HS: Maarit on isoäiti, joka hoitaa mielummin parisuhdettaan kuin lastenlastaan

Minulla on lapsia ja välitän heistä. En kuitenkaan edellytä omilta vanhemmiltani, että he hoitaisivat lapsiani. Tapaavat lapsenlapsiaan silloin tällöin, kyläilemme toistemme luona. Omat vanhempani ovat jo eläkkeellä mutta tykkäävät matkustella paljon. En mitenkään ymmärrä niitä, jotka alinomaa vievät lapsiaan isovanhemmille hoitoon tai etenevät urallaan, ja isovanhemmille jää lapsihoutovuorot, kun lasten omat vanhemmat ei ehdi. Toki on kiva, että isovanhemmat tapaa lastenlapsiaan silloin tällöin muttei se heidän elämäntehtävänsä tässä vaiheessa ole. Tiedän myös isovahempia, jotka ovat aivan väsyneitä näihin hoitocuoroihin jne mutteivat kehtaa sanoa omille lapselleen ei.

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani ovat eläkkeelle päästyään, ja sisarukseni muutettua takaisin kotipaikkakunnalle, lipuneet lastenhoitoautomaateiksi. Veikkaan että vähän vähemmälläkin olisi se suhde lapsenlapsiin saatu luotua. Itse sain lapseni 19-vuotiaana, enkä todellakaan ollut koko ajan raijaamassa lasta mummolaan että saan omaa aikaa. Lapsella on myös isä, joka oli ihan kykenevä hoitamaan lasta rinnallani. En olisi koskaan kehdannut roudata omia kupeitteni hedelmiä omille vanhemmilleni harva se päivä ja viikko. Isovanhemmat olivat lapsen saadessani vielä tukevasti työelämässä, ja itsekin töissäkäyvänä ymmärisn kyllä miten sitä voi olla työpäivän jälkeen poikki, varsinkin jos on jo yli 50v. 

Toista se on sisarukseni lasten kanssa. Joka viikko lapset ovat mummolassa hoidossa ainakin kolmena päivänä parista tunnista kahdeksaan tuntiin, ja viikonloppuna tietysti yökylässä, kun pitää saada sitä "omaa aikaa" ja "parisuhde"aikaa. Myös kun lapset ovat sairaina(ja ovatkin usein), eivätkä voi mennä tarhaan, heidät roudataan mummolaan. Tästä johtuen isovanhemmat ovat vähän väliä flunssankourissa, ja vanhoja kun ovat, palautuminen kestää kauan. Ja toki sitten kun vanhempi sairastuu lapsensa tautiin, viedään lapset jälleen mummolaan, kun ei jakseta sairaana hoitaa. Jostain syystä vanhusten pitää kuitenkin ne lapset jaksaa sairaana hoitaa. Että asioissa on se kuuluisa toinenkin puoli. Se olisi hyvä muistaa. Sisarukseni puolison vnhemmat ovat vetäneet paljon tiukemman rajan, ja hoitavat lapsia silloin kun HEILLE sopii. Tästä syystä puoliso moittiikin vanhempiaan, kun hän OLETTI että vanhempansa rientäisivät riemurinnoin apuun lyhyelläkin varoitusajalla, ja tätä varten muutettiin lasten synnyttyä maitojunalla takaisin kotikaupunkiin. Isovanhemmilla on myös se kuuluisa oma elämä, eikä heidän tarvitse käyttää elämästään lastenhoitoon aikaa kymmeniä vuosia, kun ovat omansa kerran jo hoitaneet ja kasvattaneet. Ja HYI kaikille jotka sabotoivat lastensa ja isovanhempien suhteen hormoniloukkaantumisissaan. Hävetkää. Lapsella on oikeus isovanhempiinsa silloinkin, kun isovanhemmat eivät tanssi teidän pillinne mukaan, ja teidän marssin tahtiin. Jos käy kerran viikossa kylässä lasten kanssa mummolassa, ja he ottavat lapset kerran kuussa yhdeksi yöksi kylään, niin sen pitää riittää. 

