Kaipaan vertaistukea: ero koska toinen ei halua lapsia

Olen kirjoittanut tällä palstalla asiasta ennenkin: mies on viimeiset pari vuotta huovannut ja veivannut lapsenhankintaa. Välillä sanonut, ettei halua enempää lapsia (hänellä on jo) ja välillä taas sanonut, että minun kanssani haluaakin. Lisää kuitenkin aina klassisen "ei vielä". Kun olen kysynyt, että koska niin vastaus on kiertelevä ja selittää epämääräisiä tekosyitä miksi nyt ei ole hyvä aika. Me ollaan yli 30-vuotiaita, talo ostettu, työpaikat löytyy koulut käyty..

Taustaa sen verran että kun naimisiin mentiin, kumpikaan ei oikein tiennyt haluaako lapsia. Pari vuotta sitten tulin siihen tulokseen, että haluan lapsia ja sanoin tästä miehelle. Lopulta ilmoitin hakevani eroa jos mies ei halua lapsia. Annoin vuoden loppuun asti aikaa miettiä. Mies tästä närkästyi ja sanoi minun kiristävän. Totesi, että minun pitää lähteä etsimään uusi mies jos kerran haluan lapsia nyt heti. En mä lapsia nyt heti tarvitse mutta epäilen että miehelle se on ikuisesti "ei vielä" kun ei kerran suostu puhumaan että koska.

Meille tuli uusivuosi puheeksi ja aloin pohtia, mitä silloin tehtäisiin. Tähän mies heitti kai vitsillä, että mehän erotaan silloin joten miksi miettiä mitä tehdään? Hetken heittoa sulateltuani yritin kysyä ymmärsikö mies mun olevani täysin tosissani siitä, että haluan eron. Kieltäytyi puhumasta asiasta ja väitti minun yrittävän haastaa riitaa.
Aiemmin olin puhunut nimistä, joista tykkäisin lapselle. Tähän mies totesi, että pitää asia omana tietonani.

No mä oon asian suhteen ihan loppu ja valmis eroon. Tuntuu pahalta olla itse innoissaan jostain mutta ei voi puhua asiasta ollenkaan. Tuntuu myös pahalta olla innoissaan asiasta mikä syöksee mun avioliiton tuhoon.

Miten selvitä tällaisesta erosta? Mä rakastan mun miestä niin paljon, että halusin kodin, naimisiin ja lapsia. Nyt pitäisi osata päästää hänestä irti?