Lue keskustelun säännöt.
HS: Maarit on isoäiti, joka hoitaa mielummin parisuhdettaan kuin lastenlastaan
13.09.2017 |
http://www.hs.fi/elama/art-2000005364864.html
Positiivinen artikkeli itselle ajankohtaisesta aiheesta mummujen näkökulmasta. Tulee lähelle, kun tällä hetkellä oma äiti hoitamassa vähän vajaa 1-v lastani. Omilla lapsilla 4 ihanaa vielä työssäkäyvää isovanhempaa :)
Kommentit (455)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tänään iski mummokateus. Seisoin eskarin eteisessä vettä valuen, nuhainen kuopus vieressä. Itsekin kuumeessa. Ulkona kaatosade, jonne olin joutunut koululaisen laittamaan. Onneksi on lapsilla säänkestävät vaatteet, ja itsellä myös. Mutta kyllä se harmitti ja suututti, enkä olisi lähtenyt tyttöä eskariin viemään ellei siellä olisi tänään lastenmusiikkikonserttia.
Mies on työmatkalla. Naapurit töissä, ystäväperheet myös. Ja olen niin hyvin iskostanut sen että apua ei saatana pyydetä kun itse olen lapseni halunnut. Mutta kun siellä eskarin eteisessä oli se sama ihana osallistuva isoäiti joka auttaa silloin tällöin. Aloin itkeä väsymystä kun käveltiin kuopuksen kanssa kotiin. Onneksi sitä itkua ei sateelta erottanut.
En jaksa millään teidän ihmisten kylmyyttä. Miksi kaikki pitää jaksaa itse? Miksi ei saa surra että toiset saa pyyteettömästi apua läheisiltään ja toiset ei? Maksan itse lastenhoitoavusta ja joskus siivoojalle. Olisitte edes kiitollisia siitä että jotkut tässä paskassa maassa edes vähän työllistää muita ja yrittää parhaansa.
Ymmärrän täysin, samat fiilikset, isovanhemmat ei yhtään välitä saati auta koskaan. Eikä muukaan suku, ei oma sisar tai lasten kummit. Olen myös surullinen ja itkettää.
Veikkaan että tähänkin viestiin kohta sinulle vastaa että mitäs teit lapsia, oma syy ja hoida ongelmasi itse.
Tämä on aivan sairas, itsekäs, hedonistinen ja narsistinen aikakausi, jota suuret ikäluokat toteuttavat nyt ollessaan isovanhempi-iässä. Itsellä jo rajusti välit viilenneet ja tunteet kuollut paskoja vanhempiani kohtaan, mutta sehän ei heitä haittaa kun bailut jatkuu ja nyt eletään vain itseä varten.
Kyllä ne vanhemnat, jotka jättää aikuisen lapsensa rämpimään ja kamppailemaan elämässä yksin, ovat ihan helvetin paskoja vanhempia, lähimmäisiä ja ihmisiä.
Tuo Hesarin Maarithan kävi vielä töissä, joten ei missään tapauksessa kuulu enää suuriin ikäluokkiin. Ja silti on noin p**ka ja itsekäs, joten olisko kaikissa ryhmissä noita itsekkäitä ihmisiä? Omassa tuttavapiirissäni kyllä hoidetaan lastenlapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini asenne. Hän potki minutkin kotoa 15-vuotiaana koska "oli hänen aikansa".
Nyt sitten itkee kun kukaan ei käy ja lapseni ei edes tiedä että hän on elossa.
Välinpitämättömyys on teillä näköjään periytynyt.
Ei ole.
Minä pidän huolta lapsistani, olen läsnä ja priorisoin heidät. Saavat kotoa elatuksen ja kaiken tuen siihen asti kuin kokevat tarvitsevansa. Lisäksi rahoitan heidän opintonsa ja aunnotkin saavat.
En kavalla esim orvoneläkkeitä enkä raijaa "isäpuolta" paikalle heti isänsä kuoleman jälkeen.
Eikös orvoneläke tule vanhemman tilille kunnes lapsi on täysi-ikäinen ja sen saa käyttää lapsen hyväksi. Ei se ole kavaltamista.
Kyllä tulee ja on tarkoitettu lapsen kuluihin. Sitä ei tarvitse säästää lapsen tilille. Sillä nimenomaan katetaan ihan niitä arkisia lapsen kuluja. Valtio maksaa sen kuolleen vanhemman elatusosuuden.
Kavaltamiseksi se kyl muuttuu kun se orpo ei asu kotona vaan omillaan ja saa kuulla koko eläkkeestään vasta kun saa siitä mätkyt.
Miksei orpo ilmoittanut asiasta maistraatille? Orpo nimittäin sai huoltajansa tekemän viimeisen tilityksen ja hänellä oli oikeus antaa siitä huomautus. Tiedän kun olen ihan itse saanut tuon viimeisen tilityksen ja olisin saanut ilmoittaa maistraatille jollen olis ollut tyytyväinen huoltajani rahankäyttöön. Jättämällä asian sikseen orpo on hyväksynyt huoltajansa toimet.
Ai sainko? Vai veikö kaiken postinikin se samainen ihminen joka vei myös ne rahat? Joka jätti toimittamatta tiedon että rahaa oli edes haettu? Joka ei todellakaan laatinut mitään tilityksiä.
Tieto eläkkeestä tuli vasta mätkyjen muodossa. Jolloin minut haukuttiin pystyyn että olen ihan kusipää kun en suostu avustamaan äitiäni enempää.
Sait. Miksi sä olit kirjoilla äitisi asunnossa? Etkö 18v. osannut muuttaa osoitetietojasi muualle? Se kirje tuli tasan sinne missä oli sun virallinen osoite. Tais vaan olla ettei sua itseäsikään paljon viralliset hommat kiinnostaneet, ei osoittenmuutos eikä kirjeiden availu. Niin ja ne tilitykset on edunvalvojan pakko tehdä tai äitisi ei olisi pysynyt sun edunvalvojana. Kuten sanoin, tästä asiasta on kokemusta. Äidiltä kerran myöhästyi yks tilitys ja heti oli maistraatti kimpussa. Tosin ei sen tilityksen kovin kummoinen tarvinnut olla, varsinkaan kun noi perhe-eläkkeet ei kovin isoja ole ja ne katsotaan menevän ihan siihen peruselatukseen. Mutta tilitettävä ne silti on vuosittain, joten kyllä ne sunkin tilitiedot sieltä maistraatista löytyy.
