Lue keskustelun säännöt.
Miksi tämä ei olisi aamu viimeinen?
15.09.2017 |
Minä haluaisin löytää jonkun jota syyttää. Tuntea vihaa ulkopuolista tahoa kohtaan. Oikeuttaa sen kuopan, jossa hukkuen seison.
Mutta ei. Itse olen kaiken aiheuttanut. Syöksänyt itseni tilanteeseen, jossa ei ole mitään hyvää.
On huijausta elää elämää, jota sietääkseen on pakko ajatella pinnallisesti ja sulkea oma tilanteensa pois ajatuksista. Ei ihminen kykene loputtomiin valehtelemaan tilanteestaan muille ja itselleen, eikä kestämään sitä häpeää, jonka jokainen maapallolla viettämänsä sekunti itselleen ja lähipiirille aiheuttaa.
On ihmisiä joilla menee huonosti työelämässä, mutta heillä on perhe. Ihmisiä jotka epäonnistuvat aina rakkaudessa, mutta he tuovat iloa muiden elämään. Köyhät ja heikot tuntevat usein olonsa epämukavaksi, mutta he ovat lahjakkaita nauttien siitä mitä tekevät.
Minulla ei ole näistä mitään. Ei ole ei tule. Se on totuus, jonka ajatteleminen saa sielun huutamaan tuskasta jota mieli ei kestä.
Miksi ei siis tämä ole oikea aamu poistua?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Koska elämä on muutenkin niin lyhyt ja uusi päivä voi olla edellistä parempi! Ikinä ei kannata vain luovuttaa!
En ole samaa mieltä.
Kun olet 40-vuotias, kouluttamaton, lähes työkokemukseton, yksinäinen, vailla ainuttakaan ihmissuhdekokemusta, lahjaton ja elät valheessa, niin mielipiteesi voi muuttua. Jos lisään listaan loputkin tilanteestani alat syyttämään minua valehtelusta.
Missä on ulospääsy? Missä on toivo? Mitä järkeä on jatkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan meistä ei ole täysin lahjaton. Etkö sinulla ole mitään mikä sinulta sujuisi hyvin?
Tai joka tuottaisi sinulle tyydytystä? Joku elokuva, sarja, tietokonepelikään?
Jos livenä ei ole ihmiskontaktia, niitä voi löytyä esim jostain nettimoninpelistä. Sieltä minä lievitin yksinäisyyttä, ja siellä oli paljon samanmielisiä.
Kuulostaa siltä, että henkilökohtainen rima on laitettu liian korkealle - vai onko sittenkin kyseessä yhteiskunnan vaatimustaso?
Mitä jos lakkaat elämästä valheessa, mutta et lakkaa elämästä. Toisin sanoen, myönnät todellisen tilanteen - joka on se, mitä nyt on, koska tulevaisuutta ei ole vielä kukaan oppinut kunnolla ennustamaa. Let's face it, ei sullakaan tässä suhteessa ole mitään jumalallisia kykyjä, se olisi varsin ennen näkemätöntä. Sitten alat etsiä elämääsi jotain. Sen ei tarvitse olla työ, eikä rakkaussuhde, ei edes ihmissuhde, vaan nyt lähinnä joku vaihteleva tavoite. Hanki vaikka kissa. Käy elokuvissa. Patikoi napapiirille. Vahdi pelastusarmeijan joulupataa. Kyllä sulle tekemistä ja tarkoituksia riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
P niin kuin perfektionisti. Lähde siitä liikenteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan meistä ei ole täysin lahjaton. Etkö sinulla ole mitään mikä sinulta sujuisi hyvin?
Tai joka tuottaisi sinulle tyydytystä? Joku elokuva, sarja, tietokonepelikään?
Urheilin joskus hieman sm-tasoa alempana. Tämä nyt on kokonaiskuvan kannalta täysin merkityksetön detalji. Tai ei se minulle ole, koska muiden normaalien saavutusten puuttuessa pidän noita aikoja vieläkin elämäni hienoimpina. Säälittävää, tiedän kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos livenä ei ole ihmiskontaktia, niitä voi löytyä esim jostain nettimoninpelistä. Sieltä minä lievitin yksinäisyyttä, ja siellä oli paljon samanmielisiä.
