Lue keskustelun säännöt.
HS: Maarit on isoäiti, joka hoitaa mielummin parisuhdettaan kuin lastenlastaan
13.09.2017 |
http://www.hs.fi/elama/art-2000005364864.html
Positiivinen artikkeli itselle ajankohtaisesta aiheesta mummujen näkökulmasta. Tulee lähelle, kun tällä hetkellä oma äiti hoitamassa vähän vajaa 1-v lastani. Omilla lapsilla 4 ihanaa vielä työssäkäyvää isovanhempaa :)
Kommentit (455)
Ja kehutaan toisiamme joka päivä. Ei keskitytä huonoihin puoliin vaan vaalitaan ainoastaan hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan voi mitään sille mutta olen niiiin kateellinen hyvät isovanhemmat omaaville, ja katkera siitä että meillä on vain kahdet paskat ja tylyn piittaamattomat vanhemmat (joista ei voi oikein edes käyttää nimeä isovanhempi suhteessa lapsiimme, mitä isovanhemmuutta se on, että nähdään max kerta vuoteen 1h ajan ja muina aikoina ei mitään yhteydenpitoa).
Lapsiperheet ovat räikeän eriarvoisessa asemassa tämän asian suhteen. Ne kenellä on auttava suku, pääsevät 10 x helpommalla kuin ne joilla ei ole ketään. Meilläkään ei esim sisaruksemme auta edes pyydettäessä tai rahaakaan vastaan, 'emme vaan pidä lapsista'.
Olen sitä mieltä (ja tiedän että kohta kiviä satelee!) että yhteiskunnan tulisi auttaa tässä vähän. Ei välttämättä niin että olisi ilmainen maksettu apu tarjolla, mutta olisi se infrastruktuuri olemassa mistä apua saisi kohtuuhintaan. Itse en luota mll teineihin enkä uskalla jättää kolmea pientä sellaiselle, mutta jos se olisi kunnan kodinhoitaja tmv virkasuhtessa oleva (=tuntee vastuuta työstään ja haluaa säilyttää työnsä) niin heti kelpaisi ja olisin valmis maksamaan.
Meidän kunnassa ei saa kotipalvelua edes rahalla. Pitää olla lastensuojelutapaus jotta apua heruisi. Tiedän että laki velvoittaa kunnat tarjoamaan tätä, mutta pienet kunnat keplottelevat vastuusta. Eli en saa tätäkään kautta luotettavaa hoitajaa. Pitää pärjätä siis seuraavatkin 8 vuotta ilman hoitoapua koskaan. :(
Vierailija kirjoitti:
En vaan voi mitään sille mutta olen niiiin kateellinen hyvät isovanhemmat omaaville, ja katkera siitä että meillä on vain kahdet paskat ja tylyn piittaamattomat vanhemmat (joista ei voi oikein edes käyttää nimeä isovanhempi suhteessa lapsiimme, mitä isovanhemmuutta se on, että nähdään max kerta vuoteen 1h ajan ja muina aikoina ei mitään yhteydenpitoa).
Lapsiperheet ovat räikeän eriarvoisessa asemassa tämän asian suhteen. Ne kenellä on auttava suku, pääsevät 10 x helpommalla kuin ne joilla ei ole ketään. Meilläkään ei esim sisaruksemme auta edes pyydettäessä tai rahaakaan vastaan, 'emme vaan pidä lapsista'.
Olen sitä mieltä (ja tiedän että kohta kiviä satelee!) että yhteiskunnan tulisi auttaa tässä vähän. Ei välttämättä niin että olisi ilmainen maksettu apu tarjolla, mutta olisi se infrastruktuuri olemassa mistä apua saisi kohtuuhintaan. Itse en luota mll teineihin enkä uskalla jättää kolmea pientä sellaiselle, mutta jos se olisi kunnan kodinhoitaja tmv virkasuhtessa oleva (=tuntee vastuuta työstään ja haluaa säilyttää työnsä) niin heti kelpaisi ja olisin valmis maksamaan.
Meidän kunnassa ei saa kotipalvelua edes rahalla. Pitää olla lastensuojelutapaus jotta apua heruisi. Tiedän että laki velvoittaa kunnat tarjoamaan tätä, mutta pienet kunnat keplottelevat vastuusta. Eli en saa tätäkään kautta luotettavaa hoitajaa. Pitää pärjätä siis seuraavatkin 8 vuotta ilman hoitoapua koskaan. :(
Ei ollut mullakaan hoitoapua. Miehen kanssa kaksin oli pärjättävä ja jaksettava.
Lapset olikin sitten mukana kaikkia pankkineuvottelut yms. kun hoitajaa ei ollut koskaan. Ja kaikki aikuisten juhlat oli aina skipattava.
En ole katkera mutta vähän väsynyt ja uupunut. Yhteiskunta olisi saanut tukea lapsiperheitä tässä hoitopaikka-asiassa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini asenne. Hän potki minutkin kotoa 15-vuotiaana koska "oli hänen aikansa".
Nyt sitten itkee kun kukaan ei käy ja lapseni ei edes tiedä että hän on elossa.
Välinpitämättömyys on teillä näköjään periytynyt.
Ei ole.
Minä pidän huolta lapsistani, olen läsnä ja priorisoin heidät. Saavat kotoa elatuksen ja kaiken tuen siihen asti kuin kokevat tarvitsevansa. Lisäksi rahoitan heidän opintonsa ja aunnotkin saavat.
En kavalla esim orvoneläkkeitä enkä raijaa "isäpuolta" paikalle heti isänsä kuoleman jälkeen.
Eikös orvoneläke tule vanhemman tilille kunnes lapsi on täysi-ikäinen ja sen saa käyttää lapsen hyväksi. Ei se ole kavaltamista.
Kyllä tulee ja on tarkoitettu lapsen kuluihin. Sitä ei tarvitse säästää lapsen tilille. Sillä nimenomaan katetaan ihan niitä arkisia lapsen kuluja. Valtio maksaa sen kuolleen vanhemman elatusosuuden.
Kavaltamiseksi se kyl muuttuu kun se orpo ei asu kotona vaan omillaan ja saa kuulla koko eläkkeestään vasta kun saa siitä mätkyt.
