Lue keskustelun säännöt.
Kaipaan vertaistukea: ero koska toinen ei halua lapsia
15.09.2017 |
Olen kirjoittanut tällä palstalla asiasta ennenkin: mies on viimeiset pari vuotta huovannut ja veivannut lapsenhankintaa. Välillä sanonut, ettei halua enempää lapsia (hänellä on jo) ja välillä taas sanonut, että minun kanssani haluaakin. Lisää kuitenkin aina klassisen "ei vielä". Kun olen kysynyt, että koska niin vastaus on kiertelevä ja selittää epämääräisiä tekosyitä miksi nyt ei ole hyvä aika. Me ollaan yli 30-vuotiaita, talo ostettu, työpaikat löytyy koulut käyty..
Taustaa sen verran että kun naimisiin mentiin, kumpikaan ei oikein tiennyt haluaako lapsia. Pari vuotta sitten tulin siihen tulokseen, että haluan lapsia ja sanoin tästä miehelle. Lopulta ilmoitin hakevani eroa jos mies ei halua lapsia. Annoin vuoden loppuun asti aikaa miettiä. Mies tästä närkästyi ja sanoi minun kiristävän. Totesi, että minun pitää lähteä etsimään uusi mies jos kerran haluan lapsia nyt heti. En mä lapsia nyt heti tarvitse mutta epäilen että miehelle se on ikuisesti "ei vielä" kun ei kerran suostu puhumaan että koska.
Meille tuli uusivuosi puheeksi ja aloin pohtia, mitä silloin tehtäisiin. Tähän mies heitti kai vitsillä, että mehän erotaan silloin joten miksi miettiä mitä tehdään? Hetken heittoa sulateltuani yritin kysyä ymmärsikö mies mun olevani täysin tosissani siitä, että haluan eron. Kieltäytyi puhumasta asiasta ja väitti minun yrittävän haastaa riitaa.
Aiemmin olin puhunut nimistä, joista tykkäisin lapselle. Tähän mies totesi, että pitää asia omana tietonani.
No mä oon asian suhteen ihan loppu ja valmis eroon. Tuntuu pahalta olla itse innoissaan jostain mutta ei voi puhua asiasta ollenkaan. Tuntuu myös pahalta olla innoissaan asiasta mikä syöksee mun avioliiton tuhoon.
Miten selvitä tällaisesta erosta? Mä rakastan mun miestä niin paljon, että halusin kodin, naimisiin ja lapsia. Nyt pitäisi osata päästää hänestä irti?
Kommentit (61)
Toi on niin valtavan suuri asia, että jos tuossa tulee erimielisyyksiä niin ero on ainoa ja oikea vaihtoehto. Muista kuitenkin, että sinä et välttämättä edes saa lapsia tai uusi kumppanisi ei niitä pysty saamaan. Tai että myöhemmin katuisitkin kaikkea. Kaikkeen täytyy olla valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi on niin valtavan suuri asia, että jos tuossa tulee erimielisyyksiä niin ero on ainoa ja oikea vaihtoehto. Muista kuitenkin, että sinä et välttämättä edes saa lapsia tai uusi kumppanisi ei niitä pysty saamaan. Tai että myöhemmin katuisitkin kaikkea. Kaikkeen täytyy olla valmis.
Tämä on se asia jota olen pohtinut kovasti. Voihan olla etten tapaa ketään uutta. Mutta luulen, että jos en edes yritä, niin katkeroidun nykyiselle miehelle.
AP.
Ota vaikka viikoksi kaverin lapset hoitoon ja mieti sitten uudestaan haluatko todella lapsia. Jos vastaus on kyllä niin sitten ero vaan ja lapsia synnyttämään.
Mies ihan selvästi on vedättänyt sinua. Vielä jokunen vuosi eteenpäin, niin alkas väittämään olevansa liian vanha isäksi.
Niin, tuossa sinun pitää puntaroida mikä on tärkeämpää: lapsi vain parisuhde.
Kaverillani oli noin. Viisi vuotta kaveri odotti, mutta teki lopulta päätöksen, että haluaa ennemmin lapsen sitten vaikka yksin. Hänellä taisi olla ikää 36-37 tuolloin.
He olivat erossa puoli vuotta, ja palasivat yhteen. Mies taipui yhteen lapseen. Nyt tämä koululainen on isänsä silmäterä.
