Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat eivät hoitaneet tyttäriäni kun he olivat pieniä. Ja Kuinkas sitten kävikään?
15.09.2017 |
Isovanhemmat (minun puoleltani ) eivät olleet lapsista juuri kiinnostuneita, silloin kun he olivat pieniä. Lasten isän äiti hoiti kyllä lapsia silloin kun pystyi ja täydellä sydämellä. Ja Kappas vaan, nyt kun lapset ovat 12v ja 13v, eivät enää halua mennä mummille ja papalle, vaikka omille vanhemmilleni nyt lasten seura kelpaisi. Tarvitsisivat nyt myös apua mm muutossa, pihahommissa (matkustelevat paljon), siivouksessa jne. Eivät sen takia, etteivät näistä hommista itse selviäisi, vaan koska ovat melko mukavuuden haluisia. Mutta lapset eivät halua mennä. Toiselle mummille menevät kyllä erittäin mielellään aina kun se on mahdollista. Lomilla ovat siellä pitkiäkin aikoja. Omat vanhempani kyselevät katkerina minulta lasten perään, että kun ei ole näkynyt ja ihmettelevät sitä, että lapset ovat toisella mummilla, että "sinne tytöt kyllä ehtii, mutta ei tänne ". Omat vanhempani käyttävät oikein mielellään minun lapsiani lastenvahteina siskoni lapsille, jos he sattuvat olemaan mummilla ja papalla hoidossa.
Heitä ei vaan yksinkertaisesti kiinnostanut, nyt sitten ihmettelevät.
Kommentit (87)
Elämä on epäreilua. Sä vaan et ollut se suosittu lapsi, siskosi oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa rataa täällä, anoppi ei yhtään aikoinaan auttanut, ei missään tapauksessa, vakiolause oli "olen omani kasvattanut"
Nyt sitten vinkuu apua, ei tipu. Vastaan vain ettei lapset tunne sinua, olisit aikoinas miettinyt, nyt on liian myöhäistä.
Nämä samat on täällä niin usein. Ei jaksaisi
Meillä on mummot olleet lasten elämässä. En ole ollut pikkumainen nipottaja enkä loukkaantunut mummojen teoista. Kuten täällä saa lukea usein.
Jos mummot ei olisi auttaneet, pyytäisin silti teinejä käymään heillä. Ja auttamaankin. Itse autan äitiäni. En siksi että hän auttoi minua. Vaan koska se on oikein. En jätä ketään ilman apua pärjäämään
Vähän sama juttu ilman lapsia. Äitini ei auttanut silloin kun olin apua vailla. Nyt sitten ihmettelee, kun minä en viitsi juosta häntä auttamassa. Sellaista se on, vastavuoroisuus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä miehen vanhemmat laittoivat omat ryyppäämiset ja viinalla läträämiset lastensa edelle, kun mieheni oli pieni. Siinä sitten kävi niin, että vaikka melko lähekkäin asutaan, niin tekemisissä ei olla, vaikka lapsia meille tullut kaksi.
Omat vanhempani ovat paristi viikossa yhteydessä puhelimitse lasten kanssa olleet aina, kysyneet kuulumisia, ottaneet luokseen koko perheen (ja välillä lapset yksistään) jos on sellainen sauma tullut, että välimatka huomioiden on tullut mahdollisuus mummon ja ukin luo matkustaa. Lapset askartelee kortteja isovanhemmilleen postiin ja odottavat innolla, että pääsee lomalla käymään mummolassa.
No mites sitten kävi, kun pojalla oli "isovanhempien"-juhla eskarissa? No omat vanhempani ei sinne päässeet ja otti tuuraamaan naapurin varamummon. On naapurin töissä käyvä viisikymppinen nainen, joka aina suuressa hädässä ja avuntarpeessa on lapsia ottanut luokseen mahdollisuuksien mukaan. Tälle mummolle meni myös äitienpäiväkortti.
Oli mennyt lapsi tädilleen (miehen sisko) noista juhlista mainitsemaan, että oli siellä "T"-mummon kanssa. Tämä oli juorunnut äidilleen, joka taas veti herneet niin syvälle, että ei ole sen koomin kuulunut mitään koko naisesta - eikä haittaa.
Sitä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on epäreilua. Sä vaan et ollut se suosittu lapsi, siskosi oli.
Selvennän tähän sen verran, että eivät hoida myöskään siskoni (pieniä ) lapsia juurikaan. Siskoni on minua huomattavasti vaativampi tässä asiassa ja vaatii, että mummi ja pappa hoitavat hänen lapsiaan aina välillä, ja se on aivan oikein. Ja juuri silloin kun siskon lapset ovat mummilla ja papalla, vanhempani haluavat minun lapseni sinne, jotta pääsevät itse huomattavasti helpommalla, kun käytännössä minun lapseni hoitavat nämä siskoni lapset. Leikittävät, vievät ulos ja puistoon, syöttävät nuorempaa ja iltaisin menevät viereen, ettei mummin ja papan tarvitse nukuttaa. Myös siskoni on tämän huomannut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se menee. Ei lapsilla synny kiintymyssuhde isovanhempiin automaattisesti vain sen takia, että ollaan sukua. Turha sitten ihmetellä, miksi lapsia ei kiinnosta viettää aikaa uppo-outojen ihmisten kanssa.
Niinpä. Meilläkin anopin kiinnostus lapsen lapsiin on herännyt vasta siinä vaiheessa, kun lapset ovat jo sen verran isoja, että heistä on apua ja hyötyä anopille. "Hyödyttömät" pikkulapset eivät anoppia kiinnosta, lapsenlapset eivät saa näkyä, eivätkä kuulua, eikä heidän asioistaan olla kiinostunteita. Kehtaa vielä kysellä, miksihän me ei käydä enää kylässä...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä on epäreilua. Sä vaan et ollut se suosittu lapsi, siskosi oli.