Miksei orpo ilmoittanut asiasta maistraatille? Orpo nimittäin sai huoltajansa tekemän viimeisen tilityksen ja hänellä oli oikeus antaa siitä huomautus. Tiedän kun olen ihan itse saanut tuon viimeisen tilityksen ja olisin saanut ilmoittaa maistraatille jollen olis ollut tyytyväinen huoltajani rahankäyttöön. Jättämällä asian sikseen orpo on hyväksynyt huoltajansa toimet.
Ai sainko? Vai veikö kaiken postinikin se samainen ihminen joka vei myös ne rahat? Joka jätti toimittamatta tiedon että rahaa oli edes haettu? Joka ei todellakaan laatinut mitään tilityksiä.
Tieto eläkkeestä tuli vasta mätkyjen muodossa. Jolloin minut haukuttiin pystyyn että olen ihan kusipää kun en suostu avustamaan äitiäni enempää.
Sait. Miksi sä olit kirjoilla äitisi asunnossa? Etkö 18v. osannut muuttaa osoitetietojasi muualle? Se kirje tuli tasan sinne missä oli sun virallinen osoite. Tais vaan olla ettei sua itseäsikään paljon viralliset hommat kiinnostaneet, ei osoittenmuutos eikä kirjeiden availu. Niin ja ne tilitykset on edunvalvojan pakko tehdä tai äitisi ei olisi pysynyt sun edunvalvojana. Kuten sanoin, tästä asiasta on kokemusta. Äidiltä kerran myöhästyi yks tilitys ja heti oli maistraatti kimpussa. Tosin ei sen tilityksen kovin kummoinen tarvinnut olla, varsinkaan kun noi perhe-eläkkeet ei kovin isoja ole ja ne katsotaan menevän ihan siihen peruselatukseen. Mutta tilitettävä ne silti on vuosittain, joten kyllä ne sunkin tilitiedot sieltä maistraatista löytyy.
Mikä 18-vuotias?!
Olin monta vuotta alle 18-vuotias kun jäin kodittomaksi äidin muuttaessa silloisen miesystävän luo pikkudiskoni kanssa. Minua ei sinne huolittu.
Muistan miten kysyin että enkö minä saa orvoneläkettä kuten pikkusisko ja äiti sanoi että en saa.
Edunvalvojana minulla oli kuolinpesästä vastaava juristi jolle äiti valehteli.
Olen pahoilasni etten kahden työn, iltakoulun ja asuntohuolien takia osannut 15/16-kesäisenä olla niin fiksu, että olisin tajunnut äitini kusettavan.
Sä sait sen edunvalvojan maistraatille jättämän viimeisen tilityksen täytettyäsi 18v. Siinä sä näit mitä edunvalvoja oli sun rahoille ym. tehnyt. Se tuli sun viralliseen osoitteeseen, sulle henkilökohtaisesti. Ja sulla oli oikeus antaa siihen vastine. Jos sitä ei tee niin siinä silloin hyväksyy edunvalvojan toimet.
Veikkaan että olet pelkkä trolli kun et mistään mitään tiedä.
Pitää myös muistaa tuo kuningasalkoholi.
Tuttavan poika meni kaverin mummolaan kylään. Soitti sitten äidilleen, että ovat baarissa.
Mummo otti pojat mukaan terassille kun piti saada päiväsidukat. Pojille oli tarjonnut jäätelöt.
Tuttavani järkyttyi ja on muuten päidetyöntekijä ammatiltaan.
Älkääkä alkako urputtamaan siitä, että antakaa ikäihmisten nauttia. Kyllä saavat nauttia, muttei lasten läsnäollessa👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini asenne. Hän potki minutkin kotoa 15-vuotiaana koska "oli hänen aikansa".
Nyt sitten itkee kun kukaan ei käy ja lapseni ei edes tiedä että hän on elossa.
Välinpitämättömyys on teillä näköjään periytynyt.
Ei ole.
Minä pidän huolta lapsistani, olen läsnä ja priorisoin heidät. Saavat kotoa elatuksen ja kaiken tuen siihen asti kuin kokevat tarvitsevansa. Lisäksi rahoitan heidän opintonsa ja aunnotkin saavat.
En kavalla esim orvoneläkkeitä enkä raijaa "isäpuolta" paikalle heti isänsä kuoleman jälkeen.
Eikös orvoneläke tule vanhemman tilille kunnes lapsi on täysi-ikäinen ja sen saa käyttää lapsen hyväksi. Ei se ole kavaltamista.
Kyllä tulee ja on tarkoitettu lapsen kuluihin. Sitä ei tarvitse säästää lapsen tilille. Sillä nimenomaan katetaan ihan niitä arkisia lapsen kuluja. Valtio maksaa sen kuolleen vanhemman elatusosuuden.
Kavaltamiseksi se kyl muuttuu kun se orpo ei asu kotona vaan omillaan ja saa kuulla koko eläkkeestään vasta kun saa siitä mätkyt.
Miksei orpo ilmoittanut asiasta maistraatille? Orpo nimittäin sai huoltajansa tekemän viimeisen tilityksen ja hänellä oli oikeus antaa siitä huomautus. Tiedän kun olen ihan itse saanut tuon viimeisen tilityksen ja olisin saanut ilmoittaa maistraatille jollen olis ollut tyytyväinen huoltajani rahankäyttöön. Jättämällä asian sikseen orpo on hyväksynyt huoltajansa toimet.
Ai sainko? Vai veikö kaiken postinikin se samainen ihminen joka vei myös ne rahat? Joka jätti toimittamatta tiedon että rahaa oli edes haettu? Joka ei todellakaan laatinut mitään tilityksiä.
Tieto eläkkeestä tuli vasta mätkyjen muodossa. Jolloin minut haukuttiin pystyyn että olen ihan kusipää kun en suostu avustamaan äitiäni enempää.
Sait. Miksi sä olit kirjoilla äitisi asunnossa? Etkö 18v. osannut muuttaa osoitetietojasi muualle? Se kirje tuli tasan sinne missä oli sun virallinen osoite. Tais vaan olla ettei sua itseäsikään paljon viralliset hommat kiinnostaneet, ei osoittenmuutos eikä kirjeiden availu. Niin ja ne tilitykset on edunvalvojan pakko tehdä tai äitisi ei olisi pysynyt sun edunvalvojana. Kuten sanoin, tästä asiasta on kokemusta. Äidiltä kerran myöhästyi yks tilitys ja heti oli maistraatti kimpussa. Tosin ei sen tilityksen kovin kummoinen tarvinnut olla, varsinkaan kun noi perhe-eläkkeet ei kovin isoja ole ja ne katsotaan menevän ihan siihen peruselatukseen. Mutta tilitettävä ne silti on vuosittain, joten kyllä ne sunkin tilitiedot sieltä maistraatista löytyy.