Koskaan ei voi kuitenkaan tietää, miten asia kääntyy.
Meillä mies halusi lapsia ja minä en. Taivuin ja suostuin kahteen lapseen. Ero tuli 20 v myöhemmin miehen sivusuhteesta ja niissä erokeskusteluissa mies sanoi yhdeksi sivusuhteensa syyksi sen, että minä en halunnut kolmatta lasta....hän sitten teki uuden naisensa kanssa uusperheeseen viidennen lapsen.
Nyt olen uusissa naimisissa. Vaikka olisin nuorempi, ja jos mies haluaisi lapsen, en suostuisi mistään hinnasta. Olen vahän sotä mieltä, että lapset tappavat parisuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on niin valtavan suuri asia, että jos tuossa tulee erimielisyyksiä niin ero on ainoa ja oikea vaihtoehto. Muista kuitenkin, että sinä et välttämättä edes saa lapsia tai uusi kumppanisi ei niitä pysty saamaan. Tai että myöhemmin katuisitkin kaikkea. Kaikkeen täytyy olla valmis.
Tämä on se asia jota olen pohtinut kovasti. Voihan olla etten tapaa ketään uutta. Mutta luulen, että jos en edes yritä, niin katkeroidun nykyiselle miehelle.
AP.
Ihan varmasti katkeroituisit. Kyllä lapset on niin iso asia elämässä, että jos niitä haluaa, niin asiat on järjesteltävä sitä mukaa.
Vierailija kirjoitti:
On selvää, ettei tuollaiseen suhteeseen kannata lapsia ns. ''väkisin tehdä''. Mies katkeroituisi sinulle ennemmin tai myöhemmin.
Jos sulle on lapset tärkeämpiä kuin nykyinen parisuhteesi, niin eroat.
En todellakaan halua miestäni painostaa. Siksi otan mieluummin eron.
Miehellekin on omat lapset tärkeämpiä kuin minä, joten miksipä minullekin ei voisi omat tulevat lapset olla tärkeämpiä kuin mieheni.. Mies on myös sanonut, ettei parisuhteemme ole tarpeeksi hyvälla tasolla(?) lapsen hankkimiseksi, joten miksi muutenkaan jäädä parisuhteeseen joka ei ole toisen mielestä "tarpeeksi hyvä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota vaikka viikoksi kaverin lapset hoitoon ja mieti sitten uudestaan haluatko todella lapsia. Jos vastaus on kyllä niin sitten ero vaan ja lapsia synnyttämään.
Miehen lapset on asuu meillä. Se onkin syy miksi haluan omia lapsia.
Eron paikka selvästi. Mies ei lasta halua. Noin kriisiytyneeseen suhteeseen ei pidä lasta kärsimään hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen edellisten kanssa samaa mieltä. Kun sinulla ei ole lapsia ennestään, niin mielestäni sinulla on halutessasi täysi oikeus äitiyteen, kuten myös miehelläsi kieltäytymiseen. Nämä on isoja asioita, jotka todella katkeroittaa, jos niitä ei saa toteuttaa.
Meillä kävi mieheni kanssa niin, että minulla oli kaksi lasta ennestään ja riitaisa ero takana kun tapasimme. Mieheni oli lapseton. Sanoin hänelle heti, etten halua lapsia ja niin tosiaan tunsin alussa. Se ei haitannut miestä. Hän sanoi, ettei se ole kynnyskysymys ja että minun lapseni riittävät hänelle hyvin.
Aikaa kului ja aloin miettimään. Jos en tee miehen kanssa lapsia, on tasan varmaa, että hän tekee niitä lapsirakkaana ihmisenä joskus jonkun toisen kanssa. Kypsyin ajatukseen ja teimme yhteisen lapsen. En luonnollisesti ole katunut hetkeäkään.
Voimia!
No älä nyt tämän miehen takia lapsettomaksi jää. Jos oikeasti tiedät 100% varmasti haluavasi lapsia, niin tuhlaat aikaasi tuossa suhteessa. Miestä ei myöskään voi kiristää isäksi, vaan hänellä on ilman muuta oikeus olla haluamatta lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin olen hirveän tyytyväinen ilman lapsiakin, vaikka ne kivoja ovatkin. Vaikka hormonihuuruissa haluaisi tulla raskaaksi, pitää järkeäkin käyttää. Pidä mieluummin hyvä mies!