Älkääkä viitsikö tehdä lapsia isovanhempien hoidettavaksi. Hoitakaa ne itse, ja mummoihin ja pappoihin sitten erilainen suhde, ei vastuuhenkilöksi enää vanhalla iällä!

Tämäkin asia olisi ihan helppo nakki, jos vain jokainen isovanhempi ihan itse vetäisi sen rajan siihen, mitä viitsii ja jaksaa. Jospa vaan opeteltaisiin kommunikoinaan niiden omien läheisten kanssa ja sovittaisiin ihan reilusti, milloin ja missä tilanteessa niitä lapsia hoidetaan ja milloin ei. 

Mulla on yksi duunikaveri, joka lässyttää jatkuvasti lapsenlapsestaan, kun on niin ihana ja päivien pelastus, kiva kun tulee yökylään jne.

Totuus on, että tuo mummeli dokaa ja rähjää tyttärelleen, että turha odottaa, että hoidan sun äpärääs. Hän on kasvattanut oman lapsensa jo, mitäs teki lapsen niin nuorena, ettei pärjää.

Tää duunikaveri ei ole huomannut, että lapsemme ovat kavereita. Musta tuntuu, että mäkin näen tuota pientä veijaria useimmin kuin tämä "ihana" isoäiti.

En mäkään oleta, että isovanhemmilla on hoitopakotteita, mutta kyllä mä näkisin, että jotain velvotteita olla läsnä. Olla lapsenlapsen elämässä yksi turvallinen aikuinen. Esim juurikin tuollainen uintireissu per viikko olisi varmasti lapsesta aivan kultaista isovanhemman kanssa vietettyä laatuaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Joo, näitä Maarit-mummuja näyttää riittävän. Meidän lastemme isovanhemmilla on aivan sama asenne. Asumme ulkomailla, ja isovanhemmat käyvät 1-2 kertaa vuodessa kylässä. Kyläilyt appivanhempien osalta menivät niin, että odottivat täysihoitoa (ruoat minun laittamana 4-6 krt/pv), ostoksille ja nähtävyyksiin kuskaamista ja muuta viihdytystä. Ja meillä siis oli ja on kaksi alle kouluikäistä lasta, molemmilla täysiaikaiset työt, ja pyöritetään arkea kaksin. Isovanhemmat kun tulivat kylään, niin kommentoivat ja kritisoivat sohvalla istuen kasvatustamme ja toimintaamme. Minuuttiakaan eivät suostuneet lasten kanssa olla ilman meidän läsnäoloamme. Muutaman visiitin jälkeen keitti sen verran yli tuo toiminta, että ilmoitimme ihan kylmästi, että jos ei kiinnosta lasten kanssa viettää aikaa ja elää meillä ihan arkea ilman kaiken maailman juhlallisuuksia, niin eipä tarvitse enää tulla. Eihän heidän sohvalla istumisestansa ja shoppailustansa lapset tai me vanhemmatkaan hyödytä yhtään mitenkään. Kyllä muuten muuttui ääni kellossa, kun kylmästi jaettiin faktat tiskiin. Seuraavalla visiitillä oli lapsilla jo kivat, osallistuvat isovanhemmat. Ei kannata ihan kaikkea kestää vanhempienkaan. Jos isovanhemmilla täytyy olla oikeuksia, niin täytyy olla myös vastuuta ja velvollisuuksia.

