Lue keskustelun säännöt.
HS: Maarit on isoäiti, joka hoitaa mielummin parisuhdettaan kuin lastenlastaan
13.09.2017 |
http://www.hs.fi/elama/art-2000005364864.html
Positiivinen artikkeli itselle ajankohtaisesta aiheesta mummujen näkökulmasta. Tulee lähelle, kun tällä hetkellä oma äiti hoitamassa vähän vajaa 1-v lastani. Omilla lapsilla 4 ihanaa vielä työssäkäyvää isovanhempaa :)
Kommentit (455)
Vierailija kirjoitti:
”Haluan pitää työstäni kynsin hampain kiinni, koska nautin siitä ja olen siinä oikeasti todella hyvä. En voi ottaa pientä lasta yöksi hoitoon. Minun on pakko saada nukkua itse”, Maarit sanoo.
Muutamia vuosia sitten omanikäiset ystävät alkoivat sairastella, Maarit kertoo. Se pysäytti. Elämä on rajallinen resurssi, eikä puolisokaan ole aina tuossa, Maarit oivalsi.
”Meille on tärkeää saada olla yhdessä nyt, kun aikaa vielä on. Emme esimerkiksi rakastele vain lauantai-iltaisin saunan jälkeen. Pitäisikö meidän luopua siitä pikkuisen yllätyskyläilyjen vuoksi? Ei herranjestas sentään.”
Niin oletsä puolesta vai vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs Maaritin tyttären hoito silloin kuin tytär oli pieni?
Oliko silloin kenties niin, että Maaritin tytär oli mummollaan hoidossa kesäisin monta viikkoa? Ja Maarit itse lomaili miehensä kanssa (silloinkin)?
Kenenkään isovanhemman velvollisuus ei ole hoitaa lapsenlapsiaan.
MUTTA monet meistä 1970-luvulla syntyneistä muistavat vallan mainiosti, miten kesäisin oltiin vuorotellen molemmissa mummoloissa helposti 4-6 viikkoa putkeen. Vanhemmat kaupungissa.
Ja sitten kun itse kysyy omilta vanhemmilta/appivanhemmilta yhtä hoitopäivää kun tarha on kiinni ja töihin on mentävä niin se on ihan mahdoton isovanhempien järjestää....
Minkä ikäisiä ne vanhemmat oli silloin?
On täysin eri asia olla 40 vuotias isoäiti kuin 60 vuotias.
On täysin eri asia jos mummo ja vaari on 40 vuotiaita ja heillä on oma maatla jossa he työskentelevät kuin se että asuvat kaupungissa ja vielä 60 vuotiaina tekevät täyttä päivää.
70-luvulla isovanhemmat niin kuin vanhemmatkin laittoivat kaikki kouluikäiset lapset ulos jotta saivat olla kahdestaan. Kuinka moni nykypäivänä kaupungissa tekee vastaavaa?
Siis yksi päivä on mahdoton järjestää jos on kuuskytvuotias? En usko.
Tajuatko että 60 vuotias tarvitsee jo lepoa. Kun he on pirteitä niin heillä on oikeus matkustella ja tehdä kaikenlaisia asioita mihin nuorena ei ollut varaa.
Heidän elämänsä ei hypi sinun halujesi mukaan. Miten paljon sinä olet tehnyt heidän vuokseen?
60-vuotiaat ovat töissä. Ei sieltä niin vain oteta vapaata sairaan lapsenlapsen hoitoa varten.
No esim ne päiväkotien kiinniolopäivät ilmoitetaan hyvissä ajoin ja moni pystyy työaikojaan sopimaan. Jos haluaa.
Sitäpaitsi monet kuusikymppiset ON eläkkeellä. Tulevat polvet tosin eivät kyllä sitä onnea tule kokemaan.
Eivät ole eläkkeellä, jos ovat terveitä.
Kyllä on.
Lopeta trollaaminen
Lopeta itse. On edelleen hyvin yleistä jäädä eläkkeelle ennen kuuskymppisiä. Asun arvoalueella Helsingissä ja täällä lääkärit/lakimiehet/toimarit jne todellakin on eläkkeellä jo kuusikymppisinä. Jotain keikkaa/konsultointia jne sitten tekevät lämpimikseen. Mekin ostettiin talomme kuuskymppiseltä yrittäjäpariskunnalta, jotka muutti Helsingistä Inkooseen.
Makselleet eläkevakuutusta ja eläke tulee sen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs Maaritin tyttären hoito silloin kuin tytär oli pieni?
Oliko silloin kenties niin, että Maaritin tytär oli mummollaan hoidossa kesäisin monta viikkoa? Ja Maarit itse lomaili miehensä kanssa (silloinkin)?
Kenenkään isovanhemman velvollisuus ei ole hoitaa lapsenlapsiaan.
MUTTA monet meistä 1970-luvulla syntyneistä muistavat vallan mainiosti, miten kesäisin oltiin vuorotellen molemmissa mummoloissa helposti 4-6 viikkoa putkeen. Vanhemmat kaupungissa.
Ja sitten kun itse kysyy omilta vanhemmilta/appivanhemmilta yhtä hoitopäivää kun tarha on kiinni ja töihin on mentävä niin se on ihan mahdoton isovanhempien järjestää....
Minkä ikäisiä ne vanhemmat oli silloin?
On täysin eri asia olla 40 vuotias isoäiti kuin 60 vuotias.
On täysin eri asia jos mummo ja vaari on 40 vuotiaita ja heillä on oma maatla jossa he työskentelevät kuin se että asuvat kaupungissa ja vielä 60 vuotiaina tekevät täyttä päivää.
70-luvulla isovanhemmat niin kuin vanhemmatkin laittoivat kaikki kouluikäiset lapset ulos jotta saivat olla kahdestaan. Kuinka moni nykypäivänä kaupungissa tekee vastaavaa?
Siis yksi päivä on mahdoton järjestää jos on kuuskytvuotias? En usko.
