Lue keskustelun säännöt.
HS: Maarit on isoäiti, joka hoitaa mielummin parisuhdettaan kuin lastenlastaan
13.09.2017 |
http://www.hs.fi/elama/art-2000005364864.html
Positiivinen artikkeli itselle ajankohtaisesta aiheesta mummujen näkökulmasta. Tulee lähelle, kun tällä hetkellä oma äiti hoitamassa vähän vajaa 1-v lastani. Omilla lapsilla 4 ihanaa vielä työssäkäyvää isovanhempaa :)
Kommentit (455)
Vierailija kirjoitti:
Miten tää muka on nyt jotenkin nykyisten vanhempien kauheutta ja pahuutta, kuinka isovanhemmilta vaaditaan toimimista "lapsenhoitoautomaattina" kun mummot ja vaarit vaan haluais harrastaa seksiä ja golfia kun "ovat omat lapsensa hoitaneet".
Ihan kun miettii aikaa taaksepäin, niin kaikki kaverit olivat aina kaiket kesät mummolassa. Ei mitään satunnaista "hoitoapua" vaan siis viikkotolkulla. Kun koulu loppui, niin lapset ukin autoon ja menoksi mökille, päiväkoti-ikäiset jo aikaisemmin. Vanhemmat sitten kävivät töissä ja viettivät illat "omaa aikaa ja hoitivat sitä parisuhdetta", viikonloppuna sitten käytiin siellä mökillä tai mummolassa viettämässä aikaa lasten kanssa.
Piha tyhjeni kesiksi. Ne joilla ei mummolaa ollut, menivät jonnekin kesäsiirtolaan pariksi viikoksi.
Minä olen syntynyt vuonna 1972 ja ylivoimaisesti suurin osa kaikista lapsuudenkavereistani oli todella paljon mummollassa hoidossa (mummolasta puhuessani tarkoitan sitä paikkaa, jossa oli myös e pappa/ukki/vaari jne.) niin lomilla kuin ihan muuten vaan.
Oma äitini ei esim. varmaan ikinä ollut pois töistä meidän lasten sairastelujen takia, me menimme aina kilsan päässä olevaan mummolaan sairaspäiviksi. Kun pikkuveli ei saanut päivähoitopaikkaa, mummo hoiti siihen saakka että paikka irtosi (ehkä n. 4 kk).
Näin siis suurten ikäluokkien ollessa itse vanhempia. Mutta onneksi he ovat nyt niin itsenäisiä eivätkä seksiltä ehdi lapsenlapsia tapaamaan, koska nytkun.
Vähän niinkuin rusnat pullasta -meininkiä. Kuten niin monessa muussakin asiassa tuon porukan kohdalla.
Mutta Maarit lieneen nuorempi, suuret ikäluokat ovat päälle seitsemänkymmpisiä.
No, mun kaveripiirissä kyllä ne isovanhemmat on sitten olleet myös todella läheisiä ja rakkaita, itse istuin puolitoista vuorokautta papan kuolinvuoteella ja mummia haettiin vuodeosastolta meille aina kun hänen kuntonsa salli. Sitä ennen autettiin ikkunanpesuissa ja kauppa-asioissa yms.
Ajat ovat muuttuneet.
Sun mummi oli todennäköisesti kotiäiti ja alle 50v. koska naisten työssäkäynti yleistyi vasta 60-70-luvulla ja eläke-ikä oli alhaisempi.
Ja jos olet syntynyt vuonna 1972, niin eihän äitisi olisi edes hoitaa sinua sairaana, koska se mahdollisuus tuli paljon myöhemmin. Jos äitisi olisi jäänyt kotiin, se olisi ollut irtisanomisperuste. Jopa työntekijän oma sairasloma oli palkatonta ja Kela maksoi jos sairasloma jatkuu yli 1-2 vk.
Luin juuri äskettäin lehdestä naisen työelämän muutoksista, jossa oli myös pääministerin puolison haastattelu ja kuinka nuorena lastentarhaopettajana hänen työsuhteensa purettiin, kun hän ilmoitti esimiehelleen raskaudesta, en enää muista tarkkaa vuosilukua, mutta se oli 70-luvulla.
Ja kunnallinen päivähoito-oikeus tuli vasta 80-luvulla ja pitkät perhevapaat.
Silloin kun sinä synnyit, äitiysloma oli 2kk, jonka jälkeen oli äidin palattava työelämään tai jäätävä kotiin palkattomalle vapaalle, ilman työhön paluuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tää muka on nyt jotenkin nykyisten vanhempien kauheutta ja pahuutta, kuinka isovanhemmilta vaaditaan toimimista "lapsenhoitoautomaattina" kun mummot ja vaarit vaan haluais harrastaa seksiä ja golfia kun "ovat omat lapsensa hoitaneet".
Ihan kun miettii aikaa taaksepäin, niin kaikki kaverit olivat aina kaiket kesät mummolassa. Ei mitään satunnaista "hoitoapua" vaan siis viikkotolkulla. Kun koulu loppui, niin lapset ukin autoon ja menoksi mökille, päiväkoti-ikäiset jo aikaisemmin. Vanhemmat sitten kävivät töissä ja viettivät illat "omaa aikaa ja hoitivat sitä parisuhdetta", viikonloppuna sitten käytiin siellä mökillä tai mummolassa viettämässä aikaa lasten kanssa.
Piha tyhjeni kesiksi. Ne joilla ei mummolaa ollut, menivät jonnekin kesäsiirtolaan pariksi viikoksi.
Minä olen syntynyt vuonna 1972 ja ylivoimaisesti suurin osa kaikista lapsuudenkavereistani oli todella paljon mummollassa hoidossa (mummolasta puhuessani tarkoitan sitä paikkaa, jossa oli myös e pappa/ukki/vaari jne.) niin lomilla kuin ihan muuten vaan.
Oma äitini ei esim. varmaan ikinä ollut pois töistä meidän lasten sairastelujen takia, me menimme aina kilsan päässä olevaan mummolaan sairaspäiviksi. Kun pikkuveli ei saanut päivähoitopaikkaa, mummo hoiti siihen saakka että paikka irtosi (ehkä n. 4 kk).
Näin siis suurten ikäluokkien ollessa itse vanhempia. Mutta onneksi he ovat nyt niin itsenäisiä eivätkä seksiltä ehdi lapsenlapsia tapaamaan, koska nytkun.
Vähän niinkuin rusnat pullasta -meininkiä. Kuten niin monessa muussakin asiassa tuon porukan kohdalla.
Mutta Maarit lieneen nuorempi, suuret ikäluokat ovat päälle seitsemänkymmpisiä.
