Isovanhempien ei tarvitse osallistua lastenhoitoon - onko tätä mieltä itse perheelliset vai lapsettomat?

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään tarvi hoitaa. Jos lapsiaan rakastaa niin rakastaa myös lapsenlapsiaan ja haluaa heitä nähdä ja olla taustatukena. Itsellä on sääntö, vain yksi lapsi kerralla yökyläilemään ja 2 yötä kerrallaan voi olla. Näin meillä ja toimii hyvin. T: Viiden mummo

Hyvä asenne. Kohtuus kaikessa.

Huomaatteko ybden asian? Lähes kaikki tässä ketjussa sanovat että isovanhemmilla ei ole velvollisuutta hoitaa.....mutta ihanaa että ne haluavat kuitenkin tehdä niin. Hahaa! Eli etulikeutetut kermaperseet hoilla isovanhemmat auttaa, voivat moralisoida että ei ole velvoitetta ei.

Lakisääteistä velvoitetta ei olekaan. Mutta tähän pitäisi oikeastaan vastata vain niiden jotka apua ei saa koskaan. Ne jotka saavat, eivät tajua tippakaan mitrn vaikeaa elämä on kun apua ei saa mistään ja koskaan.

Omat vanhemmat ja appivanhemmat saivat kaiken mahdollisen avun omilta sukulaisiltaan, apua oli oikeasti 365pv vuodessa eli sisarukset, tädit, mummot auttoi monta kertaa viikossa. Mummo hoiti melkein joka päivä ja viikonloput ja lapsena kaikki kesälomat, joululomat ja hiihtolomat mummo hoiti. Joten mikään tyly suku ei ole ollut kyseessä....ennenkuin nyt. Omat vanhemmat tai appivanhemmat eivät ole tippakaan kiinnostuneet lapsista. Eivät pidä mitään yhteyttä. Eivät ole hoitaneet minuutin vertaa ikinä.

Ei niillä siis lakisääteistä velvollisuutta ole, mutta on niillä jumalauta moraalinen velvoite kaiken se avun jälkeen mitä ovat itse saaneet. Ovat saaneet varmaan satoja tuhansia tunteja apua, ja oma saldo avun annon suhteen on nolla sekuntia. Niillä on ollut tässä 11v aikaa alkaa auttelemaan mutta eipä ole näkynyt eikä näy jatkossakaan. Edes äärimmäisessä hädässä eivät auta. Selitys on että elävät nyt omaa elämäänsä.

Ja todellakin olen katkera ja inhoan noita sydämeni pohjasta.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni äiti taas oli hoidattanut lapsensa omalla äidillään, mutta nyt PAKOILEE ja juoksee harrastuksissaan sen minkä kerkeää

Aivain kuin lapsiesi hoitaminen olisi jokin kansalaisvelvollisuus. Lähtökohtahan on se, että jokainen hoitaa lapsensa itse. Apu on bonusta.

Kaikki eivät edes pidä lapsista. Ennen ei oltu veloja. Lapset "kuului" hankkia, ei sitä sen kummemmin mietitty. Jos vanhemmat ovat huomanneet, etteivät pidä erityisesti lapsista, miksi sitten uurastaisivat lastenlapsien eteen taas seuraavat 18v. Jokainen saa valita itse.

Minusta olisi ihanaa, jos olisi isovanhemmat, jotka voisivat silloin tällöin ihan vain omasta halustaan ottaa lapsen vaikka mukaan uimaan ilman vanhempia tai muuten vain viettää aikaa lapsen kanssa. Minulla kaksi lasta ja etenkin toisen synnyttyä olisi ollut niin mahtavaa, että olisi ollut isovanhempi, joka olisi käyttänyt isompaa 4-vuotiasta vaikka tunnin leikkikentällä tai kesällä rannalla, jonne en vauvan kanssa päässyt ja isä oli töissä. Ei ollut sellaista isovanhempaa ei. Mistään esimerkiksi kerran kuukaudessa toistuvasta mummola-yökyläilystä, jotta vanhemmat saisi yhdessä viettää aikaa en osaa edes haaveilla. Eikä sitä edes osaa kaivata.

Omat vanhempani asuvat kaukana, miehellä lähellä mutta ovat juoneet välit mieheeni jo ennen kuin lapsemme syntyivät. Juovat edelleen ja tekemisissä ei olla. Omat vanhempani ovat aina sanoneet, että niin mielellään enemmänkin lastemme kanssa olisivat, jos välimatka vain sallisi.

