Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaverin naurettava älypuhelinparkki
13.09.2017 |
9v tyttö ja yhdellä hänen parhaista kavereistaan on tällainen sääntö. Älypuhelimet ovat kuitenkin nykypäivää ja mielestäni typerää kieltää niitä vedoten vain "ei koskaan ennenkään ollut" syyllä. Kaverin luona pitää aina pelata lautapelejä tai leikkiä, tietokoneisiin, puhelimiin tai televisioon ei ole asiaa. Eikä ole kyse mistään lestadiolaisista. Tästä syystä tyttö ei enää juuri halua mennä kaverilleen kun perheen äiti on aina heti eteisessä käsi ojossa puhelinta ottamaan.
Kommentit (121)
Jos lapsella on kännykkäaddiktio, on se periaatteessa tämän omien vanhempien vika, kun eivät aktivoi lastansa muuhun ja antavat lapsen addiktoitua. Tähän ei silti mun mielestä pitäisi ulkopuolisten puuttua ottamalla toisen lapselta kännykän pois, sillä se on kuitenkin yksityinen tavara. Eikä normaali lapsi mene kännykälle, jos on parempaa tekemistä ja seuraa.
Jokaisessa kodissa tulisi tarjota lapsille tekemistä ja virikkeitä, kasvattaa lapsesta aktiivinen. Jos vanhemmat istuvat itse sohvalla ipadia selaillen, sitten lapsikin tekee samaa.
Mutta nykyaikaan kuuluu elektroniikka. Lapsi kyllästyy lautapeleihin, jos muualla voi pelata pleikkaa.
Itse kasvoin pleikkaa kaverien kanssa pelaillen, ja videokameralla videoita kuvaillen. Teen näitä asioita edelleen ystävien kanssa näin aikuisena, ja vanhoja muistoja on hauska kokea uudestaan. Kännykkä voi olla eri asia, koska se on melko epäsosiaalinen väline. Mutta lähtökohtaisesti en pakottaisi lapsia ainoastaan pelaamaan lautapelejä ja lukemaan kirjoja, vaan kannustaisin heitä mieluummin vaikka pelaamaan ps:ää yhdessä. Kännykän käyttöä ei tarvitse kieltää, jos lapsella on muuta tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tehdään yhden kaverin luona niin et annetaan kakkosluurit sille kyylälle parkkiin ja oma repussa. Ihan hyvät eväät siellä ja kaceri iloinen lun pääsee nettiin meidän puhelimilla.
Vierailija kirjoitti:
Silloin lukutaito yleistyi, olivat vanhemmat hirveän huolissaan siitä. Pelkäsivät sen pilaavan lapset.
Sitten kun kirjat saatiin kunnolla rahvaan ulottuville piti taas olla hirveän huolissaan lapsista.
Monen vanhuksen olen kuullut kertovan kuinka joutuivat lukemaan kirjoja salaa vanhemmilta. Ja jos jäi kiinni niin sai selkäänsä.Nykyteknologiaan suhtaudutaan yhtä suurella intohimolla kuin kirjoihin joitakin vuosikymmeniä sitten.
Ihmiset vaan ovat sellaisia. Kaikki uusi pelottaa ja uudet tavat pilaavat lapset 😕
Mäkin olin lapsena lukutoukka, mutta jos kutsuin jonkun kylään, leikin tai juttelin hänen kanssaan, en istunut nenä kirjassa. Näin tekivät muutkin kaverit, paitsi yksi, jolla ei oikein ollut sosiaalisten tilanteiden tajua. En sitten jaksanut kovin monta kertaa käydä kylässä katsomassa, kuinka hän luki kirjaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kännykkänatsit on ihan oma ihmislajinsa. Ovat sukua kukkahattutädeille ja ostos- ja naapurikyttääjille.
Minusta on nykyään metrossa ja junassakin mukavampi matkustaa kun ihmiset puuhaavat kännyköidensä kanssa. On niin miellyttävää ja rauhallista.
Yhtä rauhallista on ollut aikaisemminkin. Ihmiset luki lehtiä ja kirjoja tai kuunteli musiikkia ja katseli ulos ikkunasta.
Mikä ero on lukea lehteä kännystä, lukea kirjaa kännystä, kuunnella musiikkia kännystä?
