Lue keskustelun säännöt.
HS: Maarit on isoäiti, joka hoitaa mielummin parisuhdettaan kuin lastenlastaan
13.09.2017 |
http://www.hs.fi/elama/art-2000005364864.html
Positiivinen artikkeli itselle ajankohtaisesta aiheesta mummujen näkökulmasta. Tulee lähelle, kun tällä hetkellä oma äiti hoitamassa vähän vajaa 1-v lastani. Omilla lapsilla 4 ihanaa vielä työssäkäyvää isovanhempaa :)
Kommentit (455)
Vierailija kirjoitti:
Miten minusta tuntuu ihan siltä, että isoisien on aivan hyväksyttävää olla vain vähän tekemisissä lastenlastensa kanssa, mutta isoäitien kohdalla pidetään käytännössä velvollisuutena hoitaa heitä?
Milloin tämä on näin keikahtanut, kun nykyäidille kelpaa lapsensa hoitajaksi vain nainen, joko äiti itse tai mummo.
Meillä jo 60-luvulla lapsuuden kodissa, isä ja isoisä hoitivat lapsia, siinä missä äitini, kun isoisä asui meillä ja mummi oli kuollut.
Sama oli omassa perheessä, kyllä mieheni osallistui lastenhoitoon ja kotitöihin, siinä missä minäkin ja hän oli jopa koti-isänä vuoden verran. Meillä isovanhemmilta pyydettiin hoitoapua, vain pakon edessä, sillä he olivat vielä työelämässä kun lapsen olivat pieniä ja isoisät ovat olleet merkittävässä roolissa.
Ihmettelen nykyajan naisia - haukutaan mummot, mutta sanallakaan ei mainita isoisästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minusta tuntuu ihan siltä, että isoisien on aivan hyväksyttävää olla vain vähän tekemisissä lastenlastensa kanssa, mutta isoäitien kohdalla pidetään käytännössä velvollisuutena hoitaa heitä?
Milloin tämä on näin keikahtanut, kun nykyäidille kelpaa lapsensa hoitajaksi vain nainen, joko äiti itse tai mummo.
Meillä jo 60-luvulla lapsuuden kodissa, isä ja isoisä hoitivat lapsia, siinä missä äitini, kun isoisä asui meillä ja mummi oli kuollut.
Sama oli omassa perheessä, kyllä mieheni osallistui lastenhoitoon ja kotitöihin, siinä missä minäkin ja hän oli jopa koti-isänä vuoden verran. Meillä isovanhemmilta pyydettiin hoitoapua, vain pakon edessä, sillä he olivat vielä työelämässä kun lapsen olivat pieniä ja isoisät ovat olleet merkittävässä roolissa.
Ihmettelen nykyajan naisia - haukutaan mummot, mutta sanallakaan ei mainita isoisästä.
Tämä ketju kumpusi mummon puheenvuorosta. Siksi täällä puhutaan mummoista.
Meillä ei lapsilla ole isoisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan artikkelia, mutta mua on jo pidemmän aikaa ihmetyttänyt, miksi lapsenvahtina pitäisi olla juuri isovanhemmat. Omat lapseni ovat kolmekymppisiä (lapsenlapsia ei vielä ole) ja heidän lapsuudessaan lapsenvahteina toimivat lasten kummit, vanhempien sisarukset sekä vanhempien ystävät ja kaverit. Joskus jopa naapurit. Eli nuoret ihmiset, joilla osalla oli itselläänkin lapsia ja näin saatettiin olla vastavuoroisesti apuna. Isovanhempien kanssa kyläiltiin ja joskus isovanhemmat saattoivat viedä lapsenlapsen huvipuistoon tai ulkomaanreissulle, mutta silloinkin isovanhemmat itse kysyivät, sopiiko se isovanhemmilla sopivana ajankohtana. En itsekään ollut koskaan isovanhemmillani hoidossa, he asuivat satojen kilometrien päässä. Jos vanhempani tarvitsivat lapsenvahtia, olin yleensä naapurissa parhaan ystäväni luona ja vastaavasti taas ystäväni oli meillä, kun hänen vanhempansa tarvitsivat lapsenvahtia.
Nuoremmat eivät vielä oikein tajua, että ihmisen ikääntyessä jaksaminen vähenee. Työpäivät alkavat tuntua raskaammilta, liikuntaa pitäisi ehtiä harrastaa yleiskunnon ja erityisesti nivelten vuoksi, kaikenlaisia kolotuksia alkaa ilmaantua, yöunen määrä ja laatu vähenee jne jne . Ei näillä viitsi omia lapsiaan vaivata, heillä on omatkin murheensa. Silti haluaisi välillä ihan vaan rentoutuakin vaikkapa ulkomaanmatkalla tai mökillä.
No kyllä sitä joutuu apua pyytämään monesta paikasta. Ja ainakin meillä ystävät ja naapurit on töissä. Isoäiti asuu kilsan päässä, eläkkeellä. Vain nämä lapsenlapset. Silti ei ikinä auta. Siis edes vakavassa sairastumisessa.
Olen ollut mm magneettikuvauksessa kolmevuotiaan kanssa ja käynyt kokouksessa niin että lapset on kauppakeskuksen lapsiparkissa. Myös hammaslääkärissä (hätä) lapset piirteli mukana.
Ikinä en saa apua. Sen sijaam sain ruutuvihon johon kirjattu kaikki puutteeni.
Ja isoäiti pöllinyt siskoltani lasten valokuvat ja terttänyt niistä itselleen taulut, rekvisiitaksi. Kun esittää muille täydellistä mummoa.
Eli sulla oli magneettikuvaus illalla? Muutenhan 3-vuotias olisi ollut päiväkodissa. Samoin kokous oli illalla? Olisin siirtänyt magneettiaikaa enkä olisi sopinut kokousta työajan ulkopuolelle ennekuin olisin varmistanut, että joku työssäkäyvä tuttuni olisi voinut sen aikaa hoitaa lapsia.
Ei kaikki 3-vuotiaat edes ole päiväkodissa, haloo. Voi olla pikkusisarus josta äiti hoitovapaalla. Tai jos vanhempi on työtön, joissain kunnissa sinulle määrätään hoitoaika joka voi olla esim klo. 9-15. Ja lääkäriaika taas voi olla esim 15.10.
Itsekkin hoitovapaalla jouduin lapsia joskus raahaamaan labraan tai virastoihin mukaan kun mies oli töissä arkipäivät eikä muualta hoitajaa saanut.
Silloin varmaan olisi tarvinnut hoitajan myös sille pienemmälle? Eikä vain niin, että 3-vuotiaan joutui ottamaan mukaan. Ja tiedän kyllä, että hotiovapaalla joutuu ottamaan joskus lapsia mukaansa, koska päiväsaikaan ei ole lapsenvahtia. Yksinhuoltajana ihan normaali asia.
Tai sitten ei saa molempia lapsia samaan paikkaan. Saa vain sen pienen hoidon järjestymään.
En enää edes muista miksi se lapsi oli mukana. Saattoi olla että oli toipilaana kotona astamkohtauksen jälkeen tms.
