Lue keskustelun säännöt.
HS: Maarit on isoäiti, joka hoitaa mielummin parisuhdettaan kuin lastenlastaan
13.09.2017 |
http://www.hs.fi/elama/art-2000005364864.html
Positiivinen artikkeli itselle ajankohtaisesta aiheesta mummujen näkökulmasta. Tulee lähelle, kun tällä hetkellä oma äiti hoitamassa vähän vajaa 1-v lastani. Omilla lapsilla 4 ihanaa vielä työssäkäyvää isovanhempaa :)
Kommentit (455)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monetkaan nykyiset isovanhemmat ei tajua, että vaatimukset lastenhoidossa ovat ihan toista luokkaa kuin esim. 70-luvulla. Mua ei ainakaan kuskattu oikeastaan koskaan minnekään, harrastuksiin sai mennä, jos itse kulki. Kävin esim. kuorossa, mutta se jäi, koska en talven pimeillä ja liukkailla uskaltanut kulkea 5 km:n matkaa. Tanssipaikoille mentiin liftillä. Ruuanlaitto oli sitä ja tätä; usein meillä syötiin pelkkiä perunoita ja ruskeaa kastiketta, ruuaksi saattoi olla myös puuroa tai pelkkää spagettia. Salaateista ja mistään terveellisyysjutuista ei puhuttu mitään. Kesälomalla lapset olivat päineen, syötiin päivä muroja ja leipää ja tehtiin mitä lystää. Suihkussa käytiin pari kertaa viikossa ja samalla vaihdettiin puhtaat vaatteet.
Koulunkäyntiin vanhemmat osallistuivat sen vanhempainillan verran ja katsomalla numerot todistuksesta. Lomareissuja ei pahemmin tehty, harvempi teki lastensa kanssa yhtään mitään. Uimassa me lapset käytiin keskenämme jostain ekaluokasta lähtien, siis järvessä, ilman mitään valvontaa. Koulun jälkeen huideltiin missä huvittaa, ei kukaan katsonut perään. Kaikenlaista kyllä tapahtuikin, paljon tapaturmia, vakaviakin. Iltaisin vanhemmat katsoivat lähinnä telkkaria.
No, se oli sitä aikaa, eikä muusta tiedetty. Mutta olisihan se hyvä, että isovanhemmat ymmärtäisivät miten paljon enemmän lastenhoito ja -kasvatus vaatii nykyään kuin ennen. Myös kodinhoito on ihan aikaavievää sekin, vaikka on koneita, niin vaatimustasokin on kasvanut. Pyykkiä tulee enemmän, kodin oletetaan olevan puhdas ja siisti ja viihtyisä ja pihankin kaunis. Mun kotona ei lapsuudessani edes ollut ruohonleikkuria, ei ollut nurmikkoakaan. Työelämäkin on ihan toista luokkaa kuin ennen. Pitää koko ajan kouluttautua ja pysyä kehityksessä mukana, tahti on tiukka ja työt tulevat usein mukana kotiinkin. Esim. äitini oli toimistohommissa valtiolla ja toimistossa oli 40 työntekijää. Nyt koko toimistoa ei ole, sen hommat hoidetaan naapurikunnassa, jossa on yhtä paljon työntekijöitä hoitamassa useamman kunnan asiat. Myös isäni työpaikka on lakkautettu ja tehtävät siirretty toiseen toimipisteeseen, työntekijöitä on paljon vähemmän, mutta työtä enemmän.
No noita vuosikymmeniä on kyllä aika vaikea vertailla keskenään. Onhan kaikki muuttunut, ne "vaatimustasot" jokainen laittaa itse itselleen. Eihän mistään nytkään vaadita, että lapsilla pitää olla harrastuksia. Ei kukaan sano, miten siistiä sinulla pitää olla kotona, millainen piha jne. Itse sinä ne vaatimukset itsellesi asetat!
Tottakai on tullut uutta tietoa siitä, mitä on hyvä vanhemmuus. Trendit lastenhoidossa ovat muuttuneet moneen kertaan, isät ovat tulleet lasten hoitoon mukaan yhä enemmän.
Ruokailu on myös muuttunut, ihan siksi, että valmisruuat ja puolivalmisteet ovat tulleet helpottamaan arkea. -70 luvulla kauppojen tarjonta oli vielä niukkaa ainakin maaseudulla. Ruskea kastike oli varmaan aika tavallinen ruoka tuolloin lapsiperheessä, ei tiedetty muusta, ei se ole sen ajan vanhempien huonommuutta.
Tuo työpaikkojen vertailukin on turhaa, silloin tehtiin paljon käsin, ei ollut tietokoneita laskemassa. Oli konekirjoitusta, raporttien tekemistä yms Pankkisektorilla oli paljon töitä, ne työpaikat hävisivät tietokoneiden mukana.
Nyt nuo kaikki laskemiset ja käsin kirjaamiset tuntuvat turhilta, mutta sillon ne olivat tarpeellisia. Ei niitä töitä kukaan itselleen keksinyt.
Melkoisessa umpiossa elät, jos et ole nähnyt kaikkia niitä asiantuntijalausuntoja, jotka todistavat, että työelämän vaatimukset ovat kasvaneet ja erityisesti työpaikan saaminen on hankalampaa kuin 70-luvulla. Ei sillä ole merkitystä keksivätkö aiemmat sukupolvet itselleen työtehtäviä vai ei, mutta aikamoinen lisästressi noihin aikoihin verrattuna syntyy kiristyneestä työpaikkakilpailusta ja jatkuvista määräaikaisista työsuhteista.
No en ole elänyt umpiossa. Menin työelämään opiskelujen jälkeen 70-luvun alussa ja olen nähnyt omin silmin työelämän muutokset. Eläkkeelle jäin vuosi sitten yli 65 vuotiaana. Tottakai tiedän, miten vaikea on saada työpaikkoja, ja varmaan ne vaatimuksetkin ovat muuttuneet. Mutta se, että mitätöidään kokonaan edellisen sukupolven työ kyllä ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs Maaritin tyttären hoito silloin kuin tytär oli pieni?
Oliko silloin kenties niin, että Maaritin tytär oli mummollaan hoidossa kesäisin monta viikkoa? Ja Maarit itse lomaili miehensä kanssa (silloinkin)?
