Lue keskustelun säännöt.
HS: Maarit on isoäiti, joka hoitaa mielummin parisuhdettaan kuin lastenlastaan
13.09.2017 |
http://www.hs.fi/elama/art-2000005364864.html
Positiivinen artikkeli itselle ajankohtaisesta aiheesta mummujen näkökulmasta. Tulee lähelle, kun tällä hetkellä oma äiti hoitamassa vähän vajaa 1-v lastani. Omilla lapsilla 4 ihanaa vielä työssäkäyvää isovanhempaa :)
Kommentit (455)
Kannattaa ottaa huomioon, että monilla työikäisillä isovanhemmilla asuu vielä omiakin lapsia kotona. Ei siinä ole välttämättä kauheasti aikaa tai jaksamista mummoiluun/pappailuun, vaikka halua olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan artikkelia, mutta mua on jo pidemmän aikaa ihmetyttänyt, miksi lapsenvahtina pitäisi olla juuri isovanhemmat. Omat lapseni ovat kolmekymppisiä (lapsenlapsia ei vielä ole) ja heidän lapsuudessaan lapsenvahteina toimivat lasten kummit, vanhempien sisarukset sekä vanhempien ystävät ja kaverit. Joskus jopa naapurit. Eli nuoret ihmiset, joilla osalla oli itselläänkin lapsia ja näin saatettiin olla vastavuoroisesti apuna. Isovanhempien kanssa kyläiltiin ja joskus isovanhemmat saattoivat viedä lapsenlapsen huvipuistoon tai ulkomaanreissulle, mutta silloinkin isovanhemmat itse kysyivät, sopiiko se isovanhemmilla sopivana ajankohtana. En itsekään ollut koskaan isovanhemmillani hoidossa, he asuivat satojen kilometrien päässä. Jos vanhempani tarvitsivat lapsenvahtia, olin yleensä naapurissa parhaan ystäväni luona ja vastaavasti taas ystäväni oli meillä, kun hänen vanhempansa tarvitsivat lapsenvahtia.
Nuoremmat eivät vielä oikein tajua, että ihmisen ikääntyessä jaksaminen vähenee. Työpäivät alkavat tuntua raskaammilta, liikuntaa pitäisi ehtiä harrastaa yleiskunnon ja erityisesti nivelten vuoksi, kaikenlaisia kolotuksia alkaa ilmaantua, yöunen määrä ja laatu vähenee jne jne . Ei näillä viitsi omia lapsiaan vaivata, heillä on omatkin murheensa. Silti haluaisi välillä ihan vaan rentoutuakin vaikkapa ulkomaanmatkalla tai mökillä.
No kyllä sitä joutuu apua pyytämään monesta paikasta. Ja ainakin meillä ystävät ja naapurit on töissä. Isoäiti asuu kilsan päässä, eläkkeellä. Vain nämä lapsenlapset. Silti ei ikinä auta. Siis edes vakavassa sairastumisessa.
Olen ollut mm magneettikuvauksessa kolmevuotiaan kanssa ja käynyt kokouksessa niin että lapset on kauppakeskuksen lapsiparkissa. Myös hammaslääkärissä (hätä) lapset piirteli mukana.
Ikinä en saa apua. Sen sijaam sain ruutuvihon johon kirjattu kaikki puutteeni.
Ja isoäiti pöllinyt siskoltani lasten valokuvat ja terttänyt niistä itselleen taulut, rekvisiitaksi. Kun esittää muille täydellistä mummoa.
Eli sulla oli magneettikuvaus illalla? Muutenhan 3-vuotias olisi ollut päiväkodissa. Samoin kokous oli illalla? Olisin siirtänyt magneettiaikaa enkä olisi sopinut kokousta työajan ulkopuolelle ennekuin olisin varmistanut, että joku työssäkäyvä tuttuni olisi voinut sen aikaa hoitaa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan artikkelia, mutta mua on jo pidemmän aikaa ihmetyttänyt, miksi lapsenvahtina pitäisi olla juuri isovanhemmat. Omat lapseni ovat kolmekymppisiä (lapsenlapsia ei vielä ole) ja heidän lapsuudessaan lapsenvahteina toimivat lasten kummit, vanhempien sisarukset sekä vanhempien ystävät ja kaverit. Joskus jopa naapurit. Eli nuoret ihmiset, joilla osalla oli itselläänkin lapsia ja näin saatettiin olla vastavuoroisesti apuna. Isovanhempien kanssa kyläiltiin ja joskus isovanhemmat saattoivat viedä lapsenlapsen huvipuistoon tai ulkomaanreissulle, mutta silloinkin isovanhemmat itse kysyivät, sopiiko se isovanhemmilla sopivana ajankohtana. En itsekään ollut koskaan isovanhemmillani hoidossa, he asuivat satojen kilometrien päässä. Jos vanhempani tarvitsivat lapsenvahtia, olin yleensä naapurissa parhaan ystäväni luona ja vastaavasti taas ystäväni oli meillä, kun hänen vanhempansa tarvitsivat lapsenvahtia.
