Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä muka normaalia käyttäytymistä?
13.09.2017 |
Meidän kuudesluokkalainen tuli koulusta kotiin, jossa oli ollut juuri sinä päivänä yleisurheilukisat. Kun kysyin, miten ne menivät, vastasi hän hymyillen: "Paskasti." Tähän sitten vastasin ihan neutraalilla äänensävyllä: "Tiiätkö mistä se johtuu? Sää et urheile." Tästä tyttö otti nokkiinsa ja sanoi: "Aina sun pittää valittaa." Tähän sanoin, etten ole valittanut, totesin vain. Tyttö jatkoi inttämistä että kyllä valitin, johon sanoin: Mää vaan totesin, tarkotin sillä vaan että jos et urheile nii turha oottaa kovin hyviä tuloksia. Tyttö sanoi sitten, että miksi en sitten vie häntä urheilemaan. Sanoin, että kyllähän hän voisi aloittaa vaikka lenkkeilyn, johon tämä että lenkkeily on ärsyttävää. Sitten hän meni vihaisesti sohvalle makaamaan. Hetken maattuaan hän nousi ja avasi jääkaapin, katsoi sisälle ja pamautti sen kovalla äänellä kiinni. Kysyin, että miksi hän paiskoo ovia. Tyttö sanoi ilmeisesti minua matkien: "Tiiäkkö mistä se johtuu?" Ja meni taas sohvalle makaamaan. Sanoin, että hänen pitäisi miettiä käytöstään, ja sanoin taas uudestaan, että totesin enkä valittanut, sanoi hän itkua nieleskellen: "Luuletko sää että mää en tiiä mistä se johtuu, onko aina pakko pahottaa toisten mieli?" Niin, tämä tyttö aina vetoaa siihen, että minä aina pahoitan hänen mielensä. Sitten hän paineli pihalle raivoa puhkuen. Minusta tuo on tosi lapsellista kutosluokkalaiselta, mitä mieltä? Onko normaalia?
Kommentit (45)
Lapsi käyttäytyi ihan normaalisti ikätasoonsa nähden. Mutta vanhempi oli kyllä aika törppö. Aika provosoivasti vastasit esiteinillesi, ei mikään ihme ettei hän suhtautunut hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun kannattaisi miettiä omaa tapaasi keskustella. Aika piiloinhottavalta kuulostit tuon keskustelun perusteella ja olisin varmaan itsekin hermostunut tuossa tilanteessa. Voin oikein kuvitella välinpitämättömyyttä viestivän ilmeesi tuon keskustelun aikana. Hän on vaikeassa iässä ja tarvitsee aitoa tukeasi ja huväksyntääsi eikä tuollaista ihmeellistä vinoilua. Kun hän ihmetteli, miksi et vie häntä urheilemaan, olisit voinut pohtia yhdessä hänen kanssaan, mikä voisi olla hänelle sopiva liikuntamuoto.
Jos tiedät, että lasta ei kiinnosta kilpaurheilu eikä liikunta ole suosikkiaineita koulussa, onko pakko hieroa tämän naamaan huonoa urheilumenestystä? Tyttö vastaa, että urheilukilpailut menivät "paskasti", ja sinä alat pätemään miten pitäisi vapaa-aika käyttää niihin harjoitellen? Nuo jokavuotiset yleisurheilu-, hiihto-, maastojuoksu-, pesäpallo- ja ties mitkä kilpailut olivat koulussa täyttä paskaa. Ne oppilaat, jotka harrastivat urheilua (jopa kilpatasolla), pääsivät tietysti mitalisijoille, mutta meikäläisen kaltaisille seiska-liikunnassa, valitaan-viimeisenä-joukkueeseen -kategorian oppilaille urheilukilpailut olivat silkkaa ajanhukkaa ja kiusantekoa. Ei missään muussa koulussa opetettavassa aineessa oleteta oppilaiden treenaavan vapaa-ajallaan puoliammattilaisesti, saati sitten palkita tästä koulun ulkopuolisesta harrastamisesta mitaleilla.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kuudesluokkalainen jo sen verran syy-seuraussuhteista tajua, että ymmärtä harjoittelun ja kilpailussa pärjäämisen välisen yhteyden. Tuskin tarvitsee siis enää alkeviivata ditä, että homma olisi voinut nennä toisinkin. Miksi et kysynyt lapseltasi mitään muuta kisoihon liittyvää? Mitä lajeja oli mukana, mikä meni parhaiten jbe. Nyt hänellä on varmasti päälimmäisenä miekessä, että paskasti meni ja äitinkin miekestä pitäisi urheilla enemmän.
Kirjoita kunnolla.
Tyttö kysyi miksei äiti vie häntä urheilemaan. Yritti ehkä vihjailla että olisi mukava tehdä jotain yhdessä sen sijaan että lähtisi yksin lenkille. Itse kävin teininä äitini kanssa paljon ihan vaan kävelyllä, joskus uimassa. Kävelylenkit hyviä hetkiä keskusteluunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep kyl aikuisen pitäs miettimä miten lapselle puhuu, oli mustakin tosi tökerösti ilmastu tuo. Sinuna kävisin pahottelemassa sana valintojasi.
Etkö ymärrä että kettuilit hänelle ja hän kettuili takaisin?
Jos olet aina kommunikoinut hänelle "kertomalla totuuksia", ei suhteellanne ole paljoa toivoi vaan toinen ihminen näkee sinut ärsyttävänä. Esitä enemmän kysymyksiä ja ole kiinostunut siitä millainen ihminen lapsesi oikeasti on. Älä keskity siihen millainen sinä haluaisit hänen olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä sä olet kyllä se lapsellinen tässä. Sääliksi käy tyttöä.