Kenenkään isovanhemman velvollisuus ei ole hoitaa lapsenlapsiaan.
MUTTA monet meistä 1970-luvulla syntyneistä muistavat vallan mainiosti, miten kesäisin oltiin vuorotellen molemmissa mummoloissa helposti 4-6 viikkoa putkeen. Vanhemmat kaupungissa.
Ja sitten kun itse kysyy omilta vanhemmilta/appivanhemmilta yhtä hoitopäivää kun tarha on kiinni ja töihin on mentävä niin se on ihan mahdoton isovanhempien järjestää....
Minkä ikäisiä ne vanhemmat oli silloin?
On täysin eri asia olla 40 vuotias isoäiti kuin 60 vuotias.
On täysin eri asia jos mummo ja vaari on 40 vuotiaita ja heillä on oma maatla jossa he työskentelevät kuin se että asuvat kaupungissa ja vielä 60 vuotiaina tekevät täyttä päivää.
70-luvulla isovanhemmat niin kuin vanhemmatkin laittoivat kaikki kouluikäiset lapset ulos jotta saivat olla kahdestaan. Kuinka moni nykypäivänä kaupungissa tekee vastaavaa?
Siis yksi päivä on mahdoton järjestää jos on kuuskytvuotias? En usko.
Tajuatko että 60 vuotias tarvitsee jo lepoa. Kun he on pirteitä niin heillä on oikeus matkustella ja tehdä kaikenlaisia asioita mihin nuorena ei ollut varaa.
Heidän elämänsä ei hypi sinun halujesi mukaan. Miten paljon sinä olet tehnyt heidän vuokseen?
60-vuotiaat ovat töissä. Ei sieltä niin vain oteta vapaata sairaan lapsenlapsen hoitoa varten.
No esim ne päiväkotien kiinniolopäivät ilmoitetaan hyvissä ajoin ja moni pystyy työaikojaan sopimaan. Jos haluaa.
Sitäpaitsi monet kuusikymppiset ON eläkkeellä. Tulevat polvet tosin eivät kyllä sitä onnea tule kokemaan.
60 eläkkeellä? Ei todellakaan ole.
Isovanhemmat ei saa minkäänlaisia vapaita lapsenlasten takia.
Todellakin on. Ja monella pitkälle ehtineellä on todella vapaat kädet työaikojensa suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs Maaritin tyttären hoito silloin kuin tytär oli pieni?
Oliko silloin kenties niin, että Maaritin tytär oli mummollaan hoidossa kesäisin monta viikkoa? Ja Maarit itse lomaili miehensä kanssa (silloinkin)?
Kenenkään isovanhemman velvollisuus ei ole hoitaa lapsenlapsiaan.
MUTTA monet meistä 1970-luvulla syntyneistä muistavat vallan mainiosti, miten kesäisin oltiin vuorotellen molemmissa mummoloissa helposti 4-6 viikkoa putkeen. Vanhemmat kaupungissa.
Ja sitten kun itse kysyy omilta vanhemmilta/appivanhemmilta yhtä hoitopäivää kun tarha on kiinni ja töihin on mentävä niin se on ihan mahdoton isovanhempien järjestää....
Minkä ikäisiä ne vanhemmat oli silloin?
On täysin eri asia olla 40 vuotias isoäiti kuin 60 vuotias.
On täysin eri asia jos mummo ja vaari on 40 vuotiaita ja heillä on oma maatla jossa he työskentelevät kuin se että asuvat kaupungissa ja vielä 60 vuotiaina tekevät täyttä päivää.
70-luvulla isovanhemmat niin kuin vanhemmatkin laittoivat kaikki kouluikäiset lapset ulos jotta saivat olla kahdestaan. Kuinka moni nykypäivänä kaupungissa tekee vastaavaa?
Siis yksi päivä on mahdoton järjestää jos on kuuskytvuotias? En usko.
Tajuatko että 60 vuotias tarvitsee jo lepoa. Kun he on pirteitä niin heillä on oikeus matkustella ja tehdä kaikenlaisia asioita mihin nuorena ei ollut varaa.
Heidän elämänsä ei hypi sinun halujesi mukaan. Miten paljon sinä olet tehnyt heidän vuokseen?
60-vuotiaat ovat töissä. Ei sieltä niin vain oteta vapaata sairaan lapsenlapsen hoitoa varten.
No esim ne päiväkotien kiinniolopäivät ilmoitetaan hyvissä ajoin ja moni pystyy työaikojaan sopimaan. Jos haluaa.
Sitäpaitsi monet kuusikymppiset ON eläkkeellä. Tulevat polvet tosin eivät kyllä sitä onnea tule kokemaan.
Eivät ole eläkkeellä, jos ovat terveitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs Maaritin tyttären hoito silloin kuin tytär oli pieni?
Oliko silloin kenties niin, että Maaritin tytär oli mummollaan hoidossa kesäisin monta viikkoa? Ja Maarit itse lomaili miehensä kanssa (silloinkin)?
Kenenkään isovanhemman velvollisuus ei ole hoitaa lapsenlapsiaan.
MUTTA monet meistä 1970-luvulla syntyneistä muistavat vallan mainiosti, miten kesäisin oltiin vuorotellen molemmissa mummoloissa helposti 4-6 viikkoa putkeen. Vanhemmat kaupungissa.
Ja sitten kun itse kysyy omilta vanhemmilta/appivanhemmilta yhtä hoitopäivää kun tarha on kiinni ja töihin on mentävä niin se on ihan mahdoton isovanhempien järjestää....
Minkä ikäisiä ne vanhemmat oli silloin?
On täysin eri asia olla 40 vuotias isoäiti kuin 60 vuotias.
On täysin eri asia jos mummo ja vaari on 40 vuotiaita ja heillä on oma maatla jossa he työskentelevät kuin se että asuvat kaupungissa ja vielä 60 vuotiaina tekevät täyttä päivää.
70-luvulla isovanhemmat niin kuin vanhemmatkin laittoivat kaikki kouluikäiset lapset ulos jotta saivat olla kahdestaan. Kuinka moni nykypäivänä kaupungissa tekee vastaavaa?
Siis yksi päivä on mahdoton järjestää jos on kuuskytvuotias? En usko.
