Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempien ei tarvitse osallistua lastenhoitoon - onko tätä mieltä itse perheelliset vai lapsettomat?
15.09.2017 |
Eilisen keskustelun inspiroimana, jossa väsynyt miniä valitti lomillaan kehuskelevasta anopista kävin pohtimaan asiaa. Keskusteluketju oli hyvin pitkälle painottunut "mitäs läksit" "ei tarviikaan auttaa" "ei isovanhemmat mitään lastenhoitajia ole" - linjalle, mutta tarkemmin ei käynyt ilmi ajatteliko lapsettomat velat ärtyneinä, periaatteessa tilanteesta täysin ulkopuolisina asiaa, vai oliko mielipide toisten perheellisten naisten. Kävin pohtimaan miksi Suomessa istuu niin syvällä se ajatus, ettei toisia, edes lähisukulaisia tarvitse auttaa ja ilkeillä saa päin naama miten kulloinkin huvittaa. Jos pienten lasten äiti on väsynyt niin mitäs teit niitä lapsia jos et jaksa hoitaa, kyllä tässä muilla on silti oikeus jatkaa omaa elämäänsä vaikka itkisit tiskialtaan reunalla silmät vaahdossa uupumustasi. Miksi ja kuka näin ajattelee, miksi isovanhempien tulisi olla etäisiä ja tylyjä lapsenlapsilleen? Kuka siinä voittaa?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
kuvitteletko, että lapseton edes viettää aikaa vauva.fi-palstalla:D
Miksi kuvittelet ettei viettäisi? Todella moni lapseton palstailee aihe vapaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kuvitteletko, että lapseton edes viettää aikaa vauva.fi-palstalla:D
Tämän palstan nimi on kylläkin Aihe Vapaa, ei vauva.fi.
Voit tarkistaa asian vaikka keskustelun etusivulta jos et muuten usko.
Kaiken voi laittaa överiksi, myös tämän asian. On toki ok ja suotavaa, että isonavhemmilla on kiinnostus lapsenlapsia kohtaan. Kiva, jos tapailevat silloin tällöin, oli se yhteinen hetki sitten hoitoapua tai muuta. Mutta ei ole mielestäni kohtuullista, jos isovanhemmat esimerkiksi hakevat päivittäin lastenlapsia tarhasta/koulusta, koska lapsen omat vanhemmat ovat kiireisiä. Eikä ole ok, jos isovanhempia pidetään oman uran mahdollistajana niin, että he käytännössä huolehtivat lastenlapsista kunvanhemmat tekee pitkiä päiviä. Tuntuu, että tällaisessa tapauksessa napanuora omiin vanhempiin ei ole katkennut, jos ei pärjätä pääsääntöisesti itse omien lapsien ja oman työn kanssa. On myös isovanhempia, jotka tekevät ns täyttä työpäivää lastenlasten hoidon kanssa vaikka lasten äiti on kotona..aikamoisia kermapeppuja ovat tuollaiset isovanhemmat lapsistaan kasvattaneet. Itselläni on lapsia, äitini näkee heitä säännöllisesti mutta hoitoapua en tarvitse, sillä Suomessa hyvin järjestetty lastentarhat ja koulun iltapäiväkerhot.
Ei isovanhempien kuulu olla mitään hoitoautomaatteja. Mutta totta kai isovanhemman ja lapsenlapsen välinen suhde on tärkeä. Toisaalta joissakin tilanteissa suhteen on parempi olla etäinen.
Asiaan on siis monta näkökulmaa.
T. Perheellinen, neljä lasta (alle kouluikäisiä)
Aina jaksetaan jauhaa, että ei ne lapset kauaa ole pieniä ja vaivaksi, kohta niillä on jo oma elämä. Mutta sitten onkin monen mielestä aika tyrkätä säännöllisesti lastenlapsia juuri omasta parinkymmenen vuoden urakasta selviintyneelle isovanhemmalle. Onneksi minulla ei ole lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu myös hyvin paljon siitä kuinka monta lasta isovanhemmilla on hoidettavana kerralla. On ihan eri onko lapsenlapsia yökylässä 1 vai 3.
Isovanhemmat ovat aktiivisia 2v lapseni elämässä, vaikka molemmat käyvät töissä niin silti jaksavat välillä ottaa lapsen hoitoon. Joka toinen viikonloppu ollaan mummon luona :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat eli meidän vanhemmat ovat meidät kasvattaneet, tukeneet opinnoissa ja ovat ihania isovanhempia joiden luona kyläilemme mielellämme ja keksivät lapsille kivoja juttuja ja käytiin me miehen kans kahdestaan syömässä kun lapset jäivät mummolaan pelaamaan lautapelejä. Lisäksi pyytävät kylään joskus viikonloppuisin. Me ei pyydetä mitään. Meidän tehtävä on hoitaa lapsemme.