Nuoremmat eivät vielä oikein tajua, että ihmisen ikääntyessä jaksaminen vähenee. Työpäivät alkavat tuntua raskaammilta, liikuntaa pitäisi ehtiä harrastaa yleiskunnon ja erityisesti nivelten vuoksi, kaikenlaisia kolotuksia alkaa ilmaantua, yöunen määrä ja laatu vähenee jne jne . Ei näillä viitsi omia lapsiaan vaivata, heillä on omatkin murheensa. Silti haluaisi välillä ihan vaan rentoutuakin vaikkapa ulkomaanmatkalla tai mökillä.
No kyllä sitä joutuu apua pyytämään monesta paikasta. Ja ainakin meillä ystävät ja naapurit on töissä. Isoäiti asuu kilsan päässä, eläkkeellä. Vain nämä lapsenlapset. Silti ei ikinä auta. Siis edes vakavassa sairastumisessa.
Olen ollut mm magneettikuvauksessa kolmevuotiaan kanssa ja käynyt kokouksessa niin että lapset on kauppakeskuksen lapsiparkissa. Myös hammaslääkärissä (hätä) lapset piirteli mukana.
Ikinä en saa apua. Sen sijaam sain ruutuvihon johon kirjattu kaikki puutteeni.
Ja isoäiti pöllinyt siskoltani lasten valokuvat ja terttänyt niistä itselleen taulut, rekvisiitaksi. Kun esittää muille täydellistä mummoa.
Eli sulla oli magneettikuvaus illalla? Muutenhan 3-vuotias olisi ollut päiväkodissa. Samoin kokous oli illalla? Olisin siirtänyt magneettiaikaa enkä olisi sopinut kokousta työajan ulkopuolelle ennekuin olisin varmistanut, että joku työssäkäyvä tuttuni olisi voinut sen aikaa hoitaa lapsia.
Magneettikuvaus on silloin kun se on. Ei sitä potilas "tilaa". Samaten jos hampaan kanssa on hätätila, silloin otetaan se aika mikä saadaan.
Meidän nuorimmalla on krooninen sairaus. Joten sitä säätämistä riittää.
Ja se magneettikuvaus liittyi siihen että mursin selkäni onnettomuudessa. Olin yli puoli vuotta sairauslomalla, ajokiellossa jne. Kyllä. Silti silloinkaan ei tullut mitään apua. Ei akuutisti, eikä jatkotutkimusten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Synnyttäkää ne lapset parikymppisenä, niin kuin ennen tehtiin, jolloin mummotkin olivat 40-50v. ja jaksoivat hoitaa lapsenlapsiaan, toisin kuin nykyään kun lapset tehdään 35-40v niin mummotkin ovat eläkeläisiä ja heidän työkykynsä on merkittävästi laskenut. Muutenhan ne olisivat työelämässä.
Vai onko lastenhoito raskasta vain äidille, ei isovanhemmille.
Eiköhän tämä jaksaminen ole täysin yksilöllistä. Voihan se joissain tapauksissa olla jopa päinvastoin; ei nuoremmilla isovanhemmilla ole välttämättä kauheasti aikaa tai jaksamista hoitaa lastenlapsiaan, varsinkin jos heillä on vielä omiakin lapsia kotona. Eläkeikäisillä puolestaan on yleensä enemmän aikaa ja monet heistä ovat nykyaikana varsin virkeitä ja hyväkuntoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan artikkelia, mutta mua on jo pidemmän aikaa ihmetyttänyt, miksi lapsenvahtina pitäisi olla juuri isovanhemmat. Omat lapseni ovat kolmekymppisiä (lapsenlapsia ei vielä ole) ja heidän lapsuudessaan lapsenvahteina toimivat lasten kummit, vanhempien sisarukset sekä vanhempien ystävät ja kaverit. Joskus jopa naapurit. Eli nuoret ihmiset, joilla osalla oli itselläänkin lapsia ja näin saatettiin olla vastavuoroisesti apuna. Isovanhempien kanssa kyläiltiin ja joskus isovanhemmat saattoivat viedä lapsenlapsen huvipuistoon tai ulkomaanreissulle, mutta silloinkin isovanhemmat itse kysyivät, sopiiko se isovanhemmilla sopivana ajankohtana. En itsekään ollut koskaan isovanhemmillani hoidossa, he asuivat satojen kilometrien päässä. Jos vanhempani tarvitsivat lapsenvahtia, olin yleensä naapurissa parhaan ystäväni luona ja vastaavasti taas ystäväni oli meillä, kun hänen vanhempansa tarvitsivat lapsenvahtia.
Nuoremmat eivät vielä oikein tajua, että ihmisen ikääntyessä jaksaminen vähenee. Työpäivät alkavat tuntua raskaammilta, liikuntaa pitäisi ehtiä harrastaa yleiskunnon ja erityisesti nivelten vuoksi, kaikenlaisia kolotuksia alkaa ilmaantua, yöunen määrä ja laatu vähenee jne jne . Ei näillä viitsi omia lapsiaan vaivata, heillä on omatkin murheensa. Silti haluaisi välillä ihan vaan rentoutuakin vaikkapa ulkomaanmatkalla tai mökillä.