No, mun kaveripiirissä kyllä ne isovanhemmat on sitten olleet myös todella läheisiä ja rakkaita, itse istuin puolitoista vuorokautta papan kuolinvuoteella ja mummia haettiin vuodeosastolta meille aina kun hänen kuntonsa salli. Sitä ennen autettiin ikkunanpesuissa ja kauppa-asioissa yms.
Ajat ovat muuttuneet.
Sun mummi oli todennäköisesti kotiäiti ja alle 50v. koska naisten työssäkäynti yleistyi vasta 60-70-luvulla ja eläke-ikä oli alhaisempi.
Ja jos olet syntynyt vuonna 1972, niin eihän äitisi olisi edes hoitaa sinua sairaana, koska se mahdollisuus tuli paljon myöhemmin. Jos äitisi olisi jäänyt kotiin, se olisi ollut irtisanomisperuste. Jopa työntekijän oma sairasloma oli palkatonta ja Kela maksoi jos sairasloma jatkuu yli 1-2 vk.
Luin juuri äskettäin lehdestä naisen työelämän muutoksista, jossa oli myös pääministerin puolison haastattelu ja kuinka nuorena lastentarhaopettajana hänen työsuhteensa purettiin, kun hän ilmoitti esimiehelleen raskaudesta, en enää muista tarkkaa vuosilukua, mutta se oli 70-luvulla.
Ja kunnallinen päivähoito-oikeus tuli vasta 80-luvulla ja pitkät perhevapaat.
Silloin kun sinä synnyit, äitiysloma oli 2kk, jonka jälkeen oli äidin palattava työelämään tai jäätävä kotiin palkattomalle vapaalle, ilman työhön paluuta.
Minun äitini oli kotirouva. Silti meillä oli laatenhoitaja kun olin pieni. Eikä hän auta nyt ketään.
Mun äiti on hoitanut meidän lapsia mielellään. Yökylässä lapset olivat mummolassa kyllä vain muutaman kerran vuodessa, mutta äitini tuli meille lasten luo, jos mulla oli joku meno tai jos halusimme mieheni kanssa mennä jonnekin kahdestaan. Varsinkin pikkuvauva-aikoina hän oli korvaamaton apu ja tuki. Nyt lapsemme ovat jo aikuistumassa, vanhin asuu omillaan. He pitävät iäkkääseen mummoonsa tiiviisti yhteyttä, soittelevat ja käyvät usein ja käydessään tekevät pieniä aputöitä, esim. leikkaavat nurmikon. Minä huolehdin äitini asioista hyvinkin pitkälle, kyyditsen, käytän asioilla, lähden yhdessä vaateostoksille, hommasin lonkkaleikkaukseen, käyn tyttären kanssa siivoamassa jne.
Anopilla oli muita kiireitä kun lapsemme olivat pieniä. Hän kävi yleensä n. kerran kuukaudessa, kerran oli puolen vuoden tauko, oli ollut niin kiirettä. Hänen arkensa täytti lukuisat harrastukset ja ystävät ja lisäksi oli bingoa, tanssia ja hyväntekeväisyystyötä. Pari kertaa pyysin häntä tulemaan avuksi, kun oli pieni vauva ja isommat lapset sairaana ja olin itsekin toipilaana, mutta anoppi ei ehtinyt, kun oli jumppaa ja kuoroharjoituksia ja lisäksi viideltä näkyi telkkarista Kauniit ja rohkeat. Ei meidän lapsilla ole oikein mitään suhdetta tähän toiseen mummoon ja nyt hän valittaa, kun käymme niin harvoin. Nyt kun hänellä on ikää ja ystävät ovat kuolleet tai ovat huonokuntoisia, hän ei voi enää ajaa autoa ja harrastuksiakin on enää hyvin vähän, lastenlasten seura kelpaisi. Kannattaa ajatella ajoissa tulevaisuutta. Jos ei halua lastenlasten seuraa kun nämä ovat pieniä, niin tuskin näitäkään mummo kiinnostaa isompana.
Vierailija kirjoitti:
Miten tää muka on nyt jotenkin nykyisten vanhempien kauheutta ja pahuutta, kuinka isovanhemmilta vaaditaan toimimista "lapsenhoitoautomaattina" kun mummot ja vaarit vaan haluais harrastaa seksiä ja golfia kun "ovat omat lapsensa hoitaneet".
Ihan kun miettii aikaa taaksepäin, niin kaikki kaverit olivat aina kaiket kesät mummolassa. Ei mitään satunnaista "hoitoapua" vaan siis viikkotolkulla. Kun koulu loppui, niin lapset ukin autoon ja menoksi mökille, päiväkoti-ikäiset jo aikaisemmin. Vanhemmat sitten kävivät töissä ja viettivät illat "omaa aikaa ja hoitivat sitä parisuhdetta", viikonloppuna sitten käytiin siellä mökillä tai mummolassa viettämässä aikaa lasten kanssa.
Piha tyhjeni kesiksi. Ne joilla ei mummolaa ollut, menivät jonnekin kesäsiirtolaan pariksi viikoksi.
Minä olen syntynyt vuonna 1972 ja ylivoimaisesti suurin osa kaikista lapsuudenkavereistani oli todella paljon mummollassa hoidossa (mummolasta puhuessani tarkoitan sitä paikkaa, jossa oli myös e pappa/ukki/vaari jne.) niin lomilla kuin ihan muuten vaan.
Oma äitini ei esim. varmaan ikinä ollut pois töistä meidän lasten sairastelujen takia, me menimme aina kilsan päässä olevaan mummolaan sairaspäiviksi. Kun pikkuveli ei saanut päivähoitopaikkaa, mummo hoiti siihen saakka että paikka irtosi (ehkä n. 4 kk).
Näin siis suurten ikäluokkien ollessa itse vanhempia. Mutta onneksi he ovat nyt niin itsenäisiä eivätkä seksiltä ehdi lapsenlapsia tapaamaan, koska nytkun.
Vähän niinkuin rusnat pullasta -meininkiä. Kuten niin monessa muussakin asiassa tuon porukan kohdalla.
Mutta Maarit lieneen nuorempi, suuret ikäluokat ovat päälle seitsemänkymmpisiä.
No, mun kaveripiirissä kyllä ne isovanhemmat on sitten olleet myös todella läheisiä ja rakkaita, itse istuin puolitoista vuorokautta papan kuolinvuoteella ja mummia haettiin vuodeosastolta meille aina kun hänen kuntonsa salli. Sitä ennen autettiin ikkunanpesuissa ja kauppa-asioissa yms.
Vai ovat ottaneet rusinat pullasta..
Kuinkahan moni tämän päivän äideistä olisivat valmiit luopumaan niistä eduista mitä ei edes osattu edes unelmoida.