Tajuatko että 60 vuotias tarvitsee jo lepoa. Kun he on pirteitä niin heillä on oikeus matkustella ja tehdä kaikenlaisia asioita mihin nuorena ei ollut varaa.
Heidän elämänsä ei hypi sinun halujesi mukaan. Miten paljon sinä olet tehnyt heidän vuokseen?
60-vuotiaat ovat töissä. Ei sieltä niin vain oteta vapaata sairaan lapsenlapsen hoitoa varten.
No esim ne päiväkotien kiinniolopäivät ilmoitetaan hyvissä ajoin ja moni pystyy työaikojaan sopimaan. Jos haluaa.
Sitäpaitsi monet kuusikymppiset ON eläkkeellä. Tulevat polvet tosin eivät kyllä sitä onnea tule kokemaan.
Eivät ole eläkkeellä, jos ovat terveitä.
Kyllä on.
Lopeta trollaaminen
Lopeta itse. On edelleen hyvin yleistä jäädä eläkkeelle ennen kuuskymppisiä. Asun arvoalueella Helsingissä ja täällä lääkärit/lakimiehet/toimarit jne todellakin on eläkkeellä jo kuusikymppisinä. Jotain keikkaa/konsultointia jne sitten tekevät lämpimikseen. Mekin ostettiin talomme kuuskymppiseltä yrittäjäpariskunnalta, jotka muutti Helsingistä Inkooseen.
No luettelit tuohon henkilöitä, jotka toimineet yrittäjinä ja makselleet etukäteen eläkettään eläkevakuutuksilla. Satutko tietämään mikä sen kaupungin palveluksessa olevan opettajan, hoitajan tai siivoojan eläkeikä on? Ei ole 60 vaan 65v.
Ja? Missä kirjoitin että kaikki kuusikymppiset on eläkkeellä. Kirjoitin että monet on. Monet on.
Eläketurvakeskuksen mukaan 60-vuotiaiden työllisyysaste on 63% eli heistä on enemmän töissä kuin eläkkeellä. Esimerkiksi 64v ikäisillä vastaava luku on 23%. Huomaa, että tuo porukka on töissä, ei esim. eläkkeellä, Lisäksi vuonna 2015 työeläkkeelle siirtyi noin 4000 henkilöä, kun koko ikäluokkaa on yli 70 000 henkilöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea on ymmärtää isovanhempia, jotka eivät halua auttaa lastensa perheitä ja tulla läheisiksi lastenlastensa kanssa. Itse olen ollut eläkkeellä pari vuotta ja todella mielelläni autan tyttäreni perhettä. Vanhemmilla on epäsäännölliset työajat ja lapset pieniä koululaisia, joutuisivat olemaan välillä iltoja yksin, joten me papan kanssa mennään heitä hoitamaan. Sehän on ihanaa ja lisäksi vaihtelua omaan arkeemme. Samoin jos lapsenlapset ovat sairaana, tottakai menemme hoitamaan, kaikki muu jää silloin kakkoseksi. Minulle perhe on aina ollut ykkönen, mikään ei ole sitä tärkempi asia.
Toki isovanhemmillakin on ihan omakin elämä, mekin matkustelemme ja on harrastuksia, hoidamme puutarhaamme, käymme teatterissa ja kaikenlaisissa tapahtumissa ja on sukulaisten lisäksi paljon ystäviä. Mutta en ymmärrä, etteikö muka jäisi riittävästi omaa aikaa lastenlasten hoidolta! Jos en viikkoon näe noita ihania mussukoita, niin ikävä tulee!
Mielellään otetaan lapsenlapset myös yökylään ja kesälomalla olivat yhdessä viikon meillä ja kumpikin erikseen muutaman päivän. Suunnilleen kerran kuukaudessa ovat meillä yötä viikonloppuna ja lomilla useammankin päivän. On tärkeää, että vanhemmille jää myös kahdenkeskistä aikaa. Olen sitä mieltä, että meidän isovanhempien tehtävä on myös tukea nuoren perheen vanhempia pysymään yhdessä. Aivan liikaa on eroja ja uskon, että kun vanhemmat saavat joskus viettää yhdessä romanttista aikaa, niin parisuhde voi paremmin ja liitto kestää. Tottakai haluan, että lapsenlapsillani on ehjä koti!
Osallistun myös äitini hoitoon. Yhdessä siskoni ja veljeni kanssa hänestä huolehdimme. Mummo on hoitanut kaikkien meidän lapsia, kun apua on tarvittu. Hän on meille kaikille läheinen ja hyvin rakas ja hänen lapsenlapsensakin käyvät säännöllisesti hänen luonaan vierailuilla. Olen äidilleni kovasti kiitollinen hoitoavusta ja ajattelen, että nyt on minun vuoroni hoitaa häntä, 90-vuotiasta kultaista äitiäni.
Lastenne parisuhde ei kuulu teille millään tavalla.
Jos minun vanhempani puuttuisi millään tavalla parisuhteeseeni niin ne olisivat entisiä vanhempia (ainakin henkisesti).
Miten vanhemmat puuttuvat lastensa parisuhteeseen, jos antavat vanhemmille vapaaillan. Ei kai sitä nyt tarvitse mitenkään näille vanhemmille sanoittaa, mutta kai sen nyt tänne voi kirjoittaa? Yökyläily isovanhemmilla antaa vanhemmille kaivattua kahdenkeskistä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs Maaritin tyttären hoito silloin kuin tytär oli pieni?
Oliko silloin kenties niin, että Maaritin tytär oli mummollaan hoidossa kesäisin monta viikkoa? Ja Maarit itse lomaili miehensä kanssa (silloinkin)?
Kenenkään isovanhemman velvollisuus ei ole hoitaa lapsenlapsiaan.
MUTTA monet meistä 1970-luvulla syntyneistä muistavat vallan mainiosti, miten kesäisin oltiin vuorotellen molemmissa mummoloissa helposti 4-6 viikkoa putkeen. Vanhemmat kaupungissa.