No kyllä sitä joutuu apua pyytämään monesta paikasta. Ja ainakin meillä ystävät ja naapurit on töissä. Isoäiti asuu kilsan päässä, eläkkeellä. Vain nämä lapsenlapset. Silti ei ikinä auta. Siis edes vakavassa sairastumisessa.
Olen ollut mm magneettikuvauksessa kolmevuotiaan kanssa ja käynyt kokouksessa niin että lapset on kauppakeskuksen lapsiparkissa. Myös hammaslääkärissä (hätä) lapset piirteli mukana.
Ikinä en saa apua. Sen sijaam sain ruutuvihon johon kirjattu kaikki puutteeni.
Ja isoäiti pöllinyt siskoltani lasten valokuvat ja terttänyt niistä itselleen taulut, rekvisiitaksi. Kun esittää muille täydellistä mummoa.
Eli sulla oli magneettikuvaus illalla? Muutenhan 3-vuotias olisi ollut päiväkodissa. Samoin kokous oli illalla? Olisin siirtänyt magneettiaikaa enkä olisi sopinut kokousta työajan ulkopuolelle ennekuin olisin varmistanut, että joku työssäkäyvä tuttuni olisi voinut sen aikaa hoitaa lapsia.
Ei kaikki 3-vuotiaat edes ole päiväkodissa, haloo. Voi olla pikkusisarus josta äiti hoitovapaalla. Tai jos vanhempi on työtön, joissain kunnissa sinulle määrätään hoitoaika joka voi olla esim klo. 9-15. Ja lääkäriaika taas voi olla esim 15.10.
Itsekkin hoitovapaalla jouduin lapsia joskus raahaamaan labraan tai virastoihin mukaan kun mies oli töissä arkipäivät eikä muualta hoitajaa saanut.
Toivottavasti myös kaikki uusperheen äitipuolet, joita on haukuttu ilkeiksi tms ottavat avosylin vastaan vielä joskus lapsipuoliensa lapset hoidettavaksi😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan artikkelia, mutta mua on jo pidemmän aikaa ihmetyttänyt, miksi lapsenvahtina pitäisi olla juuri isovanhemmat. Omat lapseni ovat kolmekymppisiä (lapsenlapsia ei vielä ole) ja heidän lapsuudessaan lapsenvahteina toimivat lasten kummit, vanhempien sisarukset sekä vanhempien ystävät ja kaverit. Joskus jopa naapurit. Eli nuoret ihmiset, joilla osalla oli itselläänkin lapsia ja näin saatettiin olla vastavuoroisesti apuna. Isovanhempien kanssa kyläiltiin ja joskus isovanhemmat saattoivat viedä lapsenlapsen huvipuistoon tai ulkomaanreissulle, mutta silloinkin isovanhemmat itse kysyivät, sopiiko se isovanhemmilla sopivana ajankohtana. En itsekään ollut koskaan isovanhemmillani hoidossa, he asuivat satojen kilometrien päässä. Jos vanhempani tarvitsivat lapsenvahtia, olin yleensä naapurissa parhaan ystäväni luona ja vastaavasti taas ystäväni oli meillä, kun hänen vanhempansa tarvitsivat lapsenvahtia.
Nuoremmat eivät vielä oikein tajua, että ihmisen ikääntyessä jaksaminen vähenee. Työpäivät alkavat tuntua raskaammilta, liikuntaa pitäisi ehtiä harrastaa yleiskunnon ja erityisesti nivelten vuoksi, kaikenlaisia kolotuksia alkaa ilmaantua, yöunen määrä ja laatu vähenee jne jne . Ei näillä viitsi omia lapsiaan vaivata, heillä on omatkin murheensa. Silti haluaisi välillä ihan vaan rentoutuakin vaikkapa ulkomaanmatkalla tai mökillä.
No kyllä sitä joutuu apua pyytämään monesta paikasta. Ja ainakin meillä ystävät ja naapurit on töissä. Isoäiti asuu kilsan päässä, eläkkeellä. Vain nämä lapsenlapset. Silti ei ikinä auta. Siis edes vakavassa sairastumisessa.
Olen ollut mm magneettikuvauksessa kolmevuotiaan kanssa ja käynyt kokouksessa niin että lapset on kauppakeskuksen lapsiparkissa. Myös hammaslääkärissä (hätä) lapset piirteli mukana.
Ikinä en saa apua. Sen sijaam sain ruutuvihon johon kirjattu kaikki puutteeni.
Ja isoäiti pöllinyt siskoltani lasten valokuvat ja terttänyt niistä itselleen taulut, rekvisiitaksi. Kun esittää muille täydellistä mummoa.
Eli sulla oli magneettikuvaus illalla? Muutenhan 3-vuotias olisi ollut päiväkodissa. Samoin kokous oli illalla? Olisin siirtänyt magneettiaikaa enkä olisi sopinut kokousta työajan ulkopuolelle ennekuin olisin varmistanut, että joku työssäkäyvä tuttuni olisi voinut sen aikaa hoitaa lapsia.