Mikä 18-vuotias?!
Olin monta vuotta alle 18-vuotias kun jäin kodittomaksi äidin muuttaessa silloisen miesystävän luo pikkudiskoni kanssa. Minua ei sinne huolittu.
Muistan miten kysyin että enkö minä saa orvoneläkettä kuten pikkusisko ja äiti sanoi että en saa.
Edunvalvojana minulla oli kuolinpesästä vastaava juristi jolle äiti valehteli.
Olen pahoilasni etten kahden työn, iltakoulun ja asuntohuolien takia osannut 15/16-kesäisenä olla niin fiksu, että olisin tajunnut äitini kusettavan.
Sä sait sen edunvalvojan maistraatille jättämän viimeisen tilityksen täytettyäsi 18v. Siinä sä näit mitä edunvalvoja oli sun rahoille ym. tehnyt. Se tuli sun viralliseen osoitteeseen, sulle henkilökohtaisesti. Ja sulla oli oikeus antaa siihen vastine. Jos sitä ei tee niin siinä silloin hyväksyy edunvalvojan toimet.
Veikkaan että olet pelkkä trolli kun et mistään mitään tiedä.
En saanut mitään tilitystä. Äiti valehteli etten saa ko eläkettä. Mätkyt vasta paljastivat.
Olen pahoillani etten isän kuoleman jälkeen, kahden työn ja iltaloulun, asunto- ja rahahuolien uuvuttamana 15-18-vuotiaana ollut kaikesta koko ajan selvillä enkä osannut automaattisesti hoitaa kaikkea. Moni aikuinenkaan ei osaa.
Sä itse kerroit että sulla oli ulkopuolinen edunvalvoja isäsi kuoltua. Tämän edunvalvojan on siis ollut pakko tehdä tilitys sun rahoista. Maistraatti vaatii sen. Jos tilityksiä ei tule, niin edunvalvoja vaihtuu ja edellisen edunvalvojan tekemiset tutkitaan. Eli edunvalvojasi on tehnyt ne tilit. Joten sulle on tosiaankin tullut se viimeinen tilitys. Ja sen saadessasi olet ollut täysi-ikäinen. Olet sen viimeisen tilityksen itse hyväksynyt. Ihmettelen myös väitettä että edunnvalvoja on tehnyt tilit vain uskoen äitisi valeita. Kun edunvalvoja kuitenkin saa esim. kelalta vuosittain tiedot siitä kuinka paljon sulle on maksettu niitä perhe-eläkkeitä. Ja saa tietoonsa tiliesi käytön ym. Enkä mä ihmettele ettet 15-18v. osannut hoitaa asioitasi. Lähinnä ihmettelen sitä, että mikset tehnyt maistraatille ilmoitusta edunvalvojasi toiminnasta silloin 18v. kun sulle selvisi, että olet saanut perhe-eläkettä ja äitisi on käyttänyt ne omiin menoihinsa? Syytät nyt myöhemmin muita kavalluksesta sun muusta vaikka et itse aikanaan tehnyt asialle mitään. Minusta on turha ruikuttaa jos ei tee kokemilleen vääryyksille mitään vaan antaa niiden vaan olla. Myöhemmin sitten itkee kuinka äiti sitä ja äiti tätä. Antamalla asian olla sä olet itse hyväksynyt että äitisi vei sun rahat. Ei siinä olis tarvinnut kuin ilmoittaa maistraatille että on tyytymätön edunvalvojan toimintaan ja miksi niin asia olis tutkittu. Ja jos pitää paikkansa että asuit muualla ja äitisi käytti rahat omiin menoihinsa niin sekä äitisi että varsinkin edunvalvojasi olisivat olleet lirissä. Heidän kun olisi pitänyt näyttää kuittien avulla että rahat on sinuun käytetty.
Edelleenkään mä en usko että sun jutut on totta. Jos olisivat niin sä olisit jo ottanut selvää miten nää hommat menee. Etkä yrittäis pokkana väittää, että mitään tilityksiä ei ole edes tehty. Ei vaikka edunvalvojana on ollut jopa ulkopuolinen juristin koulutuksen saanut henkilö.
I-di-oot-ti.
Olin nuori teini. Reilusti alaikäinen.
Kysyin äidiltäni oliko minulle haettu orvoneläkettä. Hän sanoi ettei ollut. Että minulla ei ole sellaiseen oikeutta.
Miten olisin sitten osannut sitten kysellä jotain tilityksiä jostain mihin en ollut edes oikeutettu?
Äiti pimitti postini ja valehteli lakimiehelle. Kirjani olivat hänen luokaan mutta en asunut siellä. Jäin kodittomaksi 15-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tänään iski mummokateus. Seisoin eskarin eteisessä vettä valuen, nuhainen kuopus vieressä. Itsekin kuumeessa. Ulkona kaatosade, jonne olin joutunut koululaisen laittamaan. Onneksi on lapsilla säänkestävät vaatteet, ja itsellä myös. Mutta kyllä se harmitti ja suututti, enkä olisi lähtenyt tyttöä eskariin viemään ellei siellä olisi tänään lastenmusiikkikonserttia.
Mies on työmatkalla. Naapurit töissä, ystäväperheet myös. Ja olen niin hyvin iskostanut sen että apua ei saatana pyydetä kun itse olen lapseni halunnut. Mutta kun siellä eskarin eteisessä oli se sama ihana osallistuva isoäiti joka auttaa silloin tällöin. Aloin itkeä väsymystä kun käveltiin kuopuksen kanssa kotiin. Onneksi sitä itkua ei sateelta erottanut.
En jaksa millään teidän ihmisten kylmyyttä. Miksi kaikki pitää jaksaa itse? Miksi ei saa surra että toiset saa pyyteettömästi apua läheisiltään ja toiset ei? Maksan itse lastenhoitoavusta ja joskus siivoojalle. Olisitte edes kiitollisia siitä että jotkut tässä paskassa maassa edes vähän työllistää muita ja yrittää parhaansa.
