Kysymyksiä työpaikkakiusaamisesta ja asiattomasta käytöksestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani yksi uskoo olevansa työpaikkakiusattu, mutta hän ei lainkaan tajua omaa osuuttaan tapahtumien kulkuun.

Hänellä on esim. taipumus puuttua selän takana toisten työtehtäviin, joita ei osaa. Sitten esittää marttyyria, kun hänen virheellisesti hoitamaansa asiaa selvitellään.

Muutenkin hänellä on taipumus tarrautua ihmisten puheissa ja tekemisissä epäolennaisuuksiin, joita paisuttelee järjettömiin mittoihin. Saa raivareita aivan kummallisista asioista. On joissakin asioissa täysin huumorintajuton.

Miten tämä liittyy keskusteluun? En väittänyt olevani työpaikkakiusattu, sanoin että tietty epäammattimainen käytös vaikuttaa työntekoon. En ole koskaan esittänyt marttyyriä tai saanut raivareita. Kukaan muukaan täällä ei ole sanonut saaneensa raivareita työpaikalla (mikä on muuten täysin asiatonta käytöstä) tai heittäytyneensä marttyyriksi. Yksi sanoi lähteneensä työpaikasta sen kummemmin asiasta numeroa tekemättä ja toinen vain kestäneensä puuttumatta koskaan asiaan.

Siten liittyy, että toisinaan työpaikkakiusaamista ja "asiatonta käytöstä" tapahtuu vain "uhrin" mielikuvituksessa. Että jos aina ja joka paikassa kokee tulevansa työpaikkakiusatuksi, niin kannattaa rehellisesti reflektoida omaa osuuttaan tapahtumien kulkuun.

Höps. Kapeakatseinen kommentti. Jotkut nimittäin ovat enemmän poljettavissa kuin toiset, jotka ovat enemmän tyranniluontoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani yksi uskoo olevansa työpaikkakiusattu, mutta hän ei lainkaan tajua omaa osuuttaan tapahtumien kulkuun.

Hänellä on esim. taipumus puuttua selän takana toisten työtehtäviin, joita ei osaa. Sitten esittää marttyyria, kun hänen virheellisesti hoitamaansa asiaa selvitellään.

Muutenkin hänellä on taipumus tarrautua ihmisten puheissa ja tekemisissä epäolennaisuuksiin, joita paisuttelee järjettömiin mittoihin. Saa raivareita aivan kummallisista asioista. On joissakin asioissa täysin huumorintajuton.

Miten tämä liittyy keskusteluun? En väittänyt olevani työpaikkakiusattu, sanoin että tietty epäammattimainen käytös vaikuttaa työntekoon. En ole koskaan esittänyt marttyyriä tai saanut raivareita. Kukaan muukaan täällä ei ole sanonut saaneensa raivareita työpaikalla (mikä on muuten täysin asiatonta käytöstä) tai heittäytyneensä marttyyriksi. Yksi sanoi lähteneensä työpaikasta sen kummemmin asiasta numeroa tekemättä ja toinen vain kestäneensä puuttumatta koskaan asiaan.

Siten liittyy, että toisinaan työpaikkakiusaamista ja "asiatonta käytöstä" tapahtuu vain "uhrin" mielikuvituksessa. Että jos aina ja joka paikassa kokee tulevansa työpaikkakiusatuksi, niin kannattaa rehellisesti reflektoida omaa osuuttaan tapahtumien kulkuun.

Höps. Kapeakatseinen kommentti. Jotkut nimittäin ovat enemmän poljettavissa kuin toiset, jotka ovat enemmän tyranniluontoisia.

Ei vain kapeakatseinen, vaan typerä ja tyhmä kommentti. Varsinkin kun koko ketjussa on painotettu sitä, että kyseessä ei edes ole työpaikkakiusaaminen vaan pelkästään huono käytös. Sen tuomitseminen ei ole uhriutumista vaan yksinkertaisesti sitä, että on tarpeeksi jämpti sanoakseen että ala-arvoinen ja sivistymätön käytös ei ole hyväksyttävää eikä kenenkään tarvitse sietää sitä. Varsinkin tilanteessa, jossa huonostikäyttäytyvä ihminen on se, jonka työpanosta ei tarvita ja jolla ei ole kysyntää työmarkkinoilla, mutta häiriköi sellaisia ihmisiä joilla on, on äärimmäistä tyhmyyttä hankkia tuolla tavoin itselleen potkut, kaikkien halveksunnan ja huonon maineen joka kiirii kauas.