Ei kaikki 3-vuotiaat edes ole päiväkodissa, haloo. Voi olla pikkusisarus josta äiti hoitovapaalla. Tai jos vanhempi on työtön, joissain kunnissa sinulle määrätään hoitoaika joka voi olla esim klo. 9-15. Ja lääkäriaika taas voi olla esim 15.10.
Itsekkin hoitovapaalla jouduin lapsia joskus raahaamaan labraan tai virastoihin mukaan kun mies oli töissä arkipäivät eikä muualta hoitajaa saanut.
Silloin varmaan olisi tarvinnut hoitajan myös sille pienemmälle? Eikä vain niin, että 3-vuotiaan joutui ottamaan mukaan. Ja tiedän kyllä, että hotiovapaalla joutuu ottamaan joskus lapsia mukaansa, koska päiväsaikaan ei ole lapsenvahtia. Yksinhuoltajana ihan normaali asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan artikkelia, mutta mua on jo pidemmän aikaa ihmetyttänyt, miksi lapsenvahtina pitäisi olla juuri isovanhemmat. Omat lapseni ovat kolmekymppisiä (lapsenlapsia ei vielä ole) ja heidän lapsuudessaan lapsenvahteina toimivat lasten kummit, vanhempien sisarukset sekä vanhempien ystävät ja kaverit. Joskus jopa naapurit. Eli nuoret ihmiset, joilla osalla oli itselläänkin lapsia ja näin saatettiin olla vastavuoroisesti apuna. Isovanhempien kanssa kyläiltiin ja joskus isovanhemmat saattoivat viedä lapsenlapsen huvipuistoon tai ulkomaanreissulle, mutta silloinkin isovanhemmat itse kysyivät, sopiiko se isovanhemmilla sopivana ajankohtana. En itsekään ollut koskaan isovanhemmillani hoidossa, he asuivat satojen kilometrien päässä. Jos vanhempani tarvitsivat lapsenvahtia, olin yleensä naapurissa parhaan ystäväni luona ja vastaavasti taas ystäväni oli meillä, kun hänen vanhempansa tarvitsivat lapsenvahtia.
Nuoremmat eivät vielä oikein tajua, että ihmisen ikääntyessä jaksaminen vähenee. Työpäivät alkavat tuntua raskaammilta, liikuntaa pitäisi ehtiä harrastaa yleiskunnon ja erityisesti nivelten vuoksi, kaikenlaisia kolotuksia alkaa ilmaantua, yöunen määrä ja laatu vähenee jne jne . Ei näillä viitsi omia lapsiaan vaivata, heillä on omatkin murheensa. Silti haluaisi välillä ihan vaan rentoutuakin vaikkapa ulkomaanmatkalla tai mökillä.
No kyllä sitä joutuu apua pyytämään monesta paikasta. Ja ainakin meillä ystävät ja naapurit on töissä. Isoäiti asuu kilsan päässä, eläkkeellä. Vain nämä lapsenlapset. Silti ei ikinä auta. Siis edes vakavassa sairastumisessa.
Olen ollut mm magneettikuvauksessa kolmevuotiaan kanssa ja käynyt kokouksessa niin että lapset on kauppakeskuksen lapsiparkissa. Myös hammaslääkärissä (hätä) lapset piirteli mukana.
Ikinä en saa apua. Sen sijaam sain ruutuvihon johon kirjattu kaikki puutteeni.
Ja isoäiti pöllinyt siskoltani lasten valokuvat ja terttänyt niistä itselleen taulut, rekvisiitaksi. Kun esittää muille täydellistä mummoa.
Eli sulla oli magneettikuvaus illalla? Muutenhan 3-vuotias olisi ollut päiväkodissa. Samoin kokous oli illalla? Olisin siirtänyt magneettiaikaa enkä olisi sopinut kokousta työajan ulkopuolelle ennekuin olisin varmistanut, että joku työssäkäyvä tuttuni olisi voinut sen aikaa hoitaa lapsia.
Ei kaikki 3-vuotiaat edes ole päiväkodissa, haloo. Voi olla pikkusisarus josta äiti hoitovapaalla. Tai jos vanhempi on työtön, joissain kunnissa sinulle määrätään hoitoaika joka voi olla esim klo. 9-15. Ja lääkäriaika taas voi olla esim 15.10.
Itsekkin hoitovapaalla jouduin lapsia joskus raahaamaan labraan tai virastoihin mukaan kun mies oli töissä arkipäivät eikä muualta hoitajaa saanut.
Silloin varmaan olisi tarvinnut hoitajan myös sille pienemmälle? Eikä vain niin, että 3-vuotiaan joutui ottamaan mukaan. Ja tiedän kyllä, että hotiovapaalla joutuu ottamaan joskus lapsia mukaansa, koska päiväsaikaan ei ole lapsenvahtia. Yksinhuoltajana ihan normaali asia.