Ja sitten kun itse kysyy omilta vanhemmilta/appivanhemmilta yhtä hoitopäivää kun tarha on kiinni ja töihin on mentävä niin se on ihan mahdoton isovanhempien järjestää....
Minkä ikäisiä ne vanhemmat oli silloin?
On täysin eri asia olla 40 vuotias isoäiti kuin 60 vuotias.
On täysin eri asia jos mummo ja vaari on 40 vuotiaita ja heillä on oma maatla jossa he työskentelevät kuin se että asuvat kaupungissa ja vielä 60 vuotiaina tekevät täyttä päivää.
70-luvulla isovanhemmat niin kuin vanhemmatkin laittoivat kaikki kouluikäiset lapset ulos jotta saivat olla kahdestaan. Kuinka moni nykypäivänä kaupungissa tekee vastaavaa?
Siis yksi päivä on mahdoton järjestää jos on kuuskytvuotias? En usko.
Tajuatko että 60 vuotias tarvitsee jo lepoa. Kun he on pirteitä niin heillä on oikeus matkustella ja tehdä kaikenlaisia asioita mihin nuorena ei ollut varaa.
Heidän elämänsä ei hypi sinun halujesi mukaan. Miten paljon sinä olet tehnyt heidän vuokseen?
60-vuotiaat ovat töissä. Ei sieltä niin vain oteta vapaata sairaan lapsenlapsen hoitoa varten.
No esim ne päiväkotien kiinniolopäivät ilmoitetaan hyvissä ajoin ja moni pystyy työaikojaan sopimaan. Jos haluaa.
Sitäpaitsi monet kuusikymppiset ON eläkkeellä. Tulevat polvet tosin eivät kyllä sitä onnea tule kokemaan.
Eivät ole eläkkeellä, jos ovat terveitä.
Kyllä on.
Lopeta trollaaminen
Lopeta itse. On edelleen hyvin yleistä jäädä eläkkeelle ennen kuuskymppisiä. Asun arvoalueella Helsingissä ja täällä lääkärit/lakimiehet/toimarit jne todellakin on eläkkeellä jo kuusikymppisinä. Jotain keikkaa/konsultointia jne sitten tekevät lämpimikseen. Mekin ostettiin talomme kuuskymppiseltä yrittäjäpariskunnalta, jotka muutti Helsingistä Inkooseen.
No luettelit tuohon henkilöitä, jotka toimineet yrittäjinä ja makselleet etukäteen eläkettään eläkevakuutuksilla. Satutko tietämään mikä sen kaupungin palveluksessa olevan opettajan, hoitajan tai siivoojan eläkeikä on? Ei ole 60 vaan 65v.
Ja? Missä kirjoitin että kaikki kuusikymppiset on eläkkeellä. Kirjoitin että monet on. Monet on.
Eläketurvakeskuksen mukaan 60-vuotiaiden työllisyysaste on 63% eli heistä on enemmän töissä kuin eläkkeellä. Esimerkiksi 64v ikäisillä vastaava luku on 23%. Huomaa, että tuo porukka on töissä, ei esim. eläkkeellä, Lisäksi vuonna 2015 työeläkkeelle siirtyi noin 4000 henkilöä, kun koko ikäluokkaa on yli 70 000 henkilöä.
Eli kuusikymppisistä liki puolet on eläkkeellä (tai muuten ei-töissä). Mitä väärää on siis väitteessä että "kuusikymppisistä monet on eläkkeellä"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea on ymmärtää isovanhempia, jotka eivät halua auttaa lastensa perheitä ja tulla läheisiksi lastenlastensa kanssa. Itse olen ollut eläkkeellä pari vuotta ja todella mielelläni autan tyttäreni perhettä. Vanhemmilla on epäsäännölliset työajat ja lapset pieniä koululaisia, joutuisivat olemaan välillä iltoja yksin, joten me papan kanssa mennään heitä hoitamaan. Sehän on ihanaa ja lisäksi vaihtelua omaan arkeemme. Samoin jos lapsenlapset ovat sairaana, tottakai menemme hoitamaan, kaikki muu jää silloin kakkoseksi. Minulle perhe on aina ollut ykkönen, mikään ei ole sitä tärkempi asia.
Toki isovanhemmillakin on ihan omakin elämä, mekin matkustelemme ja on harrastuksia, hoidamme puutarhaamme, käymme teatterissa ja kaikenlaisissa tapahtumissa ja on sukulaisten lisäksi paljon ystäviä. Mutta en ymmärrä, etteikö muka jäisi riittävästi omaa aikaa lastenlasten hoidolta! Jos en viikkoon näe noita ihania mussukoita, niin ikävä tulee!
Mielellään otetaan lapsenlapset myös yökylään ja kesälomalla olivat yhdessä viikon meillä ja kumpikin erikseen muutaman päivän. Suunnilleen kerran kuukaudessa ovat meillä yötä viikonloppuna ja lomilla useammankin päivän. On tärkeää, että vanhemmille jää myös kahdenkeskistä aikaa. Olen sitä mieltä, että meidän isovanhempien tehtävä on myös tukea nuoren perheen vanhempia pysymään yhdessä. Aivan liikaa on eroja ja uskon, että kun vanhemmat saavat joskus viettää yhdessä romanttista aikaa, niin parisuhde voi paremmin ja liitto kestää. Tottakai haluan, että lapsenlapsillani on ehjä koti!
Osallistun myös äitini hoitoon. Yhdessä siskoni ja veljeni kanssa hänestä huolehdimme. Mummo on hoitanut kaikkien meidän lapsia, kun apua on tarvittu. Hän on meille kaikille läheinen ja hyvin rakas ja hänen lapsenlapsensakin käyvät säännöllisesti hänen luonaan vierailuilla. Olen äidilleni kovasti kiitollinen hoitoavusta ja ajattelen, että nyt on minun vuoroni hoitaa häntä, 90-vuotiasta kultaista äitiäni.
