Lapsen kaverin naurettava älypuhelinparkki

Ap ensinnäkin onnittelut pitkästä ketjusta. Ihan hyvä, että jossakin kodissa on aikuinen, joka rajoittaa laitteiden käyttöä ja laittaa keksimään muutakin tekemistä.

Meillä ollessa myös älypuhelinparkki jos tulevat meille ja menevät omaan pihaan riehumaan (iso piha tramppa, pallokenttä, keinut, ulkopelejä, metsää) Jos lähtevät kauemmas ulos niin hakevat puhelimet. Mikään ei ole niin tyhmää kun lapset istuu trampalla jokainen vetäytyneenä omaa puhelinta näppäillen. Sisälle tullessa harvemmin edes sittenkään ottavat puhelintaan vaan menevät touhuamaan muuta yhdessä.

Voi jeesus mitä teknologiarajoittuneita äityleitä. Poltatteko noitia ja pelkäättekö telkkarista tulevaa säteilyä myös? Ei ihme että kasvaa niitä koneaddiktoituneita ja energiajuomaa ryystäviä teinejä kun eivät ikinä opi itse hallitsemaan teknologian käyttöä kun mamma on aina rajoittanut heidän puolestaan ja esittänyt teknologian salaisena ja kiellettynä jutuna. 

Täällä aina huudetaan sananvapaudesta ymmärtämättä, mitä se tarkoittaa. Nyt, kun tosiasiallisesti loukataan lapsen oikeutta kenenkään ennakolta estämättä ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä, tätä loukkausta yläpeukutetaan. Ootte te hassuja mammukoita <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsella on rannekello, jossa on gps ja puhelin. Suuttuisin aivan älyttömästi, jos joku pakottaisi lapseni ottamaan sen pois ranteestaan.

Tiedä vaikka tulisi terveyshaittoja, jos se ei olisikaan joka hetki kiinni ipanassa!

Meidän lapsi on seitsemänvuotias. Hänelle ei ole hankittu älypuhelinta, koska meidän mielestä ei tarvitse vielä kaikkia niitä toimintoja, joita sellaisessa puhelimessa on. Meille tärkeintä on tietää missä lapsi on, pystyä soittamaan hänelle ja hänen meille, kellon vesitiiviys ja kolhun kestävyys ja lisäksi se, että kello on ranteessa - se ei voi unohtua mihinkään kuten kännykkä.

Voimme jonkun mielestä olla neuroottisia vanhempia, mutta on hienoa kun kelloon voi asentaa erilaisia hälytyksiä: lähde kouluun, tiistaisin pianotunti ja mikä parasta: näen tarvittaessa omasta kännykästäni missä lapsi on. GPS:ssä on turvarajat eli tiedän heti jos lapsi ylittää hänelle sallitut rajat. Ja jos lapselle tulee hätä, niin hän voi painaa sos-näppäintä ja puhelu yhdistyy heti miehelleni tai minulle ja me tiedämme, että nyt on jotain hätänä.

Lapselle on teroitettu, että kelloa ei saa ottaa koskaan pois kädestä.

Ei edes yöksi kun nukkuu? Mitään ei kyllä suositella pidettävän ranteen ympärillä kun nukutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsella on rannekello, jossa on gps ja puhelin. Suuttuisin aivan älyttömästi, jos joku pakottaisi lapseni ottamaan sen pois ranteestaan.

Tiedä vaikka tulisi terveyshaittoja, jos se ei olisikaan joka hetki kiinni ipanassa!

Meidän lapsi on seitsemänvuotias. Hänelle ei ole hankittu älypuhelinta, koska meidän mielestä ei tarvitse vielä kaikkia niitä toimintoja, joita sellaisessa puhelimessa on. Meille tärkeintä on tietää missä lapsi on, pystyä soittamaan hänelle ja hänen meille, kellon vesitiiviys ja kolhun kestävyys ja lisäksi se, että kello on ranteessa - se ei voi unohtua mihinkään kuten kännykkä.

Voimme jonkun mielestä olla neuroottisia vanhempia, mutta on hienoa kun kelloon voi asentaa erilaisia hälytyksiä: lähde kouluun, tiistaisin pianotunti ja mikä parasta: näen tarvittaessa omasta kännykästäni missä lapsi on. GPS:ssä on turvarajat eli tiedän heti jos lapsi ylittää hänelle sallitut rajat. Ja jos lapselle tulee hätä, niin hän voi painaa sos-näppäintä ja puhelu yhdistyy heti miehelleni tai minulle ja me tiedämme, että nyt on jotain hätänä.

