Kysymyksiä työpaikkakiusaamisesta ja asiattomasta käytöksestä

Tiedon pimittäminen työtoverilta sabotointimielessä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä kaikkea itse pidätte työpaikkakiusaamisena, asiattomana käytöksenä, ja ihan yleensäkin sellaisena käytöksenä joka tekee työpaikasta ikävän toisten ihmisten käytöksen takia?

Nämä ovat kolme eri asiaa.

Asiaton käytös on asiatonta käytöstä. Liian seksuaalista, muita halventavaa, haistattelua, tiuskimista, humalaa, jne.

Kiusaaminen on sitä kun nuo jotakuta yhtä tai useampaan henkilöä kohdellaan tistucasti ja systemaattisesti epäasiallisesti.

Työpaikasta saa ikävän edellä mainittujen lisäksi ihan asiallisellakin käytöksellä, jos sen käytöksen takana on ikävä tarkoitus, esim vaikka sillä, että kerää kunnniaa itselle ja jakaa syytä muille.

Minä olen kokenut kahdessa työpaikassa työpaikkakiusaamista lihavilta naisilta. Olin itse kaunis nuori ja hyväkroppainen nainen, eli nähtävästi uhka näille tantoille.

Kiusaamista esiintyi selän takana puhumisen, piikittelyn, ohjeista mainitsematta jättämisen, kaksinaamailemisen, valehtelun ja yleisen kieroilun väreissä. Ensimmäisen tantan kohdalla se oli puhtaasti perus ilkeilyä, mutta jälkimmäinen teki ovelammin, että esitti ystävää kunnes iski.

Molemmista työpaikoista lähdin. En itse jatkossakaan viihdy työpaikoissa, missä koen tällaisia mieleltään vinksahtaneita työ"kavereita". Onneksi voi valita, vaikka joka paikassahan on aina joku josta ei tykkää. Mutta kiusaamista ei kenenkään tarvitse sietää. Itse en vaan jaksanut alkaa eipäs juupas -sotaa kertoakseni asiasta esimiehelle enempää kuin mainiten.

Miten ihan yksinkertaisesti jatkuva huono ja loukkaava käytös?

Ei tuota nyt miksikään kiusaamiseksi voi sanoa, mutta jatkuvasti toistuessaan se alkaa kyllä tekemään työpaikkaa tosi ikäväksi paikaksi.

Esimerkkejä:

- tietyt henkilöt jatkuvasti työpaikalla murjottavat ja tiuskivat, kieltäytyvät tervehtimästä tai vastaamasta kysymyksiin ja tekevät erittäin selkeästi tiettäväksi oman huonon tuulensa

- jatkuva ja loputon valitus kaikesta (siis oikeasti joka päivä tuntikausia, kuukausitolkulla), ilman yhtään konkreettista esimerkkiä joka edes tarjoaisi mahdollista yrittää esittää ratkaisuja, ja raivostuminen siitä jos tulee maininneeksi, että he voisivat miettiä ratkaisuja ongelmiin ja voisivat edes yrittää suhtautua asioihin positiivisemmin, tai ainakin olla kaatamatta kaikkea pahaa oloaan jatkuvasti kaikkien muiden päälle

- uhkailut puhua työpaikasta pahaa jos heitä ei tehdä tyytyväisiksi - ilman yhtään esimerkkiä edes toistuvissa keskusteluissa siitä, mistä he ovat tyytymättömiä ja mitä pitäisi tehdä jotta he olisivat tyytyväisiä

- jatkuva toisten mitätöinti ja työn kyseenalaistaminen laajemmissa tapaamisissa (henkilöiltä jotka eivät edes kyseisessä työssä ole millään tavalla mukana, vaan kyse on esimerkiksi jonkin toisen tiimin kanssa tehtävän projektipäivityksen antaminen esimiehelle tapaamisessa jossa hekin sattuvat olemaan mukana)

- jatkuva juoruaminen ja pahanpuhuminen kaikista

- jatkuva tiuskiminen ja loukkausten heittely aivan yksinkertaisiin kysymyksiin

- täysi kieltäytyminen vastaamasta kysymyksiin

- täysi kieltäytyminen tekemästä yhteistyötä jos heitä ei huvita ja varsinkin sellaisten henkilöiden kanssa joista he eivät pidä

- jatkuva ilkeä julkinen huomauttelu jokaisesta pienestä asiasta, jonka joku toinen on tehnyt tavalla josta he eivät satu pitämään

... ja listaa voisi jatkaa.