Minulla on suuri kateus niitä kohtaan, jotka eivät omista isovanhemmistaan osaa olla kiitollisia ja ymmärrä sitä, miten hieno asia tuollainen suhde on lapselle. On isovanhempia, jotka käyttävät lapsia uimassa, hakevat lapsia päivähoidosta ja koulusta, käyttävät leikkipuistoissa, ottavat kylään leipomaan tmv. Serkkuni appi käy joka lauantai hakemassa lapsenlapsensa leikkipuistoon tmv. kahdeksi tunniksi, että serkkuni saa siivota rauhassa; minulle tämä olisi lottovoitto. Omat lapseni käyvät 3-5 kertaa vuodessa minun kotipaikkakunnallani isovanhempien tykönä ja kaikki nauttivat kovasti.

Mitään velvollisuutta ei ole. Vanhemmilla ei ole mitään oikeutta isovanhemmilta mitään vaatia, saati isovanhempia syyllistää. Silti, mikäli tätä tukea ja apua sattuu saamaan, pitäisi siitä osata olla kiitollinen ja vastavuoroinen.

Parhaimmillaan isovanhempi haluaa, pystyy ja nauttii siitä, että saa olla lapsenlapsensa kanssa, siinä missä lapsikin nauttii suhteestaan isovanhempaan.

Vierailija kirjoitti:

Mutta ei kai suurin osa isovanhemmista voi olla sitä mieltä että ei todellakaan kiinnosta. Miten traumaattista se oma elämä omien lasten kanssa sitten lie ollut? Oman käsitykseni mukaan nyt isovanhempina olevat suuret ikäluokat ovat saaneet valtavasti apua lapsenhoitoon omilta vanhemmiltaan. Silti itse eletään nyt isovanhempana täydellisen hedonismin aikakautta, ei paljoa puhaltele toisten asiat ja väsyneet ongelmat kun suunnataan lomalle Malesiaan.

Olen itse kahden alle kouluikäisen lapsen äiti, jota omat vanhemmat auttavat lasten kanssa todella paljon. Miehen vanhempia taas ei voisi vähempää kiinnostaa. Omat vanhempani eivät saaneet koskaan apua minun ja sisarusten hoidossa, ja ovat nyt täysin omistautuneet isovanhemmuudelle josta tuntuvat oikeasti nauttivan. Mieheni äiti taas oli hoidattanut lapsensa omalla äidillään, mutta nyt pakoilee ja juoksee harrastuksissaan sen minkä kerkeää. Vaikka asumme lähellä, ei apua miehen vanhemmilta edes pyytäessä heru. Niin erilaiset historiat ja suhtautumistavat näillä eri puolten isovanhemmilla.

Suuret ikäluokat ovat yli 70 vuotiaita, enkä heiltä nyt ainakaan vaatisi osallistumaan lasten hoitoon. Vai onko tämä sinun mainitsemasi suuret ikäluokat näitä parikymmentä vuotta nuorempia keskimääräisiä isovanhemmaksi tulijoita?

Ei se ole mikään mielipide kysymys. Tietenkään isovanhempien ei ole pakko osallistua jos eivät halua. Jokainen hoitaa omat lapsensa. Vaan on se niinkin että sitten ei tarvitse vanhana ja raihnaisena ihmetellä miksi lapsenlapsia ei kiinnosta käydä katsomassa siellä vanhainkodissa jos nyt ei itse ole heistä kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko ybden asian? Lähes kaikki tässä ketjussa sanovat että isovanhemmilla ei ole velvollisuutta hoitaa.....mutta ihanaa että ne haluavat kuitenkin tehdä niin. Hahaa! Eli etulikeutetut kermaperseet hoilla isovanhemmat auttaa, voivat moralisoida että ei ole velvoitetta ei.

Lakisääteistä velvoitetta ei olekaan. Mutta tähän pitäisi oikeastaan vastata vain niiden jotka apua ei saa koskaan. Ne jotka saavat, eivät tajua tippakaan mitrn vaikeaa elämä on kun apua ei saa mistään ja koskaan.

Omat vanhemmat ja appivanhemmat saivat kaiken mahdollisen avun omilta sukulaisiltaan, apua oli oikeasti 365pv vuodessa eli sisarukset, tädit, mummot auttoi monta kertaa viikossa. Mummo hoiti melkein joka päivä ja viikonloput ja lapsena kaikki kesälomat, joululomat ja hiihtolomat mummo hoiti. Joten mikään tyly suku ei ole ollut kyseessä....ennenkuin nyt. Omat vanhemmat tai appivanhemmat eivät ole tippakaan kiinnostuneet lapsista. Eivät pidä mitään yhteyttä. Eivät ole hoitaneet minuutin vertaa ikinä.