Mikä 18-vuotias?!
Olin monta vuotta alle 18-vuotias kun jäin kodittomaksi äidin muuttaessa silloisen miesystävän luo pikkudiskoni kanssa. Minua ei sinne huolittu.
Muistan miten kysyin että enkö minä saa orvoneläkettä kuten pikkusisko ja äiti sanoi että en saa.
Edunvalvojana minulla oli kuolinpesästä vastaava juristi jolle äiti valehteli.
Olen pahoilasni etten kahden työn, iltakoulun ja asuntohuolien takia osannut 15/16-kesäisenä olla niin fiksu, että olisin tajunnut äitini kusettavan.
Sä sait sen edunvalvojan maistraatille jättämän viimeisen tilityksen täytettyäsi 18v. Siinä sä näit mitä edunvalvoja oli sun rahoille ym. tehnyt. Se tuli sun viralliseen osoitteeseen, sulle henkilökohtaisesti. Ja sulla oli oikeus antaa siihen vastine. Jos sitä ei tee niin siinä silloin hyväksyy edunvalvojan toimet.
Veikkaan että olet pelkkä trolli kun et mistään mitään tiedä.
En saanut mitään tilitystä. Äiti valehteli etten saa ko eläkettä. Mätkyt vasta paljastivat.
Olen pahoillani etten isän kuoleman jälkeen, kahden työn ja iltaloulun, asunto- ja rahahuolien uuvuttamana 15-18-vuotiaana ollut kaikesta koko ajan selvillä enkä osannut automaattisesti hoitaa kaikkea. Moni aikuinenkaan ei osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini asenne. Hän potki minutkin kotoa 15-vuotiaana koska "oli hänen aikansa".
Nyt sitten itkee kun kukaan ei käy ja lapseni ei edes tiedä että hän on elossa.
Välinpitämättömyys on teillä näköjään periytynyt.
Ei ole.
Minä pidän huolta lapsistani, olen läsnä ja priorisoin heidät. Saavat kotoa elatuksen ja kaiken tuen siihen asti kuin kokevat tarvitsevansa. Lisäksi rahoitan heidän opintonsa ja aunnotkin saavat.
En kavalla esim orvoneläkkeitä enkä raijaa "isäpuolta" paikalle heti isänsä kuoleman jälkeen.
Eikös orvoneläke tule vanhemman tilille kunnes lapsi on täysi-ikäinen ja sen saa käyttää lapsen hyväksi. Ei se ole kavaltamista.
Kyllä tulee ja on tarkoitettu lapsen kuluihin. Sitä ei tarvitse säästää lapsen tilille. Sillä nimenomaan katetaan ihan niitä arkisia lapsen kuluja. Valtio maksaa sen kuolleen vanhemman elatusosuuden.
Kavaltamiseksi se kyl muuttuu kun se orpo ei asu kotona vaan omillaan ja saa kuulla koko eläkkeestään vasta kun saa siitä mätkyt.
Miksei orpo ilmoittanut asiasta maistraatille? Orpo nimittäin sai huoltajansa tekemän viimeisen tilityksen ja hänellä oli oikeus antaa siitä huomautus. Tiedän kun olen ihan itse saanut tuon viimeisen tilityksen ja olisin saanut ilmoittaa maistraatille jollen olis ollut tyytyväinen huoltajani rahankäyttöön. Jättämällä asian sikseen orpo on hyväksynyt huoltajansa toimet.
Ai sainko? Vai veikö kaiken postinikin se samainen ihminen joka vei myös ne rahat? Joka jätti toimittamatta tiedon että rahaa oli edes haettu? Joka ei todellakaan laatinut mitään tilityksiä.
Tieto eläkkeestä tuli vasta mätkyjen muodossa. Jolloin minut haukuttiin pystyyn että olen ihan kusipää kun en suostu avustamaan äitiäni enempää.
Sait. Miksi sä olit kirjoilla äitisi asunnossa? Etkö 18v. osannut muuttaa osoitetietojasi muualle? Se kirje tuli tasan sinne missä oli sun virallinen osoite. Tais vaan olla ettei sua itseäsikään paljon viralliset hommat kiinnostaneet, ei osoittenmuutos eikä kirjeiden availu. Niin ja ne tilitykset on edunvalvojan pakko tehdä tai äitisi ei olisi pysynyt sun edunvalvojana. Kuten sanoin, tästä asiasta on kokemusta. Äidiltä kerran myöhästyi yks tilitys ja heti oli maistraatti kimpussa. Tosin ei sen tilityksen kovin kummoinen tarvinnut olla, varsinkaan kun noi perhe-eläkkeet ei kovin isoja ole ja ne katsotaan menevän ihan siihen peruselatukseen. Mutta tilitettävä ne silti on vuosittain, joten kyllä ne sunkin tilitiedot sieltä maistraatista löytyy.
Mikä 18-vuotias?!
Olin monta vuotta alle 18-vuotias kun jäin kodittomaksi äidin muuttaessa silloisen miesystävän luo pikkudiskoni kanssa. Minua ei sinne huolittu.
Muistan miten kysyin että enkö minä saa orvoneläkettä kuten pikkusisko ja äiti sanoi että en saa.
Edunvalvojana minulla oli kuolinpesästä vastaava juristi jolle äiti valehteli.
Olen pahoilasni etten kahden työn, iltakoulun ja asuntohuolien takia osannut 15/16-kesäisenä olla niin fiksu, että olisin tajunnut äitini kusettavan.
Sä sait sen edunvalvojan maistraatille jättämän viimeisen tilityksen täytettyäsi 18v. Siinä sä näit mitä edunvalvoja oli sun rahoille ym. tehnyt. Se tuli sun viralliseen osoitteeseen, sulle henkilökohtaisesti. Ja sulla oli oikeus antaa siihen vastine. Jos sitä ei tee niin siinä silloin hyväksyy edunvalvojan toimet.
Veikkaan että olet pelkkä trolli kun et mistään mitään tiedä.