Mutta mikä vaivaa esimiehiä, kun tällainen on mahdollista työpaikoilla? Joskus tosin kiusaaja voi olla esimieskin.

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikä vaivaa esimiehiä, kun tällainen on mahdollista työpaikoilla? Joskus tosin kiusaaja voi olla esimieskin.

Hyvä kysymys. On omituista, että esimies sallii tuollaisen käytöksen. Koska kuten täälläkin on tullut esille, järkevät ja osaavat ihmiset äänestävät kyllä jaloillaan ja lähtevät lätkimään jos meno työpaikalla on kuin käytöshäiriöisten teinien koululuokassa jossa kukaan ei pidä kuria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani yksi uskoo olevansa työpaikkakiusattu, mutta hän ei lainkaan tajua omaa osuuttaan tapahtumien kulkuun.

Hänellä on esim. taipumus puuttua selän takana toisten työtehtäviin, joita ei osaa. Sitten esittää marttyyria, kun hänen virheellisesti hoitamaansa asiaa selvitellään.

Muutenkin hänellä on taipumus tarrautua ihmisten puheissa ja tekemisissä epäolennaisuuksiin, joita paisuttelee järjettömiin mittoihin. Saa raivareita aivan kummallisista asioista. On joissakin asioissa täysin huumorintajuton.

Miten tämä liittyy keskusteluun? En väittänyt olevani työpaikkakiusattu, sanoin että tietty epäammattimainen käytös vaikuttaa työntekoon. En ole koskaan esittänyt marttyyriä tai saanut raivareita. Kukaan muukaan täällä ei ole sanonut saaneensa raivareita työpaikalla (mikä on muuten täysin asiatonta käytöstä) tai heittäytyneensä marttyyriksi. Yksi sanoi lähteneensä työpaikasta sen kummemmin asiasta numeroa tekemättä ja toinen vain kestäneensä puuttumatta koskaan asiaan.

Siten liittyy, että toisinaan työpaikkakiusaamista ja "asiatonta käytöstä" tapahtuu vain "uhrin" mielikuvituksessa. Että jos aina ja joka paikassa kokee tulevansa työpaikkakiusatuksi, niin kannattaa rehellisesti reflektoida omaa osuuttaan tapahtumien kulkuun.

Höps. Kapeakatseinen kommentti. Jotkut nimittäin ovat enemmän poljettavissa kuin toiset, jotka ovat enemmän tyranniluontoisia.

Tämäkin on totta. Toiset ovat kiltimpiä, toiset kusipäisempiä. Niitä kusipäitä ei pidä kenenkään sietää. Ihan sama juttu on koulukiusaamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani yksi uskoo olevansa työpaikkakiusattu, mutta hän ei lainkaan tajua omaa osuuttaan tapahtumien kulkuun.

Hänellä on esim. taipumus puuttua selän takana toisten työtehtäviin, joita ei osaa. Sitten esittää marttyyria, kun hänen virheellisesti hoitamaansa asiaa selvitellään.

Muutenkin hänellä on taipumus tarrautua ihmisten puheissa ja tekemisissä epäolennaisuuksiin, joita paisuttelee järjettömiin mittoihin. Saa raivareita aivan kummallisista asioista. On joissakin asioissa täysin huumorintajuton.

Miten tämä liittyy keskusteluun? En väittänyt olevani työpaikkakiusattu, sanoin että tietty epäammattimainen käytös vaikuttaa työntekoon. En ole koskaan esittänyt marttyyriä tai saanut raivareita. Kukaan muukaan täällä ei ole sanonut saaneensa raivareita työpaikalla (mikä on muuten täysin asiatonta käytöstä) tai heittäytyneensä marttyyriksi. Yksi sanoi lähteneensä työpaikasta sen kummemmin asiasta numeroa tekemättä ja toinen vain kestäneensä puuttumatta koskaan asiaan.