Ihan off-topic, mutta ihmettelen jos sinusta joku pitää. Ehkä kiristämällä saat luotua jonkinlaiset suhteet lastesi ja isovanhempien välille. Hyötyajattelu ihmissuhteissa on kuitenkin yksi suurin turn-off kaikille ihmisille iästä, sukupuolesta tms. riippumatta, joten en suuria odottelesi. Se kyynisyys ja laskelmointi tulee yleensä aina läpi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsia ja välitän heistä. En kuitenkaan edellytä omilta vanhemmiltani, että he hoitaisivat lapsiani. Tapaavat lapsenlapsiaan silloin tällöin, kyläilemme toistemme luona. Omat vanhempani ovat jo eläkkeellä mutta tykkäävät matkustella paljon. En mitenkään ymmärrä niitä, jotka alinomaa vievät lapsiaan isovanhemmille hoitoon tai etenevät urallaan, ja isovanhemmille jää lapsihoutovuorot, kun lasten omat vanhemmat ei ehdi. Toki on kiva, että isovanhemmat tapaa lastenlapsiaan silloin tällöin muttei se heidän elämäntehtävänsä tässä vaiheessa ole. Tiedän myös isovahempia, jotka ovat aivan väsyneitä näihin hoitocuoroihin jne mutteivat kehtaa sanoa omille lapselleen ei.

Jos ei tuossakaan iässä vielä kehtaa sanoa, että nyt ei käy/ nyt en jaksa, omille lapsille, niin jo on kumma. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, näitä Maarit-mummuja näyttää riittävän. Meidän lastemme isovanhemmilla on aivan sama asenne. Asumme ulkomailla, ja isovanhemmat käyvät 1-2 kertaa vuodessa kylässä. Kyläilyt appivanhempien osalta menivät niin, että odottivat täysihoitoa (ruoat minun laittamana 4-6 krt/pv), ostoksille ja nähtävyyksiin kuskaamista ja muuta viihdytystä. Ja meillä siis oli ja on kaksi alle kouluikäistä lasta, molemmilla täysiaikaiset työt, ja pyöritetään arkea kaksin. Isovanhemmat kun tulivat kylään, niin kommentoivat ja kritisoivat sohvalla istuen kasvatustamme ja toimintaamme. Minuuttiakaan eivät suostuneet lasten kanssa olla ilman meidän läsnäoloamme. Muutaman visiitin jälkeen keitti sen verran yli tuo toiminta, että ilmoitimme ihan kylmästi, että jos ei kiinnosta lasten kanssa viettää aikaa ja elää meillä ihan arkea ilman kaiken maailman juhlallisuuksia, niin eipä tarvitse enää tulla. Eihän heidän sohvalla istumisestansa ja shoppailustansa lapset tai me vanhemmatkaan hyödytä yhtään mitenkään. Kyllä muuten muuttui ääni kellossa, kun kylmästi jaettiin faktat tiskiin. Seuraavalla visiitillä oli lapsilla jo kivat, osallistuvat isovanhemmat. Ei kannata ihan kaikkea kestää vanhempienkaan. Jos isovanhemmilla täytyy olla oikeuksia, niin täytyy olla myös vastuuta ja velvollisuuksia.[/quote

Jotenkin vaikutatte ihan lapsilta vielä itsekin. Ovatko isovanhemmat teille olemassa vain, jos heistä on jotain h y ön t y ä teidän perheelle? Minä ainakin passaan omaa äitiäni ihan mielelläni, hän tehnyt samoin minulle kun olin pieni. En vaadi äitiäni viettämään arkea lasteni kanssa, noukkikoon ihan rauhassa rusinat pullasta jo tässä elämänsä vaiheessa! Onneksi et ole minun tyttäreni, niin ilkeältä vaikutat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, näitä Maarit-mummuja näyttää riittävän. Meidän lastemme isovanhemmilla on aivan sama asenne. Asumme ulkomailla, ja isovanhemmat käyvät 1-2 kertaa vuodessa kylässä. Kyläilyt appivanhempien osalta menivät niin, että odottivat täysihoitoa (ruoat minun laittamana 4-6 krt/pv), ostoksille ja nähtävyyksiin kuskaamista ja muuta viihdytystä. Ja meillä siis oli ja on kaksi alle kouluikäistä lasta, molemmilla täysiaikaiset työt, ja pyöritetään arkea kaksin. Isovanhemmat kun tulivat kylään, niin kommentoivat ja kritisoivat sohvalla istuen kasvatustamme ja toimintaamme. Minuuttiakaan eivät suostuneet lasten kanssa olla ilman meidän läsnäoloamme. Muutaman visiitin jälkeen keitti sen verran yli tuo toiminta, että ilmoitimme ihan kylmästi, että jos ei kiinnosta lasten kanssa viettää aikaa ja elää meillä ihan arkea ilman kaiken maailman juhlallisuuksia, niin eipä tarvitse enää tulla. Eihän heidän sohvalla istumisestansa ja shoppailustansa lapset tai me vanhemmatkaan hyödytä yhtään mitenkään. Kyllä muuten muuttui ääni kellossa, kun kylmästi jaettiin faktat tiskiin. Seuraavalla visiitillä oli lapsilla jo kivat, osallistuvat isovanhemmat. Ei kannata ihan kaikkea kestää vanhempienkaan. Jos isovanhemmilla täytyy olla oikeuksia, niin täytyy olla myös vastuuta ja velvollisuuksia.

