Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat eivät hoitaneet tyttäriäni kun he olivat pieniä. Ja Kuinkas sitten kävikään?
15.09.2017 |
Isovanhemmat (minun puoleltani ) eivät olleet lapsista juuri kiinnostuneita, silloin kun he olivat pieniä. Lasten isän äiti hoiti kyllä lapsia silloin kun pystyi ja täydellä sydämellä. Ja Kappas vaan, nyt kun lapset ovat 12v ja 13v, eivät enää halua mennä mummille ja papalle, vaikka omille vanhemmilleni nyt lasten seura kelpaisi. Tarvitsisivat nyt myös apua mm muutossa, pihahommissa (matkustelevat paljon), siivouksessa jne. Eivät sen takia, etteivät näistä hommista itse selviäisi, vaan koska ovat melko mukavuuden haluisia. Mutta lapset eivät halua mennä. Toiselle mummille menevät kyllä erittäin mielellään aina kun se on mahdollista. Lomilla ovat siellä pitkiäkin aikoja. Omat vanhempani kyselevät katkerina minulta lasten perään, että kun ei ole näkynyt ja ihmettelevät sitä, että lapset ovat toisella mummilla, että "sinne tytöt kyllä ehtii, mutta ei tänne ". Omat vanhempani käyttävät oikein mielellään minun lapsiani lastenvahteina siskoni lapsille, jos he sattuvat olemaan mummilla ja papalla hoidossa.
Heitä ei vaan yksinkertaisesti kiinnostanut, nyt sitten ihmettelevät.
Kommentit (87)
En tiedä onko vika mun kirjoitustaidossa vai osan luetun ymmärtämisessä. Ei meidän mummia ja pappaa tarvitse hoitaa. Ovat terveitä, jääneet molemmat pois töistä jo 50 vuotiaana, heillä käy siivooja ja jonkin sortin puutarhuri. En ole myöskään puhunut vanhemmistani pahaa lapsille. Pettynyt olen tähän asetelmaan, mutta tästä aiheesta en puhu muiden kuin siskoni kanssa kahdestaan (ja nyt täällä). Ne muutamat joulut mitkä ollaan yhdessä vietetty, ollaan tehty minä ja siskoni kaikki ruoat ja hoidettu kaikki asiat niin keittiössä kuin muutenkin. Isäni on paistanut kinkun. Emme ole menneet sinne passattaviksi. Lasten toinen mummi ei asu lähellä, vaan monen sadan kilometrin päässä, silti on halunnut osallistua lastenlastensa elämään, vaikka on edelleen työelämässä, ja juuri kun meidän toinen lapsi syntyi, hän menetti miehensä, mieheni isänsä ja minä appiukon. Väkisin on vaikeaa luoda suhdetta ennen lapsia tai niiden jälkeen, jos yksinkertaisesti minun vanhempiani ei kiinnosta lastenlasten asiat (ei minun perheeni eikä siskoni perhe).
Tämä on siitä kummallinen palsta, että aina asiat, on ne sitten ihan mitä tahansa, saadaan käännettyä aloittajan syyksi. Mutta se siitä. Vanhempani ovat tällä hetkellä kahden viikon reissussa, lähden tästä leikkaamaan heidän nurmikkonsa ja ottamaan postit sisälle, koska he pyysivät. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan se vika olla lapsissakin.
Meillä on sellainen tilanne että vanhemmat kyllä mielellään kutsuu meidän lapsia kylään ja reissuille, mutta siskon lapsia eivät mielellään ota. Toki hätätapauksissa jeesivät. Itsekin olen aika vastahakoinen noita tänne ottamaan koska ovat huonokäytöksisiä, piloille lellittyjä ja näitä ei saisi ollenkaan komentaa tai kieltää.
Sitten kun meillä on säännöt, vaikka eivät tiukat olekaan, ja komennan näitä, niin lapsukaiset menevät äidilleen vinkumaan kuinka olen näitä käskyttänyt. Tämän jälkeen siskolta tulee puhelu jossa ruikuttaa kuinka lapset saavat traumoja ja kuinka ei tuo näitä enää ikinä meille hoitoon (i wish!).
Ja tosiaan se komentelu on sellaista että koiraa ei lyödä ja tavaroita ei tahallaan yritetä hajottaa viskomalla niitä seiniin tai vastaavaa.