Tajuatko että 60 vuotias tarvitsee jo lepoa. Kun he on pirteitä niin heillä on oikeus matkustella ja tehdä kaikenlaisia asioita mihin nuorena ei ollut varaa.
Heidän elämänsä ei hypi sinun halujesi mukaan. Miten paljon sinä olet tehnyt heidän vuokseen?
60-vuotiaat ovat töissä. Ei sieltä niin vain oteta vapaata sairaan lapsenlapsen hoitoa varten.
No esim ne päiväkotien kiinniolopäivät ilmoitetaan hyvissä ajoin ja moni pystyy työaikojaan sopimaan. Jos haluaa.
Sitäpaitsi monet kuusikymppiset ON eläkkeellä. Tulevat polvet tosin eivät kyllä sitä onnea tule kokemaan.
Totta. Joka 3, 16v täyttänyt on eläkkeellä. Kyllä siihen mahtuu aika monta 60v ikäistäkin. Tosin tilastokeskuksen mukaan suurin osa 60v ikäisistä ei ole eläkkeellä,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs Maaritin tyttären hoito silloin kuin tytär oli pieni?
Oliko silloin kenties niin, että Maaritin tytär oli mummollaan hoidossa kesäisin monta viikkoa? Ja Maarit itse lomaili miehensä kanssa (silloinkin)?
Kenenkään isovanhemman velvollisuus ei ole hoitaa lapsenlapsiaan.
MUTTA monet meistä 1970-luvulla syntyneistä muistavat vallan mainiosti, miten kesäisin oltiin vuorotellen molemmissa mummoloissa helposti 4-6 viikkoa putkeen. Vanhemmat kaupungissa.
Ja sitten kun itse kysyy omilta vanhemmilta/appivanhemmilta yhtä hoitopäivää kun tarha on kiinni ja töihin on mentävä niin se on ihan mahdoton isovanhempien järjestää....
Minkä ikäisiä ne vanhemmat oli silloin?
On täysin eri asia olla 40 vuotias isoäiti kuin 60 vuotias.
On täysin eri asia jos mummo ja vaari on 40 vuotiaita ja heillä on oma maatla jossa he työskentelevät kuin se että asuvat kaupungissa ja vielä 60 vuotiaina tekevät täyttä päivää.
70-luvulla isovanhemmat niin kuin vanhemmatkin laittoivat kaikki kouluikäiset lapset ulos jotta saivat olla kahdestaan. Kuinka moni nykypäivänä kaupungissa tekee vastaavaa?
Siis yksi päivä on mahdoton järjestää jos on kuuskytvuotias? En usko.
Tajuatko että 60 vuotias tarvitsee jo lepoa. Kun he on pirteitä niin heillä on oikeus matkustella ja tehdä kaikenlaisia asioita mihin nuorena ei ollut varaa.
Heidän elämänsä ei hypi sinun halujesi mukaan. Miten paljon sinä olet tehnyt heidän vuokseen?
60-vuotiaat ovat töissä. Ei sieltä niin vain oteta vapaata sairaan lapsenlapsen hoitoa varten.
No esim ne päiväkotien kiinniolopäivät ilmoitetaan hyvissä ajoin ja moni pystyy työaikojaan sopimaan. Jos haluaa.
Sitäpaitsi monet kuusikymppiset ON eläkkeellä. Tulevat polvet tosin eivät kyllä sitä onnea tule kokemaan.
Eivät ole eläkkeellä, jos ovat terveitä.
Kyllä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en koe että isovanhemmilla olisi mitään velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan, mun mielestä se on ihan kohtuuton ajatus. Olin itse läheinen isovanhempieni kanssa ilman minkäänlaista hoitamista heidän puoleltaan ja homma toimi hyvin. En myöskään aio itse olla mikään lastenhoitaja tai parisuhdeviikonloppujen mahdollistaja jos omia lapsia ja lapsenlapsia joskus saan. Elämö ei voi olla pelkkää hoitosuhdetta ja joskus on isovanhemmankin saatava nauttia elämästä.
Luin kommenttisi ja mun mielestä sulta on jäänyt jotain ymmärtämättä ja kokematta. Eihän se lapsista tai vanhuksista huolehtiminen ole pelkästään hoitamista. Eihän se ole työ. Siinä ollaan rakkaiden, tärkeiden ihmisten kanssa yhdessä. Luonnollista on myös se, että kykenevin huolehtii ja hoitaa sellaiset asiat joihin lapsi tai vanhus ei pysty. Saat perheen ja läheiset kuulostamaan joltain sairaalalta tai vanhainkodilta, ihan kuin olisit töissä. Vai eikö perheellä ja tärkeillä ihmisillä ole sinulle merkitystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini on jokusen kerran hoitanut lapsiamme pitkin hampain, nyt kun itse on vanha ja tarvitsee apua, soittelee mulle yölläkin, kun ei saa unta. Ja odottaa, että minä siivoan, leivon, teen ruokaa, vien sinne ja tänne, koska onhan hänkin minut hoitanut. Palkaksi tekemisistäni saan valitusta. Teen sen mikä on pakko, mutta mitään ylimääräistä seurustelua en harrasta, olkoot yksin.
Et siis seurustele äitisi kanssa, kun hän on hoitanut lapsiasi vain muutaman kerran. Lapsenlapsienko hoitamisesta saa pisteitä? Äitisi on hoitanut sinut, se on ollut hänen tehtävänsä. Kuulostat todella vastenmieliseltä ihmiseltä.
Onneksi et ole tyttäreni.
Itsepä äiti on halunnut lapsia hankkia. Jokaisen äidin ja isän tehtävä on hoitaa lapsensa, sehän on selvä. Ei siitä jää lapsi mitään velkaa, ei hän ole pyytänyt saada syntyä. Minä en ainakaan ajattele, että lapseni ovat minulle velkaa, koska olen heidät hoitanut. Sulla se omituinen ajatusmaailma on ja itse kuulostat todella itsekkäältä, taidat olla juuri tuollainen ymmärtämätön ja auttamishaluton isoäiti.