Eli itseni on vaikea pitää tuota varsinaisesti työpaikkakiusaamisena esimerkiksi sen mukaan, miten se on laissa määritelty. Enemmän tulee mieleen typerät ja huonostikäyttäytyvät teinit. 

Miten itse määrittelisitte tuollaisen käytöksen ja miten siltä voisi ainakin itse suojautua että (a) joka päivä ei olisi paska fiilis olla töissä vain parin ihmisen takia (muuten hyvä työpaikka); ja (b) oma aika ja energia ei menisi tuollaiseen hölmöyteen hukkaan, vaan saisi niitä töitäkin tehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kaikkea itse pidätte työpaikkakiusaamisena, asiattomana käytöksenä, ja ihan yleensäkin sellaisena käytöksenä joka tekee työpaikasta ikävän toisten ihmisten käytöksen takia?

Nämä ovat kolme eri asiaa.

Asiaton käytös on asiatonta käytöstä. Liian seksuaalista, muita halventavaa, haistattelua, tiuskimista, humalaa, jne.

Kiusaaminen on sitä kun nuo jotakuta yhtä tai useampaan henkilöä kohdellaan tistucasti ja systemaattisesti epäasiallisesti.

Työpaikasta saa ikävän edellä mainittujen lisäksi ihan asiallisellakin käytöksellä, jos sen käytöksen takana on ikävä tarkoitus, esim vaikka sillä, että kerää kunnniaa itselle ja jakaa syytä muille.

Nimenomaan, tuota oikeasti tarkoitinkin. Kiusaaminen ja asiaton käytöshän on ihan laissa määritelty. Mutta yritän juuri hakea itselleni käsitystä siitä, miten pitkälle ikävää käytöstä joka ei välttämättä noita määritelmiä täytä pitää sietää sekä siitä, milloin se ikävä käytös menee jo rajan yli kiusaamiseen ja asiattomaan käytökseen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kokenut kahdessa työpaikassa työpaikkakiusaamista lihavilta naisilta. Olin itse kaunis nuori ja hyväkroppainen nainen, eli nähtävästi uhka näille tantoille.

Kiusaamista esiintyi selän takana puhumisen, piikittelyn, ohjeista mainitsematta jättämisen, kaksinaamailemisen, valehtelun ja yleisen kieroilun väreissä. Ensimmäisen tantan kohdalla se oli puhtaasti perus ilkeilyä, mutta jälkimmäinen teki ovelammin, että esitti ystävää kunnes iski.

Molemmista työpaikoista lähdin. En itse jatkossakaan viihdy työpaikoissa, missä koen tällaisia mieleltään vinksahtaneita työ"kavereita". Onneksi voi valita, vaikka joka paikassahan on aina joku josta ei tykkää. Mutta kiusaamista ei kenenkään tarvitse sietää. Itse en vaan jaksanut alkaa eipäs juupas -sotaa kertoakseni asiasta esimiehelle enempää kuin mainiten.

