HS: Maarit on isoäiti, joka hoitaa mielummin parisuhdettaan kuin lastenlastaan

No Maarithan ei ole oikeastaan isoäiti. Sukulainen kyllä.

Olen jo sen ikäinen, että moni tutuistani on jo mummoa. Ihan olemme työelämässä vielä kymmenkunta vuotta. 

Kyllä ne mummut on aika väsyneitä, kun vapaapäivänsä hoitavat lapsenlapsia, mutta eivät uskalla olla hoitamatta, kun muuten eivät näe niitä lainkaan.

Ensin odottivat, että lapset kasvaisi, että saa omaa aikaa ja levätä. Nyt odottavat, että lapsenlapset kasvaisi ja saisi omaa aikaa ja levätä.

Lapset on siis ikuinen projekti, kuten moni kirjoittaa. Eli siis te pienten lasten vanhemmat. Ne teidän omat lapsenne ovat siis teidän projekti, eikä isovanhempien.

Itse tein sen verran vanhempana lapset, että ehkä ehdin eläkkeelle, ennen kuin lapsenlapsia tulee, niin jaksaa autellakin ja hoitaa niitä. Tässä työelämän härdellissä tuntuisi painajaismaiselta, jos vapaapäivinä olisi aina taaperoita hoidettavana. En vain jaksaisi. Ei jaksa sukulaisnainenkaan. Hoitaa koko ajan kolmea lapsenlastaan ja onkin saikulla koko ajan työstään, kun on niin väsynyt ja kädet ja selkä niin kipeänä, kun on tuossa jo useamman vuoden nostellut ja vaihtanut vaippaa lapsenlapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, näitä Maarit-mummuja näyttää riittävän. Meidän lastemme isovanhemmilla on aivan sama asenne. Asumme ulkomailla, ja isovanhemmat käyvät 1-2 kertaa vuodessa kylässä. Kyläilyt appivanhempien osalta menivät niin, että odottivat täysihoitoa (ruoat minun laittamana 4-6 krt/pv), ostoksille ja nähtävyyksiin kuskaamista ja muuta viihdytystä. Ja meillä siis oli ja on kaksi alle kouluikäistä lasta, molemmilla täysiaikaiset työt, ja pyöritetään arkea kaksin. Isovanhemmat kun tulivat kylään, niin kommentoivat ja kritisoivat sohvalla istuen kasvatustamme ja toimintaamme. Minuuttiakaan eivät suostuneet lasten kanssa olla ilman meidän läsnäoloamme. Muutaman visiitin jälkeen keitti sen verran yli tuo toiminta, että ilmoitimme ihan kylmästi, että jos ei kiinnosta lasten kanssa viettää aikaa ja elää meillä ihan arkea ilman kaiken maailman juhlallisuuksia, niin eipä tarvitse enää tulla. Eihän heidän sohvalla istumisestansa ja shoppailustansa lapset tai me vanhemmatkaan hyödytä yhtään mitenkään. Kyllä muuten muuttui ääni kellossa, kun kylmästi jaettiin faktat tiskiin. Seuraavalla visiitillä oli lapsilla jo kivat, osallistuvat isovanhemmat. Ei kannata ihan kaikkea kestää vanhempienkaan. Jos isovanhemmilla täytyy olla oikeuksia, niin täytyy olla myös vastuuta ja velvollisuuksia.[/quote

Jotenkin vaikutatte ihan lapsilta vielä itsekin. Ovatko isovanhemmat teille olemassa vain, jos heistä on jotain h y ön t y ä teidän perheelle? Minä ainakin passaan omaa äitiäni ihan mielelläni, hän tehnyt samoin minulle kun olin pieni. En vaadi äitiäni viettämään arkea lasteni kanssa, noukkikoon ihan rauhassa rusinat pullasta jo tässä elämänsä vaiheessa! Onneksi et ole minun tyttäreni, niin ilkeältä vaikutat.