Et näköjään edes ymmärtänyt lukemaasi. Kirjoitin, että ylimääräistä seurustelua en harrasta, mutta teen sen mikä on pakko, ts. käytän mummoa kampaajalla, lääkärissa, hierojalla, kaupassa. Teen suursiivouksen, pesen ikkunat, vien joskus leipomuksiani. Ja kiitokseksi saan valitusta: niin harvoin leivot minulle, pitäisi useammin siivota jne. Kun nuo teen, siinä tulee seurustelua kyllä ihan riittävästi, useampi tunti joka viikko, mutta teille itsekkäille ihmisillehän ei mikään riitä. Pitäisi vielä lisäksi mennä vartavasten istumaan ja kuuntelemaan lisää valitusta. Mulla on omakin perhe ja työ ja haluan myös nauttia elämästäni tekemällä sitä, mistä oikeasti pidän.
Jos mummo olisi aikoinaan tukenut ja auttanut mua lastemme hoidossa, tottakai ajattelisin, että auttoihan hänkin niin paljon minua, joten jätän jotain omia kivoja juttuja tekemättä ja menen äitini luo. Minusta jokaisen pitää elää ihan sitä omaa elämäänsä, myös vanhojen ihmisten, niinkauan kuin pystyy. Jos ei nuorempana ja hyväkuntoisena ole aikaa lapsenlapsille, niin miten voitte odottaa, että niillä nuoremmilla on sitten aikaa teille, kun sitä vihdoin haluatte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs Maaritin tyttären hoito silloin kuin tytär oli pieni?
Oliko silloin kenties niin, että Maaritin tytär oli mummollaan hoidossa kesäisin monta viikkoa? Ja Maarit itse lomaili miehensä kanssa (silloinkin)?
Kenenkään isovanhemman velvollisuus ei ole hoitaa lapsenlapsiaan.
MUTTA monet meistä 1970-luvulla syntyneistä muistavat vallan mainiosti, miten kesäisin oltiin vuorotellen molemmissa mummoloissa helposti 4-6 viikkoa putkeen. Vanhemmat kaupungissa.
Ja sitten kun itse kysyy omilta vanhemmilta/appivanhemmilta yhtä hoitopäivää kun tarha on kiinni ja töihin on mentävä niin se on ihan mahdoton isovanhempien järjestää....
Minkä ikäisiä ne vanhemmat oli silloin?
On täysin eri asia olla 40 vuotias isoäiti kuin 60 vuotias.
On täysin eri asia jos mummo ja vaari on 40 vuotiaita ja heillä on oma maatla jossa he työskentelevät kuin se että asuvat kaupungissa ja vielä 60 vuotiaina tekevät täyttä päivää.
70-luvulla isovanhemmat niin kuin vanhemmatkin laittoivat kaikki kouluikäiset lapset ulos jotta saivat olla kahdestaan. Kuinka moni nykypäivänä kaupungissa tekee vastaavaa?
Siis yksi päivä on mahdoton järjestää jos on kuuskytvuotias? En usko.
Tajuatko että 60 vuotias tarvitsee jo lepoa. Kun he on pirteitä niin heillä on oikeus matkustella ja tehdä kaikenlaisia asioita mihin nuorena ei ollut varaa.
Heidän elämänsä ei hypi sinun halujesi mukaan. Miten paljon sinä olet tehnyt heidän vuokseen?
60-vuotiaat ovat töissä. Ei sieltä niin vain oteta vapaata sairaan lapsenlapsen hoitoa varten.
No esim ne päiväkotien kiinniolopäivät ilmoitetaan hyvissä ajoin ja moni pystyy työaikojaan sopimaan. Jos haluaa.
Sitäpaitsi monet kuusikymppiset ON eläkkeellä. Tulevat polvet tosin eivät kyllä sitä onnea tule kokemaan.
Eivät ole eläkkeellä, jos ovat terveitä.
Kyllä on.
Lopeta trollaaminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs Maaritin tyttären hoito silloin kuin tytär oli pieni?
Oliko silloin kenties niin, että Maaritin tytär oli mummollaan hoidossa kesäisin monta viikkoa? Ja Maarit itse lomaili miehensä kanssa (silloinkin)?
Kenenkään isovanhemman velvollisuus ei ole hoitaa lapsenlapsiaan.
MUTTA monet meistä 1970-luvulla syntyneistä muistavat vallan mainiosti, miten kesäisin oltiin vuorotellen molemmissa mummoloissa helposti 4-6 viikkoa putkeen. Vanhemmat kaupungissa.
Ja sitten kun itse kysyy omilta vanhemmilta/appivanhemmilta yhtä hoitopäivää kun tarha on kiinni ja töihin on mentävä niin se on ihan mahdoton isovanhempien järjestää....
Minkä ikäisiä ne vanhemmat oli silloin?
On täysin eri asia olla 40 vuotias isoäiti kuin 60 vuotias.
On täysin eri asia jos mummo ja vaari on 40 vuotiaita ja heillä on oma maatla jossa he työskentelevät kuin se että asuvat kaupungissa ja vielä 60 vuotiaina tekevät täyttä päivää.
70-luvulla isovanhemmat niin kuin vanhemmatkin laittoivat kaikki kouluikäiset lapset ulos jotta saivat olla kahdestaan. Kuinka moni nykypäivänä kaupungissa tekee vastaavaa?
Siis yksi päivä on mahdoton järjestää jos on kuuskytvuotias? En usko.
Tajuatko että 60 vuotias tarvitsee jo lepoa. Kun he on pirteitä niin heillä on oikeus matkustella ja tehdä kaikenlaisia asioita mihin nuorena ei ollut varaa.
Heidän elämänsä ei hypi sinun halujesi mukaan. Miten paljon sinä olet tehnyt heidän vuokseen?
60-vuotiaat ovat töissä. Ei sieltä niin vain oteta vapaata sairaan lapsenlapsen hoitoa varten.
No esim ne päiväkotien kiinniolopäivät ilmoitetaan hyvissä ajoin ja moni pystyy työaikojaan sopimaan. Jos haluaa.
Sitäpaitsi monet kuusikymppiset ON eläkkeellä. Tulevat polvet tosin eivät kyllä sitä onnea tule kokemaan.
Eivät ole eläkkeellä, jos ovat terveitä.
Kyllä on.
