Lue keskustelun säännöt.
HS: Maarit on isoäiti, joka hoitaa mielummin parisuhdettaan kuin lastenlastaan
13.09.2017 |
http://www.hs.fi/elama/art-2000005364864.html
Positiivinen artikkeli itselle ajankohtaisesta aiheesta mummujen näkökulmasta. Tulee lähelle, kun tällä hetkellä oma äiti hoitamassa vähän vajaa 1-v lastani. Omilla lapsilla 4 ihanaa vielä työssäkäyvää isovanhempaa :)
Kommentit (455)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä kuviossa on mukana yhteiskunnan ja työelämän muutos, mutta myös suurten ikäluokkien pohjaton itsekkyys ja ahneus. Suuret ikäluokat ovat heterogeenistä porukkaa toki, eli osa auttaa/hoitaa, osa ei tippaakaan.
Meilä on 4 lasta, vanhin 9v, ja olisimme tässä 9v sisällä tarvinneet apua tiukoissa tilanteissa varmaan satoja kertoja. No emme ole saaneet apua kertaakaa . Meillä on kahdet isovanhemmat, eläkeläisiä ja hyväkuntoisia, omat vanhempani olivat eläkkeellä jo 9v sitten esikoisen syntyessä kun silloin pääsi 60v iässä jollekin valtion erikoiseläkkeelle. Kun esikoinen syntyi, KUMMATKAAN isovanhemmat ei korvaansa lotkauttaneet. Tulivat pitkin hampain ristiäisii joissa molemmat ilmoittivat että eme sitten aio autella ollenkaan, keskitymme vain itseemme, kukin hoitakoon omansa.Joo. Onhan niillä oikeus keskittyä itseensä ja sitä ovat tehneet niin hyvin, että edes yhtä ainoaa kertaa, edes viittä minuuttia, eivät ole koskaan hoitaneet, eivät käy jouluna, synttäreillä, eivät koskaan osta lapsille lahjoja tai laita edes korttia/puhelinsoittoa, nuorempien kolmen ristiäisiin eivät viitsineet tulla. Tämän vielä jotenkin raivosta kihisten siedän, mutta sitä en siedä että toitottavat että jokainen hoitaa omansa. Siis vittu! Kumpienkin vanhemmat hoidatutti omansa sukulaisilla. Olen ollut jo viikon ikäisena ekaa kertaa mummolla kun isä ei jaksanut kuunnella 'maruisaa vauvaa'. Tästä etrenpäin mjmmot, tädit, enot hoiti minua joka viiknloppu, kaikki vanhempien lomat olin mummolla, vanhemmat aina pyysivät mummon hoitamaan jos sairastuin. Minua voitivat mummot/tädit noin 80% ajasta, vanhemmat tekivät kaikkensa että saisivat hoidatettua lapsensa muilla. Ja NYT sitten ulisevat miten jokaisen pitää hoitaa omansa.
Appikset ihan samanlaisia, yhtään ei koäinnosta, eivät halua nähdä koskaan, soitetaan kerran vuodessa ja siinä se yhteydenpito.Olen luullut olevani ainoa maailmassa jolla on näin s****nan paska tuuri isovanhmpien kanssa. Tavallan lohdullista että muillakin esintyy tätä.olen nimittäin yritänyt omalta puoleltani paljon: soittelin, kutsuin kylään, autoin vahempiani, lähetin lastn kuvia ja askarteluita. Mutta vastineeksk ei mitään. Ei edes kiitosta.
Vituttaa, ja olen katkera. En edes häpeä sanoa sitä ääneen. Toivo että nuo paskat vittumaiset isova hemmat saavat kituliaan ja kurjan vanhuuden. Tuollaiset itsekkäät paskat eivät ansaitse mitään hyvää elämäänsä.
Miksi haluat lastesi menevän hoitoon ihmisille, joita selkeästi vihaat? Ja miksi ihmeessä 4 lasta, jos et jaksa yhtäkään hoitaa?
Missä lukee että hän haluaa lasten menevän hoitoon. Apua on esim se että tulee vartiksi auttamaan kun joutuu lähtemään lääkäriin tms.
Hah. Meillä anoppi vaivautui tulemaan tunniksi hoitamaan vauvaa kun vein vanhemman pojan sairaalaan tutkimuksiin. Siinä kävi sillein, että jouduin jättämään poikamme yksin tutkimuksiin kun anopin piti lähteä jonnekin.
Typeryyksissäni sitten jätin pojan sairaalaan yksin (11-vuotias). Hän oli hyvissä käsissä eli ei mitään hätää.
Jotenkin hirveän itsekäs tilanne. Kukaan ei selviä tunnissa tutkimuksista koska aikataulu pettää.
Ei joustoa. Anoppi vielä odotti ulkona 1-vuotiaan kanssa, jotta pääsi nopeasti lähtemään.
Mutta itsepähän olen lapseni tehnyt eikä avun tarve on heikkoutta😂Oma syy - oma vika. Ja tietysti olen vitun huono äiti.
Eikö teidän lapsilla ole isää?
Meillä mies vastuullisessa työssä, vastaavassa tilanteessa lasten isä olisi jäänyt kotiin tai vienyt toisen lapsen sairaalaan.
Olen työssä miesvaltaisella alalla ja kyllä suurin osa miehestä toistuvasti joutuu pitämään vapaita lastensa takia ja tämä koskee yhtälailla duunari kuin johtotasolla.
Kuulostaa ihan uusavuttomuudelta.
Ei meilläkään isovanhemmat juuri lapsia hoida tai ei edes pyydetä, vaikka ollaan paljon tekemisessä, vaan olemme muiden vanhempien kanssa perustaneet hoitoringin, josta hoitaja tulee, kun tarvitsemme apua.Siis kyllä lapsillani on isä. Mieheni on suuren yhtiön toimitusjohtaja. Johan haukuin itseni joten älä sinä auo päätäsi.
Siis tietysti minun olisi pitänyt ottaa 1- vuotias mukaan sairaalaan ja näin olisi pitänyt tehdä👍
Miten sinä olisit toiminut? Siten, että kaikki olisi tehty täydellisen oikein?