Minusta taas aikuinen teko. Moni kestää huonoa parisuhdetta, huonoa ystävyyttä, huonoa sukulaissuhdetta. Hammasta purraan, mutta kissaa ei saada nostetuksi pöydälle. Ei tässä varmasti ole mistään h y ö d y s t ä kyse vaan siitä, että lapsenlapsilla on isovanhemmat ja työtä jaetaan vähän tasan. Mun tytär saattaisikin sanoa napauttaa jos pöllöilisin. Meillä on onneksi niin läheiset välit, että tällaiseen ei suhde kaatuisi.

Vierailija kirjoitti:

Lasten VANHEMPIEN pitäisi olla ne jotka 99,99% hoitaa lapsiaan.

Tämä lienee tarkoitettu kuvainnolliseksi, mutta jos tuo prosenttiluku otetaan kirjaimellisesti, lapselle olisi suotavaa olla 18 vuoden aikana vanhempien ulkopuolisessa hoidossa yhteensä korkeintaan 16 tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään käsitä tuommoisia Maariteja. Omituista. Lapset kasvaa isoksi, siinähän elämä muuttuu taas kerran, mutta lapset on ikuinen projekti. Vanhemmiten voittopuolinen: vähän työtä, paljon iloa monessa muodossa kuten lapsenlapset. Ensin hoidat pientä työlästä lasta, sitten paimennat kasvavaa teiniä ja lopulta katsot sivusta, kuinka lapsesi rakentaa oman elämänsä. Miksi ihmeessä haluaisin kaiken työn jälkeen jättää hedelmät poimimatta eli ne mukavat asiat? Ymmärrän, että mummuilulla on rajansa. En itse tiedä, millainen mummu minusta tulee, mutta olen kyllä laiska perusluonteeltani. Silti vaikea kuvitella, etten joskus voisi hoitaa lapsenlapsia yön yli, päivällä vähän useamminkin. Onhan sitä aikaa elämässä, kun suurin osa on vapaata jo. Ja kyllä, aion myös reissailla ympäriinsä viimeistään eläkkeellä. Se ei silti poissulje yhteyttä lapsenlapsiin.

Niin, ei tämä parjattu Maaritkaan ole kieltäytynyt hoitamasta lastenlapsia silloin tällöin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tunnekylmä ihminen voi olla? "Meille ei mitään leluja tai lastentarvikkeita tule enää nurkkiimme, koska minäminäminä voin vaikka kompastua niihin ja olen saanut siitä jo tarpeekseni 30 vuotta sitten!"

Ehkä hänellä ei silloin 30 vuotta sitten ollut vaihtoehtoa kuin tulla äidiksi? Yhteiskunta ja sen odotukset oli hyvin erilaisia silloin, vaikka 30 vuotta onkin monella mittapuulla lyhyt aika. 

Maarit tosiaan kuulostaa katkeralta. Ei minunkaan mielestä mummoloissa tarvitse olla leluja eikä tarvitse käydä koska huvittaa ja olla miten huvittaa. Mutta asiat voi sanoa nätistikin. Tai ehkä tässä on joku ikäkriisi menossa, mistä tuli nyt puoli-julkista. Tai ehkä toimittaja kirjoitti asian vähän typerästi? 

Ei se yhteiskunta todellakaan ollut niin erilainen 30 vuotta sitten. Kyllä hankittiin ammatit ja lasten hankkimista mietittiin että halutaanko vai ei.

Varmaan vapaaehtoinen lapsettomuus on lisääntynyt 80-90 luvuista mutta eihän silloiset nuoret aikuiset ole vasta kuin 50 - 60 vuotiaita.

Kyllä todellakin oli ihan samat mahdollisuudet tehdä muutakin kuin tulla äidiksi siinä missä nykyäänkin.

Meillä on puhuttu asiat halki ja lapseni ymmärtävät, että en jaksa hoitaa lapsenlapsia. Teen vuorotyötä ja hoidan aamuvuoroviikollani oman äitini iltapuuhat ja asun noin 100km Helsingistä.