Äitiysloma 10kk, oikeus kotihoitotukeen alle 3v. lähes ilmainen kunnallinen päivähoito-oikeus, oikeus työelämässä palkalliseen sairaanlapsen hoitoon, tehdä lyhempää työaikaa, kunnes lapsi on 10v. menettämättä työpaikkaa, iltapäiväkerhot alakoululaisille jne. jne.
Ja tämä kaikki perhe-edut ovat tulleet 80-luvulla tai sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tää muka on nyt jotenkin nykyisten vanhempien kauheutta ja pahuutta, kuinka isovanhemmilta vaaditaan toimimista "lapsenhoitoautomaattina" kun mummot ja vaarit vaan haluais harrastaa seksiä ja golfia kun "ovat omat lapsensa hoitaneet".
Ihan kun miettii aikaa taaksepäin, niin kaikki kaverit olivat aina kaiket kesät mummolassa. Ei mitään satunnaista "hoitoapua" vaan siis viikkotolkulla. Kun koulu loppui, niin lapset ukin autoon ja menoksi mökille, päiväkoti-ikäiset jo aikaisemmin. Vanhemmat sitten kävivät töissä ja viettivät illat "omaa aikaa ja hoitivat sitä parisuhdetta", viikonloppuna sitten käytiin siellä mökillä tai mummolassa viettämässä aikaa lasten kanssa.
Piha tyhjeni kesiksi. Ne joilla ei mummolaa ollut, menivät jonnekin kesäsiirtolaan pariksi viikoksi.
Minä olen syntynyt vuonna 1972 ja ylivoimaisesti suurin osa kaikista lapsuudenkavereistani oli todella paljon mummollassa hoidossa (mummolasta puhuessani tarkoitan sitä paikkaa, jossa oli myös e pappa/ukki/vaari jne.) niin lomilla kuin ihan muuten vaan.
Oma äitini ei esim. varmaan ikinä ollut pois töistä meidän lasten sairastelujen takia, me menimme aina kilsan päässä olevaan mummolaan sairaspäiviksi. Kun pikkuveli ei saanut päivähoitopaikkaa, mummo hoiti siihen saakka että paikka irtosi (ehkä n. 4 kk).
Näin siis suurten ikäluokkien ollessa itse vanhempia. Mutta onneksi he ovat nyt niin itsenäisiä eivätkä seksiltä ehdi lapsenlapsia tapaamaan, koska nytkun.
Vähän niinkuin rusnat pullasta -meininkiä. Kuten niin monessa muussakin asiassa tuon porukan kohdalla.
Mutta Maarit lieneen nuorempi, suuret ikäluokat ovat päälle seitsemänkymmpisiä.
No, mun kaveripiirissä kyllä ne isovanhemmat on sitten olleet myös todella läheisiä ja rakkaita, itse istuin puolitoista vuorokautta papan kuolinvuoteella ja mummia haettiin vuodeosastolta meille aina kun hänen kuntonsa salli. Sitä ennen autettiin ikkunanpesuissa ja kauppa-asioissa yms.
Vai ovat ottaneet rusinat pullasta..
Kuinkahan moni tämän päivän äideistä olisivat valmiit luopumaan niistä eduista mitä ei edes osattu edes unelmoida.
Äitiysloma 10kk, oikeus kotihoitotukeen alle 3v. lähes ilmainen kunnallinen päivähoito-oikeus, oikeus työelämässä palkalliseen sairaanlapsen hoitoon, tehdä lyhempää työaikaa, kunnes lapsi on 10v. menettämättä työpaikkaa, iltapäiväkerhot alakoululaisille jne. jne.
Ja tämä kaikki perhe-edut ovat tulleet 80-luvulla tai sen jälkeen.
Aika moni jos saisi parin vuoden diipadaapaopinnoilla vakituisen julkishallinnonnviran jossa ei tarvitse edes tehdä ennen eläköitymistä 55-vuotiaana ja asunnon maksaisi inflaatio.
Ja lapset voisi hoidattaa kotiapulaisella joita olisi maaseutu piukassa. Ja päälle vielä se oma äiti jolle lapset laittaa lomiksi.
Plus äitiyden vaatimustaso se, että kerran viikossa puhtaat vaatteet ja öiksi sisälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä myös mummoille pitäisi saada samat yhteiskunnalliset edut, kuin nuorille äideille, jolloin he voisivat olla joustavammin lapsiperheen arjessa.
Eli isoäideillä palkalliset vapaat sairaan lastenlapsensa hoidossa, oikeus tehdä lyhyempää työpäivää, kunnes nuorin lapsenlapsi on 10v. perhevapaita, kunnes nuorin lapsenlapsi on 3v.
Toisaalta, mikä tekee tämän päivän lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, kun on pitkät perhevapaat, työelämässä vanhemmilla lyhyet päivät ja pitkät lomat, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat eineksistä ja kertakäyttövaipoista ja kaupat ovat lähes aina auki.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä myös mummoille pitäisi saada samat yhteiskunnalliset edut, kuin nuorille äideille, jolloin he voisivat olla joustavammin lapsiperheen arjessa.
Eli isoäideillä palkalliset vapaat sairaan lastenlapsensa hoidossa, oikeus tehdä lyhyempää työpäivää, kunnes nuorin lapsenlapsi on 10v. perhevapaita, kunnes nuorin lapsenlapsi on 3v.
Toisaalta, mikä tekee tämän päivän lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, kun on pitkät perhevapaat, työelämässä vanhemmilla lyhyet päivät ja pitkät lomat, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat eineksistä ja kertakäyttövaipoista ja kaupat ovat lähes aina auki.
Nykyään työelämän tempo ja vaatimukset on ihan toista tasoa kuin ennen.
Samaten vaatimukset vanhemmille ovat sfääreissä. Läsnä pitäisi olla 24/7 ja koulujen toimintatuokioissa pitää viettää ainakin viisi tuntia viikossa. Viikonlopuiksi annetaan läksynä rämpiä metsässä etsimässä 30 kasvia ja 10 myrkkysientä.
Moni vain haaveilee lomista. Pätkä seuraa toistaan. Koskaan ei voi herpaantua.
Työpäivät ovat pitkiä, tavoitettvissa pitäisi olla aina. Päälle työmatkat, koska asunnot kalliita työpaikan lähellä. Ja sitten ne lapset saattaa olla hoidossa ihan muualla, kaikki eri paikoissa.
Koulut ovat keskitettyjä jättikouluja, lapset heitteillä liian täysissä iltiksissä.
Kodinkoneet eivät pyöri itsekseen, kauppareissu kestää ihan saman ajan vaikka kauppa olisikin auki yölläkin.
