Voisitko tehdä kuolinpaidan itsellesi tai läheisellesi?
Ennen tekeminen oli yleistä, ei puettu "salaa" vainajaa polyesteri lakanaan vaan tehtiin itse kaunis kuolinpaita. Laitettiin laatikkoon odottamaan. Tehtiin nuorena kapiot, myöhemmin kuolinpaita.
Kommentit (28)
99-vuotias mummoni on ohjeistanut,että hänet pitää kuoleman jälkeen pukea 70-luvun tikkipukuun,joka on rikki monesta paikkaa.Kyseisen asun näyttänyt minulle ja haluaa minun myös pukevan hänet siihen.Mummoni on aikanaan tehnyt näitä vaatteita Tikkurilan silkissä seiskaluvulla,jonka vuoksi vaatii arkkuun laitettaessa sellaisen päällensä.
Kuolonkankeus kestää tietyn ajan,jonka jälkeen pukeminen onnistuu.
Enpä ole mitään turhempaa kuullut! Toivottavasti läheiseni eivät käytä yhtään aikaa eikä rahaa ruumiini pukemiseen, ihan hullutusta.
Isäni puettiin hänen omaan pukuunsa, mutta mieheni kuollessa olin niin sekaisin että älysin vain etsiä nätit villasukat hänen jalkoihinsa. Sitten kun minusta aika jättää haluan omat vaatteet päälleni. Mitä kaapistani vaan löytyy. Se keinokuituinen ja hautaustoimistojen käyttämä kuolinpaita on aivan turhaa maksaa arkkuun, kun kuitenkin vaatteita riittää omassa komerossa vaikka kuinka. Kuolinliinan haluan kauniin, jonka katsoin jo valmiiksi. Siis se, joka lasketaan vielä vainajan kasvoille (ihan turha, en tajua, mutta laittavat silti).
Olen käsityöihmisiä, mutta jotenkin ne omat vaatteet tuntuvat paremmilta. Mietin ihan sitäkin, että ruumis poltetaan korkeassa lämpötilassa ja siinä samalla säästäisi sukulaisten siivouksia kun määräisi arkun täyteen kaikenlaista helposti palavaa muistoesinettä.
Ylimääräisen polttoon varmaan puuttuvat mokomat ympäristönatsit!
En jouda mutta requemin voisin säveltää.
Tämä olikin hauska. Oikeat varusteet ja vermeet ovat aina tärkeät: treeniä varten treenivaatteet, juhlia varten iltapuku... ja kun tietää että kohta kuukahtaa niin kuolinpaita päälle!
Aloitukseen: kuolinpaidan tekeminen voisi olla ajatus- ja tunneprosessien suhteen mielenkiintoinen homma.