Tätähän minä teen jatkuvasti - suljen todellisuuden pois häiritsemällä sitä kaikella muulla.
Ei tätä voi loputtomiin jatkaa. Oikeastaan ei olisi pitänyt koskaan aloittaakaan. Olisi pitänyt ottaa itseään niskasta kiinni ennen kuin on liian myöhäistä. Nyt en uskalla enää lopettaa todellisuuspakoa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että henkilökohtainen rima on laitettu liian korkealle - vai onko sittenkin kyseessä yhteiskunnan vaatimustaso?
Mikä rima? Rima makaa pudonneena maassa, mutta kompastun siihen joka tapauksessa.
Korkeakoulutettu työtön voi valittaa yhteiskunnan vaatimuksista. Minä en ole tehnyt edes sitä minimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos lakkaat elämästä valheessa, mutta et lakkaa elämästä. Toisin sanoen, myönnät todellisen tilanteen - joka on se, mitä nyt on, koska tulevaisuutta ei ole vielä kukaan oppinut kunnolla ennustamaa. Let's face it, ei sullakaan tässä suhteessa ole mitään jumalallisia kykyjä, se olisi varsin ennen näkemätöntä. Sitten alat etsiä elämääsi jotain. Sen ei tarvitse olla työ, eikä rakkaussuhde, ei edes ihmissuhde, vaan nyt lähinnä joku vaihteleva tavoite. Hanki vaikka kissa. Käy elokuvissa. Patikoi napapiirille. Vahdi pelastusarmeijan joulupataa. Kyllä sulle tekemistä ja tarkoituksia riittää.
Köyhänä, yksinäisenä yhteiskunnan elättinä eläminen ei ole minun näkemykseni mielekkäästä elämästä. Sori vaan. Ei siinä paljon lohduta altruismi tai muu hyväihmisyys, kun epäonnistuminen on aina läsnä.
Vierailija kirjoitti:
P niin kuin perfektionisti. Lähde siitä liikenteeseen.
Täydellisyyden tavoittelua ovat siis esim. seuraavat:
- koulutus
- työpaikka
- ystävä(t)
- parisuhde
- seksi
- hetkittäinen onnellisuus
?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä mikä kiire sinne kuolemaan on. Jokainen kuolee joskus ja sen jälkeen ehtii olla kuolleena. Elämä kestää parhaimmillaan/pahimmillaankin vaan sata vuotta. Mitä sillä on väliä jos et täytä jotain keskimäärin hyvälle ihmiselämälle asetettuja standardeja. Sä et nyt ehkä saa ihmisiltä hirveästi arvostusta, mutta sulla on asiat paremmin kuin monella muulla... esimerkiksi kuolleilla. Kuolleilla ei ole mitään. Enää ikinä.
Missään ei ole määrätty että juuri parisuhde tai työpaikka on ihmiselämän suurin täyttymys, ne on meidän aikojen tapa ajatella, ei mikään totuus. Sulla on aivan täysi oikeus etsiä elämään mielekkyyttä jostain ihan muusta. Luonnosta, filosofiasta, uskonnosta, tieteestä, liikunnasta... sun elämän tarkoitus voi olla pelkästään se että teet asioita joista nautit. Lähde pois kotoa ja tietokoneelta. Tunnen eräänkin miehen joka on meidän yhteiskunnan standardien mukaan syrjäytynyt. Hän viettää aikansa metsässä. Ajaa vanhalla autolla viikkokausiksi johonkin Lappiin ja vaeltelee siellä, kerää sen verran marjoja että saa bensaa ja pidettyä sen autonropposensa. Hänellä on todennäköisesti syvempi yhteys tähän maapalloon ja elämään, kuin monella oravanpyörässä juoksevalla kunnioitetulla veronmaksajalla. Päällisin puolin kyllä ihan räjähtänyt tyyppi ja kunnon ihmiset kiertää varmasti kaukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen sua jonkun verran nuorempi mutta samassa suossa rämpinyt jo 10vuotta. Tiedän miltä se tuntuu. Olen vahingoittanut itseäni ja halunnut poistua. Olen sortunut juomaan ja ollut hoidossa suljetullakin.