Lastenne parisuhde ei kuulu teille millään tavalla.
Jos minun vanhempani puuttuisi millään tavalla parisuhteeseeni niin ne olisivat entisiä vanhempia (ainakin henkisesti).
Jopas sulla meni tunteeseen! Ei kai kirjoittaja lastaan neuvonut viettämään romanttista ja kiihkeää yötä, vaan antoi siihen vain tilaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs Maaritin tyttären hoito silloin kuin tytär oli pieni?
Oliko silloin kenties niin, että Maaritin tytär oli mummollaan hoidossa kesäisin monta viikkoa? Ja Maarit itse lomaili miehensä kanssa (silloinkin)?
Kenenkään isovanhemman velvollisuus ei ole hoitaa lapsenlapsiaan.
MUTTA monet meistä 1970-luvulla syntyneistä muistavat vallan mainiosti, miten kesäisin oltiin vuorotellen molemmissa mummoloissa helposti 4-6 viikkoa putkeen. Vanhemmat kaupungissa.
Ja sitten kun itse kysyy omilta vanhemmilta/appivanhemmilta yhtä hoitopäivää kun tarha on kiinni ja töihin on mentävä niin se on ihan mahdoton isovanhempien järjestää....
Minkä ikäisiä ne vanhemmat oli silloin?
On täysin eri asia olla 40 vuotias isoäiti kuin 60 vuotias.
On täysin eri asia jos mummo ja vaari on 40 vuotiaita ja heillä on oma maatla jossa he työskentelevät kuin se että asuvat kaupungissa ja vielä 60 vuotiaina tekevät täyttä päivää.
70-luvulla isovanhemmat niin kuin vanhemmatkin laittoivat kaikki kouluikäiset lapset ulos jotta saivat olla kahdestaan. Kuinka moni nykypäivänä kaupungissa tekee vastaavaa?
Siis yksi päivä on mahdoton järjestää jos on kuuskytvuotias? En usko.
Tajuatko että 60 vuotias tarvitsee jo lepoa. Kun he on pirteitä niin heillä on oikeus matkustella ja tehdä kaikenlaisia asioita mihin nuorena ei ollut varaa.
Heidän elämänsä ei hypi sinun halujesi mukaan. Miten paljon sinä olet tehnyt heidän vuokseen?
60-vuotiaat ovat töissä. Ei sieltä niin vain oteta vapaata sairaan lapsenlapsen hoitoa varten.
No esim ne päiväkotien kiinniolopäivät ilmoitetaan hyvissä ajoin ja moni pystyy työaikojaan sopimaan. Jos haluaa.
Sitäpaitsi monet kuusikymppiset ON eläkkeellä. Tulevat polvet tosin eivät kyllä sitä onnea tule kokemaan.
Eivät ole eläkkeellä, jos ovat terveitä.
Kyllä on.
Lopeta trollaaminen
Lopeta itse. On edelleen hyvin yleistä jäädä eläkkeelle ennen kuuskymppisiä. Asun arvoalueella Helsingissä ja täällä lääkärit/lakimiehet/toimarit jne todellakin on eläkkeellä jo kuusikymppisinä. Jotain keikkaa/konsultointia jne sitten tekevät lämpimikseen. Mekin ostettiin talomme kuuskymppiseltä yrittäjäpariskunnalta, jotka muutti Helsingistä Inkooseen.
No luettelit tuohon henkilöitä, jotka toimineet yrittäjinä ja makselleet etukäteen eläkettään eläkevakuutuksilla. Satutko tietämään mikä sen kaupungin palveluksessa olevan opettajan, hoitajan tai siivoojan eläkeikä on? Ei ole 60 vaan 65v.
Ja? Missä kirjoitin että kaikki kuusikymppiset on eläkkeellä. Kirjoitin että monet on. Monet on.
Mutta 60 v ei ole mikään eläkeikä vaan alimmillaan 63v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs Maaritin tyttären hoito silloin kuin tytär oli pieni?
Oliko silloin kenties niin, että Maaritin tytär oli mummollaan hoidossa kesäisin monta viikkoa? Ja Maarit itse lomaili miehensä kanssa (silloinkin)?
Kenenkään isovanhemman velvollisuus ei ole hoitaa lapsenlapsiaan.
MUTTA monet meistä 1970-luvulla syntyneistä muistavat vallan mainiosti, miten kesäisin oltiin vuorotellen molemmissa mummoloissa helposti 4-6 viikkoa putkeen. Vanhemmat kaupungissa.
Ja sitten kun itse kysyy omilta vanhemmilta/appivanhemmilta yhtä hoitopäivää kun tarha on kiinni ja töihin on mentävä niin se on ihan mahdoton isovanhempien järjestää....
Minkä ikäisiä ne vanhemmat oli silloin?
On täysin eri asia olla 40 vuotias isoäiti kuin 60 vuotias.
On täysin eri asia jos mummo ja vaari on 40 vuotiaita ja heillä on oma maatla jossa he työskentelevät kuin se että asuvat kaupungissa ja vielä 60 vuotiaina tekevät täyttä päivää.
70-luvulla isovanhemmat niin kuin vanhemmatkin laittoivat kaikki kouluikäiset lapset ulos jotta saivat olla kahdestaan. Kuinka moni nykypäivänä kaupungissa tekee vastaavaa?
Siis yksi päivä on mahdoton järjestää jos on kuuskytvuotias? En usko.
Tajuatko että 60 vuotias tarvitsee jo lepoa. Kun he on pirteitä niin heillä on oikeus matkustella ja tehdä kaikenlaisia asioita mihin nuorena ei ollut varaa.
Heidän elämänsä ei hypi sinun halujesi mukaan. Miten paljon sinä olet tehnyt heidän vuokseen?
60-vuotiaat ovat töissä. Ei sieltä niin vain oteta vapaata sairaan lapsenlapsen hoitoa varten.
No esim ne päiväkotien kiinniolopäivät ilmoitetaan hyvissä ajoin ja moni pystyy työaikojaan sopimaan. Jos haluaa.