Lopeta trollaaminen
Lopeta itse. On edelleen hyvin yleistä jäädä eläkkeelle ennen kuuskymppisiä. Asun arvoalueella Helsingissä ja täällä lääkärit/lakimiehet/toimarit jne todellakin on eläkkeellä jo kuusikymppisinä. Jotain keikkaa/konsultointia jne sitten tekevät lämpimikseen. Mekin ostettiin talomme kuuskymppiseltä yrittäjäpariskunnalta, jotka muutti Helsingistä Inkooseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini asenne. Hän potki minutkin kotoa 15-vuotiaana koska "oli hänen aikansa".
Nyt sitten itkee kun kukaan ei käy ja lapseni ei edes tiedä että hän on elossa.
Välinpitämättömyys on teillä näköjään periytynyt.
Ei ole.
Minä pidän huolta lapsistani, olen läsnä ja priorisoin heidät. Saavat kotoa elatuksen ja kaiken tuen siihen asti kuin kokevat tarvitsevansa. Lisäksi rahoitan heidän opintonsa ja aunnotkin saavat.
En kavalla esim orvoneläkkeitä enkä raijaa "isäpuolta" paikalle heti isänsä kuoleman jälkeen.
Eikös orvoneläke tule vanhemman tilille kunnes lapsi on täysi-ikäinen ja sen saa käyttää lapsen hyväksi. Ei se ole kavaltamista.
Kyllä tulee ja on tarkoitettu lapsen kuluihin. Sitä ei tarvitse säästää lapsen tilille. Sillä nimenomaan katetaan ihan niitä arkisia lapsen kuluja. Valtio maksaa sen kuolleen vanhemman elatusosuuden.
Vaikea on ymmärtää isovanhempia, jotka eivät halua auttaa lastensa perheitä ja tulla läheisiksi lastenlastensa kanssa. Itse olen ollut eläkkeellä pari vuotta ja todella mielelläni autan tyttäreni perhettä. Vanhemmilla on epäsäännölliset työajat ja lapset pieniä koululaisia, joutuisivat olemaan välillä iltoja yksin, joten me papan kanssa mennään heitä hoitamaan. Sehän on ihanaa ja lisäksi vaihtelua omaan arkeemme. Samoin jos lapsenlapset ovat sairaana, tottakai menemme hoitamaan, kaikki muu jää silloin kakkoseksi. Minulle perhe on aina ollut ykkönen, mikään ei ole sitä tärkempi asia.
Toki isovanhemmillakin on ihan omakin elämä, mekin matkustelemme ja on harrastuksia, hoidamme puutarhaamme, käymme teatterissa ja kaikenlaisissa tapahtumissa ja on sukulaisten lisäksi paljon ystäviä. Mutta en ymmärrä, etteikö muka jäisi riittävästi omaa aikaa lastenlasten hoidolta! Jos en viikkoon näe noita ihania mussukoita, niin ikävä tulee!
Mielellään otetaan lapsenlapset myös yökylään ja kesälomalla olivat yhdessä viikon meillä ja kumpikin erikseen muutaman päivän. Suunnilleen kerran kuukaudessa ovat meillä yötä viikonloppuna ja lomilla useammankin päivän. On tärkeää, että vanhemmille jää myös kahdenkeskistä aikaa. Olen sitä mieltä, että meidän isovanhempien tehtävä on myös tukea nuoren perheen vanhempia pysymään yhdessä. Aivan liikaa on eroja ja uskon, että kun vanhemmat saavat joskus viettää yhdessä romanttista aikaa, niin parisuhde voi paremmin ja liitto kestää. Tottakai haluan, että lapsenlapsillani on ehjä koti!
Osallistun myös äitini hoitoon. Yhdessä siskoni ja veljeni kanssa hänestä huolehdimme. Mummo on hoitanut kaikkien meidän lapsia, kun apua on tarvittu. Hän on meille kaikille läheinen ja hyvin rakas ja hänen lapsenlapsensakin käyvät säännöllisesti hänen luonaan vierailuilla. Olen äidilleni kovasti kiitollinen hoitoavusta ja ajattelen, että nyt on minun vuoroni hoitaa häntä, 90-vuotiasta kultaista äitiäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini asenne. Hän potki minutkin kotoa 15-vuotiaana koska "oli hänen aikansa".
Nyt sitten itkee kun kukaan ei käy ja lapseni ei edes tiedä että hän on elossa.
Välinpitämättömyys on teillä näköjään periytynyt.
Ei ole.
Minä pidän huolta lapsistani, olen läsnä ja priorisoin heidät. Saavat kotoa elatuksen ja kaiken tuen siihen asti kuin kokevat tarvitsevansa. Lisäksi rahoitan heidän opintonsa ja aunnotkin saavat.
En kavalla esim orvoneläkkeitä enkä raijaa "isäpuolta" paikalle heti isänsä kuoleman jälkeen.
Eikös orvoneläke tule vanhemman tilille kunnes lapsi on täysi-ikäinen ja sen saa käyttää lapsen hyväksi. Ei se ole kavaltamista.
Kyllä tulee ja on tarkoitettu lapsen kuluihin. Sitä ei tarvitse säästää lapsen tilille. Sillä nimenomaan katetaan ihan niitä arkisia lapsen kuluja. Valtio maksaa sen kuolleen vanhemman elatusosuuden.
Kavaltamiseksi se kyl muuttuu kun se orpo ei asu kotona vaan omillaan ja saa kuulla koko eläkkeestään vasta kun saa siitä mätkyt.
Vierailija kirjoitti:
Tunnekylmyys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini on jokusen kerran hoitanut lapsiamme pitkin hampain, nyt kun itse on vanha ja tarvitsee apua, soittelee mulle yölläkin, kun ei saa unta. Ja odottaa, että minä siivoan, leivon, teen ruokaa, vien sinne ja tänne, koska onhan hänkin minut hoitanut. Palkaksi tekemisistäni saan valitusta. Teen sen mikä on pakko, mutta mitään ylimääräistä seurustelua en harrasta, olkoot yksin.
Et siis seurustele äitisi kanssa, kun hän on hoitanut lapsiasi vain muutaman kerran. Lapsenlapsienko hoitamisesta saa pisteitä? Äitisi on hoitanut sinut, se on ollut hänen tehtävänsä. Kuulostat todella vastenmieliseltä ihmiseltä.
