Lue keskustelun säännöt.
HS: Maarit on isoäiti, joka hoitaa mielummin parisuhdettaan kuin lastenlastaan
13.09.2017 |
http://www.hs.fi/elama/art-2000005364864.html
Positiivinen artikkeli itselle ajankohtaisesta aiheesta mummujen näkökulmasta. Tulee lähelle, kun tällä hetkellä oma äiti hoitamassa vähän vajaa 1-v lastani. Omilla lapsilla 4 ihanaa vielä työssäkäyvää isovanhempaa :)
Kommentit (455)
Anoppi on juuri tälläinen mummo. Ei vahingossakaan ota lapsia hoitoon. Välillä kyllä soittaa että tulkaas kylään. Sitten äkkiä päivittää faceen kuvat ja tekstit: ihanat pirpanat mummolassa.. kulissimummo.
Mieheni oli kuulemma lapsena paljon omilla isovanhemmillaan ja muilla sukulaisilla hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana termi "kulissimummo"! Meilläkin on just semmoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me saimme syntymäpäivälahjaksi romanttisen hotelliyön ystäviltämme. He kun olivat huolissaan kun kuulivat kuinka vähän yhteistä aikaa meillä on ilman pieniä lapsia. Siis ei yhtään moneen vuoteen.
Ongelmaksi tässä kivassa lahjassa on se ettemme saa lapsia yöhoitoon mihinkään. Jos se olisi helppoa niin olisimme varmaan jo aiemmminkin viettäneet yhdessä sitä parisuhdeaikaa.
Isovanhemmiltakin kysyimme, ratkaisuna oli tietenkin että antakaa se lahjakortti sitten heille!
Mennään sitten lasten kanssa. Juodaan ne shampanjat kun lapset nukkuu.
Meille on käynyt lähes samoin, ja isovanhempien ehdotus oli juuri sama, antakaa se lahjakortti heille!
No pakkohan se oli antaa kun hoitajaa ei saatu lapsille. Ja näin itsekkäät isovanhemmat, joilla on jo valmiiksi 365 yötä vuodessa romantiikkaan ja vapaaseen, saivat hienon hemmotteluloman ilmaiseksi. Tätä väsynyttä äitiä (joka on ollut yli 10v ilman yhtään kahdenkeskistä yötä miehen kanssa kaksin) tämä ei lepuuttanut tai eentouttanut yhtään. Lähinnä vain vitutti; kyllä itsekkyyden maksimointi on näiden isovanhempien 'core competence".MIKSI sen hotelliyön antaisi näille vanhemmille? Ei tulisi mieleenikään. Olisin vaikka antanut jollekin kaverille tai myynyt sen eteenpäin halvemmalla. Pikkusen marttyyrin makua, jos päätyy antamaan lahjakortin vanhemmille, joihin on pettynyt.
No joo, totta; olisin voinut toimia toisinkin. Mutta hotellilahjakortti oli 1vrk hemmottululoma, eli ei mikään niin arvokas että sitä olisi kannattanut alkaa myymään. Ja toki poikkeuksellisesti molemmilta isovanhemmilta kysyttiin hoitoapua tälle hotelliyölle (emme olleet mitään apua saaneet 10 vuoteen, mutta ajattelin nyt kokeilla viimeisenä keinona), ja tietenkään sitä ei herunut.
Omat vanhemmat sitten sellaiseen puolipilkalliseen sävyyn sanoivat että "voi voi, onhan se kurja että lahjakortti jää nyt käyttämättä, mitäpäs jos antaisit sen meille". Pettyneenä ja surullisena sitten tein niin. Olisin voinut antaa sen vaikka naapurille.
Mutta, olipahan ainakin isovanhemmilla rentouttavaa ja hauskaa.Tämä on oikein hyvä esimerkki kuvaamaan, miten itsekkäitä ja omaan napaan tuijottajia isovanhemmat voi olka. Itse en kehtaisi omalle tyrtärelleni ikimaailmassa tehdä samaa!!
Onko oikeasti noin härskejä ihmisiä olemassa, vielä pilkkaavat kun ette pääse. Omaa lastaan. Pistää kyllä haavin auki. Itselläni on selvästi käynyt tuuria. Meillä mummo oli hoitamassa lasta koko kevään kun itselläni oli jalka murtunut enkä päässyt liikkumaan. Hyvin jaksoi seitsemänkymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini asenne. Hän potki minutkin kotoa 15-vuotiaana koska "oli hänen aikansa".
Nyt sitten itkee kun kukaan ei käy ja lapseni ei edes tiedä että hän on elossa.
Välinpitämättömyys on teillä näköjään periytynyt.
Ei ole.
Minä pidän huolta lapsistani, olen läsnä ja priorisoin heidät. Saavat kotoa elatuksen ja kaiken tuen siihen asti kuin kokevat tarvitsevansa. Lisäksi rahoitan heidän opintonsa ja aunnotkin saavat.
En kavalla esim orvoneläkkeitä enkä raijaa "isäpuolta" paikalle heti isänsä kuoleman jälkeen.
Eikös orvoneläke tule vanhemman tilille kunnes lapsi on täysi-ikäinen ja sen saa käyttää lapsen hyväksi. Ei se ole kavaltamista.
Kyllä tulee ja on tarkoitettu lapsen kuluihin. Sitä ei tarvitse säästää lapsen tilille. Sillä nimenomaan katetaan ihan niitä arkisia lapsen kuluja. Valtio maksaa sen kuolleen vanhemman elatusosuuden.
Kavaltamiseksi se kyl muuttuu kun se orpo ei asu kotona vaan omillaan ja saa kuulla koko eläkkeestään vasta kun saa siitä mätkyt.
Miksei orpo ilmoittanut asiasta maistraatille? Orpo nimittäin sai huoltajansa tekemän viimeisen tilityksen ja hänellä oli oikeus antaa siitä huomautus. Tiedän kun olen ihan itse saanut tuon viimeisen tilityksen ja olisin saanut ilmoittaa maistraatille jollen olis ollut tyytyväinen huoltajani rahankäyttöön. Jättämällä asian sikseen orpo on hyväksynyt huoltajansa toimet.
Ai sainko? Vai veikö kaiken postinikin se samainen ihminen joka vei myös ne rahat? Joka jätti toimittamatta tiedon että rahaa oli edes haettu? Joka ei todellakaan laatinut mitään tilityksiä.
Tieto eläkkeestä tuli vasta mätkyjen muodossa. Jolloin minut haukuttiin pystyyn että olen ihan kusipää kun en suostu avustamaan äitiäni enempää.
Sait. Miksi sä olit kirjoilla äitisi asunnossa? Etkö 18v. osannut muuttaa osoitetietojasi muualle? Se kirje tuli tasan sinne missä oli sun virallinen osoite. Tais vaan olla ettei sua itseäsikään paljon viralliset hommat kiinnostaneet, ei osoittenmuutos eikä kirjeiden availu. Niin ja ne tilitykset on edunvalvojan pakko tehdä tai äitisi ei olisi pysynyt sun edunvalvojana. Kuten sanoin, tästä asiasta on kokemusta. Äidiltä kerran myöhästyi yks tilitys ja heti oli maistraatti kimpussa. Tosin ei sen tilityksen kovin kummoinen tarvinnut olla, varsinkaan kun noi perhe-eläkkeet ei kovin isoja ole ja ne katsotaan menevän ihan siihen peruselatukseen. Mutta tilitettävä ne silti on vuosittain, joten kyllä ne sunkin tilitiedot sieltä maistraatista löytyy.
Mikä 18-vuotias?!
Olin monta vuotta alle 18-vuotias kun jäin kodittomaksi äidin muuttaessa silloisen miesystävän luo pikkudiskoni kanssa. Minua ei sinne huolittu.
Muistan miten kysyin että enkö minä saa orvoneläkettä kuten pikkusisko ja äiti sanoi että en saa.
Edunvalvojana minulla oli kuolinpesästä vastaava juristi jolle äiti valehteli.
Olen pahoilasni etten kahden työn, iltakoulun ja asuntohuolien takia osannut 15/16-kesäisenä olla niin fiksu, että olisin tajunnut äitini kusettavan.
Sä sait sen edunvalvojan maistraatille jättämän viimeisen tilityksen täytettyäsi 18v. Siinä sä näit mitä edunvalvoja oli sun rahoille ym. tehnyt. Se tuli sun viralliseen osoitteeseen, sulle henkilökohtaisesti. Ja sulla oli oikeus antaa siihen vastine. Jos sitä ei tee niin siinä silloin hyväksyy edunvalvojan toimet.
Veikkaan että olet pelkkä trolli kun et mistään mitään tiedä.
En saanut mitään tilitystä. Äiti valehteli etten saa ko eläkettä. Mätkyt vasta paljastivat.
Olen pahoillani etten isän kuoleman jälkeen, kahden työn ja iltaloulun, asunto- ja rahahuolien uuvuttamana 15-18-vuotiaana ollut kaikesta koko ajan selvillä enkä osannut automaattisesti hoitaa kaikkea. Moni aikuinenkaan ei osaa.