Sitäpaitsi monet kuusikymppiset ON eläkkeellä. Tulevat polvet tosin eivät kyllä sitä onnea tule kokemaan.
Eivät ole eläkkeellä, jos ovat terveitä.
Kyllä on.
Lopeta trollaaminen
Lopeta itse. On edelleen hyvin yleistä jäädä eläkkeelle ennen kuuskymppisiä. Asun arvoalueella Helsingissä ja täällä lääkärit/lakimiehet/toimarit jne todellakin on eläkkeellä jo kuusikymppisinä. Jotain keikkaa/konsultointia jne sitten tekevät lämpimikseen. Mekin ostettiin talomme kuuskymppiseltä yrittäjäpariskunnalta, jotka muutti Helsingistä Inkooseen.
No luettelit tuohon henkilöitä, jotka toimineet yrittäjinä ja makselleet etukäteen eläkettään eläkevakuutuksilla. Satutko tietämään mikä sen kaupungin palveluksessa olevan opettajan, hoitajan tai siivoojan eläkeikä on? Ei ole 60 vaan 65v.
Ja? Missä kirjoitin että kaikki kuusikymppiset on eläkkeellä. Kirjoitin että monet on. Monet on.
Mutta 60 v ei ole mikään eläkeikä vaan alimmillaan 63v.
En ole niin väittänyt. Silti tuolla juuri vahvistettiin että 60-vuotiaista vain 60 prossaa on enää töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea on ymmärtää isovanhempia, jotka eivät halua auttaa lastensa perheitä ja tulla läheisiksi lastenlastensa kanssa. Itse olen ollut eläkkeellä pari vuotta ja todella mielelläni autan tyttäreni perhettä. Vanhemmilla on epäsäännölliset työajat ja lapset pieniä koululaisia, joutuisivat olemaan välillä iltoja yksin, joten me papan kanssa mennään heitä hoitamaan. Sehän on ihanaa ja lisäksi vaihtelua omaan arkeemme. Samoin jos lapsenlapset ovat sairaana, tottakai menemme hoitamaan, kaikki muu jää silloin kakkoseksi. Minulle perhe on aina ollut ykkönen, mikään ei ole sitä tärkempi asia.
Toki isovanhemmillakin on ihan omakin elämä, mekin matkustelemme ja on harrastuksia, hoidamme puutarhaamme, käymme teatterissa ja kaikenlaisissa tapahtumissa ja on sukulaisten lisäksi paljon ystäviä. Mutta en ymmärrä, etteikö muka jäisi riittävästi omaa aikaa lastenlasten hoidolta! Jos en viikkoon näe noita ihania mussukoita, niin ikävä tulee!
Mielellään otetaan lapsenlapset myös yökylään ja kesälomalla olivat yhdessä viikon meillä ja kumpikin erikseen muutaman päivän. Suunnilleen kerran kuukaudessa ovat meillä yötä viikonloppuna ja lomilla useammankin päivän. On tärkeää, että vanhemmille jää myös kahdenkeskistä aikaa. Olen sitä mieltä, että meidän isovanhempien tehtävä on myös tukea nuoren perheen vanhempia pysymään yhdessä. Aivan liikaa on eroja ja uskon, että kun vanhemmat saavat joskus viettää yhdessä romanttista aikaa, niin parisuhde voi paremmin ja liitto kestää. Tottakai haluan, että lapsenlapsillani on ehjä koti!
Osallistun myös äitini hoitoon. Yhdessä siskoni ja veljeni kanssa hänestä huolehdimme. Mummo on hoitanut kaikkien meidän lapsia, kun apua on tarvittu. Hän on meille kaikille läheinen ja hyvin rakas ja hänen lapsenlapsensakin käyvät säännöllisesti hänen luonaan vierailuilla. Olen äidilleni kovasti kiitollinen hoitoavusta ja ajattelen, että nyt on minun vuoroni hoitaa häntä, 90-vuotiasta kultaista äitiäni.
Lastenne parisuhde ei kuulu teille millään tavalla.
Jos minun vanhempani puuttuisi millään tavalla parisuhteeseeni niin ne olisivat entisiä vanhempia (ainakin henkisesti).
Tutkimusten mukaan lastenhoitoon osallistuvilla isovanhemmilla on suuri merkitys vanhempien parisuhteen säilymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen ketju. Itse olen mallia "osaton" eli ikinä en ole saanut vanhemmiltani/miehrn vanhemmilta mitään välittämistä, tukea, apua, kiinnostusta tai lastenhoitoa (tai ylipäätään kiinnostusta lapsenlapsiin). Molempien vanhemnat pn tosi itsekkäitä, kylmiä ja tylyjä. Tavallaan silmiä avaavaa että muillakin ehkä on näin. Mutta erityisen silmiä avaavaa, että joissain (hyvissä) suvuissa lastenhoitoa ja lapsenlapsia arvostetaan ja sitä ihan halutaan tehdä. Tylyissä suvuissa lapsenlapset on riesa ja inhottava asia. Hyvissä suvuissa rikkaus ja aarre.
Voi, kunpa sukunsa voisi vaihtaa tai vanhempansa valita. Elämän tahdit ovat hyvin erilaiset siitä riippuen, synnytkö hyvään sukuun rakastaville vanhemmille vai tylyille paskavanhemmille. Kyllä minuakin v***ttaa se että vanhempani ovat tuollaiset; heitä ei voi mitenkään muuttaa tai saada toimimaan toisin.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju. Itse olen mallia "osaton" eli ikinä en ole saanut vanhemmiltani/miehrn vanhemmilta mitään välittämistä, tukea, apua, kiinnostusta tai lastenhoitoa (tai ylipäätään kiinnostusta lapsenlapsiin). Molempien vanhemnat pn tosi itsekkäitä, kylmiä ja tylyjä. Tavallaan silmiä avaavaa että muillakin ehkä on näin. Mutta erityisen silmiä avaavaa, että joissain (hyvissä) suvuissa lastenhoitoa ja lapsenlapsia arvostetaan ja sitä ihan halutaan tehdä. Tylyissä suvuissa lapsenlapset on riesa ja inhottava asia. Hyvissä suvuissa rikkaus ja aarre.