Tuo vaikuttaa tosi paljon samalta kuin tämä minun tilanteeni. "Kiusaamista" se on samalla tavalla kuin esimerkiksi teinitytöt kiusaavat toisiaan (ja joo, kyseessä ovat tässäkin minun tapauksessani nuorehkot naiset, kuten itsekin). Mutta jotenkin on vaikea, ainakin näin itse koen, pitää tuota ns. "virallisena" työpaikkakiusaamisena. En kuitenkaan haluaisi lähteä työpaikasta, varsinkin kun työnantaja on tehnyt selväksi, että minusta halutaan pitää kiinni ja todennäköisesti kumpikin näistä naikkosista on lähdössä jossain vaiheessa työpaikasta. Mutta esimerkiksi 4 kuukauttakin on pitkä aika kestää tuollaista jatkuvasti, varsinkin kun tilanne ja käytös tuntuu pahenevan päivä päivältä. Tämä kun todella myös vaikuttaa työntekoon, koska näiden kahden naikkosen käytös vaikeuttaa asioiden hoitamista.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kokenut kahdessa työpaikassa työpaikkakiusaamista lihavilta naisilta. Olin itse kaunis nuori ja hyväkroppainen nainen, eli nähtävästi uhka näille tantoille.

Kiusaamista esiintyi selän takana puhumisen, piikittelyn, ohjeista mainitsematta jättämisen, kaksinaamailemisen, valehtelun ja yleisen kieroilun väreissä. Ensimmäisen tantan kohdalla se oli puhtaasti perus ilkeilyä, mutta jälkimmäinen teki ovelammin, että esitti ystävää kunnes iski.

Molemmista työpaikoista lähdin. En itse jatkossakaan viihdy työpaikoissa, missä koen tällaisia mieleltään vinksahtaneita työ"kavereita". Onneksi voi valita, vaikka joka paikassahan on aina joku josta ei tykkää. Mutta kiusaamista ei kenenkään tarvitse sietää. Itse en vaan jaksanut alkaa eipäs juupas -sotaa kertoakseni asiasta esimiehelle enempää kuin mainiten.

Täysin sama itsellä, jos nyt en niin nuori ollutkaan tai hyväkroppainen, mutta selvä ero noihin isoihin ja lihaviin. Heillä oli psyykkeen ongelmaa, niin että olisivat tarvinneet aivan loputonta nuoleskelua minulta. Sen sijaan joku jolla oli omat ongelmat selvästi esillä joko ulkonäkö tai terveys, saivat olla rauhassa. Mutta nätin ois pitänyt aamusta iltaan nuoleskella ja vakuutella heille heidän kelpaamistaan. Sellainen on todella raskasta.

Näin jälkeenpäin näkee selvemmin ja tajuaa, että se oli ihan sitä itseään kiusaamista. Palkan juostessa yritti ymmärtää. Ruma nainen jaksaa ihan tavallisellekin olla kade. Miltähän tuollainen elämä tuntuu, kun joka hetki sinua risoo helvetisti toisen ulkonäkö ja teet riman alituksia töissäsi tän vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kokenut kahdessa työpaikassa työpaikkakiusaamista lihavilta naisilta. Olin itse kaunis nuori ja hyväkroppainen nainen, eli nähtävästi uhka näille tantoille.

Kiusaamista esiintyi selän takana puhumisen, piikittelyn, ohjeista mainitsematta jättämisen, kaksinaamailemisen, valehtelun ja yleisen kieroilun väreissä. Ensimmäisen tantan kohdalla se oli puhtaasti perus ilkeilyä, mutta jälkimmäinen teki ovelammin, että esitti ystävää kunnes iski.

Molemmista työpaikoista lähdin. En itse jatkossakaan viihdy työpaikoissa, missä koen tällaisia mieleltään vinksahtaneita työ"kavereita". Onneksi voi valita, vaikka joka paikassahan on aina joku josta ei tykkää. Mutta kiusaamista ei kenenkään tarvitse sietää. Itse en vaan jaksanut alkaa eipäs juupas -sotaa kertoakseni asiasta esimiehelle enempää kuin mainiten.