Sä itse kerroit että sulla oli ulkopuolinen edunvalvoja isäsi kuoltua. Tämän edunvalvojan on siis ollut pakko tehdä tilitys sun rahoista. Maistraatti vaatii sen. Jos tilityksiä ei tule, niin edunvalvoja vaihtuu ja edellisen edunvalvojan tekemiset tutkitaan. Eli edunvalvojasi on tehnyt ne tilit. Joten sulle on tosiaankin tullut se viimeinen tilitys. Ja sen saadessasi olet ollut täysi-ikäinen. Olet sen viimeisen tilityksen itse hyväksynyt. Ihmettelen myös väitettä että edunnvalvoja on tehnyt tilit vain uskoen äitisi valeita. Kun edunvalvoja kuitenkin saa esim. kelalta vuosittain tiedot siitä kuinka paljon sulle on maksettu niitä perhe-eläkkeitä. Ja saa tietoonsa tiliesi käytön ym. Enkä mä ihmettele ettet 15-18v. osannut hoitaa asioitasi. Lähinnä ihmettelen sitä, että mikset tehnyt maistraatille ilmoitusta edunvalvojasi toiminnasta silloin 18v. kun sulle selvisi, että olet saanut perhe-eläkettä ja äitisi on käyttänyt ne omiin menoihinsa? Syytät nyt myöhemmin muita kavalluksesta sun muusta vaikka et itse aikanaan tehnyt asialle mitään. Minusta on turha ruikuttaa jos ei tee kokemilleen vääryyksille mitään vaan antaa niiden vaan olla. Myöhemmin sitten itkee kuinka äiti sitä ja äiti tätä. Antamalla asian olla sä olet itse hyväksynyt että äitisi vei sun rahat. Ei siinä olis tarvinnut kuin ilmoittaa maistraatille että on tyytymätön edunvalvojan toimintaan ja miksi niin asia olis tutkittu. Ja jos pitää paikkansa että asuit muualla ja äitisi käytti rahat omiin menoihinsa niin sekä äitisi että varsinkin edunvalvojasi olisivat olleet lirissä. Heidän kun olisi pitänyt näyttää kuittien avulla että rahat on sinuun käytetty.
Edelleenkään mä en usko että sun jutut on totta. Jos olisivat niin sä olisit jo ottanut selvää miten nää hommat menee. Etkä yrittäis pokkana väittää, että mitään tilityksiä ei ole edes tehty. Ei vaikka edunvalvojana on ollut jopa ulkopuolinen juristin koulutuksen saanut henkilö.
I-di-oot-ti.
Olin nuori teini. Reilusti alaikäinen.
Kysyin äidiltäni oliko minulle haettu orvoneläkettä. Hän sanoi ettei ollut. Että minulla ei ole sellaiseen oikeutta.
Miten olisin sitten osannut sitten kysellä jotain tilityksiä jostain mihin en ollut edes oikeutettu?
Äiti pimitti postini ja valehteli lakimiehelle. Kirjani olivat hänen luokaan mutta en asunut siellä. Jäin kodittomaksi 15-vuotiaana.
Jos et edes täysi-ikäisenä ymmärrä siirtää osoitettasi pois äitisi luota ja annat tärkeiden papereidesi mennä sinne pimitettäväksi niin oma on mokasi. Kumma kun et ollut 3 vuodessa oppinut asioitasi hoitamaan. Luulis että siinä oppii kun on pakko. Kaikki ei näköjään opi. Miten muuten ne mätkyt sulle tuli? Eikö nekin menneet mamman luo.
Vierailija kirjoitti:
Ja äiti kiristi minua auttamaan häntä koska pikkusisko. Ja minut oli aivopesty ja painostettu uskomaan että 15-vuotiaan kuuluu pärjätä itse ja antaa rahaa kotiinkin.
Vasta nyt kun itse olen äiti tajuan mikä hirviö minullq oli äitinä.
Joopa joo, sä olet trolli. Faktat ei vaan kohtaa tässä tarinassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini asenne. Hän potki minutkin kotoa 15-vuotiaana koska "oli hänen aikansa".
Nyt sitten itkee kun kukaan ei käy ja lapseni ei edes tiedä että hän on elossa.
Välinpitämättömyys on teillä näköjään periytynyt.
Ei ole.
Minä pidän huolta lapsistani, olen läsnä ja priorisoin heidät. Saavat kotoa elatuksen ja kaiken tuen siihen asti kuin kokevat tarvitsevansa. Lisäksi rahoitan heidän opintonsa ja aunnotkin saavat.
En kavalla esim orvoneläkkeitä enkä raijaa "isäpuolta" paikalle heti isänsä kuoleman jälkeen.
Eikös orvoneläke tule vanhemman tilille kunnes lapsi on täysi-ikäinen ja sen saa käyttää lapsen hyväksi. Ei se ole kavaltamista.
Kyllä tulee ja on tarkoitettu lapsen kuluihin. Sitä ei tarvitse säästää lapsen tilille. Sillä nimenomaan katetaan ihan niitä arkisia lapsen kuluja. Valtio maksaa sen kuolleen vanhemman elatusosuuden.
Kavaltamiseksi se kyl muuttuu kun se orpo ei asu kotona vaan omillaan ja saa kuulla koko eläkkeestään vasta kun saa siitä mätkyt.
Miksei orpo ilmoittanut asiasta maistraatille? Orpo nimittäin sai huoltajansa tekemän viimeisen tilityksen ja hänellä oli oikeus antaa siitä huomautus. Tiedän kun olen ihan itse saanut tuon viimeisen tilityksen ja olisin saanut ilmoittaa maistraatille jollen olis ollut tyytyväinen huoltajani rahankäyttöön. Jättämällä asian sikseen orpo on hyväksynyt huoltajansa toimet.
Ai sainko? Vai veikö kaiken postinikin se samainen ihminen joka vei myös ne rahat? Joka jätti toimittamatta tiedon että rahaa oli edes haettu? Joka ei todellakaan laatinut mitään tilityksiä.
Tieto eläkkeestä tuli vasta mätkyjen muodossa. Jolloin minut haukuttiin pystyyn että olen ihan kusipää kun en suostu avustamaan äitiäni enempää.
Sait. Miksi sä olit kirjoilla äitisi asunnossa? Etkö 18v. osannut muuttaa osoitetietojasi muualle? Se kirje tuli tasan sinne missä oli sun virallinen osoite. Tais vaan olla ettei sua itseäsikään paljon viralliset hommat kiinnostaneet, ei osoittenmuutos eikä kirjeiden availu. Niin ja ne tilitykset on edunvalvojan pakko tehdä tai äitisi ei olisi pysynyt sun edunvalvojana. Kuten sanoin, tästä asiasta on kokemusta. Äidiltä kerran myöhästyi yks tilitys ja heti oli maistraatti kimpussa. Tosin ei sen tilityksen kovin kummoinen tarvinnut olla, varsinkaan kun noi perhe-eläkkeet ei kovin isoja ole ja ne katsotaan menevän ihan siihen peruselatukseen. Mutta tilitettävä ne silti on vuosittain, joten kyllä ne sunkin tilitiedot sieltä maistraatista löytyy.
Mikä 18-vuotias?!
Olin monta vuotta alle 18-vuotias kun jäin kodittomaksi äidin muuttaessa silloisen miesystävän luo pikkudiskoni kanssa. Minua ei sinne huolittu.
Muistan miten kysyin että enkö minä saa orvoneläkettä kuten pikkusisko ja äiti sanoi että en saa.
Edunvalvojana minulla oli kuolinpesästä vastaava juristi jolle äiti valehteli.
Olen pahoilasni etten kahden työn, iltakoulun ja asuntohuolien takia osannut 15/16-kesäisenä olla niin fiksu, että olisin tajunnut äitini kusettavan.
Sä sait sen edunvalvojan maistraatille jättämän viimeisen tilityksen täytettyäsi 18v. Siinä sä näit mitä edunvalvoja oli sun rahoille ym. tehnyt. Se tuli sun viralliseen osoitteeseen, sulle henkilökohtaisesti. Ja sulla oli oikeus antaa siihen vastine. Jos sitä ei tee niin siinä silloin hyväksyy edunvalvojan toimet.
Veikkaan että olet pelkkä trolli kun et mistään mitään tiedä.
En saanut mitään tilitystä. Äiti valehteli etten saa ko eläkettä. Mätkyt vasta paljastivat.
Olen pahoillani etten isän kuoleman jälkeen, kahden työn ja iltaloulun, asunto- ja rahahuolien uuvuttamana 15-18-vuotiaana ollut kaikesta koko ajan selvillä enkä osannut automaattisesti hoitaa kaikkea. Moni aikuinenkaan ei osaa.