Tai sitten ei saa molempia lapsia samaan paikkaan. Saa vain sen pienen hoidon järjestymään.
En enää edes muista miksi se lapsi oli mukana. Saattoi olla että oli toipilaana kotona astamkohtauksen jälkeen tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä magneettikuvauksesta muistan sen että lapsi pääsi sinne "ohjaamoon" ja henkilökunta oli hänelle tosi ystävällistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan artikkelia, mutta mua on jo pidemmän aikaa ihmetyttänyt, miksi lapsenvahtina pitäisi olla juuri isovanhemmat. Omat lapseni ovat kolmekymppisiä (lapsenlapsia ei vielä ole) ja heidän lapsuudessaan lapsenvahteina toimivat lasten kummit, vanhempien sisarukset sekä vanhempien ystävät ja kaverit. Joskus jopa naapurit. Eli nuoret ihmiset, joilla osalla oli itselläänkin lapsia ja näin saatettiin olla vastavuoroisesti apuna. Isovanhempien kanssa kyläiltiin ja joskus isovanhemmat saattoivat viedä lapsenlapsen huvipuistoon tai ulkomaanreissulle, mutta silloinkin isovanhemmat itse kysyivät, sopiiko se isovanhemmilla sopivana ajankohtana. En itsekään ollut koskaan isovanhemmillani hoidossa, he asuivat satojen kilometrien päässä. Jos vanhempani tarvitsivat lapsenvahtia, olin yleensä naapurissa parhaan ystäväni luona ja vastaavasti taas ystäväni oli meillä, kun hänen vanhempansa tarvitsivat lapsenvahtia.
Nuoremmat eivät vielä oikein tajua, että ihmisen ikääntyessä jaksaminen vähenee. Työpäivät alkavat tuntua raskaammilta, liikuntaa pitäisi ehtiä harrastaa yleiskunnon ja erityisesti nivelten vuoksi, kaikenlaisia kolotuksia alkaa ilmaantua, yöunen määrä ja laatu vähenee jne jne . Ei näillä viitsi omia lapsiaan vaivata, heillä on omatkin murheensa. Silti haluaisi välillä ihan vaan rentoutuakin vaikkapa ulkomaanmatkalla tai mökillä.
No kyllä sitä joutuu apua pyytämään monesta paikasta. Ja ainakin meillä ystävät ja naapurit on töissä. Isoäiti asuu kilsan päässä, eläkkeellä. Vain nämä lapsenlapset. Silti ei ikinä auta. Siis edes vakavassa sairastumisessa.
Olen ollut mm magneettikuvauksessa kolmevuotiaan kanssa ja käynyt kokouksessa niin että lapset on kauppakeskuksen lapsiparkissa. Myös hammaslääkärissä (hätä) lapset piirteli mukana.
Ikinä en saa apua. Sen sijaam sain ruutuvihon johon kirjattu kaikki puutteeni.
Ja isoäiti pöllinyt siskoltani lasten valokuvat ja terttänyt niistä itselleen taulut, rekvisiitaksi. Kun esittää muille täydellistä mummoa.
Eli sulla oli magneettikuvaus illalla? Muutenhan 3-vuotias olisi ollut päiväkodissa. Samoin kokous oli illalla? Olisin siirtänyt magneettiaikaa enkä olisi sopinut kokousta työajan ulkopuolelle ennekuin olisin varmistanut, että joku työssäkäyvä tuttuni olisi voinut sen aikaa hoitaa lapsia.
Ei kaikki 3-vuotiaat edes ole päiväkodissa, haloo. Voi olla pikkusisarus josta äiti hoitovapaalla. Tai jos vanhempi on työtön, joissain kunnissa sinulle määrätään hoitoaika joka voi olla esim klo. 9-15. Ja lääkäriaika taas voi olla esim 15.10.
Itsekkin hoitovapaalla jouduin lapsia joskus raahaamaan labraan tai virastoihin mukaan kun mies oli töissä arkipäivät eikä muualta hoitajaa saanut.
Silloin varmaan olisi tarvinnut hoitajan myös sille pienemmälle? Eikä vain niin, että 3-vuotiaan joutui ottamaan mukaan. Ja tiedän kyllä, että hotiovapaalla joutuu ottamaan joskus lapsia mukaansa, koska päiväsaikaan ei ole lapsenvahtia. Yksinhuoltajana ihan normaali asia.
Tai sitten ei saa molempia lapsia samaan paikkaan. Saa vain sen pienen hoidon järjestymään.
En enää edes muista miksi se lapsi oli mukana. Saattoi olla että oli toipilaana kotona astamkohtauksen jälkeen tms.
Joo no itsekin olen joutunut ottamaan lapsia mukaani moneen paikkaan enkä koskaan ajatellut, että se olisi jotenkin poikkeavaa. Omat vanhempanikin olivat vielä työelämässä silloin, kun lapseni olivat pieniä. Eivät olisi voineet hoitaa, vaikka olisivat halunneetkin.