Lapselle on teroitettu, että kelloa ei saa ottaa koskaan pois kädestä.

Ei edes yöksi kun nukkuu? Mitään ei kyllä suositella pidettävän ranteen ympärillä kun nukutaan.

btw, älkää luulkokkaan että teininä suostuu tuohon. Mä itse varmaan olisin kotoa lähdettyäni järjestänyt jotenkin niin että kello on eri paikassa kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan sama kaveri meidän lapsellamme? Kerran suutuin  ja huolestuin, kun piti lähteä viemään pikkuveljeä päivystykseen mutta lapsen kännykkä ei vastannut. Paljastui, että puhelin oli pitänyt luovuttaa "kännykkäparkkiin " ja siinä akku oli sitten loppunut. Rähisin tälle perheen äidille kunnolla! Minun lapseltani ei jumalauta oteta kännykkää pois, kännykähän on sitä varten että lapsen saa kiinni!

Samalla tavalla siitä olisi akku loppunut vaikka ei parkissa olisi ollutkaan. Opeta lapsi lataamaan puhelin ajoissa. Sen kyllä kuulee soivan parkissakin.

Ostakaa lapselle myös varavirtalähde. Samaa ajattelin, että kyllä sen pitäisi kuulla toiseen huoneeseen.

Hyvä idea tuo puhelinparkki. Ottakaas muutkin mammat mallia. Ei lapsesta sosiaalista tule millään jos vaan nyhjää puhelimen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä kännykkänatsit on ihan oma ihmislajinsa. Ovat sukua kukkahattutädeille ja ostos- ja naapurikyttääjille.

Minusta on nykyään metrossa ja junassakin mukavampi matkustaa kun ihmiset puuhaavat kännyköidensä kanssa. On niin miellyttävää ja rauhallista.

Yhtä rauhallista on ollut aikaisemminkin. Ihmiset luki lehtiä ja kirjoja tai kuunteli musiikkia ja katseli ulos ikkunasta.

Mikä ero on lukea lehteä kännystä, lukea kirjaa kännystä, kuunnella musiikkia kännystä?

Lukemisessa se ero että tutkimukset osoitti että skrollaaminen huonontaa keskittymiskykyä ja se ruudun liikkuminen myös. Kirjan sivun kääntämisessä ei ollut samaa ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsella on rannekello, jossa on gps ja puhelin. Suuttuisin aivan älyttömästi, jos joku pakottaisi lapseni ottamaan sen pois ranteestaan.

Tiedä vaikka tulisi terveyshaittoja, jos se ei olisikaan joka hetki kiinni ipanassa!

Meidän lapsi on seitsemänvuotias. Hänelle ei ole hankittu älypuhelinta, koska meidän mielestä ei tarvitse vielä kaikkia niitä toimintoja, joita sellaisessa puhelimessa on. Meille tärkeintä on tietää missä lapsi on, pystyä soittamaan hänelle ja hänen meille, kellon vesitiiviys ja kolhun kestävyys ja lisäksi se, että kello on ranteessa - se ei voi unohtua mihinkään kuten kännykkä.

Voimme jonkun mielestä olla neuroottisia vanhempia, mutta on hienoa kun kelloon voi asentaa erilaisia hälytyksiä: lähde kouluun, tiistaisin pianotunti ja mikä parasta: näen tarvittaessa omasta kännykästäni missä lapsi on. GPS:ssä on turvarajat eli tiedän heti jos lapsi ylittää hänelle sallitut rajat. Ja jos lapselle tulee hätä, niin hän voi painaa sos-näppäintä ja puhelu yhdistyy heti miehelleni tai minulle ja me tiedämme, että nyt on jotain hätänä.

Lapselle on teroitettu, että kelloa ei saa ottaa koskaan pois kädestä.

Voi lapsi raukka kun vanhemmat noin kiinni perseessä ettei saa edes vessaan mennä ilman että vanhemmat tuijottaa gps:ästä missä lapsi menee. Saatikka lapsi ikinä opi itse pitämään ajoista huolta kun kello kertoo.

Popparit esiin, AV mammat räyhää jostain parkista, lyttäävät toisiaan ja kehuvat omaa erinomaisuuttaan. Oksettavaa.