Sä itse kerroit että sulla oli ulkopuolinen edunvalvoja isäsi kuoltua. Tämän edunvalvojan on siis ollut pakko tehdä tilitys sun rahoista. Maistraatti vaatii sen. Jos tilityksiä ei tule, niin edunvalvoja vaihtuu ja edellisen edunvalvojan tekemiset tutkitaan. Eli edunvalvojasi on tehnyt ne tilit. Joten sulle on tosiaankin tullut se viimeinen tilitys. Ja sen saadessasi olet ollut täysi-ikäinen. Olet sen viimeisen tilityksen itse hyväksynyt. Ihmettelen myös väitettä että edunnvalvoja on tehnyt tilit vain uskoen äitisi valeita. Kun edunvalvoja kuitenkin saa esim. kelalta vuosittain tiedot siitä kuinka paljon sulle on maksettu niitä perhe-eläkkeitä. Ja saa tietoonsa tiliesi käytön ym. Enkä mä ihmettele ettet 15-18v. osannut hoitaa asioitasi. Lähinnä ihmettelen sitä, että mikset tehnyt maistraatille ilmoitusta edunvalvojasi toiminnasta silloin 18v. kun sulle selvisi, että olet saanut perhe-eläkettä ja äitisi on käyttänyt ne omiin menoihinsa? Syytät nyt myöhemmin muita kavalluksesta sun muusta vaikka et itse aikanaan tehnyt asialle mitään. Minusta on turha ruikuttaa jos ei tee kokemilleen vääryyksille mitään vaan antaa niiden vaan olla. Myöhemmin sitten itkee kuinka äiti sitä ja äiti tätä. Antamalla asian olla sä olet itse hyväksynyt että äitisi vei sun rahat. Ei siinä olis tarvinnut kuin ilmoittaa maistraatille että on tyytymätön edunvalvojan toimintaan ja miksi niin asia olis tutkittu. Ja jos pitää paikkansa että asuit muualla ja äitisi käytti rahat omiin menoihinsa niin sekä äitisi että varsinkin edunvalvojasi olisivat olleet lirissä. Heidän kun olisi pitänyt näyttää kuittien avulla että rahat on sinuun käytetty.
Edelleenkään mä en usko että sun jutut on totta. Jos olisivat niin sä olisit jo ottanut selvää miten nää hommat menee. Etkä yrittäis pokkana väittää, että mitään tilityksiä ei ole edes tehty. Ei vaikka edunvalvojana on ollut jopa ulkopuolinen juristin koulutuksen saanut henkilö.
I-di-oot-ti.
Olin nuori teini. Reilusti alaikäinen.
Kysyin äidiltäni oliko minulle haettu orvoneläkettä. Hän sanoi ettei ollut. Että minulla ei ole sellaiseen oikeutta.
Miten olisin sitten osannut sitten kysellä jotain tilityksiä jostain mihin en ollut edes oikeutettu?
Äiti pimitti postini ja valehteli lakimiehelle. Kirjani olivat hänen luokaan mutta en asunut siellä. Jäin kodittomaksi 15-vuotiaana.
Jos et edes täysi-ikäisenä ymmärrä siirtää osoitettasi pois äitisi luota ja annat tärkeiden papereidesi mennä sinne pimitettäväksi niin oma on mokasi. Kumma kun et ollut 3 vuodessa oppinut asioitasi hoitamaan. Luulis että siinä oppii kun on pakko. Kaikki ei näköjään opi. Miten muuten ne mätkyt sulle tuli? Eikö nekin menneet mamman luo.
Minä siirsin ne kirjani sieltä pois kun täytin 18. Sen jälkeen se asia paljaatuikin kun sain sen veromätkykirjeen itselleni.
Ja aivan törkeää pilkata alaikäistä joka sinnittelee itsekseen. Supertörkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me saimme syntymäpäivälahjaksi romanttisen hotelliyön ystäviltämme. He kun olivat huolissaan kun kuulivat kuinka vähän yhteistä aikaa meillä on ilman pieniä lapsia. Siis ei yhtään moneen vuoteen.
Ongelmaksi tässä kivassa lahjassa on se ettemme saa lapsia yöhoitoon mihinkään. Jos se olisi helppoa niin olisimme varmaan jo aiemmminkin viettäneet yhdessä sitä parisuhdeaikaa.
Isovanhemmiltakin kysyimme, ratkaisuna oli tietenkin että antakaa se lahjakortti sitten heille!
Mennään sitten lasten kanssa. Juodaan ne shampanjat kun lapset nukkuu.
Meille on käynyt lähes samoin, ja isovanhempien ehdotus oli juuri sama, antakaa se lahjakortti heille!
No pakkohan se oli antaa kun hoitajaa ei saatu lapsille. Ja näin itsekkäät isovanhemmat, joilla on jo valmiiksi 365 yötä vuodessa romantiikkaan ja vapaaseen, saivat hienon hemmotteluloman ilmaiseksi. Tätä väsynyttä äitiä (joka on ollut yli 10v ilman yhtään kahdenkeskistä yötä miehen kanssa kaksin) tämä ei lepuuttanut tai eentouttanut yhtään. Lähinnä vain vitutti; kyllä itsekkyyden maksimointi on näiden isovanhempien 'core competence".MIKSI sen hotelliyön antaisi näille vanhemmille? Ei tulisi mieleenikään. Olisin vaikka antanut jollekin kaverille tai myynyt sen eteenpäin halvemmalla. Pikkusen marttyyrin makua, jos päätyy antamaan lahjakortin vanhemmille, joihin on pettynyt.
No joo, totta; olisin voinut toimia toisinkin. Mutta hotellilahjakortti oli 1vrk hemmottululoma, eli ei mikään niin arvokas että sitä olisi kannattanut alkaa myymään. Ja toki poikkeuksellisesti molemmilta isovanhemmilta kysyttiin hoitoapua tälle hotelliyölle (emme olleet mitään apua saaneet 10 vuoteen, mutta ajattelin nyt kokeilla viimeisenä keinona), ja tietenkään sitä ei herunut.
Omat vanhemmat sitten sellaiseen puolipilkalliseen sävyyn sanoivat että "voi voi, onhan se kurja että lahjakortti jää nyt käyttämättä, mitäpäs jos antaisit sen meille". Pettyneenä ja surullisena sitten tein niin. Olisin voinut antaa sen vaikka naapurille.
Mutta, olipahan ainakin isovanhemmilla rentouttavaa ja hauskaa.Tämä on oikein hyvä esimerkki kuvaamaan, miten itsekkäitä ja omaan napaan tuijottajia isovanhemmat voi olka. Itse en kehtaisi omalle tyrtärelleni ikimaailmassa tehdä samaa!!
Onko oikeasti noin härskejä ihmisiä olemassa, vielä pilkkaavat kun ette pääse. Omaa lastaan. Pistää kyllä haavin auki. Itselläni on selvästi käynyt tuuria. Meillä mummo oli hoitamassa lasta koko kevään kun itselläni oli jalka murtunut enkä päässyt liikkumaan. Hyvin jaksoi seitsemänkymppinen.
Vaikea kyllä uskoa! Olisin itse varmaan repinyt pelihousuni ja lopettanut tuon suhteen siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini asenne. Hän potki minutkin kotoa 15-vuotiaana koska "oli hänen aikansa".
Nyt sitten itkee kun kukaan ei käy ja lapseni ei edes tiedä että hän on elossa.
Välinpitämättömyys on teillä näköjään periytynyt.
Ei ole.
Minä pidän huolta lapsistani, olen läsnä ja priorisoin heidät. Saavat kotoa elatuksen ja kaiken tuen siihen asti kuin kokevat tarvitsevansa. Lisäksi rahoitan heidän opintonsa ja aunnotkin saavat.
En kavalla esim orvoneläkkeitä enkä raijaa "isäpuolta" paikalle heti isänsä kuoleman jälkeen.
Eikös orvoneläke tule vanhemman tilille kunnes lapsi on täysi-ikäinen ja sen saa käyttää lapsen hyväksi. Ei se ole kavaltamista.
Kyllä tulee ja on tarkoitettu lapsen kuluihin. Sitä ei tarvitse säästää lapsen tilille. Sillä nimenomaan katetaan ihan niitä arkisia lapsen kuluja. Valtio maksaa sen kuolleen vanhemman elatusosuuden.
Kavaltamiseksi se kyl muuttuu kun se orpo ei asu kotona vaan omillaan ja saa kuulla koko eläkkeestään vasta kun saa siitä mätkyt.
Miksei orpo ilmoittanut asiasta maistraatille? Orpo nimittäin sai huoltajansa tekemän viimeisen tilityksen ja hänellä oli oikeus antaa siitä huomautus. Tiedän kun olen ihan itse saanut tuon viimeisen tilityksen ja olisin saanut ilmoittaa maistraatille jollen olis ollut tyytyväinen huoltajani rahankäyttöön. Jättämällä asian sikseen orpo on hyväksynyt huoltajansa toimet.
Ai sainko? Vai veikö kaiken postinikin se samainen ihminen joka vei myös ne rahat? Joka jätti toimittamatta tiedon että rahaa oli edes haettu? Joka ei todellakaan laatinut mitään tilityksiä.