Tuo vaikuttaa tosi paljon samalta kuin tämä minun tilanteeni. "Kiusaamista" se on samalla tavalla kuin esimerkiksi teinitytöt kiusaavat toisiaan (ja joo, kyseessä ovat tässäkin minun tapauksessani nuorehkot naiset, kuten itsekin). Mutta jotenkin on vaikea, ainakin näin itse koen, pitää tuota ns. "virallisena" työpaikkakiusaamisena. En kuitenkaan haluaisi lähteä työpaikasta, varsinkin kun työnantaja on tehnyt selväksi, että minusta halutaan pitää kiinni ja todennäköisesti kumpikin näistä naikkosista on lähdössä jossain vaiheessa työpaikasta. Mutta esimerkiksi 4 kuukauttakin on pitkä aika kestää tuollaista jatkuvasti, varsinkin kun tilanne ja käytös tuntuu pahenevan päivä päivältä. Tämä kun todella myös vaikuttaa työntekoon, koska näiden kahden naikkosen käytös vaikeuttaa asioiden hoitamista.

Jos heidän päämääränään on sabotoida ja saada sinut näyttämään huonolta. Onko sitten mahdollista, että saisit tehtyä työtehtäväsi ilman heitä kokonaan? Miten paljon he liittyvät sinun päivittäiseen työhösi?

Mutta mitä teitte tilanteessa? Ilmeisesti toinen teistä lähti työpaikasta ja toinen vain sieti palkan takia.

Itse kun en haluaisi oikein kumpaakaan vaihtoehtoa. Kyllä, lähtemistä olen miettinyt ja mietin aktiivisesti, varsinkin kun olen alalla jolla rekrytoidaan nyt paljon, joten taas viime viikolla sain yhteydenoton rekrytoijalta (en siis hae työpaikkoja, tässä rekrytoija oli itse aktiivinen minuun päin). Mutta juuri nyt työpaikan vaihto ei monista syistä innosta, osaksi myös siksi että näen tässä nykyisessä paljon hyvää potentiaalia.

En myöskään enää halua vain sietää tuota ilkeilyä. Tähän asti olen jättänyt sen omaan arvoonsa, mutta se alkaa vaikuttaa työntekoon jo ihan liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kokenut kahdessa työpaikassa työpaikkakiusaamista lihavilta naisilta. Olin itse kaunis nuori ja hyväkroppainen nainen, eli nähtävästi uhka näille tantoille.

Kiusaamista esiintyi selän takana puhumisen, piikittelyn, ohjeista mainitsematta jättämisen, kaksinaamailemisen, valehtelun ja yleisen kieroilun väreissä. Ensimmäisen tantan kohdalla se oli puhtaasti perus ilkeilyä, mutta jälkimmäinen teki ovelammin, että esitti ystävää kunnes iski.

Molemmista työpaikoista lähdin. En itse jatkossakaan viihdy työpaikoissa, missä koen tällaisia mieleltään vinksahtaneita työ"kavereita". Onneksi voi valita, vaikka joka paikassahan on aina joku josta ei tykkää. Mutta kiusaamista ei kenenkään tarvitse sietää. Itse en vaan jaksanut alkaa eipäs juupas -sotaa kertoakseni asiasta esimiehelle enempää kuin mainiten.

Tuo vaikuttaa tosi paljon samalta kuin tämä minun tilanteeni. "Kiusaamista" se on samalla tavalla kuin esimerkiksi teinitytöt kiusaavat toisiaan (ja joo, kyseessä ovat tässäkin minun tapauksessani nuorehkot naiset, kuten itsekin). Mutta jotenkin on vaikea, ainakin näin itse koen, pitää tuota ns. "virallisena" työpaikkakiusaamisena. En kuitenkaan haluaisi lähteä työpaikasta, varsinkin kun työnantaja on tehnyt selväksi, että minusta halutaan pitää kiinni ja todennäköisesti kumpikin näistä naikkosista on lähdössä jossain vaiheessa työpaikasta. Mutta esimerkiksi 4 kuukauttakin on pitkä aika kestää tuollaista jatkuvasti, varsinkin kun tilanne ja käytös tuntuu pahenevan päivä päivältä. Tämä kun todella myös vaikuttaa työntekoon, koska näiden kahden naikkosen käytös vaikeuttaa asioiden hoitamista.