Onneksi et ole tyttäreni.Keitä nämä katkerat ja elämästä tietämättömät trollaajat ovat? Eiväthän oikeasti kenenkään vanhempia tai isovanhempia?
Pelottavia ihmisiä.
Tosiasiahan se on, että ihmissuhteet kehittyvät tiiviiksi vain tiiviissä vuorovaikutuksessa. Lapset ovat lahjomattomia siinä, että jos niille ei anna aikaa, eivät he tunne läheisyyttä biologisia isovanhempia kohtaan velvollisuudesta. Ja kun ei olla läheisiä, ei myöskään teininä ja aikuisena niin helposti olla tekemisissä. Mielestäni tämä on vain selkeä syy-seuraussuhde eikä mitään uhkailua. Elämä on valintoja.
Ja juuri sen valinnan moni nainen tekee ilmoittaessaan miehelleen, että napanuora lapsuudenperheeseen katkaistaan nyt, yhteyttä saat pitää max joka toinen kuukausi. Äidissä ei enää roikuta. Harmi, että samalla etäännytetään vanhemmat aikuisista lapsistaan, koska kyllä myös se ihmissuhde kehittyy tiiviiksi vain tiiviissä vuorovaikutuksessa. Tätä kun jatketaan kertomalla miehen vanhemmille, että vauvaa ei tarvitse tulla katsomaan, meidän perhe opettelee nyt olemaan yhdessä ja apuna on äidin äiti, niin eiköhän siinä ole jo miehen vanhemmille paikka näytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs Maaritin tyttären hoito silloin kuin tytär oli pieni?
Oliko silloin kenties niin, että Maaritin tytär oli mummollaan hoidossa kesäisin monta viikkoa? Ja Maarit itse lomaili miehensä kanssa (silloinkin)?
Kenenkään isovanhemman velvollisuus ei ole hoitaa lapsenlapsiaan.
MUTTA monet meistä 1970-luvulla syntyneistä muistavat vallan mainiosti, miten kesäisin oltiin vuorotellen molemmissa mummoloissa helposti 4-6 viikkoa putkeen. Vanhemmat kaupungissa.
Ja sitten kun itse kysyy omilta vanhemmilta/appivanhemmilta yhtä hoitopäivää kun tarha on kiinni ja töihin on mentävä niin se on ihan mahdoton isovanhempien järjestää....
Minkä ikäisiä ne vanhemmat oli silloin?
On täysin eri asia olla 40 vuotias isoäiti kuin 60 vuotias.
On täysin eri asia jos mummo ja vaari on 40 vuotiaita ja heillä on oma maatla jossa he työskentelevät kuin se että asuvat kaupungissa ja vielä 60 vuotiaina tekevät täyttä päivää.
70-luvulla isovanhemmat niin kuin vanhemmatkin laittoivat kaikki kouluikäiset lapset ulos jotta saivat olla kahdestaan. Kuinka moni nykypäivänä kaupungissa tekee vastaavaa?
Siis yksi päivä on mahdoton järjestää jos on kuuskytvuotias? En usko.
Tajuatko että 60 vuotias tarvitsee jo lepoa. Kun he on pirteitä niin heillä on oikeus matkustella ja tehdä kaikenlaisia asioita mihin nuorena ei ollut varaa.
Heidän elämänsä ei hypi sinun halujesi mukaan. Miten paljon sinä olet tehnyt heidän vuokseen?
60-vuotiaat ovat töissä. Ei sieltä niin vain oteta vapaata sairaan lapsenlapsen hoitoa varten.
No esim ne päiväkotien kiinniolopäivät ilmoitetaan hyvissä ajoin ja moni pystyy työaikojaan sopimaan. Jos haluaa.
Sitäpaitsi monet kuusikymppiset ON eläkkeellä. Tulevat polvet tosin eivät kyllä sitä onnea tule kokemaan.
Eivät ole eläkkeellä, jos ovat terveitä.
Kyllä on.
Lopeta trollaaminen
Lopeta itse. On edelleen hyvin yleistä jäädä eläkkeelle ennen kuuskymppisiä. Asun arvoalueella Helsingissä ja täällä lääkärit/lakimiehet/toimarit jne todellakin on eläkkeellä jo kuusikymppisinä. Jotain keikkaa/konsultointia jne sitten tekevät lämpimikseen. Mekin ostettiin talomme kuuskymppiseltä yrittäjäpariskunnalta, jotka muutti Helsingistä Inkooseen.
No luettelit tuohon henkilöitä, jotka toimineet yrittäjinä ja makselleet etukäteen eläkettään eläkevakuutuksilla. Satutko tietämään mikä sen kaupungin palveluksessa olevan opettajan, hoitajan tai siivoojan eläkeikä on? Ei ole 60 vaan 65v.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea on ymmärtää isovanhempia, jotka eivät halua auttaa lastensa perheitä ja tulla läheisiksi lastenlastensa kanssa. Itse olen ollut eläkkeellä pari vuotta ja todella mielelläni autan tyttäreni perhettä. Vanhemmilla on epäsäännölliset työajat ja lapset pieniä koululaisia, joutuisivat olemaan välillä iltoja yksin, joten me papan kanssa mennään heitä hoitamaan. Sehän on ihanaa ja lisäksi vaihtelua omaan arkeemme. Samoin jos lapsenlapset ovat sairaana, tottakai menemme hoitamaan, kaikki muu jää silloin kakkoseksi. Minulle perhe on aina ollut ykkönen, mikään ei ole sitä tärkempi asia.
Toki isovanhemmillakin on ihan omakin elämä, mekin matkustelemme ja on harrastuksia, hoidamme puutarhaamme, käymme teatterissa ja kaikenlaisissa tapahtumissa ja on sukulaisten lisäksi paljon ystäviä. Mutta en ymmärrä, etteikö muka jäisi riittävästi omaa aikaa lastenlasten hoidolta! Jos en viikkoon näe noita ihania mussukoita, niin ikävä tulee!