Mutta pointtini oli, että nykyisin puhutaan vain siitä, etteivät isovanhemmat hoida. Valitetaan, kun ei puolison kanssa päästä koskaan kahdestaan minnekään. Parisuhdeaikaa harvemmin otetaan arkisin keskellä päivää, joten voisi laajentaa hoitorinkiä nuorempiin aikuisiin ja vastavuoroisesti hoitaa heidän lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä aion hoitaa parisuhdettani sitten kun lapseni ovat omillaan. Jos mulla enää sellaista silloin on.
Niin paljon aikaa olen lapsiini ja heidän hoitamiseensa uhrannut, että eiköhän sitten ole jo ihan kohtuudella parisuhteenkin vuoro.
Artikkelia en lukenut, joten en tiedä Maaritista.
Kuinka helvetin paljon sitä suhdetta pitää oikein hoitaa, kun elämään ei mahdu siltä hoitamiselta enää muita ihmisiä? Kannattaisko erota jos tilanne on noin huono? Tai päinvastoin, ehkä se parisuhdekin paranis jos sitä ei olis koko ajan rassaamassa ja hoitamassa. Kannattaa myös muistaa, että mies voi ottaa ja etsiä itselleen uuden jos ei satu tykkäämään tästä jatkuvasta parisuhteen hoitamisesta. Mies kun yllättäen voi haluta olla tekemisissä muidenkin ihmisten kanssa eikä vaan hoitaa parisuhdetta 24/7.
JA NAINEN voi haluta olla muidenkin ihmistem kanssa kun lasten ja miehen kanssa. Suhdetta ei tarvii hoitaa mitenkään erikseen mutta onhan se nyt hienoo kun voi joskus olla vaan mies ja nainen eikä isä ja äiti.Lapset ei siitä kärsi vaikka olis mummolassa tai jossain muualla. PÄLLLIT.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan artikkelia, mutta mua on jo pidemmän aikaa ihmetyttänyt, miksi lapsenvahtina pitäisi olla juuri isovanhemmat. Omat lapseni ovat kolmekymppisiä (lapsenlapsia ei vielä ole) ja heidän lapsuudessaan lapsenvahteina toimivat lasten kummit, vanhempien sisarukset sekä vanhempien ystävät ja kaverit. Joskus jopa naapurit. Eli nuoret ihmiset, joilla osalla oli itselläänkin lapsia ja näin saatettiin olla vastavuoroisesti apuna. Isovanhempien kanssa kyläiltiin ja joskus isovanhemmat saattoivat viedä lapsenlapsen huvipuistoon tai ulkomaanreissulle, mutta silloinkin isovanhemmat itse kysyivät, sopiiko se isovanhemmilla sopivana ajankohtana. En itsekään ollut koskaan isovanhemmillani hoidossa, he asuivat satojen kilometrien päässä. Jos vanhempani tarvitsivat lapsenvahtia, olin yleensä naapurissa parhaan ystäväni luona ja vastaavasti taas ystäväni oli meillä, kun hänen vanhempansa tarvitsivat lapsenvahtia.
Nuoremmat eivät vielä oikein tajua, että ihmisen ikääntyessä jaksaminen vähenee. Työpäivät alkavat tuntua raskaammilta, liikuntaa pitäisi ehtiä harrastaa yleiskunnon ja erityisesti nivelten vuoksi, kaikenlaisia kolotuksia alkaa ilmaantua, yöunen määrä ja laatu vähenee jne jne . Ei näillä viitsi omia lapsiaan vaivata, heillä on omatkin murheensa. Silti haluaisi välillä ihan vaan rentoutuakin vaikkapa ulkomaanmatkalla tai mökillä.
No kyllä sitä joutuu apua pyytämään monesta paikasta. Ja ainakin meillä ystävät ja naapurit on töissä. Isoäiti asuu kilsan päässä, eläkkeellä. Vain nämä lapsenlapset. Silti ei ikinä auta. Siis edes vakavassa sairastumisessa.
Olen ollut mm magneettikuvauksessa kolmevuotiaan kanssa ja käynyt kokouksessa niin että lapset on kauppakeskuksen lapsiparkissa. Myös hammaslääkärissä (hätä) lapset piirteli mukana.
Ikinä en saa apua. Sen sijaam sain ruutuvihon johon kirjattu kaikki puutteeni.
Ja isoäiti pöllinyt siskoltani lasten valokuvat ja terttänyt niistä itselleen taulut, rekvisiitaksi. Kun esittää muille täydellistä mummoa.
Eli sulla oli magneettikuvaus illalla? Muutenhan 3-vuotias olisi ollut päiväkodissa. Samoin kokous oli illalla? Olisin siirtänyt magneettiaikaa enkä olisi sopinut kokousta työajan ulkopuolelle ennekuin olisin varmistanut, että joku työssäkäyvä tuttuni olisi voinut sen aikaa hoitaa lapsia.
Ei kaikki 3-vuotiaat edes ole päiväkodissa, haloo. Voi olla pikkusisarus josta äiti hoitovapaalla. Tai jos vanhempi on työtön, joissain kunnissa sinulle määrätään hoitoaika joka voi olla esim klo. 9-15. Ja lääkäriaika taas voi olla esim 15.10.