Tieto eläkkeestä tuli vasta mätkyjen muodossa. Jolloin minut haukuttiin pystyyn että olen ihan kusipää kun en suostu avustamaan äitiäni enempää.
Sait. Miksi sä olit kirjoilla äitisi asunnossa? Etkö 18v. osannut muuttaa osoitetietojasi muualle? Se kirje tuli tasan sinne missä oli sun virallinen osoite. Tais vaan olla ettei sua itseäsikään paljon viralliset hommat kiinnostaneet, ei osoittenmuutos eikä kirjeiden availu. Niin ja ne tilitykset on edunvalvojan pakko tehdä tai äitisi ei olisi pysynyt sun edunvalvojana. Kuten sanoin, tästä asiasta on kokemusta. Äidiltä kerran myöhästyi yks tilitys ja heti oli maistraatti kimpussa. Tosin ei sen tilityksen kovin kummoinen tarvinnut olla, varsinkaan kun noi perhe-eläkkeet ei kovin isoja ole ja ne katsotaan menevän ihan siihen peruselatukseen. Mutta tilitettävä ne silti on vuosittain, joten kyllä ne sunkin tilitiedot sieltä maistraatista löytyy.
Mikä 18-vuotias?!
Olin monta vuotta alle 18-vuotias kun jäin kodittomaksi äidin muuttaessa silloisen miesystävän luo pikkudiskoni kanssa. Minua ei sinne huolittu.
Muistan miten kysyin että enkö minä saa orvoneläkettä kuten pikkusisko ja äiti sanoi että en saa.
Edunvalvojana minulla oli kuolinpesästä vastaava juristi jolle äiti valehteli.
Olen pahoilasni etten kahden työn, iltakoulun ja asuntohuolien takia osannut 15/16-kesäisenä olla niin fiksu, että olisin tajunnut äitini kusettavan.
Sä sait sen edunvalvojan maistraatille jättämän viimeisen tilityksen täytettyäsi 18v. Siinä sä näit mitä edunvalvoja oli sun rahoille ym. tehnyt. Se tuli sun viralliseen osoitteeseen, sulle henkilökohtaisesti. Ja sulla oli oikeus antaa siihen vastine. Jos sitä ei tee niin siinä silloin hyväksyy edunvalvojan toimet.
Veikkaan että olet pelkkä trolli kun et mistään mitään tiedä.
En saanut mitään tilitystä. Äiti valehteli etten saa ko eläkettä. Mätkyt vasta paljastivat.
Olen pahoillani etten isän kuoleman jälkeen, kahden työn ja iltaloulun, asunto- ja rahahuolien uuvuttamana 15-18-vuotiaana ollut kaikesta koko ajan selvillä enkä osannut automaattisesti hoitaa kaikkea. Moni aikuinenkaan ei osaa.
Sä itse kerroit että sulla oli ulkopuolinen edunvalvoja isäsi kuoltua. Tämän edunvalvojan on siis ollut pakko tehdä tilitys sun rahoista. Maistraatti vaatii sen. Jos tilityksiä ei tule, niin edunvalvoja vaihtuu ja edellisen edunvalvojan tekemiset tutkitaan. Eli edunvalvojasi on tehnyt ne tilit. Joten sulle on tosiaankin tullut se viimeinen tilitys. Ja sen saadessasi olet ollut täysi-ikäinen. Olet sen viimeisen tilityksen itse hyväksynyt. Ihmettelen myös väitettä että edunnvalvoja on tehnyt tilit vain uskoen äitisi valeita. Kun edunvalvoja kuitenkin saa esim. kelalta vuosittain tiedot siitä kuinka paljon sulle on maksettu niitä perhe-eläkkeitä. Ja saa tietoonsa tiliesi käytön ym. Enkä mä ihmettele ettet 15-18v. osannut hoitaa asioitasi. Lähinnä ihmettelen sitä, että mikset tehnyt maistraatille ilmoitusta edunvalvojasi toiminnasta silloin 18v. kun sulle selvisi, että olet saanut perhe-eläkettä ja äitisi on käyttänyt ne omiin menoihinsa? Syytät nyt myöhemmin muita kavalluksesta sun muusta vaikka et itse aikanaan tehnyt asialle mitään. Minusta on turha ruikuttaa jos ei tee kokemilleen vääryyksille mitään vaan antaa niiden vaan olla. Myöhemmin sitten itkee kuinka äiti sitä ja äiti tätä. Antamalla asian olla sä olet itse hyväksynyt että äitisi vei sun rahat. Ei siinä olis tarvinnut kuin ilmoittaa maistraatille että on tyytymätön edunvalvojan toimintaan ja miksi niin asia olis tutkittu. Ja jos pitää paikkansa että asuit muualla ja äitisi käytti rahat omiin menoihinsa niin sekä äitisi että varsinkin edunvalvojasi olisivat olleet lirissä. Heidän kun olisi pitänyt näyttää kuittien avulla että rahat on sinuun käytetty.
Edelleenkään mä en usko että sun jutut on totta. Jos olisivat niin sä olisit jo ottanut selvää miten nää hommat menee. Etkä yrittäis pokkana väittää, että mitään tilityksiä ei ole edes tehty. Ei vaikka edunvalvojana on ollut jopa ulkopuolinen juristin koulutuksen saanut henkilö.
I-di-oot-ti.
Olin nuori teini. Reilusti alaikäinen.
Kysyin äidiltäni oliko minulle haettu orvoneläkettä. Hän sanoi ettei ollut. Että minulla ei ole sellaiseen oikeutta.
Miten olisin sitten osannut sitten kysellä jotain tilityksiä jostain mihin en ollut edes oikeutettu?
Äiti pimitti postini ja valehteli lakimiehelle. Kirjani olivat hänen luokaan mutta en asunut siellä. Jäin kodittomaksi 15-vuotiaana.
Jos et edes täysi-ikäisenä ymmärrä siirtää osoitettasi pois äitisi luota ja annat tärkeiden papereidesi mennä sinne pimitettäväksi niin oma on mokasi. Kumma kun et ollut 3 vuodessa oppinut asioitasi hoitamaan. Luulis että siinä oppii kun on pakko. Kaikki ei näköjään opi. Miten muuten ne mätkyt sulle tuli? Eikö nekin menneet mamman luo.
Minä siirsin ne kirjani sieltä pois kun täytin 18. Sen jälkeen se asia paljaatuikin kun sain sen veromätkykirjeen itselleni.
Ja aivan törkeää pilkata alaikäistä joka sinnittelee itsekseen. Supertörkeää.
Mutta kummasti se viimeinen tilitys ei sitten tullut sulle vaan äidillesi pimitettäväksi :) Se siitä tarinasta. Keksi seuraavan kerran parempi tai tarkista faktat ennen satuilua.
Mulla tuli mieleeni noista lahjakorttijutuista, että kysyittekö lastenhoitoapua kortin antajilta? Jos minä ja mieheni antaisimme pikkulapsiperheen vanhemmille hotellilahjakortin, niin tarkoittaisimme kyllä sen niin, että siihen sisältyy lastenvahdintatarjous. Jopa saattaisimme olettaa, että vanhemmat ymmärtävät tämän ilman että erikseen asiasta mainitaan.. Oletteko ihan varmoja, ettei lahjaan sisältynyt myös hoitoapu?
Sen sijaan isovanhempien käytös vaikuttaa aivan käsittämättömältä. Minun vanhempani ja appivanhempani eivät ikinä kehtaisi noin tehdä, olen pahoillani teidän puolestanne. Tosin, kaipaako sitä oikeasti tuollaisia ihmisiä kovin läheisiksi edes omien lastensa kanssa..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tänään iski mummokateus. Seisoin eskarin eteisessä vettä valuen, nuhainen kuopus vieressä. Itsekin kuumeessa. Ulkona kaatosade, jonne olin joutunut koululaisen laittamaan. Onneksi on lapsilla säänkestävät vaatteet, ja itsellä myös. Mutta kyllä se harmitti ja suututti, enkä olisi lähtenyt tyttöä eskariin viemään ellei siellä olisi tänään lastenmusiikkikonserttia.
Mies on työmatkalla. Naapurit töissä, ystäväperheet myös. Ja olen niin hyvin iskostanut sen että apua ei saatana pyydetä kun itse olen lapseni halunnut. Mutta kun siellä eskarin eteisessä oli se sama ihana osallistuva isoäiti joka auttaa silloin tällöin. Aloin itkeä väsymystä kun käveltiin kuopuksen kanssa kotiin. Onneksi sitä itkua ei sateelta erottanut.
En jaksa millään teidän ihmisten kylmyyttä. Miksi kaikki pitää jaksaa itse? Miksi ei saa surra että toiset saa pyyteettömästi apua läheisiltään ja toiset ei? Maksan itse lastenhoitoavusta ja joskus siivoojalle. Olisitte edes kiitollisia siitä että jotkut tässä paskassa maassa edes vähän työllistää muita ja yrittää parhaansa.