Ei niillä siis lakisääteistä velvollisuutta ole, mutta on niillä jumalauta moraalinen velvoite kaiken se avun jälkeen mitä ovat itse saaneet. Ovat saaneet varmaan satoja tuhansia tunteja apua, ja oma saldo avun annon suhteen on nolla sekuntia. Niillä on ollut tässä 11v aikaa alkaa auttelemaan mutta eipä ole näkynyt eikä näy jatkossakaan. Edes äärimmäisessä hädässä eivät auta. Selitys on että elävät nyt omaa elämäänsä.

Ja todellakin olen katkera ja inhoan noita sydämeni pohjasta.

Katkeruutesi alkaa jo häiritä tätä palstaa. Aloitat keskusteluita ja mesot raivoissasi. Kannattaisi hakea apua.

Minun äitini syntyi 1935. Mummi auttoi häntä ja sisaruksia noin pari kerta vuodessa. Suku on Helsingistä. Oma äitini oli työssä 10v kun lapset syntyivät. Hänellä oli pitkät työmatkat ja raskas työ. Ei ollut mahdollisuuksia paljon autella. Minä en ole katkera. Minä en hankkinut lapsiani isovanhempien hoidettavaksi.

Olen viimeisilläni raskaana ja sitä mieltä, että ihan itsellemme se lapsi tehdään, ei meidän vanhemmille. Ei tarvitse auttaa, mutta saa auttaa, otamme mielellämme avun vastaan. Molempien vanhemmat asuu satojen kilsojen päässä, joten tiedostamme kyllä, että apua ei ole joka päivä saatavilla.

Minä en ole koskaan ajatellut isovanhempia hoitajina. Muistan ihan muutaman kerran tarvinneeni hoitoapua ja nekään eivät olleet pakkotilanteita. Isovanhempien luona on käyty niin, että me vanhemmat olemme olleet mukana ja isovanhemmat ovat saaneet tutustua lapseen ilman hoidon raskautta. Yhden kerran lapsi oli isovanhempien luona muutaman päivän ollessaan jo sen ikäinen, ettei paljon perään katsomista tarvinnut (6-vuotiaana). Tuossa vaiheessa lapsesta on isovanhemmille jotain iloakin, kun voidaan yhdessä opetella leipomista ja onkimista, eikä lapsi tarvitse enää apua pyllyn pyyhkimisessä. 

Ei ole velvollisuutta, mutta pätee myös toisinpäin - ei ole myöskään aikuisilla lapsilla velvollisuutta auttaa ikääntyneitä vanhempiaan. Tämän voi jokainen kiireinen "omat lapsensa hoitanut" isovanhempi pitää mielessään.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään tarvi hoitaa. Jos lapsiaan rakastaa niin rakastaa myös lapsenlapsiaan ja haluaa heitä nähdä ja olla taustatukena. Itsellä on sääntö, vain yksi lapsi kerralla yökyläilemään ja 2 yötä kerrallaan voi olla. Näin meillä ja toimii hyvin. T: Viiden mummo

Tämä kuulostaa fiksulta systeemiltä! Liian usein nuo yökyläilyt tahtovat mennä vanhempien ehdolla niin että mummoparka on ihan piipussa sen jälkeen. Parempi on tutustua niihin lapsenlapsiin yksi kerrallaan ja rauhassa, omien voimavarojen puitteissa. Tuollaisen yökyläilyn jälkeen ei varmasti mummokaan ole lepoloman tarpeessa, vaan mukavasti piristynyt nuoresta seurasta. Ja lapsellekin on arvokasta saada jakamatonta huomiota!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko ybden asian? Lähes kaikki tässä ketjussa sanovat että isovanhemmilla ei ole velvollisuutta hoitaa.....mutta ihanaa että ne haluavat kuitenkin tehdä niin. Hahaa! Eli etulikeutetut kermaperseet hoilla isovanhemmat auttaa, voivat moralisoida että ei ole velvoitetta ei.

Lakisääteistä velvoitetta ei olekaan. Mutta tähän pitäisi oikeastaan vastata vain niiden jotka apua ei saa koskaan. Ne jotka saavat, eivät tajua tippakaan mitrn vaikeaa elämä on kun apua ei saa mistään ja koskaan.