Ymmärrän täysin, samat fiilikset, isovanhemmat ei yhtään välitä saati auta koskaan. Eikä muukaan suku, ei oma sisar tai lasten kummit. Olen myös surullinen ja itkettää.
Veikkaan että tähänkin viestiin kohta sinulle vastaa että mitäs teit lapsia, oma syy ja hoida ongelmasi itse.
Tämä on aivan sairas, itsekäs, hedonistinen ja narsistinen aikakausi, jota suuret ikäluokat toteuttavat nyt ollessaan isovanhempi-iässä. Itsellä jo rajusti välit viilenneet ja tunteet kuollut paskoja vanhempiani kohtaan, mutta sehän ei heitä haittaa kun bailut jatkuu ja nyt eletään vain itseä varten.
Kyllä ne vanhemnat, jotka jättää aikuisen lapsensa rämpimään ja kamppailemaan elämässä yksin, ovat ihan helvetin paskoja vanhempia, lähimmäisiä ja ihmisiä.
Jaa, annoin sinulle peukun, vaikka sivulauseessa haukuitkin suuret ikäluokat. Olen syntynyt 1950 ja nippanappa vielä suuriin ikäkuokkiin kuuluva. Auttelen mieheni kanssa todella paljon lasteni perheitä useamman kerran viikossa ja pidän yökylässä. Ei ehkä kannata yleistää noita ikäluokkia, jokaisessa ikäluokassa on itsekkäitä ja auttavaisia, eiks vaan?
Kannattaa lukea edes osa tästä ketjusta. Tässä on 115 sivua tekstiä suurista ikäluokista äiteinä.
http://www.vauva.fi/keskustelu/4217894/ketju/70_luvulla_syntyneiden_aid…
Vaikka sinä olet ok, niin sinä et edusta koko ikäluokkaa, eli ei kannata yleistää noinkaan päin. Tässä on aika helvetin karuja kertomuksia näistä nykyisistä mummoista.
Itselle kelpasi mainiosti "apu" lastenhoidossa, mutta itse haluaa harrastella rauhassa seksiä.
Olen kyllä lukenut tuota ketjua, mutta en tuostakaan nyt itseäni tunnista. Omat suhteeni lapsiini ovat hyvät ja avoimet ja hoidan paljon lastenlapsia ja vietämme perheenä aikaa yhdessä. Nimenomaan ei pidä yleistää, joka ikäpolvessa on hyviä ja huonoja vanhempia. Suurten ikäluokkien lapsuudessa elettiin todella niukasti ja karusti, ruuasta oli pulaa, isät kävivät unissaan sotatraumoja läpi. Kasvatus oli ankaraa, ruumiillinen kuritus oli vielä koulussakin aivan tavallista. Vaikeista asioista ei puhuttu ja koko seksuaalisuus oli tabu. Onhan nämä vaikuttaneet siihen, millaisia vanhempia meistä tuli.
Ja äiti kiristi minua auttamaan häntä koska pikkusisko. Ja minut oli aivopesty ja painostettu uskomaan että 15-vuotiaan kuuluu pärjätä itse ja antaa rahaa kotiinkin.
Vasta nyt kun itse olen äiti tajuan mikä hirviö minullq oli äitinä.
Me saimme syntymäpäivälahjaksi romanttisen hotelliyön ystäviltämme. He kun olivat huolissaan kun kuulivat kuinka vähän yhteistä aikaa meillä on ilman pieniä lapsia. Siis ei yhtään moneen vuoteen.
Ongelmaksi tässä kivassa lahjassa on se ettemme saa lapsia yöhoitoon mihinkään. Jos se olisi helppoa niin olisimme varmaan jo aiemmminkin viettäneet yhdessä sitä parisuhdeaikaa.
Isovanhemmiltakin kysyimme, ratkaisuna oli tietenkin että antakaa se lahjakortti sitten heille!
Mennään sitten lasten kanssa. Juodaan ne shampanjat kun lapset nukkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tänään iski mummokateus. Seisoin eskarin eteisessä vettä valuen, nuhainen kuopus vieressä. Itsekin kuumeessa. Ulkona kaatosade, jonne olin joutunut koululaisen laittamaan. Onneksi on lapsilla säänkestävät vaatteet, ja itsellä myös. Mutta kyllä se harmitti ja suututti, enkä olisi lähtenyt tyttöä eskariin viemään ellei siellä olisi tänään lastenmusiikkikonserttia.
Mies on työmatkalla. Naapurit töissä, ystäväperheet myös. Ja olen niin hyvin iskostanut sen että apua ei saatana pyydetä kun itse olen lapseni halunnut. Mutta kun siellä eskarin eteisessä oli se sama ihana osallistuva isoäiti joka auttaa silloin tällöin. Aloin itkeä väsymystä kun käveltiin kuopuksen kanssa kotiin. Onneksi sitä itkua ei sateelta erottanut.
En jaksa millään teidän ihmisten kylmyyttä. Miksi kaikki pitää jaksaa itse? Miksi ei saa surra että toiset saa pyyteettömästi apua läheisiltään ja toiset ei? Maksan itse lastenhoitoavusta ja joskus siivoojalle. Olisitte edes kiitollisia siitä että jotkut tässä paskassa maassa edes vähän työllistää muita ja yrittää parhaansa.
Ymmärrän täysin, samat fiilikset, isovanhemmat ei yhtään välitä saati auta koskaan. Eikä muukaan suku, ei oma sisar tai lasten kummit. Olen myös surullinen ja itkettää.
Veikkaan että tähänkin viestiin kohta sinulle vastaa että mitäs teit lapsia, oma syy ja hoida ongelmasi itse.
Tämä on aivan sairas, itsekäs, hedonistinen ja narsistinen aikakausi, jota suuret ikäluokat toteuttavat nyt ollessaan isovanhempi-iässä. Itsellä jo rajusti välit viilenneet ja tunteet kuollut paskoja vanhempiani kohtaan, mutta sehän ei heitä haittaa kun bailut jatkuu ja nyt eletään vain itseä varten.