Siten liittyy, että toisinaan työpaikkakiusaamista ja "asiatonta käytöstä" tapahtuu vain "uhrin" mielikuvituksessa. Että jos aina ja joka paikassa kokee tulevansa työpaikkakiusatuksi, niin kannattaa rehellisesti reflektoida omaa osuuttaan tapahtumien kulkuun.

Höps. Kapeakatseinen kommentti. Jotkut nimittäin ovat enemmän poljettavissa kuin toiset, jotka ovat enemmän tyranniluontoisia.

Ei vain kapeakatseinen, vaan typerä ja tyhmä kommentti. Varsinkin kun koko ketjussa on painotettu sitä, että kyseessä ei edes ole työpaikkakiusaaminen vaan pelkästään huono käytös. Sen tuomitseminen ei ole uhriutumista vaan yksinkertaisesti sitä, että on tarpeeksi jämpti sanoakseen että ala-arvoinen ja sivistymätön käytös ei ole hyväksyttävää eikä kenenkään tarvitse sietää sitä. Varsinkin tilanteessa, jossa huonostikäyttäytyvä ihminen on se, jonka työpanosta ei tarvita ja jolla ei ole kysyntää työmarkkinoilla, mutta häiriköi sellaisia ihmisiä joilla on, on äärimmäistä tyhmyyttä hankkia tuolla tavoin itselleen potkut, kaikkien halveksunnan ja huonon maineen joka kiirii kauas.

Näyttää olevan todella vaikeaa on tajuta, että on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka vain kuvittelevat tulevansa kiusatuiksi, koska tulkitsevat toisten käyttäytymistä siten, että se tukee heidän omaa uhriutumistaan. Että se työpaikkakiusaaminen voi hyvinkin olla vain "kiusatun" mielikuvitusta?

Mustamaalaaminen, kokouksiin kutsumatta jättäminen, et pääse koulutuksiin, annetaan ikävimmät työtehtävät ja vuorot, ei auteta eikä neuvota, ei tervehditä eikä noteerata, levitetään perättömiä juttuja, väitetään sinun kiusaavan työkavereitasi jne.

Otin yhteyttä luottamusmieheen, työsuojeluvaltuutettuun, mutta eipä sieltä oikein apua saanut. Lopulta meni terveys ja jouduin eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani yksi uskoo olevansa työpaikkakiusattu, mutta hän ei lainkaan tajua omaa osuuttaan tapahtumien kulkuun.

Hänellä on esim. taipumus puuttua selän takana toisten työtehtäviin, joita ei osaa. Sitten esittää marttyyria, kun hänen virheellisesti hoitamaansa asiaa selvitellään.

Muutenkin hänellä on taipumus tarrautua ihmisten puheissa ja tekemisissä epäolennaisuuksiin, joita paisuttelee järjettömiin mittoihin. Saa raivareita aivan kummallisista asioista. On joissakin asioissa täysin huumorintajuton.

Miten tämä liittyy keskusteluun? En väittänyt olevani työpaikkakiusattu, sanoin että tietty epäammattimainen käytös vaikuttaa työntekoon. En ole koskaan esittänyt marttyyriä tai saanut raivareita. Kukaan muukaan täällä ei ole sanonut saaneensa raivareita työpaikalla (mikä on muuten täysin asiatonta käytöstä) tai heittäytyneensä marttyyriksi. Yksi sanoi lähteneensä työpaikasta sen kummemmin asiasta numeroa tekemättä ja toinen vain kestäneensä puuttumatta koskaan asiaan.

Siten liittyy, että toisinaan työpaikkakiusaamista ja "asiatonta käytöstä" tapahtuu vain "uhrin" mielikuvituksessa. Että jos aina ja joka paikassa kokee tulevansa työpaikkakiusatuksi, niin kannattaa rehellisesti reflektoida omaa osuuttaan tapahtumien kulkuun.

Höps. Kapeakatseinen kommentti. Jotkut nimittäin ovat enemmän poljettavissa kuin toiset, jotka ovat enemmän tyranniluontoisia.