Omat vanhemmat ja appivanhemmat saivat kaiken mahdollisen avun omilta sukulaisiltaan, apua oli oikeasti 365pv vuodessa eli sisarukset, tädit, mummot auttoi monta kertaa viikossa. Mummo hoiti melkein joka päivä ja viikonloput ja lapsena kaikki kesälomat, joululomat ja hiihtolomat mummo hoiti. Joten mikään tyly suku ei ole ollut kyseessä....ennenkuin nyt. Omat vanhemmat tai appivanhemmat eivät ole tippakaan kiinnostuneet lapsista. Eivät pidä mitään yhteyttä. Eivät ole hoitaneet minuutin vertaa ikinä.

Ei niillä siis lakisääteistä velvollisuutta ole, mutta on niillä jumalauta moraalinen velvoite kaiken se avun jälkeen mitä ovat itse saaneet. Ovat saaneet varmaan satoja tuhansia tunteja apua, ja oma saldo avun annon suhteen on nolla sekuntia. Niillä on ollut tässä 11v aikaa alkaa auttelemaan mutta eipä ole näkynyt eikä näy jatkossakaan. Edes äärimmäisessä hädässä eivät auta. Selitys on että elävät nyt omaa elämäänsä.

Ja todellakin olen katkera ja inhoan noita sydämeni pohjasta.

Katkeruutesi alkaa jo häiritä tätä palstaa. Aloitat keskusteluita ja mesot raivoissasi. Kannattaisi hakea apua.

Minun äitini syntyi 1935. Mummi auttoi häntä ja sisaruksia noin pari kerta vuodessa. Suku on Helsingistä. Oma äitini oli työssä 10v kun lapset syntyivät. Hänellä oli pitkät työmatkat ja raskas työ. Ei ollut mahdollisuuksia paljon autella. Minä en ole katkera. Minä en hankkinut lapsiani isovanhempien hoidettavaksi.

Saanko arvata: vanhempasi silti välittivät sinusta ja perheestäsi. Soittivat, pitivät yhteyttä, osoittivat että olette tärkeitä. Tämä on se asia mistä olen vihainen, en niinkään hoitamisesta. Välitämisen puute ja tylyys/itsekkyys on oikeasti todella loukkavaa ja satuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään tarvi hoitaa. Jos lapsiaan rakastaa niin rakastaa myös lapsenlapsiaan ja haluaa heitä nähdä ja olla taustatukena. Itsellä on sääntö, vain yksi lapsi kerralla yökyläilemään ja 2 yötä kerrallaan voi olla. Näin meillä ja toimii hyvin. T: Viiden mummo

Hyvä asenne. Kohtuus kaikessa.

Kyllä ja pitää tiedostaa oma jaksamisensa. Yhdelle pystyy antamaan kaiken huomionsa ja sylinsä. Viiden kanssa menis mummolta hermot ja tenavat kiipeilis pitkin seiniä:)

Olen äiti ja mulla on kaksi aikuista lasta. Lapsenlapsia mulla ei ole, mutta siskollani on. Sekä omien lasteni ollessa pieniä että nyt tämän uuden sukupolven kohdalla on aina ajateltu, että vanhemmat ovat lapsen ensisijaiset hoitajat. Jos heistä kumpikaan ei voi lasta hoitaa, kysytään lastenhoitoapua heidän omasta sukupolvestaan eli lasten kummeilta tai vanhempien sisaruksilta, serkuilta ja ystäviltä. Jos heistäkään kukaan ei pääse lapsenvahdiksi, vasta sitten siirrytään vanhempaan sukupolveen eli isovanhempiin ja isovanhempien sisaruksiin. Käyn oikein mielelläni hoitamassa siskoni lapsenlapsia, jotka ovat molemmat vielä taaperoita, koska tiedän, että minä en ole se, jolle ensimmäisenä soitetaan,  kun tarvitaan lapsenvahtia. 

Meidän isovanhempien sukupolven roolin lasten elämässä näen siten, että käymme kyläilemässä, kutsumme luoksemme kyläilemään sekä pyydämme lapsia yökylään, mökille, huvipuistoihin, eläintarhoihin, hoplopeihin, ulkomaanlomille jne silloin, kun se meille itsellemme sopii. Nämä eivät ole vanhemmille lastenhoitoapua, vaikka he voivatkin käyttää lapsivapaansa ihan miten haluavat. 