Joo no itsekin olen joutunut ottamaan lapsia mukaani moneen paikkaan enkä koskaan ajatellut, että se olisi jotenkin poikkeavaa. Omat vanhempanikin olivat vielä työelämässä silloin, kun lapseni olivat pieniä. Eivät olisi voineet hoitaa, vaikka olisivat halunneetkin.
Mutta pointtini oli, että nykyisin puhutaan vain siitä, etteivät isovanhemmat hoida. Valitetaan, kun ei puolison kanssa päästä koskaan kahdestaan minnekään. Parisuhdeaikaa harvemmin otetaan arkisin keskellä päivää, joten voisi laajentaa hoitorinkiä nuorempiin aikuisiin ja vastavuoroisesti hoitaa heidän lapsiaan.
Minun äitini on eläkkeellä ja asuu kilsan päässä. Ikinä ei auta. Siis ikinä vaikka mitä tapahtuisi.
Niin? Ei lastenhoitoapua voi laskea yhden ihmisen varaan.
Kuka on laskenut? Mutta kyllä kai JOSKUS voisi se påivisin joutilas verisukulainen auttaa? Siis tyyliin että jos äidiltä katkeaa käsi/jalka/selkä niin auttaa edes sen tunnin, että saa sen avun muualta.
Edes tätä ei ole herunut vaan vakavam onnettomuuden jälkeenkin arkkitehtitoimistoa kotona pitävä naapuri tuli kesken töittensä sitten avuksi. Ei se isoäiti.
Jos minun lapseni olisi vaarassa halvaantua ja lapsenlapset pörräisi kauhuissaan ympärillä niin kyllä surauttaisin paikalle ja auttaisin. Viis kutimesta ja telkkarista.
Turhaan sä mulle keuhkoat. Itse vastasit mun kommenttiini, missä ihmettelin, että vain isovanhemmat aiheuttavat lapsenvahdin puutteen. Kukaan ei ikinä palstalla narise, ettei ole puolison kanssa kahdenkeskistä aikaa sisarusten, ystävien, kavereiden, naapureiden tai lasten kummien vuoksi vaan aina syy on vain isovanhemmissa.
No hei, eihän monet biologiset vanhemmatkaan hoida omia lapsiaan esim. eron jälkeen, vaan vastuu jää toiselle vanhemmalle. Ei isovanhemmat voi olla vastuussa aikuisten lastensa lapsista. Ei ole mitään hoitamisvelvoitetta ainakaan meidän perheessä. Itse hoidan, mitäs tein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan artikkelia, mutta mua on jo pidemmän aikaa ihmetyttänyt, miksi lapsenvahtina pitäisi olla juuri isovanhemmat. Omat lapseni ovat kolmekymppisiä (lapsenlapsia ei vielä ole) ja heidän lapsuudessaan lapsenvahteina toimivat lasten kummit, vanhempien sisarukset sekä vanhempien ystävät ja kaverit. Joskus jopa naapurit. Eli nuoret ihmiset, joilla osalla oli itselläänkin lapsia ja näin saatettiin olla vastavuoroisesti apuna. Isovanhempien kanssa kyläiltiin ja joskus isovanhemmat saattoivat viedä lapsenlapsen huvipuistoon tai ulkomaanreissulle, mutta silloinkin isovanhemmat itse kysyivät, sopiiko se isovanhemmilla sopivana ajankohtana. En itsekään ollut koskaan isovanhemmillani hoidossa, he asuivat satojen kilometrien päässä. Jos vanhempani tarvitsivat lapsenvahtia, olin yleensä naapurissa parhaan ystäväni luona ja vastaavasti taas ystäväni oli meillä, kun hänen vanhempansa tarvitsivat lapsenvahtia.
Nuoremmat eivät vielä oikein tajua, että ihmisen ikääntyessä jaksaminen vähenee. Työpäivät alkavat tuntua raskaammilta, liikuntaa pitäisi ehtiä harrastaa yleiskunnon ja erityisesti nivelten vuoksi, kaikenlaisia kolotuksia alkaa ilmaantua, yöunen määrä ja laatu vähenee jne jne . Ei näillä viitsi omia lapsiaan vaivata, heillä on omatkin murheensa. Silti haluaisi välillä ihan vaan rentoutuakin vaikkapa ulkomaanmatkalla tai mökillä.
No kyllä sitä joutuu apua pyytämään monesta paikasta. Ja ainakin meillä ystävät ja naapurit on töissä. Isoäiti asuu kilsan päässä, eläkkeellä. Vain nämä lapsenlapset. Silti ei ikinä auta. Siis edes vakavassa sairastumisessa.
Olen ollut mm magneettikuvauksessa kolmevuotiaan kanssa ja käynyt kokouksessa niin että lapset on kauppakeskuksen lapsiparkissa. Myös hammaslääkärissä (hätä) lapset piirteli mukana.
Ikinä en saa apua. Sen sijaam sain ruutuvihon johon kirjattu kaikki puutteeni.
Ja isoäiti pöllinyt siskoltani lasten valokuvat ja terttänyt niistä itselleen taulut, rekvisiitaksi. Kun esittää muille täydellistä mummoa.
Eli sulla oli magneettikuvaus illalla? Muutenhan 3-vuotias olisi ollut päiväkodissa. Samoin kokous oli illalla? Olisin siirtänyt magneettiaikaa enkä olisi sopinut kokousta työajan ulkopuolelle ennekuin olisin varmistanut, että joku työssäkäyvä tuttuni olisi voinut sen aikaa hoitaa lapsia.
Ei kaikki 3-vuotiaat edes ole päiväkodissa, haloo. Voi olla pikkusisarus josta äiti hoitovapaalla. Tai jos vanhempi on työtön, joissain kunnissa sinulle määrätään hoitoaika joka voi olla esim klo. 9-15. Ja lääkäriaika taas voi olla esim 15.10.
Itsekkin hoitovapaalla jouduin lapsia joskus raahaamaan labraan tai virastoihin mukaan kun mies oli töissä arkipäivät eikä muualta hoitajaa saanut.
Silloin varmaan olisi tarvinnut hoitajan myös sille pienemmälle? Eikä vain niin, että 3-vuotiaan joutui ottamaan mukaan. Ja tiedän kyllä, että hotiovapaalla joutuu ottamaan joskus lapsia mukaansa, koska päiväsaikaan ei ole lapsenvahtia. Yksinhuoltajana ihan normaali asia.
Tai sitten ei saa molempia lapsia samaan paikkaan. Saa vain sen pienen hoidon järjestymään.
En enää edes muista miksi se lapsi oli mukana. Saattoi olla että oli toipilaana kotona astamkohtauksen jälkeen tms.
Joo no itsekin olen joutunut ottamaan lapsia mukaani moneen paikkaan enkä koskaan ajatellut, että se olisi jotenkin poikkeavaa. Omat vanhempanikin olivat vielä työelämässä silloin, kun lapseni olivat pieniä. Eivät olisi voineet hoitaa, vaikka olisivat halunneetkin.
Mutta pointtini oli, että nykyisin puhutaan vain siitä, etteivät isovanhemmat hoida. Valitetaan, kun ei puolison kanssa päästä koskaan kahdestaan minnekään. Parisuhdeaikaa harvemmin otetaan arkisin keskellä päivää, joten voisi laajentaa hoitorinkiä nuorempiin aikuisiin ja vastavuoroisesti hoitaa heidän lapsiaan.