Ei tuolla kuvauksellasi ole mitään tekemistä Hesarin jutun mummon kanssa. Kun tytär alkoi raskausaikana kysellä, kuinka paljon mummo sitten hoitaa lasta, tämä sanoi, että "kun on tarvetta ja muulloinkin." Tarpeella varmaan viittasi siihen, että jos perheellä on menoja, joihin lasta ei voi ottaa mukaan tai päiväkoti-iässä, jos tenava sairastuu, niin on käytettäviää + muulloinkin. Tuon luulisi riittävän, mutta tyttären mielestä se oli liian vähän. 

Tällä hetkellä välit tyttäreen ovat kuulemma poikki, koska kävi niin, että mummo ei ollutkaan käytettävissä, kun lapsi olisi tarvinut hoitopaikan. Että ihan oli jossain muualla kuin kotonaan päivystämässä.

Mieluummin minä haluaisin Maaritin kaltaisen mummon kuin hänen tyttärensä kaltaisen tyttären.

Maarit-mummo varmaan kertoo ihan värittämättömän totuuden?

Sanoisitko samaa, jos tytär kertoisi, kuinka isoäiti ei ole koskaan tavoitettavissa ja vaikka lupasi, niin koskaan ei hoida, ikävä ihminen?

Eipä näy tytärtä lehdissä paisuttelemassa asioita.

Oma äitini mm oli kertonut naapureilleen miten hänelle aina tungetaan lapset yökylään. Kun on niin rasittavaa kun ne aina tungetaan.

Todellisuudessa hän oli kerran ottanut yökylään viisivuotiaan esikoisen kun kuopuksemme sai sairauskohtauksen ja joutui ambulanssilla sairaalaan.

Se oli sitten ainoa ja viimeinen kerta.

En viitannut tyttärellä tämän jutun tyttäreen, vaan ylipäätään tilanteeseen, jossa lapsi kertoisi äidistään vaikkapa "mitään ei ole tehnyt lastenlastensa kanssa". Olisiko se helpompi uskoa kuin ne tarinat, jotka kerrotaan isovanhemman näkökulmasta? 

Aika vähän olen kuulut ylipäätään tyttärien tarinoita. Sen sijaan siinä vaiheessa kun suuret ikäluokat tuli mummoikään, alettiin julkaista Oma aika -lehteä ja alkoi ilmestyä tasaisin väliajoin näitä mummojen paasauksia lehtiin.

Oma äitini ei koskaan ole tukenut minua ja minulle se on edelleen tosi kipeä asia, enkä tod sitä huutele.

Ja mitä muita äitejä tunnen niin ihan käsittämätöntä paskaa monet sietää isovnhemmilta, jotta lapsella säilyisi ne välit sukulaisiin.