Lapsenlapsia, joita on jo viisi, tapaan, kun käyn pääkaupunkiseudulla asuvien lasteni(3) luona kylässä noin kerran kuussa. Enempään en pysty. Eikä kukaan ole edes sanonut tai antanut muutenkaan ymmärtää, että minulta odotettaisiin jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään käsitä tuommoisia Maariteja. Omituista. Lapset kasvaa isoksi, siinähän elämä muuttuu taas kerran, mutta lapset on ikuinen projekti. Vanhemmiten voittopuolinen: vähän työtä, paljon iloa monessa muodossa kuten lapsenlapset. Ensin hoidat pientä työlästä lasta, sitten paimennat kasvavaa teiniä ja lopulta katsot sivusta, kuinka lapsesi rakentaa oman elämänsä. Miksi ihmeessä haluaisin kaiken työn jälkeen jättää hedelmät poimimatta eli ne mukavat asiat? Ymmärrän, että mummuilulla on rajansa. En itse tiedä, millainen mummu minusta tulee, mutta olen kyllä laiska perusluonteeltani. Silti vaikea kuvitella, etten joskus voisi hoitaa lapsenlapsia yön yli, päivällä vähän useamminkin. Onhan sitä aikaa elämässä, kun suurin osa on vapaata jo. Ja kyllä, aion myös reissailla ympäriinsä viimeistään eläkkeellä. Se ei silti poissulje yhteyttä lapsenlapsiin.

Niin, ei tämä parjattu Maaritkaan ole kieltäytynyt hoitamasta lastenlapsia silloin tällöin. 

Mutta halusi määrätä milloin sopii ja milloin ei.

Eli käytännössä oli vain yksi vaatimuksen esittäjä lisää, ei suinkaan tukiverkko.

Minunkin äitini halusi ehdottomasti päästä lapsen kerhon ja harrastusten näytöksiin, mutta aina jos hänestä olisi ollut minulle apua ei käynyt. Eli käytännössä minulla oli hoteissani vaativan teinin tavoin käyttäytyvä etäperheenjäsen, joka petti aina ja joka vaati koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi duunikaveri, joka lässyttää jatkuvasti lapsenlapsestaan, kun on niin ihana ja päivien pelastus, kiva kun tulee yökylään jne.

Totuus on, että tuo mummeli dokaa ja rähjää tyttärelleen, että turha odottaa, että hoidan sun äpärääs. Hän on kasvattanut oman lapsensa jo, mitäs teki lapsen niin nuorena, ettei pärjää.

Tää duunikaveri ei ole huomannut, että lapsemme ovat kavereita. Musta tuntuu, että mäkin näen tuota pientä veijaria useimmin kuin tämä "ihana" isoäiti.

En mäkään oleta, että isovanhemmilla on hoitopakotteita, mutta kyllä mä näkisin, että jotain velvotteita olla läsnä. Olla lapsenlapsen elämässä yksi turvallinen aikuinen. Esim juurikin tuollainen uintireissu per viikko olisi varmasti lapsesta aivan kultaista isovanhemman kanssa vietettyä laatuaikaa.

Uintireissu per viikko? Eli toinen viikkovapaista menisi lapsenlapsen uintireissuun? Etpä paljon vaadi.

On niin ihanaa olla isoäiti! Olemme suht nuorekkaat isovanhemmat. Meillä on aikaa lapsenlapsille, toisillemme ja matkusteluunkin.

Lapsen lapset ovat tuoneet uutta sisältöä myös parisuhteeseen. On hellyttävää katsoa kuin isoisä leikkii ja harrastaa lastenlasten kanssa. Olemme heille tärkeitä ja he meille.