Voi, kunpa sukunsa voisi vaihtaa tai vanhempansa valita. Elämän tahdit ovat hyvin erilaiset siitä riippuen, synnytkö hyvään sukuun rakastaville vanhemmille vai tylyille paskavanhemmille. Kyllä minuakin v***ttaa se että vanhempani ovat tuollaiset; heitä ei voi mitenkään muuttaa tai saada toimimaan toisin.
Itseään voi muuttaa mutta eipä se surussa paljoa helpota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valintahan se tuokin on. On silti hassua kuvitella, että ihmiset, jotka tietoisesti valitsevat noin, jotenkin kärsisivät siitä, etteivät lapset tai lapsenlapset ("kostoksi") tapaa heitä kuin harvoin (se hoivakoti-kortti). Ehkä he haluavatkin olla jo rauhassa lapsiperhevuosien jälkeen? Jokaisella on oma elämänsä, kukin viettäköön sen kuten parhaaksi kokee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs Maaritin tyttären hoito silloin kuin tytär oli pieni?
Oliko silloin kenties niin, että Maaritin tytär oli mummollaan hoidossa kesäisin monta viikkoa? Ja Maarit itse lomaili miehensä kanssa (silloinkin)?
Kenenkään isovanhemman velvollisuus ei ole hoitaa lapsenlapsiaan.
MUTTA monet meistä 1970-luvulla syntyneistä muistavat vallan mainiosti, miten kesäisin oltiin vuorotellen molemmissa mummoloissa helposti 4-6 viikkoa putkeen. Vanhemmat kaupungissa.
Ja sitten kun itse kysyy omilta vanhemmilta/appivanhemmilta yhtä hoitopäivää kun tarha on kiinni ja töihin on mentävä niin se on ihan mahdoton isovanhempien järjestää....
Minkä ikäisiä ne vanhemmat oli silloin?
On täysin eri asia olla 40 vuotias isoäiti kuin 60 vuotias.
On täysin eri asia jos mummo ja vaari on 40 vuotiaita ja heillä on oma maatla jossa he työskentelevät kuin se että asuvat kaupungissa ja vielä 60 vuotiaina tekevät täyttä päivää.
70-luvulla isovanhemmat niin kuin vanhemmatkin laittoivat kaikki kouluikäiset lapset ulos jotta saivat olla kahdestaan. Kuinka moni nykypäivänä kaupungissa tekee vastaavaa?
Siis yksi päivä on mahdoton järjestää jos on kuuskytvuotias? En usko.
Tajuatko että 60 vuotias tarvitsee jo lepoa. Kun he on pirteitä niin heillä on oikeus matkustella ja tehdä kaikenlaisia asioita mihin nuorena ei ollut varaa.
Heidän elämänsä ei hypi sinun halujesi mukaan. Miten paljon sinä olet tehnyt heidän vuokseen?
60-vuotiaat ovat töissä. Ei sieltä niin vain oteta vapaata sairaan lapsenlapsen hoitoa varten.
No esim ne päiväkotien kiinniolopäivät ilmoitetaan hyvissä ajoin ja moni pystyy työaikojaan sopimaan. Jos haluaa.
Sitäpaitsi monet kuusikymppiset ON eläkkeellä. Tulevat polvet tosin eivät kyllä sitä onnea tule kokemaan.
Eivät ole eläkkeellä, jos ovat terveitä.
Kyllä on.
Lopeta trollaaminen
Lopeta itse. On edelleen hyvin yleistä jäädä eläkkeelle ennen kuuskymppisiä. Asun arvoalueella Helsingissä ja täällä lääkärit/lakimiehet/toimarit jne todellakin on eläkkeellä jo kuusikymppisinä. Jotain keikkaa/konsultointia jne sitten tekevät lämpimikseen. Mekin ostettiin talomme kuuskymppiseltä yrittäjäpariskunnalta, jotka muutti Helsingistä Inkooseen.
No luettelit tuohon henkilöitä, jotka toimineet yrittäjinä ja makselleet etukäteen eläkettään eläkevakuutuksilla. Satutko tietämään mikä sen kaupungin palveluksessa olevan opettajan, hoitajan tai siivoojan eläkeikä on? Ei ole 60 vaan 65v.
Ja? Missä kirjoitin että kaikki kuusikymppiset on eläkkeellä. Kirjoitin että monet on. Monet on.
Mutta 60 v ei ole mikään eläkeikä vaan alimmillaan 63v.
Moni on päässyt 60-vuotiaana eläkkeelle vanhoilla soppareilla. Esim. oma äitini jäi 60-vuotiaana eläkkeelle. Täysin terve ja työkuntoinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Oma äitini ei esim. varmaan ikinä ollut pois töistä meidän lasten sairastelujen takia, me menimme aina kilsan päässä olevaan mummolaan sairaspäiviksi. Kun pikkuveli ei saanut päivähoitopaikkaa, mummo hoiti siihen saakka että paikka irtosi (ehkä n. 4 kk).
Niin tuohon aikaanhan ei ollut mitään lain sallimaa mahdollisuutta jäädäkään hoitamaan lasta sairauden takia. Myöhemminhän se laki tuli vasta voimaan. Äitiysloma oli myös n 3 kk, joten vauva piti jättää hoitoon todella pienenä. Eikä sitä kunnallista hoitopaikkaakaan ollut kuin yksinhuoltajille. Lastenhoitotarpeet ilmoitettiin lähikaupan ilmoitustaululla, kuka tahansa kelpasi hoitajaksi, kun muita vaihtoehtoja ei ollut.
Kaikilla ei ollut isovanhempia lähettyvillä.