Käyttäjä7291 kirjoitti:
Voihan se vika olla lapsissakin.
Meillä on sellainen tilanne että vanhemmat kyllä mielellään kutsuu meidän lapsia kylään ja reissuille, mutta siskon lapsia eivät mielellään ota. Toki hätätapauksissa jeesivät. Itsekin olen aika vastahakoinen noita tänne ottamaan koska ovat huonokäytöksisiä, piloille lellittyjä ja näitä ei saisi ollenkaan komentaa tai kieltää.
Sitten kun meillä on säännöt, vaikka eivät tiukat olekaan, ja komennan näitä, niin lapsukaiset menevät äidilleen vinkumaan kuinka olen näitä käskyttänyt. Tämän jälkeen siskolta tulee puhelu jossa ruikuttaa kuinka lapset saavat traumoja ja kuinka ei tuo näitä enää ikinä meille hoitoon (i wish!).
Ja tosiaan se komentelu on sellaista että koiraa ei lyödä ja tavaroita ei tahallaan yritetä hajottaa viskomalla niitä seiniin tai vastaavaa.
Ihan normaalit hyväkäytöksiset lapset meillä on. Molemmat harrastavat paljon, menestyvät koulussa, on paljon pitkäaikaisia ystäviä ja niin edelleen. Vika ei ole lapsissa. Siskon lapset ovat toki pienempiä ja varsinkin nuorempi vasta opettelee sääntöjä ja niiden noudattamista. Lapsia saa komentaa tarvittaessa, eikä kukaan siitä "vingu". Ihania lapsia molemmat, otan mielelläni hoitoon tarvittaessa. Siskon kanssa toki molemmat ollaan lepsumpia kasvattajia kuin meidän vanhemmat olivat meille, ei mm lyödä lapsia vyöllä tai vitsalla, ei tukisteta jne. ihan puhe riittää siihen, että asiat menevät perille. Ap
Et ole kyllä kovin kypsä, kun olet tuosta vahingoniloinen.
Anoppi, jolla itsellään suurperhe, hoiti kahden tyttärensä lapsia, toisella oli kotona hoitamassa usein ja toinen toi omansa kuukaudeksi tai pariksi joka kesä, siitä asti kun olivat viisivuotiaita siihen asti kun olivat teinejä. Sitten yksi veli toi omiaan aina tilapäishoitoon silloin tällöin, kysymättä. Minä ja miehen yksi sisko ei viety, vain saunassa olon ajaksi siellä vieraillessa pyydettiin katsomaan ja minun lapsiani katsoi usein appi, jostain syystä minun pojat olivat apen suosiossa. Käytiin kyllä usein. Appi pelasi lasten kanssa pelejä ja anoppi opetti tuntemaan kasveja sekä lintuja, ei kuitenkaan hoitanut, vaan vietti aikaa lasteni kanssa kun olimme itse mukana, hoitohommat tehtiin me miehen kanssa. Eli ilman meitä ei jätetty koskaan. Sama homma oli tuon miehen siskon lasten kanssa.
Kuinkas kävikään. Miehen siskon lapsi huolehti anopista viimeiset vuodet ja mun lapset olivat ne, jotka aikuisena kävivät katsomassa. Nämä, jotka viettivät kesät anopin ja apen luona, kävivät loppu aikoina piipahtamassa ohikulkumatkalla puoli tuntia tai tunnin, jos muistivat ja ehtivät, kerran vuodessa, joskus jopa kaksi. Jotkut eivät ollenkaan, kun ei ollut käyntiä siellä päin, Pohjois-Suomessa siis. Sitten kun anoppi kuoli, alkoi itku. Olishan me käyty, jos olis tiedetty, että se on niin huonossa kunnossa.
Eli, se, että hoitaa lastenlapsia lapsena, ei takaa yhtään mitään, kun tulee vanhaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatpa sukulaisenne ikäviä ihmisiä. Lieneekö perinnöllistä?
Ootko mun anoppi? Hän muistaa kiristää ja uhkailla joka välissä perinnöttömäksi tekemisellä jos ei tehdä hänen maun mukaan juttuja. Ihan pikkujutuista lähtee jo perinnöt.
Ollaan jo nyt sitten henkisesti valmistauduttu tähän perinnötyömän osaan niin ei sitten kirpaise joskus 30 vuoden päästä!!