Silloin syy on tuskin mummossa, vaan sinun arvovalinnassasi, kun työ menee lapsen edelle ja pidät miestäsi työelämässä korvaamattomana.
Näin ei suinkaan kaikki ajattele, vaan Suomen suurimmillakin pörssijohtajilla on aikaa lapsille, jopa Suomen pääministeri tasolla esim. Jyrki Katainen, Matti Vanhanen, Paavo Lipponen jne. jotka ovat siirtyneet jo sovittuja tapaamisia, perhesyiden vedoten, kun heillä on ollut pieniä lapsia. Ja näin on monessa muussa maassa johtohenkilöillä.
Välttämättä sieltä ulkomailta ei lennetä kotia jos tulee ilmoitus, että lapsi pääsee sairaalaan tutkimuksiin...kaikki eivät voi itse päättää työasioista. Mutta ole onnellinen jos teillä kaikki toimii siten kun sinä itse haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse yritän olla mummon "korvike" kuolleen siskoni pojan lapsille. Omat lapset vielä murrosiässä.
Yritän elää tämän elämän mahdollisimman hyvin.
Teen tämän ihan omasta halusta - ei tulisi mieleenkään, että nämä lapset veistivät minulta parisuhdeaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju. Itse olen mallia "osaton" eli ikinä en ole saanut vanhemmiltani/miehrn vanhemmilta mitään välittämistä, tukea, apua, kiinnostusta tai lastenhoitoa (tai ylipäätään kiinnostusta lapsenlapsiin). Molempien vanhemnat pn tosi itsekkäitä, kylmiä ja tylyjä. Tavallaan silmiä avaavaa että muillakin ehkä on näin. Mutta erityisen silmiä avaavaa, että joissain (hyvissä) suvuissa lastenhoitoa ja lapsenlapsia arvostetaan ja sitä ihan halutaan tehdä. Tylyissä suvuissa lapsenlapset on riesa ja inhottava asia. Hyvissä suvuissa rikkaus ja aarre.
Voi, kunpa sukunsa voisi vaihtaa tai vanhempansa valita. Elämän tahdit ovat hyvin erilaiset siitä riippuen, synnytkö hyvään sukuun rakastaville vanhemmille vai tylyille paskavanhemmille. Kyllä minuakin v***ttaa se että vanhempani ovat tuollaiset; heitä ei voi mitenkään muuttaa tai saada toimimaan toisin.
Tätä on ihan tutkittukin. Huono-osaisuushan Suomessa on sukupolvittunut vahvasti. Sukupolvi toisensa jälkeen jää osattomaksi yhteiskunnasta. Näillä on hyvin usein se tilanne, että vanhemmat eivät auta jälkikasvuaan. Potkitaan ulos täysi-ikäisenä ja edellytetään ettei enää kysellä apuja. Käytännössä talutetaan se 18 -vuotias sossun ovelle. Lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämisessä isovanhempien antama tuki on ensi arvoista. Paitsi taloudellista tukea, isovanhemmat antavat myös lastenhoidollista tukea ja vähintäänkin pystyvät jakamaan omasta kokemuspohjastaan neuvoja miten asiat kannattaa hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on huonot välit äitiini ja isään ei välejä ollenkaan, siksi itse olen halunut olla mahdollisimman paljon lsnä ja tukena omalle lapselleni - siis olla TÄYSIN erilainen kuin omat vanhempani.
Eivät olleet vanhempia minulle ja isovanhempiahan he eivät ole kuin vain nimellisesti.
Itse toivon, etät lapseni hankkii joskus omia lapsia ja saan jatkaa näin oman elämäni polkua ja perintöä olla ensin hyvä äiti ja sen jälkeen hyvä isovanhempi. Kun tietää tekevänsä moraalisesti ja oikein, oma elämäkin tuntuu elämisen arvoiselta - on edes jotain mistä olla ylpeä kuolinvuoteella, edes siitä että on kasvattanut omat lapsensa hyvin ja ollut läheinen mummu.
Kuin omasta suustani! Arvostan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju. Itse olen mallia "osaton" eli ikinä en ole saanut vanhemmiltani/miehrn vanhemmilta mitään välittämistä, tukea, apua, kiinnostusta tai lastenhoitoa (tai ylipäätään kiinnostusta lapsenlapsiin). Molempien vanhemnat pn tosi itsekkäitä, kylmiä ja tylyjä. Tavallaan silmiä avaavaa että muillakin ehkä on näin. Mutta erityisen silmiä avaavaa, että joissain (hyvissä) suvuissa lastenhoitoa ja lapsenlapsia arvostetaan ja sitä ihan halutaan tehdä. Tylyissä suvuissa lapsenlapset on riesa ja inhottava asia. Hyvissä suvuissa rikkaus ja aarre.
Voi, kunpa sukunsa voisi vaihtaa tai vanhempansa valita. Elämän tahdit ovat hyvin erilaiset siitä riippuen, synnytkö hyvään sukuun rakastaville vanhemmille vai tylyille paskavanhemmille. Kyllä minuakin v***ttaa se että vanhempani ovat tuollaiset; heitä ei voi mitenkään muuttaa tai saada toimimaan toisin.Tätä on ihan tutkittukin. Huono-osaisuushan Suomessa on sukupolvittunut vahvasti. Sukupolvi toisensa jälkeen jää osattomaksi yhteiskunnasta. Näillä on hyvin usein se tilanne, että vanhemmat eivät auta jälkikasvuaan. Potkitaan ulos täysi-ikäisenä ja edellytetään ettei enää kysellä apuja. Käytännössä talutetaan se 18 -vuotias sossun ovelle. Lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämisessä isovanhempien antama tuki on ensi arvoista. Paitsi taloudellista tukea, isovanhemmat antavat myös lastenhoidollista tukea ja vähintäänkin pystyvät jakamaan omasta kokemuspohjastaan neuvoja miten asiat kannattaa hoitaa.
No ennen se ulosheittäminen tapahtui vieläkin aikaisemmin. Minäkin aloin 14-vuotiaana tuntea olevani liikaa ja lukion jouduinkin jo käymään iltakouluna töiden ohella.
Oma äitini on orpo ja kasvoi kasvattiperheessä josta hönetkin oli ulkoistettu teininä. Miehen isän suvussa sama perinne.