Ymmärrän täysin, samat fiilikset, isovanhemmat ei yhtään välitä saati auta koskaan. Eikä muukaan suku, ei oma sisar tai lasten kummit. Olen myös surullinen ja itkettää.
Veikkaan että tähänkin viestiin kohta sinulle vastaa että mitäs teit lapsia, oma syy ja hoida ongelmasi itse.
Tämä on aivan sairas, itsekäs, hedonistinen ja narsistinen aikakausi, jota suuret ikäluokat toteuttavat nyt ollessaan isovanhempi-iässä. Itsellä jo rajusti välit viilenneet ja tunteet kuollut paskoja vanhempiani kohtaan, mutta sehän ei heitä haittaa kun bailut jatkuu ja nyt eletään vain itseä varten.
Kyllä ne vanhemnat, jotka jättää aikuisen lapsensa rämpimään ja kamppailemaan elämässä yksin, ovat ihan helvetin paskoja vanhempia, lähimmäisiä ja ihmisiä.
Jaa, annoin sinulle peukun, vaikka sivulauseessa haukuitkin suuret ikäluokat. Olen syntynyt 1950 ja nippanappa vielä suuriin ikäkuokkiin kuuluva. Auttelen mieheni kanssa todella paljon lasteni perheitä useamman kerran viikossa ja pidän yökylässä. Ei ehkä kannata yleistää noita ikäluokkia, jokaisessa ikäluokassa on itsekkäitä ja auttavaisia, eiks vaan?
Kyllä suuret ikäluokat tulee jäämään historiaan itsekkyydestään ja kusipäisyydestään. Kaikki mulle heti -porukkaa.
Voisitko kuitenkin olla yleistämättä, en minäkään yleistä nykylasten vanhempia. "Kaikki mulle heti" kuvaa mielestäni kuitenkin enemmän tätä päivää.
Ai näitä nykyperhrellisiä jotka niska limadsa maksaa rikkaiden suurten ikäluokkien ylisuuria eläkkeitä? I don't think so.
Ja taas yleistys! Ei kaikki suurten ikäluokkien ihmiset ole rikkaita eläkeläisiä. Siellä on paljon vanhuksia, jotka saavat tosi pientä eläkettä. 60-ja 70-luvuilla ei ollut vielä kunnallista päivähoitoa tarjolla, monet naiset hoitivat itse lapsensa ja eläkettä ei kertynyt. Siellä on myös ihmisiä, jotka tekivät päivätyönsä pienellä palkalla tai jäivät pitkäaikaistyöttömiksi 90-luvun lamassa.
Jos suuriin ikäluokkiin kuuluva on köyhä, se on kyllä ihan omaa syytä. Tyhmä ja holtiton.899
Olisin kyllä taipuvainen ajattelemaan samoin. Itse olen hyväosainen, sen opriomiljonäärin tytär, (siis rahallisesti, en henkisesti ja noi rahat kertyi vasta kun olin jo ollut pitkään omillani aikuisena), mutta isäni sisko esim. on ollut osa-aikainen siivooja ja miehensä töissä kirjapainossa. Silti heillä on eläkeläisinä velaton omistusasunto Länsi-Helsingin lähiössä ja eläkkeellä vielä varaa silloin tällöin matkustaa. On kesämökki ja pystyvät käymään vaikkapa teatterissa kerran kuussa jne.
Kokeilepa noilla tuloilla ja tuossa asemassa nykyisin edes kumartaa pankin suuntaan.
Hassua, että just tuo täti usein puhuu siitä, kuinka helppoa työelämä olikaan ennen, työt pysyivät ja just esimerkkinä oma isäni. Jos tahdoit, ura meni kuin junan kiskot ylöspäin. Jos et tahtonut, sulla oli silti yleensä aika pysyvä työsuhde ellet ollut aivan karsea ihminen ja osasit edes jotain.
Oma isäni pitää lähinnä vitsinä sitä, miten silloin haettiin opiskelemaan. Jos kuulemma osasit päättää mitä halusit ja osasit kävellä Porthanian pyöröovista sisään, niin tervetuloa. Ei tarttenut valmistua jos oli jo jalka oven välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me saimme syntymäpäivälahjaksi romanttisen hotelliyön ystäviltämme. He kun olivat huolissaan kun kuulivat kuinka vähän yhteistä aikaa meillä on ilman pieniä lapsia. Siis ei yhtään moneen vuoteen.
Ongelmaksi tässä kivassa lahjassa on se ettemme saa lapsia yöhoitoon mihinkään. Jos se olisi helppoa niin olisimme varmaan jo aiemmminkin viettäneet yhdessä sitä parisuhdeaikaa.
Isovanhemmiltakin kysyimme, ratkaisuna oli tietenkin että antakaa se lahjakortti sitten heille!
Mennään sitten lasten kanssa. Juodaan ne shampanjat kun lapset nukkuu.
Minusta aika törkeää ystäviltä, etteivät yhdistäneet lahjaa lastenhoitoa.
Pitäiskö mun nyt soittaa heille ja kysyä että miten on, ollaan varaamassa yötä, milloin pääsette lastenvahdeiksi? 😉
Mulla on juuri samanlaisia ystäviä; tarkoittavat hyvää, ehdottelevat kylpylälomia, mutta eivät vaan tajua että emme saa lapsia hoitoon. Ne joilla on se varma isovanhempien apu, eivät osaa edes ajatella että sitä ei olisi. Sinun ystävilläsi ei varmaan tullut mieleenkään että et voi lahjakorttia käyttää kun kukaan ei vahdi lapsia.
T. Omaan kohtaloonsa jo turtunut, yli vuosikymmen ilmaan yksiäkään treffejä miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tänään iski mummokateus. Seisoin eskarin eteisessä vettä valuen, nuhainen kuopus vieressä. Itsekin kuumeessa. Ulkona kaatosade, jonne olin joutunut koululaisen laittamaan. Onneksi on lapsilla säänkestävät vaatteet, ja itsellä myös. Mutta kyllä se harmitti ja suututti, enkä olisi lähtenyt tyttöä eskariin viemään ellei siellä olisi tänään lastenmusiikkikonserttia.
Mies on työmatkalla. Naapurit töissä, ystäväperheet myös. Ja olen niin hyvin iskostanut sen että apua ei saatana pyydetä kun itse olen lapseni halunnut. Mutta kun siellä eskarin eteisessä oli se sama ihana osallistuva isoäiti joka auttaa silloin tällöin. Aloin itkeä väsymystä kun käveltiin kuopuksen kanssa kotiin. Onneksi sitä itkua ei sateelta erottanut.
En jaksa millään teidän ihmisten kylmyyttä. Miksi kaikki pitää jaksaa itse? Miksi ei saa surra että toiset saa pyyteettömästi apua läheisiltään ja toiset ei? Maksan itse lastenhoitoavusta ja joskus siivoojalle. Olisitte edes kiitollisia siitä että jotkut tässä paskassa maassa edes vähän työllistää muita ja yrittää parhaansa.
Ymmärrän täysin, samat fiilikset, isovanhemmat ei yhtään välitä saati auta koskaan. Eikä muukaan suku, ei oma sisar tai lasten kummit. Olen myös surullinen ja itkettää.
Veikkaan että tähänkin viestiin kohta sinulle vastaa että mitäs teit lapsia, oma syy ja hoida ongelmasi itse.
Tämä on aivan sairas, itsekäs, hedonistinen ja narsistinen aikakausi, jota suuret ikäluokat toteuttavat nyt ollessaan isovanhempi-iässä. Itsellä jo rajusti välit viilenneet ja tunteet kuollut paskoja vanhempiani kohtaan, mutta sehän ei heitä haittaa kun bailut jatkuu ja nyt eletään vain itseä varten.
Kyllä ne vanhemnat, jotka jättää aikuisen lapsensa rämpimään ja kamppailemaan elämässä yksin, ovat ihan helvetin paskoja vanhempia, lähimmäisiä ja ihmisiä.
Jaa, annoin sinulle peukun, vaikka sivulauseessa haukuitkin suuret ikäluokat. Olen syntynyt 1950 ja nippanappa vielä suuriin ikäkuokkiin kuuluva. Auttelen mieheni kanssa todella paljon lasteni perheitä useamman kerran viikossa ja pidän yökylässä. Ei ehkä kannata yleistää noita ikäluokkia, jokaisessa ikäluokassa on itsekkäitä ja auttavaisia, eiks vaan?
Kyllä suuret ikäluokat tulee jäämään historiaan itsekkyydestään ja kusipäisyydestään. Kaikki mulle heti -porukkaa.
Voisitko kuitenkin olla yleistämättä, en minäkään yleistä nykylasten vanhempia. "Kaikki mulle heti" kuvaa mielestäni kuitenkin enemmän tätä päivää.
Ai näitä nykyperhrellisiä jotka niska limadsa maksaa rikkaiden suurten ikäluokkien ylisuuria eläkkeitä? I don't think so.