Kyllä ne vanhemnat, jotka jättää aikuisen lapsensa rämpimään ja kamppailemaan elämässä yksin, ovat ihan helvetin paskoja vanhempia, lähimmäisiä ja ihmisiä.
Jaa, annoin sinulle peukun, vaikka sivulauseessa haukuitkin suuret ikäluokat. Olen syntynyt 1950 ja nippanappa vielä suuriin ikäkuokkiin kuuluva. Auttelen mieheni kanssa todella paljon lasteni perheitä useamman kerran viikossa ja pidän yökylässä. Ei ehkä kannata yleistää noita ikäluokkia, jokaisessa ikäluokassa on itsekkäitä ja auttavaisia, eiks vaan?
Kyllä suuret ikäluokat tulee jäämään historiaan itsekkyydestään ja kusipäisyydestään. Kaikki mulle heti -porukkaa.
Voisitko kuitenkin olla yleistämättä, en minäkään yleistä nykylasten vanhempia. "Kaikki mulle heti" kuvaa mielestäni kuitenkin enemmän tätä päivää.
Ai näitä nykyperhrellisiä jotka niska limadsa maksaa rikkaiden suurten ikäluokkien ylisuuria eläkkeitä? I don't think so.
Itse olen äitipuoli kahdelle, ei omia lapsia. En taatusti priorisoi eläkkeellä menojani sen vuoksi, että hoitaisin heidän lapsiaan. Onneksi mummi-äitipuolilta ei tällaista voida edellyttääkään. En myöskään edellytä että lapsipuolet olisivat vastuussa minun hoidostani tms kun olen vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tänään iski mummokateus. Seisoin eskarin eteisessä vettä valuen, nuhainen kuopus vieressä. Itsekin kuumeessa. Ulkona kaatosade, jonne olin joutunut koululaisen laittamaan. Onneksi on lapsilla säänkestävät vaatteet, ja itsellä myös. Mutta kyllä se harmitti ja suututti, enkä olisi lähtenyt tyttöä eskariin viemään ellei siellä olisi tänään lastenmusiikkikonserttia.
Mies on työmatkalla. Naapurit töissä, ystäväperheet myös. Ja olen niin hyvin iskostanut sen että apua ei saatana pyydetä kun itse olen lapseni halunnut. Mutta kun siellä eskarin eteisessä oli se sama ihana osallistuva isoäiti joka auttaa silloin tällöin. Aloin itkeä väsymystä kun käveltiin kuopuksen kanssa kotiin. Onneksi sitä itkua ei sateelta erottanut.
En jaksa millään teidän ihmisten kylmyyttä. Miksi kaikki pitää jaksaa itse? Miksi ei saa surra että toiset saa pyyteettömästi apua läheisiltään ja toiset ei? Maksan itse lastenhoitoavusta ja joskus siivoojalle. Olisitte edes kiitollisia siitä että jotkut tässä paskassa maassa edes vähän työllistää muita ja yrittää parhaansa.
Ymmärrän täysin, samat fiilikset, isovanhemmat ei yhtään välitä saati auta koskaan. Eikä muukaan suku, ei oma sisar tai lasten kummit. Olen myös surullinen ja itkettää.
Veikkaan että tähänkin viestiin kohta sinulle vastaa että mitäs teit lapsia, oma syy ja hoida ongelmasi itse.
Tämä on aivan sairas, itsekäs, hedonistinen ja narsistinen aikakausi, jota suuret ikäluokat toteuttavat nyt ollessaan isovanhempi-iässä. Itsellä jo rajusti välit viilenneet ja tunteet kuollut paskoja vanhempiani kohtaan, mutta sehän ei heitä haittaa kun bailut jatkuu ja nyt eletään vain itseä varten.
Kyllä ne vanhemnat, jotka jättää aikuisen lapsensa rämpimään ja kamppailemaan elämässä yksin, ovat ihan helvetin paskoja vanhempia, lähimmäisiä ja ihmisiä.
Jaa, annoin sinulle peukun, vaikka sivulauseessa haukuitkin suuret ikäluokat. Olen syntynyt 1950 ja nippanappa vielä suuriin ikäkuokkiin kuuluva. Auttelen mieheni kanssa todella paljon lasteni perheitä useamman kerran viikossa ja pidän yökylässä. Ei ehkä kannata yleistää noita ikäluokkia, jokaisessa ikäluokassa on itsekkäitä ja auttavaisia, eiks vaan?
Kyllä suuret ikäluokat tulee jäämään historiaan itsekkyydestään ja kusipäisyydestään. Kaikki mulle heti -porukkaa.
Voisitko kuitenkin olla yleistämättä, en minäkään yleistä nykylasten vanhempia. "Kaikki mulle heti" kuvaa mielestäni kuitenkin enemmän tätä päivää.
Ai näitä nykyperhrellisiä jotka niska limadsa maksaa rikkaiden suurten ikäluokkien ylisuuria eläkkeitä? I don't think so.
Ja taas yleistys! Ei kaikki suurten ikäluokkien ihmiset ole rikkaita eläkeläisiä. Siellä on paljon vanhuksia, jotka saavat tosi pientä eläkettä. 60-ja 70-luvuilla ei ollut vielä kunnallista päivähoitoa tarjolla, monet naiset hoitivat itse lapsensa ja eläkettä ei kertynyt. Siellä on myös ihmisiä, jotka tekivät päivätyönsä pienellä palkalla tai jäivät pitkäaikaistyöttömiksi 90-luvun lamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tänään iski mummokateus. Seisoin eskarin eteisessä vettä valuen, nuhainen kuopus vieressä. Itsekin kuumeessa. Ulkona kaatosade, jonne olin joutunut koululaisen laittamaan. Onneksi on lapsilla säänkestävät vaatteet, ja itsellä myös. Mutta kyllä se harmitti ja suututti, enkä olisi lähtenyt tyttöä eskariin viemään ellei siellä olisi tänään lastenmusiikkikonserttia.