Erona on se, että ennen olisi ollut moukkamaista ottaa se kirja esiin sosiaalisissa kokoontumisissa, kuten ruoka- tai kahvipöydässä tai työpaikan palaverissa. Tässä suhteessa toisen ihmisen huomioon ottamisessa on menty aika askel taaksepäin.
Ja kertokaa nyt, miten pidätte kännyä työpalaverissa esillä, koska teidän pitää olla joka hetki tavoitettavissa. Käytännössä ette ole kenenkään muun kuin vauvapalstan tavoitettavissa.
Ihanaa että tuollaisia vanhempia on. Nykyinen puhelinkulttuuri on mennyt ihan älyttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kännykkänatsit on ihan oma ihmislajinsa. Ovat sukua kukkahattutädeille ja ostos- ja naapurikyttääjille.
Minusta on nykyään metrossa ja junassakin mukavampi matkustaa kun ihmiset puuhaavat kännyköidensä kanssa. On niin miellyttävää ja rauhallista.
Yhtä rauhallista on ollut aikaisemminkin. Ihmiset luki lehtiä ja kirjoja tai kuunteli musiikkia ja katseli ulos ikkunasta.
Mikä ero on lukea lehteä kännystä, lukea kirjaa kännystä, kuunnella musiikkia kännystä?
Erona on se, että ennen olisi ollut moukkamaista ottaa se kirja esiin sosiaalisissa kokoontumisissa, kuten ruoka- tai kahvipöydässä tai työpaikan palaverissa. Tässä suhteessa toisen ihmisen huomioon ottamisessa on menty aika askel taaksepäin.
Ja kertokaa nyt, miten pidätte kännyä työpalaverissa esillä, koska teidän pitää olla joka hetki tavoitettavissa. Käytännössä ette ole kenenkään muun kuin vauvapalstan tavoitettavissa.
Tässä oli kyllä kyseessä julkisella kulkuneuvolla matkustaminen ja siellä lukeminen, musiikin kuunteleminen jne.
Luin jonkun paheksuvan kirjoituksen siitä, että lääkärin odotushuoneessa ihmiset istuvat känny kourassa, kun ennen sivistyneesti luettiin lehtiä!
Paheksujalla ei tullut mieleen, että siitä kännystä on paljon kivempi lukea lehteä, kuin sitä fyysistä odotushuoneen lehteä, johon ties kuinka moni on pärskinyt ja sormeillut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kännykkänatsit on ihan oma ihmislajinsa. Ovat sukua kukkahattutädeille ja ostos- ja naapurikyttääjille.
Minusta on nykyään metrossa ja junassakin mukavampi matkustaa kun ihmiset puuhaavat kännyköidensä kanssa. On niin miellyttävää ja rauhallista.
Yhtä rauhallista on ollut aikaisemminkin. Ihmiset luki lehtiä ja kirjoja tai kuunteli musiikkia ja katseli ulos ikkunasta.
Mikä ero on lukea lehteä kännystä, lukea kirjaa kännystä, kuunnella musiikkia kännystä?
Erona on se, että ennen olisi ollut moukkamaista ottaa se kirja esiin sosiaalisissa kokoontumisissa, kuten ruoka- tai kahvipöydässä tai työpaikan palaverissa. Tässä suhteessa toisen ihmisen huomioon ottamisessa on menty aika askel taaksepäin.
Ja kertokaa nyt, miten pidätte kännyä työpalaverissa esillä, koska teidän pitää olla joka hetki tavoitettavissa. Käytännössä ette ole kenenkään muun kuin vauvapalstan tavoitettavissa.
Tässä oli kyllä kyseessä julkisella kulkuneuvolla matkustaminen ja siellä lukeminen, musiikin kuunteleminen jne.
Luin jonkun paheksuvan kirjoituksen siitä, että lääkärin odotushuoneessa ihmiset istuvat känny kourassa, kun ennen sivistyneesti luettiin lehtiä!
Paheksujalla ei tullut mieleen, että siitä kännystä on paljon kivempi lukea lehteä, kuin sitä fyysistä odotushuoneen lehteä, johon ties kuinka moni on pärskinyt ja sormeillut.