Jos ajatellaan munkin vanhempia ni yhä työelämässä ja vaativa työ (molemmat lääkäreitä) ja kuitenkin ikää jo on. Miten ihmeessä hein pitäis jaksaa. Kyllä mein itse pitää jaksaa vaikka meilläkin vastuulliset virat mutta ollaan kuitenkin paljon nuorempia. Kyllä hein täytyy vapaa-ajalla saada rentoutua ilman vastuuta. Lapset eivät ole välttämättömyys, mutta jos heitä haluaa niin varautuu hoitamaan tai maksamaan hoidosta.
Joo ihan varmaan olet lääkärien lapsi ja itsekin "vastuullisessa virassa" tuolla äidinkielen taidolla... mitä ihmeen murretta on "hein" ja "mein"?!
Valehtelun lisäksi taidat erinomaisesti kaksinaismoralismin. Että olet saanut runsain mitoin tukea ja välittämistä, mutta muilla ei ole oikeutta samaan, tai katkeruuteen, jos bingoilta tai lähibaarin karaoke hakkaa mennen tullen yhteydenpidon lapsiin ja lapsenlapsiin.
Jdkslsk kirjoitti:
Miksi vapaaehtoisesti lapsettomat olisivat mitään mieltä tästä asiasta?.
No minä en lapsettomana elä missään umpiossa. Läheltä olen nähnyt, mitä surua tunnekylmät vanhemmat ovat saaneet aikaan, ja miten se suru nousee uudestaan pintaan kun saadaan lapsia ja kylmät vanhemmat muuttuvat kylmiksi isovanhemmiksi. Ja on minulla myös mielipide tästä yleisestä "jokainen hoitakoot omat asiansa" ja "kikkelis kokkelis mitäs läksit" -asenteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu myös hyvin paljon siitä kuinka monta lasta isovanhemmilla on hoidettavana kerralla. On ihan eri onko lapsenlapsia yökylässä 1 vai 3.
Ja myös, onko lapsenlapsia yökylässä joka viikonloppu (koska omille lapsillehan pitää olla tasapuolinen). Tänä viikonloppuna 3, ensi viikonloppuna 2, seuraavana 2 ja sitä seuraavana 4. Paska mummi, kun vain kerran kuukaudessa ottaa viikonlopuksi. Mummilla ei kuitenkaan ole koskaan yhtään vapaata viikonloppua.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaaliin ei vaan mahdu, että miksi isovanhemmilla olisi joku velvollisuus hoitaa lapsen lapsiaan. Suurin osa isovanhemmista sen tekee, mutta ei siksi, että pitää vaan siksi että haluaa.
Mistä tällainen velvollisuus syntyy? Miksi vanhemmat ovat jotain velkaa aikuisille lapsilleen? eikö sen pitäisi olla toisin päin? Lapset on vaan niin älyttömän itsekkäitä, että ne olettaa, että kun mä kerran oon niin ihana ja tuo mun äiti mua niin paljon rakastaa, niin sen velvollisuus on sitten auttaa mua. Se on oman vanhemman hyväksikäyttöä ja jotenkin narsistista musta edes olettaa niin.
Ei kannata nyt jumiutua sanaan, josta et selvästikään pidä. Mitäpä, jos korvaat sanan velvollisuus vaikkapa sanalla tahto. Löytyykö tahtoa auttaa lähimpiä perheenjäseniä? Useimmilta löytyy. Se on nimittäin rakkauden ja välittämisen kumppani, tahto myös auttaa itselleen rakkaita ihmisiä.
Jos sitä tahtoa ei ole, ei minun mielestäni ole AITOA rakkauttakaan, ainoastaan semmoista ulkokultaista sanahelinää välittämisestä, jota harrastetaan, koska halutaan vaikuttaa muiden silmissä empaattiselta ja lämpimältä ihmiseltä. Vakuutellaan ystäville, muille sukulaisille jne. "kuinka ihania ne lapsenlapset ovat ja minun peräänikin ovat niiiiiin kovasti" (paitsi että näen heitä pari kertaa vuodessa, kun velvollisuudesta tarjoan kahvit lasten perheille äitienpäivänä).
Kannattaa ymmärtää myös, että se tahto koskee ihan yhtä hyvin myös lapsia ja lapsenlapsia. Onko tahtoa auttaa ja olla läsnä myös isovanhemman elämässä? Jos on rakkautta, on tahtoakin.