..on edunvalvojia ja edunvalvojia. Jos on vittumainen äiti niin se on pimittänyt tietoja. Mistä tiedät, että osoitteenmuutos on tehty? Laitettu vaan vanhaan osoitteeseen. Ja jos tuollaisia epäselvyyksiä niin äiti on tehnyt kaikkensa ettei paljastuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohon eläkeikään: Kunnan vanhoilla työntekijöillä on eläkeikä 60, ainakin peruskoulun opettajilla jne. Lukion opettajilla esimerkiksi on ollut 63 jo aiemminkin. Tämä koskee niitä, jotka ovat olleet virassa ennen jotain tiettyä vuotta, muistaakseni 1989. Eli kyse ei ole iästä vaan siitä, että on saanut virkansa aikana, jolloin noin vielä oli. Toki iästä kyse on sen verran, että harva nuorempi on saanut viran ennen tuota...
Mitä noista "kuusikymppisistä eläkkeellä", niin monet on sairaseläkkeellä. Sitä ei uskoisi, kuinka moni koulutettu ja hyväpalkkainen "hakeutuu" sairaseläkkeelle lepäilemään, kun kyllästyvät työhön. Eräs tuttu duunari kommentoi, että duunari saa olla rikki ja hajalla -> ei tipu eläkettä. Mutta "herroille" kyllä järjestyy heti. Se on tavallaan totta. Tunnen monta lääkäriä, hammarlääkäriä, opettajaa, sossutyöntekijää yms. virkamiestä, jotka vaan saavat sen hyvin edullisen sairaseläkkeen siinä 55-60 -vuotiaana. Edullisella tarkoitan, että eläke on se maksimieläke ja sen päälle voi tehdä työkeikkaa täyttäen ansioinsa vastaamaan melkein normaalia työssäoloa. Eläkkeen päällehän saa tienata ja tehdä sitä samaa työtä, josta sai sairaseläkkeen, kun palkka ei ylitä 40% siitä aiemmasta palkasta. No, eihän sen tarvikaan, kun 60% saa eläkettä pohjalle. En oikeasti tiedä, kuinka he tuon eläkkeen saavat niin helposti loppujen lopuksi. Esim. tuttu hammaslääkäri kyllästyi työhönsä ja otti sairaslomaa. Vuoden oli "stressilomalla" ja sen jälkeen sairaseläke. Ei edes syönyt lääkkeitä, ei ollut hoidossa, kävi vaan välillä jollain terapeutilla kitisemässä, kuinka ei jaksa työssä jne. Saman teki oma äitini. Äitini oli toki väsynyt työhön, mutta henkisesti mielestäni työkuntoinen ja ikinä ei ole yhtään unilääkettä syönyt. Ei kun saikkua ja itkua vaan siellä -> vuoden päästä sairaseläke. Sitten on keskittynyt mukaviin asioihin, keikkaillut vanhalla alalla ja reissannut ympäriinsä + hoitanut lapsenlapsia. Äidin ystävä on jostain selkävaivoista eläköitynyt jo 50+ -iässä, mutta nyt 65-vuotiaana on teräskunnossa, matkustaa älyttömästi, hoitaa omakotitaloa + mökkiä, hoitaa lapsenlapsia jne. Varmaan jotain kremppaa on, mutta enimmäkseen on menossa ja tulossa, eikä koskaan sano mitään selästään. Eikä käytä lääkityksiä.
Osaksi tuo varmaankin johtunee siitä, että ko. henkilöt ovat olleet muutenkin lähellä eläkeikää, niin heitä ei edes pistetä kuntoutukseen. Jos olisivat vaikka kolmekymppisiä niin ei puhettakaan sairaseläkkeestä ennen pitkiä kuntoutusjaksoja, vaikka se sairaseläke olisikin parhain vaihtoehto.
Potilaan ikä vaikuttaa noin.
Ihan käsittämätön ajattelutapa, että isovanhemmat olisivat velvollisia hoitamaan lapsenlapsiaan. Omilta vanhemmiltani en sellaista oleta, sen enempää kuin että hoitaisivat koiraanikaan tai muita minulle kuuluvia velvollisuuksia. Lapsensa isovanhemmille dumppaavat ovat varmaan niitä samoja ihmisiä joiden mielestä kummien tehtävänä on olla lahja-automaatteja.
Lasten ja isovanhempien suhdetta voi halutessaan ylläpitää ihan vaikka käymällä kylässä puolin ja toisin. Vanhempieni tehtävä ei ole myöskään huolehtia minun parisuhteeni hyvinvoinnista vapauttamalla minut omien lasteni hoitovastuusta. Tuntuu että nyt lisääntyvät ihmiset, jotka eivät ole vielä itsekään päässeet äidin helmoista eivätkä halua kantaa vastuuta omasta elämästään ja valinnoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan käsittämätön ajattelutapa, että isovanhemmat olisivat velvollisia hoitamaan lapsenlapsiaan. Omilta vanhemmiltani en sellaista oleta, sen enempää kuin että hoitaisivat koiraanikaan tai muita minulle kuuluvia velvollisuuksia. Lapsensa isovanhemmille dumppaavat ovat varmaan niitä samoja ihmisiä joiden mielestä kummien tehtävänä on olla lahja-automaatteja.
Lasten ja isovanhempien suhdetta voi halutessaan ylläpitää ihan vaikka käymällä kylässä puolin ja toisin. Vanhempieni tehtävä ei ole myöskään huolehtia minun parisuhteeni hyvinvoinnista vapauttamalla minut omien lasteni hoitovastuusta. Tuntuu että nyt lisääntyvät ihmiset, jotka eivät ole vielä itsekään päässeet äidin helmoista eivätkä halua kantaa vastuuta omasta elämästään ja valinnoistaan.
Etkö osaa lukea tai ymmärrä lukemaasi? Ei tässä kovinkaan moni ole tunkemassa lapsia väkisin nimenomaan hoitoon, vaan haikailee isovanhempien osallistumista ja kiinnostumista. Ei ihme, ettet ymmärtä ongelmaa - olet etuoikeutettu, sinulla on välittävät ja osallistuvat isovanhemmat lapsillesi. Mutta kun meillä kaikilla ei ole edes pienen murusen vertaa sitä kiinnostusta!
Omat vanhempani ja appivanhempani eivät tule ristiäisiin, syntyäreille, jouluna tai pyhinä kylään eivätkä halua kutsua heille kylään. He eivät soita, eivät siis ikinä. Lapset eivät saa korttia tai puhelua syntyärinä. Todellisessa hädässä (tyyliin elämän ja kuoleman hätä) kieltäytyivät auttamasta 30min aikaa. Ovat itse sanoneet että elävät vain itselleen, kukin pärjätköön omillaan ja hoitakoon ongelmansa.