Einekset on nounou.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei-tilaajana pystyin lukemaan vain 5 ensimmäistä virkettä, mutta ne riittivätkin. Onneksi Maarit ei ole minun lasteni isoäiti.
Isoäidillä ei ole mitään vastuita lapsenlapsiin. On minusta törkeätä lasten heitteillejättöä se että lapsia viedään vähän väliä isovanhemmille hoitoon. Lasten VANHEMPIEN pitäisi olla ne jotka 99,99% hoitaa lapsiaan.
Jaa. En usko, että ikinä missään ajassa/kulttuurissa on ollut niin, että vanhemmat hoitaa lapsiaan 99,9% ajasta. Se on ihan uusi, nykyajan ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tää muka on nyt jotenkin nykyisten vanhempien kauheutta ja pahuutta, kuinka isovanhemmilta vaaditaan toimimista "lapsenhoitoautomaattina" kun mummot ja vaarit vaan haluais harrastaa seksiä ja golfia kun "ovat omat lapsensa hoitaneet".
Ihan kun miettii aikaa taaksepäin, niin kaikki kaverit olivat aina kaiket kesät mummolassa. Ei mitään satunnaista "hoitoapua" vaan siis viikkotolkulla. Kun koulu loppui, niin lapset ukin autoon ja menoksi mökille, päiväkoti-ikäiset jo aikaisemmin. Vanhemmat sitten kävivät töissä ja viettivät illat "omaa aikaa ja hoitivat sitä parisuhdetta", viikonloppuna sitten käytiin siellä mökillä tai mummolassa viettämässä aikaa lasten kanssa.
Piha tyhjeni kesiksi. Ne joilla ei mummolaa ollut, menivät jonnekin kesäsiirtolaan pariksi viikoksi.
Minä olen syntynyt vuonna 1972 ja ylivoimaisesti suurin osa kaikista lapsuudenkavereistani oli todella paljon mummollassa hoidossa (mummolasta puhuessani tarkoitan sitä paikkaa, jossa oli myös e pappa/ukki/vaari jne.) niin lomilla kuin ihan muuten vaan.
Oma äitini ei esim. varmaan ikinä ollut pois töistä meidän lasten sairastelujen takia, me menimme aina kilsan päässä olevaan mummolaan sairaspäiviksi. Kun pikkuveli ei saanut päivähoitopaikkaa, mummo hoiti siihen saakka että paikka irtosi (ehkä n. 4 kk).
Näin siis suurten ikäluokkien ollessa itse vanhempia. Mutta onneksi he ovat nyt niin itsenäisiä eivätkä seksiltä ehdi lapsenlapsia tapaamaan, koska nytkun.
Vähän niinkuin rusnat pullasta -meininkiä. Kuten niin monessa muussakin asiassa tuon porukan kohdalla.
Mutta Maarit lieneen nuorempi, suuret ikäluokat ovat päälle seitsemänkymmpisiä.
No, mun kaveripiirissä kyllä ne isovanhemmat on sitten olleet myös todella läheisiä ja rakkaita, itse istuin puolitoista vuorokautta papan kuolinvuoteella ja mummia haettiin vuodeosastolta meille aina kun hänen kuntonsa salli. Sitä ennen autettiin ikkunanpesuissa ja kauppa-asioissa yms.
Vai ovat ottaneet rusinat pullasta..
Kuinkahan moni tämän päivän äideistä olisivat valmiit luopumaan niistä eduista mitä ei edes osattu edes unelmoida.
Äitiysloma 10kk, oikeus kotihoitotukeen alle 3v. lähes ilmainen kunnallinen päivähoito-oikeus, oikeus työelämässä palkalliseen sairaanlapsen hoitoon, tehdä lyhempää työaikaa, kunnes lapsi on 10v. menettämättä työpaikkaa, iltapäiväkerhot alakoululaisille jne. jne.
Ja tämä kaikki perhe-edut ovat tulleet 80-luvulla tai sen jälkeen.Aika moni jos saisi parin vuoden diipadaapaopinnoilla vakituisen julkishallinnonnviran jossa ei tarvitse edes tehdä ennen eläköitymistä 55-vuotiaana ja asunnon maksaisi inflaatio.
Ja lapset voisi hoidattaa kotiapulaisella joita olisi maaseutu piukassa. Ja päälle vielä se oma äiti jolle lapset laittaa lomiksi.
Plus äitiyden vaatimustaso se, että kerran viikossa puhtaat vaatteet ja öiksi sisälle.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmat saa itse valita, ovatko auttamassa lastensa perheitä. Mutta jos ei kiinnosta, niin ei pidä sitten vanhana marista, että miksi ette käy, eikä odottaa mitään hoitoa lapsiltaan. Kohtuus tietysti kaikessa, päävastuu vanhemmilla, mutta kyllä siinä apuakin tarvitaan, varsinkin jos on useampi lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä nautin joka elämänajasta ja seksiä on sitten kun siihen on aikaa ja mahdollisuus. Kaksi alle 10v lasta kotona ja aina siihen on ollut mahdollisuus, ainakin kerran päivässä. Sitten kun pn lastelasten aika niin miten helkkarissa ne rajoittavat seksielämää??? Typerä täytyy olla jos seksielämän pistää lastenlasten edelle mutta nykyään tuollaisiakin on.
Mutta jos vanhempi laittaa seksin lasten edelle, niin se on ok?
Meillä on mummolassa asia hooidettu niin, että lapsenlapset nukkuvat eri kerroksessa kuin me isovanhemmat ja meillä on ovi lukossa, makuuhuoneeseen ei klo 22 ja klo 8 välillä tule kukaan ylimääräinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tää muka on nyt jotenkin nykyisten vanhempien kauheutta ja pahuutta, kuinka isovanhemmilta vaaditaan toimimista "lapsenhoitoautomaattina" kun mummot ja vaarit vaan haluais harrastaa seksiä ja golfia kun "ovat omat lapsensa hoitaneet".
Ihan kun miettii aikaa taaksepäin, niin kaikki kaverit olivat aina kaiket kesät mummolassa. Ei mitään satunnaista "hoitoapua" vaan siis viikkotolkulla. Kun koulu loppui, niin lapset ukin autoon ja menoksi mökille, päiväkoti-ikäiset jo aikaisemmin. Vanhemmat sitten kävivät töissä ja viettivät illat "omaa aikaa ja hoitivat sitä parisuhdetta", viikonloppuna sitten käytiin siellä mökillä tai mummolassa viettämässä aikaa lasten kanssa.
Piha tyhjeni kesiksi. Ne joilla ei mummolaa ollut, menivät jonnekin kesäsiirtolaan pariksi viikoksi.