Eikä mummoilla silloinkaan ollut mitään velvoitetta hoitaa lapsenlapsia. Ei vaikka äitiysloma olikin lyhyt, ei vaikka ei ollut oikeutta jäädä hoitamaan sairasta lasta. Silti ne mummot hoiti. Tulivat apuun kun apua tarvittiin. Heidän poikansa ja tyttärensä eivät hoida lapsenlapsiaan. Eivät tule apuun edes tunniksi tai kahdeksi. Eivät koska JOKAINEN hoitaa itse lapsensa. Ymmärrätkö, -70-luvulla mummot tuli apuun vaikka ei ollut mitään pakkoa. Nykymummot ei auta. Joku näissä nykymummoissa mättää ja aika usein se on pohjaton itsekkyys. Aikanaan hoidatettiin surutta omat lapset muilla ja nyt vietetään laatuaikaa itsensä kanssa kun on niin rankkaa toipua siitä muilla lapsensa hoidattamisesta.
Vierailija kirjoitti:
http://www.hs.fi/elama/art-2000005364864.html
Positiivinen artikkeli itselle ajankohtaisesta aiheesta mummujen näkökulmasta. Tulee lähelle, kun tällä hetkellä oma äiti hoitamassa vähän vajaa 1-v lastani. Omilla lapsilla 4 ihanaa vielä työssäkäyvää isovanhempaa :)
Lastenlapsi? Siis lapset ovat keskenään saaneet lapsen? Vai olikohan kuitenkin kyse lapsenlapsesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea on ymmärtää isovanhempia, jotka eivät halua auttaa lastensa perheitä ja tulla läheisiksi lastenlastensa kanssa. Itse olen ollut eläkkeellä pari vuotta ja todella mielelläni autan tyttäreni perhettä. Vanhemmilla on epäsäännölliset työajat ja lapset pieniä koululaisia, joutuisivat olemaan välillä iltoja yksin, joten me papan kanssa mennään heitä hoitamaan. Sehän on ihanaa ja lisäksi vaihtelua omaan arkeemme. Samoin jos lapsenlapset ovat sairaana, tottakai menemme hoitamaan, kaikki muu jää silloin kakkoseksi. Minulle perhe on aina ollut ykkönen, mikään ei ole sitä tärkempi asia.
Toki isovanhemmillakin on ihan omakin elämä, mekin matkustelemme ja on harrastuksia, hoidamme puutarhaamme, käymme teatterissa ja kaikenlaisissa tapahtumissa ja on sukulaisten lisäksi paljon ystäviä. Mutta en ymmärrä, etteikö muka jäisi riittävästi omaa aikaa lastenlasten hoidolta! Jos en viikkoon näe noita ihania mussukoita, niin ikävä tulee!
Mielellään otetaan lapsenlapset myös yökylään ja kesälomalla olivat yhdessä viikon meillä ja kumpikin erikseen muutaman päivän. Suunnilleen kerran kuukaudessa ovat meillä yötä viikonloppuna ja lomilla useammankin päivän. On tärkeää, että vanhemmille jää myös kahdenkeskistä aikaa. Olen sitä mieltä, että meidän isovanhempien tehtävä on myös tukea nuoren perheen vanhempia pysymään yhdessä. Aivan liikaa on eroja ja uskon, että kun vanhemmat saavat joskus viettää yhdessä romanttista aikaa, niin parisuhde voi paremmin ja liitto kestää. Tottakai haluan, että lapsenlapsillani on ehjä koti!
Osallistun myös äitini hoitoon. Yhdessä siskoni ja veljeni kanssa hänestä huolehdimme. Mummo on hoitanut kaikkien meidän lapsia, kun apua on tarvittu. Hän on meille kaikille läheinen ja hyvin rakas ja hänen lapsenlapsensakin käyvät säännöllisesti hänen luonaan vierailuilla. Olen äidilleni kovasti kiitollinen hoitoavusta ja ajattelen, että nyt on minun vuoroni hoitaa häntä, 90-vuotiasta kultaista äitiäni.
Lastenne parisuhde ei kuulu teille millään tavalla.
Jos minun vanhempani puuttuisi millään tavalla parisuhteeseeni niin ne olisivat entisiä vanhempia (ainakin henkisesti).
Ei tietenkään kuulu, enkä ole siihen tunkemassakaan! Olemme sanoneet tyttärelle, että olemme käytettävissä lastenhoitoon, jos haluavat miehensä kanssa mennä vaikka viikonlopuksi hotelliin tai vaikka konserttiin tai ihan vain viettää koti-iltaa joskus kahdenkesken. Mielellään ovat käyttäneet tarjotun mahdollisuuden muutaman kerran vuodessa. Uskon, että monelta erolta vältyttäisiin, jos vanhemmat saisivat levätä ja viettää kahdenkeskistä aikaa, olla ihan pariskuntana eikä aina vain vanhempina. Millä tavalla tämä on mielestäsi parisuhteeseen puuttumista?
Vierailija kirjoitti:
Valintahan se tuokin on. On silti hassua kuvitella, että ihmiset, jotka tietoisesti valitsevat noin, jotenkin kärsisivät siitä, etteivät lapset tai lapsenlapset ("kostoksi") tapaa heitä kuin harvoin (se hoivakoti-kortti). Ehkä he haluavatkin olla jo rauhassa lapsiperhevuosien jälkeen? Jokaisella on oma elämänsä, kukin viettäköön sen kuten parhaaksi kokee.