Niin kyllähän täällä av:lla saa lukea joka viikko juttuja, missä omat vanhemmat ovat paskoja, missä appivanhemmat ovat paskoja, joten kyllä ne tyttärienkin tarinat ovat näkyvillä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, näitä Maarit-mummuja näyttää riittävän. Meidän lastemme isovanhemmilla on aivan sama asenne. Asumme ulkomailla, ja isovanhemmat käyvät 1-2 kertaa vuodessa kylässä. Kyläilyt appivanhempien osalta menivät niin, että odottivat täysihoitoa (ruoat minun laittamana 4-6 krt/pv), ostoksille ja nähtävyyksiin kuskaamista ja muuta viihdytystä. Ja meillä siis oli ja on kaksi alle kouluikäistä lasta, molemmilla täysiaikaiset työt, ja pyöritetään arkea kaksin. Isovanhemmat kun tulivat kylään, niin kommentoivat ja kritisoivat sohvalla istuen kasvatustamme ja toimintaamme. Minuuttiakaan eivät suostuneet lasten kanssa olla ilman meidän läsnäoloamme. Muutaman visiitin jälkeen keitti sen verran yli tuo toiminta, että ilmoitimme ihan kylmästi, että jos ei kiinnosta lasten kanssa viettää aikaa ja elää meillä ihan arkea ilman kaiken maailman juhlallisuuksia, niin eipä tarvitse enää tulla. Eihän heidän sohvalla istumisestansa ja shoppailustansa lapset tai me vanhemmatkaan hyödytä yhtään mitenkään. Kyllä muuten muuttui ääni kellossa, kun kylmästi jaettiin faktat tiskiin. Seuraavalla visiitillä oli lapsilla jo kivat, osallistuvat isovanhemmat. Ei kannata ihan kaikkea kestää vanhempienkaan. Jos isovanhemmilla täytyy olla oikeuksia, niin täytyy olla myös vastuuta ja velvollisuuksia.[/quote

Jotenkin vaikutatte ihan lapsilta vielä itsekin. Ovatko isovanhemmat teille olemassa vain, jos heistä on jotain h y ön t y ä teidän perheelle? Minä ainakin passaan omaa äitiäni ihan mielelläni, hän tehnyt samoin minulle kun olin pieni. En vaadi äitiäni viettämään arkea lasteni kanssa, noukkikoon ihan rauhassa rusinat pullasta jo tässä elämänsä vaiheessa! Onneksi et ole minun tyttäreni, niin ilkeältä vaikutat.

Minä ymmärrän täysin mitä tuo kirjoittaja tarkoitti.

Itse en asu ulkomailla, vaan Helsingissä. Miehen suku mieltää meidät hotelliksi. Juurikin noin että 4-6 ateriaa päivässä, ilmaiset kyydit ja opastukset yms sinne ja tänne

Meidän oma elämä ei kiinnosta ketään. Tai me.

Appi jopa mussuttaa että olen tyhmä kun joudun lukemaan tenttiin, enkä siksi suostunut häntä kyytimään tai passaamaan.

Ja heille ei riitä edes se että syövät ja majoittuvat meillä, vaan meidän pitää muuttaa vuorokausirytmi ja ruokavalio heidän mukaisekseen.

Vain että he sitten pääsevät shoppailemaan kälyilleni tuliaisia Stockmanilta.

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini asenne. Hän potki minutkin kotoa 15-vuotiaana koska "oli hänen aikansa".

Nyt sitten itkee kun kukaan ei käy ja lapseni ei edes tiedä että hän on elossa.

Wau, kiitos!

En olekaan ainoa.

Minun isäni juoksi lahkeet hulmuten pois kotoa,

naisten ja viinan perään kun olin pikkulapsi,

äiti ajoi minut 16-vuotiaana pois kotoa, "koska pian sinusta tulee viimeinen lapsilisä, eikä tyttöjä ole ennenkään meidän suvussa koulutettu".

Isoäiti ei juuri näe lapsenlapsiaan, eikä varmaan kyllä kaipaakaan.

Omat miesystävät, sekä naispuoliset menokaverit ja matkat ovat aina olleet äidilleni ykkösasia,

lapset ovat jotain saastaa, jotka hän haluaisi unohtaa kokonaan.