Meillä ei ole siis isovanhempia joille voisi soittaa, joilla käydä kylässä, jotka tulisi vaikka katsomaan joskus lapsen harrastusta/kilpailua, jotka osallistuisi edes joskus perheemme elämään.
TÄMÄ on se ongelma ja villakoiran ydin. Ei se, että haluaisin hoidattaa lapseni isovanhemmilla ja kiukuttelisin siitä kun se ei onnistu.
Ps. Molempien vanhemmat hoidattivat 70-luvulla onat lapsensa oikein onnistuneesti sukulaisillasn ja vanhemmillaan, mummot hoiti monta kertaa viikossa, kaikki sairastelut, loma-ajat jne. Eli kun vanhempani saivat ihan valtavasti apua, olisi voinut luulla että johtopäätelmä on se että 'autan itsekin omia lapsiani' eikä se että 'lapset pärjätköön omillaan, elän vain itselleni'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas tänään iski mummokateus. Seisoin eskarin eteisessä vettä valuen, nuhainen kuopus vieressä. Itsekin kuumeessa. Ulkona kaatosade, jonne olin joutunut koululaisen laittamaan. Onneksi on lapsilla säänkestävät vaatteet, ja itsellä myös. Mutta kyllä se harmitti ja suututti, enkä olisi lähtenyt tyttöä eskariin viemään ellei siellä olisi tänään lastenmusiikkikonserttia.
Mies on työmatkalla. Naapurit töissä, ystäväperheet myös. Ja olen niin hyvin iskostanut sen että apua ei saatana pyydetä kun itse olen lapseni halunnut. Mutta kun siellä eskarin eteisessä oli se sama ihana osallistuva isoäiti joka auttaa silloin tällöin. Aloin itkeä väsymystä kun käveltiin kuopuksen kanssa kotiin. Onneksi sitä itkua ei sateelta erottanut.
En jaksa millään teidän ihmisten kylmyyttä. Miksi kaikki pitää jaksaa itse? Miksi ei saa surra että toiset saa pyyteettömästi apua läheisiltään ja toiset ei? Maksan itse lastenhoitoavusta ja joskus siivoojalle. Olisitte edes kiitollisia siitä että jotkut tässä paskassa maassa edes vähän työllistää muita ja yrittää parhaansa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan käsittämätön ajattelutapa, että isovanhemmat olisivat velvollisia hoitamaan lapsenlapsiaan. Omilta vanhemmiltani en sellaista oleta, sen enempää kuin että hoitaisivat koiraanikaan tai muita minulle kuuluvia velvollisuuksia. Lapsensa isovanhemmille dumppaavat ovat varmaan niitä samoja ihmisiä joiden mielestä kummien tehtävänä on olla lahja-automaatteja.
Lasten ja isovanhempien suhdetta voi halutessaan ylläpitää ihan vaikka käymällä kylässä puolin ja toisin. Vanhempieni tehtävä ei ole myöskään huolehtia minun parisuhteeni hyvinvoinnista vapauttamalla minut omien lasteni hoitovastuusta. Tuntuu että nyt lisääntyvät ihmiset, jotka eivät ole vielä itsekään päässeet äidin helmoista eivätkä halua kantaa vastuuta omasta elämästään ja valinnoistaan.
Tuohon suhteen ylläpitoon pitää olla molemminpuolinen halua. Mikä on neuvosi, jos ne isovanhemmat eivät vain välitä kyläilyistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas tänään iski mummokateus. Seisoin eskarin eteisessä vettä valuen, nuhainen kuopus vieressä. Itsekin kuumeessa. Ulkona kaatosade, jonne olin joutunut koululaisen laittamaan. Onneksi on lapsilla säänkestävät vaatteet, ja itsellä myös. Mutta kyllä se harmitti ja suututti, enkä olisi lähtenyt tyttöä eskariin viemään ellei siellä olisi tänään lastenmusiikkikonserttia.
Mies on työmatkalla. Naapurit töissä, ystäväperheet myös. Ja olen niin hyvin iskostanut sen että apua ei saatana pyydetä kun itse olen lapseni halunnut. Mutta kun siellä eskarin eteisessä oli se sama ihana osallistuva isoäiti joka auttaa silloin tällöin. Aloin itkeä väsymystä kun käveltiin kuopuksen kanssa kotiin. Onneksi sitä itkua ei sateelta erottanut.
En jaksa millään teidän ihmisten kylmyyttä. Miksi kaikki pitää jaksaa itse? Miksi ei saa surra että toiset saa pyyteettömästi apua läheisiltään ja toiset ei? Maksan itse lastenhoitoavusta ja joskus siivoojalle. Olisitte edes kiitollisia siitä että jotkut tässä paskassa maassa edes vähän työllistää muita ja yrittää parhaansa.
Ymmärrän täysin, samat fiilikset, isovanhemmat ei yhtään välitä saati auta koskaan. Eikä muukaan suku, ei oma sisar tai lasten kummit. Olen myös surullinen ja itkettää.
Veikkaan että tähänkin viestiin kohta sinulle vastaa että mitäs teit lapsia, oma syy ja hoida ongelmasi itse.
Tämä on aivan sairas, itsekäs, hedonistinen ja narsistinen aikakausi, jota suuret ikäluokat toteuttavat nyt ollessaan isovanhempi-iässä. Itsellä jo rajusti välit viilenneet ja tunteet kuollut paskoja vanhempiani kohtaan, mutta sehän ei heitä haittaa kun bailut jatkuu ja nyt eletään vain itseä varten.
Kyllä ne vanhemnat, jotka jättää aikuisen lapsensa rämpimään ja kamppailemaan elämässä yksin, ovat ihan helvetin paskoja vanhempia, lähimmäisiä ja ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Taas tänään iski mummokateus. Seisoin eskarin eteisessä vettä valuen, nuhainen kuopus vieressä. Itsekin kuumeessa. Ulkona kaatosade, jonne olin joutunut koululaisen laittamaan. Onneksi on lapsilla säänkestävät vaatteet, ja itsellä myös. Mutta kyllä se harmitti ja suututti, enkä olisi lähtenyt tyttöä eskariin viemään ellei siellä olisi tänään lastenmusiikkikonserttia.