Eli me ei olla saatu kummaltakaan puolelta yhtään mitään. Ikinä.
Sossun asiakkaita ei kyllä olle. Järjetön määrä ollaan tehty töitä. Ja omia lapsia ei kyllä hylätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutamat ovat kommentoineet sitä, että turha huudella sitä korttia, että lapset ja lapsenlapset pitävät sitten myöhemmin yhteyttä, kun voi olla etteivät pidä kuitenkaan yhteyttä vaikka kuinka mummo ja vaari olisi aikoinaan auttaneet ja hoivanneet. Juu, ei se sitä takaa mutta TODENNÄKÖISESTI pitävät. Mikäli isovanhemmat ovat eristäneet itsensä lastensa perheistä, ei ainakaan pidetä yhteyttä.
Olen itsekin vanhusten kanssa tekemisissä ja kyllä sen huomaa, toisilla käy paljon jälkeläisiä, ihan teinejäkin yksinään (ei vain vanhempien mukana). Myös lapsettomilla vanhuksilla on sisarusten lapsia, jotka hyvinkin läheisiä. Joskus, varsinkin kun omainen on menehtynyt, kerrotaan meillekin mukavia muistoja lapsuudesta. Ja sitten on ne yksinäiset, joita ei kukaan koskaan tai kerran vuodessa käy katsomassa. Se, mitä siellä taustalla on, mutta ei todellakaan "suurin osa" vanhuksista ole ilman sukulaiskontakteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tää muka on nyt jotenkin nykyisten vanhempien kauheutta ja pahuutta, kuinka isovanhemmilta vaaditaan toimimista "lapsenhoitoautomaattina" kun mummot ja vaarit vaan haluais harrastaa seksiä ja golfia kun "ovat omat lapsensa hoitaneet".
Ihan kun miettii aikaa taaksepäin, niin kaikki kaverit olivat aina kaiket kesät mummolassa. Ei mitään satunnaista "hoitoapua" vaan siis viikkotolkulla. Kun koulu loppui, niin lapset ukin autoon ja menoksi mökille, päiväkoti-ikäiset jo aikaisemmin. Vanhemmat sitten kävivät töissä ja viettivät illat "omaa aikaa ja hoitivat sitä parisuhdetta", viikonloppuna sitten käytiin siellä mökillä tai mummolassa viettämässä aikaa lasten kanssa.
Piha tyhjeni kesiksi. Ne joilla ei mummolaa ollut, menivät jonnekin kesäsiirtolaan pariksi viikoksi.
Minä olen syntynyt vuonna 1972 ja ylivoimaisesti suurin osa kaikista lapsuudenkavereistani oli todella paljon mummollassa hoidossa (mummolasta puhuessani tarkoitan sitä paikkaa, jossa oli myös e pappa/ukki/vaari jne.) niin lomilla kuin ihan muuten vaan.
Oma äitini ei esim. varmaan ikinä ollut pois töistä meidän lasten sairastelujen takia, me menimme aina kilsan päässä olevaan mummolaan sairaspäiviksi. Kun pikkuveli ei saanut päivähoitopaikkaa, mummo hoiti siihen saakka että paikka irtosi (ehkä n. 4 kk).
Näin siis suurten ikäluokkien ollessa itse vanhempia. Mutta onneksi he ovat nyt niin itsenäisiä eivätkä seksiltä ehdi lapsenlapsia tapaamaan, koska nytkun.
Vähän niinkuin rusnat pullasta -meininkiä. Kuten niin monessa muussakin asiassa tuon porukan kohdalla.
Mutta Maarit lieneen nuorempi, suuret ikäluokat ovat päälle seitsemänkymmpisiä.
No, mun kaveripiirissä kyllä ne isovanhemmat on sitten olleet myös todella läheisiä ja rakkaita, itse istuin puolitoista vuorokautta papan kuolinvuoteella ja mummia haettiin vuodeosastolta meille aina kun hänen kuntonsa salli. Sitä ennen autettiin ikkunanpesuissa ja kauppa-asioissa yms.
Vai ovat ottaneet rusinat pullasta..
Kuinkahan moni tämän päivän äideistä olisivat valmiit luopumaan niistä eduista mitä ei edes osattu edes unelmoida.
Äitiysloma 10kk, oikeus kotihoitotukeen alle 3v. lähes ilmainen kunnallinen päivähoito-oikeus, oikeus työelämässä palkalliseen sairaanlapsen hoitoon, tehdä lyhempää työaikaa, kunnes lapsi on 10v. menettämättä työpaikkaa, iltapäiväkerhot alakoululaisille jne. jne.
Ja tämä kaikki perhe-edut ovat tulleet 80-luvulla tai sen jälkeen.Aika moni jos saisi parin vuoden diipadaapaopinnoilla vakituisen julkishallinnonnviran jossa ei tarvitse edes tehdä ennen eläköitymistä 55-vuotiaana ja asunnon maksaisi inflaatio.
Ja lapset voisi hoidattaa kotiapulaisella joita olisi maaseutu piukassa. Ja päälle vielä se oma äiti jolle lapset laittaa lomiksi.
Plus äitiyden vaatimustaso se, että kerran viikossa puhtaat vaatteet ja öiksi sisälle.
Kateus on kavala käärme! Ihan oikeastiko kadehditte isovanhempienne elämää a?
Ei, isovanhempien elämää en kadehdi, he elivät sota-ajan ja sitten jälleenrakennuksen. Kovalla työllä hommasivat omistusasunnon Helsingistä ja kesämökin meren rannalla.
Omien vanhempien elämää voisi pikkuisen ehkä jopa kadehtia. Äiti ylioppilaspohjalta pankinjohtajaksi ja alle 60-vuotiaana "putken" kautta eläkkeelle ja eläke samaa luokkaa kuin mun, korkeakoulutetun palkka. Isällä kesken jääneet ekonomiopinnot ja lopputuloksena optiomiljonääri. Ensiasunnon osti vanhemmat Helsingin kantakaupungista ja kun isompaan vaihtoivat, oli korot toki korkealla mutta inflaatio söi lainan. Äidillä yhteensä kaksi työnantajaa ja katkeamaton työura, isä jäi eläkkeelle firmasta jonne opiskeluaikana meni.