Ja taas yleistys! Ei kaikki suurten ikäluokkien ihmiset ole rikkaita eläkeläisiä. Siellä on paljon vanhuksia, jotka saavat tosi pientä eläkettä. 60-ja 70-luvuilla ei ollut vielä kunnallista päivähoitoa tarjolla, monet naiset hoitivat itse lapsensa ja eläkettä ei kertynyt. Siellä on myös ihmisiä, jotka tekivät päivätyönsä pienellä palkalla tai jäivät pitkäaikaistyöttömiksi 90-luvun lamassa.
Jos suuriin ikäluokkiin kuuluva on köyhä, se on kyllä ihan omaa syytä. Tyhmä ja holtiton.899
Olisin kyllä taipuvainen ajattelemaan samoin. Itse olen hyväosainen, sen opriomiljonäärin tytär, (siis rahallisesti, en henkisesti ja noi rahat kertyi vasta kun olin jo ollut pitkään omillani aikuisena), mutta isäni sisko esim. on ollut osa-aikainen siivooja ja miehensä töissä kirjapainossa. Silti heillä on eläkeläisinä velaton omistusasunto Länsi-Helsingin lähiössä ja eläkkeellä vielä varaa silloin tällöin matkustaa. On kesämökki ja pystyvät käymään vaikkapa teatterissa kerran kuussa jne.
Kokeilepa noilla tuloilla ja tuossa asemassa nykyisin edes kumartaa pankin suuntaan.
Hassua, että just tuo täti usein puhuu siitä, kuinka helppoa työelämä olikaan ennen, työt pysyivät ja just esimerkkinä oma isäni. Jos tahdoit, ura meni kuin junan kiskot ylöspäin. Jos et tahtonut, sulla oli silti yleensä aika pysyvä työsuhde ellet ollut aivan karsea ihminen ja osasit edes jotain.
Oma isäni pitää lähinnä vitsinä sitä, miten silloin haettiin opiskelemaan. Jos kuulemma osasit päättää mitä halusit ja osasit kävellä Porthanian pyöröovista sisään, niin tervetuloa. Ei tarttenut valmistua jos oli jo jalka oven välissä.
Olin itse aikoinani suuren yrityksen henkilöstöhallinnossa ja näin ettei tarvitse olla edes ei karsea pysyäkseen töissä suurten ikäluokkien ikäisten. Siellä oli lukuisia bingoja, jotka kiersivät osalstolta toiselle itkettämässä muita työntekijöitä ja potkuja ei kukaan uskaltanut antaa kun olivat niin vaikeita ihmisiä. Osaaminenhan oli joka tapauksessa olematonta, koska kiersivät osastolta toiselle aina sitä mukaan kun mitta yhdessä tuli muilta täyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me saimme syntymäpäivälahjaksi romanttisen hotelliyön ystäviltämme. He kun olivat huolissaan kun kuulivat kuinka vähän yhteistä aikaa meillä on ilman pieniä lapsia. Siis ei yhtään moneen vuoteen.
Ongelmaksi tässä kivassa lahjassa on se ettemme saa lapsia yöhoitoon mihinkään. Jos se olisi helppoa niin olisimme varmaan jo aiemmminkin viettäneet yhdessä sitä parisuhdeaikaa.
Isovanhemmiltakin kysyimme, ratkaisuna oli tietenkin että antakaa se lahjakortti sitten heille!
Mennään sitten lasten kanssa. Juodaan ne shampanjat kun lapset nukkuu.
Minusta aika törkeää ystäviltä, etteivät yhdistäneet lahjaa lastenhoitoa.
Pitäiskö mun nyt soittaa heille ja kysyä että miten on, ollaan varaamassa yötä, milloin pääsette lastenvahdeiksi? 😉
Mulla on juuri samanlaisia ystäviä; tarkoittavat hyvää, ehdottelevat kylpylälomia, mutta eivät vaan tajua että emme saa lapsia hoitoon. Ne joilla on se varma isovanhempien apu, eivät osaa edes ajatella että sitä ei olisi. Sinun ystävilläsi ei varmaan tullut mieleenkään että et voi lahjakorttia käyttää kun kukaan ei vahdi lapsia.
T. Omaan kohtaloonsa jo turtunut, yli vuosikymmen ilmaan yksiäkään treffejä miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me saimme syntymäpäivälahjaksi romanttisen hotelliyön ystäviltämme. He kun olivat huolissaan kun kuulivat kuinka vähän yhteistä aikaa meillä on ilman pieniä lapsia. Siis ei yhtään moneen vuoteen.
Ongelmaksi tässä kivassa lahjassa on se ettemme saa lapsia yöhoitoon mihinkään. Jos se olisi helppoa niin olisimme varmaan jo aiemmminkin viettäneet yhdessä sitä parisuhdeaikaa.
Isovanhemmiltakin kysyimme, ratkaisuna oli tietenkin että antakaa se lahjakortti sitten heille!
Mennään sitten lasten kanssa. Juodaan ne shampanjat kun lapset nukkuu.
Meille on käynyt lähes samoin, ja isovanhempien ehdotus oli juuri sama, antakaa se lahjakortti heille!
No pakkohan se oli antaa kun hoitajaa ei saatu lapsille. Ja näin itsekkäät isovanhemmat, joilla on jo valmiiksi 365 yötä vuodessa romantiikkaan ja vapaaseen, saivat hienon hemmotteluloman ilmaiseksi. Tätä väsynyttä äitiä (joka on ollut yli 10v ilman yhtään kahdenkeskistä yötä miehen kanssa kaksin) tämä ei lepuuttanut tai eentouttanut yhtään. Lähinnä vain vitutti; kyllä itsekkyyden maksimointi on näiden isovanhempien 'core competence".MIKSI sen hotelliyön antaisi näille vanhemmille? Ei tulisi mieleenikään. Olisin vaikka antanut jollekin kaverille tai myynyt sen eteenpäin halvemmalla. Pikkusen marttyyrin makua, jos päätyy antamaan lahjakortin vanhemmille, joihin on pettynyt.
No joo, totta; olisin voinut toimia toisinkin. Mutta hotellilahjakortti oli 1vrk hemmottululoma, eli ei mikään niin arvokas että sitä olisi kannattanut alkaa myymään. Ja toki poikkeuksellisesti molemmilta isovanhemmilta kysyttiin hoitoapua tälle hotelliyölle (emme olleet mitään apua saaneet 10 vuoteen, mutta ajattelin nyt kokeilla viimeisenä keinona), ja tietenkään sitä ei herunut.
Omat vanhemmat sitten sellaiseen puolipilkalliseen sävyyn sanoivat että "voi voi, onhan se kurja että lahjakortti jää nyt käyttämättä, mitäpäs jos antaisit sen meille". Pettyneenä ja surullisena sitten tein niin. Olisin voinut antaa sen vaikka naapurille.
Mutta, olipahan ainakin isovanhemmilla rentouttavaa ja hauskaa.Tämä on oikein hyvä esimerkki kuvaamaan, miten itsekkäitä ja omaan napaan tuijottajia isovanhemmat voi olka. Itse en kehtaisi omalle tyrtärelleni ikimaailmassa tehdä samaa!!
Onko oikeasti noin härskejä ihmisiä olemassa, vielä pilkkaavat kun ette pääse. Omaa lastaan. Pistää kyllä haavin auki. Itselläni on selvästi käynyt tuuria. Meillä mummo oli hoitamassa lasta koko kevään kun itselläni oli jalka murtunut enkä päässyt liikkumaan. Hyvin jaksoi seitsemänkymppinen.
Vaikea kyllä uskoa! Olisin itse varmaan repinyt pelihousuni ja lopettanut tuon suhteen siihen.
No tämä on ihan totta, itsekkäät vanhempani ovat tylyytensä ja piittaamattomuutensa lisäksi myös pilkallisia ja vahingoniloisia. Mutta kohtelu on aina ollut tylyä ja kylmää, joten kait sitä tottuu, turtuu siihen, eikä enää itsekään huomaa että se ei ole "normaalia".
Joo...mietin juuri ratkaisukeskeisesti että mitä tälle voisi tehdä. Eli siis me tukiverkottomat, voisimmeko yhteiskunnallisesti vaikuttaa tähän (lapsiperheen tukipalvelut) tai voisimmeko liittoutua ja tukea toisiamme. Mutta tämä asia on niin vaikea tabu, että siitä ei puhuta eikä julkisesti sitä saa vatvoa. Ja yleinen mielipide on isovanhempien puolella koska siellä on se pullantuoksuinen mummo -sterotypia.
Tällä tarkoitan sitä, että ne harvat kerrat kun olen uskaltanut avautua tästä isovanhempien piittaamattomuudesta, niin aina se vastapuoli (jolla rakastavat vanhemmat tukena) on laittanut koko jutun MINUN syykseni. Kommentointi ollut luokkaa "miten olet onnistunut pilaamaan välisi vanhempiisi" tai "olet varmaan kuormittanut isovanhempia lastenhoidola liikaa je enää ne ei jaksa"
Voi helkkari. Isovanhemmat eivät ole auttaneet koskaa sekuntia missään, ei aikana ennen lapsia eikä sen jälkeen. Mutta tylyt isovanhemmat vaan ei mahdu ihmisten käsitteistöön, joten silloin sen aikuisen lapsem pitää olla syyllinen siihen että on kylmät välit ja ikinä ei tavata.