Mä en myöskään käsitä tuommoisia Maariteja. Omituista. Lapset kasvaa isoksi, siinähän elämä muuttuu taas kerran, mutta lapset on ikuinen projekti. Vanhemmiten voittopuolinen: vähän työtä, paljon iloa monessa muodossa kuten lapsenlapset. Ensin hoidat pientä työlästä lasta, sitten paimennat kasvavaa teiniä ja lopulta katsot sivusta, kuinka lapsesi rakentaa oman elämänsä. Miksi ihmeessä haluaisin kaiken työn jälkeen jättää hedelmät poimimatta eli ne mukavat asiat? Ymmärrän, että mummuilulla on rajansa. En itse tiedä, millainen mummu minusta tulee, mutta olen kyllä laiska perusluonteeltani. Silti vaikea kuvitella, etten joskus voisi hoitaa lapsenlapsia yön yli, päivällä vähän useamminkin. Onhan sitä aikaa elämässä, kun suurin osa on vapaata jo. Ja kyllä, aion myös reissailla ympäriinsä viimeistään eläkkeellä. Se ei silti poissulje yhteyttä lapsenlapsiin.

En lukenut juttua enkä kerjua, mutta olen isovanhemman puolella. He ovat jo lapsensa hoitaneet. Apu on aina kiva asia, mutta isovanhemman ensisijainen tehtävä on pitää itsestään huolta. Vasta toisella sijalla tulee muut.

N48

Riippuu vähän mummun iästäkin. Kohtuutonta on viedä jatkuvasti hoitoon lapsenlapsia tuollaiselle kuusikymppiselle, vielä työssä olevalle. Nehän alkaa olla tosi väsyneitä ja tarvitsee viikonloppunsa ja vapaansa. Tottakai joskus voi yhden yön pitää lapsia tai viikon talvilomalla parikin päivää, mutta ikääntyvät työntekijät tarvivat vapaansa. Lastenlasten hoitaminen on kuitenkin raskaampaa kuin omien lasten, koska isovanhemmat on usein niin intensiiviisiä ja ylipäätään kenelle vaan omat lapset menee enemmän siinä sivussa.

Täälläkin usein hehkutetaan, kuinka on hyvä olla jaksava ja nuori isovanhempi. Miksi? Kyllä 55-60 -vuotias työssäkäyvä on väsyneempi kuin vaikka 65-vuotias jo eläköitynyt. Paremmin tuolla eläkkeellä olevalla on virtaa niitä lapsia hoitaa ja saattaa ihan mielenvirikkeeksikin tarvita sitä, ettei elämä mene liian "kevyeksi". Oikeasti pieni pinnistely joskus tuo elämään sellaista tunnetta, että on vielä tarpeellinen ja pysyy muutenkin kunnossa, kun ei koko ajan mene sieltä, mistä aita matalin. Tämä ei tarkoita, että eläkeikäinen hoitaa joka viikko 24 h/vrk 2-3 vrk vaan sille mummulle voi tehdä ihan hyvääkin olla muutamia tunteja viikossa lapsenvahtina. Tietysti ihmisen jaksamisen ja kunnon mukaan. Ja mummuilla voi olla muitakin menoja ja rientoja.