Me kolme lasta oltiin kaikki kesät aina mökillä isovanhempien kanssa ja isovanhemnat olivat todella paljon meidän lasten elämässä, hoitajina, harrastuksiin kuljettajina ja jopa niiden maksajina kun vanhemmilla ei vielä ollut isot tulot.
En tiedä, joskus se kateuden kavala käärme hiipii mieleen, kun kommentointi on tasoa "ei sunkaan pitäisi tohon jämähtää, etsit vaan vaativampaa". Juu, kun saa olla onnellinen että on vakituinen työ. Hoitoapua ei luonnollisesti heru, koska he ovat jo omansa hoitaneet (jep), saati nyt taloudellista tukea, sitä nyt ei toki odotetakaan.
Tuolloin oli aika tavallista, että pankit ja eläkelaitokset kouluttivat oman henkilökuntansa. Tokko se sinunkaan äitisi suoraan nuorena yo:na pankinjohtakajsi pääsi, vaan koulutuksen kautta. Oletko koskaan ollut kiinnostunut, millaisen koulutuksen äitisi pankissa sai? Vielä -70 luvulla lähes joka kaupunginosassa ja maaseudulla myös suurimmissa kylissä oli oma pankkikonttori ja ko paikassa oli myös pankinjohtaja. Joten tämän päivän pankinjohtajaa ei voi verrata menneisiin. Meidänkin kylällä lapsuudessa pankinjohtajana toimi kanttori, jolla pysyi kynä kädessä, nyt sillä paikalla on juristikoulutuksen saanut henkilö.
Aivan.
Eli ennen pääsi helpolla.
Nykyään ei pääse.
Kuinka niin pääsivät helpolla. Esim pankkityö oli tyystin erilaista, varmaan noihinkin töihin on vaadittu oma osaamisensa. Ennen moni asia tehtiin käsin, laskettiin laskukonetta käyttäen, blarattiin mappeja. Työtä ne ihmiset tekivät siellä, kun hoitivat ihmisten raha-asioita.
Voinhan minäkin sanoa, että nyt päästään helpolla, kun ei tarvitse, kun tietokonetta näppäillä. Ei tarvitse edes asiakkaita tavata. Kaikki sujuu napista painaen, peräpukamat suurin vaiva.
Surkeella koulutuksella pääsi pankkiin töihin ja pankin kouluttamana yleni.
Ja pankeilla oli jopa asunnot. Pankinjohtajilla yleensä hulppeat asunnot taajamien keskustassa.
Nykyään pitää olla ktm plus juristi, alle 30, 15 vuotta työkokemusta, kuusi kieltä natiivitasolla.
Ja sitten pääsee harjoittelijaksi ilman palkkaa.
Työsuhdeasuntoja ei ole.
Niin ei ne kaikki pankin työntekijät olleet pankinjohtajia! Oma sukulaiseni oli pitkään töissä pankkivirkailijana, hänellä oli keskikoulupohja ja kauppa-opistokoulutus ja lisäksi pankin omaa koulutusta. Työpaikka kyllä sitten meni häneltä 90-luvun pankkikriisissä.
Työsuhdeasunnot olivat 60-luvulla tavallisia muuallakin kuin pankeissa. Myöhemminhän niistä on luovuttu,
kun työsuhdeasuntoja alettiin verottaa. Kurjaa tietysti nykyään, kun nuoret eivät saa työtä hyvästä koulutuksesta huolimatta, mutta ei kai se nyt vanhemman sukupolven syytä ole.
Suomen sosiaalimenoista valtaosa on eläkemenoja, jotka maksetaan just sille vanhemmalle sukupolvelle. Meiltä muilta leikataan ja nää pitää kiinni kynsin ja hampain eläkkeistään, törkeimmät (Kimmo Kiljunen) vaatii jopa niiden nostoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvun lapsena olen ollut päivähoidossa päivät, vapaa-ajat isovanhemmilla, koulun alettua avainkaulalapsena, mummilla tai yksin kotona. Vähän vanhempana ainoa vaatimus oli käyttäytyä niin, ettei ulkopuolisilla ollut nokan koputtamista, muuten vanhempia ei paljon näkynyt, kun piti "yhteiskunnallisesti vaikuttaa". Omilleni muutettuani kumpikaan vanhemmistani ei käynyt luonani, ei myöskään veljeni. Perheelliseksi tultuani jatkoivat ihan täsmälleen samoja harrastuksiaan plus useita uusia ja töissä meni päivät. Lapsenlapsiaan eivät ole hoitaneet, mutta kehuskelleet niillä kyllä. Kyllä, katto on ollut pään päällä ja ruokaa on löytynyt, mutta mikä ihan täsmälleen on ollut sitä "omani olen hoitanut" ja oikeutus tälle "nyt voin elää itselleni, vihdoin". Niin, kyllähän ne kakarat väkisinkin kasvaa, jolleivät vahingossa jossain välissä kuole pois. Vanhemmuus ja oman osansa tekeminen, jonka perusteella on myöhemmin oikeutettu elämään itseään varten, on kyllä jotain ihan muuta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini asenne. Hän potki minutkin kotoa 15-vuotiaana koska "oli hänen aikansa".
Nyt sitten itkee kun kukaan ei käy ja lapseni ei edes tiedä että hän on elossa.
Välinpitämättömyys on teillä näköjään periytynyt.
Ei ole.
Minä pidän huolta lapsistani, olen läsnä ja priorisoin heidät. Saavat kotoa elatuksen ja kaiken tuen siihen asti kuin kokevat tarvitsevansa. Lisäksi rahoitan heidän opintonsa ja aunnotkin saavat.
En kavalla esim orvoneläkkeitä enkä raijaa "isäpuolta" paikalle heti isänsä kuoleman jälkeen.
Eikös orvoneläke tule vanhemman tilille kunnes lapsi on täysi-ikäinen ja sen saa käyttää lapsen hyväksi. Ei se ole kavaltamista.
Kyllä tulee ja on tarkoitettu lapsen kuluihin. Sitä ei tarvitse säästää lapsen tilille. Sillä nimenomaan katetaan ihan niitä arkisia lapsen kuluja. Valtio maksaa sen kuolleen vanhemman elatusosuuden.