Minä olen syntynyt vuonna 1972 ja ylivoimaisesti suurin osa kaikista lapsuudenkavereistani oli todella paljon mummollassa hoidossa (mummolasta puhuessani tarkoitan sitä paikkaa, jossa oli myös e pappa/ukki/vaari jne.) niin lomilla kuin ihan muuten vaan.
Oma äitini ei esim. varmaan ikinä ollut pois töistä meidän lasten sairastelujen takia, me menimme aina kilsan päässä olevaan mummolaan sairaspäiviksi. Kun pikkuveli ei saanut päivähoitopaikkaa, mummo hoiti siihen saakka että paikka irtosi (ehkä n. 4 kk).
Näin siis suurten ikäluokkien ollessa itse vanhempia. Mutta onneksi he ovat nyt niin itsenäisiä eivätkä seksiltä ehdi lapsenlapsia tapaamaan, koska nytkun.
Vähän niinkuin rusnat pullasta -meininkiä. Kuten niin monessa muussakin asiassa tuon porukan kohdalla.
Mutta Maarit lieneen nuorempi, suuret ikäluokat ovat päälle seitsemänkymmpisiä.
No, mun kaveripiirissä kyllä ne isovanhemmat on sitten olleet myös todella läheisiä ja rakkaita, itse istuin puolitoista vuorokautta papan kuolinvuoteella ja mummia haettiin vuodeosastolta meille aina kun hänen kuntonsa salli. Sitä ennen autettiin ikkunanpesuissa ja kauppa-asioissa yms.
Vai ovat ottaneet rusinat pullasta..
Kuinkahan moni tämän päivän äideistä olisivat valmiit luopumaan niistä eduista mitä ei edes osattu edes unelmoida.
Äitiysloma 10kk, oikeus kotihoitotukeen alle 3v. lähes ilmainen kunnallinen päivähoito-oikeus, oikeus työelämässä palkalliseen sairaanlapsen hoitoon, tehdä lyhempää työaikaa, kunnes lapsi on 10v. menettämättä työpaikkaa, iltapäiväkerhot alakoululaisille jne. jne.
Ja tämä kaikki perhe-edut ovat tulleet 80-luvulla tai sen jälkeen.Aika moni jos saisi parin vuoden diipadaapaopinnoilla vakituisen julkishallinnonnviran jossa ei tarvitse edes tehdä ennen eläköitymistä 55-vuotiaana ja asunnon maksaisi inflaatio.
Ja lapset voisi hoidattaa kotiapulaisella joita olisi maaseutu piukassa. Ja päälle vielä se oma äiti jolle lapset laittaa lomiksi.
Plus äitiyden vaatimustaso se, että kerran viikossa puhtaat vaatteet ja öiksi sisälle.
En tiedä missä oli julkkishallinnon virat, mutta 70-luvulla työn perässä muutti Ruotsiin 300.000 henkilöä ja 80-luvulla kymmeniätuhanssia sh ja lääkäreitä muutti ulkomaille, kun työtä ei löytynyt.
Eikä itsellekään virkapaikkaa löytynyt, vaan olin 90-luvulla pitkään työttömänä, samoin puoliso, vaikka molemmilla hyvä koulutus.
Kaikki omaisuus meni, vaikka asuimme vaatimattomasti, kun jäimme työttömäksi, kun omaisuuden arvo laski rajusti ja pankkilainan korot huiteli 15% ja monelle omaisuuden myynnin jälkeen jäi vielä lainaa maksettavaksi.
Ja mitä tulee kotiapulaisiin, niin se oli pakon sanelema juttu, kun kunnallista päivähoito-oikeutta ei ollut ja usein kotiapulaisen palkkaan meni suurin osa vanhemman palkasta ja kuinkahan moni nykyäiti ottaisi nurkkiinsa asumaan vieraan henkilön ja huolehtisi ylläpidosta vapaa-aikana.
Ja kyllä nykyäänkin kotiapulaisen palkkaaminen onnistuu, jos molemmat vanhemmat hyödyntävät kotitalousvähennyksen ja hyödyntää työttömyystuen ja tietysti tarjoaa kodissaan huoneen kotiapulaiselle ja nukkuu itse olohuoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tää muka on nyt jotenkin nykyisten vanhempien kauheutta ja pahuutta, kuinka isovanhemmilta vaaditaan toimimista "lapsenhoitoautomaattina" kun mummot ja vaarit vaan haluais harrastaa seksiä ja golfia kun "ovat omat lapsensa hoitaneet".
Ihan kun miettii aikaa taaksepäin, niin kaikki kaverit olivat aina kaiket kesät mummolassa. Ei mitään satunnaista "hoitoapua" vaan siis viikkotolkulla. Kun koulu loppui, niin lapset ukin autoon ja menoksi mökille, päiväkoti-ikäiset jo aikaisemmin. Vanhemmat sitten kävivät töissä ja viettivät illat "omaa aikaa ja hoitivat sitä parisuhdetta", viikonloppuna sitten käytiin siellä mökillä tai mummolassa viettämässä aikaa lasten kanssa.
Piha tyhjeni kesiksi. Ne joilla ei mummolaa ollut, menivät jonnekin kesäsiirtolaan pariksi viikoksi.
Minä olen syntynyt vuonna 1972 ja ylivoimaisesti suurin osa kaikista lapsuudenkavereistani oli todella paljon mummollassa hoidossa (mummolasta puhuessani tarkoitan sitä paikkaa, jossa oli myös e pappa/ukki/vaari jne.) niin lomilla kuin ihan muuten vaan.
Oma äitini ei esim. varmaan ikinä ollut pois töistä meidän lasten sairastelujen takia, me menimme aina kilsan päässä olevaan mummolaan sairaspäiviksi. Kun pikkuveli ei saanut päivähoitopaikkaa, mummo hoiti siihen saakka että paikka irtosi (ehkä n. 4 kk).
Näin siis suurten ikäluokkien ollessa itse vanhempia. Mutta onneksi he ovat nyt niin itsenäisiä eivätkä seksiltä ehdi lapsenlapsia tapaamaan, koska nytkun.
Vähän niinkuin rusnat pullasta -meininkiä. Kuten niin monessa muussakin asiassa tuon porukan kohdalla.
Mutta Maarit lieneen nuorempi, suuret ikäluokat ovat päälle seitsemänkymmpisiä.
No, mun kaveripiirissä kyllä ne isovanhemmat on sitten olleet myös todella läheisiä ja rakkaita, itse istuin puolitoista vuorokautta papan kuolinvuoteella ja mummia haettiin vuodeosastolta meille aina kun hänen kuntonsa salli. Sitä ennen autettiin ikkunanpesuissa ja kauppa-asioissa yms.