Minun äitini on eläkkeellä ja asuu kilsan päässä. Ikinä ei auta. Siis ikinä vaikka mitä tapahtuisi.
Niin? Ei lastenhoitoapua voi laskea yhden ihmisen varaan.
Kuka on laskenut? Mutta kyllä kai JOSKUS voisi se påivisin joutilas verisukulainen auttaa? Siis tyyliin että jos äidiltä katkeaa käsi/jalka/selkä niin auttaa edes sen tunnin, että saa sen avun muualta.
Edes tätä ei ole herunut vaan vakavam onnettomuuden jälkeenkin arkkitehtitoimistoa kotona pitävä naapuri tuli kesken töittensä sitten avuksi. Ei se isoäiti.
Jos minun lapseni olisi vaarassa halvaantua ja lapsenlapset pörräisi kauhuissaan ympärillä niin kyllä surauttaisin paikalle ja auttaisin. Viis kutimesta ja telkkarista.
Turhaan sä mulle keuhkoat. Itse vastasit mun kommenttiini, missä ihmettelin, että vain isovanhemmat aiheuttavat lapsenvahdin puutteen. Kukaan ei ikinä palstalla narise, ettei ole puolison kanssa kahdenkeskistä aikaa sisarusten, ystävien, kavereiden, naapureiden tai lasten kummien vuoksi vaan aina syy on vain isovanhemmissa.
Älä viitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan artikkelia, mutta mua on jo pidemmän aikaa ihmetyttänyt, miksi lapsenvahtina pitäisi olla juuri isovanhemmat. Omat lapseni ovat kolmekymppisiä (lapsenlapsia ei vielä ole) ja heidän lapsuudessaan lapsenvahteina toimivat lasten kummit, vanhempien sisarukset sekä vanhempien ystävät ja kaverit. Joskus jopa naapurit. Eli nuoret ihmiset, joilla osalla oli itselläänkin lapsia ja näin saatettiin olla vastavuoroisesti apuna. Isovanhempien kanssa kyläiltiin ja joskus isovanhemmat saattoivat viedä lapsenlapsen huvipuistoon tai ulkomaanreissulle, mutta silloinkin isovanhemmat itse kysyivät, sopiiko se isovanhemmilla sopivana ajankohtana. En itsekään ollut koskaan isovanhemmillani hoidossa, he asuivat satojen kilometrien päässä. Jos vanhempani tarvitsivat lapsenvahtia, olin yleensä naapurissa parhaan ystäväni luona ja vastaavasti taas ystäväni oli meillä, kun hänen vanhempansa tarvitsivat lapsenvahtia.
Nuoremmat eivät vielä oikein tajua, että ihmisen ikääntyessä jaksaminen vähenee. Työpäivät alkavat tuntua raskaammilta, liikuntaa pitäisi ehtiä harrastaa yleiskunnon ja erityisesti nivelten vuoksi, kaikenlaisia kolotuksia alkaa ilmaantua, yöunen määrä ja laatu vähenee jne jne . Ei näillä viitsi omia lapsiaan vaivata, heillä on omatkin murheensa. Silti haluaisi välillä ihan vaan rentoutuakin vaikkapa ulkomaanmatkalla tai mökillä.
No kyllä sitä joutuu apua pyytämään monesta paikasta. Ja ainakin meillä ystävät ja naapurit on töissä. Isoäiti asuu kilsan päässä, eläkkeellä. Vain nämä lapsenlapset. Silti ei ikinä auta. Siis edes vakavassa sairastumisessa.
Olen ollut mm magneettikuvauksessa kolmevuotiaan kanssa ja käynyt kokouksessa niin että lapset on kauppakeskuksen lapsiparkissa. Myös hammaslääkärissä (hätä) lapset piirteli mukana.
Ikinä en saa apua. Sen sijaam sain ruutuvihon johon kirjattu kaikki puutteeni.
Ja isoäiti pöllinyt siskoltani lasten valokuvat ja terttänyt niistä itselleen taulut, rekvisiitaksi. Kun esittää muille täydellistä mummoa.
Eli sulla oli magneettikuvaus illalla? Muutenhan 3-vuotias olisi ollut päiväkodissa. Samoin kokous oli illalla? Olisin siirtänyt magneettiaikaa enkä olisi sopinut kokousta työajan ulkopuolelle ennekuin olisin varmistanut, että joku työssäkäyvä tuttuni olisi voinut sen aikaa hoitaa lapsia.
Ei kaikki 3-vuotiaat edes ole päiväkodissa, haloo. Voi olla pikkusisarus josta äiti hoitovapaalla. Tai jos vanhempi on työtön, joissain kunnissa sinulle määrätään hoitoaika joka voi olla esim klo. 9-15. Ja lääkäriaika taas voi olla esim 15.10.
Itsekkin hoitovapaalla jouduin lapsia joskus raahaamaan labraan tai virastoihin mukaan kun mies oli töissä arkipäivät eikä muualta hoitajaa saanut.
Silloin varmaan olisi tarvinnut hoitajan myös sille pienemmälle? Eikä vain niin, että 3-vuotiaan joutui ottamaan mukaan. Ja tiedän kyllä, että hotiovapaalla joutuu ottamaan joskus lapsia mukaansa, koska päiväsaikaan ei ole lapsenvahtia. Yksinhuoltajana ihan normaali asia.
Tai sitten ei saa molempia lapsia samaan paikkaan. Saa vain sen pienen hoidon järjestymään.
En enää edes muista miksi se lapsi oli mukana. Saattoi olla että oli toipilaana kotona astamkohtauksen jälkeen tms.
Joo no itsekin olen joutunut ottamaan lapsia mukaani moneen paikkaan enkä koskaan ajatellut, että se olisi jotenkin poikkeavaa. Omat vanhempanikin olivat vielä työelämässä silloin, kun lapseni olivat pieniä. Eivät olisi voineet hoitaa, vaikka olisivat halunneetkin.
Mutta pointtini oli, että nykyisin puhutaan vain siitä, etteivät isovanhemmat hoida. Valitetaan, kun ei puolison kanssa päästä koskaan kahdestaan minnekään. Parisuhdeaikaa harvemmin otetaan arkisin keskellä päivää, joten voisi laajentaa hoitorinkiä nuorempiin aikuisiin ja vastavuoroisesti hoitaa heidän lapsiaan.
Minun äitini on eläkkeellä ja asuu kilsan päässä. Ikinä ei auta. Siis ikinä vaikka mitä tapahtuisi.
Onko äitisi kertonut syyn siihen, että ei halua auttaa? Tietääkö, että tarvitset apua? Oletteko riidoissa? Onko hän kiinnostunut lastesi asioista? Minusta tuo on tosi julmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minusta tuntuu ihan siltä, että isoisien on aivan hyväksyttävää olla vain vähän tekemisissä lastenlastensa kanssa, mutta isoäitien kohdalla pidetään käytännössä velvollisuutena hoitaa heitä?
Milloin tämä on näin keikahtanut, kun nykyäidille kelpaa lapsensa hoitajaksi vain nainen, joko äiti itse tai mummo.
Meillä jo 60-luvulla lapsuuden kodissa, isä ja isoisä hoitivat lapsia, siinä missä äitini, kun isoisä asui meillä ja mummi oli kuollut.