Kavaltamiseksi se kyl muuttuu kun se orpo ei asu kotona vaan omillaan ja saa kuulla koko eläkkeestään vasta kun saa siitä mätkyt.
Miksei orpo ilmoittanut asiasta maistraatille? Orpo nimittäin sai huoltajansa tekemän viimeisen tilityksen ja hänellä oli oikeus antaa siitä huomautus. Tiedän kun olen ihan itse saanut tuon viimeisen tilityksen ja olisin saanut ilmoittaa maistraatille jollen olis ollut tyytyväinen huoltajani rahankäyttöön. Jättämällä asian sikseen orpo on hyväksynyt huoltajansa toimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs Maaritin tyttären hoito silloin kuin tytär oli pieni?
Oliko silloin kenties niin, että Maaritin tytär oli mummollaan hoidossa kesäisin monta viikkoa? Ja Maarit itse lomaili miehensä kanssa (silloinkin)?
Kenenkään isovanhemman velvollisuus ei ole hoitaa lapsenlapsiaan.
MUTTA monet meistä 1970-luvulla syntyneistä muistavat vallan mainiosti, miten kesäisin oltiin vuorotellen molemmissa mummoloissa helposti 4-6 viikkoa putkeen. Vanhemmat kaupungissa.
Ja sitten kun itse kysyy omilta vanhemmilta/appivanhemmilta yhtä hoitopäivää kun tarha on kiinni ja töihin on mentävä niin se on ihan mahdoton isovanhempien järjestää....
Minkä ikäisiä ne vanhemmat oli silloin?
On täysin eri asia olla 40 vuotias isoäiti kuin 60 vuotias.
On täysin eri asia jos mummo ja vaari on 40 vuotiaita ja heillä on oma maatla jossa he työskentelevät kuin se että asuvat kaupungissa ja vielä 60 vuotiaina tekevät täyttä päivää.
70-luvulla isovanhemmat niin kuin vanhemmatkin laittoivat kaikki kouluikäiset lapset ulos jotta saivat olla kahdestaan. Kuinka moni nykypäivänä kaupungissa tekee vastaavaa?
Siis yksi päivä on mahdoton järjestää jos on kuuskytvuotias? En usko.
Tajuatko että 60 vuotias tarvitsee jo lepoa. Kun he on pirteitä niin heillä on oikeus matkustella ja tehdä kaikenlaisia asioita mihin nuorena ei ollut varaa.
Heidän elämänsä ei hypi sinun halujesi mukaan. Miten paljon sinä olet tehnyt heidän vuokseen?
60-vuotiaat ovat töissä. Ei sieltä niin vain oteta vapaata sairaan lapsenlapsen hoitoa varten.
No esim ne päiväkotien kiinniolopäivät ilmoitetaan hyvissä ajoin ja moni pystyy työaikojaan sopimaan. Jos haluaa.
Sitäpaitsi monet kuusikymppiset ON eläkkeellä. Tulevat polvet tosin eivät kyllä sitä onnea tule kokemaan.
Eivät ole eläkkeellä, jos ovat terveitä.
Kyllä on.
Lopeta trollaaminen
Lopeta itse. On edelleen hyvin yleistä jäädä eläkkeelle ennen kuuskymppisiä. Asun arvoalueella Helsingissä ja täällä lääkärit/lakimiehet/toimarit jne todellakin on eläkkeellä jo kuusikymppisinä. Jotain keikkaa/konsultointia jne sitten tekevät lämpimikseen. Mekin ostettiin talomme kuuskymppiseltä yrittäjäpariskunnalta, jotka muutti Helsingistä Inkooseen.
No luettelit tuohon henkilöitä, jotka toimineet yrittäjinä ja makselleet etukäteen eläkettään eläkevakuutuksilla. Satutko tietämään mikä sen kaupungin palveluksessa olevan opettajan, hoitajan tai siivoojan eläkeikä on? Ei ole 60 vaan 65v.
Suuriin ikäluokkiin kuuluva anoppini (opettaja) jäi eläkkeelle 60v. Kuten teki suurin osa hänen työkavereistaankin.
Vierailija kirjoitti:
”Haluan pitää työstäni kynsin hampain kiinni, koska nautin siitä ja olen siinä oikeasti todella hyvä. En voi ottaa pientä lasta yöksi hoitoon. Minun on pakko saada nukkua itse”, Maarit sanoo.
Muutamia vuosia sitten omanikäiset ystävät alkoivat sairastella, Maarit kertoo. Se pysäytti. Elämä on rajallinen resurssi, eikä puolisokaan ole aina tuossa, Maarit oivalsi.
”Meille on tärkeää saada olla yhdessä nyt, kun aikaa vielä on. Emme esimerkiksi rakastele vain lauantai-iltaisin saunan jälkeen. Pitäisikö meidän luopua siitä pikkuisen yllätyskyläilyjen vuoksi? Ei herranjestas sentään.”
Jotenkin käsittämätöntä, että Maarit ei ole tajunnut, ettei hän ehkä myöskään voi olla niiden omien lastensa ja lastenlastensa kanssa. Ei ne siinä välttämättä aina ole. Ehkä olis tärkeää olla myös heidän kanssaan, vielä kun aikaa on. Ja kun normi-ihmisellä yleensä on aikaa muuhunkin kuin puolisoon ja seksiin. Me muut ehditään nähdä muitakin ihmisiä ja seksiä voi harrastaa sen pikkuisen yllätyskyläilyn jälkeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini asenne. Hän potki minutkin kotoa 15-vuotiaana koska "oli hänen aikansa".
Nyt sitten itkee kun kukaan ei käy ja lapseni ei edes tiedä että hän on elossa.
Välinpitämättömyys on teillä näköjään periytynyt.
Ei ole.
Minä pidän huolta lapsistani, olen läsnä ja priorisoin heidät. Saavat kotoa elatuksen ja kaiken tuen siihen asti kuin kokevat tarvitsevansa. Lisäksi rahoitan heidän opintonsa ja aunnotkin saavat.
En kavalla esim orvoneläkkeitä enkä raijaa "isäpuolta" paikalle heti isänsä kuoleman jälkeen.