Vierailija kirjoitti:
Ota vaikka viikoksi kaverin lapset hoitoon ja mieti sitten uudestaan haluatko todella lapsia. Jos vastaus on kyllä niin sitten ero vaan ja lapsia synnyttämään.
Omat lapset on aivan eri kun kaverin. Koska niihin ei ole sitä tunnesidettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin olen hirveän tyytyväinen ilman lapsiakin, vaikka ne kivoja ovatkin. Vaikka hormonihuuruissa haluaisi tulla raskaaksi, pitää järkeäkin käyttää. Pidä mieluummin hyvä mies!
Eipä tuo mies hyvältä kuulosta kun puhuu miten ap kuvaili
ei kun lapsia tekemään toisen miehen kanssa. Suomi tarvisee kohtuasi.
Mulla ei ole mitään intressiä yrittää taivutella miestä lastenhankintaan. Ymmärrän täysin, että hänen osaltaan lapsiluku on täynnä. Kunpa vain pystyisi sen sanomaan ihan suoraan! Kun kysyn on vastaus aina "ei vielä" ja kun kysyn jatkokysymyksenä, että kuinka pitkä aika tämä "ei vielä" on, niin mies suuttuu ja sanoo jo vastanneensa.
Musta itsestä tuntuu, että mies epäsuorasti vedättää mua. Ehkä toivoo mun muuttavan mieleni ja yrittää pelata aikaa. En tiedä. Tämä on meillä aihe, josta ei saa miehen mielestä puhua kun "asiasta on puhuttu jo". Mun mieelstä asiasta ei ole puhuttu, jos mulel on edelelen epäselvää, että onko niitä lapsia tulossa vai ei.
Mutta joka tapauskessa erosta selviämiseen kaipaisin vinkkejä. Pelkään etten osaa päästää irti.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole mitään intressiä yrittää taivutella miestä lastenhankintaan. Ymmärrän täysin, että hänen osaltaan lapsiluku on täynnä. Kunpa vain pystyisi sen sanomaan ihan suoraan! Kun kysyn on vastaus aina "ei vielä" ja kun kysyn jatkokysymyksenä, että kuinka pitkä aika tämä "ei vielä" on, niin mies suuttuu ja sanoo jo vastanneensa.
Musta itsestä tuntuu, että mies epäsuorasti vedättää mua. Ehkä toivoo mun muuttavan mieleni ja yrittää pelata aikaa. En tiedä. Tämä on meillä aihe, josta ei saa miehen mielestä puhua kun "asiasta on puhuttu jo". Mun mieelstä asiasta ei ole puhuttu, jos mulel on edelelen epäselvää, että onko niitä lapsia tulossa vai ei.
Mutta joka tapauskessa erosta selviämiseen kaipaisin vinkkejä. Pelkään etten osaa päästää irti.
Tuota samaahan teet sinäkin. Et haluaisi erota, joten olet odottanut, että mies muuttaa mielensä ja "ei vielä" sijasta tulisikin "joo nyt". On hyvin mahdollista, että mies ei koskaan halua lisää lapsia. Hänellähän on jo. Sun pitää nyt vain päättää, parisuhde tämän miehen kanssa vai lapsi jonkun toisen kanssa. On mahdollista, että et tule saamaan lapsia lainkaan. On mahdollista, että saat lapsen, mutta et parisuhdetta. On mahdollista, että saat lapsen, mutta parisuhteesi ei ole hyvä. Sun pitää vain päättää, haluatko ottaa riskin.
Yleisin pelko, mitä olen kuullut samoja asioita puntaroivien pohtivan, on juuri se että ehtiikö löytää uuden kumppanin ajoissa ("kun nyt minulla on mies, joka ehkä voisi joskus taipua") ja pystyykö sitten kuitenkaan saamaan lapsia, vaikka lähtisikin.