Oma isäni on 73 ja sanoi juuri, että onhan se raskasta viihdyttää 4-6 tuntia putkeen 5-vuotiasta rasavilliä, mutta sitten on taas niin tyhjää ja kaipaa pikkumiestä kylään. Tasapaino. Ei liikaa, mutta välillä touhua, tietää olevansa vielä tarpeellinen ihminen tässä maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, näitä Maarit-mummuja näyttää riittävän. Meidän lastemme isovanhemmilla on aivan sama asenne. Asumme ulkomailla, ja isovanhemmat käyvät 1-2 kertaa vuodessa kylässä. Kyläilyt appivanhempien osalta menivät niin, että odottivat täysihoitoa (ruoat minun laittamana 4-6 krt/pv), ostoksille ja nähtävyyksiin kuskaamista ja muuta viihdytystä. Ja meillä siis oli ja on kaksi alle kouluikäistä lasta, molemmilla täysiaikaiset työt, ja pyöritetään arkea kaksin. Isovanhemmat kun tulivat kylään, niin kommentoivat ja kritisoivat sohvalla istuen kasvatustamme ja toimintaamme. Minuuttiakaan eivät suostuneet lasten kanssa olla ilman meidän läsnäoloamme. Muutaman visiitin jälkeen keitti sen verran yli tuo toiminta, että ilmoitimme ihan kylmästi, että jos ei kiinnosta lasten kanssa viettää aikaa ja elää meillä ihan arkea ilman kaiken maailman juhlallisuuksia, niin eipä tarvitse enää tulla. Eihän heidän sohvalla istumisestansa ja shoppailustansa lapset tai me vanhemmatkaan hyödytä yhtään mitenkään. Kyllä muuten muuttui ääni kellossa, kun kylmästi jaettiin faktat tiskiin. Seuraavalla visiitillä oli lapsilla jo kivat, osallistuvat isovanhemmat. Ei kannata ihan kaikkea kestää vanhempienkaan. Jos isovanhemmilla täytyy olla oikeuksia, niin täytyy olla myös vastuuta ja velvollisuuksia.

Ihan off-topic, mutta ihmettelen jos sinusta joku pitää. Ehkä kiristämällä saat luotua jonkinlaiset suhteet lastesi ja isovanhempien välille. Hyötyajattelu ihmissuhteissa on kuitenkin yksi suurin turn-off kaikille ihmisille iästä, sukupuolesta tms. riippumatta, joten en suuria odottelesi. Se kyynisyys ja laskelmointi tulee yleensä aina läpi.

Olipa oikein mukavasti sanottu täysin tuntemattomasta henkilöstä keskustelupalstalla yhden viestin perusteella. Minun motivaationi tehdessäni niin kuin tein oli saada lapsilleni isovanhempiinsa luottavainen ja lämmin suhde. Ja sen he myös saivatkin. Ja mikä tässä oli vääryyttä? Onko sinusta OK, että isovanhemmat saavat itse päättää sopivan määrän tavata lapsia, ja meidän vanhempien pitää aina silloin olla valmiina varmistamassa, että heidän on hyvä olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, näitä Maarit-mummuja näyttää riittävän. Meidän lastemme isovanhemmilla on aivan sama asenne. Asumme ulkomailla, ja isovanhemmat käyvät 1-2 kertaa vuodessa kylässä. Kyläilyt appivanhempien osalta menivät niin, että odottivat täysihoitoa (ruoat minun laittamana 4-6 krt/pv), ostoksille ja nähtävyyksiin kuskaamista ja muuta viihdytystä. Ja meillä siis oli ja on kaksi alle kouluikäistä lasta, molemmilla täysiaikaiset työt, ja pyöritetään arkea kaksin. Isovanhemmat kun tulivat kylään, niin kommentoivat ja kritisoivat sohvalla istuen kasvatustamme ja toimintaamme. Minuuttiakaan eivät suostuneet lasten kanssa olla ilman meidän läsnäoloamme. Muutaman visiitin jälkeen keitti sen verran yli tuo toiminta, että ilmoitimme ihan kylmästi, että jos ei kiinnosta lasten kanssa viettää aikaa ja elää meillä ihan arkea ilman kaiken maailman juhlallisuuksia, niin eipä tarvitse enää tulla. Eihän heidän sohvalla istumisestansa ja shoppailustansa lapset tai me vanhemmatkaan hyödytä yhtään mitenkään. Kyllä muuten muuttui ääni kellossa, kun kylmästi jaettiin faktat tiskiin. Seuraavalla visiitillä oli lapsilla jo kivat, osallistuvat isovanhemmat. Ei kannata ihan kaikkea kestää vanhempienkaan. Jos isovanhemmilla täytyy olla oikeuksia, niin täytyy olla myös vastuuta ja velvollisuuksia.[/quote

Jotenkin vaikutatte ihan lapsilta vielä itsekin. Ovatko isovanhemmat teille olemassa vain, jos heistä on jotain h y ön t y ä teidän perheelle? Minä ainakin passaan omaa äitiäni ihan mielelläni, hän tehnyt samoin minulle kun olin pieni. En vaadi äitiäni viettämään arkea lasteni kanssa, noukkikoon ihan rauhassa rusinat pullasta jo tässä elämänsä vaiheessa! Onneksi et ole minun tyttäreni, niin ilkeältä vaikutat.