Mies on työmatkalla. Naapurit töissä, ystäväperheet myös. Ja olen niin hyvin iskostanut sen että apua ei saatana pyydetä kun itse olen lapseni halunnut. Mutta kun siellä eskarin eteisessä oli se sama ihana osallistuva isoäiti joka auttaa silloin tällöin. Aloin itkeä väsymystä kun käveltiin kuopuksen kanssa kotiin. Onneksi sitä itkua ei sateelta erottanut.
En jaksa millään teidän ihmisten kylmyyttä. Miksi kaikki pitää jaksaa itse? Miksi ei saa surra että toiset saa pyyteettömästi apua läheisiltään ja toiset ei? Maksan itse lastenhoitoavusta ja joskus siivoojalle. Olisitte edes kiitollisia siitä että jotkut tässä paskassa maassa edes vähän työllistää muita ja yrittää parhaansa.
Tsemppiä sinulle! Olen niitä mummoja, joka haen lapsia päiväkodista ja vietän aikaa lastenlasteni kanssa muutenkin. Kunpa tietäisin kuka olet, voisin joskus auttaa sinuakin, aikaahan minulla eläkeläisellä on. Ihmettelen kovasti noita välinpitämättömiä isovanhempia, lasten perheiden auttaminen on mielestäni panostamista tulevaisuuteen. Pienikin apu voi olla ratkaiseva lapsiperheen arjessa, niin tiukoilla vanhemmat voivat olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tänään iski mummokateus. Seisoin eskarin eteisessä vettä valuen, nuhainen kuopus vieressä. Itsekin kuumeessa. Ulkona kaatosade, jonne olin joutunut koululaisen laittamaan. Onneksi on lapsilla säänkestävät vaatteet, ja itsellä myös. Mutta kyllä se harmitti ja suututti, enkä olisi lähtenyt tyttöä eskariin viemään ellei siellä olisi tänään lastenmusiikkikonserttia.
Mies on työmatkalla. Naapurit töissä, ystäväperheet myös. Ja olen niin hyvin iskostanut sen että apua ei saatana pyydetä kun itse olen lapseni halunnut. Mutta kun siellä eskarin eteisessä oli se sama ihana osallistuva isoäiti joka auttaa silloin tällöin. Aloin itkeä väsymystä kun käveltiin kuopuksen kanssa kotiin. Onneksi sitä itkua ei sateelta erottanut.
En jaksa millään teidän ihmisten kylmyyttä. Miksi kaikki pitää jaksaa itse? Miksi ei saa surra että toiset saa pyyteettömästi apua läheisiltään ja toiset ei? Maksan itse lastenhoitoavusta ja joskus siivoojalle. Olisitte edes kiitollisia siitä että jotkut tässä paskassa maassa edes vähän työllistää muita ja yrittää parhaansa.
Ymmärrän täysin, samat fiilikset, isovanhemmat ei yhtään välitä saati auta koskaan. Eikä muukaan suku, ei oma sisar tai lasten kummit. Olen myös surullinen ja itkettää.
Veikkaan että tähänkin viestiin kohta sinulle vastaa että mitäs teit lapsia, oma syy ja hoida ongelmasi itse.
Tämä on aivan sairas, itsekäs, hedonistinen ja narsistinen aikakausi, jota suuret ikäluokat toteuttavat nyt ollessaan isovanhempi-iässä. Itsellä jo rajusti välit viilenneet ja tunteet kuollut paskoja vanhempiani kohtaan, mutta sehän ei heitä haittaa kun bailut jatkuu ja nyt eletään vain itseä varten.
Kyllä ne vanhemnat, jotka jättää aikuisen lapsensa rämpimään ja kamppailemaan elämässä yksin, ovat ihan helvetin paskoja vanhempia, lähimmäisiä ja ihmisiä.
Jaa, annoin sinulle peukun, vaikka sivulauseessa haukuitkin suuret ikäluokat. Olen syntynyt 1950 ja nippanappa vielä suuriin ikäkuokkiin kuuluva. Auttelen mieheni kanssa todella paljon lasteni perheitä useamman kerran viikossa ja pidän yökylässä. Ei ehkä kannata yleistää noita ikäluokkia, jokaisessa ikäluokassa on itsekkäitä ja auttavaisia, eiks vaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tänään iski mummokateus. Seisoin eskarin eteisessä vettä valuen, nuhainen kuopus vieressä. Itsekin kuumeessa. Ulkona kaatosade, jonne olin joutunut koululaisen laittamaan. Onneksi on lapsilla säänkestävät vaatteet, ja itsellä myös. Mutta kyllä se harmitti ja suututti, enkä olisi lähtenyt tyttöä eskariin viemään ellei siellä olisi tänään lastenmusiikkikonserttia.
Mies on työmatkalla. Naapurit töissä, ystäväperheet myös. Ja olen niin hyvin iskostanut sen että apua ei saatana pyydetä kun itse olen lapseni halunnut. Mutta kun siellä eskarin eteisessä oli se sama ihana osallistuva isoäiti joka auttaa silloin tällöin. Aloin itkeä väsymystä kun käveltiin kuopuksen kanssa kotiin. Onneksi sitä itkua ei sateelta erottanut.
En jaksa millään teidän ihmisten kylmyyttä. Miksi kaikki pitää jaksaa itse? Miksi ei saa surra että toiset saa pyyteettömästi apua läheisiltään ja toiset ei? Maksan itse lastenhoitoavusta ja joskus siivoojalle. Olisitte edes kiitollisia siitä että jotkut tässä paskassa maassa edes vähän työllistää muita ja yrittää parhaansa.
Ymmärrän täysin, samat fiilikset, isovanhemmat ei yhtään välitä saati auta koskaan. Eikä muukaan suku, ei oma sisar tai lasten kummit. Olen myös surullinen ja itkettää.
Veikkaan että tähänkin viestiin kohta sinulle vastaa että mitäs teit lapsia, oma syy ja hoida ongelmasi itse.
Tämä on aivan sairas, itsekäs, hedonistinen ja narsistinen aikakausi, jota suuret ikäluokat toteuttavat nyt ollessaan isovanhempi-iässä. Itsellä jo rajusti välit viilenneet ja tunteet kuollut paskoja vanhempiani kohtaan, mutta sehän ei heitä haittaa kun bailut jatkuu ja nyt eletään vain itseä varten.
Kyllä ne vanhemnat, jotka jättää aikuisen lapsensa rämpimään ja kamppailemaan elämässä yksin, ovat ihan helvetin paskoja vanhempia, lähimmäisiä ja ihmisiä.