Joten eipä taida kukaan haluta avautua asiasta omalla nimellään ja alkaa verkostoitumaan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tänään iski mummokateus. Seisoin eskarin eteisessä vettä valuen, nuhainen kuopus vieressä. Itsekin kuumeessa. Ulkona kaatosade, jonne olin joutunut koululaisen laittamaan. Onneksi on lapsilla säänkestävät vaatteet, ja itsellä myös. Mutta kyllä se harmitti ja suututti, enkä olisi lähtenyt tyttöä eskariin viemään ellei siellä olisi tänään lastenmusiikkikonserttia.
Mies on työmatkalla. Naapurit töissä, ystäväperheet myös. Ja olen niin hyvin iskostanut sen että apua ei saatana pyydetä kun itse olen lapseni halunnut. Mutta kun siellä eskarin eteisessä oli se sama ihana osallistuva isoäiti joka auttaa silloin tällöin. Aloin itkeä väsymystä kun käveltiin kuopuksen kanssa kotiin. Onneksi sitä itkua ei sateelta erottanut.
En jaksa millään teidän ihmisten kylmyyttä. Miksi kaikki pitää jaksaa itse? Miksi ei saa surra että toiset saa pyyteettömästi apua läheisiltään ja toiset ei? Maksan itse lastenhoitoavusta ja joskus siivoojalle. Olisitte edes kiitollisia siitä että jotkut tässä paskassa maassa edes vähän työllistää muita ja yrittää parhaansa.
Ymmärrän täysin, samat fiilikset, isovanhemmat ei yhtään välitä saati auta koskaan. Eikä muukaan suku, ei oma sisar tai lasten kummit. Olen myös surullinen ja itkettää.
Veikkaan että tähänkin viestiin kohta sinulle vastaa että mitäs teit lapsia, oma syy ja hoida ongelmasi itse.
Tämä on aivan sairas, itsekäs, hedonistinen ja narsistinen aikakausi, jota suuret ikäluokat toteuttavat nyt ollessaan isovanhempi-iässä. Itsellä jo rajusti välit viilenneet ja tunteet kuollut paskoja vanhempiani kohtaan, mutta sehän ei heitä haittaa kun bailut jatkuu ja nyt eletään vain itseä varten.
Kyllä ne vanhemnat, jotka jättää aikuisen lapsensa rämpimään ja kamppailemaan elämässä yksin, ovat ihan helvetin paskoja vanhempia, lähimmäisiä ja ihmisiä.
Jaa, annoin sinulle peukun, vaikka sivulauseessa haukuitkin suuret ikäluokat. Olen syntynyt 1950 ja nippanappa vielä suuriin ikäkuokkiin kuuluva. Auttelen mieheni kanssa todella paljon lasteni perheitä useamman kerran viikossa ja pidän yökylässä. Ei ehkä kannata yleistää noita ikäluokkia, jokaisessa ikäluokassa on itsekkäitä ja auttavaisia, eiks vaan?
Kyllä suuret ikäluokat tulee jäämään historiaan itsekkyydestään ja kusipäisyydestään. Kaikki mulle heti -porukkaa.
Voisitko kuitenkin olla yleistämättä, en minäkään yleistä nykylasten vanhempia. "Kaikki mulle heti" kuvaa mielestäni kuitenkin enemmän tätä päivää.
Ai näitä nykyperhrellisiä jotka niska limadsa maksaa rikkaiden suurten ikäluokkien ylisuuria eläkkeitä? I don't think so.
Ja taas yleistys! Ei kaikki suurten ikäluokkien ihmiset ole rikkaita eläkeläisiä. Siellä on paljon vanhuksia, jotka saavat tosi pientä eläkettä. 60-ja 70-luvuilla ei ollut vielä kunnallista päivähoitoa tarjolla, monet naiset hoitivat itse lapsensa ja eläkettä ei kertynyt. Siellä on myös ihmisiä, jotka tekivät päivätyönsä pienellä palkalla tai jäivät pitkäaikaistyöttömiksi 90-luvun lamassa.
Jos suuriin ikäluokkiin kuuluva on köyhä, se on kyllä ihan omaa syytä. Tyhmä ja holtiton.899
Olisin kyllä taipuvainen ajattelemaan samoin. Itse olen hyväosainen, sen opriomiljonäärin tytär, (siis rahallisesti, en henkisesti ja noi rahat kertyi vasta kun olin jo ollut pitkään omillani aikuisena), mutta isäni sisko esim. on ollut osa-aikainen siivooja ja miehensä töissä kirjapainossa. Silti heillä on eläkeläisinä velaton omistusasunto Länsi-Helsingin lähiössä ja eläkkeellä vielä varaa silloin tällöin matkustaa. On kesämökki ja pystyvät käymään vaikkapa teatterissa kerran kuussa jne.
Kokeilepa noilla tuloilla ja tuossa asemassa nykyisin edes kumartaa pankin suuntaan.
Hassua, että just tuo täti usein puhuu siitä, kuinka helppoa työelämä olikaan ennen, työt pysyivät ja just esimerkkinä oma isäni. Jos tahdoit, ura meni kuin junan kiskot ylöspäin. Jos et tahtonut, sulla oli silti yleensä aika pysyvä työsuhde ellet ollut aivan karsea ihminen ja osasit edes jotain.
Oma isäni pitää lähinnä vitsinä sitä, miten silloin haettiin opiskelemaan. Jos kuulemma osasit päättää mitä halusit ja osasit kävellä Porthanian pyöröovista sisään, niin tervetuloa. Ei tarttenut valmistua jos oli jo jalka oven välissä.
Kyllähän noita tarinoita on monia. Oma äitini oli kuudes 11 lapsisessa pienviljelijäperheessä , asuivat hyvin vaatimattomassa ilman mukavuuksia olevassa mörskässä pienen pitäjän syrjäkylällä. Kansakoulupohjalla ei ollut asiaa Porthanian pyöröoviin. Osa äitini sisaruksista meni Ruotsiin ja osa jäi aivan perusduunareiksi tänne Suomeen. Kukaan ei rikastunut, eikä nauti optioista, eläkkeet eivät ole suuria.
Osalla on omalla työllä hankittu asunto, mutta kun se ei ole pääkaupunkiseudulla, sen asunnon arvo on nolla.
Tuohon aikaan ei oppikouluun noin vain menty, se oli rahakysymys ja joka paikkaan oli suuri tunku, kun kaikilla oli paljon lapsia. Noita pienviljelijöitä suurine perheineen oli Suomi täynnä ja he elivät aivan eri maailmassa, kun isäsi ja tätisi Helsingin valaistuilla kaduilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tänään iski mummokateus. Seisoin eskarin eteisessä vettä valuen, nuhainen kuopus vieressä. Itsekin kuumeessa. Ulkona kaatosade, jonne olin joutunut koululaisen laittamaan. Onneksi on lapsilla säänkestävät vaatteet, ja itsellä myös. Mutta kyllä se harmitti ja suututti, enkä olisi lähtenyt tyttöä eskariin viemään ellei siellä olisi tänään lastenmusiikkikonserttia.
Mies on työmatkalla. Naapurit töissä, ystäväperheet myös. Ja olen niin hyvin iskostanut sen että apua ei saatana pyydetä kun itse olen lapseni halunnut. Mutta kun siellä eskarin eteisessä oli se sama ihana osallistuva isoäiti joka auttaa silloin tällöin. Aloin itkeä väsymystä kun käveltiin kuopuksen kanssa kotiin. Onneksi sitä itkua ei sateelta erottanut.
En jaksa millään teidän ihmisten kylmyyttä. Miksi kaikki pitää jaksaa itse? Miksi ei saa surra että toiset saa pyyteettömästi apua läheisiltään ja toiset ei? Maksan itse lastenhoitoavusta ja joskus siivoojalle. Olisitte edes kiitollisia siitä että jotkut tässä paskassa maassa edes vähän työllistää muita ja yrittää parhaansa.
Ymmärrän täysin, samat fiilikset, isovanhemmat ei yhtään välitä saati auta koskaan. Eikä muukaan suku, ei oma sisar tai lasten kummit. Olen myös surullinen ja itkettää.
Veikkaan että tähänkin viestiin kohta sinulle vastaa että mitäs teit lapsia, oma syy ja hoida ongelmasi itse.
Tämä on aivan sairas, itsekäs, hedonistinen ja narsistinen aikakausi, jota suuret ikäluokat toteuttavat nyt ollessaan isovanhempi-iässä. Itsellä jo rajusti välit viilenneet ja tunteet kuollut paskoja vanhempiani kohtaan, mutta sehän ei heitä haittaa kun bailut jatkuu ja nyt eletään vain itseä varten.