Meillä ei ole kamalan montaa ylimääräistä pennosta jotta voitaisiin viedä tuota lasta minnekään urheilemaan, lenkkeily on ilmaista.
Ja edelleenkin en kettuillut vaan totesin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole kamalan montaa ylimääräistä pennosta jotta voitaisiin viedä tuota lasta minnekään urheilemaan, lenkkeily on ilmaista.
Ja edelleenkin en kettuillut vaan totesin.Ap
No voi ny helvetti. Mene lenkkeilemään sen kanssa. Me ollaan pienituloisia myös mutta kummasti osataan lähteä vaikka luontoon hyville lenkeille. Ei maksa mitään ja on mukava tapa viettää aikaa porukalla.
"En kettuillut vaan totesin." Vähän sama kuin ei millään pahalla mutta...
Et kuulosta kovin kannustavalta vanhemmalta. Katso ihan oikeasti nyt peiliin ja mieti puheitasi ja äänensävyjäsi. On herkät vuodet nuorella edessä, siinä äkkiä menee välit vääränlaisella kommunikoinnilla.
-se edellisen sivun kutosen ja kasin äiti
Olen samaa mieltä ap:n kanssa. Totuus saattaa sattua, mutta se on aina se paras vaihtoehto. Teinisi on lapsellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kuten aloitusviestissä sanoin, lapsi oli sanonut: Lenkkeily on tyhmää! Minne minä muualle sitä veisin kuin lenkille?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä koulussa jokainen oppilas laitetaan muka yleisurheilukisoihin? Kyllä se on niin, että parhaat valitaan sinne ja muut ovat kannustusjoukoissa.
Onko teillä pyörät? Menkää pyöräilemään. Selvitä järjestääkö koulu jotain liikunta juttuja koulun jälkeen, aika monella paikka kunnalla on ainakin sählyä ja jossain paikoissa myös voimistelua, yleensä ovat ilmaisia/todella halpoja. Onko vaellus mahdollisuuksia lähialueella? Onko nuorille halpoja tanssitunti mahdollisuuksia? Mikä lasta kiinnostaisi, keskustele ja kysele.
Vierailija kirjoitti:
Pariskunta keskustelee...
Mies: oliko kiva jumppa?
Nainen: ihan paska, en pärjänny hyvin
M: tiiäkkä mistä se johtuu? et urheile tarpeeksi!
N: aina pitää valittaa...
M: enpäs valita, kunhan totesin!
N: valitatpas!
M: enpäs, tarkoitin vain että turha kuvitella jaksavansa jos ei juuri treenaa
N: jaa, no eipä ole juuri ollut mahdollisuuksia [koska lapset/raha/mitä lie]
M: no senkun menet lenkille [lasten nukahdettua]Oliko nainen keskustelun ainoa urpo? Oliko mies neutraali, empaattinen, kannustava, tarjosiko tilaa toisen harmille ja pettymykselle? Niinpä.
Tyttöparka :(
TÄMÄ. Tyttö tuli kotiin, oli paha mieli ja itsetunto alhaalla. Tarpeeksi pahana päivänä mä olisin kiukutellut ihan kuin tämä kuvauksen teini. Kyllä se kutosluokkalainen tietää itsekin, että harjoittelemalla olisi varmaan mennyt paremmin. Nyt päällimmäisenä oli pettymys, johon vanhempi tarjosi lääkkeeksi näsäviisasta kommenttia.
Vierailija kirjoitti:
Missä koulussa jokainen oppilas laitetaan muka yleisurheilukisoihin? Kyllä se on niin, että parhaat valitaan sinne ja muut ovat kannustusjoukoissa.
Pienen kunnan kouluissa. Näin munkin lapsuudessa. Jokainen valitsi yhden lajin.
Onko pakko tehdä lapsia, jos niihin kerta ei ole varaa?
Miksi näykit ja syyllistät lastasi, joka tulee jo muutenkin pettyneenä koulusta? Normaalia olisi yrittää piristää häntä. Miksi sysäät kaiken vastuun liikkumisesta lapsen niskoille, ja tarjoat ratkaisuksi pelkkää yksin lenkkeilyä, kun "ei ole muuhun varaa"?
Mikäs muuten on oman liikkumisesi/urheilusi laita? Miten minusta tuntuu, ettet urheile pätkääkään, kun sinulla on energiaa toisten näykkimiseen, heti kun he ilmestyvät paikalle.
Normaali vanhempi ottaa vastuuta tyttärensä hyvinvoinista ja tarjoaa hänelle mahdollisuuksia sellaisiin harrastuksiin, joista tämä pitää, vaikka ne maksaisivatkin jotain. Lakkaa hokemasta lapsellesi ettei ole varaa, ja järjestä asia kuntoon.
Pariskunta keskustelee...
Mies: oliko kiva jumppa?
Nainen: ihan paska, en pärjänny hyvin
M: tiiäkkä mistä se johtuu? et urheile tarpeeksi!
N: aina pitää valittaa...
M: enpäs valita, kunhan totesin!
N: valitatpas!
M: enpäs, tarkoitin vain että turha kuvitella jaksavansa jos ei juuri treenaa
N: jaa, no eipä ole juuri ollut mahdollisuuksia [koska lapset/raha/mitä lie]
M: no senkun menet lenkille [lasten nukahdettua]
Oliko nainen keskustelun ainoa urpo? Oliko mies neutraali, empaattinen, kannustava, tarjosiko tilaa toisen harmille ja pettymykselle? Niinpä.
Tyttöparka :(