Jaa, annoin sinulle peukun, vaikka sivulauseessa haukuitkin suuret ikäluokat. Olen syntynyt 1950 ja nippanappa vielä suuriin ikäkuokkiin kuuluva. Auttelen mieheni kanssa todella paljon lasteni perheitä useamman kerran viikossa ja pidän yökylässä. Ei ehkä kannata yleistää noita ikäluokkia, jokaisessa ikäluokassa on itsekkäitä ja auttavaisia, eiks vaan?
Kyllä suuret ikäluokat tulee jäämään historiaan itsekkyydestään ja kusipäisyydestään. Kaikki mulle heti -porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini asenne. Hän potki minutkin kotoa 15-vuotiaana koska "oli hänen aikansa".
Nyt sitten itkee kun kukaan ei käy ja lapseni ei edes tiedä että hän on elossa.
Välinpitämättömyys on teillä näköjään periytynyt.
Ei ole.
Minä pidän huolta lapsistani, olen läsnä ja priorisoin heidät. Saavat kotoa elatuksen ja kaiken tuen siihen asti kuin kokevat tarvitsevansa. Lisäksi rahoitan heidän opintonsa ja aunnotkin saavat.
En kavalla esim orvoneläkkeitä enkä raijaa "isäpuolta" paikalle heti isänsä kuoleman jälkeen.
Eikös orvoneläke tule vanhemman tilille kunnes lapsi on täysi-ikäinen ja sen saa käyttää lapsen hyväksi. Ei se ole kavaltamista.
Kyllä tulee ja on tarkoitettu lapsen kuluihin. Sitä ei tarvitse säästää lapsen tilille. Sillä nimenomaan katetaan ihan niitä arkisia lapsen kuluja. Valtio maksaa sen kuolleen vanhemman elatusosuuden.
Kavaltamiseksi se kyl muuttuu kun se orpo ei asu kotona vaan omillaan ja saa kuulla koko eläkkeestään vasta kun saa siitä mätkyt.
Miksei orpo ilmoittanut asiasta maistraatille? Orpo nimittäin sai huoltajansa tekemän viimeisen tilityksen ja hänellä oli oikeus antaa siitä huomautus. Tiedän kun olen ihan itse saanut tuon viimeisen tilityksen ja olisin saanut ilmoittaa maistraatille jollen olis ollut tyytyväinen huoltajani rahankäyttöön. Jättämällä asian sikseen orpo on hyväksynyt huoltajansa toimet.
Ai sainko? Vai veikö kaiken postinikin se samainen ihminen joka vei myös ne rahat? Joka jätti toimittamatta tiedon että rahaa oli edes haettu? Joka ei todellakaan laatinut mitään tilityksiä.
Tieto eläkkeestä tuli vasta mätkyjen muodossa. Jolloin minut haukuttiin pystyyn että olen ihan kusipää kun en suostu avustamaan äitiäni enempää.
Sait. Miksi sä olit kirjoilla äitisi asunnossa? Etkö 18v. osannut muuttaa osoitetietojasi muualle? Se kirje tuli tasan sinne missä oli sun virallinen osoite. Tais vaan olla ettei sua itseäsikään paljon viralliset hommat kiinnostaneet, ei osoittenmuutos eikä kirjeiden availu. Niin ja ne tilitykset on edunvalvojan pakko tehdä tai äitisi ei olisi pysynyt sun edunvalvojana. Kuten sanoin, tästä asiasta on kokemusta. Äidiltä kerran myöhästyi yks tilitys ja heti oli maistraatti kimpussa. Tosin ei sen tilityksen kovin kummoinen tarvinnut olla, varsinkaan kun noi perhe-eläkkeet ei kovin isoja ole ja ne katsotaan menevän ihan siihen peruselatukseen. Mutta tilitettävä ne silti on vuosittain, joten kyllä ne sunkin tilitiedot sieltä maistraatista löytyy.
Mikä 18-vuotias?!
Olin monta vuotta alle 18-vuotias kun jäin kodittomaksi äidin muuttaessa silloisen miesystävän luo pikkudiskoni kanssa. Minua ei sinne huolittu.
Muistan miten kysyin että enkö minä saa orvoneläkettä kuten pikkusisko ja äiti sanoi että en saa.
Edunvalvojana minulla oli kuolinpesästä vastaava juristi jolle äiti valehteli.
Olen pahoilasni etten kahden työn, iltakoulun ja asuntohuolien takia osannut 15/16-kesäisenä olla niin fiksu, että olisin tajunnut äitini kusettavan.
Sä sait sen edunvalvojan maistraatille jättämän viimeisen tilityksen täytettyäsi 18v. Siinä sä näit mitä edunvalvoja oli sun rahoille ym. tehnyt. Se tuli sun viralliseen osoitteeseen, sulle henkilökohtaisesti. Ja sulla oli oikeus antaa siihen vastine. Jos sitä ei tee niin siinä silloin hyväksyy edunvalvojan toimet.
Veikkaan että olet pelkkä trolli kun et mistään mitään tiedä.
En saanut mitään tilitystä. Äiti valehteli etten saa ko eläkettä. Mätkyt vasta paljastivat.
Olen pahoillani etten isän kuoleman jälkeen, kahden työn ja iltaloulun, asunto- ja rahahuolien uuvuttamana 15-18-vuotiaana ollut kaikesta koko ajan selvillä enkä osannut automaattisesti hoitaa kaikkea. Moni aikuinenkaan ei osaa.