Mielellään otetaan lapsenlapset myös yökylään ja kesälomalla olivat yhdessä viikon meillä ja kumpikin erikseen muutaman päivän. Suunnilleen kerran kuukaudessa ovat meillä yötä viikonloppuna ja lomilla useammankin päivän. On tärkeää, että vanhemmille jää myös kahdenkeskistä aikaa. Olen sitä mieltä, että meidän isovanhempien tehtävä on myös tukea nuoren perheen vanhempia pysymään yhdessä. Aivan liikaa on eroja ja uskon, että kun vanhemmat saavat joskus viettää yhdessä romanttista aikaa, niin parisuhde voi paremmin ja liitto kestää. Tottakai haluan, että lapsenlapsillani on ehjä koti!
Osallistun myös äitini hoitoon. Yhdessä siskoni ja veljeni kanssa hänestä huolehdimme. Mummo on hoitanut kaikkien meidän lapsia, kun apua on tarvittu. Hän on meille kaikille läheinen ja hyvin rakas ja hänen lapsenlapsensakin käyvät säännöllisesti hänen luonaan vierailuilla. Olen äidilleni kovasti kiitollinen hoitoavusta ja ajattelen, että nyt on minun vuoroni hoitaa häntä, 90-vuotiasta kultaista äitiäni.
Onpa siirappista. Minäkin olen mummo ja otan mielelläni lapsia hoitoon, koska tykkään heistä ja koska haluan tukea heidän vanhempiensa parisuhdetta. Minulla on läheiset välit aikuisiin lapsiini mutta en ole koskaan ajatellut, että perhe on ykkönen. Kun lapset olivat pieniä, ajattelin, että onnellisella äidillä on onnelliset lapset, ja pidin huolta siitä, että aikaa jäi myös itselleni ja esimerkiksi opiskeluun. Minulla on myös erittäin mielekäs ja ihana työ, johon olen aina panostanut. Minäkin hoidan omaa äitiäni, vaikkei hän mikään kultainen ihminen olekaan. Kovia kokenut, vähän kärttyinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs Maaritin tyttären hoito silloin kuin tytär oli pieni?
Oliko silloin kenties niin, että Maaritin tytär oli mummollaan hoidossa kesäisin monta viikkoa? Ja Maarit itse lomaili miehensä kanssa (silloinkin)?
Kenenkään isovanhemman velvollisuus ei ole hoitaa lapsenlapsiaan.
MUTTA monet meistä 1970-luvulla syntyneistä muistavat vallan mainiosti, miten kesäisin oltiin vuorotellen molemmissa mummoloissa helposti 4-6 viikkoa putkeen. Vanhemmat kaupungissa.
Ja sitten kun itse kysyy omilta vanhemmilta/appivanhemmilta yhtä hoitopäivää kun tarha on kiinni ja töihin on mentävä niin se on ihan mahdoton isovanhempien järjestää....
Minkä ikäisiä ne vanhemmat oli silloin?
On täysin eri asia olla 40 vuotias isoäiti kuin 60 vuotias.
On täysin eri asia jos mummo ja vaari on 40 vuotiaita ja heillä on oma maatla jossa he työskentelevät kuin se että asuvat kaupungissa ja vielä 60 vuotiaina tekevät täyttä päivää.
70-luvulla isovanhemmat niin kuin vanhemmatkin laittoivat kaikki kouluikäiset lapset ulos jotta saivat olla kahdestaan. Kuinka moni nykypäivänä kaupungissa tekee vastaavaa?
Siis yksi päivä on mahdoton järjestää jos on kuuskytvuotias? En usko.
Tajuatko että 60 vuotias tarvitsee jo lepoa. Kun he on pirteitä niin heillä on oikeus matkustella ja tehdä kaikenlaisia asioita mihin nuorena ei ollut varaa.
Heidän elämänsä ei hypi sinun halujesi mukaan. Miten paljon sinä olet tehnyt heidän vuokseen?
60-vuotiaat ovat töissä. Ei sieltä niin vain oteta vapaata sairaan lapsenlapsen hoitoa varten.
No esim ne päiväkotien kiinniolopäivät ilmoitetaan hyvissä ajoin ja moni pystyy työaikojaan sopimaan. Jos haluaa.
Sitäpaitsi monet kuusikymppiset ON eläkkeellä. Tulevat polvet tosin eivät kyllä sitä onnea tule kokemaan.
Eivät ole eläkkeellä, jos ovat terveitä.
Kyllä on.
Lopeta trollaaminen
Lopeta itse. On edelleen hyvin yleistä jäädä eläkkeelle ennen kuuskymppisiä. Asun arvoalueella Helsingissä ja täällä lääkärit/lakimiehet/toimarit jne todellakin on eläkkeellä jo kuusikymppisinä. Jotain keikkaa/konsultointia jne sitten tekevät lämpimikseen. Mekin ostettiin talomme kuuskymppiseltä yrittäjäpariskunnalta, jotka muutti Helsingistä Inkooseen.
No luettelit tuohon henkilöitä, jotka toimineet yrittäjinä ja makselleet etukäteen eläkettään eläkevakuutuksilla. Satutko tietämään mikä sen kaupungin palveluksessa olevan opettajan, hoitajan tai siivoojan eläkeikä on? Ei ole 60 vaan 65v.
Ja? Missä kirjoitin että kaikki kuusikymppiset on eläkkeellä. Kirjoitin että monet on. Monet on.
”Haluan pitää työstäni kynsin hampain kiinni, koska nautin siitä ja olen siinä oikeasti todella hyvä. En voi ottaa pientä lasta yöksi hoitoon. Minun on pakko saada nukkua itse”, Maarit sanoo.
Muutamia vuosia sitten omanikäiset ystävät alkoivat sairastella, Maarit kertoo. Se pysäytti. Elämä on rajallinen resurssi, eikä puolisokaan ole aina tuossa, Maarit oivalsi.
”Meille on tärkeää saada olla yhdessä nyt, kun aikaa vielä on. Emme esimerkiksi rakastele vain lauantai-iltaisin saunan jälkeen. Pitäisikö meidän luopua siitä pikkuisen yllätyskyläilyjen vuoksi? Ei herranjestas sentään.”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs Maaritin tyttären hoito silloin kuin tytär oli pieni?
Oliko silloin kenties niin, että Maaritin tytär oli mummollaan hoidossa kesäisin monta viikkoa? Ja Maarit itse lomaili miehensä kanssa (silloinkin)?
Kenenkään isovanhemman velvollisuus ei ole hoitaa lapsenlapsiaan.