Eikös orvoneläke tule vanhemman tilille kunnes lapsi on täysi-ikäinen ja sen saa käyttää lapsen hyväksi. Ei se ole kavaltamista.
Kyllä tulee ja on tarkoitettu lapsen kuluihin. Sitä ei tarvitse säästää lapsen tilille. Sillä nimenomaan katetaan ihan niitä arkisia lapsen kuluja. Valtio maksaa sen kuolleen vanhemman elatusosuuden.
Kavaltamiseksi se kyl muuttuu kun se orpo ei asu kotona vaan omillaan ja saa kuulla koko eläkkeestään vasta kun saa siitä mätkyt.
Miksei orpo ilmoittanut asiasta maistraatille? Orpo nimittäin sai huoltajansa tekemän viimeisen tilityksen ja hänellä oli oikeus antaa siitä huomautus. Tiedän kun olen ihan itse saanut tuon viimeisen tilityksen ja olisin saanut ilmoittaa maistraatille jollen olis ollut tyytyväinen huoltajani rahankäyttöön. Jättämällä asian sikseen orpo on hyväksynyt huoltajansa toimet.
Ai sainko? Vai veikö kaiken postinikin se samainen ihminen joka vei myös ne rahat? Joka jätti toimittamatta tiedon että rahaa oli edes haettu? Joka ei todellakaan laatinut mitään tilityksiä.
Tieto eläkkeestä tuli vasta mätkyjen muodossa. Jolloin minut haukuttiin pystyyn että olen ihan kusipää kun en suostu avustamaan äitiäni enempää.
Vierailija kirjoitti:
”Haluan pitää työstäni kynsin hampain kiinni, koska nautin siitä ja olen siinä oikeasti todella hyvä. En voi ottaa pientä lasta yöksi hoitoon. Minun on pakko saada nukkua itse”, Maarit sanoo.
Muutamia vuosia sitten omanikäiset ystävät alkoivat sairastella, Maarit kertoo. Se pysäytti. Elämä on rajallinen resurssi, eikä puolisokaan ole aina tuossa, Maarit oivalsi.
”Meille on tärkeää saada olla yhdessä nyt, kun aikaa vielä on. Emme esimerkiksi rakastele vain lauantai-iltaisin saunan jälkeen. Pitäisikö meidän luopua siitä pikkuisen yllätyskyläilyjen vuoksi? Ei herranjestas sentään.”
Vanha kurppa ja puhuu kuin narsistinen teini. Minä, minä ja minä... Ei varmaan ne yöunet ja rakastelut siihen lopu jos lapsi ois sillon tällön hoidossa. Hävettäs ollas tälläisen Maaritin sukulainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani ovat eläkkeelle päästyään, ja sisarukseni muutettua takaisin kotipaikkakunnalle, lipuneet lastenhoitoautomaateiksi. Veikkaan että vähän vähemmälläkin olisi se suhde lapsenlapsiin saatu luotua. Itse sain lapseni 19-vuotiaana, enkä todellakaan ollut koko ajan raijaamassa lasta mummolaan että saan omaa aikaa. Lapsella on myös isä, joka oli ihan kykenevä hoitamaan lasta rinnallani. En olisi koskaan kehdannut roudata omia kupeitteni hedelmiä omille vanhemmilleni harva se päivä ja viikko. Isovanhemmat olivat lapsen saadessani vielä tukevasti työelämässä, ja itsekin töissäkäyvänä ymmärisn kyllä miten sitä voi olla työpäivän jälkeen poikki, varsinkin jos on jo yli 50v.
Toista se on sisarukseni lasten kanssa. Joka viikko lapset ovat mummolassa hoidossa ainakin kolmena päivänä parista tunnista kahdeksaan tuntiin, ja viikonloppuna tietysti yökylässä, kun pitää saada sitä "omaa aikaa" ja "parisuhde"aikaa. Myös kun lapset ovat sairaina(ja ovatkin usein), eivätkä voi mennä tarhaan, heidät roudataan mummolaan. Tästä johtuen isovanhemmat ovat vähän väliä flunssankourissa, ja vanhoja kun ovat, palautuminen kestää kauan. Ja toki sitten kun vanhempi sairastuu lapsensa tautiin, viedään lapset jälleen mummolaan, kun ei jakseta sairaana hoitaa. Jostain syystä vanhusten pitää kuitenkin ne lapset jaksaa sairaana hoitaa. Että asioissa on se kuuluisa toinenkin puoli. Se olisi hyvä muistaa. Sisarukseni puolison vnhemmat ovat vetäneet paljon tiukemman rajan, ja hoitavat lapsia silloin kun HEILLE sopii. Tästä syystä puoliso moittiikin vanhempiaan, kun hän OLETTI että vanhempansa rientäisivät riemurinnoin apuun lyhyelläkin varoitusajalla, ja tätä varten muutettiin lasten synnyttyä maitojunalla takaisin kotikaupunkiin. Isovanhemmilla on myös se kuuluisa oma elämä, eikä heidän tarvitse käyttää elämästään lastenhoitoon aikaa kymmeniä vuosia, kun ovat omansa kerran jo hoitaneet ja kasvattaneet. Ja HYI kaikille jotka sabotoivat lastensa ja isovanhempien suhteen hormoniloukkaantumisissaan. Hävetkää. Lapsella on oikeus isovanhempiinsa silloinkin, kun isovanhemmat eivät tanssi teidän pillinne mukaan, ja teidän marssin tahtiin. Jos käy kerran viikossa kylässä lasten kanssa mummolassa, ja he ottavat lapset kerran kuussa yhdeksi yöksi kylään, niin sen pitää riittää.
Älkääkä viitsikö tehdä lapsia isovanhempien hoidettavaksi. Hoitakaa ne itse, ja mummoihin ja pappoihin sitten erilainen suhde, ei vastuuhenkilöksi enää vanhalla iällä!
TÄMÄ! Hyvä kirjoitus! Näin ajattelen itsekkin. Lasten päähoitovastuu on lapsen omilla vanhemmilla, eikä hoitovastuuta voi olla alati jakamassa lapsen isovanhemmille. Silloin tällöin vuoroin kylästämässä ja se on siinä. Korkeintaan jos isovanhemmat ovat vielä terveitä ja jaksavia muutenkin voivat lapsenlapset olla yön ylikin hoidossa, jos vanhemmilla on jokin tärkeä meno, joka voi olla jokin pikkujoulu tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini asenne. Hän potki minutkin kotoa 15-vuotiaana koska "oli hänen aikansa".