Mies on työmatkalla. Naapurit töissä, ystäväperheet myös. Ja olen niin hyvin iskostanut sen että apua ei saatana pyydetä kun itse olen lapseni halunnut. Mutta kun siellä eskarin eteisessä oli se sama ihana osallistuva isoäiti joka auttaa silloin tällöin. Aloin itkeä väsymystä kun käveltiin kuopuksen kanssa kotiin. Onneksi sitä itkua ei sateelta erottanut.
En jaksa millään teidän ihmisten kylmyyttä. Miksi kaikki pitää jaksaa itse? Miksi ei saa surra että toiset saa pyyteettömästi apua läheisiltään ja toiset ei? Maksan itse lastenhoitoavusta ja joskus siivoojalle. Olisitte edes kiitollisia siitä että jotkut tässä paskassa maassa edes vähän työllistää muita ja yrittää parhaansa.
Ymmärrän täysin, samat fiilikset, isovanhemmat ei yhtään välitä saati auta koskaan. Eikä muukaan suku, ei oma sisar tai lasten kummit. Olen myös surullinen ja itkettää.
Veikkaan että tähänkin viestiin kohta sinulle vastaa että mitäs teit lapsia, oma syy ja hoida ongelmasi itse.
Tämä on aivan sairas, itsekäs, hedonistinen ja narsistinen aikakausi, jota suuret ikäluokat toteuttavat nyt ollessaan isovanhempi-iässä. Itsellä jo rajusti välit viilenneet ja tunteet kuollut paskoja vanhempiani kohtaan, mutta sehän ei heitä haittaa kun bailut jatkuu ja nyt eletään vain itseä varten.
Kyllä ne vanhemnat, jotka jättää aikuisen lapsensa rämpimään ja kamppailemaan elämässä yksin, ovat ihan helvetin paskoja vanhempia, lähimmäisiä ja ihmisiä.
Jaa, annoin sinulle peukun, vaikka sivulauseessa haukuitkin suuret ikäluokat. Olen syntynyt 1950 ja nippanappa vielä suuriin ikäkuokkiin kuuluva. Auttelen mieheni kanssa todella paljon lasteni perheitä useamman kerran viikossa ja pidän yökylässä. Ei ehkä kannata yleistää noita ikäluokkia, jokaisessa ikäluokassa on itsekkäitä ja auttavaisia, eiks vaan?
Kyllä suuret ikäluokat tulee jäämään historiaan itsekkyydestään ja kusipäisyydestään. Kaikki mulle heti -porukkaa.
Voisitko kuitenkin olla yleistämättä, en minäkään yleistä nykylasten vanhempia. "Kaikki mulle heti" kuvaa mielestäni kuitenkin enemmän tätä päivää.
Ai näitä nykyperhrellisiä jotka niska limadsa maksaa rikkaiden suurten ikäluokkien ylisuuria eläkkeitä? I don't think so.
Ja taas yleistys! Ei kaikki suurten ikäluokkien ihmiset ole rikkaita eläkeläisiä. Siellä on paljon vanhuksia, jotka saavat tosi pientä eläkettä. 60-ja 70-luvuilla ei ollut vielä kunnallista päivähoitoa tarjolla, monet naiset hoitivat itse lapsensa ja eläkettä ei kertynyt. Siellä on myös ihmisiä, jotka tekivät päivätyönsä pienellä palkalla tai jäivät pitkäaikaistyöttömiksi 90-luvun lamassa.
Jos suuriin ikäluokkiin kuuluva on köyhä, se on kyllä ihan omaa syytä. Tyhmä ja holtiton.899
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me saimme syntymäpäivälahjaksi romanttisen hotelliyön ystäviltämme. He kun olivat huolissaan kun kuulivat kuinka vähän yhteistä aikaa meillä on ilman pieniä lapsia. Siis ei yhtään moneen vuoteen.
Ongelmaksi tässä kivassa lahjassa on se ettemme saa lapsia yöhoitoon mihinkään. Jos se olisi helppoa niin olisimme varmaan jo aiemmminkin viettäneet yhdessä sitä parisuhdeaikaa.
Isovanhemmiltakin kysyimme, ratkaisuna oli tietenkin että antakaa se lahjakortti sitten heille!
Mennään sitten lasten kanssa. Juodaan ne shampanjat kun lapset nukkuu.
Meille on käynyt lähes samoin, ja isovanhempien ehdotus oli juuri sama, antakaa se lahjakortti heille!
No pakkohan se oli antaa kun hoitajaa ei saatu lapsille. Ja näin itsekkäät isovanhemmat, joilla on jo valmiiksi 365 yötä vuodessa romantiikkaan ja vapaaseen, saivat hienon hemmotteluloman ilmaiseksi. Tätä väsynyttä äitiä (joka on ollut yli 10v ilman yhtään kahdenkeskistä yötä miehen kanssa kaksin) tämä ei lepuuttanut tai eentouttanut yhtään. Lähinnä vain vitutti; kyllä itsekkyyden maksimointi on näiden isovanhempien 'core competence".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tänään iski mummokateus. Seisoin eskarin eteisessä vettä valuen, nuhainen kuopus vieressä. Itsekin kuumeessa. Ulkona kaatosade, jonne olin joutunut koululaisen laittamaan. Onneksi on lapsilla säänkestävät vaatteet, ja itsellä myös. Mutta kyllä se harmitti ja suututti, enkä olisi lähtenyt tyttöä eskariin viemään ellei siellä olisi tänään lastenmusiikkikonserttia.
Mies on työmatkalla. Naapurit töissä, ystäväperheet myös. Ja olen niin hyvin iskostanut sen että apua ei saatana pyydetä kun itse olen lapseni halunnut. Mutta kun siellä eskarin eteisessä oli se sama ihana osallistuva isoäiti joka auttaa silloin tällöin. Aloin itkeä väsymystä kun käveltiin kuopuksen kanssa kotiin. Onneksi sitä itkua ei sateelta erottanut.
En jaksa millään teidän ihmisten kylmyyttä. Miksi kaikki pitää jaksaa itse? Miksi ei saa surra että toiset saa pyyteettömästi apua läheisiltään ja toiset ei? Maksan itse lastenhoitoavusta ja joskus siivoojalle. Olisitte edes kiitollisia siitä että jotkut tässä paskassa maassa edes vähän työllistää muita ja yrittää parhaansa.