Niin paljon kuin toista rakastaakin, perheenperustaminen on juuri niitä isoja asioita, joissa välttämättä suurinkaan rakkaus ei riitä. Mies ei välttämättä koskaan taivu lapsiin, ja vaikka taipuisikin, haluaisitko hänet isäksi sinun lapsillesi pitkin hampain? Ja toisaalta: olisitko valmis hylkäämään itsellesi näin tärkeän asian miehesi vuoksi? Uuden suhteen etsiminen ei välttämättä tuo varmuutta tulevaisuuden perheellistymisestä, mutta se on kuitenkin suunta eteenpäin verrattuna siihen, että jäisit "jumiin" tähän ehkä-ehkä -tilanteeseen.
Ymmärrän tietyssä määrin myös miestäsi: kaikki eivät lapsia halua, ja erolla "uhkailu" saattaa todella tuntua kiristämiseltä, mikä voi hänelle olla yhtä kiperä paikka kuin lapsettomaksi jääminen sinulle. Siinä mielessä ehkä olisi paras istuutua rauhallisesti miehen kanssa alas ja käydä nämä asiat vielä kerran läpi: tarkoitus tässä ei ole kuitenkaan kiristää miehestäsi väkisin isää, vaan selvittää, onko teistä enää suhteeseen tässä vaiheessa, kun elämän odotukset eriävät niin kovasti toisistaan.
Voimia kiperään tilanteeseen, ap. :)
Mielelläni keskustelisin asiasta mieheni kanssa mutta hän hermostuu joka kerta kun yritän asiasta keskustella. Sanoo, että asiasta on puhuttu jo tarpeeksi vaikka mä olen jokaisen yrityksen jälkeen aivan pyörällä päästäni, että missä nyt mennään.
Parisuhteemme alussa mies sanoi, ettei halua lapsia enempää ja hänellä oli aivan validit perustelut siihen. Mutta sanoi ettei kuitenkaan tyrmää asiaa. Mä en tuolloin vielä itse omaa kantaani asiaan. Myöhemmin mies sanoi ettei halua lapsia. Kun puhuttiin ehkäisystä (mulle ei sovi hormonit), ehdotin miehelle vasektomiaa. Mies ei halua sitä koska haluaa pitää mahdollisuuden auki "jos on parisuhteessa missä toinen haluaa lapsia".
Kun joskus myöhemmin kysyin, että miten näkee meidän tulevaisuuden, sanoi että vuoden päästä naimisiin ja lapsi alulle. Myöhemin kuitenkin sanoi, ettei haluakaan lapsia ja pahoitteli mielensä muuttamista. Kun myöhemmin sitten otin puheeksi ehdottomasti haluavani lapsia, tähän mies totesi, että on välillä haaveillut perheen perustamisesta mun kanssa kun ensimmäinen kierros ei onnistunut. Silloin sanoi, että kahden vuoden päästä olisi hyvä. Kysyin tarkoittaako kaksi vuotta sitä, että silloin aletaan miettiä asiaa koska sellaiseen mä en voi suostua (ikä alkaa painaa), johon kivahti että ei vaan silloin lapsi olisi jo tulossa. Kun otin asian puheeksi myöhemmin, mies sanoikin, ettei meidän parisuhde ole tarpeeksi hyvä vauvalle. Kun kysyin, että mitä se tarkoittaa, alkoi selitellä ihmeellisiä tekosyitä. Sen jälkeen kun olen yrittänyt ottaa asiaa puheeksi, hän hokee "ei vielä" ja "etsi uusi mies jos haluat lapsia nyt heti".
Tuolloin oli sitten jo pakko todeta, että miksi olla naimisissa jos miehen mielestä meidän parisuhde ei ole hyvällä tasolla.
Tilanne on ollut jatkuvasti tällaista veivaamista. Tuntuu ettei mies tiedä, mitä haluaa. Tai sitten tietää, ettei halua lapsia, mutta venkoilee asian suhteen koska tietää mun lähtevän siinä tapauksessa.
Vaikeaa on, koska tuntuu että sellaisia toivonkipinöitä heittelee ja sitten sammuttaakin ne. Nyt olen kuitenkin alkanut kallistua siihen, että ei halua lapsia. Ei vaan halua minun lähtevän.
On selvää, ettei tuollaiseen suhteeseen kannata lapsia ns. ''väkisin tehdä''. Mies katkeroituisi sinulle ennemmin tai myöhemmin.
Jos sulle on lapset tärkeämpiä kuin nykyinen parisuhteesi, niin eroat.