Itsekkin hoitovapaalla jouduin lapsia joskus raahaamaan labraan tai virastoihin mukaan kun mies oli töissä arkipäivät eikä muualta hoitajaa saanut.
Silloin varmaan olisi tarvinnut hoitajan myös sille pienemmälle? Eikä vain niin, että 3-vuotiaan joutui ottamaan mukaan. Ja tiedän kyllä, että hotiovapaalla joutuu ottamaan joskus lapsia mukaansa, koska päiväsaikaan ei ole lapsenvahtia. Yksinhuoltajana ihan normaali asia.
Tai sitten ei saa molempia lapsia samaan paikkaan. Saa vain sen pienen hoidon järjestymään.
En enää edes muista miksi se lapsi oli mukana. Saattoi olla että oli toipilaana kotona astamkohtauksen jälkeen tms.
Joo no itsekin olen joutunut ottamaan lapsia mukaani moneen paikkaan enkä koskaan ajatellut, että se olisi jotenkin poikkeavaa. Omat vanhempanikin olivat vielä työelämässä silloin, kun lapseni olivat pieniä. Eivät olisi voineet hoitaa, vaikka olisivat halunneetkin.
Mutta pointtini oli, että nykyisin puhutaan vain siitä, etteivät isovanhemmat hoida. Valitetaan, kun ei puolison kanssa päästä koskaan kahdestaan minnekään. Parisuhdeaikaa harvemmin otetaan arkisin keskellä päivää, joten voisi laajentaa hoitorinkiä nuorempiin aikuisiin ja vastavuoroisesti hoitaa heidän lapsiaan.
Minun äitini on eläkkeellä ja asuu kilsan päässä. Ikinä ei auta. Siis ikinä vaikka mitä tapahtuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaikilla ystävillä on vanhemmat lapset. Just päässeet siihen vaiheeseen etteivät ole pallo jalassa.
Kaikilla naapureilla on auttavaiset sukulaisten tukiverkot. Eli mitään vaihtareiden twrvetta ei heillä ole.
Ja me ei olla ikinä käyty missään ilman lapsia. Hotellilomia tehdään mutta sielläkin on lapset mukana. Sekon irtiotto on kyllä ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan artikkelia, mutta mua on jo pidemmän aikaa ihmetyttänyt, miksi lapsenvahtina pitäisi olla juuri isovanhemmat. Omat lapseni ovat kolmekymppisiä (lapsenlapsia ei vielä ole) ja heidän lapsuudessaan lapsenvahteina toimivat lasten kummit, vanhempien sisarukset sekä vanhempien ystävät ja kaverit. Joskus jopa naapurit. Eli nuoret ihmiset, joilla osalla oli itselläänkin lapsia ja näin saatettiin olla vastavuoroisesti apuna. Isovanhempien kanssa kyläiltiin ja joskus isovanhemmat saattoivat viedä lapsenlapsen huvipuistoon tai ulkomaanreissulle, mutta silloinkin isovanhemmat itse kysyivät, sopiiko se isovanhemmilla sopivana ajankohtana. En itsekään ollut koskaan isovanhemmillani hoidossa, he asuivat satojen kilometrien päässä. Jos vanhempani tarvitsivat lapsenvahtia, olin yleensä naapurissa parhaan ystäväni luona ja vastaavasti taas ystäväni oli meillä, kun hänen vanhempansa tarvitsivat lapsenvahtia.
Nuoremmat eivät vielä oikein tajua, että ihmisen ikääntyessä jaksaminen vähenee. Työpäivät alkavat tuntua raskaammilta, liikuntaa pitäisi ehtiä harrastaa yleiskunnon ja erityisesti nivelten vuoksi, kaikenlaisia kolotuksia alkaa ilmaantua, yöunen määrä ja laatu vähenee jne jne . Ei näillä viitsi omia lapsiaan vaivata, heillä on omatkin murheensa. Silti haluaisi välillä ihan vaan rentoutuakin vaikkapa ulkomaanmatkalla tai mökillä.
No kyllä sitä joutuu apua pyytämään monesta paikasta. Ja ainakin meillä ystävät ja naapurit on töissä. Isoäiti asuu kilsan päässä, eläkkeellä. Vain nämä lapsenlapset. Silti ei ikinä auta. Siis edes vakavassa sairastumisessa.
Olen ollut mm magneettikuvauksessa kolmevuotiaan kanssa ja käynyt kokouksessa niin että lapset on kauppakeskuksen lapsiparkissa. Myös hammaslääkärissä (hätä) lapset piirteli mukana.
Ikinä en saa apua. Sen sijaam sain ruutuvihon johon kirjattu kaikki puutteeni.
Ja isoäiti pöllinyt siskoltani lasten valokuvat ja terttänyt niistä itselleen taulut, rekvisiitaksi. Kun esittää muille täydellistä mummoa.