Jos heidän päämääränään on sabotoida ja saada sinut näyttämään huonolta. Onko sitten mahdollista, että saisit tehtyä työtehtäväsi ilman heitä kokonaan? Miten paljon he liittyvät sinun päivittäiseen työhösi?

Kiitos kommentista ja hyvin järkevästä ratkaisuehdotuksesta. Tuota olen nyt varsinkin eilisestä asti miettinyt (eilisen tapahtumien jälkeen, jolloin asiat menivät aivan överiksi 4 tunnin pakollisessa yhteispalaverissa). Sinänsä helppo toteuttaa, koska työtehtävämme eivät todellakaan liity millään tavalla toisiinsa. Mutta jostain firman päätöksestä johtuen kuulumme kuitenkin samaan tiimiin, mikä tarkoittaa esimerkiksi pakollisia jokaviikkoisia 2-3 tunnin tiimipalavereita, joissa tämä käytös tulee pahimmin esille.

Haluaisin esittää esimiehelle, että koska työtehtävämme eivät liity millään tavalla toisiinsa, niin nuo jatkuvat tiimipalaverit voitaisiin korvata jollain muulla tavalla päivittää meidän yhteinen esimiehemme siitä, mitä projekteja meillä on meneillään, tai ainakin vähentää ja lyhentää. Mietin vain, miten pystyn esittämään tämän niin, että en itse vaikuta yhteistyöhaluttomalta. Teen kuitenkin tiiviisti ja mielelläni yhteistyötä kaikkien muiden kanssa, joiden kanssa meillä oikeasti on konkreettisesti yhteisiä työtehtäviä. 

On kyllä käsittämätöntä, miten typerästi aikuiset ihmiset voivat käyttäytyä. Mikä ihme saa aikuiset naiset taantumaan huonosti käyttäytyvien, koulukiusaavien teinien tasolle?

Oma selviytymiskeinoni oli pitää päiväkirjaa. Sillä tavalla ikävät asiat sai paremmin pois mielestä, kun olivat kirjoissa ja kansissa. Toiseksi oli sitten todisteet, kun lähdettiin selvittämään asiaa perusteellisemmin.

Ikävää, epäasiallista ja työilmapiiriä pilaavia on esimerkiksi se,  ei tulla kahvitauolle samaan aikaan eikä ainakaan samaan pöytää, samoin ikävät teinimäiset seläntakanajuoruamiset. Selkeä raja varsinaisen kiusaamisen välillä on se, mikä vaikuttaa työntekoon. Esimerkki sellaisesta on "olisi pitänyt tietää"-asiat, eli ei ole kerrottu työtehtävistä jotain olennaista.

Työpaikallani yksi uskoo olevansa työpaikkakiusattu, mutta hän ei lainkaan tajua omaa osuuttaan tapahtumien kulkuun.

Hänellä on esim. taipumus puuttua selän takana toisten työtehtäviin, joita ei osaa. Sitten esittää marttyyria, kun hänen virheellisesti hoitamaansa asiaa selvitellään.

Muutenkin hänellä on taipumus tarrautua ihmisten puheissa ja tekemisissä epäolennaisuuksiin, joita paisuttelee järjettömiin mittoihin. Saa raivareita aivan kummallisista asioista. On joissakin asioissa täysin huumorintajuton.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kokenut kahdessa työpaikassa työpaikkakiusaamista lihavilta naisilta. Olin itse kaunis nuori ja hyväkroppainen nainen, eli nähtävästi uhka näille tantoille.

Muistakaa siskot, että paino on vain voimaa, mutta ylipaino on sen sijaan ylivoimaa! =)

Uskoisin että muillakin kuin minulla on vaikeata mieltää millaista työpaikkakiusaaminen voisi olla. Koulukiusaamisen tiedän ja tunnistan, mutta on vaikea kuvitella jotakin lälläl-lälläl-lierua työpaikan kahvihuoneeseen ja sitä että kohde kokisi tuollaisen kiusaamiseksi. Lällättäjähän siinä itsensä nolaa.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani yksi uskoo olevansa työpaikkakiusattu, mutta hän ei lainkaan tajua omaa osuuttaan tapahtumien kulkuun.