Tää nykymeno lasten kanssa on ihan naurettavaa muutenkin, mitään ei saa tehdä koska jotain voi tapahtua. Mä pärjäsin hyvin ilman puhelinta, metrin korkuisia pehmustettuja kiipeilytelineitä ja pyöräilykypärää.

Niin pärjää mun lapsetkin. Toki niillä puhelimet on mutta en mä oleta että saan ne aina kiinni, ei minuakaan saa. Kyllä niillä on päivän aikataulut ja menot suunnilleen tiedossa ja kotiin osaavat tulla. Jos jonkun kodissa on jotain sääntöjä niin niitä on ohjeistettu noudattamaan, varmaan ne on niissä perheissä ihan syystä. En voi käsittää miten joku vetää herneet nenään jostain puhelinparkista tai muutenkaan mistään miten jotkut muut toimivat. Varmaan sellaiset mammat jotka on ite jatkuvasti nenä kiinni jossain some apissa.

Luetun perusteella tälläkin palstalla 90% äideistä on jokainen eri tavalla sekaisin ja kadottanut elämän realiteetit. En mä silti niille mene "rähisemään", koitan tulla toimeen koska lasten kaverisuhteiden ei tarvi kärsiä siitä että niiden vanhemmat on mun mielestä älyllisesti jälkeen jääneitä....

jatkakaa :)

Mitä naurettavaa älypuhelinparkissa on?

Luihu kirjoitti:

Tosihan se on että ku kaverille menee kylään nii kyllä sielä yhdessä pitää jotaki touhuta eikä olla vaan puhelimella koko ajan. Nykypenikat ei muuta teekkään ku leikkii puhelimella ja pelaa pelikoneilla.

Nyt on kyllä suppea käsitys nykypenikoista. Kyllä ne osaa tehdä asioita sekä että. paremmin kuin sä ja sekös aikuisia korpee. :D

Vierailija kirjoitti:

Mitä naurettavaa älypuhelinparkissa on?

Esim. älypuhelimet ovat tätä päivää, aikuiset kehityksen tiellä.

Lapset kyllä handlaavat kaverisuhteet ja teknologian, vaikkei aikuisen sylissä istukaan koko aikaa.

Älypuhelinparkissa on naurettavinta se, että se on varkaus ottaa toisen puhelin. Toiseksi naurettavinta: antakaa lasten olla lapsia. Ymmärrän, että lasten kanssa liikutaan ja tehdään juttuja, mutta jos vapaa-aikaa aletaan ohjailemaan, että millä saat ja millä et leikkiä, niin menee aika hönttöilyksi.

Oh, en mä ainakaan keltään varasta tai pakota. Ehdotan että jättäkää vaikka puhelimet tähän eteiseen niin tulee tehtyä jotain muutakin kuin näplättyä ruutua. Kuulen kyllä jos joku niistä soi niin tulevat/ huudan katsomaan kenellä soi.

Itseäni kyllä nyppii kun olen ajatellut tyytyväisenä että kylläpä oma lapsi on viihtynyt kaverilla ja tulee kotiin niin että akusta hävinnyt koko lataus niin tietää mitä kaverilla on tehty, pelattu jokainen omilla kännyköillä koko leikki- ja yhdessä oloaika kun kukaan aikuinen ei ole puuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan sama kaveri meidän lapsellamme? Kerran suutuin  ja huolestuin, kun piti lähteä viemään pikkuveljeä päivystykseen mutta lapsen kännykkä ei vastannut. Paljastui, että puhelin oli pitänyt luovuttaa "kännykkäparkkiin " ja siinä akku oli sitten loppunut. Rähisin tälle perheen äidille kunnolla! Minun lapseltani ei jumalauta oteta kännykkää pois, kännykähän on sitä varten että lapsen saa kiinni!

Jos tiedät, missä lapsesi on, soitat kai myös kaverin äidille hädän tullen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä puhelinparkkiäidit toimivat, kun lapsensa kaverin kännykkään tulee tekstiviesti? Esim että lapsen pitäisi nyt tulla kotiin?

Lapsen kaverien perheet tietää meidän parkkisäännöstä ja tästä syystä soittavat jos on asiaa.