Kyllä ne vanhemnat, jotka jättää aikuisen lapsensa rämpimään ja kamppailemaan elämässä yksin, ovat ihan helvetin paskoja vanhempia, lähimmäisiä ja ihmisiä.
Jaa, annoin sinulle peukun, vaikka sivulauseessa haukuitkin suuret ikäluokat. Olen syntynyt 1950 ja nippanappa vielä suuriin ikäkuokkiin kuuluva. Auttelen mieheni kanssa todella paljon lasteni perheitä useamman kerran viikossa ja pidän yökylässä. Ei ehkä kannata yleistää noita ikäluokkia, jokaisessa ikäluokassa on itsekkäitä ja auttavaisia, eiks vaan?
Kyllä suuret ikäluokat tulee jäämään historiaan itsekkyydestään ja kusipäisyydestään. Kaikki mulle heti -porukkaa.
Voisitko kuitenkin olla yleistämättä, en minäkään yleistä nykylasten vanhempia. "Kaikki mulle heti" kuvaa mielestäni kuitenkin enemmän tätä päivää.
Ai näitä nykyperhrellisiä jotka niska limadsa maksaa rikkaiden suurten ikäluokkien ylisuuria eläkkeitä? I don't think so.
Ja taas yleistys! Ei kaikki suurten ikäluokkien ihmiset ole rikkaita eläkeläisiä. Siellä on paljon vanhuksia, jotka saavat tosi pientä eläkettä. 60-ja 70-luvuilla ei ollut vielä kunnallista päivähoitoa tarjolla, monet naiset hoitivat itse lapsensa ja eläkettä ei kertynyt. Siellä on myös ihmisiä, jotka tekivät päivätyönsä pienellä palkalla tai jäivät pitkäaikaistyöttömiksi 90-luvun lamassa.
Jos suuriin ikäluokkiin kuuluva on köyhä, se on kyllä ihan omaa syytä. Tyhmä ja holtiton.899
Olisin kyllä taipuvainen ajattelemaan samoin. Itse olen hyväosainen, sen opriomiljonäärin tytär, (siis rahallisesti, en henkisesti ja noi rahat kertyi vasta kun olin jo ollut pitkään omillani aikuisena), mutta isäni sisko esim. on ollut osa-aikainen siivooja ja miehensä töissä kirjapainossa. Silti heillä on eläkeläisinä velaton omistusasunto Länsi-Helsingin lähiössä ja eläkkeellä vielä varaa silloin tällöin matkustaa. On kesämökki ja pystyvät käymään vaikkapa teatterissa kerran kuussa jne.
Kokeilepa noilla tuloilla ja tuossa asemassa nykyisin edes kumartaa pankin suuntaan.
Hassua, että just tuo täti usein puhuu siitä, kuinka helppoa työelämä olikaan ennen, työt pysyivät ja just esimerkkinä oma isäni. Jos tahdoit, ura meni kuin junan kiskot ylöspäin. Jos et tahtonut, sulla oli silti yleensä aika pysyvä työsuhde ellet ollut aivan karsea ihminen ja osasit edes jotain.
Oma isäni pitää lähinnä vitsinä sitä, miten silloin haettiin opiskelemaan. Jos kuulemma osasit päättää mitä halusit ja osasit kävellä Porthanian pyöröovista sisään, niin tervetuloa. Ei tarttenut valmistua jos oli jo jalka oven välissä.
Helsingin kermaperseet ovat täysin tietämättömiä siitä, millaista elämä oli sodan jälkeen maaseudulla. Saahan sille oman elämän helppoudelle naureskella, mutta ei se ollut suurimmalle osalle helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan käsittämätön ajattelutapa, että isovanhemmat olisivat velvollisia hoitamaan lapsenlapsiaan. Omilta vanhemmiltani en sellaista oleta, sen enempää kuin että hoitaisivat koiraanikaan tai muita minulle kuuluvia velvollisuuksia. Lapsensa isovanhemmille dumppaavat ovat varmaan niitä samoja ihmisiä joiden mielestä kummien tehtävänä on olla lahja-automaatteja.
Lasten ja isovanhempien suhdetta voi halutessaan ylläpitää ihan vaikka käymällä kylässä puolin ja toisin. Vanhempieni tehtävä ei ole myöskään huolehtia minun parisuhteeni hyvinvoinnista vapauttamalla minut omien lasteni hoitovastuusta. Tuntuu että nyt lisääntyvät ihmiset, jotka eivät ole vielä itsekään päässeet äidin helmoista eivätkä halua kantaa vastuuta omasta elämästään ja valinnoistaan.
Etkö osaa lukea tai ymmärrä lukemaasi? Ei tässä kovinkaan moni ole tunkemassa lapsia väkisin nimenomaan hoitoon, vaan haikailee isovanhempien osallistumista ja kiinnostumista. Ei ihme, ettet ymmärtä ongelmaa - olet etuoikeutettu, sinulla on välittävät ja osallistuvat isovanhemmat lapsillesi. Mutta kun meillä kaikilla ei ole edes pienen murusen vertaa sitä kiinnostusta!
Omat vanhempani ja appivanhempani eivät tule ristiäisiin, syntyäreille, jouluna tai pyhinä kylään eivätkä halua kutsua heille kylään. He eivät soita, eivät siis ikinä. Lapset eivät saa korttia tai puhelua syntyärinä. Todellisessa hädässä (tyyliin elämän ja kuoleman hätä) kieltäytyivät auttamasta 30min aikaa. Ovat itse sanoneet että elävät vain itselleen, kukin pärjätköön omillaan ja hoitakoon ongelmansa.
Meillä ei ole siis isovanhempia joille voisi soittaa, joilla käydä kylässä, jotka tulisi vaikka katsomaan joskus lapsen harrastusta/kilpailua, jotka osallistuisi edes joskus perheemme elämään.
TÄMÄ on se ongelma ja villakoiran ydin. Ei se, että haluaisin hoidattaa lapseni isovanhemmilla ja kiukuttelisin siitä kun se ei onnistu.
Ps. Molempien vanhemmat hoidattivat 70-luvulla onat lapsensa oikein onnistuneesti sukulaisillasn ja vanhemmillaan, mummot hoiti monta kertaa viikossa, kaikki sairastelut, loma-ajat jne. Eli kun vanhempani saivat ihan valtavasti apua, olisi voinut luulla että johtopäätelmä on se että 'autan itsekin omia lapsiani' eikä se että 'lapset pärjätköön omillaan, elän vain itselleni'.
On muuten päivänselvää, että ne jotka ovat hoidattaneet lapsensa peräkkäisillä kunnan kesäleireillä (kesäsiirtoloiksi noita sanottiin 70-luvulla) ja roudaamalla lopuksi aikaa lapsen mummolaan, ovat juuri niitä, joita ei huvita hoitaa lastenlapsiaan. Kyllähän tuollainen mummolaan tuuppaaminen 2,5-kuukaudeksi kertoo siitä, ettei kyse ole enää mistään avusta hankalassa paikassa, vaan mahdollisuudesta päästä lapsesta eroon. Ei siis ihme, että lapselapset kiinnostavat vielä vähemmän, koska velvollisuudentuntoa ei ole riittänyt omien lastenkaan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me saimme syntymäpäivälahjaksi romanttisen hotelliyön ystäviltämme. He kun olivat huolissaan kun kuulivat kuinka vähän yhteistä aikaa meillä on ilman pieniä lapsia. Siis ei yhtään moneen vuoteen.
Ongelmaksi tässä kivassa lahjassa on se ettemme saa lapsia yöhoitoon mihinkään. Jos se olisi helppoa niin olisimme varmaan jo aiemmminkin viettäneet yhdessä sitä parisuhdeaikaa.
Isovanhemmiltakin kysyimme, ratkaisuna oli tietenkin että antakaa se lahjakortti sitten heille!
Mennään sitten lasten kanssa. Juodaan ne shampanjat kun lapset nukkuu.
Meille on käynyt lähes samoin, ja isovanhempien ehdotus oli juuri sama, antakaa se lahjakortti heille!
No pakkohan se oli antaa kun hoitajaa ei saatu lapsille. Ja näin itsekkäät isovanhemmat, joilla on jo valmiiksi 365 yötä vuodessa romantiikkaan ja vapaaseen, saivat hienon hemmotteluloman ilmaiseksi. Tätä väsynyttä äitiä (joka on ollut yli 10v ilman yhtään kahdenkeskistä yötä miehen kanssa kaksin) tämä ei lepuuttanut tai eentouttanut yhtään. Lähinnä vain vitutti; kyllä itsekkyyden maksimointi on näiden isovanhempien 'core competence".
En ole ennen kuullutkaan tuollaisesta pakosta, että lomalahjakortti on annetta sille, joka kieltäytyy hoitamasta lapsia. Olisin antanut vaikka bussikuskille mieluummin tuollaisille isovanhemmille.
Öö miksi olet ylipäänsä tekemisissä tuollaisten ihmisten kanssa? Mitä hyvää heiltä saat?