Sellainen isovanhemmuus, että ei omaa jälkikasvua jeesata ja omien lastenlapsien kanssa olla on kyllä niin roskaväen toimintaa kuin olla ja voi. Itse olen suurten ikäluokkien lapsi, kesät oltiin mummoloissa aina. Ja nyt kun itsellä on lapsi, ovat isovanhemmat jopa välillä valittaneet kun eivät pääse mielestään riittävästi hoitamaan. Aina on tulu hoitajaksi kun tarvittu ja innolla. Ja niin ne näyttävät täällä päin muutkin saman ikäiset mummot ja papat toimia. Tässäkin taloyhtiössä on monta mummolaa ja mummot ne leikkipuistoissa lapsenlapsiaan hoitelee enemmän kuin omat äidit. Jälkimmäiset varmaan on töissä.

Norsut eivät ainakaan ajattele niin, etteikö isoäidin apu olisi hyvin tärkeää.

Turns out grannies are very important to baby ellies. New research conducted over four decades in Kenya’s Amboseli National Park shows that female elephants with a living mother have better chances at reproduction and give birth to babies more likely to survive.

http://www.newsweek.com/baby-elephants-do-better-grandmas-around-428289

Norsumummoilla on usein itselläänkin poikasia, mutta siitä huolimatta ne auttavat samaan aikaan myös toista sukupolvea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään tarvi hoitaa. Jos lapsiaan rakastaa niin rakastaa myös lapsenlapsiaan ja haluaa heitä nähdä ja olla taustatukena. Itsellä on sääntö, vain yksi lapsi kerralla yökyläilemään ja 2 yötä kerrallaan voi olla. Näin meillä ja toimii hyvin. T: Viiden mummo

Tämä kuulostaa fiksulta systeemiltä! Liian usein nuo yökyläilyt tahtovat mennä vanhempien ehdolla niin että mummoparka on ihan piipussa sen jälkeen. Parempi on tutustua niihin lapsenlapsiin yksi kerrallaan ja rauhassa, omien voimavarojen puitteissa. Tuollaisen yökyläilyn jälkeen ei varmasti mummokaan ole lepoloman tarpeessa, vaan mukavasti piristynyt nuoresta seurasta. Ja lapsellekin on arvokasta saada jakamatonta huomiota!

Suosittelen tätä systeemiä kaikille mummoille. Voit kiipeillä rauhassa 6 vuotiaan kanssa puussa, mutta et voi samalla vahtia taaperoo:) Jakamaton huomio tekee lapselle todella hyvää.

Minua häiritsee, että tämä keskustelu on niin musta-valkoinen.

Isovanhemmilta ei todellakaan ole velvollisuutta hoitaa lapsenlapsia. Toki useimmat varmaan kuitenkin tekevät niin omien voimavarojensa ja mahdollisuuksiensa mukaan. Ääripäitä on sitten puoleen ja toiseen.

Tässäkin keskitie olisi se paras. Sekä kommunikointi, puolin ja toisin.

Kaikki tekevät mitä lystäävät ja kantavat sitten seuraukst. Case closed.

Itse olen kolmen lapsen äiti ja saan paljon apua. Mutta autan myös itse paljon omia sukulaisiani. Hoidamme vanhempien puolesta laiteostot, niiden asentamisen ja päivitykset. Hoidetaan monimutkaisia paperijuttuja, ollaan lomalla (maksamme itse matkamme) tulkkeina ja matkanjärkkääjinä isovanhemmille, leivotaan, kiinnitetään lamppuja, kasataan huonekaluja. Hoidan myös sukulaisten lapsia.

En pidä ajatuksesta "kukin pärjätköön omillaan". Kamalan tylsää ja kaavamaista olisi elämä.

Vierailija kirjoitti:

Se isovanhempi, joka omat lapset hoidettuaan elää itselleen.

Epäilen. Tai no, jos ei halua olla tekemisissä lastenlastensa kanssa ja aikuisten lastensakin kanssa vain harvoin, niin silloin varmaan on hyväkin ajatus pitää jälkipolvi käsivarren mitan päässä. Muutoin tuollainen asenne on varma tapa vieraannuttaa lapset itsestään.

Ainakaan itse en voisi edes kuvitellakaan etäännyttäväni itseäni lapsistani niin, etten auttaisi kaikin tavoin, joilla vain voin. Jaksamisen ja oman työnteon rajoissa toki, mutta muuten.

Koen aika karmaisevan itsekkääksi sellaisen, että jotkut kalenteriin tarkemmin sitoutumattomat, vapaaehtoiset huvitukset olisivat tärkeämpiä kuin että auttaisin lopen uupunutta omaista - on kyse sitten lapsista ja lapsenlapsista tai omista iäkkäistä vanhemmistani!

t. kahden teini-ikäisen lapsen 50-vuotias äiti