Eli sulla oli magneettikuvaus illalla? Muutenhan 3-vuotias olisi ollut päiväkodissa. Samoin kokous oli illalla? Olisin siirtänyt magneettiaikaa enkä olisi sopinut kokousta työajan ulkopuolelle ennekuin olisin varmistanut, että joku työssäkäyvä tuttuni olisi voinut sen aikaa hoitaa lapsia.
Ei kaikki 3-vuotiaat edes ole päiväkodissa, haloo. Voi olla pikkusisarus josta äiti hoitovapaalla. Tai jos vanhempi on työtön, joissain kunnissa sinulle määrätään hoitoaika joka voi olla esim klo. 9-15. Ja lääkäriaika taas voi olla esim 15.10.
Itsekkin hoitovapaalla jouduin lapsia joskus raahaamaan labraan tai virastoihin mukaan kun mies oli töissä arkipäivät eikä muualta hoitajaa saanut.
Silloin varmaan olisi tarvinnut hoitajan myös sille pienemmälle? Eikä vain niin, että 3-vuotiaan joutui ottamaan mukaan. Ja tiedän kyllä, että hotiovapaalla joutuu ottamaan joskus lapsia mukaansa, koska päiväsaikaan ei ole lapsenvahtia. Yksinhuoltajana ihan normaali asia.
Tai sitten ei saa molempia lapsia samaan paikkaan. Saa vain sen pienen hoidon järjestymään.
En enää edes muista miksi se lapsi oli mukana. Saattoi olla että oli toipilaana kotona astamkohtauksen jälkeen tms.
Joo no itsekin olen joutunut ottamaan lapsia mukaani moneen paikkaan enkä koskaan ajatellut, että se olisi jotenkin poikkeavaa. Omat vanhempanikin olivat vielä työelämässä silloin, kun lapseni olivat pieniä. Eivät olisi voineet hoitaa, vaikka olisivat halunneetkin.
Mutta pointtini oli, että nykyisin puhutaan vain siitä, etteivät isovanhemmat hoida. Valitetaan, kun ei puolison kanssa päästä koskaan kahdestaan minnekään. Parisuhdeaikaa harvemmin otetaan arkisin keskellä päivää, joten voisi laajentaa hoitorinkiä nuorempiin aikuisiin ja vastavuoroisesti hoitaa heidän lapsiaan.
Minun äitini on eläkkeellä ja asuu kilsan päässä. Ikinä ei auta. Siis ikinä vaikka mitä tapahtuisi.
Niin? Ei lastenhoitoapua voi laskea yhden ihmisen varaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini asenne. Hän potki minutkin kotoa 15-vuotiaana koska "oli hänen aikansa".
Nyt sitten itkee kun kukaan ei käy ja lapseni ei edes tiedä että hän on elossa.
Välinpitämättömyys on teillä näköjään periytynyt.
Ei ole.
Minä pidän huolta lapsistani, olen läsnä ja priorisoin heidät. Saavat kotoa elatuksen ja kaiken tuen siihen asti kuin kokevat tarvitsevansa. Lisäksi rahoitan heidän opintonsa ja aunnotkin saavat.
En kavalla esim orvoneläkkeitä enkä raijaa "isäpuolta" paikalle heti isänsä kuoleman jälkeen.
Mittaat välittämisesi rahassa ja materiassa!
Vierailija kirjoitti:
Synnyttäkää ne lapset parikymppisenä, niin kuin ennen tehtiin, jolloin mummotkin olivat 40-50v. ja jaksoivat hoitaa lapsenlapsiaan, toisin kuin nykyään kun lapset tehdään 35-40v niin mummotkin ovat eläkeläisiä ja heidän työkykynsä on merkittävästi laskenut. Muutenhan ne olisivat työelämässä.
Vai onko lastenhoito raskasta vain äidille, ei isovanhemmille.
Äitini synnytti nuorimpansa yli nelikymppisenä, kuten myös oma äitinsä. Toinen mummoni ei ihan ehtinyt tuota rajapyykkiä ylittää ennen kuopuksensa syntymää. Anoppi oli näihin verrattuna nuorena liikkeellä, kun sai ainokaisensa 34 vuotiaana. Isien iästä en edes aloita.
Minä sain lapset 30-36-vuotiaana, eli olen melkein teiniäiti näihin aiempiin sukupolviin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaikilla ystävillä on vanhemmat lapset. Just päässeet siihen vaiheeseen etteivät ole pallo jalassa.
Kaikilla naapureilla on auttavaiset sukulaisten tukiverkot. Eli mitään vaihtareiden twrvetta ei heillä ole.
Ja näihin ystäviinne olette tutustuneet vasta sitten, kun heidän lapsensa olivat jo isoja? Ette siis voineet mitenkään olla heille aikoinaan lapsenvahtina? Missä lastenne kummit ovat? Eikö sinulla ja miehelläsi ole sisaruksia? Mä sain kohtuullisen usein lapsenvahdin jopa esikoiseni lapsettomasta kummisedästä.
Minun isäni kuoli kun olin 14. Apella on alzheimer eikä hän tunnista meitä enää. Hoitokodissa. Anoppi kuollut.