Julkisessa kulkuneuvossa tai lääkärin odotushuoneessa jokainen nyt perinteisesti on puuhaillut omiaan, sitä en paheksu. Mutta kännykät ovat muuttaneet kulttuurin siten, että nykyään melkein joka tilanteessa voi puuhailla omiaan. Se on paitsi epäkohteliasta toisia kohtaan, myös varsin rankkaa aivoille. Siksi nuo puhelinparkit ovat mielestäni hyviä ideoita, vaikka toki itsekään en alkaisi vierailta muksuilta puhelimia kerätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta vierailta lapsilta ei voi OTTAA pois omaisutta joka on heidän. Voi kehoittaa laittamaan puhelimet pois tms, ei käskyttää antamaan puhelinta.
Olen samaa mieltä, siitäkin huolimatta että ärsyttää kun muutama lapsen kaveri ei tee mitään muuta kuin tuijottaa sitä puhelintaan. Voin meillä kotona sanoa että hei, jättäkää puhelimet tähän ja keksikää jotain muuta tekemistä hetkeksi, ja näin olen tehnytkin. Mutta eivät he silloin kauaa meillä viihtyneet, menivät ulos ja istuivat leikkimökin portailla katselemassa sitä luuria.
Minua ei sinällään häiritse aikuiset jossain busseissa tai pysäkeillä tai lounaspaikoissa puhelimiensa kanssa - luen itsekin uutisia ja viestittelen ystävien ja siskojen kanssa työmatkoilla ja lounailla jos olen yksin. Mutta en tykkää yhtään ihmisistä joilla se puhelin on kasvanut käteen kiinni ja sitä pitää katsoa vähän väliä: kylässä, harrastuksissa, vanhempainillassa, elokuvissa, kaikkialla. Yritä sitten opettaa omille käytöstapoja ja sitä, että kun toinen puhuu niin kuunnellaan sitä toista eikä räplätä puhelinta.
Koululuokkiin puhelimet ei minusta kuulu, enkä voi ymmärtää miksi niitä ei voisi tunnin ajaksi jättää jonnekin luokan sisällä olevaan lukittuun tilaan (ettei varasteta).
Mun mies saa välillä hepulin, kun unohdan puhelimen kotiin, kunnpiipahdan kauppaan ja hän muistaa asian, joka minun pitäisi tuoda eikä saa yhteyttä.
Ja ihan oikeassa on kun kysyy, miksi omistaa puhelin, jos ei käytä sitä. Toinen esimerkki oli, kun löhdin ilman kännyä ensin kauppaan ja sitten hakemaan tytärtä. Tytär yritti turhaan soittaa, että sai toisen kyydin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on kotona puhelinten latauspiste/parkki, johon myös me aikuiset jätämme puhelimet kotiin tullessamme. Puhelimen kuulee hyvin kun se soi ja siihen on helppo vastata, mutta puhelinta ei tule turhaan räplättyä kotona kun se ei ole taskussa. Myös lasten kaverit jättävät puhelimet parkkiin eikä tämän kanssa ole ollut ongelmia. Ihan oikeasti toimiva juttu. On toki varmasti niitäkin lapsia, joilla luuri on niin juurtunut käteen, ettei ilman osata olla, mutta omien muksujen kavereilla ei onneksi ainakaan meillä ole ollut tällaista ongelmaa. Yleensä pelailevat pihalla jalkapalloa, sählyä tai sulkapalloa, hyppivät trampalla, puuhastelevat keppihevosten kanssa tai touhuavat sisällä esim. legojen kimpussa. Esimerkiksi esikoisella on tällä hetkellä kaverinsa kanssa projektina rakentaa legoista mahdollisimman aito pienoismalli omasta asuinalueesta. Pyöräilevät tarkistamassa erinäisiä yksityiskohtia ja sitten taas linnoittautuvat rakennuspuuhiin pitkiksi ajoiksi. Kyllä monet lapset siis leikkivät ja touhuavat ihan omiaan ilman pelikoneita, puhelimia ja tv :tä.
Ja leikkivät ilman natsikieltojakin.
Minusta silloin kun aikuisten ja lasten täytyy laittaa kännynsä parkkiin ettei sen kanssa touhuta koko ajan, on aikuisilla ja lapsilla todella iso ongelma.