Mitä nyt itse olen kuullut, niin aika montaa menevää mummoa ja faaria on ruvennut siinä vaiheessa lapset ja lapsenlapset kiinnostamaan, kun viikatemies alkaa niittää omia sisaruksia ja kavereita. Nyt viimeksi kuulin tämän appivanhemmilta. He eläköityivät aikaisin, niukin naukin kuuskymppisinä, ja viettivät siitä pitäen puoli vuotta vuodesta matkaillen niin pitkään kuin vointi salli. Samaan aikaan lapsenlapset olivat pieniä. Kerran kesässä tuli kortti jostain Maltalta jossa anoppi hehkutti aurinkoa ja ruokaa ja maisemia ja miten hirwee ikävä olikaan lapsenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valintahan se tuokin on. On silti hassua kuvitella, että ihmiset, jotka tietoisesti valitsevat noin, jotenkin kärsisivät siitä, etteivät lapset tai lapsenlapset ("kostoksi") tapaa heitä kuin harvoin (se hoivakoti-kortti). Ehkä he haluavatkin olla jo rauhassa lapsiperhevuosien jälkeen? Jokaisella on oma elämänsä, kukin viettäköön sen kuten parhaaksi kokee.
Mitä nyt itse olen kuullut, niin aika montaa menevää mummoa ja faaria on ruvennut siinä vaiheessa lapset ja lapsenlapset kiinnostamaan, kun viikatemies alkaa niittää omia sisaruksia ja kavereita. Nyt viimeksi kuulin tämän appivanhemmilta. He eläköityivät aikaisin, niukin naukin kuuskymppisinä, ja viettivät siitä pitäen puoli vuotta vuodesta matkaillen niin pitkään kuin vointi salli. Samaan aikaan lapsenlapset olivat pieniä. Kerran kesässä tuli kortti jostain Maltalta jossa anoppi hehkutti aurinkoa ja ruokaa ja maisemia ja miten hirwee ikävä olikaan lapsenlapsia.
Voihan se tietysti mennä noinkin, mistä sitä ikinä tietää, kuinka vanhuuden päivinä ajattelee. Toistaiseksi olen nämä ensimmäiset neljäkymmentä vuotta ollut niin epäsosiaalinen, etten juuri ole kaivannut ihmisiä ympärille, ja siitä tuo skenaariokin tuli mieleen. Lapsi meillä on, lapsenlapsia ei toivottavasti ainakaan kymmeneen vuoteen. Me todellakin vietetään puolet vuodesta matkaillen (jos siihen pisteeseen joskus päästään), jos on kerran tilaisuus, jo ihan noiden keuhkosairaan talvien takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs Maaritin tyttären hoito silloin kuin tytär oli pieni?
Oliko silloin kenties niin, että Maaritin tytär oli mummollaan hoidossa kesäisin monta viikkoa? Ja Maarit itse lomaili miehensä kanssa (silloinkin)?
Kenenkään isovanhemman velvollisuus ei ole hoitaa lapsenlapsiaan.
MUTTA monet meistä 1970-luvulla syntyneistä muistavat vallan mainiosti, miten kesäisin oltiin vuorotellen molemmissa mummoloissa helposti 4-6 viikkoa putkeen. Vanhemmat kaupungissa.
Ja sitten kun itse kysyy omilta vanhemmilta/appivanhemmilta yhtä hoitopäivää kun tarha on kiinni ja töihin on mentävä niin se on ihan mahdoton isovanhempien järjestää....
Minkä ikäisiä ne vanhemmat oli silloin?
On täysin eri asia olla 40 vuotias isoäiti kuin 60 vuotias.
On täysin eri asia jos mummo ja vaari on 40 vuotiaita ja heillä on oma maatla jossa he työskentelevät kuin se että asuvat kaupungissa ja vielä 60 vuotiaina tekevät täyttä päivää.
70-luvulla isovanhemmat niin kuin vanhemmatkin laittoivat kaikki kouluikäiset lapset ulos jotta saivat olla kahdestaan. Kuinka moni nykypäivänä kaupungissa tekee vastaavaa?
Siis yksi päivä on mahdoton järjestää jos on kuuskytvuotias? En usko.
Tajuatko että 60 vuotias tarvitsee jo lepoa. Kun he on pirteitä niin heillä on oikeus matkustella ja tehdä kaikenlaisia asioita mihin nuorena ei ollut varaa.
Heidän elämänsä ei hypi sinun halujesi mukaan. Miten paljon sinä olet tehnyt heidän vuokseen?
60-vuotiaat ovat töissä. Ei sieltä niin vain oteta vapaata sairaan lapsenlapsen hoitoa varten.
No esim ne päiväkotien kiinniolopäivät ilmoitetaan hyvissä ajoin ja moni pystyy työaikojaan sopimaan. Jos haluaa.
Sitäpaitsi monet kuusikymppiset ON eläkkeellä. Tulevat polvet tosin eivät kyllä sitä onnea tule kokemaan.
Eivät ole eläkkeellä, jos ovat terveitä.
Kyllä on.
Lopeta trollaaminen
Lopeta itse. On edelleen hyvin yleistä jäädä eläkkeelle ennen kuuskymppisiä. Asun arvoalueella Helsingissä ja täällä lääkärit/lakimiehet/toimarit jne todellakin on eläkkeellä jo kuusikymppisinä. Jotain keikkaa/konsultointia jne sitten tekevät lämpimikseen. Mekin ostettiin talomme kuuskymppiseltä yrittäjäpariskunnalta, jotka muutti Helsingistä Inkooseen.
No luettelit tuohon henkilöitä, jotka toimineet yrittäjinä ja makselleet etukäteen eläkettään eläkevakuutuksilla. Satutko tietämään mikä sen kaupungin palveluksessa olevan opettajan, hoitajan tai siivoojan eläkeikä on? Ei ole 60 vaan 65v.
Ja? Missä kirjoitin että kaikki kuusikymppiset on eläkkeellä. Kirjoitin että monet on. Monet on.
Mutta 60 v ei ole mikään eläkeikä vaan alimmillaan 63v.
Moni on päässyt 60-vuotiaana eläkkeelle vanhoilla soppareilla. Esim. oma äitini jäi 60-vuotiaana eläkkeelle. Täysin terve ja työkuntoinen ihminen.
Kummitätini pääsi eläkkeelle 55-vuotiaana. Äitini ja isäni 61-vuotiaina.
Lässyn lää. Meni jo vähän överiksi sun juttus.