Elämä on vaan yhtä ongelmaa ongelman perään

Tuttu tunne. Itsellä oli niin painajaismainen kesä että huhhuh. Ja jatkuu vaan.

Hitto, menen lenkille! ap

Hyvä että oivalsit tuon. Nyt osaat olla onnellinen pienistä hyvistä hetkistä ongelmien välissä :)

Elämä on. Totu siihen.

Sama juttu minulla. Elämäni on sarja vääriä valintoja (poislukien aviopuoliso), ja kaikenlaisia ongelmia.

Ongelma ja "takaisku" toisen perään, non stop.

Hyvinä päivinä, kuten tänään, tiedostan, että oman onnellisuutensa eteen on tehtävä paljon työtä, nähtävä vaivaa, laitettava itsensä likoon. Tyytyväisyys elämässä on (kai) mahdollista, mutta se ei tule ilman vaivannäköä. Eli, on työskenneltävä oman onnensa eteen.

Toinen seikka, minkä tiedostan, on se, että haluan elämääni paljon iloa ja sellaisia ihmisiä, jotka tuovat minulle iloa. Jostain syystä tällä hetkellä reagoin vahvasti ahdistuen sellaisiin tyyppeihin,  joista vaistoan, että he eivät ole hyväksi mielenterveydelleni! Vaikka kyseessä on mitä mainioimmat tyypit, niin silti...ahdistun heidän seurassaan.

Minulla on suuria taloushuolia. Ne ratkeavat, kunhan saan työtä.

Olen erittäin vaikeassa työmarkkina-asemassa paikkakunnallani. En päässyt korkeakoulutettuna päiväkodin ryhmänavustajan työhön - sen sijaan pääsen työharjoitteluun! Tekemään työtä, jota luultavasti aineenopettajan koulutuksella sekä kokemuksella osaisin tehdä ilman harjoittelua.

Lähihoitaja sai paikan.

No, todellisuudessa hain paikkaa vain siksi, että kyse oli pitkähköstä työsuhteesta. Uskon, rukoilen ja toivon, että työllistyn jonnekin muualle kuin päiväkotiin (epäpätevänä).

Nyt työskentelen aktiivisesti asenteeni kanssa: harjoitan mieltäni näkemään elämäni hyvät asiat. Ihan pikkuasioista lähtien. Lenkki on yksi parhaimmista jutuista. Ja minulle myös piirtäminen.

Tänään en murehdi raha-asioita, tai työttömyyttäni (olen hakenut työvoimakoulutukseen). Keskityn tekemään hyvää ruokaa perheelleni. Keskityn rentoon ja ennakkoluulottomaan mielentilaan.