Ymmärrän täysin, samat fiilikset, isovanhemmat ei yhtään välitä saati auta koskaan. Eikä muukaan suku, ei oma sisar tai lasten kummit. Olen myös surullinen ja itkettää.
Veikkaan että tähänkin viestiin kohta sinulle vastaa että mitäs teit lapsia, oma syy ja hoida ongelmasi itse.
Tämä on aivan sairas, itsekäs, hedonistinen ja narsistinen aikakausi, jota suuret ikäluokat toteuttavat nyt ollessaan isovanhempi-iässä. Itsellä jo rajusti välit viilenneet ja tunteet kuollut paskoja vanhempiani kohtaan, mutta sehän ei heitä haittaa kun bailut jatkuu ja nyt eletään vain itseä varten.
Kyllä ne vanhemnat, jotka jättää aikuisen lapsensa rämpimään ja kamppailemaan elämässä yksin, ovat ihan helvetin paskoja vanhempia, lähimmäisiä ja ihmisiä.
Jaa, annoin sinulle peukun, vaikka sivulauseessa haukuitkin suuret ikäluokat. Olen syntynyt 1950 ja nippanappa vielä suuriin ikäkuokkiin kuuluva. Auttelen mieheni kanssa todella paljon lasteni perheitä useamman kerran viikossa ja pidän yökylässä. Ei ehkä kannata yleistää noita ikäluokkia, jokaisessa ikäluokassa on itsekkäitä ja auttavaisia, eiks vaan?
Kyllä suuret ikäluokat tulee jäämään historiaan itsekkyydestään ja kusipäisyydestään. Kaikki mulle heti -porukkaa.
Voisitko kuitenkin olla yleistämättä, en minäkään yleistä nykylasten vanhempia. "Kaikki mulle heti" kuvaa mielestäni kuitenkin enemmän tätä päivää.
Ai näitä nykyperhrellisiä jotka niska limadsa maksaa rikkaiden suurten ikäluokkien ylisuuria eläkkeitä? I don't think so.
Ja taas yleistys! Ei kaikki suurten ikäluokkien ihmiset ole rikkaita eläkeläisiä. Siellä on paljon vanhuksia, jotka saavat tosi pientä eläkettä. 60-ja 70-luvuilla ei ollut vielä kunnallista päivähoitoa tarjolla, monet naiset hoitivat itse lapsensa ja eläkettä ei kertynyt. Siellä on myös ihmisiä, jotka tekivät päivätyönsä pienellä palkalla tai jäivät pitkäaikaistyöttömiksi 90-luvun lamassa.
Jos suuriin ikäluokkiin kuuluva on köyhä, se on kyllä ihan omaa syytä. Tyhmä ja holtiton.899
Peustelisitko hieman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tänään iski mummokateus. Seisoin eskarin eteisessä vettä valuen, nuhainen kuopus vieressä. Itsekin kuumeessa. Ulkona kaatosade, jonne olin joutunut koululaisen laittamaan. Onneksi on lapsilla säänkestävät vaatteet, ja itsellä myös. Mutta kyllä se harmitti ja suututti, enkä olisi lähtenyt tyttöä eskariin viemään ellei siellä olisi tänään lastenmusiikkikonserttia.
Mies on työmatkalla. Naapurit töissä, ystäväperheet myös. Ja olen niin hyvin iskostanut sen että apua ei saatana pyydetä kun itse olen lapseni halunnut. Mutta kun siellä eskarin eteisessä oli se sama ihana osallistuva isoäiti joka auttaa silloin tällöin. Aloin itkeä väsymystä kun käveltiin kuopuksen kanssa kotiin. Onneksi sitä itkua ei sateelta erottanut.
En jaksa millään teidän ihmisten kylmyyttä. Miksi kaikki pitää jaksaa itse? Miksi ei saa surra että toiset saa pyyteettömästi apua läheisiltään ja toiset ei? Maksan itse lastenhoitoavusta ja joskus siivoojalle. Olisitte edes kiitollisia siitä että jotkut tässä paskassa maassa edes vähän työllistää muita ja yrittää parhaansa.
Ymmärrän täysin, samat fiilikset, isovanhemmat ei yhtään välitä saati auta koskaan. Eikä muukaan suku, ei oma sisar tai lasten kummit. Olen myös surullinen ja itkettää.
Veikkaan että tähänkin viestiin kohta sinulle vastaa että mitäs teit lapsia, oma syy ja hoida ongelmasi itse.
Tämä on aivan sairas, itsekäs, hedonistinen ja narsistinen aikakausi, jota suuret ikäluokat toteuttavat nyt ollessaan isovanhempi-iässä. Itsellä jo rajusti välit viilenneet ja tunteet kuollut paskoja vanhempiani kohtaan, mutta sehän ei heitä haittaa kun bailut jatkuu ja nyt eletään vain itseä varten.
Kyllä ne vanhemnat, jotka jättää aikuisen lapsensa rämpimään ja kamppailemaan elämässä yksin, ovat ihan helvetin paskoja vanhempia, lähimmäisiä ja ihmisiä.
Jaa, annoin sinulle peukun, vaikka sivulauseessa haukuitkin suuret ikäluokat. Olen syntynyt 1950 ja nippanappa vielä suuriin ikäkuokkiin kuuluva. Auttelen mieheni kanssa todella paljon lasteni perheitä useamman kerran viikossa ja pidän yökylässä. Ei ehkä kannata yleistää noita ikäluokkia, jokaisessa ikäluokassa on itsekkäitä ja auttavaisia, eiks vaan?
Kyllä suuret ikäluokat tulee jäämään historiaan itsekkyydestään ja kusipäisyydestään. Kaikki mulle heti -porukkaa.
Voisitko kuitenkin olla yleistämättä, en minäkään yleistä nykylasten vanhempia. "Kaikki mulle heti" kuvaa mielestäni kuitenkin enemmän tätä päivää.