Joo, aivan varmasti passaisit 5-kymppistä anoppia, kun vauva roikkuu tississä, ja laitat samalla koko poppoolle ruokaa, ja yrität viihdyttää 2-v taaperoa... Tuota se meinaan oli meillä. :-)

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini asenne. Hän potki minutkin kotoa 15-vuotiaana koska "oli hänen aikansa".

Nyt sitten itkee kun kukaan ei käy ja lapseni ei edes tiedä että hän on elossa.

Samoin täällä. Tosin lapsi kyllä tietää mutta on ihmeissään kun toinen isovanhempi on läheinen että mikä tuo toinen on?

>Kyllähän se naisten hyväksikäyttö jatkuisi hamaan hautaan asti, jos akat itse ei pistä sille stoppia. Kyllä ne on ne mummut, jotka ruuat tekee, siivoaa sotkut, vaihtaa vaatteet, ylipäänsä huolehtii - ei papat. Ensin hyväksikäyttää oma mies, sitten lapset. 

Nauttikaa mummut vapaudestanne - turha on surra yksinäistä vanhuutta, se nimittäin tulee joka tapauksessa - suurin osa lapsenlapsista on nyrpeitä ja pakotettuja vierailemaan isovanhempiensa luona, pakkopullaa. Iskä ja äiskä on käskenyt, ettei perintörahat mene sivu suun, vaikk vttujakaan kiinnosta joku haiseva vanhus.

Meillä on kolme sukupolvea läheisiä. Isovanhemmat 70, me lapset 48 ja 38, meidän lapsemme 22, 20 ja 16. Olen vanhempieni edunvalvoja, ja senkin takia kiitollinen siitä, että seuraava sukupolvi on vuorollaan mukana isovanhempien elämässä. Hoitaminen ja apu on kääntynyt toisin päin.

Teinityttöni sanoi juuri viime viikolla, että mummula on parasta ikinä - ja tunsin pienen kaihon pistoksen, itselläni ei sellaista ole koskaan ollut, sairaus vei omat isovanhempani ennen syntymääni. Täytyykin muistaa rutistaa koko porukkaa kun nähdään, perhe on tosiaan parasta ikinä.

Entäpä tilanne uusperheessä? Jos on molemmilla omia lapsia ja yhteisiä lapsia? Eläkepäivät täyttyisivät kaikkien lastenlasten hoitamisesta? Enpä usko, että monikaan äitipuoli jaksaisi/haluaisi eläkepäiviään tuollaisessa hoitovastuussa viettää.

Mietin sitä vanhainkoti +tarha-yhdistämistä, josta oli tällä viikolla juttua. Itse en ainakaan oloneuvoksena haluaisi olla lasten kanssa tekemisissä, joten tuli mieleen, että onkohan iäkkäiltä osapuolilta kysytty lupaa yhdistämiseen. 

Olen niin tuomitseva, että jos isovanhemmat eivät halua nähdä ladtenlapsiaan, ovat he tunteettomia eivätkä rakasta lapsiaan. Aina löytyy näillä selityksiä itsekkäälle käytökselle mutta turha vaiva. Jos on rakkaita ihmisiä, haluaa nähdä ja auttaa. Kyse ei ole rahasta. Auttaminen ei tarkoita ympärivuotista päiväkotina toimimista vaan halua olla ja välittää, vaikka puhelimellakin tai tietokoneen välityksellä. Jos isovanhemmat eivät välitä, on parempi jättää sellaiset oman onnensa nojaan, eikä pilata oman perheen elämää.