Mä en ole aina sellaisessa paikassa, että voisin soittaa, mutta tekstiviestin pystyn laittamaan. Olen nytkin virtuaalipalaverissa, jossa ei juuri nyt käsitellä mun työtäni koskevaa asiaa ja sen vuoksi voin näpytellä palstalla samalla kun kuuntelen, mitä muut puhuvat. Meillä tuo puhelinparkkihomma ratkaistaisiin niin, että lapseni leikkisi puhelinparkkiäidin lapsen kanssa vain ulkona tai meillä, mutta ei menisi tämän lapsen kotiin.

Se olisi sitten teidän päätös. Ikävää se olisi teidän lapselle jos olisi meidän lapsen kaveripiirissä kun yleensä kokoontuvat porukalla meille ja teidän lapsi joutuisi jäämään yksin ulos. Meidän koti on lähimpänä koulua ja julkisten reittejä joten kaikki pääsee meille helposti. Meillä saa myös välipalaa ja emme hätistä pois jaloista tai rajoita kaverimäärää kerralla. Suurimmalla osalla lapsen kavereista saa olla vain muutama kaveri kerrallaan, eivät saa välipalaa ja vanhemmat hätistää pois ja ulos aina pois tieltä.

Nyt alkaa olla jo liian paksua juttua.

Suomen täydellisin äiti löydetty.

MITÄ MUUTA TEILLÄ ON VARATTU VIERAILEVILLE LAPSILLE KUIN SATA ERI MERKKISTÄ LATURIA.

En ole ap tai kukaan edellä kirjoittaneista, mut pakko kysyy, mikä sua vaivaa. Mistä toi huono itsetunto kumpuaa? Miksi tunnet huonommuutta noin vahvasti?

Jokainen järjestää elämänsä niin hyvin ku pystyy. Ja pitää eri asioita tärkeinä. Mun mielestä noi em. parkit, laturit ja välipalat kuulosti kivalta.

Meilläkin on kolme erilaista laturia (iPhonen, micro-usb ja c-type), koska perheenjäsenillä on erilaisia puhelimia. Ei se oo tavatonta. Sen sijaan en tykkäisi, jos meille tulis iso lauma lapsia usein enkä ruokkisi niitä jatkuvasti (yksittäisiä kertoja toki), mutta hienoa että koku jaksaa ja ehkä tykkääkin moisesta. Tutustuuhan siinä vähän lasten kavereihinkin.

En oo koskaan ymmärtänyt miksi pitää v*ttuilla jonkun olevan täydellinen. Ettekö tajua et se vaan saa teidät itsenne näyttämään huonolta?

Vierailija kirjoitti:

9v tyttö ja yhdellä hänen parhaista kavereistaan on tällainen sääntö. Älypuhelimet ovat kuitenkin nykypäivää ja mielestäni typerää kieltää niitä vedoten vain "ei koskaan ennenkään ollut" syyllä. Kaverin luona pitää aina pelata lautapelejä tai leikkiä, tietokoneisiin, puhelimiin tai televisioon ei ole asiaa. Eikä ole kyse mistään lestadiolaisista. Tästä syystä tyttö ei enää juuri halua mennä kaverilleen kun perheen äiti on aina heti eteisessä käsi ojossa puhelinta ottamaan.

veikkaan että ovat jotain kaappiuskovaisia kuitenkin, niin oudolta kuulostaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan sama kaveri meidän lapsellamme? Kerran suutuin  ja huolestuin, kun piti lähteä viemään pikkuveljeä päivystykseen mutta lapsen kännykkä ei vastannut. Paljastui, että puhelin oli pitänyt luovuttaa "kännykkäparkkiin " ja siinä akku oli sitten loppunut. Rähisin tälle perheen äidille kunnolla! Minun lapseltani ei jumalauta oteta kännykkää pois, kännykähän on sitä varten että lapsen saa kiinni!

Jos tiedät, missä lapsesi on, soitat kai myös kaverin äidille hädän tullen.

Ohis...sitä vartenhan lapsella on oma kännykkä, ettei enää tarvitse edes tietää kavereiden vanhempien numeroa. Ja kaverin äitihän voi olla töissä. 

Puhelinparkkiäitien lapset ovat lähes poikkeuksetta itse puhelimiin addiktoituneita ja sen vuoksi näissä perheissä on pakko laittaa kännykät pois. Ei siis lasten kavereiden vuoksi vaan oman lapsen vuoksi. Kun nämä lapset tulevat kyläilemään paikkaan, jossa ei ole puhelinparkkia, juuri he ovat koko ajan nenä kiinni puhelimissaan.