Joskus elämä on kamalaa. Eri ihmisillä eri syistä. Sulla ja mulla on se yhteistä, että itse on itselleen se suurin susi, jota yhteiskunta ja ympäristö ruokkii. On hirveää tuntea olevansa kelvoton ja arvoton, riittämätön. Tälläkin hetkellä minä täällä kipuilen mitä seuraavaksi uskallan edes yrittää kun aina vaan mokasn kaiken ihan itse ja omaa tyhmyyttäni.
Mutta jos jotain mulle on tämä 10 vuotta tuskaa opettanut niin sen että aina tulee vielä se kauniskin päivä. Se voi olla yksi 10:stä tai 100:sta mutta se tulee, päivä, jona ajattelet että onneksi en vielä mennytkään.
En ana neuvoja tekemiseen koska tiedän ettei sun tämänhetkisessä olotilassa tunnu inspiroivan mikään, ei taiteilu eikä patikointi. Mutta suosittelen kuitenkin avun hakemista. Puhuminen jonkun ihmisen kanssa, mielellään ammattilaisen, saattaisi avata sulle uusia polkuja. Nyt ajatukset kulkevat vain samaa kehää etkä näe poispääsyä. Mutta keskustelu voisi saada sut näkemään kuinka kovat odotukset sulla itseäsi kohtaan on vaikka kirjoitat että rima on maassa. Siksi sä siihen kompastut, koska sä näet sen eri kohdassa kuin se onkaan. :)
Kaikkea hyvää sulle. Luota huomiseen.
Itsesääli ja marttyyriksi heittäytyminen ei ainakaan asiaasi edistä. Jos vain tuijotat sitä, mitä et osaa, voi saada ja mikä on ulottumattomissasi jämähdät paikallesi tuijottamaan napaasi. Niin kuin nyt teet.
Olet itse oman onnesi seppä kuten me kaikki muutkin. Elämän tarkoitus ja mielekkyys pitää itse löytää, ei sitä kukaan valmiina eteen tuo. Jos on masentunut niin kuin tunnut olevan, on haettava apua ja helpotusta tilanteeseen.
Tunnut kuvittelevan, että on olemassa jokin tietty kaava jonka mukaan elämä pitää mennä jotta se olisi hyvää ja onnistunutta. Olet luonut jonkinlaisen mallin minkälainen elämän pitää olla. Muuten olet epäonnistunut. Eihän se niin mene! Suorista selkäsi, nosta silmäsi sieltä navastasi ja katso elämää uusin uteliain silmin! Etsi ja löydä oma tarkoituksesi!
Tiedän, ei ole helppoa eikä kivaa. Mutta elämä harvoin antaa niitä helppoja ja kivoja juttuja. Siksi ne ovatkin niin arvokkaita ja niihin kannattaa pyrkiä! Potkaise itseäsi persuuksiin ja ala toimia! Mene ja hae apua masennukseen, työskentele itse sen eteen että saat mielesi ylös pohjamudista. Jokainen pieni askel parempaan antaa toivoa ja motivaatiota jatkaa! Elämä on täynnä mahdollisuuksia ja uutta koettavaa ja nähtävää. Ja elämästä ei saa uusintaa. Se on tässä ja nyt.
Ap. Älä.
Hae apua.
On ihan nyt sairasta shittiä, ymmärräthän sen itsekin? Soita päivystykseen, kriisipuhelimeen, jonnekin. Nyt.
Kuulostat ap masentuneelta. Suosittelen hakemaan apua siihen. Se, että haet apua ei ole heikkouden merkki muista se. Masennuksessa ei myöskään ole mitään hävettävää. Samankuuloisesta suosta olen juuri nousemassa ja toipuminen minulla kesti viitisen vuotta pienine vuoristoratoineen, mutta nyt elämä näyttää hieman valoisammalta.
Hae apua, et menetä siinä mitään, mutta saat paljon.
Ei minullakaan tänä aamuna eikä monina muinakaan ole mitään syytä nousta ylös, yksin tujottamaan ikkunasta, mutta nousimpas vaan ja roikun vaikka tällä keskustelupalstalla odotellessa parempia aikoja.
Toivoa on sullakin.
Koska elämä on muutenkin niin lyhyt ja uusi päivä voi olla edellistä parempi! Ikinä ei kannata vain luovuttaa!