Nyt sitten itkee kun kukaan ei käy ja lapseni ei edes tiedä että hän on elossa.
Välinpitämättömyys on teillä näköjään periytynyt.
Ei ole.
Minä pidän huolta lapsistani, olen läsnä ja priorisoin heidät. Saavat kotoa elatuksen ja kaiken tuen siihen asti kuin kokevat tarvitsevansa. Lisäksi rahoitan heidän opintonsa ja aunnotkin saavat.
En kavalla esim orvoneläkkeitä enkä raijaa "isäpuolta" paikalle heti isänsä kuoleman jälkeen.
Eikös orvoneläke tule vanhemman tilille kunnes lapsi on täysi-ikäinen ja sen saa käyttää lapsen hyväksi. Ei se ole kavaltamista.
Kyllä tulee ja on tarkoitettu lapsen kuluihin. Sitä ei tarvitse säästää lapsen tilille. Sillä nimenomaan katetaan ihan niitä arkisia lapsen kuluja. Valtio maksaa sen kuolleen vanhemman elatusosuuden.
Kavaltamiseksi se kyl muuttuu kun se orpo ei asu kotona vaan omillaan ja saa kuulla koko eläkkeestään vasta kun saa siitä mätkyt.
Miksei orpo ilmoittanut asiasta maistraatille? Orpo nimittäin sai huoltajansa tekemän viimeisen tilityksen ja hänellä oli oikeus antaa siitä huomautus. Tiedän kun olen ihan itse saanut tuon viimeisen tilityksen ja olisin saanut ilmoittaa maistraatille jollen olis ollut tyytyväinen huoltajani rahankäyttöön. Jättämällä asian sikseen orpo on hyväksynyt huoltajansa toimet.
Ai sainko? Vai veikö kaiken postinikin se samainen ihminen joka vei myös ne rahat? Joka jätti toimittamatta tiedon että rahaa oli edes haettu? Joka ei todellakaan laatinut mitään tilityksiä.
Tieto eläkkeestä tuli vasta mätkyjen muodossa. Jolloin minut haukuttiin pystyyn että olen ihan kusipää kun en suostu avustamaan äitiäni enempää.
Sait. Miksi sä olit kirjoilla äitisi asunnossa? Etkö 18v. osannut muuttaa osoitetietojasi muualle? Se kirje tuli tasan sinne missä oli sun virallinen osoite. Tais vaan olla ettei sua itseäsikään paljon viralliset hommat kiinnostaneet, ei osoittenmuutos eikä kirjeiden availu. Niin ja ne tilitykset on edunvalvojan pakko tehdä tai äitisi ei olisi pysynyt sun edunvalvojana. Kuten sanoin, tästä asiasta on kokemusta. Äidiltä kerran myöhästyi yks tilitys ja heti oli maistraatti kimpussa. Tosin ei sen tilityksen kovin kummoinen tarvinnut olla, varsinkaan kun noi perhe-eläkkeet ei kovin isoja ole ja ne katsotaan menevän ihan siihen peruselatukseen. Mutta tilitettävä ne silti on vuosittain, joten kyllä ne sunkin tilitiedot sieltä maistraatista löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini asenne. Hän potki minutkin kotoa 15-vuotiaana koska "oli hänen aikansa".
Nyt sitten itkee kun kukaan ei käy ja lapseni ei edes tiedä että hän on elossa.
Välinpitämättömyys on teillä näköjään periytynyt.
Ei ole.
Minä pidän huolta lapsistani, olen läsnä ja priorisoin heidät. Saavat kotoa elatuksen ja kaiken tuen siihen asti kuin kokevat tarvitsevansa. Lisäksi rahoitan heidän opintonsa ja aunnotkin saavat.
En kavalla esim orvoneläkkeitä enkä raijaa "isäpuolta" paikalle heti isänsä kuoleman jälkeen.
Eikös orvoneläke tule vanhemman tilille kunnes lapsi on täysi-ikäinen ja sen saa käyttää lapsen hyväksi. Ei se ole kavaltamista.
Kyllä tulee ja on tarkoitettu lapsen kuluihin. Sitä ei tarvitse säästää lapsen tilille. Sillä nimenomaan katetaan ihan niitä arkisia lapsen kuluja. Valtio maksaa sen kuolleen vanhemman elatusosuuden.
Kavaltamiseksi se kyl muuttuu kun se orpo ei asu kotona vaan omillaan ja saa kuulla koko eläkkeestään vasta kun saa siitä mätkyt.
Miksei orpo ilmoittanut asiasta maistraatille? Orpo nimittäin sai huoltajansa tekemän viimeisen tilityksen ja hänellä oli oikeus antaa siitä huomautus. Tiedän kun olen ihan itse saanut tuon viimeisen tilityksen ja olisin saanut ilmoittaa maistraatille jollen olis ollut tyytyväinen huoltajani rahankäyttöön. Jättämällä asian sikseen orpo on hyväksynyt huoltajansa toimet.
Ai sainko? Vai veikö kaiken postinikin se samainen ihminen joka vei myös ne rahat? Joka jätti toimittamatta tiedon että rahaa oli edes haettu? Joka ei todellakaan laatinut mitään tilityksiä.
Tieto eläkkeestä tuli vasta mätkyjen muodossa. Jolloin minut haukuttiin pystyyn että olen ihan kusipää kun en suostu avustamaan äitiäni enempää.
Sait. Miksi sä olit kirjoilla äitisi asunnossa? Etkö 18v. osannut muuttaa osoitetietojasi muualle? Se kirje tuli tasan sinne missä oli sun virallinen osoite. Tais vaan olla ettei sua itseäsikään paljon viralliset hommat kiinnostaneet, ei osoittenmuutos eikä kirjeiden availu. Niin ja ne tilitykset on edunvalvojan pakko tehdä tai äitisi ei olisi pysynyt sun edunvalvojana. Kuten sanoin, tästä asiasta on kokemusta. Äidiltä kerran myöhästyi yks tilitys ja heti oli maistraatti kimpussa. Tosin ei sen tilityksen kovin kummoinen tarvinnut olla, varsinkaan kun noi perhe-eläkkeet ei kovin isoja ole ja ne katsotaan menevän ihan siihen peruselatukseen. Mutta tilitettävä ne silti on vuosittain, joten kyllä ne sunkin tilitiedot sieltä maistraatista löytyy.