Sä itse kerroit että sulla oli ulkopuolinen edunvalvoja isäsi kuoltua. Tämän edunvalvojan on siis ollut pakko tehdä tilitys sun rahoista. Maistraatti vaatii sen. Jos tilityksiä ei tule, niin edunvalvoja vaihtuu ja edellisen edunvalvojan tekemiset tutkitaan. Eli edunvalvojasi on tehnyt ne tilit. Joten sulle on tosiaankin tullut se viimeinen tilitys. Ja sen saadessasi olet ollut täysi-ikäinen. Olet sen viimeisen tilityksen itse hyväksynyt. Ihmettelen myös väitettä että edunnvalvoja on tehnyt tilit vain uskoen äitisi valeita. Kun edunvalvoja kuitenkin saa esim. kelalta vuosittain tiedot siitä kuinka paljon sulle on maksettu niitä perhe-eläkkeitä. Ja saa tietoonsa tiliesi käytön ym. Enkä mä ihmettele ettet 15-18v. osannut hoitaa asioitasi. Lähinnä ihmettelen sitä, että mikset tehnyt maistraatille ilmoitusta edunvalvojasi toiminnasta silloin 18v. kun sulle selvisi, että olet saanut perhe-eläkettä ja äitisi on käyttänyt ne omiin menoihinsa? Syytät nyt myöhemmin muita kavalluksesta sun muusta vaikka et itse aikanaan tehnyt asialle mitään. Minusta on turha ruikuttaa jos ei tee kokemilleen vääryyksille mitään vaan antaa niiden vaan olla. Myöhemmin sitten itkee kuinka äiti sitä ja äiti tätä. Antamalla asian olla sä olet itse hyväksynyt että äitisi vei sun rahat. Ei siinä olis tarvinnut kuin ilmoittaa maistraatille että on tyytymätön edunvalvojan toimintaan ja miksi niin asia olis tutkittu. Ja jos pitää paikkansa että asuit muualla ja äitisi käytti rahat omiin menoihinsa niin sekä äitisi että varsinkin edunvalvojasi olisivat olleet lirissä. Heidän kun olisi pitänyt näyttää kuittien avulla että rahat on sinuun käytetty.
Edelleenkään mä en usko että sun jutut on totta. Jos olisivat niin sä olisit jo ottanut selvää miten nää hommat menee. Etkä yrittäis pokkana väittää, että mitään tilityksiä ei ole edes tehty. Ei vaikka edunvalvojana on ollut jopa ulkopuolinen juristin koulutuksen saanut henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tänään iski mummokateus. Seisoin eskarin eteisessä vettä valuen, nuhainen kuopus vieressä. Itsekin kuumeessa. Ulkona kaatosade, jonne olin joutunut koululaisen laittamaan. Onneksi on lapsilla säänkestävät vaatteet, ja itsellä myös. Mutta kyllä se harmitti ja suututti, enkä olisi lähtenyt tyttöä eskariin viemään ellei siellä olisi tänään lastenmusiikkikonserttia.
Mies on työmatkalla. Naapurit töissä, ystäväperheet myös. Ja olen niin hyvin iskostanut sen että apua ei saatana pyydetä kun itse olen lapseni halunnut. Mutta kun siellä eskarin eteisessä oli se sama ihana osallistuva isoäiti joka auttaa silloin tällöin. Aloin itkeä väsymystä kun käveltiin kuopuksen kanssa kotiin. Onneksi sitä itkua ei sateelta erottanut.
En jaksa millään teidän ihmisten kylmyyttä. Miksi kaikki pitää jaksaa itse? Miksi ei saa surra että toiset saa pyyteettömästi apua läheisiltään ja toiset ei? Maksan itse lastenhoitoavusta ja joskus siivoojalle. Olisitte edes kiitollisia siitä että jotkut tässä paskassa maassa edes vähän työllistää muita ja yrittää parhaansa.
Ymmärrän täysin, samat fiilikset, isovanhemmat ei yhtään välitä saati auta koskaan. Eikä muukaan suku, ei oma sisar tai lasten kummit. Olen myös surullinen ja itkettää.
Veikkaan että tähänkin viestiin kohta sinulle vastaa että mitäs teit lapsia, oma syy ja hoida ongelmasi itse.
Tämä on aivan sairas, itsekäs, hedonistinen ja narsistinen aikakausi, jota suuret ikäluokat toteuttavat nyt ollessaan isovanhempi-iässä. Itsellä jo rajusti välit viilenneet ja tunteet kuollut paskoja vanhempiani kohtaan, mutta sehän ei heitä haittaa kun bailut jatkuu ja nyt eletään vain itseä varten.
Kyllä ne vanhemnat, jotka jättää aikuisen lapsensa rämpimään ja kamppailemaan elämässä yksin, ovat ihan helvetin paskoja vanhempia, lähimmäisiä ja ihmisiä.
Jaa, annoin sinulle peukun, vaikka sivulauseessa haukuitkin suuret ikäluokat. Olen syntynyt 1950 ja nippanappa vielä suuriin ikäkuokkiin kuuluva. Auttelen mieheni kanssa todella paljon lasteni perheitä useamman kerran viikossa ja pidän yökylässä. Ei ehkä kannata yleistää noita ikäluokkia, jokaisessa ikäluokassa on itsekkäitä ja auttavaisia, eiks vaan?
Kyllä suuret ikäluokat tulee jäämään historiaan itsekkyydestään ja kusipäisyydestään. Kaikki mulle heti -porukkaa.
Voisitko kuitenkin olla yleistämättä, en minäkään yleistä nykylasten vanhempia. "Kaikki mulle heti" kuvaa mielestäni kuitenkin enemmän tätä päivää.
Meillä molemmat isovanhemmat ovat erittäin tärkeä osa 1,5 v tyttömme elämään. Ja aivan omasta tahdostaan! On ihanaa, kun on hoitopaikka mihin pikkuisemme jää mielellään ja tiedämme hänen olevan turvassa ja nauttivan. Itse me lapsemme hoidamme vaikka välillä onkin mummiloissa. Usein olemme jopa koko petheellä vierailulla molempien isovanhempien luona vähintään kerran viikossa ja tämä siksi koska itse pyytävät meitä syömään ja muuten viettämään aikaa. Se on ihanaa! Ollaan tosi onnekkaita tämmöisestä lähipiiristä.
Kyllähän sitä parisuhdetta ehtii hoitamaan ja miksi sen pitää kuulostaa niin vaikealta ettei muka ehi lapsenlapsiakaan hoitaa :o
Meillä miehen kanssa onnellinen avioliitto vaikka eletään lapsiarkea. Toinen tulossa ja mies töissä. Esikoinenkin heräilee vielä useasti yössä. Me hoidamme suhdetta tässä arjessa. Ei ole vaatinut mitään joka viikkosia kahdenkeskesiä iltoja. Meillä kosketellaan todella paljon pitkin päivää. Iltasin on melkein aina seksiä. Pidetään juttu tuokioita aina kun lapsi on mennyt nukkumaan ja muutenki iltasin ulkoilessa vaihetaan kuulumiset ja höpötellään kaikkea maan ja taivaan väliltä kun lapsi leikki. Toki huomioimme pienenkin. Hömpöttelemme, flirttailemme ja huumoria löytyy joka päivä. Näin meillä toimii ilman sen suurempia hoitamisia. Ei tykätä riidellä. Jos jotain tulee niin adia jutellasn saman tien. Sitten pusut ja se siitä. Elämä jatkuu.