Hmm, en koe että kyseessä on mikään "natsikielto". Tuosta on vain muodostunut tapa ja toimiva käytänne meillä. Latauspiste on kännyköiden paikka siinä missä esim. naulakko takkien paikka ja polkupöyrät laitetaan pihalla telineeseen tai siististi taloa vasten nojaamaan. En myöskään kanna esim. lompakkoani koko ajan taskussa kotona ollessani, vaan silläkin on oma paikkansa, joten miksi luurin pitäisi olla koko ajan taskussa? En koe, että itselläni on ongelmaa puhelimen käytön kanssa. Kuitenkin työsähköposteja tulisi varmasti helpommin luettua silloin tällöin vapaa-ajallakin, jos puhelin olisi taskussa.
Niin puhelimella on minulle monta roolia:
Luen puhelimella kirjoja
Puhelimessa on kalenterini ja hälytykset muistettavista menoista
Puhelin on kelloni
Puhelin on herätyskelloni
Luen puhelimella uutiset
Etsin tarvitsemani tiedon esim reseptit puhelimella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on kotona puhelinten latauspiste/parkki, johon myös me aikuiset jätämme puhelimet kotiin tullessamme. Puhelimen kuulee hyvin kun se soi ja siihen on helppo vastata, mutta puhelinta ei tule turhaan räplättyä kotona kun se ei ole taskussa. Myös lasten kaverit jättävät puhelimet parkkiin eikä tämän kanssa ole ollut ongelmia. Ihan oikeasti toimiva juttu. On toki varmasti niitäkin lapsia, joilla luuri on niin juurtunut käteen, ettei ilman osata olla, mutta omien muksujen kavereilla ei onneksi ainakaan meillä ole ollut tällaista ongelmaa. Yleensä pelailevat pihalla jalkapalloa, sählyä tai sulkapalloa, hyppivät trampalla, puuhastelevat keppihevosten kanssa tai touhuavat sisällä esim. legojen kimpussa. Esimerkiksi esikoisella on tällä hetkellä kaverinsa kanssa projektina rakentaa legoista mahdollisimman aito pienoismalli omasta asuinalueesta. Pyöräilevät tarkistamassa erinäisiä yksityiskohtia ja sitten taas linnoittautuvat rakennuspuuhiin pitkiksi ajoiksi. Kyllä monet lapset siis leikkivät ja touhuavat ihan omiaan ilman pelikoneita, puhelimia ja tv :tä.
Ja leikkivät ilman natsikieltojakin.
Minusta silloin kun aikuisten ja lasten täytyy laittaa kännynsä parkkiin ettei sen kanssa touhuta koko ajan, on aikuisilla ja lapsilla todella iso ongelma.
Hmm, en koe että kyseessä on mikään "natsikielto". Tuosta on vain muodostunut tapa ja toimiva käytänne meillä. Latauspiste on kännyköiden paikka siinä missä esim. naulakko takkien paikka ja polkupöyrät laitetaan pihalla telineeseen tai siististi taloa vasten nojaamaan. En myöskään kanna esim. lompakkoani koko ajan taskussa kotona ollessani, vaan silläkin on oma paikkansa, joten miksi luurin pitäisi olla koko ajan taskussa? En koe, että itselläni on ongelmaa puhelimen käytön kanssa. Kuitenkin työsähköposteja tulisi varmasti helpommin luettua silloin tällöin vapaa-ajallakin, jos puhelin olisi taskussa.
Siis eivätkö teidän lapset/nuoret saa yksityisyyttä o llessaan kavereihinsa yhteydessä?
Puhelimet ovat puhelinparkissa, kun ollaan kotona?
Vierailija kirjoitti:
Niin puhelimella on minulle monta roolia:
Luen puhelimella kirjoja
Puhelimessa on kalenterini ja hälytykset muistettavista menoista
Puhelin on kelloni
Puhelin on herätyskelloni
Luen puhelimella uutiset
Etsin tarvitsemani tiedon esim reseptit puhelimella
En ymmärrä miten joku viitsii tihrustaa luurista kun isompiakin näyttöjä on.
Siksi mulla ei ole älyluuria ja pölöluurinkin jätän eteiseen kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsella on rannekello, jossa on gps ja puhelin. Suuttuisin aivan älyttömästi, jos joku pakottaisi lapseni ottamaan sen pois ranteestaan.