Vai ovat ottaneet rusinat pullasta..
Kuinkahan moni tämän päivän äideistä olisivat valmiit luopumaan niistä eduista mitä ei edes osattu edes unelmoida.
Äitiysloma 10kk, oikeus kotihoitotukeen alle 3v. lähes ilmainen kunnallinen päivähoito-oikeus, oikeus työelämässä palkalliseen sairaanlapsen hoitoon, tehdä lyhempää työaikaa, kunnes lapsi on 10v. menettämättä työpaikkaa, iltapäiväkerhot alakoululaisille jne. jne.
Ja tämä kaikki perhe-edut ovat tulleet 80-luvulla tai sen jälkeen.Aika moni jos saisi parin vuoden diipadaapaopinnoilla vakituisen julkishallinnonnviran jossa ei tarvitse edes tehdä ennen eläköitymistä 55-vuotiaana ja asunnon maksaisi inflaatio.
Ja lapset voisi hoidattaa kotiapulaisella joita olisi maaseutu piukassa. Ja päälle vielä se oma äiti jolle lapset laittaa lomiksi.
Plus äitiyden vaatimustaso se, että kerran viikossa puhtaat vaatteet ja öiksi sisälle.
En tiedä missä oli julkkishallinnon virat, mutta 70-luvulla työn perässä muutti Ruotsiin 300.000 henkilöä ja 80-luvulla kymmeniätuhanssia sh ja lääkäreitä muutti ulkomaille, kun työtä ei löytynyt.
Eikä itsellekään virkapaikkaa löytynyt, vaan olin 90-luvulla pitkään työttömänä, samoin puoliso, vaikka molemmilla hyvä koulutus.
Kaikki omaisuus meni, vaikka asuimme vaatimattomasti, kun jäimme työttömäksi, kun omaisuuden arvo laski rajusti ja pankkilainan korot huiteli 15% ja monelle omaisuuden myynnin jälkeen jäi vielä lainaa maksettavaksi.Ja mitä tulee kotiapulaisiin, niin se oli pakon sanelema juttu, kun kunnallista päivähoito-oikeutta ei ollut ja usein kotiapulaisen palkkaan meni suurin osa vanhemman palkasta ja kuinkahan moni nykyäiti ottaisi nurkkiinsa asumaan vieraan henkilön ja huolehtisi ylläpidosta vapaa-aikana.
Ja kyllä nykyäänkin kotiapulaisen palkkaaminen onnistuu, jos molemmat vanhemmat hyödyntävät kotitalousvähennyksen ja hyödyntää työttömyystuen ja tietysti tarjoaa kodissaan huoneen kotiapulaiselle ja nukkuu itse olohuoneessa.
Luuletko ettei vanhemmat nykyään voi joutua työttömiksi? Kyllä voi, vaikka olisi opiskellut kaksikin vaativaa tutkintoa ja ollut yöt töissä.
Ruotsiin muutti ennen kaikkea maaseudun kouluttamatonta väkeä. Jos opiskeli, sai todella kovan elintason todella helposti.
Nykyään asuntojen hinnat ovat karanneet kasvukeskuksissa.
Nuo kotiapulaiset ei todellakaan vaatineet "toisen palkkaa" vaan käytännössä puoli-ilmaisia. Nykyään jos palkkaat hoitajan, se on kallista. Tiedän koska meillä oli astmalapsella sellainen vuoden. Ei siinä kuule mitkään kotitalousvähennykset mihinkään auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin....tätä en ymmärrä. Minä olen lapseni kasvattanut ja jos hankkivat omia lapsia ne myös saavat hoitaa & kasvattaa. Minä nautin nyt omasta elämästäni.
Jos mummot eivät jostain syystä halua hoitaa lapsenlasta, niin eikö kannattaisi ottaa paikka päiväkodista, kun lain mukaan jokaisella lapsella on oikeus kunnalliseen päivähoitoon. Ehkä se olisi korvike, entisajan mummolalle, kun en oikein usko, että sen ajan mummot olisivat lasta viihdyttäneet, vaan he olivat oman onnensa nojassa.
Luin jostakin, että vanhemmat ovat tuoneet päiväkotiin reilun kuukauden ikäisen terveen vauvan, kun terveet vanhemmat huomasivat vauvan hoidossa olevan niin paljon puuhaa. Ja ehkä mummotkin olivat työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tää muka on nyt jotenkin nykyisten vanhempien kauheutta ja pahuutta, kuinka isovanhemmilta vaaditaan toimimista "lapsenhoitoautomaattina" kun mummot ja vaarit vaan haluais harrastaa seksiä ja golfia kun "ovat omat lapsensa hoitaneet".
Ihan kun miettii aikaa taaksepäin, niin kaikki kaverit olivat aina kaiket kesät mummolassa. Ei mitään satunnaista "hoitoapua" vaan siis viikkotolkulla. Kun koulu loppui, niin lapset ukin autoon ja menoksi mökille, päiväkoti-ikäiset jo aikaisemmin. Vanhemmat sitten kävivät töissä ja viettivät illat "omaa aikaa ja hoitivat sitä parisuhdetta", viikonloppuna sitten käytiin siellä mökillä tai mummolassa viettämässä aikaa lasten kanssa.
Piha tyhjeni kesiksi. Ne joilla ei mummolaa ollut, menivät jonnekin kesäsiirtolaan pariksi viikoksi.
Minä olen syntynyt vuonna 1972 ja ylivoimaisesti suurin osa kaikista lapsuudenkavereistani oli todella paljon mummollassa hoidossa (mummolasta puhuessani tarkoitan sitä paikkaa, jossa oli myös e pappa/ukki/vaari jne.) niin lomilla kuin ihan muuten vaan.
Oma äitini ei esim. varmaan ikinä ollut pois töistä meidän lasten sairastelujen takia, me menimme aina kilsan päässä olevaan mummolaan sairaspäiviksi. Kun pikkuveli ei saanut päivähoitopaikkaa, mummo hoiti siihen saakka että paikka irtosi (ehkä n. 4 kk).
Näin siis suurten ikäluokkien ollessa itse vanhempia. Mutta onneksi he ovat nyt niin itsenäisiä eivätkä seksiltä ehdi lapsenlapsia tapaamaan, koska nytkun.
Vähän niinkuin rusnat pullasta -meininkiä. Kuten niin monessa muussakin asiassa tuon porukan kohdalla.
Mutta Maarit lieneen nuorempi, suuret ikäluokat ovat päälle seitsemänkymmpisiä.