Sama oli omassa perheessä, kyllä mieheni osallistui lastenhoitoon ja kotitöihin, siinä missä minäkin ja hän oli jopa koti-isänä vuoden verran. Meillä isovanhemmilta pyydettiin hoitoapua, vain pakon edessä, sillä he olivat vielä työelämässä kun lapsen olivat pieniä ja isoisät ovat olleet merkittävässä roolissa.
Ihmettelen nykyajan naisia - haukutaan mummot, mutta sanallakaan ei mainita isoisästä.
Tämä ketju kumpusi mummon puheenvuorosta. Siksi täällä puhutaan mummoista.
Meillä ei lapsilla ole isoisiä.
Olen huomannut ihan yleisellä tasolla, ettei isoisiltä vaadita lastenhoitoa läheskään yhtä paljon kuin isoäideiltä. Vaarien kohdalla riittää usein pelkkä kyläily ja leppoisa yhdessäolo, kun taas mummojen halutaan myös oikein kunnolla hoitavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minusta tuntuu ihan siltä, että isoisien on aivan hyväksyttävää olla vain vähän tekemisissä lastenlastensa kanssa, mutta isoäitien kohdalla pidetään käytännössä velvollisuutena hoitaa heitä?
Milloin tämä on näin keikahtanut, kun nykyäidille kelpaa lapsensa hoitajaksi vain nainen, joko äiti itse tai mummo.
Meillä jo 60-luvulla lapsuuden kodissa, isä ja isoisä hoitivat lapsia, siinä missä äitini, kun isoisä asui meillä ja mummi oli kuollut.
Sama oli omassa perheessä, kyllä mieheni osallistui lastenhoitoon ja kotitöihin, siinä missä minäkin ja hän oli jopa koti-isänä vuoden verran. Meillä isovanhemmilta pyydettiin hoitoapua, vain pakon edessä, sillä he olivat vielä työelämässä kun lapsen olivat pieniä ja isoisät ovat olleet merkittävässä roolissa.
Ihmettelen nykyajan naisia - haukutaan mummot, mutta sanallakaan ei mainita isoisästä.
Tämä ketju kumpusi mummon puheenvuorosta. Siksi täällä puhutaan mummoista.
Meillä ei lapsilla ole isoisiä.
Olen huomannut ihan yleisellä tasolla, ettei isoisiltä vaadita lastenhoitoa läheskään yhtä paljon kuin isoäideiltä. Vaarien kohdalla riittää usein pelkkä kyläily ja leppoisa yhdessäolo, kun taas mummojen halutaan myös oikein kunnolla hoitavan.
En tiedä.
Eikä tää ketju käsittele isoisiä.
Ne isoisät jotka minä tunnen kuskaa lastenlapsia tosi paljon. Hakee päiväkodista, käyttää harrastuksessa, käyttää terapioissa jne.
Ja auttaa perheitä esim just taas kuskaamalla kaikenlaista. Tai nikkaroi ja remppaa apuna.
Ja ainahan se isoisä siellä mummolassakin on kun lapsenlapset on siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minusta tuntuu ihan siltä, että isoisien on aivan hyväksyttävää olla vain vähän tekemisissä lastenlastensa kanssa, mutta isoäitien kohdalla pidetään käytännössä velvollisuutena hoitaa heitä?
Milloin tämä on näin keikahtanut, kun nykyäidille kelpaa lapsensa hoitajaksi vain nainen, joko äiti itse tai mummo.
Meillä jo 60-luvulla lapsuuden kodissa, isä ja isoisä hoitivat lapsia, siinä missä äitini, kun isoisä asui meillä ja mummi oli kuollut.
Sama oli omassa perheessä, kyllä mieheni osallistui lastenhoitoon ja kotitöihin, siinä missä minäkin ja hän oli jopa koti-isänä vuoden verran. Meillä isovanhemmilta pyydettiin hoitoapua, vain pakon edessä, sillä he olivat vielä työelämässä kun lapsen olivat pieniä ja isoisät ovat olleet merkittävässä roolissa.
Ihmettelen nykyajan naisia - haukutaan mummot, mutta sanallakaan ei mainita isoisästä.
Tämä ketju kumpusi mummon puheenvuorosta. Siksi täällä puhutaan mummoista.
Meillä ei lapsilla ole isoisiä.
Olen huomannut ihan yleisellä tasolla, ettei isoisiltä vaadita lastenhoitoa läheskään yhtä paljon kuin isoäideiltä. Vaarien kohdalla riittää usein pelkkä kyläily ja leppoisa yhdessäolo, kun taas mummojen halutaan myös oikein kunnolla hoitavan.
Meidän tapauksessamme johtuu ihan puhtaasti siitä, että isoisät asuvat kauempana (sekä omat että appivanhempani ovat eronneet), joten heiltä ei luonnollisesti tule pyydettyä yhtä paljoa hoitoapua kuin isoäideiltä. Pidämme kuitenkin kaikkiin isovanhempiin säännöllisesti yhteyttä ja vierailemme heidän kaikkien luonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suvun pitäisi olla turvaverkko, mutta me olemme täällä hyvinvointiyhteiskuntassamme sen unohtaneet. Ei kannattaisi, koska palveluja leikataan koko ajan, erityisesti sieltä vanhuspuolelta, jossa tulee olemaan aika lailla ruuhkaa kun tämäkin mummo on siinä iässä. Siinä vaiheessa nykyvanhemmat tulee olemaan aika ratkaisevassa roolissa, että välittävätkö vai eivät. Jos nyt eletään parisuhteelle ja itselle, niin varmaan lapsetkin voivat elää parisuhteelleen 20 vuoden päästä?
Jos itse kukin saisi apua perheeltään ja suvultaan ruuhkavuosissa, niin tarve elää "sitten joskus" vain itselleen laimenisi. Jäisi niitä voimavaroja aikuisille lapsillekin ja vastaavasti omien vanhempien hoitamiseen.
Suomessa lapsia ei kiinnosta nytkään vanhempansa pätkääkään. Yhteiskunta hoitaa vanhukset eikä niitä vanhuksia edes käydä katsomassa.
Joten ihan turha sinun on jeesustella.
Eikös ne pienten lasten mummot ja papat ole juuri niitä tämän hetkisten vanhusten lapsia?
Ihmettelen joidenkin uusavuttomuutta, kun hoitovastuu lykätään mummolle, joka lapsenhoidon lisäksi on vielä ruuat ja kotityöt huolettavana, usein ansiotyön ohella.
Meillä on kuuden perheen kanssa hoitorinki, jossa kolme opiskelijaa ja yksi työtön. Hoito- tai muu apu on yhden puhelinsoiton päässä ja kertaakaan ei ole tullut tilannetta, etteikö joku näistä neljästä pääsisi hätiin, nopealla aikataululla.
Eikä maksa edes paljon, kun palkkakulut saamme laittaa verotuksessa kotitalousvähennykseen.