Ei vain kapeakatseinen, vaan typerä ja tyhmä kommentti. Varsinkin kun koko ketjussa on painotettu sitä, että kyseessä ei edes ole työpaikkakiusaaminen vaan pelkästään huono käytös. Sen tuomitseminen ei ole uhriutumista vaan yksinkertaisesti sitä, että on tarpeeksi jämpti sanoakseen että ala-arvoinen ja sivistymätön käytös ei ole hyväksyttävää eikä kenenkään tarvitse sietää sitä. Varsinkin tilanteessa, jossa huonostikäyttäytyvä ihminen on se, jonka työpanosta ei tarvita ja jolla ei ole kysyntää työmarkkinoilla, mutta häiriköi sellaisia ihmisiä joilla on, on äärimmäistä tyhmyyttä hankkia tuolla tavoin itselleen potkut, kaikkien halveksunnan ja huonon maineen joka kiirii kauas.

Näyttää olevan todella vaikeaa on tajuta, että on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka vain kuvittelevat tulevansa kiusatuiksi, koska tulkitsevat toisten käyttäytymistä siten, että se tukee heidän omaa uhriutumistaan. Että se työpaikkakiusaaminen voi hyvinkin olla vain "kiusatun" mielikuvitusta?

t. Pitkäaikaistyötön, joka ei tajua miksi kukaan ei suostu palkkaamaan häntä ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani yksi uskoo olevansa työpaikkakiusattu, mutta hän ei lainkaan tajua omaa osuuttaan tapahtumien kulkuun.

Hänellä on esim. taipumus puuttua selän takana toisten työtehtäviin, joita ei osaa. Sitten esittää marttyyria, kun hänen virheellisesti hoitamaansa asiaa selvitellään.

Muutenkin hänellä on taipumus tarrautua ihmisten puheissa ja tekemisissä epäolennaisuuksiin, joita paisuttelee järjettömiin mittoihin. Saa raivareita aivan kummallisista asioista. On joissakin asioissa täysin huumorintajuton.

Miten tämä liittyy keskusteluun? En väittänyt olevani työpaikkakiusattu, sanoin että tietty epäammattimainen käytös vaikuttaa työntekoon. En ole koskaan esittänyt marttyyriä tai saanut raivareita. Kukaan muukaan täällä ei ole sanonut saaneensa raivareita työpaikalla (mikä on muuten täysin asiatonta käytöstä) tai heittäytyneensä marttyyriksi. Yksi sanoi lähteneensä työpaikasta sen kummemmin asiasta numeroa tekemättä ja toinen vain kestäneensä puuttumatta koskaan asiaan.

Siten liittyy, että toisinaan työpaikkakiusaamista ja "asiatonta käytöstä" tapahtuu vain "uhrin" mielikuvituksessa. Että jos aina ja joka paikassa kokee tulevansa työpaikkakiusatuksi, niin kannattaa rehellisesti reflektoida omaa osuuttaan tapahtumien kulkuun.

Höps. Kapeakatseinen kommentti. Jotkut nimittäin ovat enemmän poljettavissa kuin toiset, jotka ovat enemmän tyranniluontoisia.

Tämäkin on totta. Toiset ovat kiltimpiä, toiset kusipäisempiä. Niitä kusipäitä ei pidä kenenkään sietää. Ihan sama juttu on koulukiusaamisessa.

Kusipäät toisensa tunnistaa ja eivät kiusaa toisiaan.

Mutta nämä mahdollistajat, jotka sanoo, että anna olla ei se mulle vaan mitään, niin on myös kiusaajan puolella vaikka yrittävät olla olevinaan niin solidaarisia ja hyviä ihmisiä. Ei huonon käytöksen sivusta katsominen ole sitä.

Vierailija kirjoitti:

Oma selviytymiskeinoni oli pitää päiväkirjaa. Sillä tavalla ikävät asiat sai paremmin pois mielestä, kun olivat kirjoissa ja kansissa. Toiseksi oli sitten todisteet, kun lähdettiin selvittämään asiaa perusteellisemmin.