Kyse ei ole yksisuuntaisesta suhteesta, vaan vastavuoroisesta. Elämäntilanteet vaihtuvat. Pikkulapsiperheet tarvitsevat apua, mutta niin tarvitsevat iäkkäät ja/tai huonokuntoiset eläkeläisetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne isovanhemmat jotka hoidattivat omat lapsensa toisilla, eivät yleensä halua hoitaa lapsensa lapsiakaan. On totuttu aikoinaan ettei niitä omiakaan tarvitse hoitaa, niin miksi sitten lastenlapsia. mt vanhempani ovat syntyneet vuonna 1950, eikä meitä lapsia hoitanut oikeastaan kukaan muu kuin vanhemmat itse, tai päiväkoti. Vanhempani hoitavat lapsenlapsiaan mielellään.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu myös hyvin paljon siitä kuinka monta lasta isovanhemmilla on hoidettavana kerralla. On ihan eri onko lapsenlapsia yökylässä 1 vai 3.
Totta. Säännöt täytyy tehdä heti ja niitä noudatetaan. Vanhemmat kasvattaa lapsensa tavallaan ja isovanhemmilla toimitaan eritavalla ja molempia tapoja kunnioitetaan eikä puututa toisten tapoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuvitteletko, että lapseton edes viettää aikaa vauva.fi-palstalla:D
Tämän palstan nimi on kylläkin Aihe Vapaa, ei vauva.fi.
Voit tarkistaa asian vaikka keskustelun etusivulta jos et muuten usko.
Joo, kannatan lämpimästi sinulle optikolla käyntiä. Tämä ei ole aihe vapaa:n palsta, vaan vauva-lehden keskustelupalsta, jossa aihe on vapaa. Katsopa sinne otsikkokenttään, mitä siellä lukeekaan? Www.vauva.fi/keskustelu/2974764/isovanhempien-ei...jne.
Saa täällä tietenkin olla lapsettomia, ja onkin. Silti välillä minuakin ihmetyttää, millä vimmalla lapsettomat besserwisseroivat asioissa, joista heillä ei ole harmainta hajuakaan ja jotka eivät heitä niin sitten mitenkään koske.
Ohis
Tuolla aiemmin oli 1988 syntynyt äiti, jonka oma äiti oli 1966. Tästä tuli mieleen, että tuo isoäiti on hyvässä lykyssä vielä 15 vuotta työelämässä ja niin moni muukin nykyajan "mummo". Tilanne on aivan eri kuin vaikka silloin 1960-70 -luvuilla kun olin itsekin lapsi ja isovanhemmat hoitivat paljon minua ja serkkujani. Mummo oli ikänsä ollut kotona. Tuskin olisi meitä jaksanut tai pystynytkään hoitaa samalla tavalla jos olisi ollut työelämässä.
Minulla ei ole lapsia, mutta kauhulla ajattelen miten jaksaisin työviikon jälkeen lapsenlapsia hoitaa kun tuntuu että viikonloppu menee pelkkään töistä palautumiseen. Tätä pitäisi vielä yli 10 vuotta jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu myös hyvin paljon siitä kuinka monta lasta isovanhemmilla on hoidettavana kerralla. On ihan eri onko lapsenlapsia yökylässä 1 vai 3.
Ja myös, onko lapsenlapsia yökylässä joka viikonloppu (koska omille lapsillehan pitää olla tasapuolinen). Tänä viikonloppuna 3, ensi viikonloppuna 2, seuraavana 2 ja sitä seuraavana 4. Paska mummi, kun vain kerran kuukaudessa ottaa viikonlopuksi. Mummilla ei kuitenkaan ole koskaan yhtään vapaata viikonloppua.
Mummi on paska, ellei tunne jaksamistaan ja osaa laittaa rajoja. Nääntyneestä ja katkerasta mummista ei ole lapsenlapsille paljon iloa. T: Viiden mummo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaaliin ei vaan mahdu, että miksi isovanhemmilla olisi joku velvollisuus hoitaa lapsen lapsiaan. Suurin osa isovanhemmista sen tekee, mutta ei siksi, että pitää vaan siksi että haluaa.
Mistä tällainen velvollisuus syntyy? Miksi vanhemmat ovat jotain velkaa aikuisille lapsilleen? eikö sen pitäisi olla toisin päin? Lapset on vaan niin älyttömän itsekkäitä, että ne olettaa, että kun mä kerran oon niin ihana ja tuo mun äiti mua niin paljon rakastaa, niin sen velvollisuus on sitten auttaa mua. Se on oman vanhemman hyväksikäyttöä ja jotenkin narsistista musta edes olettaa niin.
Ei kannata nyt jumiutua sanaan, josta et selvästikään pidä. Mitäpä, jos korvaat sanan velvollisuus vaikkapa sanalla tahto. Löytyykö tahtoa auttaa lähimpiä perheenjäseniä? Useimmilta löytyy. Se on nimittäin rakkauden ja välittämisen kumppani, tahto myös auttaa itselleen rakkaita ihmisiä.