Ai näitä nykyperhrellisiä jotka niska limadsa maksaa rikkaiden suurten ikäluokkien ylisuuria eläkkeitä? I don't think so.
Ja taas yleistys! Ei kaikki suurten ikäluokkien ihmiset ole rikkaita eläkeläisiä. Siellä on paljon vanhuksia, jotka saavat tosi pientä eläkettä. 60-ja 70-luvuilla ei ollut vielä kunnallista päivähoitoa tarjolla, monet naiset hoitivat itse lapsensa ja eläkettä ei kertynyt. Siellä on myös ihmisiä, jotka tekivät päivätyönsä pienellä palkalla tai jäivät pitkäaikaistyöttömiksi 90-luvun lamassa.
Jos suuriin ikäluokkiin kuuluva on köyhä, se on kyllä ihan omaa syytä. Tyhmä ja holtiton.899
Tyhmä on se, joka tuollaista suustaan päästää. Provoilet tietysti, mutta kyllä taustalla on suuri tietämättömyys! Säälin sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me saimme syntymäpäivälahjaksi romanttisen hotelliyön ystäviltämme. He kun olivat huolissaan kun kuulivat kuinka vähän yhteistä aikaa meillä on ilman pieniä lapsia. Siis ei yhtään moneen vuoteen.
Ongelmaksi tässä kivassa lahjassa on se ettemme saa lapsia yöhoitoon mihinkään. Jos se olisi helppoa niin olisimme varmaan jo aiemmminkin viettäneet yhdessä sitä parisuhdeaikaa.
Isovanhemmiltakin kysyimme, ratkaisuna oli tietenkin että antakaa se lahjakortti sitten heille!
Mennään sitten lasten kanssa. Juodaan ne shampanjat kun lapset nukkuu.
Meille on käynyt lähes samoin, ja isovanhempien ehdotus oli juuri sama, antakaa se lahjakortti heille!
No pakkohan se oli antaa kun hoitajaa ei saatu lapsille. Ja näin itsekkäät isovanhemmat, joilla on jo valmiiksi 365 yötä vuodessa romantiikkaan ja vapaaseen, saivat hienon hemmotteluloman ilmaiseksi. Tätä väsynyttä äitiä (joka on ollut yli 10v ilman yhtään kahdenkeskistä yötä miehen kanssa kaksin) tämä ei lepuuttanut tai eentouttanut yhtään. Lähinnä vain vitutti; kyllä itsekkyyden maksimointi on näiden isovanhempien 'core competence".
MIKSI sen hotelliyön antaisi näille vanhemmille? Ei tulisi mieleenikään. Olisin vaikka antanut jollekin kaverille tai myynyt sen eteenpäin halvemmalla. Pikkusen marttyyrin makua, jos päätyy antamaan lahjakortin vanhemmille, joihin on pettynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me saimme syntymäpäivälahjaksi romanttisen hotelliyön ystäviltämme. He kun olivat huolissaan kun kuulivat kuinka vähän yhteistä aikaa meillä on ilman pieniä lapsia. Siis ei yhtään moneen vuoteen.
Ongelmaksi tässä kivassa lahjassa on se ettemme saa lapsia yöhoitoon mihinkään. Jos se olisi helppoa niin olisimme varmaan jo aiemmminkin viettäneet yhdessä sitä parisuhdeaikaa.
Isovanhemmiltakin kysyimme, ratkaisuna oli tietenkin että antakaa se lahjakortti sitten heille!
Mennään sitten lasten kanssa. Juodaan ne shampanjat kun lapset nukkuu.
Meille on käynyt lähes samoin, ja isovanhempien ehdotus oli juuri sama, antakaa se lahjakortti heille!
No pakkohan se oli antaa kun hoitajaa ei saatu lapsille. Ja näin itsekkäät isovanhemmat, joilla on jo valmiiksi 365 yötä vuodessa romantiikkaan ja vapaaseen, saivat hienon hemmotteluloman ilmaiseksi. Tätä väsynyttä äitiä (joka on ollut yli 10v ilman yhtään kahdenkeskistä yötä miehen kanssa kaksin) tämä ei lepuuttanut tai eentouttanut yhtään. Lähinnä vain vitutti; kyllä itsekkyyden maksimointi on näiden isovanhempien 'core competence".
Miksi helvetissä annoitte?? Itse en olisi periaatteestakaan antanut, ainakaan heille. Olisitte ennemmin antaneet sellaisille, vaikka ystäväpariskunnalle, joka olisi sen ansainnut, ja saaneet itsellenne siitä antamisenlahjasta hyvän mielen ja vaikkapa vielä jonkin vastapalveluksen heiltä. Myydäkin sen olisi voinut, vaikka netissä tai vaikka ihan vaan polttanut saunan pesässä, sekin olisi lämmittänyt enemmän kuin kylmille isovanhemmille annettu täysin ansaitsematon lahja.
Hesarin juttu oli väärin painotettu. Siinä syyllistettiin isovanhempia tyyliin "ei kiinnosta". Tosiasiassa kaikki eivät mitenkään pysty hoitamaan lapsenlapsiaan, vaikka miten niitä rakastavatkin. Monet nuoremmat isovanhemmat ovat työssä ja voin sanoa kokemuksesta, että työssä käyminen n. 60-vuotiaana alkaa olla jo raskasta, paitsi itse työn ja sen paineiden takia, myös jo ihan töihin lähtö eli joka aamuinen herääminen, pukeminen ym. sekä työmatkat käyvät fyysisesti raskaiksi. Vaikka olisi tervekin. Sen lisäksi monilla on hoidettava siinä vaiheessa joko omat iäkkäät vanhemmat tai jotkut muut sukulaiset ja tietenkin oma huusholli sun muut lisäksi. Sen ikäinen ei kerta kaikkiaan jaksa enää samaa kuin nuori. Ja ymmärrän kyllä täysin, jos pitkän rankan työuran jälkeen lopulta pääsee eläkkeelle ja olisi vihdoin aikaa itselle, ulkoiluun, lepäilyyn ja oman kunnon hoitamiseen - pienten lasten hoitaminen on kyllä rankkaa ja liikaa vaadittu. Miksei joskus tunti pari.