Vaikka mummot eivät meillä lapsia hoida, heillä on hyvin lämpimät välit lapseen, sillä he voivat panostaa seurusteluun ja yhdessäoloon 100%, ilman mitään velvoitteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan artikkelia, mutta mua on jo pidemmän aikaa ihmetyttänyt, miksi lapsenvahtina pitäisi olla juuri isovanhemmat. Omat lapseni ovat kolmekymppisiä (lapsenlapsia ei vielä ole) ja heidän lapsuudessaan lapsenvahteina toimivat lasten kummit, vanhempien sisarukset sekä vanhempien ystävät ja kaverit. Joskus jopa naapurit. Eli nuoret ihmiset, joilla osalla oli itselläänkin lapsia ja näin saatettiin olla vastavuoroisesti apuna. Isovanhempien kanssa kyläiltiin ja joskus isovanhemmat saattoivat viedä lapsenlapsen huvipuistoon tai ulkomaanreissulle, mutta silloinkin isovanhemmat itse kysyivät, sopiiko se isovanhemmilla sopivana ajankohtana. En itsekään ollut koskaan isovanhemmillani hoidossa, he asuivat satojen kilometrien päässä. Jos vanhempani tarvitsivat lapsenvahtia, olin yleensä naapurissa parhaan ystäväni luona ja vastaavasti taas ystäväni oli meillä, kun hänen vanhempansa tarvitsivat lapsenvahtia.
Nuoremmat eivät vielä oikein tajua, että ihmisen ikääntyessä jaksaminen vähenee. Työpäivät alkavat tuntua raskaammilta, liikuntaa pitäisi ehtiä harrastaa yleiskunnon ja erityisesti nivelten vuoksi, kaikenlaisia kolotuksia alkaa ilmaantua, yöunen määrä ja laatu vähenee jne jne . Ei näillä viitsi omia lapsiaan vaivata, heillä on omatkin murheensa. Silti haluaisi välillä ihan vaan rentoutuakin vaikkapa ulkomaanmatkalla tai mökillä.
No kyllä sitä joutuu apua pyytämään monesta paikasta. Ja ainakin meillä ystävät ja naapurit on töissä. Isoäiti asuu kilsan päässä, eläkkeellä. Vain nämä lapsenlapset. Silti ei ikinä auta. Siis edes vakavassa sairastumisessa.
Olen ollut mm magneettikuvauksessa kolmevuotiaan kanssa ja käynyt kokouksessa niin että lapset on kauppakeskuksen lapsiparkissa. Myös hammaslääkärissä (hätä) lapset piirteli mukana.
Ikinä en saa apua. Sen sijaam sain ruutuvihon johon kirjattu kaikki puutteeni.
Ja isoäiti pöllinyt siskoltani lasten valokuvat ja terttänyt niistä itselleen taulut, rekvisiitaksi. Kun esittää muille täydellistä mummoa.
Eli sulla oli magneettikuvaus illalla? Muutenhan 3-vuotias olisi ollut päiväkodissa. Samoin kokous oli illalla? Olisin siirtänyt magneettiaikaa enkä olisi sopinut kokousta työajan ulkopuolelle ennekuin olisin varmistanut, että joku työssäkäyvä tuttuni olisi voinut sen aikaa hoitaa lapsia.
Ei kaikki 3-vuotiaat edes ole päiväkodissa, haloo. Voi olla pikkusisarus josta äiti hoitovapaalla. Tai jos vanhempi on työtön, joissain kunnissa sinulle määrätään hoitoaika joka voi olla esim klo. 9-15. Ja lääkäriaika taas voi olla esim 15.10.
Itsekkin hoitovapaalla jouduin lapsia joskus raahaamaan labraan tai virastoihin mukaan kun mies oli töissä arkipäivät eikä muualta hoitajaa saanut.
Silloin varmaan olisi tarvinnut hoitajan myös sille pienemmälle? Eikä vain niin, että 3-vuotiaan joutui ottamaan mukaan. Ja tiedän kyllä, että hotiovapaalla joutuu ottamaan joskus lapsia mukaansa, koska päiväsaikaan ei ole lapsenvahtia. Yksinhuoltajana ihan normaali asia.
Tai sitten ei saa molempia lapsia samaan paikkaan. Saa vain sen pienen hoidon järjestymään.
En enää edes muista miksi se lapsi oli mukana. Saattoi olla että oli toipilaana kotona astamkohtauksen jälkeen tms.
Joo no itsekin olen joutunut ottamaan lapsia mukaani moneen paikkaan enkä koskaan ajatellut, että se olisi jotenkin poikkeavaa. Omat vanhempanikin olivat vielä työelämässä silloin, kun lapseni olivat pieniä. Eivät olisi voineet hoitaa, vaikka olisivat halunneetkin.
Mutta pointtini oli, että nykyisin puhutaan vain siitä, etteivät isovanhemmat hoida. Valitetaan, kun ei puolison kanssa päästä koskaan kahdestaan minnekään. Parisuhdeaikaa harvemmin otetaan arkisin keskellä päivää, joten voisi laajentaa hoitorinkiä nuorempiin aikuisiin ja vastavuoroisesti hoitaa heidän lapsiaan.
Minun äitini on eläkkeellä ja asuu kilsan päässä. Ikinä ei auta. Siis ikinä vaikka mitä tapahtuisi.
Onko äitisi kertonut syyn siihen, että ei halua auttaa? Tietääkö, että tarvitset apua? Oletteko riidoissa? Onko hän kiinnostunut lastesi asioista? Minusta tuo on tosi julmaa.
Pohjattoman itsekeskeinen ihminen on pohjattoman itsekeskeinen myös ikääntyessään. Hän ei ole koskaan nähnyt muita ihmisiä tärkeinä.
Lapsista hän ei ole aidosti kiinnostunut. Ainoastaan se sellainen loistelia kulissi-isovanhemmuus kiinnostaisi. Sen verran tietoja ja valokuvia lapsista että voi kehua itseään muille.
Tuohon isoisäjuttuun sanon sen verran, että jostain syystä eronneet isoisät ovat tilastojen mukaan selvästi vähemmän tekemisissä lastenlastensa kanssa kuin edelleen naimisissa olevat. Isoäideillä erot ovat pieniä. (ja tämä siis vain keskimäärin, aina on tietysti poikkeaviakin tapauksia)
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/ajankohtaista/?x217700=4753976
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan artikkelia, mutta mua on jo pidemmän aikaa ihmetyttänyt, miksi lapsenvahtina pitäisi olla juuri isovanhemmat. Omat lapseni ovat kolmekymppisiä (lapsenlapsia ei vielä ole) ja heidän lapsuudessaan lapsenvahteina toimivat lasten kummit, vanhempien sisarukset sekä vanhempien ystävät ja kaverit. Joskus jopa naapurit. Eli nuoret ihmiset, joilla osalla oli itselläänkin lapsia ja näin saatettiin olla vastavuoroisesti apuna. Isovanhempien kanssa kyläiltiin ja joskus isovanhemmat saattoivat viedä lapsenlapsen huvipuistoon tai ulkomaanreissulle, mutta silloinkin isovanhemmat itse kysyivät, sopiiko se isovanhemmilla sopivana ajankohtana. En itsekään ollut koskaan isovanhemmillani hoidossa, he asuivat satojen kilometrien päässä. Jos vanhempani tarvitsivat lapsenvahtia, olin yleensä naapurissa parhaan ystäväni luona ja vastaavasti taas ystäväni oli meillä, kun hänen vanhempansa tarvitsivat lapsenvahtia.
