedon ja sellaiseen muotoon, että itse ymmärrät sen. Jos tuntuu yksin liian hankalalta, käy opon luona juttelemassa. Netistä löytyy myös paljon tietoa ja erilaisia opiskelublogeja.
Ilmeisesti opettelet ulkoa, vaikka pitäisi ymmärtää lukemaansa ja osata soveltaa. Tätä taitoa myös työelämässä tarvitaan, koska joka ikiseen vaihtoehtoiseen tilanteeseen ei tule ohjeistusta, vaan täytyy osata luovasti soveltaa aiempaa tietoaan. Matematiikka on laskurutiinia, jonka oppii vain laskemalla - ei lukemalla. Muut reaaliaineet - opettele, ymmärrä, sovella. "Hauki on kala" - tyyppinen opettelu ei johda mihinkään, sen olet varmaan jo huomannutkin.