Ikävää, epäasiallista ja työilmapiiriä pilaavia on esimerkiksi se,  ei tulla kahvitauolle samaan aikaan eikä ainakaan samaan pöytää, samoin ikävät teinimäiset seläntakanajuoruamiset. Selkeä raja varsinaisen kiusaamisen välillä on se, mikä vaikuttaa työntekoon. Esimerkki sellaisesta on "olisi pitänyt tietää"-asiat, eli ei ole kerrottu työtehtävistä jotain olennaista.

Mulle ainakin tauot on mun omaa aikaa. Rentoudun ja välillä hoidan jotain omia asioita. Tietylle ihmistyypille näyttää ottavan koville, että en ole käytettävissä seuraneidikseen. Mikähän siinäkin on...

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikä vaivaa esimiehiä, kun tällainen on mahdollista työpaikoilla? Joskus tosin kiusaaja voi olla esimieskin.

Huono esimiestyö on merkittävä syy työpaikkakiusaamiseen. Esimiehen tulisi olla selvillä siitä, miten alainen kokee työnsä, mm. mitkä asiat sujuvat, mitkä tuottavat vaikeuksia ja miten yhteistyö sujuu kollegoiden kanssa ja ohjata asioita niin, että työ sujuisi mahdollisimman kitkattomasti. Liian etäiset esimiehet eivät tiedä mitä työpaikalla tapahtuu (joitain ei vaan kiinnosta tai on liian kiire omien töiden kanssa) ja sitten on tietysti kaikki kummalliset hyväveliketjut ja sukulaisuudet sun muut joiden takia tiettyihin tapauksiin ei voi puuttua.

Vaikka ei työpaikkakiusaamista olisikaan, niin huonon työilmapiirin luomista kuitenkin. Esimiehen kuuluisi puuttua asiaan, jos tulee siitä tietoiseksi. Ja tuleehan hän, jos hänelle kerrotaan. Esimiehet ei näe asioita samalla tavalla kuin työntekijät, koska ovat väkisinkin jossain määrin ryhmän ulkopuolella. Siksi asia pitää osoittaa heille.

Mutta vaikea asia esimiehelle, monelle ylivoimainen. Työpaikkoja varten on kehitetty jopa "puheeksi ottamisen" koulutuksia, enimmäkseen alkoholismin mutta myös muiden ongelmien puheeksi ottamisen vaikeuden takia.

Siis esimiehen niskaan asia, mutta voisiko kärsivä työtoverikin "ottaa puheeksi" asian, silloin kun se tapahtuu, rauhallisesti mutta päättäväisesti tyyliin "minusta tuntuu pahalta, kun sinä..." Hankala tyyppi voi hämmentyä siitä niin että sulkee suunsa, ainakin sillä kertaa. Tai sitten siitä voi syntyä hyväkin keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kokenut kahdessa työpaikassa työpaikkakiusaamista lihavilta naisilta. Olin itse kaunis nuori ja hyväkroppainen nainen, eli nähtävästi uhka näille tantoille.

Kiusaamista esiintyi selän takana puhumisen, piikittelyn, ohjeista mainitsematta jättämisen, kaksinaamailemisen, valehtelun ja yleisen kieroilun väreissä. Ensimmäisen tantan kohdalla se oli puhtaasti perus ilkeilyä, mutta jälkimmäinen teki ovelammin, että esitti ystävää kunnes iski.

Molemmista työpaikoista lähdin. En itse jatkossakaan viihdy työpaikoissa, missä koen tällaisia mieleltään vinksahtaneita työ"kavereita". Onneksi voi valita, vaikka joka paikassahan on aina joku josta ei tykkää. Mutta kiusaamista ei kenenkään tarvitse sietää. Itse en vaan jaksanut alkaa eipäs juupas -sotaa kertoakseni asiasta esimiehelle enempää kuin mainiten.

Joskus voi myös katsoa peiliin, jos useammassa työpaikassa kokee olevansa kiusattu. Vai oletko niin sokaistunut nuoruudestasi, kauneudestasi ja hyvästä kropastasi, ettet oikein muuta näe sen ympärillä?

Anteeksi nyt, mutta jos esittää toistuvan tilanteen asetelmana "minä ihana ja kaunis, kiusaaja kateellinen ruma tantta" niin ehkä siinä omassa käytöksessä onkin jotain sellaista, mikä ei ole ok...