Nuoremmat eivät vielä oikein tajua, että ihmisen ikääntyessä jaksaminen vähenee. Työpäivät alkavat tuntua raskaammilta, liikuntaa pitäisi ehtiä harrastaa yleiskunnon ja erityisesti nivelten vuoksi, kaikenlaisia kolotuksia alkaa ilmaantua, yöunen määrä ja laatu vähenee jne jne . Ei näillä viitsi omia lapsiaan vaivata, heillä on omatkin murheensa. Silti haluaisi välillä ihan vaan rentoutuakin vaikkapa ulkomaanmatkalla tai mökillä.
No kyllä sitä joutuu apua pyytämään monesta paikasta. Ja ainakin meillä ystävät ja naapurit on töissä. Isoäiti asuu kilsan päässä, eläkkeellä. Vain nämä lapsenlapset. Silti ei ikinä auta. Siis edes vakavassa sairastumisessa.
Olen ollut mm magneettikuvauksessa kolmevuotiaan kanssa ja käynyt kokouksessa niin että lapset on kauppakeskuksen lapsiparkissa. Myös hammaslääkärissä (hätä) lapset piirteli mukana.
Ikinä en saa apua. Sen sijaam sain ruutuvihon johon kirjattu kaikki puutteeni.
Ja isoäiti pöllinyt siskoltani lasten valokuvat ja terttänyt niistä itselleen taulut, rekvisiitaksi. Kun esittää muille täydellistä mummoa.
Eli sulla oli magneettikuvaus illalla? Muutenhan 3-vuotias olisi ollut päiväkodissa. Samoin kokous oli illalla? Olisin siirtänyt magneettiaikaa enkä olisi sopinut kokousta työajan ulkopuolelle ennekuin olisin varmistanut, että joku työssäkäyvä tuttuni olisi voinut sen aikaa hoitaa lapsia.
Ei kaikki 3-vuotiaat edes ole päiväkodissa, haloo. Voi olla pikkusisarus josta äiti hoitovapaalla. Tai jos vanhempi on työtön, joissain kunnissa sinulle määrätään hoitoaika joka voi olla esim klo. 9-15. Ja lääkäriaika taas voi olla esim 15.10.
Itsekkin hoitovapaalla jouduin lapsia joskus raahaamaan labraan tai virastoihin mukaan kun mies oli töissä arkipäivät eikä muualta hoitajaa saanut.
Silloin varmaan olisi tarvinnut hoitajan myös sille pienemmälle? Eikä vain niin, että 3-vuotiaan joutui ottamaan mukaan. Ja tiedän kyllä, että hotiovapaalla joutuu ottamaan joskus lapsia mukaansa, koska päiväsaikaan ei ole lapsenvahtia. Yksinhuoltajana ihan normaali asia.
Tai sitten ei saa molempia lapsia samaan paikkaan. Saa vain sen pienen hoidon järjestymään.
En enää edes muista miksi se lapsi oli mukana. Saattoi olla että oli toipilaana kotona astamkohtauksen jälkeen tms.
Joo no itsekin olen joutunut ottamaan lapsia mukaani moneen paikkaan enkä koskaan ajatellut, että se olisi jotenkin poikkeavaa. Omat vanhempanikin olivat vielä työelämässä silloin, kun lapseni olivat pieniä. Eivät olisi voineet hoitaa, vaikka olisivat halunneetkin.
Mutta pointtini oli, että nykyisin puhutaan vain siitä, etteivät isovanhemmat hoida. Valitetaan, kun ei puolison kanssa päästä koskaan kahdestaan minnekään. Parisuhdeaikaa harvemmin otetaan arkisin keskellä päivää, joten voisi laajentaa hoitorinkiä nuorempiin aikuisiin ja vastavuoroisesti hoitaa heidän lapsiaan.
Minun äitini on eläkkeellä ja asuu kilsan päässä. Ikinä ei auta. Siis ikinä vaikka mitä tapahtuisi.
Onko äitisi kertonut syyn siihen, että ei halua auttaa? Tietääkö, että tarvitset apua? Oletteko riidoissa? Onko hän kiinnostunut lastesi asioista? Minusta tuo on tosi julmaa.
Pohjattoman itsekeskeinen ihminen on pohjattoman itsekeskeinen myös ikääntyessään. Hän ei ole koskaan nähnyt muita ihmisiä tärkeinä.
Lapsista hän ei ole aidosti kiinnostunut. Ainoastaan se sellainen loistelia kulissi-isovanhemmuus kiinnostaisi. Sen verran tietoja ja valokuvia lapsista että voi kehua itseään muille.
Mitä alapeukuttamista tässä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan artikkelia, mutta mua on jo pidemmän aikaa ihmetyttänyt, miksi lapsenvahtina pitäisi olla juuri isovanhemmat. Omat lapseni ovat kolmekymppisiä (lapsenlapsia ei vielä ole) ja heidän lapsuudessaan lapsenvahteina toimivat lasten kummit, vanhempien sisarukset sekä vanhempien ystävät ja kaverit. Joskus jopa naapurit. Eli nuoret ihmiset, joilla osalla oli itselläänkin lapsia ja näin saatettiin olla vastavuoroisesti apuna. Isovanhempien kanssa kyläiltiin ja joskus isovanhemmat saattoivat viedä lapsenlapsen huvipuistoon tai ulkomaanreissulle, mutta silloinkin isovanhemmat itse kysyivät, sopiiko se isovanhemmilla sopivana ajankohtana. En itsekään ollut koskaan isovanhemmillani hoidossa, he asuivat satojen kilometrien päässä. Jos vanhempani tarvitsivat lapsenvahtia, olin yleensä naapurissa parhaan ystäväni luona ja vastaavasti taas ystäväni oli meillä, kun hänen vanhempansa tarvitsivat lapsenvahtia.
Nuoremmat eivät vielä oikein tajua, että ihmisen ikääntyessä jaksaminen vähenee. Työpäivät alkavat tuntua raskaammilta, liikuntaa pitäisi ehtiä harrastaa yleiskunnon ja erityisesti nivelten vuoksi, kaikenlaisia kolotuksia alkaa ilmaantua, yöunen määrä ja laatu vähenee jne jne . Ei näillä viitsi omia lapsiaan vaivata, heillä on omatkin murheensa. Silti haluaisi välillä ihan vaan rentoutuakin vaikkapa ulkomaanmatkalla tai mökillä.
No kyllä sitä joutuu apua pyytämään monesta paikasta. Ja ainakin meillä ystävät ja naapurit on töissä. Isoäiti asuu kilsan päässä, eläkkeellä. Vain nämä lapsenlapset. Silti ei ikinä auta. Siis edes vakavassa sairastumisessa.
Olen ollut mm magneettikuvauksessa kolmevuotiaan kanssa ja käynyt kokouksessa niin että lapset on kauppakeskuksen lapsiparkissa. Myös hammaslääkärissä (hätä) lapset piirteli mukana.
Ikinä en saa apua. Sen sijaam sain ruutuvihon johon kirjattu kaikki puutteeni.
Ja isoäiti pöllinyt siskoltani lasten valokuvat ja terttänyt niistä itselleen taulut, rekvisiitaksi. Kun esittää muille täydellistä mummoa.