No, mun kaveripiirissä kyllä ne isovanhemmat on sitten olleet myös todella läheisiä ja rakkaita, itse istuin puolitoista vuorokautta papan kuolinvuoteella ja mummia haettiin vuodeosastolta meille aina kun hänen kuntonsa salli. Sitä ennen autettiin ikkunanpesuissa ja kauppa-asioissa yms.
Vai ovat ottaneet rusinat pullasta..
Kuinkahan moni tämän päivän äideistä olisivat valmiit luopumaan niistä eduista mitä ei edes osattu edes unelmoida.
Äitiysloma 10kk, oikeus kotihoitotukeen alle 3v. lähes ilmainen kunnallinen päivähoito-oikeus, oikeus työelämässä palkalliseen sairaanlapsen hoitoon, tehdä lyhempää työaikaa, kunnes lapsi on 10v. menettämättä työpaikkaa, iltapäiväkerhot alakoululaisille jne. jne.
Ja tämä kaikki perhe-edut ovat tulleet 80-luvulla tai sen jälkeen.Aika moni jos saisi parin vuoden diipadaapaopinnoilla vakituisen julkishallinnonnviran jossa ei tarvitse edes tehdä ennen eläköitymistä 55-vuotiaana ja asunnon maksaisi inflaatio.
Ja lapset voisi hoidattaa kotiapulaisella joita olisi maaseutu piukassa. Ja päälle vielä se oma äiti jolle lapset laittaa lomiksi.
Plus äitiyden vaatimustaso se, että kerran viikossa puhtaat vaatteet ja öiksi sisälle.
En tiedä missä oli julkkishallinnon virat, mutta 70-luvulla työn perässä muutti Ruotsiin 300.000 henkilöä ja 80-luvulla kymmeniätuhanssia sh ja lääkäreitä muutti ulkomaille, kun työtä ei löytynyt.
Eikä itsellekään virkapaikkaa löytynyt, vaan olin 90-luvulla pitkään työttömänä, samoin puoliso, vaikka molemmilla hyvä koulutus.
Kaikki omaisuus meni, vaikka asuimme vaatimattomasti, kun jäimme työttömäksi, kun omaisuuden arvo laski rajusti ja pankkilainan korot huiteli 15% ja monelle omaisuuden myynnin jälkeen jäi vielä lainaa maksettavaksi.Ja mitä tulee kotiapulaisiin, niin se oli pakon sanelema juttu, kun kunnallista päivähoito-oikeutta ei ollut ja usein kotiapulaisen palkkaan meni suurin osa vanhemman palkasta ja kuinkahan moni nykyäiti ottaisi nurkkiinsa asumaan vieraan henkilön ja huolehtisi ylläpidosta vapaa-aikana.
Ja kyllä nykyäänkin kotiapulaisen palkkaaminen onnistuu, jos molemmat vanhemmat hyödyntävät kotitalousvähennyksen ja hyödyntää työttömyystuen ja tietysti tarjoaa kodissaan huoneen kotiapulaiselle ja nukkuu itse olohuoneessa.
Näin se oli. Eikä tämä nykyajan polvi joilla on nyt pienet lapset tiedä miten ahtaasti ja vaatimattomasti esim 70- luvulla elettiin.
Ystäväni perhe asui n 52 neliön asunnossa 5 hengen perheenä. Hän kertoi että joskus öisin heräsi siihen kun vanhemmat harrasti seksiä keittiössä.
Heillä oli kuitenkin sisävessa ja lämmin vesi.
Minä asuin lapsuuden perheeni kanssa väljemmin mutta oli vain ulkovessa eikä lämmintä vettä tullut sisälle.
Pesu ja vaatteiden pesu tapahtui saunalla jossa lämmitettiin vesi aina jos halusi pesulle ja talvisin koko sauna että tarkeni.
Jne voisihan näitä kertoa mutta työtä oli ihan kodinhoidossakin enemmän juuri siksi ettei ollut kaikkea mitä nykyään on.
"Oma äitini ei esim. varmaan ikinä ollut pois töistä meidän lasten sairastelujen takia, me menimme aina kilsan päässä olevaan mummolaan sairaspäiviksi. Kun pikkuveli ei saanut päivähoitopaikkaa, mummo hoiti siihen saakka että paikka irtosi (ehkä n. 4 kk).
Niin tuohon aikaanhan ei ollut mitään lain sallimaa mahdollisuutta jäädäkään hoitamaan lasta sairauden takia. Myöhemminhän se laki tuli vasta voimaan. Äitiysloma oli myös n 3 kk, joten vauva piti jättää hoitoon todella pienenä. Eikä sitä kunnallista hoitopaikkaakaan ollut kuin yksinhuoltajille. Lastenhoitotarpeet ilmoitettiin lähikaupan ilmoitustaululla, kuka tahansa kelpasi hoitajaksi, kun muita vaihtoehtoja ei ollut.
Kaikilla ei ollut isovanhempia lähettyvillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tää muka on nyt jotenkin nykyisten vanhempien kauheutta ja pahuutta, kuinka isovanhemmilta vaaditaan toimimista "lapsenhoitoautomaattina" kun mummot ja vaarit vaan haluais harrastaa seksiä ja golfia kun "ovat omat lapsensa hoitaneet".
Ihan kun miettii aikaa taaksepäin, niin kaikki kaverit olivat aina kaiket kesät mummolassa. Ei mitään satunnaista "hoitoapua" vaan siis viikkotolkulla. Kun koulu loppui, niin lapset ukin autoon ja menoksi mökille, päiväkoti-ikäiset jo aikaisemmin. Vanhemmat sitten kävivät töissä ja viettivät illat "omaa aikaa ja hoitivat sitä parisuhdetta", viikonloppuna sitten käytiin siellä mökillä tai mummolassa viettämässä aikaa lasten kanssa.
Piha tyhjeni kesiksi. Ne joilla ei mummolaa ollut, menivät jonnekin kesäsiirtolaan pariksi viikoksi.
Minä olen syntynyt vuonna 1972 ja ylivoimaisesti suurin osa kaikista lapsuudenkavereistani oli todella paljon mummollassa hoidossa (mummolasta puhuessani tarkoitan sitä paikkaa, jossa oli myös e pappa/ukki/vaari jne.) niin lomilla kuin ihan muuten vaan.
Oma äitini ei esim. varmaan ikinä ollut pois töistä meidän lasten sairastelujen takia, me menimme aina kilsan päässä olevaan mummolaan sairaspäiviksi. Kun pikkuveli ei saanut päivähoitopaikkaa, mummo hoiti siihen saakka että paikka irtosi (ehkä n. 4 kk).
Näin siis suurten ikäluokkien ollessa itse vanhempia. Mutta onneksi he ovat nyt niin itsenäisiä eivätkä seksiltä ehdi lapsenlapsia tapaamaan, koska nytkun.