MUTTA monet meistä 1970-luvulla syntyneistä muistavat vallan mainiosti, miten kesäisin oltiin vuorotellen molemmissa mummoloissa helposti 4-6 viikkoa putkeen. Vanhemmat kaupungissa.
Ja sitten kun itse kysyy omilta vanhemmilta/appivanhemmilta yhtä hoitopäivää kun tarha on kiinni ja töihin on mentävä niin se on ihan mahdoton isovanhempien järjestää....
Minkä ikäisiä ne vanhemmat oli silloin?
On täysin eri asia olla 40 vuotias isoäiti kuin 60 vuotias.
On täysin eri asia jos mummo ja vaari on 40 vuotiaita ja heillä on oma maatla jossa he työskentelevät kuin se että asuvat kaupungissa ja vielä 60 vuotiaina tekevät täyttä päivää.
70-luvulla isovanhemmat niin kuin vanhemmatkin laittoivat kaikki kouluikäiset lapset ulos jotta saivat olla kahdestaan. Kuinka moni nykypäivänä kaupungissa tekee vastaavaa?
Siis yksi päivä on mahdoton järjestää jos on kuuskytvuotias? En usko.
Tajuatko että 60 vuotias tarvitsee jo lepoa. Kun he on pirteitä niin heillä on oikeus matkustella ja tehdä kaikenlaisia asioita mihin nuorena ei ollut varaa.
Heidän elämänsä ei hypi sinun halujesi mukaan. Miten paljon sinä olet tehnyt heidän vuokseen?
60-vuotiaat ovat töissä. Ei sieltä niin vain oteta vapaata sairaan lapsenlapsen hoitoa varten.
No esim ne päiväkotien kiinniolopäivät ilmoitetaan hyvissä ajoin ja moni pystyy työaikojaan sopimaan. Jos haluaa.
Sitäpaitsi monet kuusikymppiset ON eläkkeellä. Tulevat polvet tosin eivät kyllä sitä onnea tule kokemaan.
Eivät ole eläkkeellä, jos ovat terveitä.
Kyllä on.
Lopeta trollaaminen
Lopeta itse. On edelleen hyvin yleistä jäädä eläkkeelle ennen kuuskymppisiä. Asun arvoalueella Helsingissä ja täällä lääkärit/lakimiehet/toimarit jne todellakin on eläkkeellä jo kuusikymppisinä. Jotain keikkaa/konsultointia jne sitten tekevät lämpimikseen. Mekin ostettiin talomme kuuskymppiseltä yrittäjäpariskunnalta, jotka muutti Helsingistä Inkooseen.
Kuule ne lääkärit, lakimiehet jne. tietävät varsin hyvin, että ei kannata jäädä eläkkeelle alle 60v iässä, jos ei ole yrittäjä. Kun työurasta puuttuu 8 vuotta, jää hyväkin kuukausieläke sietämättömän pieneksi vain oman laiskuuden takia. Lisäksi on vaikea keksiä, että millä ihmeen tuloilla elää se tavallinen sairaalalääkäri, joka ei tienaa euroakaan yli 5 vuoteen, koska työeläkettä alkaa saada vasta eläkeiän täyttyessä ja itsemaksettu eläke taas on todella kallis maksettava, jos haluaa edelleen saada edes 3000 e/kk bruttotulot. Satunnainen konsultointi ei elätä!
Vierailija kirjoitti:
Vaikea on ymmärtää isovanhempia, jotka eivät halua auttaa lastensa perheitä ja tulla läheisiksi lastenlastensa kanssa. Itse olen ollut eläkkeellä pari vuotta ja todella mielelläni autan tyttäreni perhettä. Vanhemmilla on epäsäännölliset työajat ja lapset pieniä koululaisia, joutuisivat olemaan välillä iltoja yksin, joten me papan kanssa mennään heitä hoitamaan. Sehän on ihanaa ja lisäksi vaihtelua omaan arkeemme. Samoin jos lapsenlapset ovat sairaana, tottakai menemme hoitamaan, kaikki muu jää silloin kakkoseksi. Minulle perhe on aina ollut ykkönen, mikään ei ole sitä tärkempi asia.
Toki isovanhemmillakin on ihan omakin elämä, mekin matkustelemme ja on harrastuksia, hoidamme puutarhaamme, käymme teatterissa ja kaikenlaisissa tapahtumissa ja on sukulaisten lisäksi paljon ystäviä. Mutta en ymmärrä, etteikö muka jäisi riittävästi omaa aikaa lastenlasten hoidolta! Jos en viikkoon näe noita ihania mussukoita, niin ikävä tulee!
Mielellään otetaan lapsenlapset myös yökylään ja kesälomalla olivat yhdessä viikon meillä ja kumpikin erikseen muutaman päivän. Suunnilleen kerran kuukaudessa ovat meillä yötä viikonloppuna ja lomilla useammankin päivän. On tärkeää, että vanhemmille jää myös kahdenkeskistä aikaa. Olen sitä mieltä, että meidän isovanhempien tehtävä on myös tukea nuoren perheen vanhempia pysymään yhdessä. Aivan liikaa on eroja ja uskon, että kun vanhemmat saavat joskus viettää yhdessä romanttista aikaa, niin parisuhde voi paremmin ja liitto kestää. Tottakai haluan, että lapsenlapsillani on ehjä koti!
Osallistun myös äitini hoitoon. Yhdessä siskoni ja veljeni kanssa hänestä huolehdimme. Mummo on hoitanut kaikkien meidän lapsia, kun apua on tarvittu. Hän on meille kaikille läheinen ja hyvin rakas ja hänen lapsenlapsensakin käyvät säännöllisesti hänen luonaan vierailuilla. Olen äidilleni kovasti kiitollinen hoitoavusta ja ajattelen, että nyt on minun vuoroni hoitaa häntä, 90-vuotiasta kultaista äitiäni.
Lastenne parisuhde ei kuulu teille millään tavalla.
Jos minun vanhempani puuttuisi millään tavalla parisuhteeseeni niin ne olisivat entisiä vanhempia (ainakin henkisesti).
60 eläkkeellä? Ei todellakaan ole.
Isovanhemmat ei saa minkäänlaisia vapaita lapsenlasten takia.