Jos sitä tahtoa ei ole, ei minun mielestäni ole AITOA rakkauttakaan, ainoastaan semmoista ulkokultaista sanahelinää välittämisestä, jota harrastetaan, koska halutaan vaikuttaa muiden silmissä empaattiselta ja lämpimältä ihmiseltä. Vakuutellaan ystäville, muille sukulaisille jne. "kuinka ihania ne lapsenlapset ovat ja minun peräänikin ovat niiiiiin kovasti" (paitsi että näen heitä pari kertaa vuodessa, kun velvollisuudesta tarjoan kahvit lasten perheille äitienpäivänä).
Kannattaa ymmärtää myös, että se tahto koskee ihan yhtä hyvin myös lapsia ja lapsenlapsia. Onko tahtoa auttaa ja olla läsnä myös isovanhemman elämässä? Jos on rakkautta, on tahtoakin.
Kyse ei ole yksisuuntaisesta suhteesta, vaan vastavuoroisesta. Elämäntilanteet vaihtuvat. Pikkulapsiperheet tarvitsevat apua, mutta niin tarvitsevat iäkkäät ja/tai huonokuntoiset eläkeläisetkin.
Viimeiseen lauseeseesi : haluavatko siis pienten lasten vanhemmat omat vanhempansa lapsiaan hoitamaan, jotta voivat itse mennä auttamaan isovanhempiaan? Koska eiväthän heidän vanhempansa voi olla hoitamassa sekä heidän lapsiaan että heidän isovanhempiaan?
Ei ole velvollisuutta tietenkään, mutta ihanne on että perheessä vallitsee lähimmäisenrakkaudesta syntyvä auttamisenhalu, ja apua annetaan kun sitä tarvitaan ja siihen itse vain pystyy.
Samalla tavalla kuin ei ole velvollisuuksia, ei ole myöskään oikeuksia. On asioita jotka eivät isovanhemmilla kuulu, ja lastenlasten hoitaminenkaan ei ole mikään automaatio, jota voi olettaa saavansa tehdä kun huvittaa. Aikuiset lapset ja heidän lapsensa eivät ole velvollisia toimimaan isovanhempien viihdyttäjinä. Eiväthän lapsetkaan mitään leluja ole, joita lainataan toisten iloksi muille aina pyydettäessä. Esim meillä isovanhempien luo välimatkaa, joten eivät ole olleet vielä vauva- ja taaperoikäisille tarpeeksi tuttuja hoitajiksi vaikka mummot kovasti olisivat jo vauvaiässä halunneet hoitaa. Lapset ovat sitten isompina olleet mummojen hoidossa, kun mummot ovat apua tarjonneet ja me sitä tarvinneet. Mutta kun lapset olivat pieniä, niin toinen mummo vetaisi herneen nenuun kunnolla, kun ei jätetty eroahdistuksesta kärsivää lasta hoitoon mummolle, jota ei nähty niin usein että lapsi kokisi hänen olleen tarpeeksi tuttu ja läheinen. Tuli nyt esimerkkinä mieleen tämäkin puoli.
Parhaassa tapauksessa isovanhempien ja perheiden tapaamiset ja lastenhoidot perustuvat ihan puhtaaseen iloon ja haluun olla yhdessä, niin ettei kummankaan osapuolen rajoja rikota.
Isovanhemmilla on aikaa vaikka muille jakaa. Tottakai täytyy olla mummina ja pappana. Itse tosin hoidin lapseni ilman isovanhempia koska olivat jo iäkkäitä ja miehen suku kaukana.
Niin ei sitä voi olettaa, ja tietty lastenlasten hoitaminen täytyy tehdä isovanhempien ehdoilla, eli milloin heille sopii, kuinka kauan, yksi lapsi kerrallaan... Eikä niin että lapset vaan tuodaan, joka toinen viikonloppu isovanhemmille.
Jos eivät halua ei sille mitään voi. Mutta jossei halua viettää aikaa lastenlastensa kanssa edes kyläilemällä ja ole kiinnostunut muuten heistä, niin kyllä se aika tunneköyhältä suhteelta vaikuttaa olevan omaan lapseensa.
Ja kyllä minä olisin hieman ällistynyt, jos vanhempani eivät haluaisi olleenkaan hoitaa minun lapsia. Jo ihan sen takia, että olen lapsena pikkusen monta kertaa hoitanut 10v nuorempaa sisarusta. Ei kyllä voisi sanoa 'kaikki hoitakoon omansa'
No onneksi ei ole tarvinnut pyytää edes hoitamaan, ovat itse kyselleet haluaisiko Nico-Petteri tulla yökylään. Ja mummu erityisesti haluaa tulla mukaan, jos menen lasten kanssa vaikka lasten tapahtumaan. On kiva että isovanhempi haluaa itse aidosti viettää aikaa lastenlasten kanssa, en edes kehtaisi kysyä hoitoapua tai kyläillä lasten kanssa, jos vaikuttaisi pakkopullalta.