Eli sulla oli magneettikuvaus illalla? Muutenhan 3-vuotias olisi ollut päiväkodissa. Samoin kokous oli illalla? Olisin siirtänyt magneettiaikaa enkä olisi sopinut kokousta työajan ulkopuolelle ennekuin olisin varmistanut, että joku työssäkäyvä tuttuni olisi voinut sen aikaa hoitaa lapsia.
Ei kaikki 3-vuotiaat edes ole päiväkodissa, haloo. Voi olla pikkusisarus josta äiti hoitovapaalla. Tai jos vanhempi on työtön, joissain kunnissa sinulle määrätään hoitoaika joka voi olla esim klo. 9-15. Ja lääkäriaika taas voi olla esim 15.10.
Itsekkin hoitovapaalla jouduin lapsia joskus raahaamaan labraan tai virastoihin mukaan kun mies oli töissä arkipäivät eikä muualta hoitajaa saanut.
Silloin varmaan olisi tarvinnut hoitajan myös sille pienemmälle? Eikä vain niin, että 3-vuotiaan joutui ottamaan mukaan. Ja tiedän kyllä, että hotiovapaalla joutuu ottamaan joskus lapsia mukaansa, koska päiväsaikaan ei ole lapsenvahtia. Yksinhuoltajana ihan normaali asia.
Tai sitten ei saa molempia lapsia samaan paikkaan. Saa vain sen pienen hoidon järjestymään.
En enää edes muista miksi se lapsi oli mukana. Saattoi olla että oli toipilaana kotona astamkohtauksen jälkeen tms.
Joo no itsekin olen joutunut ottamaan lapsia mukaani moneen paikkaan enkä koskaan ajatellut, että se olisi jotenkin poikkeavaa. Omat vanhempanikin olivat vielä työelämässä silloin, kun lapseni olivat pieniä. Eivät olisi voineet hoitaa, vaikka olisivat halunneetkin.
Mutta pointtini oli, että nykyisin puhutaan vain siitä, etteivät isovanhemmat hoida. Valitetaan, kun ei puolison kanssa päästä koskaan kahdestaan minnekään. Parisuhdeaikaa harvemmin otetaan arkisin keskellä päivää, joten voisi laajentaa hoitorinkiä nuorempiin aikuisiin ja vastavuoroisesti hoitaa heidän lapsiaan.
Minun äitini on eläkkeellä ja asuu kilsan päässä. Ikinä ei auta. Siis ikinä vaikka mitä tapahtuisi.
Onko äitisi kertonut syyn siihen, että ei halua auttaa? Tietääkö, että tarvitset apua? Oletteko riidoissa? Onko hän kiinnostunut lastesi asioista? Minusta tuo on tosi julmaa.
Pohjattoman itsekeskeinen ihminen on pohjattoman itsekeskeinen myös ikääntyessään. Hän ei ole koskaan nähnyt muita ihmisiä tärkeinä.
Lapsista hän ei ole aidosti kiinnostunut. Ainoastaan se sellainen loistelia kulissi-isovanhemmuus kiinnostaisi. Sen verran tietoja ja valokuvia lapsista että voi kehua itseään muille.
Aika outoa, vaikka äitisi on noin paha ja ilkeä ihminen, silti haluaisit (toivoisit) hänen hoitavan lastasi. Ja olet vielä vihainen ja katkera, kun mummi ei hoida.
Eikö sinua yhtään huolestuta, jos lapsesi saisi mummolta huonoja vaikutteita, jota hän tulisi saamaa kun on mummin luona.
Ehkä se olisi sinun etu, kun saat vapaata lastenhoidosta, mutta lapsesi olisi siinä sijaiskärsijänä.
Kyllä mä nautin joka elämänajasta ja seksiä on sitten kun siihen on aikaa ja mahdollisuus. Kaksi alle 10v lasta kotona ja aina siihen on ollut mahdollisuus, ainakin kerran päivässä. Sitten kun pn lastelasten aika niin miten helkkarissa ne rajoittavat seksielämää??? Typerä täytyy olla jos seksielämän pistää lastenlasten edelle mutta nykyään tuollaisiakin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan artikkelia, mutta mua on jo pidemmän aikaa ihmetyttänyt, miksi lapsenvahtina pitäisi olla juuri isovanhemmat. Omat lapseni ovat kolmekymppisiä (lapsenlapsia ei vielä ole) ja heidän lapsuudessaan lapsenvahteina toimivat lasten kummit, vanhempien sisarukset sekä vanhempien ystävät ja kaverit. Joskus jopa naapurit. Eli nuoret ihmiset, joilla osalla oli itselläänkin lapsia ja näin saatettiin olla vastavuoroisesti apuna. Isovanhempien kanssa kyläiltiin ja joskus isovanhemmat saattoivat viedä lapsenlapsen huvipuistoon tai ulkomaanreissulle, mutta silloinkin isovanhemmat itse kysyivät, sopiiko se isovanhemmilla sopivana ajankohtana. En itsekään ollut koskaan isovanhemmillani hoidossa, he asuivat satojen kilometrien päässä. Jos vanhempani tarvitsivat lapsenvahtia, olin yleensä naapurissa parhaan ystäväni luona ja vastaavasti taas ystäväni oli meillä, kun hänen vanhempansa tarvitsivat lapsenvahtia.
Nuoremmat eivät vielä oikein tajua, että ihmisen ikääntyessä jaksaminen vähenee. Työpäivät alkavat tuntua raskaammilta, liikuntaa pitäisi ehtiä harrastaa yleiskunnon ja erityisesti nivelten vuoksi, kaikenlaisia kolotuksia alkaa ilmaantua, yöunen määrä ja laatu vähenee jne jne . Ei näillä viitsi omia lapsiaan vaivata, heillä on omatkin murheensa. Silti haluaisi välillä ihan vaan rentoutuakin vaikkapa ulkomaanmatkalla tai mökillä.
No kyllä sitä joutuu apua pyytämään monesta paikasta. Ja ainakin meillä ystävät ja naapurit on töissä. Isoäiti asuu kilsan päässä, eläkkeellä. Vain nämä lapsenlapset. Silti ei ikinä auta. Siis edes vakavassa sairastumisessa.
Olen ollut mm magneettikuvauksessa kolmevuotiaan kanssa ja käynyt kokouksessa niin että lapset on kauppakeskuksen lapsiparkissa. Myös hammaslääkärissä (hätä) lapset piirteli mukana.
Ikinä en saa apua. Sen sijaam sain ruutuvihon johon kirjattu kaikki puutteeni.
Ja isoäiti pöllinyt siskoltani lasten valokuvat ja terttänyt niistä itselleen taulut, rekvisiitaksi. Kun esittää muille täydellistä mummoa.
Eli sulla oli magneettikuvaus illalla? Muutenhan 3-vuotias olisi ollut päiväkodissa. Samoin kokous oli illalla? Olisin siirtänyt magneettiaikaa enkä olisi sopinut kokousta työajan ulkopuolelle ennekuin olisin varmistanut, että joku työssäkäyvä tuttuni olisi voinut sen aikaa hoitaa lapsia.