Itse en ole lihava tantta, mutta olen huomannut, että monesti nämä melko itsekeskeiset nuoret naiset kokevat herkästi olevansa uhrin asemassa, jos asiat eivät mene oman mielen mukaan siellä töissä. Esim. jos ei aina saa niitä mieluisia työtehtäviä, ei olekaan se ensimmäinen ja kaiken keskipiste. 

Miten tuollaisia noin typerästi ja lapsellisesti käyttäytyviä ihmisiä voi olla työelämässä? Ihan jo kaupan kassalta vaaditaan käytöstapoja - miten tuollainen ap:n kuvailema tilanne on yksinkertaisesti mahdollinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kokenut kahdessa työpaikassa työpaikkakiusaamista lihavilta naisilta. Olin itse kaunis nuori ja hyväkroppainen nainen, eli nähtävästi uhka näille tantoille.

Kiusaamista esiintyi selän takana puhumisen, piikittelyn, ohjeista mainitsematta jättämisen, kaksinaamailemisen, valehtelun ja yleisen kieroilun väreissä. Ensimmäisen tantan kohdalla se oli puhtaasti perus ilkeilyä, mutta jälkimmäinen teki ovelammin, että esitti ystävää kunnes iski.

Molemmista työpaikoista lähdin. En itse jatkossakaan viihdy työpaikoissa, missä koen tällaisia mieleltään vinksahtaneita työ"kavereita". Onneksi voi valita, vaikka joka paikassahan on aina joku josta ei tykkää. Mutta kiusaamista ei kenenkään tarvitse sietää. Itse en vaan jaksanut alkaa eipäs juupas -sotaa kertoakseni asiasta esimiehelle enempää kuin mainiten.

Joskus voi myös katsoa peiliin, jos useammassa työpaikassa kokee olevansa kiusattu. Vai oletko niin sokaistunut nuoruudestasi, kauneudestasi ja hyvästä kropastasi, ettet oikein muuta näe sen ympärillä?

Anteeksi nyt, mutta jos esittää toistuvan tilanteen asetelmana "minä ihana ja kaunis, kiusaaja kateellinen ruma tantta" niin ehkä siinä omassa käytöksessä onkin jotain sellaista, mikä ei ole ok...

Itse en ole lihava tantta, mutta olen huomannut, että monesti nämä melko itsekeskeiset nuoret naiset kokevat herkästi olevansa uhrin asemassa, jos asiat eivät mene oman mielen mukaan siellä töissä. Esim. jos ei aina saa niitä mieluisia työtehtäviä, ei olekaan se ensimmäinen ja kaiken keskipiste. 

Tästä on pakko olla samaa mieltä, että joskus se menee noin. Toisaalta, sanoisin että ikävästi ja epäkunnioittavasti muita kohtelevia taitaa löytyä ihan kaikenlaisista ihmisistä, siis iän ja ulkonäön puolesta.  Kai se ainoa yhdistävä tekijä on luonteenlaatu ja opittu ajatus- ja käytösmalli, joka johtaa siihen että ei vaivaannuta ottamaan muita ihmisiä huomioon ja kuvitellaan, että itse saa käyttäytyä ihan miten tahansa ja sanoa ihan mitä tahansa. Tiedä sitten, mistä tuollainen ajatus- ja käytösmalli kumpuaa ja jatkuu aikuiseen ikään saakka. 

Up

Kyllähän tätä esiintyy valitettavasti. Meidän tiimistämme yksi henkilö nimitettiin tiiminvetäjäksi ja kas kummaa, tiimissä olevat ongelmat unohtuivat saman tien. Aikaisemmin hänkin oli ollut osallistumassa tiimimme huonon kohtelun keskusteluun, mutta se kai loppui yhdessä yössä...? Eli meiltä pimitetään tietoa, jätetään kertomatta, annetaan työtehtäviä joista ei voi selviytyä, jne. Ja kun tämä on seitsemän ihmisen mielipide, jota olemme HR osastoa myöden yrittäneen selvittää, joten en ole yksin tämän kanssa. Tämä uusi tiiminvetäjä hymyilee ylöspäin ja vakuuttelee, että kuinka hienosti asiat nyt on. Olen etsimässä uutta työtä...