Mikä 18-vuotias?!
Olin monta vuotta alle 18-vuotias kun jäin kodittomaksi äidin muuttaessa silloisen miesystävän luo pikkudiskoni kanssa. Minua ei sinne huolittu.
Muistan miten kysyin että enkö minä saa orvoneläkettä kuten pikkusisko ja äiti sanoi että en saa.
Edunvalvojana minulla oli kuolinpesästä vastaava juristi jolle äiti valehteli.
Olen pahoilasni etten kahden työn, iltakoulun ja asuntohuolien takia osannut 15/16-kesäisenä olla niin fiksu, että olisin tajunnut äitini kusettavan.
Tuohon eläkeikään: Kunnan vanhoilla työntekijöillä on eläkeikä 60, ainakin peruskoulun opettajilla jne. Lukion opettajilla esimerkiksi on ollut 63 jo aiemminkin. Tämä koskee niitä, jotka ovat olleet virassa ennen jotain tiettyä vuotta, muistaakseni 1989. Eli kyse ei ole iästä vaan siitä, että on saanut virkansa aikana, jolloin noin vielä oli. Toki iästä kyse on sen verran, että harva nuorempi on saanut viran ennen tuota...
Mitä noista "kuusikymppisistä eläkkeellä", niin monet on sairaseläkkeellä. Sitä ei uskoisi, kuinka moni koulutettu ja hyväpalkkainen "hakeutuu" sairaseläkkeelle lepäilemään, kun kyllästyvät työhön. Eräs tuttu duunari kommentoi, että duunari saa olla rikki ja hajalla -> ei tipu eläkettä. Mutta "herroille" kyllä järjestyy heti. Se on tavallaan totta. Tunnen monta lääkäriä, hammarlääkäriä, opettajaa, sossutyöntekijää yms. virkamiestä, jotka vaan saavat sen hyvin edullisen sairaseläkkeen siinä 55-60 -vuotiaana. Edullisella tarkoitan, että eläke on se maksimieläke ja sen päälle voi tehdä työkeikkaa täyttäen ansioinsa vastaamaan melkein normaalia työssäoloa. Eläkkeen päällehän saa tienata ja tehdä sitä samaa työtä, josta sai sairaseläkkeen, kun palkka ei ylitä 40% siitä aiemmasta palkasta. No, eihän sen tarvikaan, kun 60% saa eläkettä pohjalle. En oikeasti tiedä, kuinka he tuon eläkkeen saavat niin helposti loppujen lopuksi. Esim. tuttu hammaslääkäri kyllästyi työhönsä ja otti sairaslomaa. Vuoden oli "stressilomalla" ja sen jälkeen sairaseläke. Ei edes syönyt lääkkeitä, ei ollut hoidossa, kävi vaan välillä jollain terapeutilla kitisemässä, kuinka ei jaksa työssä jne. Saman teki oma äitini. Äitini oli toki väsynyt työhön, mutta henkisesti mielestäni työkuntoinen ja ikinä ei ole yhtään unilääkettä syönyt. Ei kun saikkua ja itkua vaan siellä -> vuoden päästä sairaseläke. Sitten on keskittynyt mukaviin asioihin, keikkaillut vanhalla alalla ja reissannut ympäriinsä + hoitanut lapsenlapsia. Äidin ystävä on jostain selkävaivoista eläköitynyt jo 50+ -iässä, mutta nyt 65-vuotiaana on teräskunnossa, matkustaa älyttömästi, hoitaa omakotitaloa + mökkiä, hoitaa lapsenlapsia jne. Varmaan jotain kremppaa on, mutta enimmäkseen on menossa ja tulossa, eikä koskaan sano mitään selästään. Eikä käytä lääkityksiä.
Nykyään saa ajatella itseään ja tehdä elämästään sellaisen kuin haluaa ja se on erittäin hyvä asia. Mutta miksi se pitää vetää äärimmilleen? Miksi on pakko olla äärettömän itsekäs, ilman että yhtään ajattelee lähimmäisiään? Kyllä elämään mahtuu paljon asioita sen oman elämän lisäksikin. Jos minusta tulee joskus täti, olisin valmis tekemään enemmän kuin tuollaiset isoäidit, vaikka olen kroonisesti sairas enkä mitenkään erityisen sukurakas. Minusta on normaalia, että lähipiiriä puolin ja toisin autetaan. Ei se tarkoita, että sen täytyy täyttää koko elämä tai täytyisi olla aina käytettävissä.
Lapseton täti on hornamaisin auttaja mitä tiedän. Uhrimieli mutta ei mitään käsitystä lapsista.
No jaa, täälläkin paistaa aikamoista tarinaa välillä. Osalla varmaan totta, osasta ei sitten nähdäkkää sitä omaa epäreiluutta.
Meillä appivanhemmat auttaa tarvittaessa ja sillon tällöin muuten vaan, omat vanhempani asuvat kaukana joten apu vähä harvinaisempaa. Jutun ydin tässä auttamisessa on se, että me pidetään muutenki yhteyttä, ei ainoastaan kun ollaan vailla jotain. Toinen mikä on, että emme myöskään nipota miten tulisi hoitaa lapsiamme. Emme määrää ruokavaliota tai nipota turhasta.
Ymmärrän, että osalla ei auta ollenkaan ja se tuntuu pahalta. Itse olen koittanut ajatella,että on myös ihanaa että isovanhemmat saavat nauttia elämästään ilman ehtoja. Vanhempani ovat köyhistä oloista ja ovat tehneet paljon töitä, että me lapset saisimme kaikki ja meillä olisi mahdollisuuksia. Ihana nähdä, että vanhempani tekevät asioita mihin heillä ei ole ollut ennen mahdollisuuksia, eikä kauaaenää tule olemaan.