Oma äitini ei ole hoitanut lapsiani, saati ottanut yökylään, mutta se on ihan okei, koska en mielelläni heitä antaisikaan, kun oma lapsuus oli niin tunnekylmä ja olin äidilleni lähinnä rasite. Isäni ei ole osannut muodostaa suhdetta lapsiini, koska myös me etäännyimme vanhempieni eron aikana. Ei hän vain osaa ja vetäytyy sitten täysin kuoreensa ja nielee todelliset tunteensa. 

Mieheni vanhemmat ovat ottaneet lapsiamme useasti kylään ja yökylään, jolloin saamme mieheni kanssa kahdenkeskistä aikaa ja kyllä se piristää pitkäksi aikaa. Kyläilyjä on parin kuukauden välein ja yökylässä lapset ovat kolmisen kertaa vuodessa. 

Näin on ihan hyvä. Toki läheisyyserot näkyvät jo tässä vaiheessa ja ero kasvaa koko ajan suuremmaksi, mutta olen hyvin onnekas, että lapsillamme on edes muita aikuisia, jotka ovat läheisiä ja kulkevat mukana läpi elämän. Itse aion olla mukana mahdollisten lastenlapsien elämässä ja antaa heille paljon rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo sen ikäinen, että moni tutuistani on jo mummoa. Ihan olemme työelämässä vielä kymmenkunta vuotta. 

Kyllä ne mummut on aika väsyneitä, kun vapaapäivänsä hoitavat lapsenlapsia, mutta eivät uskalla olla hoitamatta, kun muuten eivät näe niitä lainkaan.

Ensin odottivat, että lapset kasvaisi, että saa omaa aikaa ja levätä. Nyt odottavat, että lapsenlapset kasvaisi ja saisi omaa aikaa ja levätä.

Lapset on siis ikuinen projekti, kuten moni kirjoittaa. Eli siis te pienten lasten vanhemmat. Ne teidän omat lapsenne ovat siis teidän projekti, eikä isovanhempien.

Itse tein sen verran vanhempana lapset, että ehkä ehdin eläkkeelle, ennen kuin lapsenlapsia tulee, niin jaksaa autellakin ja hoitaa niitä. Tässä työelämän härdellissä tuntuisi painajaismaiselta, jos vapaapäivinä olisi aina taaperoita hoidettavana. En vain jaksaisi. Ei jaksa sukulaisnainenkaan. Hoitaa koko ajan kolmea lapsenlastaan ja onkin saikulla koko ajan työstään, kun on niin väsynyt ja kädet ja selkä niin kipeänä, kun on tuossa jo useamman vuoden nostellut ja vaihtanut vaippaa lapsenlapsilleen.

Miksi ei väsynyt mummo uskalla sanoa ettei jaksa? Miksi lapset eivät huomaa tai tajua että mummo uupuu?

Tämän päivän lapset ovat yleensä paljon vaativampia hoidettavia kuin lapset olivat vielä 70-80luvulla. Jokainen opettaja tietää muutoksen. Opettajat jotka ovat olleet alalla kymmeniä vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Olen niin tuomitseva, että jos isovanhemmat eivät halua nähdä ladtenlapsiaan, ovat he tunteettomia eivätkä rakasta lapsiaan. Aina löytyy näillä selityksiä itsekkäälle käytökselle mutta turha vaiva. Jos on rakkaita ihmisiä, haluaa nähdä ja auttaa. Kyse ei ole rahasta. Auttaminen ei tarkoita ympärivuotista päiväkotina toimimista vaan halua olla ja välittää, vaikka puhelimellakin tai tietokoneen välityksellä. Jos isovanhemmat eivät välitä, on parempi jättää sellaiset oman onnensa nojaan, eikä pilata oman perheen elämää.

Hah! Ja juuri tuossa edeltävällä sivulla ulvottiin useammassa viestissä, kuinka isoäitien täytyy saada suunsa auki ja sanoa, jos ei jaksa/pysty/halua.