Ei kaikki 3-vuotiaat edes ole päiväkodissa, haloo. Voi olla pikkusisarus josta äiti hoitovapaalla. Tai jos vanhempi on työtön, joissain kunnissa sinulle määrätään hoitoaika joka voi olla esim klo. 9-15. Ja lääkäriaika taas voi olla esim 15.10.
Itsekkin hoitovapaalla jouduin lapsia joskus raahaamaan labraan tai virastoihin mukaan kun mies oli töissä arkipäivät eikä muualta hoitajaa saanut.
Silloin varmaan olisi tarvinnut hoitajan myös sille pienemmälle? Eikä vain niin, että 3-vuotiaan joutui ottamaan mukaan. Ja tiedän kyllä, että hotiovapaalla joutuu ottamaan joskus lapsia mukaansa, koska päiväsaikaan ei ole lapsenvahtia. Yksinhuoltajana ihan normaali asia.
Tai sitten ei saa molempia lapsia samaan paikkaan. Saa vain sen pienen hoidon järjestymään.
En enää edes muista miksi se lapsi oli mukana. Saattoi olla että oli toipilaana kotona astamkohtauksen jälkeen tms.
Joo no itsekin olen joutunut ottamaan lapsia mukaani moneen paikkaan enkä koskaan ajatellut, että se olisi jotenkin poikkeavaa. Omat vanhempanikin olivat vielä työelämässä silloin, kun lapseni olivat pieniä. Eivät olisi voineet hoitaa, vaikka olisivat halunneetkin.
Mutta pointtini oli, että nykyisin puhutaan vain siitä, etteivät isovanhemmat hoida. Valitetaan, kun ei puolison kanssa päästä koskaan kahdestaan minnekään. Parisuhdeaikaa harvemmin otetaan arkisin keskellä päivää, joten voisi laajentaa hoitorinkiä nuorempiin aikuisiin ja vastavuoroisesti hoitaa heidän lapsiaan.
Minun äitini on eläkkeellä ja asuu kilsan päässä. Ikinä ei auta. Siis ikinä vaikka mitä tapahtuisi.
Onko äitisi kertonut syyn siihen, että ei halua auttaa? Tietääkö, että tarvitset apua? Oletteko riidoissa? Onko hän kiinnostunut lastesi asioista? Minusta tuo on tosi julmaa.
Pohjattoman itsekeskeinen ihminen on pohjattoman itsekeskeinen myös ikääntyessään. Hän ei ole koskaan nähnyt muita ihmisiä tärkeinä.
Lapsista hän ei ole aidosti kiinnostunut. Ainoastaan se sellainen loistelia kulissi-isovanhemmuus kiinnostaisi. Sen verran tietoja ja valokuvia lapsista että voi kehua itseään muille.
Aika outoa, vaikka äitisi on noin paha ja ilkeä ihminen, silti haluaisit (toivoisit) hänen hoitavan lastasi. Ja olet vielä vihainen ja katkera, kun mummi ei hoida.
Eikö sinua yhtään huolestuta, jos lapsesi saisi mummolta huonoja vaikutteita, jota hän tulisi saamaa kun on mummin luona.
Ehkä se olisi sinun etu, kun saat vapaata lastenhoidosta, mutta lapsesi olisi siinä sijaiskärsijänä.
En halua hänen hoitavan lapsiani. Kunhan olen katkera siitä että minulla on tuollainen äiti.
Miten tää muka on nyt jotenkin nykyisten vanhempien kauheutta ja pahuutta, kuinka isovanhemmilta vaaditaan toimimista "lapsenhoitoautomaattina" kun mummot ja vaarit vaan haluais harrastaa seksiä ja golfia kun "ovat omat lapsensa hoitaneet".
Ihan kun miettii aikaa taaksepäin, niin kaikki kaverit olivat aina kaiket kesät mummolassa. Ei mitään satunnaista "hoitoapua" vaan siis viikkotolkulla. Kun koulu loppui, niin lapset ukin autoon ja menoksi mökille, päiväkoti-ikäiset jo aikaisemmin. Vanhemmat sitten kävivät töissä ja viettivät illat "omaa aikaa ja hoitivat sitä parisuhdetta", viikonloppuna sitten käytiin siellä mökillä tai mummolassa viettämässä aikaa lasten kanssa.
Piha tyhjeni kesiksi. Ne joilla ei mummolaa ollut, menivät jonnekin kesäsiirtolaan pariksi viikoksi.
Minä olen syntynyt vuonna 1972 ja ylivoimaisesti suurin osa kaikista lapsuudenkavereistani oli todella paljon mummollassa hoidossa (mummolasta puhuessani tarkoitan sitä paikkaa, jossa oli myös e pappa/ukki/vaari jne.) niin lomilla kuin ihan muuten vaan.
Oma äitini ei esim. varmaan ikinä ollut pois töistä meidän lasten sairastelujen takia, me menimme aina kilsan päässä olevaan mummolaan sairaspäiviksi. Kun pikkuveli ei saanut päivähoitopaikkaa, mummo hoiti siihen saakka että paikka irtosi (ehkä n. 4 kk).
Näin siis suurten ikäluokkien ollessa itse vanhempia. Mutta onneksi he ovat nyt niin itsenäisiä eivätkä seksiltä ehdi lapsenlapsia tapaamaan, koska nytkun.
Vähän niinkuin rusnat pullasta -meininkiä. Kuten niin monessa muussakin asiassa tuon porukan kohdalla.
Mutta Maarit lieneen nuorempi, suuret ikäluokat ovat päälle seitsemänkymmpisiä.
No, mun kaveripiirissä kyllä ne isovanhemmat on sitten olleet myös todella läheisiä ja rakkaita, itse istuin puolitoista vuorokautta papan kuolinvuoteella ja mummia haettiin vuodeosastolta meille aina kun hänen kuntonsa salli. Sitä ennen autettiin ikkunanpesuissa ja kauppa-asioissa yms.
Jotenkin nykyaikana on ihan hirveää kun lapset "laitetaan" isovanhemmille tai mihin vain.
Olen syntynyt 70-luvun lopulla ja silloin oli ihan tavallista että lapset vietti kuukaudenkin kesällä isovanhemmilla ja muutaman viikon leireillä ja muilla. Aikuiset vietti sitten laatuaikaa tai mitä nyt tekikään, eikä sitä kukaan ihmetellyt.
Nykyään ollaan silmät pyöreinä ihmettelemässä kun lapset on kerran kuussa lauantaina isovanhemmilla. Ihmetellään vanhempia kun eivät jaksa olla omien lastensa kanssa tai päivitellään isovanhempia kun eivät tuon enempää ole lastenlasten kanssa.
Mikään ei ole hyvin teidän mielestä.
Kuka on laskenut? Mutta kyllä kai JOSKUS voisi se påivisin joutilas verisukulainen auttaa? Siis tyyliin että jos äidiltä katkeaa käsi/jalka/selkä niin auttaa edes sen tunnin, että saa sen avun muualta.
Edes tätä ei ole herunut vaan vakavam onnettomuuden jälkeenkin arkkitehtitoimistoa kotona pitävä naapuri tuli kesken töittensä sitten avuksi. Ei se isoäiti.
Jos minun lapseni olisi vaarassa halvaantua ja lapsenlapset pörräisi kauhuissaan ympärillä niin kyllä surauttaisin paikalle ja auttaisin. Viis kutimesta ja telkkarista.