Vähän niinkuin rusnat pullasta -meininkiä. Kuten niin monessa muussakin asiassa tuon porukan kohdalla.
Mutta Maarit lieneen nuorempi, suuret ikäluokat ovat päälle seitsemänkymmpisiä.
No, mun kaveripiirissä kyllä ne isovanhemmat on sitten olleet myös todella läheisiä ja rakkaita, itse istuin puolitoista vuorokautta papan kuolinvuoteella ja mummia haettiin vuodeosastolta meille aina kun hänen kuntonsa salli. Sitä ennen autettiin ikkunanpesuissa ja kauppa-asioissa yms.
Vai ovat ottaneet rusinat pullasta..
Kuinkahan moni tämän päivän äideistä olisivat valmiit luopumaan niistä eduista mitä ei edes osattu edes unelmoida.
Äitiysloma 10kk, oikeus kotihoitotukeen alle 3v. lähes ilmainen kunnallinen päivähoito-oikeus, oikeus työelämässä palkalliseen sairaanlapsen hoitoon, tehdä lyhempää työaikaa, kunnes lapsi on 10v. menettämättä työpaikkaa, iltapäiväkerhot alakoululaisille jne. jne.
Ja tämä kaikki perhe-edut ovat tulleet 80-luvulla tai sen jälkeen.Aika moni jos saisi parin vuoden diipadaapaopinnoilla vakituisen julkishallinnonnviran jossa ei tarvitse edes tehdä ennen eläköitymistä 55-vuotiaana ja asunnon maksaisi inflaatio.
Ja lapset voisi hoidattaa kotiapulaisella joita olisi maaseutu piukassa. Ja päälle vielä se oma äiti jolle lapset laittaa lomiksi.
Plus äitiyden vaatimustaso se, että kerran viikossa puhtaat vaatteet ja öiksi sisälle.
En tiedä missä oli julkkishallinnon virat, mutta 70-luvulla työn perässä muutti Ruotsiin 300.000 henkilöä ja 80-luvulla kymmeniätuhanssia sh ja lääkäreitä muutti ulkomaille, kun työtä ei löytynyt.
Eikä itsellekään virkapaikkaa löytynyt, vaan olin 90-luvulla pitkään työttömänä, samoin puoliso, vaikka molemmilla hyvä koulutus.
Kaikki omaisuus meni, vaikka asuimme vaatimattomasti, kun jäimme työttömäksi, kun omaisuuden arvo laski rajusti ja pankkilainan korot huiteli 15% ja monelle omaisuuden myynnin jälkeen jäi vielä lainaa maksettavaksi.Ja mitä tulee kotiapulaisiin, niin se oli pakon sanelema juttu, kun kunnallista päivähoito-oikeutta ei ollut ja usein kotiapulaisen palkkaan meni suurin osa vanhemman palkasta ja kuinkahan moni nykyäiti ottaisi nurkkiinsa asumaan vieraan henkilön ja huolehtisi ylläpidosta vapaa-aikana.
Ja kyllä nykyäänkin kotiapulaisen palkkaaminen onnistuu, jos molemmat vanhemmat hyödyntävät kotitalousvähennyksen ja hyödyntää työttömyystuen ja tietysti tarjoaa kodissaan huoneen kotiapulaiselle ja nukkuu itse olohuoneessa.
Näin se oli. Eikä tämä nykyajan polvi joilla on nyt pienet lapset tiedä miten ahtaasti ja vaatimattomasti esim 70- luvulla elettiin.
Ystäväni perhe asui n 52 neliön asunnossa 5 hengen perheenä. Hän kertoi että joskus öisin heräsi siihen kun vanhemmat harrasti seksiä keittiössä.
Heillä oli kuitenkin sisävessa ja lämmin vesi.
Minä asuin lapsuuden perheeni kanssa väljemmin mutta oli vain ulkovessa eikä lämmintä vettä tullut sisälle.
Pesu ja vaatteiden pesu tapahtui saunalla jossa lämmitettiin vesi aina jos halusi pesulle ja talvisin koko sauna että tarkeni.
Jne voisihan näitä kertoa mutta työtä oli ihan kodinhoidossakin enemmän juuri siksi ettei ollut kaikkea mitä nykyään on.
Kyllä he tietävät. Moni asuu juuri noin nykyään Helsingissä. Osin rahapulan takia, osin siksi että haluavat lapset kunnollisen koulun piiriin. Niissä kun on nykyään valtavat erot, toisin kuin 70-luvulla. Eikä niitä kouluja edes ole joka nurkalla, toisin kuin 70-luvulla.
Ja tosiaan. Jos nykyään pesee lapsen kerran viikossa tai lapsen vaatteet kerran viikossa, on oitis lastensuojelun puhuttelussa.
Ja kodinhoidossa oli kyl käytössä ihan samat laitteet jo kuin nykyään. Plus että esim kauppa-autot kiersi, lähikaupat oli voimissaan, kauppias toi tilauksesta kotiin, samoin pesula. Plus että kotiapua sai kunnalta (minunkin äitini mm sappikivirn ja suonikohjujen takia) ja kotiapua saattoi itsekin ostaa muutamalla lantilla.
Vierailija kirjoitti:
"Oma äitini ei esim. varmaan ikinä ollut pois töistä meidän lasten sairastelujen takia, me menimme aina kilsan päässä olevaan mummolaan sairaspäiviksi. Kun pikkuveli ei saanut päivähoitopaikkaa, mummo hoiti siihen saakka että paikka irtosi (ehkä n. 4 kk).
Niin tuohon aikaanhan ei ollut mitään lain sallimaa mahdollisuutta jäädäkään hoitamaan lasta sairauden takia. Myöhemminhän se laki tuli vasta voimaan. Äitiysloma oli myös n 3 kk, joten vauva piti jättää hoitoon todella pienenä. Eikä sitä kunnallista hoitopaikkaakaan ollut kuin yksinhuoltajille. Lastenhoitotarpeet ilmoitettiin lähikaupan ilmoitustaululla, kuka tahansa kelpasi hoitajaksi, kun muita vaihtoehtoja ei ollut.
Kaikilla ei ollut isovanhempia lähettyvillä.
Maaseudulta sai parilla latilla sukulaistytön kotiapulaiseksi.
Tiina-kirjoissa Tiina viettää kaikki kesät mummolassa. Vaikka hänen äitinsä on kotiäiti. Tää oli ihan normi ennen.
Köyhille tai niille joilla ei ollut mummolaa oli kesäsiirtolat, joissa saatettiin olla monta viikkoa.
Ja taas, vaikka äidit olsii olleet kotonakin.