Tähän viestiin tiivistyy hyvin, miksi usea mummo oman jaksamisensa äärirajoillakin vain taipuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään käsitä tuommoisia Maariteja. Omituista. Lapset kasvaa isoksi, siinähän elämä muuttuu taas kerran, mutta lapset on ikuinen projekti. Vanhemmiten voittopuolinen: vähän työtä, paljon iloa monessa muodossa kuten lapsenlapset. Ensin hoidat pientä työlästä lasta, sitten paimennat kasvavaa teiniä ja lopulta katsot sivusta, kuinka lapsesi rakentaa oman elämänsä. Miksi ihmeessä haluaisin kaiken työn jälkeen jättää hedelmät poimimatta eli ne mukavat asiat? Ymmärrän, että mummuilulla on rajansa. En itse tiedä, millainen mummu minusta tulee, mutta olen kyllä laiska perusluonteeltani. Silti vaikea kuvitella, etten joskus voisi hoitaa lapsenlapsia yön yli, päivällä vähän useamminkin. Onhan sitä aikaa elämässä, kun suurin osa on vapaata jo. Ja kyllä, aion myös reissailla ympäriinsä viimeistään eläkkeellä. Se ei silti poissulje yhteyttä lapsenlapsiin.

Niin, ei tämä parjattu Maaritkaan ole kieltäytynyt hoitamasta lastenlapsia silloin tällöin. 

Mutta halusi määrätä milloin sopii ja milloin ei.

Eli käytännössä oli vain yksi vaatimuksen esittäjä lisää, ei suinkaan tukiverkko.

Minunkin äitini halusi ehdottomasti päästä lapsen kerhon ja harrastusten näytöksiin, mutta aina jos hänestä olisi ollut minulle apua ei käynyt. Eli käytännössä minulla oli hoteissani vaativan teinin tavoin käyttäytyvä etäperheenjäsen, joka petti aina ja joka vaati koko ajan.

Mitä väärää siinä on jos isovanhempi sanoo milloin hän voi hoitaa ja milloin ei?

Olen aina ihmetellyt sitä, kun lapset sanovat, että jos mummo tai vaari ei lapsenlapsia hoida, eivät myöskään he hoida isovanhempia vanhoina. Ööö...

1. Suurinosa vanhuksista on kuitenkin laitoksissa tai kotisairaanhoidon piirissä. Harva lapsi (varsinkaan työelämässä oleva) lapsi sitä isovanhempaa edes hoitaa.

2. Miksei tällaisen ''vastapalvelun'' tekemiseksi riitä se, että se isovanhempi hoiti jo sen oman lapsensa aikuiseksi asti? Miksi siihen päälle pitää tulla vielä se, että hoitaa myös niitä lapsenlapsiaan?

Ihmettelen myös tuota, jutussakin mainittua, seikkaa, että isovanhemman pitäisi tuoda jotakin tuliaisia joka kerta kylässä käydessään? Mitä helkuttia?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on puhuttu asiat halki ja lapseni ymmärtävät, että en jaksa hoitaa lapsenlapsia. Teen vuorotyötä ja hoidan aamuvuoroviikollani oman äitini iltapuuhat ja asun noin 100km Helsingistä.

Lapsenlapsia, joita on jo viisi, tapaan, kun käyn pääkaupunkiseudulla asuvien lasteni(3) luona kylässä noin kerran kuussa. Enempään en pysty. Eikä kukaan ole edes sanonut tai antanut muutenkaan ymmärtää, että minulta odotettaisiin jotain muuta.

Sinulla on fiksut lapset. 💖

Naurattaa naiivi uskomus siitä, että ne lapsenlapset sitten käyvät katsomassa ja hoitamassa isovanhempaa. Joo, moni parikymppinen käykin monta kertaa viikossa siellä mummolassa, varsinkin jos asuu vaikka opiskelupaikkakunnalla maan toisella puolella tai antaa viikonlopustaan toisen päivän siihen, että vie mummon kauppaan.