Hänellä on esim. taipumus puuttua selän takana toisten työtehtäviin, joita ei osaa. Sitten esittää marttyyria, kun hänen virheellisesti hoitamaansa asiaa selvitellään.

Muutenkin hänellä on taipumus tarrautua ihmisten puheissa ja tekemisissä epäolennaisuuksiin, joita paisuttelee järjettömiin mittoihin. Saa raivareita aivan kummallisista asioista. On joissakin asioissa täysin huumorintajuton.

Miten tämä liittyy keskusteluun? En väittänyt olevani työpaikkakiusattu, sanoin että tietty epäammattimainen käytös vaikuttaa työntekoon. En ole koskaan esittänyt marttyyriä tai saanut raivareita. Kukaan muukaan täällä ei ole sanonut saaneensa raivareita työpaikalla (mikä on muuten täysin asiatonta käytöstä) tai heittäytyneensä marttyyriksi. Yksi sanoi lähteneensä työpaikasta sen kummemmin asiasta numeroa tekemättä ja toinen vain kestäneensä puuttumatta koskaan asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin että muillakin kuin minulla on vaikeata mieltää millaista työpaikkakiusaaminen voisi olla. Koulukiusaamisen tiedän ja tunnistan, mutta on vaikea kuvitella jotakin lälläl-lälläl-lierua työpaikan kahvihuoneeseen ja sitä että kohde kokisi tuollaisen kiusaamiseksi. Lällättäjähän siinä itsensä nolaa.

Nimenomaan. Sehän oli koko aloituksen pointti. En pysty määrittelemään tuota työpaikkakiusaamiseksi, vaan yksinkertaisesti typeräksi ja ja lapselliseksi käytökseksi. Keskeinen reaktioni onkin ollut, ja on edelleen, ällistys että tuollaista yksinkertaisesti voi olla työpaikalla. Sitä on yksinkertaisesti vaikea edes kuvitella että joku viitsii nolata itsensä tuollatavalla ja että kukaan ei puutu siihen. Se kun häiritsee asiallista työntekoa ihan samalla tavalla kuin jos työpaikalla olisi vaikka vapaana juokseva, nurkkiin pissivä ja huonosti käyttäytyvä koira (koirat sinänsä työpaikalla ovat ihania :-)). Ja se alkaa näkyä nolosti asiakkaillekin, jotka kuitenkin olettavat olevansa aikuisten ihmisten kanssa tekemisissä, eivät typerästi käyttäytyvien teinien.

Eli kyseessä on ällistys, turhautuminen työajan tuhlaamisesta noiden teinitasoisten drama queenien loputtoman valituksen ja kiukuttelun takia, ja siitä johtuva harkinta lähteä uuteen työpaikkaan jossa olisi aikuisia ihmisiä, ei yli-ikäisiä teinejä.

Ja tottakai, itsestäänselvä ratkaisu tälle olisi, että esimies sanoisi asiallisesti, että työpaikalla käyttäydytään kuin täysijärkiset aikuiset. Sekin on hämmästyttävää, että tällaista ei sanota, vaikka käytös häiritsee todella monia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani yksi uskoo olevansa työpaikkakiusattu, mutta hän ei lainkaan tajua omaa osuuttaan tapahtumien kulkuun.

Hänellä on esim. taipumus puuttua selän takana toisten työtehtäviin, joita ei osaa. Sitten esittää marttyyria, kun hänen virheellisesti hoitamaansa asiaa selvitellään.

Muutenkin hänellä on taipumus tarrautua ihmisten puheissa ja tekemisissä epäolennaisuuksiin, joita paisuttelee järjettömiin mittoihin. Saa raivareita aivan kummallisista asioista. On joissakin asioissa täysin huumorintajuton.