T. lellipentu
Joopa joo. Teinit ei yleensäkään jaksa hengata mummulla, oli hoitanut pienenä tai ei. Esim. itse en ollut kesällä mummuilla hoidossa koskaan, mutta perheenä vierailtiin usein. Silti tykkäsin isovanhemmista ja 20+ -iässä ravasin katsomassa usein.
Toisaalta... miehen äiti on hoitanut lapsenlapsia enemmän kuin tarve olisi. Viikkoja joka kesä, yksin. Yksikin lapsenlapsi oli alakouluikäisenä mummulla kuukaudenkin putkeen kesällä sukulaisten kauhuksi. Nyt mummu on sairas ja hoitokodissa ja arvatkaapas, kuinka usein siellä käydään. Siellä käy tasan lapset, lapsenlapsia ei ole vuoteen näkynyt, vaikka ovat aikuisia. Ainoat lapsenlapset on meidän 11 ja 13 -vuotiaat, jotka tulee meidän kanssa. Yksi kävi vuosi sitten ja kertoi, ettei halua enää käydä, kun "mummu on niin mennyt huonoksi ja mielummin muistan hyväkuntoisena". Itsekkäin ja sikamaisin peruste ikinä. Kyllä on pyydetty, että kävisivät mummua katsomassa, mutta seitsemästä aikuisesta (22-33v.) vain yksi on käynyt tosiaan kahden vuoden aikana ja sekin kerran. Silti aina muistelevat, kuinka kivaa oli mummun kanssa ja mummu hoito, keksi tekemistä jne. Eikä kyse ole etäisyydestä. kaikki asuvat 30km:n säteellä ja autot on melkein kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olisi tullut mieleenkään hoidattaa lapsia mummilla. Kylässä käytiin ainakin kaksi kertaa viikossa, kun lähellä asuttiin. Hyvät välit ja toisia autellaan vielä. Lapset jo teinejä.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on epäreilua. Sä vaan et ollut se suosittu lapsi, siskosi oli.
Lukeminen kannattais aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on epäreilua. Sä vaan et ollut se suosittu lapsi, siskosi oli.
Lukeminen kannattais aina.
Tai joku kurssi luetun ymmärtämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Meilläkin anopin kiinnostus lapsen lapsiin on herännyt vasta siinä vaiheessa, kun lapset ovat jo sen verran isoja, että heistä on apua ja hyötyä anopille. "Hyödyttömät" pikkulapset eivät anoppia kiinnosta, lapsenlapset eivät saa näkyä, eivätkä kuulua, eikä heidän asioistaan olla kiinostunteita. Kehtaa vielä kysellä, miksihän me ei käydä enää kylässä...?
Meillä on juuri tämä. Nyt lapset kelpaavat,kun voi teettää asioita. Viimeksi tytöt oli laitettu pesemään hammasharjalla vessasta pöntön takaa, kun mummi ei jaksa kykkiä polvillaan pöntön takana. Jos on esim joulu, niin pappa on ihan hysteerinen ja vihainen, jos joltain lapselta tippuu murunenkin ruokaa pöydälle. Huoh. Ap
Norsun muisti kirjoitti:
Vähän sama juttu ilman lapsia. Äitini ei auttanut silloin kun olin apua vailla. Nyt sitten ihmettelee, kun minä en viitsi juosta häntä auttamassa. Sellaista se on, vastavuoroisuus...
Toki jos mittaa ihmisyyttä näin. Sulle - mulle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Meilläkin anopin kiinnostus lapsen lapsiin on herännyt vasta siinä vaiheessa, kun lapset ovat jo sen verran isoja, että heistä on apua ja hyötyä anopille. "Hyödyttömät" pikkulapset eivät anoppia kiinnosta, lapsenlapset eivät saa näkyä, eivätkä kuulua, eikä heidän asioistaan olla kiinostunteita. Kehtaa vielä kysellä, miksihän me ei käydä enää kylässä...?
Meillä on juuri tämä. Nyt lapset kelpaavat,kun voi teettää asioita. Viimeksi tytöt oli laitettu pesemään hammasharjalla vessasta pöntön takaa, kun mummi ei jaksa kykkiä polvillaan pöntön takana. Jos on esim joulu, niin pappa on ihan hysteerinen ja vihainen, jos joltain lapselta tippuu murunenkin ruokaa pöydälle. Huoh. Ap
En oikein usko. Kuka pesee hammasharjalla vessanpytyn takaa?
Toki teinit voi mennä siivoamaan mummolaan. Palkkaa vastaan
Enkä oikein usko tohon murusjuttuunkaan
Ei munkaan vanhemmat hoitaneet mun lapsia kun nämä olivat pieniä. Isä kuoli eikä äiti jaksanut. En kanna kaunaa enkä ole katkera. Eivätkä lapsenikaan äitiäni sen takia soimaa. Täytyy antaa anteeksi.
Lasten ja isovanhempien välinen suhde ei riipu siitä, ovatko isovanhemmat hoitaneet lasta vai eivät. Se riippuu siitä, ollaanko oltu ylipäänsä tekemisissä, käyty kylässä, soiteltu, lähetelty postikortteja - ja siitä, miten vanhemmat puhuvat lapselleen omista vanhemmistaan. Samalla tavalla asenne imeytyy kuin pakkoruotsin kohdalla.
Siinä se nähdään.