Tunnen erään tällaisen mummon, joka kuusikymppisenä isoon ääneen kailotti, että lapset saavat hoitaa omat lapsensa, hän ei ole mikään lapsenpiika. Hän ei ole äiti vaan isoäiti. Kuinka ollakaan, kun aikaa kului, sama mummo joutui muuttamaan senioritaloon ja siellä alkoi uhriutuminen, kuinka lapset ja lapsenlapset ovat hänet hylänneet, eivät välitä hänestä mummoraasusta, odottavat vain hänen lähtöään...

Vierailija kirjoitti:

Tunnen erään tällaisen mummon, joka kuusikymppisenä isoon ääneen kailotti, että lapset saavat hoitaa omat lapsensa, hän ei ole mikään lapsenpiika. Hän ei ole äiti vaan isoäiti. Kuinka ollakaan, kun aikaa kului, sama mummo joutui muuttamaan senioritaloon ja siellä alkoi uhriutuminen, kuinka lapset ja lapsenlapset ovat hänet hylänneet, eivät välitä hänestä mummoraasusta, odottavat vain hänen lähtöään...

Ehkä ne lapset ja lapsenlapset olis hylänneet hänet kumminkin. Onhan mummo jo yhden hoitorundin tehnyt kun on omat lapsensa hoitanut. Kyllä silläkin jo pitäisi jotakin hoitoapua itselleen voida lunastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oksettavia ihmisiä tällaiset lehdessä avautuvat minä minä-mummot minä minä -maasta. Miksei voi vain olla hiljaa? Ei kenenkään tarvitse leikkiä ihanaa supermummoa, joka hoitaa ja ottaa yökylään, jos se on omasta mielestä vastenmielistä tai ei vain sovi omaan elämäntilanteeseen tai yksinkertaisesti ei vain huvita. Silti siitä ei tarvitse avautua lehtien palstoilla, kuinka on ylpeä siitä, että on tällainen erilainen, vähän itsekkäämpi mummo, joka ei tykkää perinteisen mummon "työnkuvasta".

Kyllä ne lapset sen luultavasti ymmärtävät, jos et halua heidän lastensa hoitoon osallistua. Ei sitä tarvitse alleviivata ja selitellä, jos hommassa ei ole mitään outoa tai ongelmallista. Eivät ne pullantuoksuiset hoivamummotkaan kehuskele meriiteillään lehtien palstoilla. Jokainen tehköön, niin kuin itse haluaa.

Kyse ei ole yksittäisestä minäminä-mummosta vaan siitä että näillä jutuilla mainostetaan hyperminäminäajattelua.

Se miksi perinteisiä perhearvoja, auttamista yms poljetaan lokaan ja tuodaan minäminä-maailmaa tilalle on minulle jonkinmoinen mysteeri, ei ole täysin selvää kuka siitä hyötyy.

Luin jutun ja tuollainen "isoäiti" pistää vihaksi. Hän ei piittaa pätkääkään lapsestaan tai lapsenlapsestaan. Kun tämä oli tulollaan, Mummu-Maarit sen kuin "kantoi suurinta huolta  odotuksista, joita häneen isoäitinä kohdistuisi."

Olen niin väsynyt ja ärtynyt tähän viime vuosien itsekkyyden ylistykseen, jota media on pullollaan. Ihmiset kohtelevat toisiaan todella huonosti  - ja sitä kehutaan. Tuon Hesarin jutun haastateltu asiantuntijakin toteaa, miten eroaminenkin on voimavara, josta mummot voivat ammentaa:  Jos molemman puolen isovanhemmat ovat eronneet ja hengissä, lapsella voi olla neljä eri mummolaa ja jopa kahdeksan isovanhempaa uusien puolisoiden myötä.  Ajatella! 

ET-lehti tämän aloitti reilut 20 vuotta sitten, eikä loppua näy. Connecting people, separating families.  Itse aion kyllä jeesata lapsiani mahdollisuuksien ja voimien mukaan, jos lapsenlapsia suinkin siunaantuu.