Miten tämä liittyy keskusteluun? En väittänyt olevani työpaikkakiusattu, sanoin että tietty epäammattimainen käytös vaikuttaa työntekoon. En ole koskaan esittänyt marttyyriä tai saanut raivareita. Kukaan muukaan täällä ei ole sanonut saaneensa raivareita työpaikalla (mikä on muuten täysin asiatonta käytöstä) tai heittäytyneensä marttyyriksi. Yksi sanoi lähteneensä työpaikasta sen kummemmin asiasta numeroa tekemättä ja toinen vain kestäneensä puuttumatta koskaan asiaan.

Siten liittyy, että toisinaan työpaikkakiusaamista ja "asiatonta käytöstä" tapahtuu vain "uhrin" mielikuvituksessa. Että jos aina ja joka paikassa kokee tulevansa työpaikkakiusatuksi, niin kannattaa rehellisesti reflektoida omaa osuuttaan tapahtumien kulkuun.

Kiitos vastauksista ja lisäkommentit ovat tervetulleita. Tämä jo auttoi selkeyttämään ajatteluani.

Koska se minua tuossa hämmensi eniten, että kuten aloituksessa sanoin, en tuota voi oikein työpaikkakiusaamiseksi mieltää. Se on mielestäni jotain vakavampaa.

Kommentit ovat saaneet minut ehkä selkeyttämään ajatuksia siitä, että kysymyksessä on nimenomaan typerä teinityttömäinen huono, lapsellinen ja naurettava käytös. Itselläni ei ole mitään kokemusta koulukiusaamisesta, mutta voisin kuvitella, että juuri tuollaista joidenkin typerien teinien huutelu jostain luokan takarivistä on.

Ongelma tuossa on se, että vaikka naiset ensisijaiset nolaavatkin itsensä, niin käytös on päässyt niin hanskasta että se oikeasti häiritsee koko työpaikkaa ja työntekoa. Ja jopa asiakkaita ja yhteistyökumppaneita, sillä nämä daamit oikeasti käyttäytyvät heitäkin kohtaan samalla ääliöteinin typerällä ja huonolla käytöksellä.

Joka kaikki saa minut kyseenalaistamaan sitä, että viitsinkö olla tuollaisessa työpaikassa. 

Mutta ensisijaisesti, jos en halua irtisanoutua enkä minä ole esimiesasemassa jossa minun kuuluisi tai jossa voisin puuttua asiaan, niin toivoin ja toivon neuvoja miten minimoida häiritsevän käytöksen vaikutusta omaan työhöni. Ratkaisu taitaa tosiaan olla tuo, jota täällä joku ehdotti ja jota olin itsekin ajatellut, että keskustelen esimiehen kanssa siitä, että yhteispalaverit on syytä minimoida koska meillä ei oikeasti ole mitään yhteisiä työtehtäviä vaan palaverit ovat vain muodollisuuksia - mutta ikäviä ja turhia sellaisia, koska ne yleensä muodostuvat näiden kahden yli-ikäisen teinin loputtomiksi valitus- ja kiukuttelupalavereiksi.

Mutta on silti omituista, että esimiehet eivät oikeasti puutu tuohon kunnolla ... 

Asiaton käytös?  Olinpa eräässä hoivakodissa, jossa ns. esimies kiroilee, huutaa,haukkuu, nälvii,käyttäytyy kuin maaninen henkilö. Hänen takiaan irtisanoitui melkein koko osaston henkilökunta. Ja arvatkaamitä, siellä tämä tyyppi edelleen on nauttimassa ylemmän johdon täydellistä luottamusta, ja kaikki vaan ihmettelee, miksi henkilökunta vaihtuu. Maine kiirinyt jo muuallekin. Ei saisi muualta töitä. Puhuu niin rumasti ja asiattomasti, että tuskin Kurvin kulmillakaan moista kuullaan.