Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä muka normaalia käyttäytymistä?
13.09.2017 |
Meidän kuudesluokkalainen tuli koulusta kotiin, jossa oli ollut juuri sinä päivänä yleisurheilukisat. Kun kysyin, miten ne menivät, vastasi hän hymyillen: "Paskasti." Tähän sitten vastasin ihan neutraalilla äänensävyllä: "Tiiätkö mistä se johtuu? Sää et urheile." Tästä tyttö otti nokkiinsa ja sanoi: "Aina sun pittää valittaa." Tähän sanoin, etten ole valittanut, totesin vain. Tyttö jatkoi inttämistä että kyllä valitin, johon sanoin: Mää vaan totesin, tarkotin sillä vaan että jos et urheile nii turha oottaa kovin hyviä tuloksia. Tyttö sanoi sitten, että miksi en sitten vie häntä urheilemaan. Sanoin, että kyllähän hän voisi aloittaa vaikka lenkkeilyn, johon tämä että lenkkeily on ärsyttävää. Sitten hän meni vihaisesti sohvalle makaamaan. Hetken maattuaan hän nousi ja avasi jääkaapin, katsoi sisälle ja pamautti sen kovalla äänellä kiinni. Kysyin, että miksi hän paiskoo ovia. Tyttö sanoi ilmeisesti minua matkien: "Tiiäkkö mistä se johtuu?" Ja meni taas sohvalle makaamaan. Sanoin, että hänen pitäisi miettiä käytöstään, ja sanoin taas uudestaan, että totesin enkä valittanut, sanoi hän itkua nieleskellen: "Luuletko sää että mää en tiiä mistä se johtuu, onko aina pakko pahottaa toisten mieli?" Niin, tämä tyttö aina vetoaa siihen, että minä aina pahoitan hänen mielensä. Sitten hän paineli pihalle raivoa puhkuen. Minusta tuo on tosi lapsellista kutosluokkalaiselta, mitä mieltä? Onko normaalia?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Mutta kuten aloitusviestissä sanoin, lapsi oli sanonut: Lenkkeily on tyhmää! Minne minä muualle sitä veisin kuin lenkille?
Ap
Jos olisit ehdottanut yhteistä lenkkeilyä, olisi varmaan vastauskin ollut kivempi. Luultavasti hän ei kehtaa sanoa sinulle, että ei halua lenkkeillä YKSIN, koska pelkää vain pahempaa v+ttuilua osaltasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha ihmetellä, jos lapsestasi kasvaa masentunut ja/tai syrjäytynyt. Empatialla ne lapset kasvatetaan, eikä rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole kamalan montaa ylimääräistä pennosta jotta voitaisiin viedä tuota lasta minnekään urheilemaan, lenkkeily on ilmaista.
Ja edelleenkin en kettuillut vaan totesin.Ap
Huhhuh miks ei voi vaan myöntää virheitään ja pyytää tytöltä anteeksi
Mulla on vähän samantyyppinen äiti. Ei varmaan tarvitse sanoa, etten juuri kerro hänelle mitään omasta elämästäni.
Sen kerran kun kertoi, että on huolissaan läheisestään tai joku läheinen on kuollut, niin empatian sijaan sieltä tulee jotain koulutusta. Roolia nimenomaan äitinä ja kouluttajana, mutta ei empaattista kuuntelua tai myötätuntoa. "Kyllä se elämä eteenpäin menee, et vaan ajattele asiaa." Kauheen kiva kuulla. Mut ehkä sit puhun asiasta jonkun muun kanssa joka ymmärtää.
Äiti saa sitten ihmetellä, että miksi kuulee viimeisenä abortista jne.
Ja mites sun päiväs meni ap? Miksi vittuilit lapsellesi, tapahtuiko jotain mistä sinulle tuli paha mieli? Halusit purkaa sen johonkin?