Kyllähän tuollainen puhelinparkki on aikamoista pelleilyä, etenkin jos siihen sosiaalidemokraattihengessä painostetaan / pakotetaan myös vieraita lapsia. Tuollainen on omiaan kierouttamaan suhdetta älypuhelimeen. Ikään kuin älypuhelin olisi parasta maailmassa, eikä sille ole yhtä viihdyttävä vaihtoehtoja, ja vanhemmat joutuvat säännöstelemään tuota maailman parasta asiaa kohtuuden nimissä. Vähän niin kuin ei huvipuistossakaan käydä joka päivä, ei älypuhelintakaan saa käyttää koko aikaa. Ja sitten esim. sallittu älypuhelintunti on palkinto siitä, kun on kiltisti jaksanut sinnitellä ilman älypuhelinta. Ja esim. mummolassa tai jollain tietyllä kaverilla on kivaa, kun siellä saa käyttää puhelinta vapaasti, ja sitä sitten käytetään siellä aivan yhtä soittoa, kun kerrankin rauhassa saa.
Eikö olisi parempi, jos ruuduton aika kumpuaisi siitä, että lapsella on muuta mukavampaa puuhaa? Sellaista, joka saisi hänet unohtamaan kännykät? Yöksi kännykän pois jättämisen toki ymmärrän, joku ekaluokkalainen ei voi vielä ottaa vastuuta omista yöunistaan.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sama kaveri meidän lapsellamme? Kerran suutuin ja huolestuin, kun piti lähteä viemään pikkuveljeä päivystykseen mutta lapsen kännykkä ei vastannut. Paljastui, että puhelin oli pitänyt luovuttaa "kännykkäparkkiin " ja siinä akku oli sitten loppunut. Rähisin tälle perheen äidille kunnolla! Minun lapseltani ei jumalauta oteta kännykkää pois, kännykähän on sitä varten että lapsen saa kiinni!
HUUTISTA RÄHISEVÄLLE ELÄMÄM KALLULLE.
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsella on rannekello, jossa on gps ja puhelin. Suuttuisin aivan älyttömästi, jos joku pakottaisi lapseni ottamaan sen pois ranteestaan.
Tiedä vaikka tulisi terveyshaittoja, jos se ei olisikaan joka hetki kiinni ipanassa!
Vierailija kirjoitti:
rip future eSport stars.
Niin,vauva foorumilla hengailullahan tullaan videopeli staroiksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsella on rannekello, jossa on gps ja puhelin. Suuttuisin aivan älyttömästi, jos joku pakottaisi lapseni ottamaan sen pois ranteestaan.
Tiedä vaikka tulisi terveyshaittoja, jos se ei olisikaan joka hetki kiinni ipanassa!
Meidän lapsi on seitsemänvuotias. Hänelle ei ole hankittu älypuhelinta, koska meidän mielestä ei tarvitse vielä kaikkia niitä toimintoja, joita sellaisessa puhelimessa on. Meille tärkeintä on tietää missä lapsi on, pystyä soittamaan hänelle ja hänen meille, kellon vesitiiviys ja kolhun kestävyys ja lisäksi se, että kello on ranteessa - se ei voi unohtua mihinkään kuten kännykkä.
Voimme jonkun mielestä olla neuroottisia vanhempia, mutta on hienoa kun kelloon voi asentaa erilaisia hälytyksiä: lähde kouluun, tiistaisin pianotunti ja mikä parasta: näen tarvittaessa omasta kännykästäni missä lapsi on. GPS:ssä on turvarajat eli tiedän heti jos lapsi ylittää hänelle sallitut rajat. Ja jos lapselle tulee hätä, niin hän voi painaa sos-näppäintä ja puhelu yhdistyy heti miehelleni tai minulle ja me tiedämme, että nyt on jotain hätänä.
Lapselle on teroitettu, että kelloa ei saa ottaa koskaan pois kädestä.
Ja leikkivät ilman natsikieltojakin.
Minusta silloin kun aikuisten ja lasten täytyy laittaa kännynsä parkkiin ettei sen kanssa touhuta koko ajan, on aikuisilla ja lapsilla todella iso ongelma.