Nykyään kun lapset saadaan vanhempina, ehkä 35-40 vuotiaina, isovanhemmat voivat olla jo 70-vuotiaita ennen lastenlasten syntymistä. Pistä nyt sen ikäinen juoksemaan taaperon perässä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me saimme syntymäpäivälahjaksi romanttisen hotelliyön ystäviltämme. He kun olivat huolissaan kun kuulivat kuinka vähän yhteistä aikaa meillä on ilman pieniä lapsia. Siis ei yhtään moneen vuoteen.
Ongelmaksi tässä kivassa lahjassa on se ettemme saa lapsia yöhoitoon mihinkään. Jos se olisi helppoa niin olisimme varmaan jo aiemmminkin viettäneet yhdessä sitä parisuhdeaikaa.
Isovanhemmiltakin kysyimme, ratkaisuna oli tietenkin että antakaa se lahjakortti sitten heille!
Mennään sitten lasten kanssa. Juodaan ne shampanjat kun lapset nukkuu.
Meille on käynyt lähes samoin, ja isovanhempien ehdotus oli juuri sama, antakaa se lahjakortti heille!
No pakkohan se oli antaa kun hoitajaa ei saatu lapsille. Ja näin itsekkäät isovanhemmat, joilla on jo valmiiksi 365 yötä vuodessa romantiikkaan ja vapaaseen, saivat hienon hemmotteluloman ilmaiseksi. Tätä väsynyttä äitiä (joka on ollut yli 10v ilman yhtään kahdenkeskistä yötä miehen kanssa kaksin) tämä ei lepuuttanut tai eentouttanut yhtään. Lähinnä vain vitutti; kyllä itsekkyyden maksimointi on näiden isovanhempien 'core competence".MIKSI sen hotelliyön antaisi näille vanhemmille? Ei tulisi mieleenikään. Olisin vaikka antanut jollekin kaverille tai myynyt sen eteenpäin halvemmalla. Pikkusen marttyyrin makua, jos päätyy antamaan lahjakortin vanhemmille, joihin on pettynyt.
No joo, totta; olisin voinut toimia toisinkin. Mutta hotellilahjakortti oli 1vrk hemmottululoma, eli ei mikään niin arvokas että sitä olisi kannattanut alkaa myymään. Ja toki poikkeuksellisesti molemmilta isovanhemmilta kysyttiin hoitoapua tälle hotelliyölle (emme olleet mitään apua saaneet 10 vuoteen, mutta ajattelin nyt kokeilla viimeisenä keinona), ja tietenkään sitä ei herunut.
Omat vanhemmat sitten sellaiseen puolipilkalliseen sävyyn sanoivat että "voi voi, onhan se kurja että lahjakortti jää nyt käyttämättä, mitäpäs jos antaisit sen meille". Pettyneenä ja surullisena sitten tein niin. Olisin voinut antaa sen vaikka naapurille.
Mutta, olipahan ainakin isovanhemmilla rentouttavaa ja hauskaa.
Tämä on oikein hyvä esimerkki kuvaamaan, miten itsekkäitä ja omaan napaan tuijottajia isovanhemmat voi olka. Itse en kehtaisi omalle tyrtärelleni ikimaailmassa tehdä samaa!!
Vierailija kirjoitti:
Me saimme syntymäpäivälahjaksi romanttisen hotelliyön ystäviltämme. He kun olivat huolissaan kun kuulivat kuinka vähän yhteistä aikaa meillä on ilman pieniä lapsia. Siis ei yhtään moneen vuoteen.
Ongelmaksi tässä kivassa lahjassa on se ettemme saa lapsia yöhoitoon mihinkään. Jos se olisi helppoa niin olisimme varmaan jo aiemmminkin viettäneet yhdessä sitä parisuhdeaikaa.
Isovanhemmiltakin kysyimme, ratkaisuna oli tietenkin että antakaa se lahjakortti sitten heille!
Mennään sitten lasten kanssa. Juodaan ne shampanjat kun lapset nukkuu.
Minusta aika törkeää ystäviltä, etteivät yhdistäneet lahjaa lastenhoitoa.
Joo. Mieluummin revin sen kuin annan itsekkäille isovanhemmille 🤣.
Parempi mennä lasten kanssa, saadaan ainakin ihanaa perheaikaa vaikkei kahdenkeskistä parisuhdeaikaa saadakaan.
Isovanhemmat varmaan pelkää että tehdään vielä lisää lapsia siellä hotellissa jos meidät sinne kahdestaan päästää! Hyi yök! No eipä ole ollut siitä kiinni tähänkään asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me saimme syntymäpäivälahjaksi romanttisen hotelliyön ystäviltämme. He kun olivat huolissaan kun kuulivat kuinka vähän yhteistä aikaa meillä on ilman pieniä lapsia. Siis ei yhtään moneen vuoteen.
Ongelmaksi tässä kivassa lahjassa on se ettemme saa lapsia yöhoitoon mihinkään. Jos se olisi helppoa niin olisimme varmaan jo aiemmminkin viettäneet yhdessä sitä parisuhdeaikaa.
Isovanhemmiltakin kysyimme, ratkaisuna oli tietenkin että antakaa se lahjakortti sitten heille!
Mennään sitten lasten kanssa. Juodaan ne shampanjat kun lapset nukkuu.
Minusta aika törkeää ystäviltä, etteivät yhdistäneet lahjaa lastenhoitoa.
Pitäiskö mun nyt soittaa heille ja kysyä että miten on, ollaan varaamassa yötä, milloin pääsette lastenvahdeiksi? 😉
Kannattaa lukea edes osa tästä ketjusta. Tässä on 115 sivua tekstiä suurista ikäluokista äiteinä.
http://www.vauva.fi/keskustelu/4217894/ketju/70_luvulla_syntyneiden_aid…
Vaikka sinä olet ok, niin sinä et edusta koko ikäluokkaa, eli ei kannata yleistää noinkaan päin. Tässä on aika helvetin karuja kertomuksia näistä nykyisistä mummoista.
Itselle kelpasi mainiosti "apu" lastenhoidossa, mutta itse haluaa harrastella rauhassa seksiä.